FYCOMPA oraalisuspensio 0,5 mg/ml

Yksi ml oraalisuspensiota sisältää 0,5 mg perampaneelia.
Yksi 340 ml:n pullo sisältää 170 mg perampaneelia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan:
Yksi ml oraalisuspensiota sisältää 175 mg sorbitolia (E420).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Oraalisuspensio

Fycompa (perampaneeli) on tarkoitettu seuraavien häiriöiden liitännäishoitoon:

• vähintään 4-vuotiaiden potilaiden paikallisalkuiset (toissijaisesti yleistyneet tai yleistymättömät) kohtaukset
• vähintään 7-vuotiaiden, idiopaattista yleistynyttä epilepsiaa sairastavien potilaiden primaaristi yleistyneet toonis-klooniset kohtaukset.

Annostus

Fycompa-annos säädetään potilaan yksilöllisen vasteen mukaan siten, että lääkkeen teho ja siedettävyys ovat mahdollisimman hyvin tasapainossa.

Perampaneelisuspensio otetaan suun kautta kerran vuorokaudessa nukkumaan mennessä.
Se voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa, mutta se tulee mielellään ottaa aina samalla tavalla. Tabletti- ja suspensiolääkemuodon välillä vaihtaminen pitää tehdä varoen (ks. kohta Farmakokinetiikka). Lääkärin on määrättävä sopivin lääkemuoto ja vahvuus potilaan painon ja annoksen mukaan.

Paikallisalkuiset kohtaukset
Perampaneelin on osoitettu olevan tehokas paikallisalkuisten kohtausten hoidossa annoksella 4‑12 mg/vrk.

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto suositelluista annoksista aikuisille, nuorille ja vähintään 4-vuotiaille lapsille. Lisätietoja on taulukon alapuolella.

Aikuiset ja vähintään 12-vuotiaat nuoret
Fycompa-hoito aloitetaan annoksella 2 mg/vrk (4 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 2 mg (4 ml) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 4 mg/vrk (8 ml/vrk) - 8 mg/vrk (16 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 8 mg/vrk (16 ml/vrk), annosta voidaan nostaa 2 mg/vrk (4 ml/vrk) kerrallaan annokseen 12 mg/vrk asti (24 ml/vrk). Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein.

Lapset (4–11-vuotiaat), paino ≥ 30 kg
Fycompa-hoito aloitetaan annoksella 2 mg/vrk (4 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 2 mg (4 ml/vrk) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 4–8 mg/vrk (8–16 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 8 mg/vrk (16 ml/vrk), annosta voidaan nostaa 2 mg/vrk (4 ml/vrk) kerrallaan annokseen 12 mg/vrk (24 ml/vrk) asti. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein.

Lapset (4–11-vuotiaat), paino 20–< 30 kg
Fycompa-hoito aloitetaan annoksella 1 mg/vrk (2 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 1 mg (2 ml/vrk) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 4–6 mg/vrk (8–12 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 6 mg/vrk (12 ml/vrk), annosta voidaan nostaa 1 mg/vrk (2 ml/vrk) kerrallaan annokseen 8 mg/vrk (16 ml/vrk) asti. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein.

Lapset (4–11-vuotiaat), paino < 20 kg
Fycompa-hoito aloitetaan annoksella 1 mg/vrk (2 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 1 mg (2 ml/vrk) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 2–4 mg/vrk (4–8 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 4 mg/vrk (8 ml/vrk), annosta voidaan nostaa 0,5 mg/vrk (1 ml/vrk) kerrallaan annokseen 6 mg/vrk (12 ml/vrk) asti. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein..

Primaaristi yleistyneet toonis-klooniset kohtaukset
Perampaneelin on enintään 8 mg:n vuorokausiannoksina osoitettu olevan tehokas primaaristi yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten hoidossa.

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto suositelluista annoksista aikuisille, nuorille ja vähintään 7-vuotiaille lapsille. Lisätietoja on taulukon alapuolella.

Aikuiset ja vähintään 12-vuotiaat nuoret
Fycompa-hoito tulee aloittaa annoksella 2 mg/vrk (4 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 2 mg (4 ml) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 8 mg/vrk (16 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 8 mg/vrk (16 ml/vrk), annosta voidaan nostaa annokseen 12 mg/vrk (24 ml/vrk) asti, mistä saattaa olla hyötyä joillekin potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein.

Lapset (7–11-vuotiaat), paino ≥ 30 kg
Fycompa-hoito aloitetaan annoksella 2 mg/vrk (4 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 2 mg (4 ml) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 4–8 mg/vrk (8–16 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 8 mg/vrk (16 ml/vrk), annosta voidaan nostaa 2 mg/vrk (4 ml/vrk) kerrallaan annokseen 12 mg/vrk (24 ml/vrk) asti. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein.

Lapset (7–11-vuotiaat), paino 20–< 30 kg
Fycompa-hoito aloitetaan annoksella 1 mg/vrk (2 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 1 mg (2 ml) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 4–6 mg/vrk (8–12 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 6 mg/vrk, annosta voidaan nostaa 1 mg/vrk (2 ml/vrk) kerrallaan annokseen 8 mg/vrk (16 ml/vrk) asti. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein.

Lapset (7–11-vuotiaat), paino < 20 kg
Fycompa-hoito aloitetaan annoksella 1 mg/vrk (2 ml/vrk). Annosta voidaan suurentaa hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan 1 mg (2 ml) kerrallaan (joko viikoittain tai kahden viikon välein riippuen alla kuvatuista puoliintumisaikaa koskevista seikoista) ylläpitoannokseen 2–4 mg/vrk (4–8 ml/vrk). Riippuen yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä käytettäessä annosta 4 mg/vrk (8 ml/vrk), annosta voidaan nostaa 0,5 mg/vrk (1 ml/vrk) kerrallaan annokseen 6 mg/vrk (12 ml/vrk) asti. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka eivät lyhennä perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin kahden viikon välein. Otettaessa samanaikaisesti lääkevalmisteita, jotka lyhentävät perampaneelin puoliintumisaikaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), potilaan annosta ei pidä säätää useammin kuin yhden viikon välein.

Hoidon lopetus
Vähitellen tapahtuvaa lopettamista suositellaan rebound-kohtausten mahdollisuuden minimoimiseksi. Pitkän puoliintumisajan ja siitä johtuvan plasmapitoisuuden hitaan vähenemisen takia perampaneeli voidaan kuitenkin lopettaa yhtäkkiä, jos se on ehdottoman välttämätöntä.

Annosten ottamatta jääminen
Yksittäinen ottamatta jäänyt lääkeannos: Koska perampaneelilla on pitkä puoliintumisaika, potilaan pitää odottaa ja ottaa seuraava annos vasta annostusohjelman mukaisesti.

Jos useampi kuin yksi annos on jäänyt ottamatta korkeintaan 5 puoliintumisaikaa käsittävän yhtämittaisen jakson aikana (3 viikkoa, jos potilas ei ota perampaneelin metaboliaa indusoivia epilepsialääkkeitä; 1 viikko, jos potilas ottaa perampaneelin metaboliaa indusoivia epilepsialääkkeitä (ks. kohta Yhteisvaikutukset), on harkittava hoidon aloittamista uudelleen keskeytystä edeltäneellä annoksella.

Jos potilas on keskeyttänyt perampaneelin oton yli 5 puoliintumisaikaa käsittävän yhtämittaisen jakson ajaksi, suositellaan yllä kuvattujen alkuperäisten aloitusannoksien noudattamista.

Iäkkäät potilaat (vähintään 65-vuotiaat)
Fycompalla tehdyissä epilepsiaan liittyvissä kliinisissä tutkimuksissa ei ollut riittävästi vähintään 65‑vuotiaita potilaita, jotta voitaisiin määrittää eroaako heidän vasteensa nuoremmista potilaista. 905 iäkkään perampaneelia saaneen potilaan turvallisuustietojen analyysi (kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa, joissa käyttöaihe oli muu kuin epilepsia) ei osoittanut ikään liittyviä eroja turvallisuusprofiilissa. Koska myöskään perampaneelille altistumisessa ei ollut ikään liittyviä eroja, iäkkäiden potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa. Monia lääkkeitä samanaikaisesti käyttävillä iäkkäillä potilailla perampaneelia on käytettävä varoen ottaen huomioon lääkkeiden yhteisvaikutusten mahdollisuus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Käyttöä kohtalaista tai vaikea-asteista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla tai hemodialyysipotilailla ei suositella.

Maksan vajaatoiminta
Annoksen suurentaminen lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tehdään hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan. Lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lääkitys voidaan aloittaa annoksella 2 mg (4 ml). Annosta suurennetaan 2 mg (4 ml) kerrallaan siedettävyyden ja tehon mukaan, mutta ei useammin kuin joka 2. viikko. Perampaneelin annostus lievää tai kohtalaista vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on enintään 8 mg/vrk. Käyttö vaikea-asteista maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole suositeltavaa.

Pediatriset potilaat
Perampaneelin turvallisuutta ja tehoa hoidettaessa alle 4-vuotiaita lapsia (paikallisalkuisten kohtausten käyttöaihe) tai alle 7-vuotiaita lapsia (primaaristi yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten käyttöaihe) ei ole vielä varmistettu.

Antotapa

Fycompa annetaan suun kautta.

Käyttökuntoon valmistaminen: Pulloon painettava sovitin (PIBA), joka toimitetaan valmisteen pakkauksessa, painetaan tiukasti pullon suuhun ennen käyttöä, ja sen pitää olla paikoillaan pullon käytön ajan. Mittaruisku työnnetään sovittimeen, ja annos vedetään ruiskuun ylösalaisin käännetystä pullosta. Korkki pitää kiinnittää jokaisen käyttökerran jälkeen. Korkki on tiivis, kun sovitin on kiinnitettynä.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Itsemurha-ajatukset

Epilepsialääkkeiden käyttäjillä on raportoitu itsetuhoajatuksia ja -käyttäytymistä lääkkeen käyttötarkoituksesta riippumatta. Myös satunnaistettujen, lumekontrolloitujen epilepsialääketutkimusten meta-analyysi osoitti itsetuhoajatusten ja -käyttäytymisen riskin vähäistä lisääntymistä. Riskin kasvun mekanismia ei tunneta eikä lisääntyneen riskin mahdollisuutta voida sulkea pois perampaneelin käyttäjillä.

Potilaita (lapsia, nuoria ja aikuisia) pitää seurata itsetuhoajatusten ja -käyttäytymisen varalta, ja asianmukaista hoitoa on tarvittaessa harkittava. Potilaita (ja heidän huoltajiaan) pitää neuvoa ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos itsetuhoajatuksia tai -käyttäytymistä esiintyy.

Vaikeat ihoon liittyvät haittavaikutukset (SCAR)

Perampaneelihoidon yhteydessä on raportoitu (yleisyys tuntematon: ks. kohta Haittavaikutukset) vaikeita ihoon liittyviä haittavaikutuksia (SCAR), yleisoireista eosinofiilistä oireyhtymää (DRESS) ja Stevens-Johnsonin oireyhtymää (SJS), jotka voivat olla henkeä uhkaavia tai johtaa kuolemaan.

Lääkettä määrättäessä potilaille tulee kertoa oireyhtymän merkeistä ja oireista, ja heitä tulee seurata huolellisesti ihoreaktioiden varalta.

DRESS-oireyhtymän oireita ovat tyypillisesti (mutta ei ainoastaan) kuume, ihottuma, johon liittyy muiden elinjärjestelmien oireita, lymfadenopatia, poikkeavuudet maksan toimintakokeissa ja eosinofilia. On tärkeää ottaa huomioon, että potilaalla voi esiintyä yliherkkyysreaktion varhaisia merkkejä, kuten kuumetta tai lymfadenopatiaa, vaikka hänellä ei olisikaan ihottumaa.

Stevens–Johnsonin oireyhtymän oireita ovat tyypillisesti (mutta ei ainoastaan) ihon kuoriutuminen (orvaskeden nekroosi/rakkulat) alle 10 prosentin alueelta kehosta, ihon punoitus (yhtenäinen), nopeasti kehittyvät ja kivuliaat epätyypilliset maalitaulua muistuttavat ihomuutokset ja/tai laaja-alainen ihon punatäpläisyys (purpura) tai yhtenäinen punoittava ihottuma sekä rakkulat tai syöpymät useammassa kuin kahdessa limakalvossa.

Jos näihin reaktioihin viittaavia merkkejä ja oireita ilmaantuu, perampaneelihoito on lopetettava välittömästi ja muita hoitovaihtoehtoja on harkittava (tarpeen mukaan).

Jos potilaalla on kerran ilmennyt perampaneelin käytön yhteydessä vakava reaktio, kuten SJS tai DRESS, häntä ei saa enää koskaan hoitaa perampaneelilla.

Poissaolokohtaukset ja myokloniset kohtaukset

Poissaolokohtaukset ja myokloniset kohtaukset ovat kaksi tavallista yleistyneiden kohtausten tyyppiä, joita esiintyy usein idiopaattista yleistynyttä epilepsiaa sairastavilla potilailla. Muiden epilepsialääkkeiden tiedetään indusoivan tai pahentavan näitä kohtaustyyppejä. Potilaita, joilla on myoklonisia tai poissaolokohtauksia, on seurattava Fycompa-hoidon aikana.

Hermoston häiriöt

Perampaneeli saattaa aiheuttaa huimausta ja uneliaisuutta ja voi siten vaikuttaa ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn).

Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet

Fycompa saattaa 12 mg:n vuorokausiannoksia käytettäessä vähentää keltarauhashormonia sisältävien hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden tehoa. Tässä tapauksessa suositellaan ei-hormonaalisen lisäehkäisyn käyttöä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Kaatumiset

Kaatumisriski näyttää olevan suurentunut, erityisesti iäkkäillä potilailla. Taustalla oleva syy on epäselvä.

Aggressiivisuus, psykoottinen häiriö

Aggressiivista, vihamielistä ja poikkeavaa käyttäytymistä on raportoitu perampaneelihoitoa saavilla potilailla. Kliinisissä tutkimuksissa perampaneelihoitoa saaneilla potilailla aggressiivisuutta, vihaa, ärtyisyyttä ja psykoottisia häiriöitä raportoitiin useammin suuremmilla annoksilla. Useimmat raportoiduista tapauksista olivat joko lieviä tai keskivaikeita, ja potilaat paranivat joko itsestään tai annosta muuttamalla. Ajatuksia muiden vahingoittamisesta, fyysistä pahoinpitelyä tai uhkaavaa käyttäytymistä havaittiin kuitenkin joissakin potilaissa (< 1 % perampaneeliin liittyvissä kliinisissä tutkimuksissa). Potilailla on raportoitu olleen murhanhimoisia ajatuksia. Potilaita ja huoltajia on neuvottava ilmoittamaan välittömästi terveydenhuollon ammattilaiselle, jos mielialassa tai käyttäytymistavoissa huomataan merkittäviä muutoksia. Perampaneelin annostelua on vähennettävä, jos tällaisia oireita esiintyy, ja annostelun lopettamista on harkittava, jos oireet ovat vaikeita (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Väärinkäytön mahdollisuus

On oltava varovainen hoidettaessa potilaita, joilla on aikaisemmin esiintynyt päihteiden väärinkäyttöä. Potilasta pitää tarkkailla perampaneelin väärinkäyttöön liittyvien oireiden varalta.

CYP 3A-entsyymiä indusoividen epilepsialääkkeiden samanaikainen käyttö

Kun kiinteitä perampaneeliannoksia annettiin potilaille, jotka saivat samanaikaista hoitoa CYP3A-entsyymiä indusoivilla epilepsialääkkeillä (karbamatsepiini, fenytoiini, okskarbatsepiini), hoitovaste saavutettiin harvemmin verrattuna niihin potilaihin, jotka saivat samanaikaista hoitoa tätä entsyymiä indusoimattomilla epilepsialääkkeillä. Potilaiden hoitovastetta tulee tarkkailla, kun samanaikaisesti otettava indusoimaton epilepsialääke vaihdetaan CYP 3A-entsyymiä indusoivaan lääkevalmisteeseen ja päinvastoin. Yksilöllisestä hoitovasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä riippuen annosta voidaan suurentaa tai pienentää 2 mg kerrallaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Muut samanaikaisesti otettavat sytokromi P450:tä indusoivat tai estävät lääkevalmisteet (muut kuin epilepsialääkkeet)

Potilaita pitää tarkkailla huolellisesti lääkkeen siedettävyyden ja hoitovasteen kannalta, kun sytokromi P450:n indusoijia tai estäjiä lisätään tai poistetaan, sillä perampaneelin pitoisuudet plasmassa voivat laskea tai nousta. Perampaneelin annosta saattaa olla tarpeen muuttaa sen mukaisesti.

Maksatoksisuus

Käytettäessä perampaneelia yhdessä muiden epilepsialääkkeiden kanssa on joissain tapauksissa raportoitu maksatoksisen vaikutuksen merkkejä (pääasiassa maksaentsyymiarvojen nousua). Jos maksaentsyymiarvojen todetaan olevan koholla, on syytä harkita maksan toiminnan seuraamista.

Apuaineet

Fruktoosi-intoleranssi
Fycompa sisältää sorbitolia (E420): yksi ml Fycompa-valmistetta sisältää 175 mg sorbitolia.

Tätä lääkevalmistetta ei pidä antaa potilaille, joilla on perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi (HFI).

Varovaisuutta tulee noudattaa, kun Fycompa-oraalisuspensiota käytetään samanaikaisesti muiden sorbitolia sisältävien epilepsialääkkeiden kanssa, sillä yli 1 gramman yhteensä saatava sorbitolimäärä saattaa vaikuttaa joidenkin lääkkeiden imeytymiseen.

Bentsoehappo (E210) ja natriumbentsoaatti (E211)
Fycompa sisältää bentsoehappoa (E210) ja natriumbentsoaattia (E211): yksi ml Fycompa-valmistetta sisältää < 0,005 mg bentsoehappoa ja 1,1 mg natriumbentsoaattia.

Bentsoehappo ja bentsoaatit voivat syrjäyttää bilirubiinin albumiinista. Bilirubiinin albumiinista syrjäytymisestä johtuva bilirubinemian lisääntyminen voi lisätä vastasyntyneiden ikterusta, joka voi kehittyä kernikterukseksi.

Fycompan ei katsota olevan sytokromi P450:n tai UGT-entsyymien voimakas indusoija tai inhibiittori (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet

Terveillä naisilla, jotka saivat 21 vuorokauden ajan Fycompaa 12 mg/vrk (mutta ei 4 mg tai 8 mg/vrk) samanaikaisesti suun kautta otettavan yhdistelmäehkäisyvalmisteen kanssa, Fycompa vähensi levonorgestreelille altistumista (keskimääräiset C_max- ja AUC -arvot pienenivät kumpikin 40 %). Fycompan käyttö 12 mg:n annoksella ei vaikuttanut etinyyliestradiolin AUC-arvoihin, mutta C_max ‑arvo laski 18 %. Sen vuoksi on otettava huomioon keltarauhashormonia sisältävien hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden tehon mahdollinen heikentyminen naisilla, jotka tarvitsevat Fycompaa 12 mg/vrk, ja lisäksi on käytettävä luotettavaa lisäehkäisyä (kierukkaa, kondomia) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Fycompan ja muiden epilepsialääkkeiden väliset yhteisvaikutukset

Fycompan ja muiden epilepsialääkkeiden mahdollisia yhteisvaikutuksia arvioitiin kliinisissä tutkimuksissa. Kolmen faasi III -tutkimuksen yhdistettyjen tulosten populaatiofarmakokineettisessä analyysissa arvioitiin Fycompan (korkeintaan 12 mg kerran vuorokaudessa) vaikutusta muiden epilepsialääkkeiden farmakokinetiikkaan. Analyysin tutkimuksiin osallistui nuoria ja aikuisia potilaita, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia. Toisessa yhdistettyjen tulosten populaatiofarmakokineettisessä analyysissa arvioitiin samanaikaisesti annettujen epilepsialääkkeiden vaikutusta perampaneelin puhdistumaan. Analyysiin sisällytettiin 20 faasi I ‑tutkimusta, joihin osallistui terveitä vapaaehtoisia (Fycompaa korkeintaan 36 mg), sekä yksi faasi II ‑tutkimus ja kuusi faasi III ‑tutkimusta, joihin osallistui pediatrisia, nuoria ja aikuisia potilaita, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia tai primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia (Fycompaa korkeintaan 16 mg kerran vuorokaudessa). Yhteenveto näiden yhteisvaikutusten merkityksestä keskimääräiseen vakaan tilan pitoisuuteen on esitetty seuraavassa taulukossa.

1) Aktiivista metaboliittia, monohydroksikarbatsepiinia, ei arvioitu.

Perustuen populaatiofarmakokineettisen analyysin tuloksiin potilaista, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia, sekä potilaista, joilla oli primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia, Fycompan kokonaispuhdistuma kasvoi, kun sitä annettiin samanaikaisesti karbamatsepiinin (3-kertaiseksi) ja fenytoiinin tai okskarbatsepiinin (2-kertaiseksi) kanssa, jotka ovat tunnettuja metaboliaentsyymien indusoijia (ks. kohta Farmakokinetiikka). Tämä vaikutus on otettava huomioon ja hallittava, kun näitä epilepsialääkkeitä lisätään potilaan hoito-ohjelmaan tai poistetaan siitä. Klonatsepaami, levetirasetaami, fenobarbitaali, topiramaatti, tsonisamidi, klobatsaami, lamotrigiini ja valproiinihappo eivät vaikuttaneet Fycompan puhdistumaan kliinisesti merkitsevällä tavalla.

Paikallisalkuisia kohtauksia saaville potilaille tehdyn populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan Fycompa ei vaikuttanut kliinisesti merkitsevällä tavalla klonatsepaamin, levetirasetaamin, fenobarbitaalin, fenytoiinin, topiramaatin, tsonisamidin, karbamatsepiinin, klobatsaamin, lamotrigiinin ja valproiinihapon puhdistumaan, kun käytettiin suurinta tutkittua perampaneeliannosta (12 mg/vrk).

Perampaneelin todettiin vähentävän okskarbatsepiinin puhdistumaa 26 %. Okskarbatsepiini metaboloituu nopeasti sytosolin reduktaasientsyymien avulla aktiiviseksi metaboliitiksi, monohydroksikarbatsepiiniksi. Perampaneelin vaikutusta monohydroksikarbatsepiinin pitoisuuksiin ei tunneta.

Perampaneeli annostellaan kunnes kliininen teho saavutetaan muista epilepsialääkkeistä riippumatta.

Perampaneelin vaikutus CYP3A-substraatteihin

Terveillä tutkimushenkilöillä Fycompa (6 mg kerran vuorokaudessa 20 vrk ajan) vähensi altistusta (AUC) midatsolaamille 13 %. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että altistuminen midatsolaamille (tai muille herkille CYP3A-substraateille) vähenee edelleen käytettäessä Fycompan suurempia annoksia.

Sytokromi P450:n indusoijien vaikutus perampaneelin farmakokinetiikkaan

Voimakkaiden sytokromi-P450:n indusoijien, kuten rifampisiinin ja mäkikuisman, otaksutaan vähentävän perampaneelin pitoisuuksia, eikä reaktiivisten metaboliittien pitoisuuden mahdollista suurenemista niiden läsnäollessa ole poissuljettu. Felbamaatin on osoitettu vähentävän joidenkin lääkevalmisteiden pitoisuuksia ja se saattaa laskea myös perampaneelin pitoisuuksia.

Sytokromi P450:n estäjien vaikutus perampaneelin farmakokinetiikkaan

Terveillä tutkimushenkilöillä CYP3A4:n estäjä ketokonatsoli (400 mg kerran vuorokaudessa 10 vuorokauden ajan) lisäsi altistusta perampaneelille 20 % ja pidensi perampaneelin puoliintumisaikaa 15 % (67,8 h vs. 58,4 h). Vaikutusten lisääntymistä edelleen ei voida poissulkea, kun perampaneelia käytetään samanaikaisesti sellaisen CYP3A:n estäjän kanssa, jolla on pidempi puoliintumisaika kuin ketokonatsolilla, tai kun hoidon kesto CYP3A:n estäjällä on pidempi kuin 10 vuorokautta.

Levodopa
Terveillä tutkimushenkilöillä Fycompa (4 mg kerran vuorokaudessa 19 vrk ajan) ei vaikuttanut levodopan huippupitoisuuteen (C_max) tai altistukseen (AUC).

Alkoholi

Perampaneeli tehosti (jopa huomattavasti) alkoholin vaikutuksia virkeyttä ja tarkkaavaisuutta vaativiin suorituksiin, kuten ajamiseen, mikä havaittiin farmakodynaamisia interaktioita selvittävissä tutkimuksissa terveillä tutkimushenkilöillä. Kun otettiin useita 12 mg:n annoksia perampaneelia vuorokaudessa, viha, sekavuus ja masennus lisääntyivät, kun niitä arvioitiin käyttämällä Profile of Mood State 5-pisteistä arviointiasteikkoa (ks. kohta Farmakodynamiikka). Näitä vaikutuksia voidaan havaita myös, kun Fycompaa käytetään yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa.

Pediatriset potilaat

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.
Vähintään 12-vuotiaille nuorille potilaille ja 4–11-vuotiaille lapsille tehdyn populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan aineen farmakokinetiikassa ei ollut huomattavia eroja aikuisiin verrattuna.

Hedelmällisessä iässä olevat naiset sekä ehkäisy miehille ja naisille

Fycompan käyttöä ei suositella sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä, ellei sen käyttö ole aivan välttämätöntä. Fycompa saattaa vähentää keltarauhashormonia sisältävien hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden tehoa. Tämän vuoksi suositellaan ei-hormonaalisen lisäehkäisyn käyttöä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Raskaus

On vain vähän tietoa (alle 300 raskaudesta) perampaneelin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeet eivät osoittaneet mitään teratogeenisia vaikutuksia rotilla tai kaneilla, mutta alkiotoksisuutta havaittiin rotilla kun käytettiin annoksia, jotka olivat emoille toksisia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Fycompan käyttöä ei suositella raskauden aikana.

Imetys

Imettävillä rotilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet perampaneelin ja/tai sen metaboliittien erittyvän rintamaitoon (yksityiskohdat, ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ei tiedetä, erittyykö perampaneeli ihmisen rintamaitoon. Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Fycompa-hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Rotille tehdyssä hedelmällisyystutkimuksessa havaittiin pitkittyneitä ja epäsäännöllisiä kiimakiertoja, kun naaraille annettiin suurinta siedettyä perampaneeliannosta (30 mg/kg). Näillä muutoksilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta hedelmällisyyteen eikä alkion varhaiskehitykseen. Vaikutuksia uroksen hedelmällisyyteen ei ollut (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Perampaneelin vaikutusta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole varmistettu.

Fycompalla on kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Perampaneeli voi aiheuttaa huimausta ja uneliaisuutta ja voi sen vuoksi vaikuttaa ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn. Potilaita neuvotaan välttämään ajamista, monimutkaisten koneiden käyttöä ja muita mahdollisesti riskialttiita toimintoja, kunnes tiedetään, vaikuttaako perampaneeli heidän kykyynsä suorittaa näitä tehtäviä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Paikallisalkuisia kohtauksia saaneille potilaille tehdyissä kontrolloiduissa ja kontrolloimattomissa tutkimuksissa on perampaneelia saaneita potilaita kaiken kaikkiaan ollut 1 639, joista 1 147 potilasta on hoidettu 6 kuukauden ajan ja 703 potilasta pitempään kuin 12 kuukautta.

Primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia saaneille potilaille tehdyissä kontrolloiduissa ja kontrolloimattomissa tutkimuksissa on perampaneelia saaneita potilaita ollut 114, joista 68 potilasta on hoidettu 6 kuukauden ajan ja 36 potilasta pitempään kuin 12 kuukautta.

Hoidon lopettamiseen johtaneet haittavaikutukset:
Paikallisalkuisia kohtauksia koskevissa kontrolloiduissa, satunnaistetuissa kliinisissä faasi III ‑tutkimuksissa haittavaikutusten vuoksi hoidon lopetti 1,7 % (3/172) potilaista, jotka saivat perampaneelia 4 mg/vrk, 4,2 % (18/431) potilaista, jotka saivat perampaneelia 8 mg/vrk, ja 13,7 % (35/255) potilaista, jotka saivat perampaneelia 12 mg/vrk. Vastaavasti lumelääkettä saaneista potilaista 1,4 % (6/442) keskeytti hoidon. Yleisimpiä lopettamiseen johtaneita haittavaikutuksia (≥ 1 % koko perampaneeliryhmässä ja enemmän kuin lumelääkeryhmässä) olivat huimaus ja uneliaisuus.

Paikallisalkuisia kohtauksia koskevassa kontrolloidussa, satunnaistetussa kliinisessä faasi III ‑tutkimuksessa haittavaikutusten vuoksi hoidon lopetti 4,9 % (4/81) potilaista, jotka oli satunnaistettu saamaan perampaneelia 8 mg, ja 1,2 % (1/82) potilaista, jotka saivat lumelääkettä. Yleisin lopettamiseen johtanut haittavaikutus (≥ 2 % koko perampaneeliryhmässä ja enemmän kuin lumelääkeryhmässä) oli huimaus.

Markkinoilletulon jälkeinen käyttö

Vaikeita ihoon liittyviä haittavaikutuksia (SCAR), mukaan lukien yleisoireista eosinofiilistä oireyhtymää (DRESS), on raportoitu perampaneelihoidon yhteydessä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Haittavaikutusluettelo

Alla olevassa taulukossa ne haittavaikutukset, jotka tunnistettiin Fycompan kliinisten tutkimusten koko turvallisuustietokannasta, on lueteltu elinjärjestelmäluokan ja esiintymistiheyden mukaan. Haittavaikutusten luokittelussa käytettiin seuraavaa asteikkoa: hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

* Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Pediatriset potilaat

Paikallisalkuisia kohtauksia ja ensisijaisesti yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia koskevien kaksoissokkoutettujen kliinisten tutkimusten 196 perampaneelille altistettua nuorta käsittävän tietokannan perusteella yleinen turvallisuusprofiili nuorilla oli samankaltainen kuin aikuisilla, lukuun ottamatta aggressiota, jota havaittiin useammin nuorilla kuin aikuisilla.

180 perampaneelille altistettua pediatrista potilasta käsittävän tietokannan perusteella avoimesta monikeskustutkimuksesta yleinen turvallisuusprofiili lapsilla oli samankaltainen kuin nuorilla ja aikuisilla, lukuun ottamatta uneliaisuutta, ärtyneisyyttä, aggressiota ja kiihtyneisyyttä, joita havaittiin useammin pediatrisessa tutkimuksessa kuin nuorilla ja aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa.

Lapsista saatavilla olevat tiedot eivät viitanneet siihen, että perampaneelilla olisi mitään kliinisesti merkittävää vaikutusta kasvu- ja kehitysparametreihin, kuten painoon, pituuteen, kilpirauhasen toimintaan, insuliininkaltaisen kasvutekijän 1 (IGF-1) pitoisuuteen, kognitioon (arviointiperustana Aldenkamp–Bakerin neuropsykologinen arviointitaulukko [ABNAS]), käytökseen (arviointiperustana CBCL (Child Behavior Checklist) -kyselylomake) ja näppäryyteen (arviointiperustana Lafayette Grooved Pegboard Test (LGPT) -testi). Pitkäaikaisia (yli vuoden kestäviä) vaikutuksia lasten oppimiseen, älykkyyteen, kasvuun, umpieritystoimintaan ja murrosikään ei kuitenkaan tunneta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Markkinoille tulon jälkeen on ilmennyt tahallisia ja vahingossa tapahtuneita yliannostuksia enintään 36 mg:n perampaneeliannoksia ottaneilla pediatrisilla potilailla ja enintään 300 mg:n annoksia ottaneilla aikuispotilailla. Havaittuja haittavaikutuksia ovat olleet muun muassa psyykkisen tilan muutokset, agitaatio, aggressiivinen käyttäytyminen, kooma ja alentunut tajunnantaso. Potilaat ovat parantuneet ilman jälkiseuraamuksia.

Perampaneelin vaikutuksille ei ole olemassa erityistä vasta-ainetta.

Oireenmukaisiin hoitotoimiin on ryhdyttävä ja potilaan vitaalitoimintoja sekä kliinistä tilaa on seurattava. Koska perampaneelin puoliintumisaika on pitkä, sen aiheuttamat vaikutukset voivat pitkittyä. Koska perampaneeli eliminoituu munuaisten kautta vain vähäisessä määrin, on epätodennäköistä, että esim. tehostetusta diureesista, dialyysista tai hemoperfuusiosta olisi apua.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: epilepsialääkkeet, muut epilepsialääkkeet, ATC-koodi: N03AX22

Vaikutusmekanismi

Perampaneeli on ionotrooppisen α-amino-3-hydroksi-5-metyyli-4-isoksatsolipropionihapon (AMPA) glutamaattireseptorin tärkein selektiivinen, ei-kompetitiivinen antagonisti postsynaptisissa neuroneissa. Glutamaatti on primaarinen eksitatorinen hermosolujen välittäjäaine keskushermostossa ja se on osallisena lukuisissa neurologisissa häiriöissä, jotka ovat hermosolujen ylieksitaation aiheuttamia. Glutamaatin aktivoimien AMPA-reseptorien on arvioitu vastaavan suurimmasta osasta nopeiden eksitatoristen impulssien siirtymisestä synapseissa aivoissa. In vitro-tutkimuksissa perampaneeli ei kilpaillut AMPA:n kanssa sitoutumisesta AMPA-reseptoriin, mutta perampaneelin syrjäyttivät reseptorista non-kompetitiiviset AMPA-reseptoriantagonistit, mikä osoitti sen, että perampaneeli on non-kompetitiivinen AMPA-reseptoriantagonisti. In vitro, perampaneeli inhiboi AMPA:n indusoimaa (mutta ei NMDA:n indusoimaa) solun sisäisen kalsiumin lisääntymistä. AMPA:n kohtauksia indusoivassa mallintamisessa in vivo, perampaneeli pitkitti merkitsevästi kohtauksetonta aikaa.

Perampaneelin tarkkaa vaikutusmekanismia ihmisen epilepsiaan ei ole vielä täydellisesti selvitetty.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Suoritettu farmakokineettis-farmakodynaaminen (tehoa koskeva) analyysi perustui yhdistettyihin tietoihin, jotka saatiin paikallisalkuisia kohtauksia koskevista kolmesta tehotutkimuksesta. Lisäksi tehtiin farmakokineettis-farmakodynaaminen (tehoa koskeva) analyysi, joka perustui yhteen primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia koskevaan tehotutkimukseen. Kummassakin analyysissa perampaneelille altistuminen korreloi kohtausten esiintymistiheyden laskuun.

Psykomotorinen suorituskyky
Terveillä vapaaehtoisilla yksi tai useampi 8 mg:n ja 12 mg:n annos heikensi psykomotorista suorituskykyä annosriippuvaisesti. Perampaneeli tehosti jopa huomattavasti alkoholin vaikutuksia ajokyvyn kaltaisissa monimutkaisissa tehtävissä. Psykomotorinen suorituskyky palautui lähtötasoon 2 viikon kuluessa perampaneelin käytön lopettamisesta.

Kognitiivinen toiminta
Terveille vapaaehtoisille, jotka saivat yhden tai useamman korkeintaan 12 mg:n vuorokausiannoksen perampaneelia, tehtiin tutkimus, jossa tavanomaisia testejä käyttämällä arvioitiin perampaneelin vaikutuksia valppauteen ja muistiin. Sellaisia perampaneelin vaikutuksia ei havaittu.

Nuorille potilaille tehdyssä lumekontrolloidussa tutkimuksessa perampaneelin ei havaittu aiheuttavan merkittäviä kognitiivisia muutoksia lumelääkkeeseen verrattuna Cognitive Drug Research (CDR) ‑arviointijärjestelmän kokonaispisteiden (System Global Cognition Score) perusteella. Avoimessa jatkotutkimuksessa ei havaittu merkittäviä muutoksia CDR -arviointijärjestelmän kokonaispisteissä 52 viikon perampaneelihoidon jälkeen (ks. kohta Farmakodynamiikka, Pediatriset potilaat).

Pediatrisille potilaille tehdyssä avoimessa kontrolloimattomassa tutkimuksessa ei havaittu kliinisesti tärkeitä kognitiivisia muutoksia lähtötilanteeseen verrattuna ABNAS-arviointitaulukolla mitattuna perampaneeliliitännäishoidon jälkeen (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Vireys ja mieliala
Vireyden (aktivaation) taso väheni annosriippuvaisesti terveillä tutkimushenkilöillä, joille annettiin perampaneelia 4–12 mg vuorokaudessa. Mieliala huononi vain, kun käytettiin 12 mg:n vuorokausiannosta. Mielialavaihtelut olivat vähäisiä ja heijastivat vireyden yleistä alenemista. Perampaneelin toistuva käyttö 12 mg vuorokausiannoksin voimisti myös alkoholin vaikutuksia tarkkuuteen ja vireyteen. Käyttämällä Profile of Mood State 5-pisteistä arviointiasteikkoa havaittiin myös vihan, sekavuuden ja masennuksen lisääntymistä.

Sydämen elektrofysiologia
QTc-aika ei pidentynyt, kun perampaneelia annettiin korkeintaan 12 mg vuorokaudessa, eikä sillä ollut annosriippuvaista tai kliinisesti merkitsevää vaikutusta QRS-heilahduksen kestoon.

Kliininen teho ja turvallisuus

Paikallisalkuiset kohtaukset
Perampaneelin teho paikallisalkuisissa kohtauksissa määritettiin kolmessa aikuisilla ja nuorilla potilailla tehdyssä liitännäishoitoa käsittelevässä 19 viikon pituisessa, satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumelääkekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa. Potilailla oli paikallisalkuisia toissijaisesti yleistyneitä tai yleistymättömiä kohtauksia, jotka eivät olleet riittävän hyvin hallinnassa samanaikaisesti käytetyistä 1-3 epilepsialääkkeestä huolimatta. Kuuden viikon lähtökohta-ajanjaksolla potilailla piti olla vähintään viisi kohtausta, eikä kohtauksista vapaa ajanjakso saanut olla pitempi kuin 25 vuorokautta. Näissä kolmessa tutkimuksessa potilaiden epilepsian keskimääräinen sairastamisaika oli 21,06 vuotta. Potilaista 85,3 % ‑ 89,1 % käytti samanaikaisesti 2–3 epilepsialääkettä joko vagushermostimulaation kanssa tai ilman sitä.

Kahdessa tutkimuksessa (tutkimukset 304 ja 305) verrattiin perampaneelin 8 ja 12 mg:n vuorokausiannoksia lumelääkkeeseen, ja kolmannessa tutkimuksessa (tutkimus 306) verrattiin perampaneelin 2, 4 ja 8 mg:n vuorokausiannoksia lumelääkkeeseen. Jokaisessa kolmessa tutkimuksessa 6 viikon pituisessa aloitusvaiheessa määritettiin satunnaistamista edeltävä lähtötilanteen kohtaustiheys. Tämän jälkeen potilaille satunnaistettu käytettävä annos titrattiin. Titrausvaiheen aikana jokaisessa kolmessa tutkimuksessa hoito aloitettiin antamalla 2 mg/vrk, ja annosta lisättiin kerran viikossa 2 mg kerrallaan kunnes tavoiteannos saavutettiin. Sietämättömiä haittavaikutuksia saaneet potilaat saattoivat jatkaa samalla annoksella tai annos voitiin pienentää aikaisemmin siedettyyn annokseen. Jokaisessa kolmessa tutkimuksessa titrausvaihetta seurasi 13 viikon pituinen ylläpitovaihe, jonka aikana perampaneeliannosta ei saanut muuttaa.

Yhdistettyjen tutkimustulosten mukaan kohtaustiheys puolittui 19 %:lla lumelääkettä saaneista, 29 %:lla perampaneelia 4 mg saaneista sekä 35 %:lla 8 ja 12 mg saaneista. Perampaneelihoidon aikana havaittiin tilastollisesti merkitsevä kohtaustiheyden pienentyminen 28 vuorokauden aikana (lähtötilanteesta hoitovaiheeseen) lumelääkeryhmään verrattuna, kun käytettiin annoksia 4 mg/vrk (tutkimus 306), 8 mg/vrk (tutkimukset 304, 305 ja 306) ja 12 mg/vrk (tutkimukset 304 ja 305). Potilailla, jotka saivat samanaikaista hoitoa entsyymiä indusoivilla epilepsialääkkeillä, kohtaustiheys puolittui 23,0 %:lla potilaista perampaneelia 4 mg saaneiden ryhmässä, 31,5 %:lla 8 mg:n ryhmässä ja 30,0 %:lla 12 mg:n ryhmässä. Potilailla, jotka saivat samanaikaista hoitoa entsyymiä indusoimattomilla epilepsialääkkeillä, vastaavat osuudet olivat 33,3 %, 46,5 % ja 50,0 % potilaista. Nämä tutkimukset osoittavat, että perampaneeli 4–12 mg kerran vuorokaudessa käytettynä oli merkitsevästi tehokkaampi kuin liitännäishoitona käytettävä lumelääke tässä tutkimuspopulaatiossa.

Lumelääkekontrolloiduista tutkimuksista saadut tiedot osoittavat, että parannusta kohtauksien hallinnassa havaitaan käytettäessä 4 mg:n perampaneeliannosta kerran vuorokaudessa, ja tämä hyöty paranee kun vuorokausiannos nostetaan 8 mg:aan. Hyödyn paranemista ei havaittu 12 mg:n annoksella verrattuna 8 mg:n annokseen yleisväestössä. Sellaiset potilaat hyötyivät 12 mg:n annoksen käytöstä, jotka sietävät 8 mg:n annoksia, mutta joiden kliininen hoitovaste tällä annoksella oli riittämätön. Kliinisesti merkitsevä kohtauksien esiintyvyystiheyden väheneminen lumelääkkeeseen verrattuna saavutettiin niinkin pian kuin toisella käyttöviikolla, jolloin potilaat aloittivat 4 mg:n vuorokausiannoksen käytön.

Kliinisissä tutkimuksissa perampaneelia saaneista potilaista 1,7–5,8 %:lla kohtaukset lakkasivat kokonaan 3 kuukauden pituisen ylläpitohoitojakson aikana verrattuna lumelääkkeellä saatuun tulokseen 0–1,0 %.

Avoin jatkotutkimus
Satunnaistetuissa, paikallisalkuisista kohtauksista kärsiviä potilaita koskevissa tutkimuksissa loppuun saakka mukana olleista potilaista 97 % (n=1186) osallistui avoimeen jatkotutkimukseen. Satunnaistetusta tutkimuksesta potilaat siirtyivät saamaan perampaneelia 16 viikon ajan, jota seurasi pitkäkestoinen (≥ 1 vuosi) ylläpitohoitojakso. Keskimääräinen käytetty vuorokausiannos oli 10,05 mg.

Primaaristi yleistyneet toonis-klooniset kohtaukset
Perampaneelin teho liitännäishoitona vähintään 12-vuotiaille idiopaattista yleistynyttä epilepsiaa sairastaville potilaille, joilla oli primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia, määritettiin satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa (tutkimus 332). Tutkimukseen sopivat potilaat, jotka saivat 1–3 epilepsialääkettä vakaalla annoksella ja joilla esiintyi vähintään 3 primaaristi yleistynyttä toonis-kloonista kohtausta 8 viikon pituisen lähtövaiheen aikana, satunnaistettiin saamaan joko perampaneelia tai lumelääkettä. Tutkimuspopulaatio käsitti 164 potilasta (perampaneeli n=82, lumelääke n=82). Potilaiden annokset titrattiin neljän viikon kuluessa kohdeannokseen 8 mg/vrk tai suurimpaan siedettyyn annokseen, minkä jälkeen hoitoa jatkettiin tällä titrausvaiheen lopussa saavutetulla annoksella 13 viikon ajan. Kokonaishoitoaika oli 17 viikkoa. Tutkimuslääkettä annettiin kerran vuorokaudessa.

Niiden potilaiden osuus, joiden primaaristi yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten tiheys puolittui ylläpitohoitojakson aikana, oli merkitsevästi suurempi perampaneeliryhmässä (58,0 %) kuin lumelääkeryhmässä (35,8 %), p=0,0059. Yhdistelmähoidossa entsyymiä indusoivien epilepsialääkkeiden kanssa kohtausten tiheys puolittui 22,2 %:lla potilaista ja yhdistelmähoidossa entsyymiä indusoimattomien epilepsialääkkeiden kanssa 69,4 %:lla potilaista. Entsyymiä indusoivia epilepsialääkkeitä ottavien potilaiden lukumäärä oli pieni (n=9). Primaaristi yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten 28 vuorokauden esiintyvyyden muutoksen mediaani titraatio- ja ylläpitohoitojaksoina (yhdistetty) satunnaistusta edeltävään lähtötilanteeseen verrattuna oli suurempi perampaneelilla (‑76,5 %) kuin lumelääkkeellä (‑38,4 %), p<0,0001. Kolmen kuukauden ylläpitohoitojakson aikana perampaneelia kliinisissä tutkimuksissa saavista potilaista 30,9 %:lla (25/81) primaaristi yleistyneet toonis-klooniset kohtaukset loppuivat kokonaan verrattuna 12,3 %:iin (10/81) lumelääkettä saavilla.

Muut idiopaattisten yleistyneiden kohtausten alatyypit
Perampaneelin tehoa ja turvallisuutta sellaisten potilaiden hoidossa, joilla on myoklonisia kohtauksia, ei ole varmistettu. Saatavilla olevat tiedot eivät ole riittäviä johtopäätösten tekemiseen.

Perampaneelin tehosta poissaolokohtauksien hoidossa ei ole näyttöä.

Tutkimuksen 332 potilaista, joilla oli primaaristi yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten lisäksi myoklonisia kohtauksia, myokloniset kohtaukset loppuivat kokonaan 16,7 %:lla (4/24) perampaneelia saavista verrattuna 13,0 %:iin (3/23) lumelääkettä saavilla. Potilailla, joilla oli samanaikaisia poissaolokohtauksia, poissaolokohtaukset loppuivat kokonaan 22,2 %:lla (6/27) perampaneelia saavista verrattuna 12,1 %:iin (4/33) lumelääkettä saavilla. Kaikki kohtaukset loppuivat kokonaan 23,5 %:lla (19/81) perampaneelia saavista potilaista verrattuna 4,9 %:iin (4/81) lumelääkettä saavilla potilailla.

Avoin jatkotutkimus
Tutkimuksessa 332 loppuun asti jatkaneista 140 potilaasta 114 (81,4 %) osallistui jatkotutkimukseen. Potilaat siirtyivät satunnaistetusta tutkimuksesta saamaan perampaneelia 6 viikon ajan, jota seurasi pitkäkestoinen ylläpitohoitojakso(≥ 1 vuosi). Jatkotutkimuksen potilaista 73,7 %:lla (84/114) tyypillinen perampaneeliannos oli yli 4–8 mg/vrk ja 16,7 %:lla (19/114) yli 8–12 mg/vrk. Kun jatkotutkimuksen hoitoa oli kestänyt 1 vuoden, primaaristi yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten esiintyvyys oli vähintään puoliintunut 65,9 %:lla (29/44) potilaista (suhteessa kohtausten esiintyvyyteen perampaneelihoitoa edeltävässä lähtötilanteessa). Nämä tiedot olivat yhdenmukaisia kohtausten esiintyvyyden prosentuaalista muutosta koskevien tietojen kanssa, ja ne osoittivat, että niiden potilaiden osuus, joiden primaaristi yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten esiintyvyys puolittui, pysyi yleisesti ottaen vakaana noin viikolta 26 aina 2. vuoden loppuun asti. Samankaltaisia tuloksia nähtiin, kun kaikkia kohtauksia ja poissaolokohtauksia vs. myoklonisia kohtauksia arvioitiin ajan kuluessa.

Monoterapiaan siirtyminen
Kliinisen käytännön retrospektiivisessä tutkimuksessa oli 51 epilepsiaa sairastavaa potilasta, joiden saama täydentävä perampaneelihoito muutettiin perampaneeli-monoterapiaksi. Suurimmalla osalla näistä potilaista oli ollut ennestään paikallisalkuisia kohtauksia. Näistä potilaista 14 (27 %) palasi käyttämään täydentävää hoitoa seuraavina kuukausina. Kolmeakymmentäneljää (34) potilasta seurattiin vähintään 6 kuukauden ajan, ja tästä joukosta 24 potilasta (71 %) jatkoi perampaneeli-monoterapiaa vähintään 6 kuukauden ajan. Kymmentä (10) potilasta seurattiin vähintään 18 kuukauden ajan, ja tästä joukosta 3 potilasta (30 %) jatkoi perampaneeli-monoterapiaa vähintään 18 kuukauden ajan.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Fycompan käytöstä yhden tai useamman pediatrisen potilasryhmän hoidossa hoito-resistenteissä epilepsiamuodoissa (kohtauspesäkkeeseen ja ikään liittyvät epilepsia-oireyhtymät) (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä nuorten ja pediatristen potilaiden hoidossa).

Kolmessa keskeisessä kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa faasi III ‑tutkimuksessa oli mukana 143 iältään 12–18-vuotiasta nuorta. Nuoria koskevat tulokset olivat samankaltaiset kuin aikuisväestössä todetut.

Tutkimuksessa 332 oli mukana 22 iältään 12–18-vuotiasta nuorta. Nuoria koskevat tulokset olivat samankaltaiset kuin aikuisväestössä todetut.

Fycompa-liitännäishoidon (tavoiteannosväli 8–12 mg kerran vuorokaudessa) lyhyen aikavälin kognitiivisia vaikutuksia arvioitiin 19 viikkoa kestäneessä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa, avoimen jatko-osan sisältävässä tutkimuksessa (tutkimus 235) 133:lla vähintään 12-vuotiaalla ja alle 18-vuotiaalla potilaalla (Fycompa n = 85, lumelääke n = 48), joilla oli riittämättömästi kontrolloituja paikallisalkuisia kohtauksia. Kognitiivista toimintaa mitattiin Cognitive Drug Research (CDR) -arviointijärjestelmän kokonaispisteiden avulla, jotka käsittävät viiden eri osa-alueen pisteet: huomiokyvyn voimakkuus (Power of Attention), huomiokyvyn katkeamattomuus (Continuity of Attention), pitkäaikaismuistin laatu (Quality of Episodic Secondary Memory), työmuistin laatu (Quality of Working Memory) ja muistin nopeus (Speed of Memory). Keskimääräinen muutos (keskihajonta) CDR-arviointijärjestelmän kokonaispisteissä lähtötilanteesta kaksoissokkoutetun hoitojakson loppuun (19 viikkoa) oli 1,1 (7,14) lumelääkeryhmässä ja (miinus) ‑1,0 (8,86) perampaneeliryhmässä; ero pienimmän neliösumman keskiarvossa hoitoryhmien välillä (95 %:n luottamusväli) oli (miinus) -2,2 (-5,2, 0,8). Hoitoryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 0,145). CDR-arviointijärjestelmän keskimääräiset kokonaispisteet (keskihajonta) lähtötilanteessa olivat lumelääkeryhmässä 41,2 (10,7) ja perampaneeliryhmässä 40,8 (13,0). Perampaneelia avoimessa hoitojaksossa saaneiden potilaiden (n = 112) keskimääräinen muutos (keskihajonta) CDR-arviointijärjestelmän kokonaispisteissä lähtötilanteesta avoimen hoitojakson loppuun (52 viikkoa) oli (miinus) -1,0 (9,91), mikä ei ollut tilastollisesti merkitsevää (p = 0,96). Enintään 52 viikon perampaneelihoidon jälkeen (n = 114) ei havaittu vaikutusta luiden kasvuun. Enintään 104 viikon hoidon jälkeen (n = 114) ei havaittu vaikutuksia pituuteen, painoon ja sukupuoliseen kehitykseen.

Perampaneeliliitännäishoidon altistus-tehosuhdetta arvioitiin avoimessa kontrolloimattomassa tutkimuksessa (tutkimus 311) 180:llä iältään 4–11-vuotiaalla pediatrisella potilaalla, joilla oli riittämättömästi kontrolloituja paikallisalkuisia kohtauksia tai primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia. Potilaiden annokset titrattiin 11 viikon kuluessa. Potilailla, jotka eivät ottaneet samanaikaisesti CYP3A-entsyymiä indusoivaa epilepsialääkettä (karbamatsepiinia, okskarbatsepiinia, eslikarbatsepiinia tai fenytoiinia), kohdeannos oli 8 mg/vrk tai suurin siedetty annos (suurin sallittu annos oli 12 mg/vrk). Potilailla, jotka ottivat samanaikaisesti CYP3A-entsyymiä indusoivaa epilepsialääkettä, kohdeannos oli 12 mg/vrk tai suurin siedetty annos (suurin sallittu annos oli 16 mg/vrk). Hoitoa jatkettiin titrausvaiheen lopussa saavutetulla perampaneeliannoksella 12 viikon ajan (kokonaisaltistumisaika oli 23 viikkoa) ydintutkimuksen loputtua. Jatkotutkimukseen osallistuneita potilaita hoidettiin vielä 29 viikon ajan, jolloin kokonaisaltistumisaika oli 52 viikkoa.

Kun perampaneelihoitoa oli annettu 23 viikkoa, kaikilla potilailla, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia (n = 148 potilasta), 28 päivän aikaisessa kohtausmäärässä tapahtuneen muutoksen mediaani oli -40,1 %; niiden potilaiden osuus, joilla kohtausten esiintyvyys vähintään puoliintui, oli 46,6 % (n = 69/148); ja niiden potilaiden osuus, joiden kohtaukset loppuivat kokonaan, oli 11,5 % (n = 17/148). Hoidon vaikutukset kohtausten harvenemisen mediaaniin (viikot 40–52: n = 108 potilasta, -69,4 %), niiden potilaiden osuuteen, joilla kohtausten esiintyvyys puoliintui, (viikot 40–52: 62,0 %, n = 67/108), ja niiden potilaiden osuuteen, joiden kohtaukset loppuivat (viikot 40–52: 13,0 %, n = 14/108), jatkuivat 52 viikon perampaneelihoidon jälkeen.

Niiden paikallisalkuisia kohtauksia saavien potilaiden osajoukossa, joilla oli toissijaisesti yleistyneitä kohtauksia, vastaavat luvut olivat -58,7 %, 64,8 % (n = 35/54) ja 18,5 % (n = 10/54) toissijaisesti yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten osalta. Hoidon vaikutukset kohtausten harvenemisen mediaaniin (viikot 40–52: n = 41 potilasta, -73,8 %), niiden potilaiden osuuteen, joilla kohtausten esiintyvyys puoliintui, (viikot 40–52: 80,5 %, n = 33/41), ja niiden potilaiden osuuteen, joiden kohtaukset loppuivat (viikot 40–52: 24,4 %, n = 10/41), jatkuivat 52 viikon perampaneelihoidon jälkeen.

Potilailla, joilla oli primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia (n = 22 potilasta, joista 19 oli iältään 7–11-vuotiaita ja 3 iältään 4–6-vuotiaita), 28 päivän aikaisessa kohtausmäärässä tapahtuneen muutoksen mediaani oli -69,2 %; niiden potilaiden osuus, joilla kohtausten esiintyvyys vähintään puoliintui, oli 63,6 % (n = 14/22); ja niiden potilaiden osuus, joiden kohtaukset loppuivat kokonaan, oli 54,5 % (n = 12/22). Hoidon vaikutukset kohtausten harvenemisen mediaaniin (viikot 40–52: n = 13 potilasta, -100,0 %), niiden potilaiden osuuteen, joilla kohtausten esiintyvyys puoliintui, (viikot 40–52: 61,5 %, n = 8/13), ja niiden potilaiden osuuteen, joiden kohtaukset loppuivat (viikot 40–52: 38,5 %, n = 5/13), jatkuivat 52 viikon perampaneelihoidon jälkeen. Näihin tuloksiin on suhtauduttava varoen, koska potilaiden määrä on hyvin pieni.

Samanlaisia tuloksia saatiin niiden idiopaattista yleistynyttä epilepsiaa sairastavien potilaiden osajoukossa, joilla oli primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia (n = 19 potilasta, joista 17 oli iältään 7–11-vuotiaita ja 2 iältään 4–6-vuotiaita: vastaavat luvut olivat -56,5 %, 63,2 % (n = 12/19) ja 52,6 % (n = 10/19). Hoidon vaikutukset kohtausten harvenemisen mediaaniin (viikot 40–52: n = 11 potilasta, -100,0 %), niiden potilaiden osuuteen, joilla kohtausten esiintyvyys puoliintui, (viikot 40–52: 54,5 %, n = 6/11), ja niiden potilaiden osuuteen, joiden kohtaukset loppuivat (viikot 40–52: 36,4 %, n = 4/11), jatkuivat 52 viikon perampaneelihoidon jälkeen. Näihin tuloksiin on suhtauduttava varoen, koska potilaiden määrä on hyvin pieni.

Perampaneelin farmakokinetiikkaa on tutkittu terveillä aikuisilla tutkimushenkilöillä (iältään 18 ‑ 79 vuotta) sekä aikuisilla, nuorilla ja pediatrisilla potilailla, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia ja primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia, Parkinsonin tautia sairastavilla aikuisilla, diabeettista neuropatiaa sairastavilla aikuisilla, multippeliskleroosia sairastavilla aikuisilla ja maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Imeytyminen

Perampaneeli imeytyy nopeasti suun kautta annon jälkeen ilman näyttöä merkittävästä ensikierron metaboliasta.

Perampaneelin oraalisuspensio on paasto-olosuhteissa biologisesti samanarvoinen perampaneelitablettien kanssa (1 mg vastaa 1 mg:aa). Kun molempia lääkemuotoja annettiin 12 mg:n kerta-annos runsasrasvaisen aterian kanssa, perampaneelin oraalisuspension AUC_0-inf -arvo vastasi tablettilääkemuodon arvoa, C_max-arvo oli 23 % pienempi ja aika huippupitoisuuteen (t_max) noin 2 tuntia pidempi. Populaatiofarmakokineettinen analyysi osoitti kuitenkin, että simuloiduissa vakaan tilan altistuksen olosuhteissa perampaneelin oraalisuspension C_max ja AUC_(0-24h) olivat biologisesti samanarvoisia tablettien kanssa sekä paasto- että ravitussa tilassa.

Kun perampaneelin oraalisuspensiota annettiin 12 mg:n kerta-annos runsasrasvaisen aterian kanssa, C_max-arvo oli noin 22 % pienempi ja AUC_0-inf-arvo noin 13 % pienempi paasto-olosuhteisiin verrattuna.

Jakautuminen

In vitro -tutkimuksista saadut tiedot osoittavat, että 95 % perampaneelista sitoutuu plasman proteiineihin.

In vitro -tutkimukset osoittavat, että perampaneeli ei ole orgaanisia anioneja kuljettavien polypeptidien (OATP) 1B1:n ja 1B3:n, orgaanisten anionien kuljettajien (OAT) 1, 2, 3 ja 4, orgaanisten kationien kuljettajien (OCT) 1, 2 ja 3, ja P-glykoproteiinin ja rintasyövän resistenssiproteiinin (BCRP) efluksikuljettajien, substraatti tai merkittävä inhibiittori.

Biotransformaatio

Perampaneeli metaboloituu laajasti pääasiassa primaarisen oksidaation ja sekventaalisen glukuronidisaation kautta. Radioaktiivisesti merkittyä perampaneelia saaneilla terveillä koehenkilöillä tehdyn kliinisen tutkimuksen tulosten perusteella perampaneelin metaboliaa välittää ensisijaisesti CYP3A. Rekombinanteilla ihmisen CYP-proteiineilla ja ihmisen maksan mikrosomeilla tehtyjen in vitro ‑tutkimusten tulokset tukevat tätä.

Radioaktiivisesti merkityn perampaneelin annostelun jälkeen havaittiin vain vähäisiä määriä perampaneelin metaboliitteja plasmassa.

Eliminaatio

Kun radioaktiivisesti merkitty perampaneeliannos oli annettu joko 8 terveelle aikuiselle tai iäkkäille tutkimushenkilöille, noin 30 % radioaktiivisuudesta havaittiin virtsasta ja 70 % ulosteista. Virtsasta ja ulosteista löytynyt radioaktiivisuus koostui pääasiassa oksidatiivisten ja konjugoituneiden metaboliittien yhdistelmästä. Populaatiofarmakokineettisessa analyysissa 19:sta faasi I ‑tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella perampaneelin keskimääräinen puoliintumisaika oli 105 tuntia. Yhdessä voimakkaan CYP3A:n indusoijan, karbamatsepiinin, kanssa otetun perampaneelin keskimääräinen puoliintumisaika oli 25 tuntia.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Annoksen ja perampaneelin plasmapitoisuuksien välillä todettiin lineaarinen suhde yhdistettyjen tulosten populaatiofarmakokineettisessä analyysissa, johon sisällytettiin 20 faasi I ‑tutkimusta, joihin osallistuneille terveille vapaaehtoisille annettiin perampaneelia 0,2–36 mg joko yhtenä tai useampana annoksena, yksi faasi II ‑tutkimus ja viisi faasi III ‑tutkimusta, joihin osallistuneille paikallisalkuisia kohtauksia saaville potilaille annettiin perampaneelia 2–16 mg/vrk, sekä kaksi faasi III ‑tutkimusta, joihin osallistuneille primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia saaville potilaille annettiin perampaneelia 2–14 mg/vrk.

Erityisväestöt

Maksan vajaatoiminta
Perampaneelin farmakokinetiikkaa arvioitiin 1 mg:n kerta-annon jälkeen 12 potilaalla, joilla oli lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta (Child-Pugh luokka A ja B). Heitä verrattiin 12 terveeseen, väestötieteellisesti yhteensopivaan tutkimushenkilöön. Sitoutumattoman perampaneelin keskimääräinen puhdistuma lievää vajaatoimintaa sairastavilla potilailla oli 188 ml/min vs. 338 ml/min verrokeilla, ja kohtalaista vajaatoimintaa sairastavilla potilailla se oli 120 ml/min vs. 392 ml/min verrokeilla. Puoliintumisaika oli pitempi lievää vajaatoimintaa sairastavilla (306 h vs. 125 h) ja kohtalaista vajaatoimintaa sairastavilla (295 h vs. 139 h) potilailla verrattuna terveisiin verrokkeihin.

Munuaisten vajaatoiminta
Perampaneelin farmakokinetiikkaa ei ole muodollisesti arvioitu munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Perampaneeli eliminoituu lähes yksinomaan metabolian kautta, jota seuraa nopea metaboliittien erittyminen. Vain vähäisiä määriä perampaneelin metaboliiteista havaitaan plasmassa. Lumekontrolloitujen kliinisten tutkimusten tulosten populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan kreatiniinin puhdistuma ei vaikuttanut perampaneelin puhdistumaan potilailla, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia ja joiden kreatiniinipuhdistumat olivat 39–160 ml/min ja jotka saivat perampaneelia korkeintaan 12 mg/vrk. Lumekontrolloidun kliinisen tutkimuksen tulosten populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan kreatiniinin puhdistuma lähtötilanteessa ei vaikuttanut perampaneelin puhdistumaan potilailla, joilla oli primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia ja jotka saivat perampaneelia korkeintaan 8 mg/vrk.

Sukupuoli
Lumekontrolloitujen kliinisten tutkimusten tulosten populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan potilailla, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia ja jotka saivat perampaneelia korkeintaan 12 mg/vrk, sekä potilailla, joilla oli primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia ja jotka saivat perampaneelia korkeintaan 8 mg/vrk, perampaneelin puhdistuma naisilla (0,54 l/h) oli 18 % pienempi kuin miehillä (0,66 l/h).

Iäkkäät (vähintään 65-vuotiaat)
Lumekontrolloitujen kliinisten tutkimusten tulosten populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan ikä ei vaikuttanut perampaneelin puhdistumaan merkitsevällä tavalla potilailla, joilla oli paikallisalkuisia kohtauksia (ikävaihtelu 12–74 vuotta) ja primaaristi yleistyneitä toonis-kloonisia kohtauksia (ikävaihtelu 12–58 vuotta) ja jotka saivat perampaneelia korkeintaan 8 tai 12 mg/vrk. Iäkkäiden potilaiden annoksen säätämistä ei pidetä tarpeellisena (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat
Perampaneelin puhdistuma kasvoi ruumiinpainon mukana yhdistettyjen tulosten populaatiofarmakokineettisessä analyysissa, johon sisällytettyihin tutkimuksiin osallistui 4–11-vuotiaita lapsia, vähintään 12-vuotiaita nuoria ja aikuisia. Siksi annosta on muutettava 4–11-vuotiaille lapsille, joiden paino on < 30 kg (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Lääkkeiden yhteisvaikutustutkimukset

In vitro -arvio lääkkeiden yhteisvaikutuksista

Lääkkeitä metaboloivien entsyymien inhibitio
Ihmisen maksan mikrosomeissa perampaneelilla (30 µmol/l) oli tärkeimpien maksan CYP- ja UGT-entsyymien joukosta heikko estävä vaikutus CYP2C8- ja UGT1A9-entsyymeihin.

Lääkkeitä metaboloivien entsyymien induktio
Positiivisiin verrokkeihin verrattaessa (fenobarbitaali ja rifampisiini mukaan lukien), perampaneelin todettiin indusoivan heikosti CYP2B6-entsyymiä (30 µmol/l) ja CYP3A4/5-entsyymiä (≥ 3 µmol/l) tärkeimpien maksan CYP- ja UGT-entsyymien joukossa viljellyissä ihmisen hepatosyyteissa.

Seuraavia haittavaikutuksia ei ole todettu kliinisissä tutkimuksissa, mutta niitä on todettu koe-eläimillä, jotka ovat saaneet hoitoannoksia vastaavia määriä lääkeainetta. Siksi haitoilla voi olla kliinistä merkitystä.

Rottien hedelmällisyystutkimuksissa havaittiin pitkittyneitä ja epäsäännöllisiä kiimakiertoja kun naaraille annettiin suurinta siedettyä annosta (30 mg/kg). Näillä muutoksilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta hedelmällisyyteen eikä alkion varhaiskehitykseen. Vaikutuksia uroksen hedelmällisyyteen ei ollut.

Rintamaitoon erittymistä tutkittiin rotilla 10 vuorokauden kuluttua poikimisesta. Lääkepitoisuudet olivat korkeimmillaan tunti lääkkeen annon jälkeen ja ne olivat 3,65-kertaiset plasmapitoisuuksiin verrattuna.

Rotilla tehdyissä pre- ja postnataalikehitystä selvittäneissä toksisuustutkimuksissa havaittiin poikkeavaa poikimis- ja hoivakäyttäytymistä käytettäessä emolle toksisia annoksia, ja kuolleena syntyneiden lukumäärä kasvoi poikueessa. Vaikutuksia poikasten käyttäytymisen ja lisääntymisen kehitykseen ei havaittu, mutta jotkin fyysisen kehityksen parametrit osoittivat hienoista viivettä, joka luultavasti johtuu perampaneelin farmakologiaan perustuvista keskushermostovaikutuksista. Istukan kautta kulkeutuminen oli suhteellisen pientä: enintään 0,09 % annetusta annoksesta havaittiin sikiössä.

Konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa siihen, että perampaneeli on genotoksinen tai karsinogeeninen. Suurimpien siedettyjen annosten antaminen rotille ja apinoille aiheutti farmakologiaan perustuvia keskushermostolöydöksiä ja syntymäpainon laskua. Kliinispatologisia tai histopatologisia suoraan perampaneelista johtuvia muutoksia ei todettu.

Sorbitoli (E420), nestemäinen (kiteytyvä)

Mikrokiteinen selluloosa (E460)

Karmelloosinatrium (E466)

Poloksameeri 188

Simetikoniemulsio 30 %, jonka aineosat ovat puhdistettu vesi, silikoniöljy, polysorbaatti 65, metyyliselluloosa, silikageeli, makrogolistearaatti, sorbiinihappo, bentsoehappo (E210) ja rikkihappo

Sitruunahappo, vedetön (E330)

Natriumbentsoaatti (E211)

Puhdistettu vesi

Ei oleellinen.

30 kuukautta

Avaamisen jälkeen: 90 päivää.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FYCOMPA oraalisuspensio
0,5 mg/ml (L:ei) 340 ml (2 ruiskua, pullosovitin) (148,63 €)

PF-selosteen tieto

Polyetyleenitereftalaatista (PET) valmistettu pullo, jossa on polypropyleenista (PP) valmistettu turvasuljin; yksi pullo sisältää 340 ml suspensiota, ja se on pakattu pahvipakkaukseen.

Jokainen pakkaus sisältää yhden pullon, kaksi 20 ml:n asteikollista mittaruiskua ja pientiheyspolyeteenistä (LDPE) valmistetun pulloon painettavan sovittimen (PIBA). Mittaruiskujen asteikkomerkintöjen väli on 0,5 ml.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai luonnonvalkoinen suspensio

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

FYCOMPA oraalisuspensio
0,5 mg/ml 340 ml

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Brivarasetaami, eslikarbatsepiini, gabapentiini, lakosamidi, levetirasetaami, perampaneeli, pregabaliini, tiagabiini ja tsonisamidi: Epilepsian hoito erityisin edellytyksin (182).
• Peruskorvaus (40 %).

N03AX22

27.04.2023