NEOFORDEX tabletti 40 mg

Yksi tabletti sisältää deksametasoniasetaattia määrän, joka vastaa 40 mg:aa deksametasonia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Yksi tabletti sisältää 98,1 mg laktoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti.

Neofordex on tarkoitettu aikuisille oireisen multippelin myelooman hoitoon yhdessä muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Hoito tulee aloittaa ja sitä tulee seurata multippelin myelooman (MM) hoitoon perehtyneiden lääkäreiden valvonnassa.

Hoidon saavat aloittaa lääkärit, joilla on kokemusta multippelin myelooman hoidosta, ja heidän tulee myös valvoa hoitoa.

Annostus

Annos ja antotiheys määräytyvät hoitosuunnitelman ja liitännäishoitojen mukaan. Neofordexin annostelussa on noudatettava deksametasonin annostusta koskevia ohjeita, jos ne sisältyvät liitännäishoitojen valmisteyhteenvetoihin. Muussa tapauksessa on noudatettava paikallisia tai kansainvälisiä hoitosuunnitelmia ja -ohjeita. Lääkettä määräävien lääkäreiden on arvioitava käytettävä deksametasoniannos huolellisesti ja otettava siinä huomioon potilaan tila ja sairauden vaihe.

Deksametasonin tavallinen annostus on 40 mg kerran päivässä jokaisena lääkkeenantopäivänä.

Deksametasonihoitoa lopetettaessa annosta on pienennettävä asteittain siihen saakka, kunnes hoito loppuu kokonaan.

Annoksen unohtuminen

Tabletti otetaan heti, jos annoksen unohtumisesta on alle 12 tuntia.

Seuraava tabletti otetaan tavanomaiseen aikaan, jos annoksen unohtumisesta on yli 12 tuntia.

Unohtunutta annosta ei saa korvata kaksinkertaisella annoksella.

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat

Iäkkäille ja/tai heikkokuntoisille potilaille, joille annosta on tarpeen pienentää, voidaan määrätä toista, pienemmän deksametasoniannoksen sisältävää valmistetta, asianmukaisen hoito-ohjelman mukaisesti.

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita on seurattava asianmukaisesti ja annostuksessa on noudatettava varovaisuutta, koska tätä potilasryhmää koskevia tietoja ei ole (katso kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita on seurattava asianmukaisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Neofordexille ei ole käyttöä pediatristen potilaiden hoidossa, kun käyttöaihe on multippeli myelooma.

Antotapa

Suun kautta.

Unettomuuden minimoimiseksi tabletti tulee ottaa mieluiten aamulla.

Tabletit on pidettävä läpipainopakkauksessa antohetkeen saakka. Yksittäiset tabletit pitää irrottaa ehjästä pakkauksesta läpipainopakkauksen rei’ityksen kohdalta esimerkiksi monilokeroiseen annostelijaan laittamista varten.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Aktiivinen virussairaus (etenkin viruksen aiheuttama hepatiitti, herpes, vesirokko, vyöruusu).

Hoitamattomat psykoosit.

Kun deksametasonia käytetään yhdessä muiden lääkevalmisteiden kanssa, tarkista muut vasta-aiheet niiden valmisteyhteenvedoista.

Deksametasoni on suuriannoksinen glukokortikoidi. Tämä pitää ottaa huomioon potilaan seurannassa. Deksametasonihoidon hyöty on arvioitava huolellisesti ja säännöllisesti todellisten ja mahdollisten riskien kannalta.

Infektioriski

Suuriannoksinen deksametasonihoito lisää vakavien infektioiden kehittymisen riskiä, erityisesti sellaisten, jotka johtuvat bakteereista, hiivoista ja/tai parasiiteista. Tällaisia infektioita voivat aiheuttaa myös pieneliöt, jotka aiheuttavat sairautta vain harvoin normaaleissa olosuhteissa (opportunistiset infektiot). Deksametasonihoito voi peittää kehittyvän infektion merkit.

Ennen hoidon aloittamista kaikki infektion lähteet, varsinkin tuberkuloosi, on poistettava. Hoidon aikana potilaita on seurattava tarkkaan infektioiden ilmaantumisen varalta. Etenkin keuhkokuumetta esiintyy yleisesti. Potilaille on kerrottava keuhkokuumeen merkeistä ja oireista, ja heitä on kehotettava hakeutumaan lääkäriin, mikäli niitä ilmenee. Aktiivisen infektiosairauden tapauksessa deksametasonihoitoon on lisättävä asianmukainen infektiolääkitys.

Jos potilaalla on ollut tuberkuloosi, joka on aiheuttanut röntgenkuvissa näkyviä laaja-alaisia muutoksia, tai jos ei ole varmaa, että täyttä kuuden kuukauden mittaista rifampisiinihoitoa on noudatettu huolellisesti, potilaalle on annettava ehkäisevä tuberkuloosilääkitys.

Vakavan strongyloidiaasin riski on olemassa. Endeemisiltä alueilta (trooppiset ja subtrooppiset alueet, Etelä-Eurooppa) kotoisin olevilta potilailta on otettava ulostenäyte, ja tarvittaessa parasiitti on häädettävä ennen deksametasonihoidon aloittamista.

Tietyt virussairaudet (vesirokko, tuhkarokko) voivat pahentua potilailla, jotka saavat glukokortikoidihoitoa tai ovat saaneet sitä kolmen viime kuukauden aikana. Potilaiden on vältettävä henkilökontakteja niihin, jotka sairastavat vesirokkoa tai tuhkarokkoa. Erityisen riskialttiita ovat ne immuunipuutteiset potilaat, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa tai tuhkarokkoa aikaisemmin. Jos nämä potilaat ovat olleet vesirokkoa tai tuhkarokkoa sairastavien potilaiden läheisyydessä, on tarvittaessa aloitettava ehkäisevä hoito laskimonsisäisesti annettavalla normaalilla immunoglobuliinilla tai toteutettava passiivinen immunisaatio varicella zoster -immunoglobuliinilla (VZIG:llä). Altistuneita potilaita on kehotettava hakeutumaan lääkäriin välittömästi.

Rokotukset

Deksametasonin kanssa ei pidä käyttää rokotteita, jotka sisältävät eläviä heikennettyjä viruksia (katso kohta Yhteisvaikutukset). Rokottaminen on yleensä mahdollista rokotteilla, jotka sisältävät inaktivoituja viruksia. Suuret glukokortikoidiannokset voivat kuitenkin heikentää immuunivastetta ja siten myös rokotteen tehoa.

Vaikutukset laboratoriotutkimuksiin

Deksametasoni voi estää ihoreaktiot allergiatesteissä. Se voi vaikuttaa myös bakteeri-infektioiden yhteydessä tehtävään NBT-testiin ja aiheuttaa vääriä negatiivisia tuloksia.

Psyykkiset häiriöt

Potilaita ja/tai heidän hoitajiaan on varoitettava siitä, että mahdollisesti vakavia psyykkisiä haittavaikutuksia saattaa esiintyä käytettäessä systeemisiä steroideja (katso kohta Haittavaikutukset). Oireet kehittyvät yleensä muutaman päivän tai viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Riski saattaa olla kasvanut suurten annosten yhteydessä (katso kohdasta Yhteisvaikutukset lisätietoja niistä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista, jotka saattavat lisätä haittavaikutusten riskiä), joskaan reaktioiden alkamista, vaikeusastetta tai kestoa ei voida ennustaa annosten suuruuden perusteella. Useimmat reaktiot häviävät, kun annosta pienennetään tai kun lääkitys lopetetaan, mutta tietyt hoitotoimet voivat olla tarpeen. Potilaita / heidän hoitajiaan on kehotettava kääntymään lääkärin puoleen, jos huolestuttavia psyykkisiä oireita kehittyy, etenkin silloin, jos on aihetta epäillä masennusta tai itsetuhoisia ajatuksia. Potilaiden / heidän hoitajiensa on tiedettävä myös mahdollisista psyykkisistä häiriöistä, joita voi esiintyä systeemisten steroidien annoksen pienentämisen / niiden käytön lopettamisen aikana tai välittömästi sen jälkeen, vaikka tällaisia reaktioita on ilmoitettu vain harvoin.

Erityistä varovaisuutta on noudatettava silloin, kun systeemisten steroidien käyttöä harkitaan potilailla, joilla itsellään tai joiden lähisukulaisilla on tai on ollut vakavia mielialahäiriöitä. Niitä ovat esimerkiksi masennus tai maanis-depressiivinen sairaus sekä aikaisemmat steroidien aiheuttamat psykoosit.

Unettomuutta voidaan vähentää ottamalla Neofordex aamulla.

Tuumorilyysioireyhtymä

Pahanlaatuista veritautia sairastavilla potilailla on valmisteen markkinoille tulon jälkeen ilmoitettu tuumorilyysioireyhtymää, kun käytössä on ollut pelkkä deksametasoni tai sen lisäksi jokin muu kemoterapeuttinen aine. Potilaita, joilla tuumorilyysioireyhtymän riski on suuri (esim. potilaat, joilla on suuri proliferaationopeus, suuri kasvaintaakka ja suuri herkkyys sytotoksisille aineille), on seurattava tarkkaan, ja asianmukaiset varotoimet ovat tarpeen.

Ruoansulatuselimistö

Aktiivisen maha- tai pohjukaissuolihaavan hoito on toteutettava ennen kortikosteroidien aloittamista. Asianmukaista ehkäisyhoitoa on harkittava niille potilaille, joilla on ollut mahan tai pohjukaissuolen haavauma, verenvuotoa tai puhkeama. Potilaita on seurattava kliinisesti, endoskopia mukaan luettuna.

Silmät

Systeeminen hoito glukokortikoideilla voi aiheuttaa korioretinopatian, josta voi seurata heikentynyt näkökyky tai jopa näönmenetys.

Kortikosteroidien pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa kapselinalaista kaihia tai silmänpainetautia, joka voi vaurioittaa silmähermoja, ja se voi lisätä sienten tai virusten aiheuttamien sekundaaristen silmäinfektioiden kehittymistä. Erityinen varovaisuus on tarpeen hoidettaessa potilaita, joilla on silmänpainetauti (tai joiden perheessä on silmänpainetautia), ja potilaita, joilla on herpes simplex -infektio silmässä, koska sarveiskalvon puhkeaminen on mahdollista.

Jännetulehdus

Kortikosteroidit voivat edistää jännetulehduksen kehittymistä, ja poikkeustapauksissa tulehtunut jänne voi myös revetä. Tätä riskiä suurentaa fluorokinolonien samanaikainen käyttö, ja riski on suurentunut myös dialyysihoidossa käyvillä potilailla, joilla on sekundaarinen hyperparatyreoosi tai joille on tehty munuaisensiirto.

Feokromosytoomakriisi

Feokromosytoomakriisi voi johtaa kuolemaan, ja sitä on raportoitu systeemisten kortikosteroidien annon jälkeen. Kortikosteroideja saa antaa potilaille, joilla on todettu tai joilla epäillään olevan feokromosytooma, vain asianmukaisen riski-hyötyarvion jälkeen.

Iäkkäät potilaat

Iäkkäillä potilailla systeemisten kortikosteroidien yleisiin haittavaikutuksiin voi liittyä vakavampia seurauksia, eritoten osteoporoosia, kohonnutta verenpainetta, hypokalemiaa, diabetesta, infektioherkkyyttä ja ihon ohenemista. Tiivis kliininen seuranta on tarpeen hengenvaarallisten vaikutusten välttämiseksi.

Seuranta

Kortikosteroidien käytön yhteydessä on seurattava asianmukaisesti niitä potilaita, joilla on tai on hiljattain ollut jokin seuraavista sairauksista: haavainen paksusuolitulehdus (puhkeamisriskin takia), suoliston anastomoosit, divertikuliitti, sydäninfarkti (vasemman kammion vapaan seinämän repeämisriskin takia), diabetes mellitus (myös jos perheessä esiintyy tätä sairautta), maksan vajaatoiminta, osteoporoosi ja myastenia gravis.

Pitkäaikainen hoito

Hoidon aikana on noudatettava ruokavaliota, johon kuuluu vähän yksinkertaisia sokereita ja paljon proteiinia, koska kortikosteroidit vaikuttavat hyperglykeemisesti ja koska ne stimuloivat proteiinien kataboliaa, jolloin typpitasapaino muuttuu negatiiviseksi.

Veden ja natriumin kertyminen on yleistä, ja se voi johtaa verenpaineen kohoamiseen. Natriumin saantia tulee vähentää, ja verenpainetta on seurattava. Erityistä varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on munuaisten vajaatoiminta, kohonnut verenpaine tai kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.

Kaliumarvoja on seurattava hoidon aikana. Potilaalle on annettava kaliumlisää etenkin, jos on olemassa rytmihäiriöiden riski tai jos potilas käyttää samanaikaisesti hypokalemialääkkeitä.

Glukokortikoidihoito saattaa heikentää diabetes- ja verenpainelääkkeiden vaikutusta. Insuliinin, suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden ja verenpainelääkkeiden annosta voidaan joutua suurentamaan.

Myös kalsiumin metabolia saattaa heikentyä sen mukaan, kauanko hoito kestää. Kalsium- ja D-vitamiiniarvoja on seurattava. Niille potilaille, joille ei ole jo määrätty bisfosfonaatteja multippeliin myeloomaan liittyvien luusairauksien hoitoon, bisfosfonaatteja on syytä harkita, etenkin osteoporoosin riskitekijöiden yhteydessä.

Käyttö yhdessä muiden multippelin myelooman hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden kanssa

Kun Neofordexia käytetään yhdessä muiden lääkevalmisteiden kanssa, niiden valmisteyhteenvetoihin on tutustuttava ennen Neofordex-hoidon aloittamista.

Kun Neofordexia käytetään yhdessä tunnettujen teratogeenien (esimerkiksi talidomidin, lenalidomidin, pomalidomidin tai pleriksaforin) kanssa, on kiinnitettävä erityistä huomiota raskaustestausta ja raskaudenehkäisyä koskeviin vaatimuksiin (katso kohta Raskaus ja imetys).

Laskimoiden ja valtimoiden tromboemboliset tapahtumat

Multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla deksametasonin ja talidomidin sekä sen analogien yhdistelmään liittyy suurentunut laskimotromboembolian (ensisijaisesti syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian) ja valtimotromboembolian (ensisijaisesti sydäninfarktin ja aivoverenkiertohäiriön) riski (katso kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Näin ollen niitä potilaita, joilla tiedetään olevan tromboembolian riskitekijöitä (aiemmin sairastettu tukos mukaan luettuna), on seurattava tarkkaan. On myös pyrittävä minimoimaan kaikki sellaiset riskitekijät (kuten tupakointi, kohonnut verenpaine ja hyperlipidemia), joihin on mahdollista vaikuttaa. Myös erytropoieettisten lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö saattaa lisätä näiden potilaiden veritulppariskiä. Siksi erytropoieettisia lääkevalmisteita tai muita sellaisia lääkevalmisteita, jotka voivat lisätä veritulppariskiä, esimerkiksi hormonikorvauslääkitys, on käytettävä varoen multippelia myeloomaa sairastaville potilaille, jotka saavat deksametasonia sekä talidomidia ja sen analogeja. Jos hemoglobiinipitoisuus on yli 12 g/dl, erytropoieettisten lääkevalmisteiden käyttö on lopetettava.

Potilaita ja lääkäreitä kehotetaan tarkkailemaan tromboembolian merkkejä ja oireita. Potilaita on kehotettava hakeutumaan lääkäriin, jos heille kehittyy esimerkiksi hengenahdistuksen, rintakivun, käsivarsien tai jalkojen turvotuksen kaltaisia oireita. Verisuonitukoksia ehkäisevä lääkitys on suositeltava etenkin niillä potilaille, joilla on muita tromboottisia riskitekijöitä. Päätös verisuonitukoksia ehkäiseviin toimenpiteisiin ryhtymisestä on tehtävä potilaan riskitekijöiden huolellisen arvioinnin perusteella.

Jos potilaalla ilmenee tromboembolisia tapahtumia, hoito on keskeytettävä ja tavanomainen hyytymisenestolääkitys on aloitettava. Kun potilaan tila on saatu vakautettua hyytymisenestolääkityksellä ja kun kaikki tromboembolisen tapahtuman mahdolliset komplikaatiot on hoidettu, hoito deksametasonilla ja talidomidilla tai sen analogeilla voidaan aloittaa uudestaan alkuperäisellä annoksella, kun hyödyt ja riskit on ensin arvioitu. Potilaan on jatkettava hyytymisenestolääkitystä deksametasonilla ja talidomidilla tai sen analogeilla annettavan hoidon ajan.

Neutropenia ja trombosytopenia

Multippelia myeloomaa sairastavien potilaiden osalta deksametasonin ja lenalidomidin yhdistelmään liittyy suurempi asteen 4 neutropenian ilmaantuvuus (5,1 prosentilla lenalidomidilla/deksametasonilla hoidetuista potilaista vs. 0,6 prosentilla lumelääkkeellä/deksametasonilla hoidetuista potilaista; katso kohta Haittavaikutukset). Asteen 4 kuumeisia neutropeniajaksoja havaittiin harvoin (0,6 prosentilla lenalidomidilla/deksametasonilla hoidetuista potilaista vs. 0,0 prosentilla lumelääkkeellä/deksametasonilla hoidetuista potilaista; katso kohta Haittavaikutukset). Neutropenia oli yleisimmin ilmoitettu asteen 3 tai 4 hematologinen haittavaikutus potilailla, joiden uusiutunutta / hoitoon vastaamatonta multippelia myeloomaa oli hoidettu deksametasonin ja pomalidomidin yhdistelmällä. Potilaita on seurattava hematologisten haittavaikutusten, etenkin neutropenian, varalta. Potilaita on kehotettava ilmoittamaan kuumeisista jaksoista nopeasti. Lenalidomidin tai pomalidomidin annosta voi olla tarpeen pienentää. Neutropenian yhteydessä lääkärin on harkittava kasvutekijöiden käyttöä potilaan hoidossa.

Multippelia myeloomaa sairastavien potilaiden osalta deksametasonin ja lenalidomidin yhdistelmään liittyy suurempi asteen 3 ja asteen 4 trombosytopenian ilmaantuvuus (9,9 ja 1,4 prosentilla lenalidomidilla/deksametasonilla hoidetuista potilaista vs. 2,3 ja 0,0 prosentilla lumelääkkeellä/deksametasonilla hoidetuista potilaista; katso kohta Haittavaikutukset). Myös trombosytopeniaa ilmoitettiin hyvin yleisesti potilailta, joiden uusiutunutta / hoitoon vastaamatonta multippelia myeloomaa oli hoidettu deksametasonin ja pomalidomidin yhdistelmällä. Potilaita ja lääkäreitä kehotetaan tarkkailemaan verenvuodosta kertovia merkkejä ja oireita, mukaan luettuina hiussuonipurkaumat ja nenäverenvuodot, etenkin jos samanaikaisesti käytetään muita lääkkeitä, joiden epäillään aiheuttavan verenvuotoa. Lenalidomidin tai pomalidomidin annosta voi olla tarpeen pienentää.

Sytopenioiden seuraamiseksi hoidon alussa, kerran viikossa kahdeksan ensimmäisen hoitoviikon ajan ja sen jälkeen kerran kuukaudessa on otettava seuraavat verikokeet: täydellinen verenkuva sekä valkosolujen erittelylaskenta, verihiutaleiden määrä sekä hemoglobiini- ja hematokriittiarvot.

Laktoosi-intoleranssi

Neofordex sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Ennen Neofordexin käyttämistä muiden lääkevalmisteiden kanssa on tutustuttava kyseisten lääkevalmisteiden valmisteyhteenvetoihin.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Turvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi seuraavia lääkeaineyhdistelmiä on vältettävä

• Asetyylisalisyylihappo, kun annos on ≥ 1 g yhtenä annoksena tai 3 g päivässä suurentuneen vuotoriskin vuoksi. Kun annos on ≥ 500 mg yhtenä annoksena tai < 3 g päivässä, varotoimenpiteet ovat tarpeen verenvuodon, haavaumien ja maha-suolikanavan puhkeaman lisääntyneen riskin vuoksi. Verisuonitukoksia ehkäisevä lääkitys pienillä asetyylisalisyylihappoannoksilla on kuitenkin mahdollinen.
• Eläviä heikennettyjä viruksia sisältävät rokotteet rokotteeseen liittyvän sairauden ja kuoleman riskin vuoksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Turvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi seuraavat lääkeaineyhdistelmät edellyttävät varotoimia

• Hypokaleemiset lääkevalmisteet: hypokaleemiset nesteenpoistolääkkeet (yksinään tai yhdistelminä), laksatiivit, tetrakosaktidi ja laskimonsisäisesti annettava amfoterisiini B suurentuneen hypokalemiariskin vuoksi. Kaliumpitoisuutta on seurattava, ja se on tarvittaessa korjattava. Amfoterisiini B:n samanaikaiseen käyttöön liittyy lisäksi sydämen laajentuman ja sydämen vajaatoiminnan riski.
• Digitalis, koska hypokalemia vahvistaa digitaliksen myrkyllisiä vaikutuksia. Hypokalemia on hoidettava, ja potilaiden elektrolyyttitasapainoa on seurattava kliinisesti. Myös EKG-tutkimus on tehtävä.
• Lääkevalmisteet, joihin liittyy kääntyvien kärkien takykardian iski, suurentuneen kammiorytmihäiriön riskin vuoksi. Hypokalemia on hoidettava, ja potilaiden elektrolyyttitasapainoa on seurattava kliinisesti. Myös EKG-tutkimus on tehtävä.
• Erytropoieettiset lääkevalmisteet tai muut lääkevalmisteet, jotka voivat lisätä tromboosin riskiä, kuten hormonikorvauslääkkeet, potilailla, jotka saavat Neofordexin kanssa talidomidia tai sen analogeja (katso kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet tai Haittavaikutukset).
• Tulehduskipulääkkeet maha-suolikanavan haavauman suurentuneen riskin vuoksi.
• Hypoglykeemiset lääkevalmisteet, koska deksametasoni voi suurentaa glykeemisiä arvoja ja heikentää glukoositoleranssia, mikä mahdollistaa ketoasidoosin. Potilaiden on tiedettävä tästä riskistä, ja heitä on kehotettava seuraamaan verensokeriarvojaan verestä ja virtsasta itse varsinkin hoidon alkuvaiheessa. Diabeteslääkkeiden annostusta voi olla tarpeen muuttaa deksametasonihoidon aikana ja sen jälkeen.

Verenpainelääkkeet, koska niiden vaikutus heikkenee (veden ja natriumin kertyminen). Verenpainelääkkeiden annostusta voi olla tarpeen muuttaa deksametasonihoidon aikana.

• Fluorokinolonit, koska jännetulehduksen riski voi olla suurentunut, ja koska tulehtunut jänne voi poikkeustapauksissa revetä etenkin pitkäkestoisen hoidon jälkeen.
• Metotreksaatti, koska hematologisen myrkyllisyyden riski on suurentunut.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Muiden lääkevalmisteiden vaikutukset deksametasoniin

Deksametasoni metaboloituu sytokromi P450 3A4:n (CYP3A4:n) kautta, ja sitä kuljettaa P-glykoproteiini (P-gp, joka tunnetaan myös nimellä MDR1). Deksametasonin samanaikainen antaminen CYP3A4:n indusoijien tai estäjien tai P-gp:n kanssa saattaa pienentää tai suurentaa deksametasonin pitoisuutta plasmassa.

Seuraavat yhdistelmät edellyttävät varotoimia deksametasonin farmakokinetiikassa tapahtuvien muutosten vuoksi

• Seuraavat lääkeaineet voivat pienentää deksametasonin plasmaspitoisuutta:

Aminoglutetimidi, koska deksametasonin teho heikkenee sen vuoksi, että sen maksametabolia lisääntyy.

• Maksaentsyymien indusoijiin kuuluvat kouristuksenestolääkkeet: fenobarbitaali, fenytoiini, fosfenytoiini, karbamatsepiini ja primidoni, koska ne pienentävät plasmaspitoisuutta ja täten heikentävät sen tehoa.
• Rifampisiini, koska deksametasonin plasmapitoisuus pienenee ja teho heikkenee, koska sen maksametabolia lisääntyy.
• Paikallisesti vaikuttavat maha-suolikanavan lääkevalmisteet, antasidit ja aktiivihiili sekä kolestyramiini, koska ne vähentävät deksametasonin imeytymistä suolistossa. Näiden lääkevalmisteiden ja Neofordexin antamisen välillä on oltava vähintään kaksi tuntia aikaa.
• Efedriini, koska deksametasonin plasmapitoisuus pienenee lisääntyneen metabolisen puhdistuman vuoksi.

Seuraavat lääkeaineet voivat lisätä deksametasonin plasmaspitoisuutta:

• Aprepitantti ja fosaprepitantti, koska deksametasonin plasmapitoisuus lisääntyy sen vuoksi, että sen maksametabolia vähenee.
• Klaritromysiini, erytromysiini, telitromysiini, itrakonatsoli, ketokonatsoli, posakonatsoli, vorikonatsoli, nelfinaviiri, ritonaviiri: deksametasonin plasmapitoisuus lisääntyy, koska nämä entsyymien estäjät vähentävät sen maksametaboliaa.

Deksametasonin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin

Deksametasoni on CYP3A4:n ja P-gp:n keskivahva indusoija. Deksametasonin samanaikainen antaminen sellaisten lääkeaineiden kanssa, jotka metaboloituvat CYP3A4:n kautta tai joita kuljettaa P-gp, saattaa lisätä näiden aineiden puhdistumaa ja pienentää niiden plasmapitoisuutta:

• Ehkäisytabletit, koska niiden tehon heikkenemistä hoidon aikana ei voida sulkea pois. Yhteisvaikutustutkimuksia ehkäisytablettien kanssa ei ole tehty. Potilaan on käytettävä tehokasta ehkäisyä raskauden välttämiseksi (katso kohta Raskaus ja imetys). Hormonikorvaushoidon teho voi myös heikentyä.
• Suun kautta otettavat hyytymisenestolääkkeet, koska kortikosteroidit saattavat vaikuttaa suun kautta otettavan hyytymisenestolääkkeen metaboliaan ja hyytymistekijöihin ja koska suurina annoksina annettavaan tai yli 10 päivää kestävään deksametasonihoitoon liittyy verenvuotoriski (ruoansulatuskanavan limakalvo, verisuonten heikkous). Jos tämän lääkeaineyhdistelmän käyttö on välttämätöntä, seurantaa on tehostettava ja hyytymisparametreja on valvottava verikokein viikon kuluttua hoidon aloittamisesta ja sen jälkeen joka toinen viikko sekä hoidon päättyessä.
• Dosetakseli ja syklofosfamidi, koska CYP3A:n induktio ja P-gp pienentävät niiden plasmapitoisuutta.
• Lapatinibi, koska sen hepatotoksisuus lisääntyy todennäköisesti CYP3A4-välitteisen metabolian lisääntymisen vuoksi.
• Siklosporiini, koska sen biologinen hyötyosuus ja plasmaspitoisuus pienenee. Siklosporiini saattaa myös lisätä deksametasonin solunsisäistä soluunottoa. Deksametasonin ja siklosporiinin samanaikaisen käytön yhteydessä on myös ilmoitettu esiintyneen kouristuksia. Deksametasonin ja siklosporiinin samanaikaista käyttöä pitää siksi välttää.
• Midatsolaami, koska sen plasmapitoisuus vähenee voimakkaasti CYP3A4:n induktion vuoksi. Midatsolaamin teho voi siksi heiketä.
• Ivermektiini, koska sen plasmapitoisuus pieneni. Parasiitit on hävitettävä ennen deksametasonin käyttämistä (katso kohta Annostus ja antotapa).
• Rifabutiini, koska sen plasmapitoisuus pienenee suolistossa ja maksassa tapahtuvan CYP3A4:n induktion vuoksi.
• Indinaviiri, koska sen plasmapitoisuus väheni voimakkaasti suolistossa tapahtuvan CYP3A4:n induktion vuoksi.
• Erytromysiini, koska muilla kuin CYP3A5*1 -alleelin kantajilla sen metabolia lisääntyy deksametasonihoidon jälkeen.
• Isoniatsidi, koska glukokortikoidit saattavat pienentää sen plasmapitoisuutta luultavasti siksi, että ne kiihdyttävät isoniatsidin maksametaboliaa ja vähentävät glukokortikoidin metaboliaa.
• Pratsikvanteli, koska sen plasmapitoisuus pienenee sen vuoksi, että deksametasoni lisää sen maksametaboliaa, mihin liittyy hoidon epäonnistumisen riski. Näillä kahdella lääkevalmisteella annettavien hoitojen välillä on oltava vähintään yksi viikko.

Myös deksametasonin toistuva päivittäinen annostelu pienentää sen plasmapitoisuutta CYP3A4:n ja P‑gp:n induktion vuoksi. Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen multippelin myelooman hoidossa.

Deksametasonilla ei ole kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia talidomidin, lenalidomidin, pomalidomidin, bortetsomibin, vinkristiinin tai doksorubisiinin kanssa.

Hedelmällisessä iässä olevat naiset

Naisten on vältettävä raskaaksi tulemista Neofordex-hoidon aikana. Deksametasoni voi aiheuttaa synnynnäisiä epämuodostumia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Deksametasonia voidaan käyttää tunnettujen teratogeenien (kuten talidomidin, lenalidomidin, pomalidomidin ja pleriksaforin) tai sellaisten sytotoksisten aineiden kanssa, jotka ovat vasta-aiheisia raskauden aikana. Niiden potilaiden, jotka saavat Neofordexia yhdessä talidomidia, lenalidomidia tai pomalidomidia sisältävien valmisteiden kanssa, on noudatettava kyseisiin valmisteisiin liittyviä raskaudenehkäisyohjeita. Ennen yhdistelmähoitojen aloittamista on perehdyttävä huolellisesti kaikkiin oleellisiin valmisteyhteenvetoihin lisätietojen saamiseksi.

Raskaudenehkäisy miehillä ja naisilla

Hedelmällisessä iässä olevien naisten ja heidän miespuolisten kumppaneidensa on käytettävä asianmukaista ehkäisyä. Etenkin on noudatettava sellaiseen yhdistelmähoitoon liittyvien raskaudenehkäisyohjeiden vaatimuksia, joissa toisena lääkevalmisteena käytetään talidomidia tai sen analogeja. Ehkäisytablettien teho saattaa heikentyä deksametasonihoidon aikana (katso kohta Yhteisvaikutukset).

Raskaus

Ihmisraskauksista kertyneen kokemuksen perusteella deksametasonin epäillään aiheuttavan synnynnäisiä epämuodostumia, etenkin kohdunsisäisen kasvun hidastumista ja harvoin myös vastasyntyneiden lisämunuaisten vajaatoimintaa, jos sitä annetaan raskauden aikana.

Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Neofordexia ei saa käyttää raskauden aikana, ellei naisen kliininen tila vaadi deksametasonihoitoa.

Imetys

Glukokortikoidit erittyvät rintamaitoon, ja hoitoa saaneiden naisten vastasyntyneillä/vauvoilla on havaittu niihin liittyviä vaikutuksia.

On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Neofordex-hoito tai pidättäydytäänkö siitä ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa on havaittu naisten hedelmällisyyden heikentymistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Miehen hedelmällisyyteen liittyviä tietoja ei ole saatavilla.

Neofordexilla on kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Deksametasoni saattaa aiheuttaa sekavuutta, aistiharhoja, huimausta, uneliaisuutta, väsymystä, pyörtyilyä ja näön hämärtymistä (katso kohta Haittavaikutukset). Jos näin tapahtuu, potilaita on kehotettava olemaan ajamatta, käyttämättä koneita tai tekemättä vaarallisia töitä deksametasonihoidon aikana.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Neofordexin haittavaikutukset ovat glukokortikoidien ennustettavan turvallisuusprofiilin mukaisia. Hyperglykemiaa, unettomuutta, lihaskipua ja -heikkoutta, voimattomuutta, väsymystä, turvotusta ja painonnousua esiintyy hyvin yleisesti. Harvinaisempia mutta vakavia haittavaikutuksia ovat seuraavat: keuhkokuume ja muut infektiot sekä psyykkiset häiriöt (katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Yhdistelmähoidossa talidomidin tai sen analogien kanssa vakavimmat haittavaikutukset olivat laskimotromboemboliset tapahtumat, ensisijaisesti syvä laskimotukos ja keuhkoembolia, sekä myelosuppressio, etenkin neutropenia ja trombosytopenia (katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ennustettavien haittavaikutusten, lisämunuaisatrofia mukaan luettuna, ilmaantuminen korreloi annoksen, antoajankohdan ja hoidon keston kanssa (katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Taulukko haittavaikutuksista

Deksametasonilla hoidetuilla potilailla havaitut haittavaikutukset on lueteltu jäljempänä elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokat ovat: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

Ennen Neofordexin käyttämistä muiden lääkevalmisteiden kanssa on tutustuttava kyseisten lääkevalmisteiden valmisteyhteenvetoihin.

Tiettyjen haittavaikutusten ilmaantuvuus vaihtelee käytetyn yhdistelmähoidon mukaan.

Uusiutunutta tai hoitoon vastaamatonta multippelia myeloomaa sairastavien potilaiden osalta lenalidomidin ja deksametasonin yhdistelmään liittyy suurempi asteen 4 neutropenian ilmaantuvuus (5,1 prosenttia lenalidomidilla/deksametasonilla hoidetuilla potilailla vs. 0,6 prosenttia lumelääkkeellä/deksametasonilla hoidetuilla potilailla). Asteen 4 kuumeisia neutropeniajaksoja havaittiin harvoin (0,6 prosenttia lenalidomidilla/deksametasonilla hoidetuilla potilailla vs. 0,0 prosenttia lumelääkkeellä/deksametasonilla hoidetuilla potilailla). Vaikea-asteisesta neutropeniasta ilmoitettiin samanlaisia ilmaantuvuuslukuja hiljattain diagnoosin saaneilta potilailta, joita hoidettiin lenalidomidin ja deksametasonin yhdistelmällä.

Neutropeniaa esiintyi 45,3 prosentilla potilaista, joilla oli uusiutunut tai hoitoon vastaamaton multippeli myelooma ja jotka saivat pienen annoksen deksametasonia ja pomalidomidia (Pom + LD-Dex), ja 19,5 prosentilla potilaista, jotka saivat suuren annoksen deksametasonia (HD-Dex). Potilaista, joita hoidettiin yhdistelmällä Pom + LD-Dex, 41,7 prosentille kehittyi 3. tai 4. asteen neutropenia, kun taas potiailla, jotka saivat suuren annoksen deksametasonia, se kehittyi 14,8 prosentille. Pom + LD-Dex -yhdistelmällä hoidetuilla potilailla neutropenia oli harvoin vakava (2,0 prosentilla potilaista); hoitoa ei tarvinnut keskeyttää sen vuoksi, mutta hoito piti keskeyttää 21,0 prosentilla potilaista ja annosta piti pienentää 7,7 prosentilla potilaista. Kuumeinen neutropenia kehittyi 6,7 prosentille potilaista, jotka saivat Pom + LD-Dex -yhdistelmää, mutta ei yhdelläkään potilaalle, jotka saivat suuren annoksen deksametasonia. Kaikkien näiden tapausten vaikeusasteeksi ilmoitettiin 3 tai 4. Kuumeisen neutropenian ilmoitettiin olleen vakava 4,0 prosentilla potilaista, ja 3,7 prosentilla se johti lääkkeen antamisen keskeyttämiseen. Annosta pienennettiin 1,3 prosentilla potilaista, mutta kenenkään ei tarvinnut lopettaa hoitoa sen vuoksi.

Uusiutunutta tai hoitoon vastaamatonta multippelia myeloomaa sairastavien potilaiden osalta lenalidomidin ja deksametasonin yhdistelmään liittyy suurempi asteen 3 ja asteen 4 trombosytopenian ilmaantuvuus (9,9 ja 1,4 prosentilla lenalidomidilla/deksametasonilla hoidetuista potilaista vs. 2,3 ja 0,0 prosentilla lumelääkkeellä/deksametasonilla hoidetuista potilaista). Vaikea-asteisesta trombosytopeniasta ilmoitettiin samanlaisia ilmaantuvuuslukuja hiljattain diagnoosin saaneilta potilailta, joita hoidettiin lenalidomidin ja deksametasonin yhdistelmällä. Trombosytopeniaa ilmeni 27,0 prosentilla potilaista, joilla oli uusiutunut tai hoitoon vastaamaton multippeli myelooma ja joita oli hoidettu yhdistelmällä Pom + LD-Dex, ja 26,8 prosentilla potilaista, jotka olivat saaneet suuren annoksen deksametasonia. Asteen 3 tai 4 trombosytopenia kehittyi 20,7 prosentille potilaista, jotka saivat Pom + LD-Dex -yhdistelmää, ja 24,2 prosentille potilaista, jotka saivat suuren annoksen deksametasonia. Pom + LD-Dex -yhdistelmällä hoidetuista potilaista trombosytopenia oli vakava 1,7 prosentilla, annosta piti pienentää 6,3 prosentilla, lääkkeen antaminen piti keskeyttää 8 prosentilla potilaista ja hoito lopettaa 0,7 prosentilla potilaista.

Multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla lenalidomidin, talidomidin tai pomalidomidin sekä deksametasonin yhdistelmään liittyy suurentunut syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian riski (katso kohta Yhteisvaikutukset). Myös erytropoieettisten lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö tai aiemmin sairastetut syvät laskimotukokset saattavat lisätä näiden potilaiden tukosriskiä.

Pelkästään deksametasonia käytettäessä saattaa esiintyä muita kuin vaikea-asteisia perifeerisiä neuropaattisia reaktioita, etenkin asteen 1 parestesiaa, jopa 34 prosentilla multippelia myeloomaa sairastavista potilaista, jotka ovat saaneet hiljattain diagnoosin. Perifeerisen neuropatian ilmaantuvuus ja vaikeusaste kuitenkin lisääntyvät bortetsomibin tai talidomidin samanaikaisen käytön yhteydessä. Yhdessä tutkimuksessa 10,7 prosentille potilaista, joita hoidettiin talidomidilla ja deksametasonilla, kehittyi asteen 3 tai 4 neuropaattisia reaktioita. Pelkästään deksametasonilla hoidetuilla potilailla tämä luku oli 0,9 prosenttia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Deksametasonin akuutti myrkyllisyys on vähäistä, ja akuutin yliannostuksen jälkeen myrkyllisiä vaikutuksia on havaittu harvoin. Vasta-ainetta ei ole, ja hoito on oireenmukaista.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiseen käyttöön tarkoitetut kortikosteroidit, glukokortikoidit, ATC-koodi: H02AB02

Vaikutusmekanismi

Deksametasoni on synteettinen glukokortikoidi, jossa yhdistyvät tehokkaat tulehdusta lievittävät vaikutukset ja pieni mineralokortikoidinen vaikutus. Suurina annoksina (esimerkiksi 40 mg) se heikentää immuunivastetta.

Deksametasonin on osoitettu aiheuttavan multippelissa myeloomassa solukuolemaa (apoptoosia) vähentämällä transkriptiotekijä NF-κB:n aktiivisuutta ja aktivoimalla kaspaasi-9:ää vapauttamalla toista mitokondrioperäistä kaspaasin aktivoijaa (Smac; solukuolemaa edistävä tekijä). Pitempi altistus oli tarpeen apoptoottisten merkkiaineiden enimmäispitoisuuksien sekä lisääntyneen kaspaasi-3:n aktivaation ja DNA:n fragmentaation saavuttamiseksi. Deksametasoni vähensi myös antiapoptoottisten geenien ja lisäsi IκB-α-proteiinin pitoisuuksia.

Talidomidin ja sen analogien sekä proteasomin estäjän (esimerkiksi bortetsomibin) yhdistelmä lisää deksametasonin apoptoottista aktiivisuutta.

Multippeli myelooma on harvinainen etenevä hematologinen sairaus. Sille on tyypillistä, että luuytimessä on liikaa epänormaaleja plasmasoluja ja että elimistö tuottaa liikaa intaktia monoklonaalista immunoglobuliinia (IgG, IgA, IgD tai IgE) tai vain Bence-Jones-proteiinia (monoklonaaliset immunoglobuliinin vapaat kevyet κ- ja λ-ketjut).

Kliininen teho ja turvallisuus

Sellaisia kliinistä tehoa ja turvallisuutta tarkastelevia tutkimuksia ei ole tehty, joissa Neofordexia olisi käytetty multippelin myelooman hoitoon.

Yhdistelmähoidossa käytetyn deksametasonin teho ja turvallisuus multippelin myelooman hoidossa on vahvistettu useissa kliinisissä tutkimuksissa, jotka on tehty hiljattain diagnoosin saaneiden potilaiden ja niiden potilaiden parissa, joiden sairaus on uusiutunut tai hoitoon vastaamaton. Tutkituissa potilasryhmissä oli laaja ikäjakauma, ja niissä oli myös potilaita, jotka soveltuivat tai eivät soveltuneet autologiseen kantasolusiirtoon. Suun kautta otettavaa suuriannoksista (40 mg tai 20 mg) deksametasonia on tutkittu multippelin myelooman hoidossa yhdistettynä kemoterapiaan, jossa käytettiin vinkristiiniä, adriamysiiniä/doksorubisiinia ja deksametasonia, tai toisentyyppisiin aineisiin, kuten talidomidiin ja sen analogeihin sekä proteasomin estäjiin. Kontrolloiduissa tutkimuksissa yhdistelmähoidon, jossa deksametasoni oli yhtenä aineena, tulokset olivat johdonmukaisesti paremmat eloonjäämisen ja hoitovasteen osalta kuin deksametasonia yksinään käytettäessä.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Neofordexin käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien multippelin myelooman hoidossa (katso kohdasta Annostus ja antotapa lisätietoja lääkkeen käytöstä pediatrisilla potilailla).

Imeytyminen

Kun Neofordex on otettu suun kautta, deksametasonin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan kolmen tunnin kuluttua (mediaani). Deksametasonin biologinen hyötyosuus on noin 80 prosenttia. Annettujen ja biologisesti hyödynnettävien annosten välillä on lineaarinen suhde.

Deksametasonia kuljettaa P-glykoproteiini (tunnetaan myös nimellä MDR1). Myös muilla MDR-kuljettajilla voi olla merkitystä deksametasonin kuljetuksessa.

Jakautuminen

Deksametasoni sitoutuu plasman proteiineihin, pääasiassa albumiiniin, jopa 80-prosenttisesti annetun annoksen suuruuden mukaan. Hyvin suurina annoksina suurin osa deksametasonista kulkee verenkierrossa sitoutumattomana. Jakautumistilavuus on noin 1 l/kg. Deksametasoni ylittää veri-aivoesteen sekä veri-istukkaesteen ja kulkeutuu rintamaitoon.

Biotransformaatio

Pieni osa deksametasoniannoksesta erittyy muuttumattomana munuaisten kautta. Ihmisillä suurin osa hydrogenoituu tai hydroksyloituu, ja pääasialliset metaboliitit ovat hydroksi-6-deksametasoni ja dihydro-20-deksametasoni. Annoksesta 30–40 prosenttia konjugoituu glukuronihapoksi tai sulfatoituu ihmisen maksassa ja erittyy siinä muodossa virtsaan. Deksametasoni metaboloituu sytokromi P450 3A4:n (CYP3A4:n) kautta. Muilla sytokromi P450:n isoentsyymeillä voi myös olla merkitystä deksametasonin biotransformaatiossa.

Eliminaatio

Deksametasonin puoliintumisaika plasmassa on suurin piirtein 250 minuuttia.

Erityispotilasryhmät

Deksametasonin biotransformaatiosta maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole saatavilla tietoa.

Tupakointi ei vaikuta deksametasonin farmakokinetiikkaan. Deksametasonin farmakokinetiikassa ei havaittu eroa eurooppalaista ja aasialaista (indonesialaista ja japanilaista) alkuperää olevien potilaiden välillä.

Glukokortikoidien akuutti myrkyllisyys on vain vähäistä. Tietoja kroonisesta myrkyllisyydestä ja karsinogeenisuudesta ei ole saatavilla. Genotoksisten löydösten on osoitettu olevan virheellisiä. Hiirillä, rotilla, hamstereilla, kaneilla ja koirilla tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa deksametasoni on aiheuttanut alkioille ja sikiöille epämuodostumia; suulakihalkio ja luuston viat lisääntyivät, kateenkorvan, pernan ja lisämunuaisten painot laskivat, keuhkoissa, maksassa ja munuaisissa oli poikkeavuuksia, ja myös kasvu estyi. Ennen syntymää hoidettujen eläinten syntymänjälkeinen tarkastus osoitti, että niiden glukoositoleranssi ja insuliiniherkkyys olivat heikentyneet ja että niillä oli käyttäytymishäiriöitä. Myös niiden aivojen ja ruumiin paino oli pienentynyt. Urosten lisääntymiskyky voi olla heikentynyt itusolujen apoptoosin ja spermatogeneettisten vaurioiden vuoksi. Tiedot naaraiden lisääntymiskyvystä ovat ristiriitaisia.

Laktoosimonohydraatti
Mikrokiteinen selluloosa
Magnesiumstearaatti
Kolloidinen vedetön piidioksidi

Ei oleellinen.

3 vuotta

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Tabletit on pidettävä läpipainopakkauksessa antohetkeen saakka. Yksittäiset tabletit tulee irrottaa ehjästä
pakkauksesta läpipainopakkauksen rei’ityksen kohdalta esimerkiksi monilokeroiseen annostelijaan laittamista varten.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

NEOFORDEX tabletti
40 mg (J) (L:kyllä) 10 x 1 fol (272,54 €)

PF-selosteen tieto

10 x 1 tablettia rei’itetyssä annosyksiköllisessä läpipainopakkauksessa (OPA/alumiini/PVC-alumiini).

Pakkauskoko: 10 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pitkänomainen (11 mm × 5,5 mm) tabletti, jonka yhdelle puolelle on kaiverrettu ”40 mg”.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. Potilaille on kerrottava, ettei käyttämättömiä tabletteja saa hävittää kotitalousjätteen tai jäteveden seassa.

NEOFORDEX tabletti
40 mg 10 x 1 fol

• Ei korvausta.

H02AB02

07.10.2024