LEVOPIDON oraaliliuos, kerta-annospakkaus 5 mg, 10 mg, 15 mg, 20 mg, 25 mg, 30 mg, 35 mg, 40 mg, 45 mg, 50 mg, 55 mg, 60 mg, 65 mg, 70 mg, 75 mg

Levopidon 5 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (10 ml) oraaliliuosta sisältää 5 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 0,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 1,8 g glyserolia (E 422), 10 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 10 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (20 ml) oraaliliuosta sisältää 10 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 0,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 3,60 g glyserolia (E 422), 20 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 15 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (15 ml) oraaliliuosta sisältää 15 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 1,0 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 2,70 g glyserolia (E 422), 15 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 20 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (20 ml) oraaliliuosta sisältää 20 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 1,0 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 3,60 g glyserolia (E 422), 20 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 25 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (25 ml) oraaliliuosta sisältää 25 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 1,0 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 4,50 g glyserolia (E 422), 25 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 30 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (30 ml) oraaliliuosta sisältää 30 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 1,0 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 5,40 g glyserolia (E 422), 30 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 35 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (14 ml) oraaliliuosta sisältää 35 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 2,52 g glyserolia (E 422), 14 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 40 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (16 ml) oraaliliuosta sisältää 40 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: 2,88 g glyserolia (E 422), 16 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 45 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (18 ml) oraaliliuosta sisältää 45 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 3,24 g glyserolia (E 422), 18 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 50 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (20 ml) oraaliliuosta sisältää 50 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 3,60 g glyserolia (E 422), 20 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 55 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (22 ml) oraaliliuosta sisältää 55 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 3,96 g glyserolia (E 422), 22 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 60 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (24 ml) oraaliliuosta sisältää 60 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 4,32 g glyserolia (E 422), 24 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 65 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (26 ml) oraaliliuosta sisältää 65 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 4,68 g glyserolia (E 422), 26 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 70 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (28 ml) oraaliliuosta sisältää 70 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 5,04 g glyserolia (E 422), 28 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Levopidon 75 mg oraaliliuos, kerta-annospakkaus

Yksi annos (30 ml) oraaliliuosta sisältää 75 mg levometadonihydrokloridia. Yksi ml oraaliliuosta sisältää 2,5 mg levometadonihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 5,40 g glyserolia (E 422), 30 mg metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218)

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Oraaliliuos, kerta-annospakkaus.

Levopidon on tarkoitettu korvaushoidoksi opioidiriippuvaisten aikuisten ylläpitohoitoon lääketieteellisen ja psykososiaalisen hoidon sekä sosiaalisen kuntoutuksen yhteydessä.

Valmistetta voi käyttää vain sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen opioidiriippuvuuden vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä mukaisesti ja niissä terveydenhuollon yksiköissä, joissa lääke luovutetaan käyttöön valvotusti tai yksiköissä, joissa lääkkeen annostelee potilaalle terveydenhuollon henkilökunta. Valmistetta ei saa toimittaa apteekista potilaalle.

Levometadonihoidon aloittaa mieluiten erikoislääkäri osana viranomaisten hyväksymää opioidiriippuvaisille aikuisille tarkoitettua korvaushoito-ohjelmaa, johon kuuluu lääkehoito, psykososiaalinen hoito ja sosiaalinen kuntoutus.

Levometadoni on noin kaksi kertaa vahvempaa kuin raseeminen metadoni, ja ne voidaan yleensä korvata toisillaan suhteessa 2:1.

Annostus

Aikuiset

Annos määräytyy vieroitusoireiden ilmenemisen perusteella, ja se säädetään kullekin potilaalle yksilöllisesti ja subjektiivisten tuntemusten perusteella. Ylläpitoannoksena käytetään tavallisesti pienintä annosta, joka riittää vieroitusoireiden hallintaan.

Aloitusannos on tavallisesti 5–15 mg. Aloitusannos potilaille, joilla on korkea opioiditoleranssi, on 10–20 mg. Annosta suurennetaan kolmen viikon aikana aina 5 mg kerrallaan, yleensä 35 tai 40 mg:aan asti. Neljän viikon suositellun vakauttamisjakson jälkeen annosta muutetaan, kunnes potilaalla ei enää ole tarvetta päihtymystilan saavuttamiseen eikä kliinisiä merkkejä psykomotorisista vaikutuksista tai vieroitusoireita.

Tavanomainen levometadoniannos on 30–60 mg päivässä, mutta jotkut henkilöt voivat tarvita suurempia annoksia. Yli 50–60 mg:n levometadoniannosta saa käyttää vain poikkeustapauksissa, joissa sen tarpeellisuus on osoitettu, ja kun muiden päihdyttävien aineiden samanaikainen käyttö on ensin suljettu pois luotettavalla tavalla.

Levometadoni otetaan tavallisesti kerran vuorokaudessa.

Jos potilasta on hoidettu yhdistetyllä agonisti-antagonistilla (esim. buprenorfiinilla), sen annosta pienennetään vähitellen, kun levometadonihoito aloitetaan. Jos levometadonihoito keskeytetään ja siirtymistä kielen alle annettavaan buprenorfiiniin (etenkin yhdistelmänä naloksonin kanssa) suunnitellaan, levometadoniannosta pienennetään aluksi 15 mg:aan vuorokaudessa, jotta vältyttäisiin buprenorfiinin/naloksonin aiheuttamilta vieroitusoireilta.

Levometadoniannosta voi olla tarpeen suurentaa muiden lääkevalmisteiden aiheuttamien yhteisvaikutusten ja/tai entsyymi-induktion vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Tästä syystä myös vakiintunutta annosta käyttäviä potilaita on seurattava vieroitusoireiden varalta ja annosta on tarvittaessa säädettävä edelleen.

Katso lisätietoja metadonihoitoa koskevista kansallisista suosituksista.

Hoidon keskeyttäminen

Hoito pitää keskeyttää, jos sen teho ei ole riittävä tai jos potilas ei siedä hoitoa. Vaikutusta on arvioitava kansallisten suositusten mukaisesti.

Jos hoito lopetetaan, se tehdään pienentäen annosta vähitellen. Annosta voidaan pienentää alussa suhteellisen nopeasti, mutta loppuvaiheessa annoksen pienentäminen pitää tehdä hitaammin (kun annos on 20 mg vuorokaudessa tai vähemmän).

Erityiset potilasryhmät Iäkkäät potilaat

Iäkkäiden potilaiden annostusta suositellaan pienentämään.

Maksan vajaatoiminta

Krooninen viruksen aiheuttama hepatiitti on yleinen huumeiden käyttäjillä. Levometadonia on annettava varoen potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta. Maksakirroosia sairastavilla potilailla metabolia viivästyy ja alkureitin metabolia vähenee. Tämä saattaa johtaa levometadonipitoisuuden suurenemiseen plasmassa. Levometadonia pitää antaa suositusannosta pienempinä annoksina, ja seuraavien annosten suuruus määritetään kliinisen vasteen mukaan.

Munuaisten vajaatoiminta

Levometadonia on annettava varoen potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Annosväliä on pidennettävä vähintään 32 tuntiin, jos glomerulusten suodatusnopeus (GFR) on 10–50 ml/min, ja vähintään 36 tuntiin, jos GFR on alle 10 ml/min.

Pediatriset potilaat

Levometadonin turvallisuutta ja tehoa lasten ja alle 18 vuoden ikäisten nuorten hoidossa ei ole varmistettu.

Levopidon-valmisteen käyttö on vasta-aiheista lasten ja alle 18 vuoden ikäisten nuorten hoidossa (ks. kohta Vasta-aiheet).

Antotapa

Levopidon on tarkoitettu otettavaksi vain suun kautta. Sitä ei saa injisoida.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

• Samanaikainen anto MAO:n estäjien kanssa tai antaminen kahden viikon kuluessa MAO:n estäjien käytön lopettamisen jälkeen.
• Levometadonihoidon aikana ei saa antaa huumeantagonisteja tai muita agonisteja/antagonisteja (esim. pentatsosiinia ja buprenorfiinia) muutoin kuin yliannostuksen hoitoon.
• Hengityslama.
• Hengitysteitä ahtauttava sairaus.
• Riippuvuus ei-opioidisista aineista.
• Lapset ja alle 18 vuoden ikäiset nuoret.

Levometadonia käytettäessä on tärkeää ottaa huomioon, että levometadoni on noin kaksi kertaa voimakkaampi kuin raseeminen metadoni (ks. myös kohta Annostus ja antotapa). Potilaille on kerrottava yliannostuksen riskistä.

Levometadonihoidon aikana ja erityisesti suuria annoksia käytettäessä on ilmoitettu QT-ajan pidentymistä ja kääntyvien kärkien takykardiaa. Levometadonia pitää antaa varoen potilaille, joilla on QT-ajan pidentymisen riski, kuten esimerkiksi potilaille,

• joilla on aiemmin todettu QT-ajan pidentyminen
• joilla on pitkälle edennyt sydänsairaus
• joita hoidetaan samanaikaisesti QT-aikaa mahdollisesti pidentävillä lääkkeillä
• joita hoidetaan samanaikaisesti CYP3A4-entsyymin estäjillä
• joilla on elektrolyyttipoikkeavuuksia (hypokalemia, hypomagnesemia).

EKG-seurantaa pitää harkita potilaille, etenkin naisille, joilla on QT-ajan pidentymisen riskitekijöitä.

Lapset ovat herkempiä kuin aikuiset, joten hyvin pienet annokset voivat aiheuttaa myrkytyksen. Jos levometadonia viedään kotiin, sitä on säilytettävä turvallisessa paikassa poissa lasten ulottuvilta, jotta he eivät ota sitä vahingossa.

Levometadonin käyttöön liittyvät varotoimet ovat samat kuin muita opioideja käytettäessä. Opioidien käyttöhäiriö (väärinkäyttö ja riippuvuus): Muiden opioidien tavoin levometadonin toistuva anto voi johtaa toleranssin ja fyysisen ja/tai psyykkisen riippuvuuden kehittymiseen. Levomethadonin-valmisteen väärinkäyttö tai tahallinen virheellinen käyttö voi johtaa yliannostukseen ja/tai kuolemaan. Opioidien käyttöhäiriön kehittymisen riski on suurempi, jos potilaalla tai hänen suvussaan (vanhemmilla tai sisaruksilla) on aiemmin esiintynyt päihteiden käyttöhäiriöitä (mukaan lukien alkoholin käyttöhäiriö), jos potilas tupakoi tai jos potilaalla on aiemmin esiintynyt muita mielenterveysongelmia (esim. vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tai persoonallisuushäiriöitä).

Potilaita on seurattava päihdehakuisen käyttäytymisen (esim. ennenaikaisten reseptin uusimispyyntöjen) havaitsemiseksi. Tähän sisältyy myös samanaikaisesti käytettyjen opioidien ja psyykenlääkkeiden (kuten bentsodiatsepiinien) tarkistus. Jos potilaallaesiintyy opioidien käyttöhäiriön oireita ja löydöksiä, on harkittava addiktioihin erikoistuneen lääkärin konsultointia.

Unenaikaiset hengityshäiriöt: Opioidit voivat aiheuttaa unenaikaisia hengityshäiriöitä, kuten sentraalista uniapneaa (CSA) ja unenaikaista hypoksemiaa. Opioidien käyttö suurentaa sentraalisen uniapnean riskiä annoksesta riippuvalla tavalla. Jos potilaalla esiintyy sentraalista uniapneaa, on harkittava opioidien kokonaisannoksen pienentämistä.

Akuutit astmakohtaukset, krooninen ahtauttava keuhkosairaus, cor pulmonale, heikentynyt hengitysreservi, hypoksia ja hyperkapnia ovat suhteellisia vasta-aiheita. Jokainen tapaus on arvioitava yksilöllisesti.

Muut opiaatit, alkoholi, barbituraatit, bentsodiatsepiinit ja muut voimakkaasti sedatoivat ja psykoaktiiviset lääkkeet voimistavat levometadonin vaikutuksia ja haittavaikutuksia, joten niiden samanaikaista antoa on vältettävä.

Sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja sen kaltaisten lääkkeiden, samanaikaisen käytön aiheuttamat riskit:

Levopidon-valmisteen ja sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja sen kaltaisten lääkkeiden, samanaikainen käyttö voi aiheuttaa sedaatiota, hengityslamaa, koomaa ja kuoleman. Näiden riskien vuoksi näitä sedatiivisia lääkkeitä voidaan määrätä samanaikaisesti vain sellaisille potilaille, joille muut hoitovaihtoehdot eivät sovi. Jos potilaalle päätetään määrätä Levopidon -valmistetta samanaikaisesti sedatiivisten lääkkeiden kanssa, on määrättävä pienin tehoava annos ja hoidon on oltava mahdollisimman lyhytkestoinen. Potilasta on seurattava tarkkaan hengityslaman ja sedaation merkkien ja oireiden varalta. On erittäin suositeltavaa neuvoa potilasta ja hänen läheisiään tarkkailemaan näitä oireita (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Huumeantagonistien tai agonisti-antagonistien samanaikaista antoa pitää välttää (paitsi hoidettaessa yliannostusta), sillä se saattaa aiheuttaa vieroitusoireita fyysisesti riippuvaisilla potilailla.

Kun annoksen suurantaminen aloitetaan, potilasta on tarkkailtava lääkkeen annon jälkeen, jotta mahdolliset poikkeavat reaktiot ja haittavaikutukset voidaan havaita. Lääkkeen pitoisuudet seerumissa suurenevat noin kahden tunnin ajan, ja on tärkeää havaita yliannostusreaktiot tai muut vaaralliset/vaikeat reaktiot.

Maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille levometadonia on käytettävä varoen. Maksan vajaatoiminta voi heikentää levometadonin metaboliaa ja siksi annosta voi olla tarpeen muuttaa (ks. kohta Annostus ja antotapa). Aloitusannosta on pienenettävä, jos potilaalla on kilpirauhasen vajaatoiminta , myksedeema (voi lisätä hengityslaman ja pidentyneen keskushermostolaman riskiä), munuaisten vajaatoiminta (lisääntynyt kouristusten riski), maksan vajaatoiminta (opioidit metaboloituvat maksassa), astma tai pienentynyt keuhkotilavuus (saattaa vähentää hengitysvireyttä ja lisätä hengitysteiden virtausvastusta), virtsaputken kurouma tai eturauhasen liikakasvu (saattaa aiheuttaa virtsaretentiota) (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Lisämunuaisten vajaatoiminta: Opioidit voivat aiheuttaa palautuvaa lisämunuaisten vajaatoimintaa, joka edellyttää seurantaa ja glukokortikoidikorvaushoitoa. Lisämunuaisten vajaatoiminnan oireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, ruokahaluttomuus, väsymys, heikotus, heitehuimaus ja alhainen verenpaine.

Sukupuolihormonien väheneminen ja kohonnut prolaktiini

Pitkäaikaiseen opioidien käyttöön saattaa liittyä sukupuolihormonien määrän vähenemistä ja prolaktiinin määrän lisääntymistä. Oireita ovat muun muassa libidon heikentyminen, impotenssi ja amenorrea.

Hypoglykemia: Metadonin (levometadonin ja dekstrometadonin raseemisen seoksen) yliannostuksen ja annoksen suurentamisen yhteydessä on havaittu hypoglykemiaa. Verensokerin säännöllistä seurantaa suositellaan annosta suurennettaessa (ks. kohdat Haittavaikutukset ja Yliannostus).

Erityisen suurta varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on pään vamma tai kallonsisäisen paineen nousua aiheuttava tila. Levometadonia ei pidä käyttää potilaille, joilla on suoliston pseudo-obstruktio, akuutti vatsa tai tulehduksellinen suolistosairaus.

Atropiinin tai muun spasmolyytin antaminen profylaktisesti voi olla tarpeen potilailla, joilla on munuaiskiviä tai sappikiviä.

Iäkkäillä potilailla sekä potilailla, joilla on jokin kardiovaskulaarisairaus, on suurentunut hypotension ja pyörtymisen riski.

Levopidon on tarkoitettu otettavaksi vain suun kautta. Levopidon-valmisteen laskimonsisäisellä väärinkäytöllä voi olla vakavia haittavaikutuksia, kuten sepsis, laskimotulehdus tai keuhkoemboliat.

Levopidon sisältää apuaineena metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218), joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita (mahdollisesti viivästyneitä).

Levopidon sisältää apuaineena glyserolia (E 422). Jos levometadoniannos on otettava useista pulloista, joiden kokonaistilavuus on yli 55 ml, glyserolin kokonaissaanti annosta kohti on yli 10 g. Tämä saattaa aiheuttaa päänsärkyä, vatsavaivoja ja ripulia.

Pediatriset potilaat

Lapset ovat herkempiä kuin aikuiset, joten jo hyvin pienet annokset voivat aiheuttaa myrkytyksen. Jos levometadonia viedään kotiin, sitä on säilytettävä turvallisessa paikassa poissa lasten ulottuvilta, jotta he eivät ota sitä vahingossa.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

P-glykoproteiinin estäjät:

Levometadoni on p-glykoproteiinin substraatti; kaikki p-glykoproteiinia estävät lääkeaineet (esim. kinidiini, verapamiili, siklosporiini) voivat siksi suurentaa levometadonin pitoisuuksia seerumissa. Levometadonin farmakodynaaminen vaikutus voi myös tehostua lisääntyneen veri-aivoesteen läpäisyn vuoksi.

CYP3A4-entsyymin induktorit:

Levometadoni on CYP3A4:n substraatti (ks. kohta Farmakokinetiikka). CYP3A4-entsyymin induktio lisää levometadonin puhdistumaa ja pienentää sen pitoisuutta plasmassa. Tämän entsyymin induktorit (barbituraatit, karbamatsepiini, fenytoiini, nevirapiini, rifampisiini, efavirentsi, amprenaviiri, spironolaktoni, deksametasoni, Hypericum perforatum (mäkikuisma)) voivat indusoida maksan metaboliaa. Esimerkiksi kun levometadonilla (15–50 mg/vrk) hoidetut potilaat saivat kolmen viikon ajan efavirentsiä 600 mg vuorokaudessa, plasman huippupitoisuus pieneni 48 % ja AUC 57 %.

Entsyymi-induktion seuraukset ovat selvempiä, jos induktori annetaan levometadonihoidon alettua. Vieroitusoireita on ilmoitettu tällaisten yhteisvaikutusten seurauksena, ja sen vuoksi voi olla tarpeen suurentaa levometadoniannosta. Jos hoito CYP3A4-induktorilla keskeytetään, levometadoniannosta pitää pienentää

CYP3A4-entsyymin estäjät:

Levometadoni on CYP3A4:n substraatti (ks. kohta Farmakokinetiikka). CYP3A4-entsyymin esto aiheuttaa levometadonin puhdistuman vähenemistä. Samanaikainen CYP3A4:n estäjien (esim. kannabinoidit, klaritromysiini, delavirdiini, erytromysiini, flukonatsoli, greippimehu, itrakonatsoli, ketokonatsoli, fluvoksamiini, nefatsodoni ja telitromysiini) anto saattaa suurentaa levometadonin pitoisuuksia plasmassa. Samanaikaisen fluvoksamiinihoidon on osoitettu suurentavan seerumipitoisuuksien ja levometadoniannoksen välistä suhdetta 40–100 %. Jos näitä lääkevalmisteita määrätään levometadoniylläpitohoitoa saaville potilaille, yliannostuksen riski on tiedostettava.

Fluoksetiini estää CYP2D6:ta ja suurentaa siten R-metadonin pitoisuutta. Virtsan happamuuteen vaikuttavat valmisteet:

Levometadoni on heikko emäs. Virtsan happamuutta lisäävät aineet (kuten ammoniumkloridi ja

askorbiinihappo) saattavat lisätä levometadonin puhdistumaa munuaisissa. Levometadonihoitoa saavia potilaita kehotetaan välttämään ammoniumkloridia sisältäviä valmisteita.

Samanaikainen HIV-infektion hoito:

Jotkin proteaasiestäjät (amprenaviiri, nelfinaviiri, lopinaviiri/ritonaviiri ja ritonaviiri/sakinaviiri) näyttävät voivan alentaa levometadonin pitoisuutta seerumissa. Pelkän ritonaviirin annon on todettu suurentavan levometadonin AUC-arvon kaksinkertaiseksi. Levometadonin käyttö suurentaa sekä peroraalisesti että laskimoon annetun tsidovudiinin (nukleosidianalogi) pitoisuuksia plasmassa.

Pitoisuudet suurenevat enemmän tsidovudiinin peroraalisen kuin laskimonsisäisen annon jälkeen. Tämä johtuu todennäköisesti tsidovudiinin glukuronidaation estymisestä ja sen myötä tsidovudiinin puhdistuman vähenemisestä. Levometadonihoidon aikana potilaita on seurattava tarkkaan tsidovudiinin aiheuttaman toksisuuden merkkien varalta. Tsidovudiiniannosta voi olla tarpeen pienentää.

Didanosiini ja stavudiini:

Levometadoni viivästyttää stavudiinin ja didanosiinin imeytymistä ja lisää niiden alkureitin metaboliaa, mikä johtaa stavudiinin ja didanosiinin hyötyosuuden vähenemiseen.

Abakaviiri:

Farmakokineettisessä tutkimuksessa levometadonin ja abakaviirin (600 mg kahdesti vuorokaudessa) samanaikainen anto pienensi abakaviirin Cmax-arvoa 35 % ja viivästytti tmax-aikaa 1 tunnin, mutta AUC ei muuttunut. Muutoksia abakaviirin farmakokinetiikassa ei pidetä kliinisesti merkitsevinä. Tässä tutkimuksessa abakaviiri lisäsi levometadonin systeemistä puhdistumaa 22 %. Lääkeainetta metaboloivien entsyymien induktiota ei voida sulkea pois. Levometadonia ja abakaviiria käyttäviä potilaita on seurattava liian pieneen annostukseen viittaavien vieroitusoireiden varalta, sillä toisinaan levometadonin annos on säädettävä uudelleen.

Levometadoni saattaa kaksinkertaistaa desipramiinin (CYP2D6:n substraatti) pitoisuudet seerumissa. CYP2D6:n inhibitio saattaa johtaa samanaikaisesti annettujen, tämän entsyymin avulla metaboloituvien lääkkeiden pitoisuuksien suurenemiseen plasmassa. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. trisykliset masennuslääkkeet (kuten klomipramiini, nortriptyliini ja desipramiini), fentiatsiini- neuroleptit (esim. perfenatsiini ja tioridatsiini), risperidoni, atomoksetiini, jotkin tyypin 1c rytmihäiriölääkkeet (esim. propafenoni ja flekainidi) sekä metoprololi.

Tamoksifeeni on aihiolääke, joka tarvitsee CYP2D6:ta metaboloituakseen aktiiviseen muotoon. Tamoksifeenin aktiivinen metaboliitti, endoksifeeni, muodostuu CYP2D6:n välityksellä ja lisää merkittävästi tamoksifeenin vaikutusta. CYP2D6:n esto levometadonilla saattaa pienentää endoksifeenin pitoisuuksia plasmassa.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Opioidiantagonistit:

Naloksoni ja naltreksoni ehkäisevät levometadonin vaikutuksia ja aiheuttavat vieroitusoireita.

Sedatiiviset lääkkeet kuten bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet:

Opioidien ja keskushermostoa lamaavien lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten lääkkeiden, samanaikainen käyttö lisää hengityslaman, hypotension, syvän sedaation, kooman ja kuoleman riskiä keskushermostoa lamaavien additiivisten vaikutusten takia. Tämän vuoksi jommankumman tai kummankin lääkkeen annoksen pienentäminen saattaa olla tarpeen. Annostusta ja samanaikaisen hoidon kestoa on rajoitettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Levometadonihoidossa hitaasti eliminoituvalle levometadonille kehittyy vähitellen toleranssi ja hengityslaman oireita saattaa esiintyä 1–2 viikkoa jokaisen annoslisäyksen jälkeen. Annosmuutokset on siksi tehtävä varoen ja annosta suurennettava asteittain potilasta huolellisesti tarkkaillen. Gabapentinoidien: Opioidien ja gabapentinoidien (gabapentiinin ja pregabaliinin) samanaikainen käyttö suurentaa opioidien yliannostuksen, hengityslaman ja kuoleman riskiä.

Peristaltiikan estyminen:

Levometadonin ja peristaltiikkaa estävien lääkevalmisteiden (loperamidi ja difenoksylaatti) samanaikainen käyttö voi aiheuttaa vaikeaa ummetusta ja lisätä keskushermostoa lamaavaa vaikutusta. Opioidikipulääkkeiden ja antikolinergisten lääkkeiden samanaikainen käyttö voi johtaa vaikeaan ummetukseen tai suolilamaan, erityisesti pitkäaikaiskäytössä.

QT-ajan pidentyminen:

Levometadonia ei saa käyttää samanaikaisesti QT-aikaa mahdollisesti pidentävien lääkevalmisteiden kanssa. Näitä ovat mm. rytmihäiriölääkkeet (sotaloli, amiodaroni, flekainidi), psykoosilääkkeet (tioridatsiini, haloperidoli, sertindoli, fentiatsiinit), masennuslääkkeet (paroksetiini, sertraliini) ja antibiootit (erytromysiini, klaritromysiini).

MAO:n estäjät:

MAO:n estäjien samanaikainen käyttö saattaa johtaa keskushermostolaman voimistumiseen, vaikeaan hypotoniaan ja/tai hengityspysähdykseen. Levometadonia ei saa käyttää samanaikaisesti MAO:n estäjien kanssa eikä kahteen viikkoon MAO:n estäjähoidon päättymisestä (ks. kohta Vasta-aiheet).

Serotonergiset lääkkeet:

Serotonergistä oireyhtymää voi ilmetä, jos metadonia (levometadonin ja dekstrometadonin raseemista seosta) käytetään samanaikaisesti petidiinin, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjien tai serotoniinitasoon vaikuttavien lääkeaineiden, kuten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) tai trisyklisten masennuslääkkeiden (TCA), kanssa. Serotoniinioireyhtymän oireita voivat olla mielentilan muutokset, autonomisen hermoston epävakaus, neuromuskulaariset poikkeavuudet ja/tai ruoansulatuskanavan oireet.

Opioidianalgeetit hidastavat mahan tyhjentymistä ja näin ollen häiritsevät koetuloksia. Teknetium Tc 99m -disofeniinin kulkeutumien ohutsuoleen voi estyä ja plasman amylaasi- ja lipaasiaktiivisuus lisääntyä, koska opioidikipulääkkeet voivat supistaa Oddin sulkijalihasta ja suurentaa sappiteiden painetta. Nämä vaikutukset viivästyttävät kuvantumista ja muistuttavat sapenjohtimen tukkeumaa. Näiden entsyymien määrityksen diagnostinen käyttökelpoisuus saattaa heikentyä jopa 24 tunniksi sen jälkeen, kun lääke on annettu. Aivo-selkäydinnesteen paine saattaa nousta, mikä johtuu hengityslaman indusoimasta hiilidioksidin retentiosta.

Raskaus

Levometadonin käytön raskauden aikana on oltava selvästi aiheellista ja sen ohella on toteutettava asianmukaista seurantaa, mieluiten erikoissairaanhoidon yksikössä.

Levometadoni läpäisee istukan. Pitkäaikaisesta käytöstä raskauden aikana saattaa olla seurauksena lääketottumus ja sikiön lääkeriippuvuus sekä vieroitusoireita, hengityslamaa ja alhainen syntymäpaino vastasyntyneellä. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Levometadonin käytöstä raskauden aikana on vain vähän tietoja, eivätkä ne viittaa synnynnäisten poikkeavuuksien riskin suurenemiseen.

Riittävä korvaushoito ja vieroitusoireiden ehkäiseminen raskauden aikana on välttämätöntä sikiöön kohdistuvan vahingon minimoimiseksi. Annostuksen suurentaminen raskauden aikana saattaa olla tarpeen entsyymi-induktion takia. Sikiön hyvinvointi huomioon ottaen, voi olla aiheellista jakaa vuorokausiannos osiin korkeiden plasman huippupitoisuuksien välttämiseksi ja kiihtyneen levometadonin hajoamisen kompensoimiseksi, ja näin estää vieroitusoireiden kehittyminen. Annoksen pienentäminen tai lääkkeen käytön lopettaminen raskauden aikana on aina suoritettava äidin ollessa huolellisessa seurannassa ja tiukan riski-/hyötyarvioinnin jälkeen. Potilaan vieroittamista ei yleensä suositella, etenkään 20. raskausviikon jälkeen. Vastasyntyneen hengityslamariskin vuoksi levometadoniannosta on pienennettävä juuri ennen synnytystä ja synnytyksen aikana, jos mahdollista. Annoksen säätö (etenkin annoksen pienetäminen) saattaa olla tarpeen 1–2 viikon kuluttua synnytyksestä.

Äidin levometadonialtistuksen vaikutusta lapsen QT-ajan pidentymiseen ei voida sulkea pois, ja 12-kytkentäinen EKG-tutkimus on tehtävä, jos vastasyntyneellä on bradykardia, takykardia tai epäsäännöllinen rytmi.

Imetys

Levometadoni erittyy pieninä määrinä äidinmaitoon., ja keskimääräinen maito/plasma-suhde on 0,8.

Levometadonin kohdalla imetyssuositusta koskevassa päätöksessä on otettava huomioon erikoislääkärin neuvot, onko naispotilaalla levometadonihoitona vakaa ylläpitoannos ja käyttääkö potilas huumeita. Jos imetystä harkitaan, levometadoniannoksen on oltava mahdollisimman pieni. Lääkkeen määrääjän on kehotettava imettävää naista tarkkailemaan lasta sedaation ja hengitysvaikeuksien varalta ja hankkimaan lapselle välittömästi hoitoa, jos tällaisia oireita ilmenee. Vaikka äidinmaitoon erittyvä levometadonimäärä ei riitä täysin estämään vieroitusoireita rintaruokituilla vauvoilla, se saattaa lieventää vastasyntyneen vieroitusoireyhtymän vaikeusastetta. Jos imetys on lopetettava, se on tehtävä vähitellen, koska äkillinen lopettaminen saattaa lisätä lapsen vieroitusoireita.

Hedelmällisyys

Levometadoni ei vaikuta heikentävän naisten hedelmällisyyttä.

Metadoniylläpitohoitoa saaneilla miehillä suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että metadoni alentaa seerumin testosteronipitoisuuksia, vähentää merkittävästi ejakulaatin määrää ja heikentää siittiöiden liikkuvuutta. Siittiöiden määrä metadonihoitoa saaneilla miehillä oli kaksinkertainen kontrolleihin verrattuna. Tämä osoittaa kuitenkin sitä, ettei siemenneste ole laimentanut niiden pitoisuutta. Metadonin tai levometadonin vaikutusta miesten hedelmällisyyteen ei tunneta.

Levometadoni vaikuttaa potilaan psykomotorisiin toimintoihin niin kauan kunnes potilaan tila on vakautettu sopivalle tasolle. Potilaan ei sen vuoksi pidä ajaa autoa eikä käyttää koneita, ennen kuin vakaa tila on saavutettu ja huumeiden väärinkäyttöön liittyviä oireita ei ole esiintynyt kuuteen kuukauteen. Ajokyvyn ja koneidenkäyttökyvyn palautuminen on paljolti yksilöllistä, ja sen arvioiminen kuuluu lääkärille. Lisätietoja on metadonihoitoa koskevissa kansallisissa suosituksissa.

Levometadonihoidon haittavaikutukset ovat yleisesti ottaen samoja kuin muita opioideja käytettäessä. Yleisimmät haittavaikutukset ovat pahoinvointi ja oksentelu, joita esiintyy keskimäärin 20 prosentilla levometadonihoitoa saavista avohoitopotilaista, joilla lääkehoidon hallinta on usein riittämätöntä.

Levometadonin vakavin haittavaikutus on hengityslama, joka voi ilmaantua vakauttamisvaiheen aikana. Hengityspysähdyksiä, sokkeja ja sydämenpysähdyksiä on myös ilmennyt.

Haittavaikutustaulukko

Haittavaikutukset on lueteltu jäljempänä esiintymistiheyden ja elinjärjestelmän mukaan. Näitä haittavaikutuksia esiintyy useimmin henkilöillä, joilla ei ole opioiditoleranssia. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Levometadonin pitkäaikaiskäytössä, kuten levometadonin ylläpitohoito-ohjelmassa, haittavaikutukset vähenevät jatkuvasti useiden viikkojen kuluessa. Ummetus ja hikoilu jatkuvat kuitenkin usein pitkään. Katsaustutkimusten mukaan levometadonilla on ylläpitohoidossa erittäin harvoja sivuvaikutuksia ja sen on osoitettu olevan ei-sedatiivinen.

Levometadonin pitkäaikainen käyttö voi johtaa samanlaiseen riippuvuuteen kuin morfiinin käyttö. Haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin morfiinin ja heroiinin aiheuttamat, mutta lievempiä ja pitkäkestoisempia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyötyhaittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Etenkin potilailla, joilla ei ole opioiditoleranssia (erityisesti lapsilla), voi ilmetä vaarallinen myrkytystila korvaushoidossa käytettyjä annoksia pienemmillä annoksilla: alle 5 vuoden ikäisillä lapsilla myrkytystilan voi aiheuttaa noin 0,5 mg:n levometadoniannos, vanhemmilla lapsilla noin 1,5 mg:n annos ja aikuisilla, joilla ei ole opioiditoleranssia, noin 10 mg:n annos.

Annoksen pienentämistä suositellaan, jos potilaalla ilmenee oireita ja löydöksiä, jotka viittaavat levometadonin liialliseen vaikutukseen, ja joita ovat tyypillisesti kiihtyneisyys, keskittymiskyvyn heikkeneminen, uneliaisuus ja mahdollisesti huimaus seistessä.

Hypoglykemiaa on raportoitu. Metadonin yliannostuksen yhteydessä on todettu toksista leukoenkefalopatiaa.

Yliannostuksille on lisäksi tyypillistä hengityslama (Cheyne-Stokesin hengitys, syanoosi), voimakas uneliaisuus ja tajunnantason aleneminen tai jopa kooma, mioosi, luustolihasten rentoutuminen, ihon kylmyys ja nihkeys sekä toisinaan sydämen rytmin hidastuminen ja hypotensio. Vaikea myrkytys voi aiheuttaa hengityspysähdyksen, sirkulaatioinsuffisienssin, sydänpysähdyksen ja kuoleman.

Välittömät ensihoito- tai tehohoitotoimenpiteet ovat välttämättömiä (esim. intubaatio ja ventilaatio). Myrkytysoireiden hoitoon voidaan antaa spesifejä opioidiantagonisteja (esim. naloksonia). Eri opioidiantagonistien annokset vaihtelevat. On erityisen tärkeää ottaa huomioon, että levometadonin hengitystä lamauttava vaikutus voi pitkäaikainen (jopa 75 tuntia), kun taas opioidiantagonistien vaikutus on huomattavasti lyhytkestoisempi (1–3 tuntia). Kun antagonistin vaikutus heikkenee, injektio voi olla tarpeen toistaa. Kehonlämmön menetystä estävät toimenpiteet ja verivolyymin korvaaminen voivat olla tarpeen.

Peroraalisen levometadonin aiheuttaman yliannostuksen yhteydessä voi olla tarpeen tehdä mahahuuhtelu, mutta ensin on annettava antagonistia. Hengitysteiden suojaaminen intubaatiolla on erityisen tärkeää sekä mahahuuhtelun yhteydessä että ennen antagonistin antoa (voi aiheuttaa oksentelua). Myrkytysoireiden hoitoon ei saa käyttää alkoholia, barbituraatteja, bemegridiä, fentiatsiinia tai skopolamiinia. Antagonisteja ei saa käyttää, jos ei ole kliinisiä merkkejä hengitysvajauksesta tai tajunnanmenetyksen vaaraa. Jos potilas on fyysisesti riippuvainen huumausaineista, antagonistin antaminen johtaa akuutteihin vieroitusoireisiin. Antagonistien käyttöä näille potilaille pitää välttää, jos mahdollista, ja käyttää niitä vain vaikean hengityslaman yhteydessä. Antagonistien annossa on tällöin noudatettava suurta varovaisuutta.

Levometadoni ei dialysoidu.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Opioidiriippuvuuden hoitoon käytettävät lääkeaineet, ATC-koodi: N07BC05.

Levometadonihydrokloridi on synteettinen opioidianalgeetti, emäksinen difenyylimetaanijohdannainen, joka muistuttaa rakenteeltaan morfiinia.

Levometadoni on metadonin R(-)enantiomeeri. S(+)enantiomeerin analgeettinen teho on vain 1/50 R(-)enantiomeerin tehosta. Levometadonin kliiniset vaikutukset opiaatti-/opioidiriippuvuuden hoidossa perustuvat kahteen mekanismiin: Synteettisenä opioidiagonistina levometadoni vaikuttaa morfiinin kaltaisesti vaimentaen vieroitusoireita opiaatti-/opioidiriippuvaisissa potilaissa. Toisaalta

levometadonin pitkäaikaiskäyttö voi annoksesta ja korvaushoidon kestosta riippuen johtaa toleranssiin, joka estää parenteraalisesti annettujen, subjektiivisesti euforisoiviksi koettujen opiaattien vaikutusta.

Korvaushoidon vaikutus alkaa 1–2 tuntia peroraalisen annoksen ottamisen jälkeen, ja kerta-annoksen vaikutus kestää 6–8 tuntia. Toistuvassa annossa vaikutuksen kesto pitenee farmakokineettisen tasapainon myötä jopa 22–48 tuntiin, jolloin anto kerran vuorokaudessa riittää.

Koska levometadoni on opioidiantagonisti, se aiheuttaa pitkäkestoista hengityslamaa, joka on suurimmillaan 4 tunnin kuluttua ja voi kestää jopa 75 tuntia. Opioidien tyypillisten vaikutusten, kuten sedaation, euforian ja mioosin, lisäksi levometadonilla on muita farmakologisia vaikutuksia, kuten sydämen harvalyöntisyys, verenpaineen nousu, keuhkoputkien supistuminen ja virtsanerityksen väheneminen. Levometadonin pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin heroiini ja morfiini.

Imeytyminen

Suun kautta otettu levometadoni imeytyy nopeasti. Peroraalisen levometadonin absoluuttinen hyötyosuus on keskimäärin 82 %.

Kun levometadonia otetaan suun kautta 30 mg/vrk, vakaan tilan pitoisuudet plasmassa saavutetaan 4– 5 vuorokaudessa.

Jakautuminen

Levometadonin jakautumistilavuus on kohtalaisen suuri, 3–4 l/kg. Koska levometadoni on vahvasti lipofiilinen aine, sitä kertyy huomattavia määriä perifeerisiin kudoksiin, rasvakudokseen, lihaksiin ja ihoon. Noin 85 % sitoutuu seerumin proteiineihin, pääasiassa happamaan alfa-glykoproteiiniin ja albumiiniin.

Biotransformaatio

Metadonilla on 32 tunnistettua metaboliittia. Kaksi farmakologisesti aktiivista metaboliittia vastaavat vain 2 %:a annetusta annoksesta. Metadoni ja sen metaboliitit kertyvät pääasiassa keuhkoihin, maksaan, munuaisiin, pernaan ja lihaksiin.

Eliminaatio

Metadoni ja sen metaboliitit eliminoituvat pääasiassa munuaisten ja sapen kautta. Suuria annoksia käytettäessä eliminaatio tapahtuu pääasiassa munuaisten kautta, ja on vahvasti riippuvaista pH- arvosta; yli 160 mg:n annoksesta noin 60 % erittyy muuttumattomana metadonina. Erittyneestä kokonaismäärästä 10–45 % erittyy sappeen.

Terminaalisessa eliminaation puoliintumisajassa plasmassa on huomattavaa vaihtelua yksilöiden välillä (14–55 tuntia). Puoliintumisaika on pidentynyt pitkäaikaisessa hoidossa, iäkkäillä potilailla ja potilailla, joilla on krooninen maksasairaus.

Levometadoni ei dialysoidu. Anurian yhteydessä ei kuitenkaan ole kumulaatioriskiä, koska tällöin levometadoni eliminoituu yksinomaan ulosteeseen.

Erityiset potilasryhmät

Levometadoni erittyy ihmisen rintamaitoon ja läpäisee istukan. Pitoisuus napanuoraveressä on pienempi kuin pitoisuus äidin plasmassa. Äidin plasmassa tai napanuoraveressä ja lapsivedessä tavattavien pitoisuuksien välillä ei ole korrelaatiota.

Lisääntyneen altistuksen vuoksi varovaisuus on tarpeen hoidettaessa potilaita, joilla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta (ks. myös kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Prekliinisissä tutkimuksissa, joissa levometadonia annettiin pitkäaikaisesti tai melko pitkäaikaisesti, pääasialliset kohde-elimet olivat hengityselimistö (hengityslama) ja maksa (lisääntynyt ALAT- aktiivisuus, maksasolujen hypertrofia, eosinofiiliset muutokset solulimassa).

Mutageenisuus ja karsinogeenisuus

Metadonin geenitoksisuutta selvittäneiden in vitro- ja in vivo -tutkimusten tulokset ovat olleet ristiriitaisia, mikä viittaa vähäiseen klastogeenisuuteen. Riskiä kliinisessä käytössä ei voida toistaiseksi arvioida. Rotilla ja hiirillä tehdyissä pitkäaikaistutkimuksissa ei ole saatu näyttöä karsinogeenisuudesta.

Lisääntymistoksisuus

Levometadonia ei ole tutkittu riittävästi. Suurina annoksina metadoni aiheutti murmeleissa, hamstereissa ja hiirissä synnynnäisiä epämuodostumia, joista useimmin raportoituja olivat eksenkefalia ja keskushermostovauriot. Servikaalisen alueen selkärankahalkiota havaittiin joskus hiirillä. Hermostoputken sulkeutumishäiriöitä havaittiin kanan alkioilla. Metadoni ei ollut teratogeeninen rotilla ja kaneilla. Rotilla havaittiin myös poikasluvun vähentymistä, ja poikasissa havaittiin lisääntynyttä kuolleisuutta, kasvun hidastumista, neurologisia käyttäytymismuutoksia sekä aivojen painon pienenemistä. Hiirillä havaittiin varpaiden, rintalastan ja kallon luutumisen heikkenemistä samoin kuin sikiöiden määrän alenemista kussakin pentueessa.

Kun rotille annettiin 20 mg metadonia/kg/vrk viiden päivän ajan, se aiheutti eturauhasen, siemennesterakkuloiden ja kivesten painon vähenemistä. Metadonihoitoa (enintään 38 mg/kg/vrk) saaneiden koirasrottien jälkeläisissä havaittiin neonataalikuolleisuuden lisääntyneen (jopa 74 prosenttiin).

Kun rotille annettiin metadonia suun kautta 14. raskauspäivästä 19. raskauspäivään, niiden koiraspuolisilla jälkeläisillä havaittiin huomattavaa veren testosteronipitoisuuden laskua (antagonismi naloksonin kanssa mahdollinen).

Metyyliparahydroksibentsoaatti (E218) Betaiinihydrokloridi

Glyseroli (E 422)

Puhdistettu vesi

Ei oleellinen.

5 mg: 30 kuukautta

10-75 mg: 3 vuotta

Ei erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LEVOPIDON oraaliliuos, kerta-annospakkaus
5 mg (L:ei) 10 ml (8,74 €), 7 x 10 ml (60,97 €)
10 mg (L:ei) 20 ml (8,74 €), 7 x 20 ml (60,97 €)
15 mg (L:ei) 15 ml (8,74 €), 7 x 15 ml (60,97 €)
20 mg (L:ei) 20 ml (8,74 €), 7 x 20 ml (60,97 €)
25 mg (L:ei) 25 ml (8,74 €), 7 x 25 ml (60,97 €)
30 mg (L:ei) 30 ml (8,74 €), 7 x 30 ml (60,97 €)
35 mg (L:kyllä) 7 x 14 ml (60,97 €)
40 mg (L:ei) 7 x 16 ml (60,97 €)
45 mg (L:ei) 7 x 18 ml (60,97 €)
50 mg (L:ei) 7 x 20 ml (60,97 €)
55 mg (L:ei) 7 x 22 ml (60,97 €)
60 mg (L:ei) 7 x 24 ml (60,97 €)
65 mg (L:ei) 7 x 26 ml (60,97 €)
70 mg (L:ei) 7 x 28 ml (60,97 €)
75 mg (L:ei) 7 x 30 ml (60,97 €)

PF-selosteen tieto

Ruskea 30 ml:n muovinpullo (PET), jossa on sininen, peukaloinnin paljastava, lapsiturvallinen muovinen (PP) kierrekorkki.

Pakkauskoot: 1, 3 tai 7 pulloa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas ja väritön liuos.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

LEVOPIDON oraaliliuos, kerta-annospakkaus
5 mg 10 ml, 7 x 10 ml
10 mg 20 ml, 7 x 20 ml
15 mg 15 ml, 7 x 15 ml
20 mg 20 ml, 7 x 20 ml
25 mg 25 ml, 7 x 25 ml
30 mg 30 ml, 7 x 30 ml
35 mg 7 x 14 ml
40 mg 7 x 16 ml
45 mg 7 x 18 ml
50 mg 7 x 20 ml
55 mg 7 x 22 ml
60 mg 7 x 24 ml
65 mg 7 x 26 ml
70 mg 7 x 28 ml
75 mg 7 x 30 ml

• Ei korvausta.

N07BC05

12.10.2023