VELPHORO purutabletti 500 mg

Yksi purutabletti sisältää sukroferristä oksihydroksidia määrän, joka vastaa 500 mg rautaa. Yhden tabletin sisältämä sukroferrinen oksihydroksidi koostuu polynukleaarisesta rauta(III)-oksihydroksidista (sisältää 500 mg rautaa), 750 mg:sta sakkaroosia ja 700 mg:sta tärkkelystä (perunatärkkelystä ja esigelatinoitua maissitärkkelystä).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Purutabletti.

Velphoro on tarkoitettu seerumin fosforipitoisuuden hallintaan aikuisille, joilla on krooninen munuaissairaus ja jotka saavat hemodialyysi- tai peritoneaalidialyysihoitoa.

Velphoro on tarkoitettu seerumin fosforipitoisuuden hallintaan vähintään 2 vuoden ikäisille pediatrisille potilaille, joilla on vaiheen 4–5 krooninen munuaissairaus (määritellään glomerulusten suodatusnopeudeksi < 30 ml/min/1,73 m²) tai dialyysihoitoa vaativa krooninen munuaissairaus.

Velphoron tulisi olla osa kokonaishoitoa, joka sisältää mahdollisesti kalsiumlisän, 1,25‑dihydroksi-D₃‑vitamiinin tai sen analogin tai kalsimimeetin. Hoidon tarkoituksena on estää renaalisen luustosairauden kehittyminen.

Annostus

Aloitusannos aikuisille ja nuorille (≥ 12 vuoden ikäisille)

Suositeltu aloitusannos on 1 500 mg rautaa (3 tablettia) päivässä, jaettuna päivän aterioille.

Annoksen muuttaminen ja ylläpito aikuisille ja nuorille (≥ 12 vuoden ikäisille)

Seerumin fosforipitoisuuksia on seurattava ja sukroferrisen oksihydroksidin annosta suurennettava tai pienennettävä 500 mg:n rauta-annoksina (1 tabletti) vuorokaudessa 2–4 viikon välein, kunnes hyväksyttävä seerumin fosforipitoisuus on saavutettu. Pitoisuuksia on sen jälkeen seurattava säännöllisesti.

Kliinisessä työssä hoito perustuu tarpeeseen hallita seerumin fosforipitoisuuksia, vaikka Velphoro-hoitoon vasteen saavat potilaat yleensä saavuttavatkin optimaaliset seerumin fosforipitoisuudet 1 500–2 000 mg:n päivittäisillä rauta-annoksilla (3–4 tabletilla).

Jos yksi tai useampi annos jää välistä, normaalia annostusta on jatkettava seuraavan aterian yhteydessä.

Suurin siedetty vuorokausiannos aikuisille ja nuorille (≥ 12 vuoden ikäisille)

Suurin suositeltu annos on 3 000 mg rautaa (6 tablettia).

Aloitusannos, annoksen muuttaminen ja ylläpito pediatrisille potilaille (2 – < 12 vuoden ikäisille)

Velphoro-valmisteesta on saatavana myös 125 mg jauhe, annospussi (ei kaupan), jota käytetään 2 – < 12 vuoden ikäisten pediatristen potilaiden hoitoon. Valmistemuoto valitaan potilaan iän, mieltymysten, ominaisuuksien ja myöntyvyyden perusteella. Valmistemuodosta toiseen siirryttäessä tulee käyttää samaa suositeltua annosta. Velphoro-valmisteen suositellut aloitusannokset ja annosmuutokset 2 – < 12 vuoden ikäisille pediatrisille potilaille on kuvattu taulukossa 1.

Taulukko 1. Suositellut aloitusannokset ja annosmuutokset 2 – < 12 vuoden ikäisille pediatrisille potilaille

2 – < 6 vuoden ikäisille potilaille on käytettävä jauhetta, sillä purutablettien antaminen tälle ikäryhmälle ei ole asianmukaista.

6 – < 12 vuoden ikäisille potilaille voidaan määrätä Velphoro-purutabletteja Velphoro-jauheen sijasta tai yhdessä sen kanssa, mikäli vuorokausiannos on vähintään 1 000 mg rautaa (2 purutablettia).

Seerumin fosforipitoisuuksia on seurattava ja sukroferrisen oksihydroksidin annosta suurennettava tai pienennettävä asteittain 2–4 viikon välein, kunnes hyväksyttävä seerumin fosforipitoisuus on saavutettu. Pitoisuuksia on sen jälkeen seurattava säännöllisesti.

Pediatriset potilaat (< 2 vuoden ikäiset)

Velphoro-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 2 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Munuaisten toimintahäiriö

Velphoro on tarkoitettu seerumin fosforipitoisuuksien hallintaan aikuisille, joilla on krooninen munuaissairaus ja jotka saavat hemodialyysi- tai peritoneaalidialyysihoitoa. Kliinisiä tietoja potilaista, joilla on varhaisempi munuaisten toimintahäiriön aste, ei ole.

Maksan toimintahäiriö

Vaikeaa maksan toimintahäiriötä sairastavat potilaat suljettiin pois sukroferrisen oksihydroksidin kliinisistä tutkimuksista. Merkkejä maksan toimintahäiriöistä tai merkittävistä maksaentsyymien muutoksista ei kuitenkaan havaittu sukroferrisen oksihydroksidin kliinisissä tutkimuksissa. Lisätiedot, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Iäkkäät potilaat (≥ 65 vuotta)

Velphoroa on annettu yli 248 iäkkäälle henkilölle (≥ 65‑vuotiaalle) hyväksytyn annostusohjelman mukaisesti. Sukroferrisen oksihydroksidin kliinisiin tutkimuksiin osallistuneiden tutkimushenkilöiden kokonaismäärästä 29,7 % oli iältään 65‑vuotiaita tai vanhempia ja 8,7 % vähintään 75‑vuotiaita. Näissä tutkimuksissa iäkkäisiin henkilöihin ei sovellettu erityisiä annostus‑ tai anto-ohjeita, ja annostusaikatauluihin ei liittynyt mitään merkittäviä huolenaiheita.

Antotapa

Suun kautta.

Velphoro on purutabletti, joka on otettava aterian yhteydessä. Jotta ruokavalion fosfaatin sitominen olisi maksimaalinen, kokonaisvuorokausiannos on jaettava päivän eri aterioille. Potilaiden ei tarvitse juoda enemmän nestettä kuin normaalisti, ja heidän on noudatettava heille määrättyä ruokavaliota. Tabletit on pureskeltava tai murskattava. Tabletteja ei saa niellä kokonaisina.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Hemokromatoosi tai jokin muu raudankertymishäiriö.

Peritoniitti, mahalaukun tai maksan toimintahäiriö ja maha-suolikanavan leikkaukset

Potilaita, joilla on äskettäin (viimeisten 3 kuukauden aikana) ollut peritoniitti, merkittävä mahalaukun tai maksan toimintahäiriö tai joille on tehty maha-suolikanavan leikkaus, ei ole otettu Velphoron kliinisiin tutkimuksiin. Velphoro-hoitoa on käytettävä näille potilaille vain huolellisen hyöty-riskiarvion jälkeen.

Ulosteen värjäytyminen

Sukroferrinen oksihydroksidi voi aiheuttaa ulosteen värimuutoksia (mustumista). Ulosteen värimuutokset (mustuminen) voivat peittää mahalaukun ja ohutsuolen verenvuodot (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tietoa sakkaroosista ja tärkkelyksestä (hiilihydraateista)

Velphoro sisältää sakkaroosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin puutos, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Se voi olla haitallinen hampaille.

Velphoro sisältää perunatärkkelystä ja esigelatinoitua maissitärkkelystä. Diabeetikoiden on huomioitava, että yksi Velphoro-tabletti vastaa noin 1,4 grammaa hiilihydraatteja (mikä vastaa 0,116 leipäyksikköä).

Velphoro jää melkein imeytymättä maha-suolikanavasta. Vaikka yhteisvaikutusten mahdollisuus lääkevalmisteiden kanssa vaikuttaa pieneltä, hoidettaessa potilasta samanaikaisesti sellaisilla lääkevalmisteilla, joilla on kapea terapeuttinen ikkuna, kliinistä tehoa ja haittavaikutuksia on tarkkailtava joko Velphoron tai sen kanssa yhdessä käytettävän lääkkeen käyttöä aloitettaessa tai jommankumman annoksen muuttamisen yhteydessä, tai lääkärin on harkittava veriarvojen mittaamista. Käytettäessä lääkevalmistetta, jolla on tunnettu yhteisvaikutus raudan kanssa (esimerkiksi alendronaatti ja doksisykliini), tai jolla voi pelkästään in vitro -tutkimuksissa saatujen tulosten perusteella olla yhteisvaikutuksia sukroferrisen oksihydroksidin kanssa (esimerkiksi levotyroksiini,), lääkevalmiste on otettava ainakin tuntia ennen Velphoron ottamista tai kaksi tuntia sen jälkeen.

In vitro ‑tutkimuksissa, joissa käytettiin seuraavia vaikuttavia aineita, ei esiintynyt merkittäviä yhteisvaikutuksia: asetyylisalisyylihappo, kefaleksiini, sinakalseetti, siprofloksasiini, klopidrogreeli, enalapriili, hydroklooritiatsidi, metformiini, metoprololi, nifedipiini, pioglitatsoni ja kinidiini.

Yhteisvaikutustutkimuksiin on osallistunut vain terveitä vapaaehtoisia. Tutkimuksissa terveille miehille ja naisille on annettu losartaania, furosemidiä, digoksiinia, varfariinia ja omepratsolia. Samanaikainen Velphoron käyttö ei vaikuttanut näiden lääkevalmisteiden biologiseen hyötyosuuteen mitattuna käyrän alapuolisella alueella (AUC).

Kliinisten tutkimusten tiedot ovat osoittaneet, että sukroferrinen oksihydroksidi ei vaikuta HMG-CoA-reduktaasin estäjien (esim. atorvastatiinin ja simvastatiinin) lipidejä vähentävään vaikutukseen. Kliinisten tutkimusten post hoc -analyysit osoittivat lisäksi, ettei Velphorolla ollut vaikutusta oraalisten D‑vitamiinianalogien intaktia lisäkilpirauhashormonia vähentävään vaikutukseen. D‑vitamiini ja 1,25‑dihydroksi-D‑vitamiini-pitoisuudet pysyivät muuttumattomina.

Velphoro ei vaikuta guajakkipohjaisiin (Haemoccult) tai immunologiapohjaisiin (iColo Rectal ja Hexagon Obti) ulosteen piilevän veren testeihin.

Raskaus

Ei ole olemassa kliinisiä tietoja sukroferrisen oksihydroksidin käytöstä raskaana oleville naisille.

Lisääntymis‑ ja kehitystoksisuutta koskevien eläintutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan raskauden, alkion/sikiön kehityksen, synnytyksen tai syntymän jälkeisen kehityksen osalta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Sukroferristä oksihydroksidia on käytettävä raskaana oleville naisille vain, jos se on todella tarpeen huolellisen hyöty-riskiarvion jälkeen.

Imetys

Kliinisiä tietoja Velphoron käytöstä imettäville naisille ei ole. Koska raudan imeytyminen tästä lääkevalmisteesta on minimaalista (ks. kohta Farmakokinetiikka), raudan erittyminen sukroferrisestä oksihydroksidista ihmisen rintamaitoon on epätodennäköistä. On päätettävä, jatketaanko rintaruokintaa vai jatketaanko hoito sukroferrisellä oksihydroksidilla ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja Velphoro-hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Velphoron vaikutuksesta ihmisten hedelmällisyyteen ei ole tietoa. Eläinkokeissa sukroferrisellä oksihydroksidilla ei todettu olevan haitallista vaikutusta parittelun onnistumiseen, hedelmällisyyteen tai poikueeseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Velphorolla ei ole haitallista vaikutusta tai on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Velphoron tämänhetkinen turvallisuusprofiili perustuu tutkimuksiin, joissa yhteensä 778 hemodialyysipotilasta ja 57 peritoneaalidialyysipotilasta sai sukroferristä oksihydroksidia enintään 55 viikon ajan.

Näissä kliinisissä kokeissa noin 43 % potilaista koki ainakin yhden haittavaikutuksen Velphoro-hoidon aikana, ja näistä haittavaikutuksista 0,36 %:n raportoitiin olevan vakavia. Useimmin tutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset kuuluivat ruoansulatuselimistön häiriöihin, ja niistä yleisimpiä olivat ripuli ja ulosteen värjäytyminen (hyvin yleinen). Suurin osa näistä ruoansulatuselimistön häiriöistä ilmeni hoidon alussa ja ne lievenivät ajan myötä, kun annosta jatkettiin. Velphoron haittavaikutusprofiilissa ei havaittu annoksesta riippuvaisia trendejä.

Haittavaikutusten taulukkomuotoinen yhteenveto

Haittavaikutuksista, joita on ilmoitettu käytettäessä tutkimuspotilaille Velphoroa annoksilla 250–3 000 mg rautaa/vrk, on esitetty yhteenveto taulukossa 2 (n = 835).

Haittailmoitusten ilmoitetut yleisyydet luokitellaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100).

Taulukko 2. Kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

* Ripuli

Ripulia esiintyi 11,6 %:lla kliinisten tutkimusten potilaista. 55 viikkoa kestäneissä pitkäkestoisissa tutkimuksissa suurin osa näistä ripulihaittavaikutuksista oli ohimeneviä, ilmeni varhain hoidon aloituksen aikana ja aiheutti hoidon keskeytyksen 3,1 %:lla potilaista.

Pediatriset potilaat

Velphoro-valmisteen turvallisuusprofiili oli yleisesti ottaen samankaltainen pediatrisilla (2 – < 18 vuoden ikäisillä) ja aikuisilla potilailla. Useimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat ruoansulatuselimistön häiriöt, kuten ripuli (hyvin yleinen, 16,7 %), oksentelu (yleinen, 6,1 %), gastriitti (yleinen, 3,0 %) ja ulosteen värimuutokset (yleinen, 3,0 %).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 Fimea

Velphoron yliannostustapaukset (esimerkiksi hypofosfatemia) on hoidettava kliinisten vakiokäytäntöjen mukaisesti.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: muut lääkevalmisteet; hyperkalemia‑ ja hyperfosfatemialääkkeet, ATC-koodi: V03AE05

Vaikutusmekanismi

Velphoro sisältää sukroferristä oksihydroksidia, joka koostuu polynukleaarisesta rauta(III)-oksihydroksidista (pn‑FeOOH), sakkaroosista ja tärkkelyksestä. Fosfaatin sitoutuminen tapahtuu hydroksyyliryhmien ja/tai veden ja fosfaatti-ionien välisellä ligandinvaihdolla maha-suolikanavan pH‑alueella.

Seerumin fosforipitoisuudet pienenevät, koska fosfaattia imeytyy ruokavaliosta vähemmän.

Kliininen teho

Yhteen vaiheen 3 kliiniseen tutkimukseen osallistui potilaita, joilla oli krooninen munuaissairaus. Tutkimuksessa tutkittiin Velphoron tehoa ja turvallisuutta tälle potilasryhmälle. Tämä tutkimus oli avoin, satunnaistettu, aktiivikontrolloitu (sevelameerikarbonaatti) rinnakkaisryhmätutkimus, joka kesti enintään 55 viikkoa. Aikuispotilaita, joilla oli hyperfosfatemia (seerumin fosforipitoisuus ≥ 1,94 mmol/l), hoidettiin sukroferrisen oksihydroksidin aloitusannoksella 1 000 mg rautaa/vrk, mitä seurasi 8 viikon annoksen muuttamisjakso. Samanvertaisuus sevelameerikarbonaatin kanssa määritettiin viikolla 12. Tutkimushenkilöiden tutkimuslääkitystä jatkettiin viikosta 12 viikkoon 55. Viikosta 12 viikkoon 24 annoksen muutokset olivat sallittuja siedettävyys‑ ja tehokkuussyistä. Kun potilasalaryhmiä hoidettiin viikosta 24 viikkoon 27 sukroferrisen oksihydroksidin ylläpitoannoksella (1 000–3 000 mg rautaa/vrk) tai pienellä sukroferrisen oksihydroksidin annoksella (250 mg rautaa/vrk), ylläpitoannos osoittautui paremmaksi.

Tutkimuksessa 05A 1 055 potilasta, jotka saivat hemodialyysihoitoa (N=968) tai peritoneaalidialyysihoitoa (N=87) ja joiden seerumin fosfori oli ≥ 1,94 mmol/l 2–4 viikon fosfaatin sitoja ‑hoidottoman jakson jälkeen, satunnaistettiin ja hoidettiin joko sukroferrisen oksihydroksidin aloitusannoksella 1 000 mg rautaa/vrk (N=707) tai aktiivivertailulääkkeellä (sevelameerikarbonaatti, N=348) 24 viikon ajan. 24 viikon jälkeen 93 hemodialyysipotilasta, joiden seerumin fosforipitoisuus oli hoitotavoitteessa (< 1,78 mmol/l) sukroferrisellä oksihydroksidilla tutkimuksen ensimmäisessä osassa, satunnaistetttiin uudelleen, ja hoitoa jatkettiin joko viikon 24 sukroferrisen oksihydroksidin ylläpitoannoksella (N=44) tai pienellä sukroferrisen oksihydroksidin annoksella 250 mg rautaa/vrk (N=49) vielä 3 viikon ajan.

Tutkimuksen 05A päätyttyä 658 potilasta (joista 597 saivat hemodialyysi- ja 61 peritoneaalidialyysihoitoa) hoidettiin 28 viikon jatkotutkimuksessa (tutkimus 05B) joko sukroferrisellä oksihydroksidilla (N=391) tai sevelameerikarbonaatilla (N=267) alkuperäisen satunnaistamisen mukaisesti.

Keskimääräiset seerumin fosforipitoisuudet olivat 2,5 mmol/l lähtötilanteessa ja 1,8 mmol/l viikolla 12 sukroferrisen oksihydroksidin kohdalla (pienenemä 0,7 mmol/l). Vastaavat pitoisuudet sevelameerikarbonaatin kohdalla olivat 2,4 mmol/l lähtötilanteessa ja 1,7 mmol/l viikolla 12 (pienenemä 0,7 mmol/l).

Seerumin fosforin pienenemä pysyi 55 viikon ajan. Seerumin fosforipitoisuus ja kalsium-fosforitulo pienenivät ruokavaliosta saatavan fosfaatin imeytymisen heikkenemisen seurauksena.

Hoitovasteprosentit, määritettynä niiden koehenkilöiden osuutena, joka saavutti Kidney Disease Outcomes Quality Initiativen (KDOQI) suosittelemien rajojen sisällä olevan seerumin fosforipitoisuuden, olivat 45,3 % ja 59,1 % viikolla 12 sekä 51,9 % ja 55,2 % viikolla 52 sukroferrisellä oksihydroksidilla ja sevelameerikarbonaatilla hoidettaessa, tässä järjestyksessä.

Keskimääräinen Velphoro-vuorokausiannos 55 viikon hoidon aikana oli 1 650 mg rautaa ja keskimääräinen sevelameerikarbonaatin vuorokausiannos oli 6 960 mg.

Myyntiluvan myöntämisen jälkeen kertyneet tiedot

Prospektiivisessa, ei-interventionaalisessa, myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä turvallisuustutkimuksessa (VERIFIE) arvioitiin Velphoro-valmisteen lyhyt- ja pitkäaikaista (enintään 36 kk) turvallisuutta ja tehokkuutta hemodialyysihoitoa (N=1 198) tai peritoneaalidialyysihoitoa (N=160) saavilla aikuispotilailla, joita seurattiin tavanomaisen kliinisen käytännön mukaisesti 12–36 kuukauden ajan (turvallisuusanalyysisarja, N=1 365). Tutkimuksen aikana 45 % (N=618) näistä potilaista sai samanaikaisesti muita fosfaatin sitojia kuin Velphoro-valmistetta.

Turvallisuusanalyysisarjassa yleisimpiä haittavaikutuksia olivat ripuli, jota esiintyi 14 %:lla potilaista (N=194), ja ulosteen värjäytyminen, jota esiintyi 9 %:lla potilaista (N=128). Ripulin ilmaantuvuus oli suurimmillaan ensimmäisellä viikolla ja pieneni käytön jatkuessa. Useimmilla potilailla ripuli oli vaikeusasteeltaan lievää tai keskivaikeaa ja parani suurimmalla osalla 2 viikon sisällä. Ulosteen värjäytyminen (mustaksi) on suun kautta otettavien rautayhdisteiden kohdalla odotettavissa oleva vaikutus, joka saattaa peittää ruoansulatuskanavan verenvuodon merkit. Neljässä tapauksessa 40 dokumentoidusta samanaikaisesta ruoansulatuskanavan verenvuototapahtumasta Velphoro-hoitoon liittyvän ulosteen värjäytymisen ilmoitettiin aiheuttaneen merkityksettömän viiveen ruoansulatuskanavan verenvuodon diagnosoinnissa. Tämä ei vaikuttanut potilasturvallisuuteen. Muissa tapauksissa ei ilmoitettu viivettä ruoansulatuskanavan verenvuodon diagnosoinnissa.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että Velphoro-valmisteen tehokkuus todellisessa hoitotilanteessa (johon liittyi muiden fosfaatin sitojien samanaikaista käyttöä 45 %:lla potilaista) oli samaa luokkaa kuin vaiheen 3 kliinisessä tutkimuksessa.

Pediatriset potilaat

Avoimessa kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin Velphoro-valmisteen tehoa ja turvallisuutta vähintään 2 vuoden ikäisillä pediatrisilla potilailla, joilla oli krooninen munuaissairaus ja hyperfosfatemia (vaiheen 4–5 krooninen munuaissairaus (määritellään glomerulusten suodatusnopeudeksi < 30 ml/min/1,73 m²) tai dialyysihoitoa vaativa krooninen munuaissairaus). 85 tutkittavaa satunnaistettiin saamaan Velphoro-valmistetta (N=66) tai vaikuttavana vertailuhoitona käytettyä kalsiumasetaattia (N=19). Annoksen muuttamisjakso kesti 10 viikkoa (vaihe 1), ja tätä seurasi 24 viikon pituinen turvallisuutta selvittänyt jatkovaihe (vaihe 2). Useimmat potilaat olivat ≥ 12 vuoden ikäisiä (66 %). 80 %:lla potilaista oli dialyysihoitoa vaativa krooninen munuaissairaus (67 % sai hemodialyysihoitoa ja 13 % peritoneaalidialyysihoitoa); 20 % potilaista sairasti kroonista munuaissairautta mutta ei saanut dialyysihoitoa.

Velphoro-ryhmässä (N=65) todettu rajallinen ero seerumin keskimääräisen fosforipitoisuuden laskussa lähtötilanteesta vaiheen 1 loppuun ei ollut tilastollisesti merkitsevä: −0,120 (0,081) mmol/l (95 %:n luottamusväli: −0,282; 0,043) sekamallin mukaan laskettuna. Todellisten tietojen mukaan keskiarvo oli 2,08 mmol/l lähtötilanteessa ja 1,91 mmol/l vaiheen 1 lopussa (laskua 0,17 mmol/l). Vaikutus säilyi vaiheen 2 ajan, mutta keskimääräisessä vaikutuksessa havaittiin jonkin verran vaihtelua ajan myötä (0,099 (0,198) mmol/l (95 %:n luottamusväli: −0,306; 0,504)).

Niiden tutkittavien prosenttiosuus, joiden seerumin fosforipitoisuus oli normaalialueella, oli lähtötilanteessa 37 %, suureni 61 %:iin vaiheen 1 lopussa ja oli 58 % vaiheen 2 lopussa, mikä osoittaa sukroferrisen oksihydroksidin fosforipitoisuutta pienentävän vaikutuksen pitkäkestoisuuden. Niillä tutkittavilla, joiden seerumin fosforipitoisuus oli ikään suhteutettuja normaaliarvoja suurempi lähtötilanteessa (N=40), seerumin fosforipitoisuus pieneni tilastollisesti merkitsevästi lähtötilanteesta vaiheen 1 loppuun. Pienimmän neliösumman keskiarvon (keskivirhe) muutos oli −0,87 (0,30) mg/dl (95 %:n luottamusväli: −1,47; −0,27; p = 0,006).

Velphoro-valmisteen turvallisuusprofiili pediatrisilla potilailla oli yleisesti ottaen verrattavissa aikuispotilailla aiemmin todettuun turvallisuusprofiiliin.

Velphoro toimii sitomalla fosfaattia maha-suolikanavassa, ja siten seerumipitoisuus ei vaikuta sen tehoon. Velphoron liukenemattomuuden ja pilkkoutumisominaisuuksien vuoksi klassisia farmakokineettisiä tutkimuksia, kuten jakautumistilavuuden, käyrän alapuolisen alueen, keskiviipymän yms. määritystä, ei voida tehdä.

Kahdessa vaiheen 1 tutkimuksessa todettiin, että rautaylikuormituksen mahdollisuus on minimaalinen, eikä annosriippuvaisia vaikutuksia havaittu terveillä vapaaehtoisilla.

Imeytyminen

Velphoron aktiivinen puolikas, pn‑FeOOH, on käytännöllisesti katsoen liukenematon ja siten ei imeydy. Sen hajoamistuote, mononukleaarinen rautalaji, voi kuitenkin vapautua pn‑FeOOH:n pinnalta ja imeytyä.

Absoluuttisia imeytymistutkimuksia ihmisillä ei suoritettu. Prekliiniset tutkimukset useilla lajeilla (rotilla ja koirilla) osoittivat, että systeeminen imeytyminen oli hyvin vähäistä (≤ 1 % annetusta annoksesta).

Raudan imeytymistä isotoopilla merkitystä Velphoro-valmisteen vaikuttavasta aineesta, annoksena 2 000 mg rautaa yhdessä päivässä, tutkittiin kokeessa, johon osallistui 16 kroonista munuaissairautta sairastavaa (8 predialyysipotilasta ja 8 hemodialyysipotilasta) sekä 8 tervettä vapaaehtoista, joiden rautavarastot olivat alhaiset (seerumin ferritiini < 100 mikrog/l). Terveillä tutkimushenkilöillä isotoopilla merkityn raudan vereen imeytymisen mediaanin arvioitiin olevan 0,43 % (vaihteluväli 0,16–1,25 %) päivänä 21, predialyysipotilailla 0,06 % (vaihteluväli 0,008–0,44 %) ja hemodialyysipotilailla 0,02 % (vaihteluväli 0–0,04 %). Isotoopilla merkityn raudan pitoisuudet veressä olivat erittäin pieniä ja rajoittuivat erytrosyytteihin.

Jakautuminen

Jakautumistutkimuksia ihmisillä ei suoritettu. Prekliiniset tutkimukset useilla lajeilla (rotilla ja koirilla) osoittivat, että pn-FeOOH jakautuu plasmasta maksaan, haimaan ja luuytimeen ja siirtyy inkorporaatiolla punasoluihin.

Potilailla imeytyneen raudan odotetaan myös jakaantuvan elimiin, eli maksaan, haimaan ja luuytimeen ja siirtyvän inkorporaatiolla punasoluihin.

Biotransformaatio

Velphoron aktiivinen puolikas, pn‑FeOOH, ei metaboloidu. Sen hajoamistuote, mononukleaarinen rautalaji, voi kuitenkin vapautua polynukleaarisen rauta(III)-oksihydroksidin pinnalta ja imeytyä. Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että Velphorosta peräisin olevan raudan systeeminen imeytyminen on vähäistä.

In vitro ‑tiedot viittaavat siihen, että vaikuttavan aineen sakkaroosi‑ ja tärkkelysosat voivat liueta glukoosiksi ja fruktoosiksi sekä maltoosiksi ja glukoosiksi. Nämä yhdisteet voivat imeytyä vereen.

Eliminaatio

Rotille ja koirille tehdyissä eläinkokeissa, joissa eläimille annettiin ⁵⁹Fe-Velphoro-valmisteen vaikuttavaa ainetta suun kautta, radiomerkittyä rautaa löytyi ulosteista, mutta ei virtsasta.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja geenitoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Kaniinien alkio-sikiö-kehitystoksisuustutkimuksissa ilmenneet vaikutukset (luuston vaihtelut ja epätäydellinen luutuminen) liittyvät korostuneeseen farmakologiaan, eivätkä todennäköisesti ole merkittäviä potilaille. Muissa lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei ilmennyt haitallisia vaikutuksia.

Karsinogeenisuustutkimuksia suoritettiin hiirille ja rotille. Karsinogeenisestä vaikutuksesta hiirille ei ollut selkeitä merkkejä. Limakalvon hyperplasiaa yhdessä divertikkeleiden/kystojen muodostumisen kanssa havaittiin koolonissa ja umpisuolessa hiirillä 2 vuoden hoidon jälkeen, mutta tätä pidettiin lajikohtaisena vaikutuksena, eikä divertikkeleitä tai kystoja havaittu pitkäkestoisissa tutkimuksissa rotilla tai koirilla. Rotilla suurimman sukroferrisen oksihydroksidi-annoksen saaneiden urosrottien kilpirauhasessa esiintyi hieman useammin hyvänlaatuisia C‑solun adenoomia. Tämä katsotaan todennäköisimmin adaptiiviseksi vasteeksi lääkevalmisteen farmakologiseen vaikutukseen, eikä se ole kliinisesti olennaista.

Metsämarjamaku
Neohesperidiinidihydrokalkoni
Magnesiumstearaatti
Kolloidinen vedetön piidioksidi

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Kestoaika pullon ensimmäisen avaamiskerran jälkeen: 90 päivää

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

VELPHORO purutabletti
500 mg 90 kpl (179,14 €)

PF-selosteen tieto

Korkeatiheyksisestä polyeteenistä (HDPE) valmistettu pullo, jossa on polypropeeninen turvasuljin ja foliotiiviste ja joka sisältää molekulaarisen siiviläkuivausaineen ja puuvillaa. Pakkauskoot: 30 tai 90 purutablettia.

Turvasulkimella suljettu, yksittäispakattu alumiini-alumiiniläpipainopakkaus, jossa kussakin on 6 purutablettia. Pakkauskoot: 30 × 1 purutablettia tai monipakkaus, jossa 90 purutablettia (kolme 30 × 1 purutabletin pakkausta).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Ruskea, pyöreä tabletti, jonka toisella puolella on kohokuviona teksti PA500. Tabletin halkaisija on 20 mm ja sen paksuus on 6,5 mm.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

VELPHORO purutabletti
500 mg 90 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Lantaanikarbonaatti, sevelameeri ja sukroferrinen oksihydroksidi: D-vitamiinin kroonisten aineenvaihduntahäiriöiden hoito erityisin edellytyksin (190).
• Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Lantaanikarbonaatti, sevelameeri ja sukroferrinen oksihydroksidi: Kroonista munuaistautia sairastavien potilaiden vaikeahoitoisen hyperfosfatemian hoito erityisin edellytyksin (320).

V03AE05

11.01.2022