ALOFISEL injektioneste, dispersio 5 x 10exp6 solua/ml

Alofisel (darvadstroseli) on kasvatettuja aikuisen ihmisen allogeenisia mesenkymaalisia kantasoluja, jotka on eristetty rasvakudoksesta (kasvatettu rasvakudoksen kantasolu [expanded adipose stem cell, eASC]).

Injektiopullo sisältää 30 × 10⁶ solua (eASC) 6 ml:ssa dispersiota, jonka pitoisuus on 5 × 10⁶ solua/ml.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, dispersio (injektio).

Alofisel on tarkoitettu monimutkaisten perianaalifistelien hoitoon aikuisille potilaille, joilla on ei‑aktiivinen / lievästi aktiivinen luminaalinen Crohnin tauti, kun fistelien vaste vähintään yhteen tavanomaiseen tai biologiseen hoitoon on ollut riittämätön. Alofisel‑valmistetta saa käyttää ainoastaan fistelien valmistelun jälkeen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Valmistetta voi antaa ainoastaan erikoislääkäri, jolla on kokemusta tällä valmisteella hoidettavaksi tarkoitettujen sairauksien diagnosoinnista ja hoidosta.

Alofisel‑valmistetta voi antaa ainoastaan erikoislääkäri, jolla on kokemusta Alofisel‑valmisteella hoidettavaksi tarkoitettujen sairauksien diagnosoinnista ja hoidosta.

Annostus

Yksi darvadstroseliannos sisältää 120 × 10⁶ solua 4 injektiopullossa. Yksi injektiopullo sisältää 30 x 10⁶ solua 6 ml:ssa dispersiota. Neljän injektiopullon koko sisältö on annettava hoidettaessa enintään kahta sisäistä aukkoa ja enintään kolmea ulkoista aukkoa. 120 × 10⁶ solun annoksella voidaan siis hoitaa enintään kolmea fistelikanavaa, jotka avautuvat perianaalialueelle.

Toistetun Alofisel‑annostelun tehoa ja turvallisuutta ei ole varmistettu.

Erityisryhmät

Iäkkäät

Darvadstroselin käytöstä iäkkäillä potilailla on rajallisesti tietoa; ottaen kuitenkin huomioon, että darvadstroseli perustuu soluihin ja että se annostellaan paikallisesti, ei ole odotettavissa, että darvadstroselin hyöty‑riskiprofiili iäkkäillä potilailla eroaisi muiden potilaiden kohdalla havaitusta profiilista. Sen vuoksi annosta ei tarvitse mukauttaa iäkkäille potilaille.

Maksan vajaatoiminta

Darvadstroselin käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole tietoa. Ottaen kuitenkin huomioon, että darvadstroseli perustuu soluihin ja että se annostellaan paikallisesti, ei ole odotettavissa, että darvadstroselin hyöty‑riskiprofiili maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla eroaisi muiden potilaiden kohdalla havaitusta profiilista. Sen vuoksi annosta ei tarvitse mukauttaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Munuaisten vajaatoiminta

Darvadstroselin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole tietoa. Ottaen kuitenkin huomioon, että darvadstroseli perustuu soluihin ja että se annostellaan paikallisesti, ei ole odotettavissa, että darvadstroselin hyöty‑riskiprofiili munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla eroaisin muiden potilaiden kohdalla havaitusta profiilista. Sen vuoksi annosta ei tarvitse mukauttaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Pediatriset potilaat

Darvadstroselin turvallisuutta ja tehoa 0–17 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Kudosvaurion ympäristöön.

Annetaan pistoksena fistelikanavan kudokseen kirurgisessa ympäristössä (yleisessä tai alueellisessa) anestesiassa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) jäljempänä kuvattavaan tapaan.

Potilaan fistelit on karakterisoitava ennen hoitoa monimutkaisten perianaalifistelien hoitoa koskevien standardien mukaisesti. Valmistelevat kirurgiset toimenpiteet ja siihen liittyvä (anestesiassa suoritettava) fistelien anatomian (olemassa olevien fistelien ja aukkojen määrät) ja topografian (laajuus ja suhde sulkijalihaksiin ja lantion muihin lihaksiin) sekä mahdollisesti näihin liittyvien komplikaatioiden (kuten absessien) selvitys ja paikallisen limakalvosairauden luokitus lieväksi tai inaktiiviseksi suositellaan suoritettavan vähintään 2–3 viikkoa ennen lääkkeen antopäivää. Kaikki fistelikanavat on suositeltavaa kaapia voimakkaasti metallisella kauhalla keskittyen erityisesti sisäisten aukkojen alueisiin. Mahdollinen absessi on avattava ja tyhjennettävä, ja tarvittaessa on syytä asettaa seton‑langat tavanomaisten kirurgisten menettelytapojen mukaisesti. Ennen Alofisel‑valmisteen antopäivästä päättämistä, kirurgin on varmistettava, ettei alueella ole absesseja.

Fistelikanavat on valmisteltava juuri ennen Alofisel‑valmisteen annostelua seuraavasti:

1. Poista seton‑langat, jos sellaisia on asetettu.
2. Paikanna sisäiset aukot. Aukkojen paikantamiseksi on suositeltavaa ruiskuttaa ulkoisiin aukkoihin 9 mg/ml (0,9‑prosenttista) natriumkloridiliuosta, kunnes se tulee ulos sisäisten aukkojen kautta. Fistelikanaviin ei saa ruiskuttaa mitään muuta ainetta, kuten vetyperoksidia, metyleenisineä, jodiliuoksia tai hypertonisia glukoosiliuoksia, sillä ne vaarantavat pistettävien solujen elinkyvyn (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).
3. Kaavi kaikki fistelikanavat voimakkaasti metallisella kauhalla keskittyen erityisesti sisäisten aukkojen alueisiin.
4. Ompele sisäiset aukot umpeen.

Kun fistelikanavat on valmisteltu, Alofisel annostellaan seuraavien kahden kohdan mukaisesti:

1. Valmistaminen

1. Aloita varmistamalla Alofisel‑valmisteen viimeinen käyttöaika:käyttöpäivämäärä vielä kerran, jonka jälkeen voit poistaa injektiopullot ulkopakkauksestaan
2. Sekoita solut uudelleen naputtelemalla injektiopullojen pohjaa varovasti, kunnes dispersio on tasarakenteinen, ja vältä kuplien muodostumista. Injektiopullot on käytettävä heti uudelleensekoittamisen jälkeen, jotta solut eivät saostu uudelleen.
3. Poista injektiopullon suojus, käännä varovasti injektiopullo ylösalaisin ja vedä injektiopullon koko sisältö varovasti ruiskuun tavanomaisella neulalla, joka ei saa olla ohuempi kuin 22G (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
4. Vaihda neula pidempään neulaan, joka ei myöskään saa olla ohuempi kuin 22G, jotta se yltää haluttuun pistokohtaan. Tähän vaaditaan esim. selkäydinpuudutukseen käytettävä neula, jonka pituus on noin 90 mm.
5. Toista kohdat (b), (c) ja (d) vuorotellen kunkin injektiopullon kohdalla, kun edellisen injektiopullon solut on pistetty.

2. Pistäminen

Kaksi injektiopulloa käytetään sisäisiin aukkoihin ja toiset kaksi injektiopulloa pistoksiin fistelikanavien seinämiin (ulkoisten aukkojen kautta). Kun olet pistänyt neulan pään suunniteltuun pistoskohtaan, vedä kullakin pistokerralla ruiskua vähän takaisin varmistaaksesi, ettet pistä verisuoneen.

a. Pistäminen fistelikanavien sisäisten aukkojen alueelle: työnnä neula peräaukkoon ja toimi seuraavasti:

• Jos sisäisiä aukkoja on yksi, ruiskuta kummankin injektiopullon sisältö (yksi kerrallaan) pieninä annoksina sisäistä aukkoa ympäröivään kudokseen.
• Jos sisäisiä aukkoja on kaksi, ruiskuta kahdesta injektiopullosta ensimmäisen sisältö pieninä annoksina toista sisäistä aukkoa ympäröivään kudokseen. Ruiskuta sitten toisen injektiopullon sisältö pienissä annoksissa toista sisäistä aukkoa ympäröivään kudokseen.

b. Pistäminen fistelikanavan seinämiin: työnnä neula ulkoiseen aukkoon, ja fistelin ontelossa:

• Jos ulkoisia aukkoja on yksi,pistä jäljellä olevien kahden injektiopullon sisältö erikseen kudosseinämään fistelikanavien suuntaisesti tehden soludispersiosta pieniä annoksia.
• Jos ulkoisia aukkoja on kaksi tai kolme, ruiskuta jäljellä olevien kahden injektiopullon sisällöstä yhtä suuri osa kuhunkin kanavaan. Fistelikanavien seinämiin pistettäessä on huomioitava aiemmat tiedot fistelikanavien anatomiasta ja topologiasta, jotka on määritetty fisteliä karakterisoitaessa. Solujen ulosvuotamisen välttämiseksi varmista, ettet ruiskuta niitä fistelikanavan onteloon.

Hiero ulkoisia aukkoja ympäröivää aluetta kevyesti 20–30 sekunnin ajan ja peitä ulkoiset aukot steriilillä siteellä.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, naudan seerumille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Jäljitettävyys

Soluihin perustuvassa hoidossa käytettävien lääkevalmisteiden jäljitettävyysvaatimuksia on noudatettava. Jäljitettävyyden varmistamiseksi valmisteen nimi, eränumero ja hoidetun potilaan nimi pitää säilyttää 30 vuoden ajan sen jälkeen, kun valmisteen käyttöaika on umpeutunut.

Yleistä

Alofisel saattaa sisältää pieniä määriä joko gentamisiiniä tai bentsyylipenisilliiniä ja streptomysiiniä. Tämä on otettava huomioon, jos potilaalla on todettu yliherkkyys näille antibioottiluokille.

Paikallispuudutusta ei suositella, koska paikallispuudutteiden vaikutusta pistettäviin soluihin ei tiedetä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Fistelikanaviin ei saa ruiskuttaa mitään muuta kuin 9 mg/ml (0,9‑prosenttista) natriumkloridiliuosta (ei esim. vetyperoksidia, metyleenisineä, jodiliuoksia tai hypertonisia glukoosiliuoksia) (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja 4.5) ennen Alofisel‑injektiota, sen aikana tai sen jälkeen, sillä nämä saattavat vaarantaa solujen elinkyvyn ja voivat siten vaikuttaa hoidon tehoon.

Alofisel‑valmistetta ei saa pistää kokoa 22G ohuemmalla neulalla. Ohuemmat neulat saattavat rikkoa solut pistettäessä ja vaarantaa solujen elinkyvyn ja siten vaikuttaa hoidon tehoon.

Tartunnanaiheuttajan siirtyminen

Koska Alofisel sisältää eläviä kantasoluja, sitä ei voida steriloida ja on olemassa tartunnanaiheuttajan siirtymisen riski, vaikka riskiä pidetään pienenä ja sitä valvotaan valmistusprosessin aikana. Darvadstroselia annostelevien terveydenhuollon ammattilaisten pitää tämän vuoksi seurata potilaita hoidon jälkeen infektion merkkien ja oireiden varalta, ja hoitaa heitä tarvittaessa asianmukaisesti.

Valmistelun aiheuttamat reaktiot

Fistelien valmisteluun on liittynyt peräsuolikipua ja toimenpiteestä aiheutuvaa kipua (ks. kohta Haittavaikutukset).

Veren, elinten ja kudosten luovutus

Alofisel‑valmisteella hoidetut potilaat eivät saa luovuttaa verta, elimiä, kudoksia tai soluja muille siirrettäväksi.

In vivo -yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

In vitro -yhteisvaikutustutkimukset ovat osoittaneet, ettei Crohnin taudin tavanomaisilla hoidoilla (infliksimabi, metotreksaatti ja atsatiopriini) ole kliinisesti merkittävillä pitoisuuksilla vaikutusta Alofisel‑valmisteen solujen elinkykyyn ja immunomoduloivaan toimintaan.

Minkään muun aineen kuin 9 mg/ml (0,9-prosenttisen) natriumkloridiliuoksen (ei esim. vetyperoksidin, metyleenisinen, jodiliuosten tai hypertonisten glukoosiliuosten) (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja 4.4) pistämistä fistelikanavien läpi tai paikallispuudutteiden käyttöä ei suositella, koska näiden vaikutusta pistettäviin soluihin ei tiedetä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja darvadstroselin käytöstä raskaana oleville naisille.

Tietoa lisääntymistoksisuudesta eläinkokeissa ei ole saatavilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Darvadstroselin käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö darvadstroseli ihmisillä äidinmaitoon. Imetettävään vauvaan kohdistuvia riskejä ei voida sulkea pois. On päätettävä, lopetetaanko imetys vai pidättäydytäänkö Alofisel‑hoidosta, ottaen huomioon imetyksen hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Tietoja ei ole saatavilla.

Darvadstroselilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Kliinisistä tutkimuksista ja markkinoille tulon jälkeisestä käytöstä saatujen tietojen perusteella yleisimmin raportoidut hoidosta aiheutuvat haittavaikutukset olivat anaaliabsessi, peräsuolikipu ja anaalifisteli, joista yleisimmin raportoituja vakavia haittavaikutuksia olivat anaaliabsessi ja anaalifisteli.

Haittavaikutustaulukko

Seuraava haittavaikutusluettelo, jossa haittavaikutukset on esitetty elinluokittain, perustuu kokemuksiin kliinisistä tutkimuksista ja markkinoille tulon jälkeisestä käytöstä. Haittavaikutusten esiintymistiheydet on määritelty kliinisistä tutkimuksista saadun kokemuksen mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Taulukko 1. Haittavaikutukset

* Havaittu myös markkinoille tulon jälkeisessä käytössä.
^† Valmistelusta aiheutuvia haittavaikutuksia, joita voi esiintyä seuraavan seitsemän päivän aikana fistelin valmistelusta ennen hoidon antoa johtuen.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaukset

Seuraavia haittavaikutuksia havaittiin keskeisessä kliinisessä ADMIRE-CD-monikeskustutkimuksessa.

Anaaliabsessi

Viikkoon 52 mennessä Alofisel‑ryhmässä 20:llä (19,4 %) potilaalla ilmeni 21 anaaliabsessia ja verrokkiryhmässä 14:llä (13,7 %) potilaalla ilmeni 19 anaaliabsessia, joista 4 ja 5 (3,9 % potilaista kummakin ryhmässä) oli asteeltaan vaikeita. Hoitoon liittyviä anaaliabsesseja raportoittiin 8 potilaalla (7,8 %) Alofisel-ryhmässä ja 9 potilaalla (8,8 %) verrokkiryhmässä. Viikkoon 104 mennessä Alofisel‑ryhmässä 15:llä (14,6 %) potilaalla ilmeni 15 vakavaa anaaliabsessia ja verrokkiryhmässä 8:lla (7,8 %) potilaalla ilmeni 9 vakavaa anaaliabsessia.

Peräsuolikipu

Viikkoon 52 mennessä Alofisel‑ryhmässä 15:llä (14,6 %) potilaalla ilmeni 20 peräsuolikiputapausta ja verrokkiryhmässä 12:lla (11,8 %) potilaalla ilmeni 17 peräsuolikiputapausta; kummassakaan ryhmässä viikkoon 104 mennessä ilmenneistä haittatapahtumista yksikään ei ollut vakava. Hoitoon liittyvää peräsuolikipua raportoitiin 5 potilaalla (4,9 %) Alofisel-ryhmässä ja 8 potilaalla (7,8 %) verrokkiryhmässä. Yhdelläkään Alofisel‑ryhmän potilaista ei ilmennyt asteeltaan vaikeaa peräsuolikipua; verrokkiryhmässä 3,9 %:lla potilaista ilmeni 4 asteeltaan vaikeaa peräsuolikiputapausta.

Anaalifisteli

Viikkoon 52 mennessä Alofisel‑ryhmässä 11:llä (10,7 %) potilaalla ilmeni 12 anaalifisteliä ja verrokkiryhmässä 8:lla (7,8 %) potilaalla ilmeni 8 anaalifisteliä; yksikään niistä ei ollut asteeltaan vaikea. Hoitoon liittyviä anaalifisteleitä raportoitiin 3 potilaalla (2,9 %) Alofisel-ryhmässä ja 3 potilaalla (2,9 %) verrokkiryhmässä. Viikkoon 104 mennessä Alofisel‑ryhmässä 5:llä (4,9 %) potilaalla ilmeni 5 vakavaa fisteliä ja verrokkiryhmässä 1:llä (< 1,0 %) potilaalla ilmeni 1 vakava anaalifisteli.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Alofisel‑valmisteen yliannostusta koskevaa tietoa ei ole käytettävissä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Immunosuppressantit, muut immunosuppressantit, ATC-koodi: L04AX08.

Vaikutusmekanismi

Darvadstroseli sisältää kasvatettuja rasvakudoksen kantasoluja (eASC), joilla on immunomoduloivia ja tulehdusta hillitseviä vaikutuksia tulehtuneissa kohdissa.

Anaalifistelit ovat tyypillisesti fissuuroita, jotka läpäisevät suoliston ontelon ja perianaalialueen ihon pinnan, ja niille ovat tunnusomaisia paikalliset tulehdukset, joita bakteeri‑infektiot ja ulosteen epäpuhtaudet pahentavat. Tulehtuneella alueella on aktivoituneiden lymfosyyttien kertymää ja tulehdussytokiinien paikallista vapautumista.

Tulehdussytokiinit, erityisesti aktivoituneiden immuunisolujen (eli lymfosyyttien) erittämä IFN‑γ, aktivoivat eASC‑soluja. Aktivoiduttuaan eASC‑solut estävät aktivoituneiden lymfosyyttien kasvua ja vähentävät proinflammatoristen sytokiinien vapautumista. Tämä immuunivastetta säätelevä vaikutus vähentää tulehdusta, mikä saattaa tehdä fistelikanavaa ympäröivien kudosten parantumisen mahdolliseksi.

Farmakodynaamiset vaikutukset

ADMIRE‑CD‑tutkimuksessa 63 potilasta kaikista 103:sta eASC‑soluilla hoidetuista potilaista tutkittiin luovuttajalle spesifisten vasta‑aineiden varalta lähtötasossa sekä viikolla 12. Viikolla 12 23:lle potilaalle 63:sta (36 %) oli muodostunut luovuttajalle spesifisiä vasta‑aineita. Kaikkiaan 7:ltä niistä 23:sta (30 %) potilaasta, joilla oli luovuttajalle spesifisiä vasta‑aineita viikolla 12, vasta‑aineet poistuivat viikkoon 52 mennessä. Viikkojen 12 ja 52 välillä ei havaittu luovuttajalle spesifisten vasta‑aineiden ensisijaista muodostumista. Tutkitussa potilasosajoukossa ei todettu yhteyksiä luovuttajalle spesifisten vasta‑aineiden muodostumisen ja lääkkeen käytön turvallisuus- ja tehotulosten välillä viikkoon 52 mennessä.

Kliininen teho

Alofisel‑valmisteen tehoa arvioitiin ADMIRE‑CD‑tutkimuksessa. Se oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, rinnakkaisryhmällinen, lumekontrolloitu monikeskustutkimus, jossa arvioitiin Alofisel‑valmisteen tehoa ja turvallisuutta monimutkaisten perianaalifistelien hoidossa Crohnin tautia sairastavilla potilailla.

Tutkimukseen satunnaistettiin yhteensä 212 potilasta, ja 205 potilaalle annettiin paikallisena pistoksena joko 120 x 10⁶ solua darvadstroselia tai lumelääkettä asetelmalla 1:1. Potilailla oli monimutkaisia vuotavia perianaalifisteleitä ja riittämätön vaste vähintään yhteen seuraavista hoidoista: antibiootit, immunosuppressiiviset lääkkeet tai TNF‑estäjät. Tutkimuksessa sallittiin immunosuppressiivisten lääkkeiden (18 % potilaista) tai TNF‑estäjien (33 %) tai molempien (28 %) samanaikainen käyttö vakaalla annoksella.

Ensisijainen päätetapahtuma oli yhdistetty remissio tutkimushoidon jälkeisen viikon 24 kohdalla; yhdistettynä remissiona pidettiin sokkoutetulla, keskitetyllä magneettikuvauksella vahvistettua kaikkien hoidettujen fistelien kliinistä umpeutumista (ei vuotoa painettaessa varovasti sormella) ilman kertymää (> 2 cm). Keskeisinä toissijaisina päätetapahtumina pidettiin kliinistä remissiota (kaikkien hoidettujen fistelien kliininen umpeutuminen) ja vastetta (kliininen umpeutuminen koski vähintään 50 % kaikista hoidetuista fisteleistä) viikon 24 kohdalla. Lisäksi toteutettiin pitkän aikavälin seuranta viikkoon 52 asti.

*Näitä ovat absessin tyhjentäminen, seton‑langan asettaminen/poistaminen, kaavinta, sisäisten aukkojen ompeleminen ja lääkehoidot.

Keskeisiä toissijaisia päätetapahtumia koskevat tulokset osoittavat, että viikon 24 kohdalla kliinisen remission saavuttaneiden potilaiden osuus oli Alofisel‑ryhmässä 55 % ja verrokkiryhmässä 42 % (p = 0,052), ja vastetta koskevat vastaavat luvut olivat 69 % ja 55 % (p = 0,039).

Viikon 52 kohdalla kliinisen remission saavuttaneiden potilaiden osuus oli Alofisel‑ryhmässä 59 % ja verrokkiryhmässä 41 % (p = 0,012), ja vastetta koskevat vastaavat luvut olivat 66 % ja 55 % (p = 0,114). Rajallinen määrä potilaita jatkoi viikkoon 104 asti; viikon 104 kohdalla kliinisen remission saavuttaneiden osuus oli Alofisel‑ryhmässä 56 % ja verrokkiryhmässä 40 %.

Alofisel‑ryhmässä 2,9 %:lle (3/103) potilaista, jotka saavuttivat yhdistetyn remission viikon 24 kohdalla, kehittyi sen jälkeen viikkoon 52 mennessä anaaliabsessi/anaalifisteli. Sitä vastoin 9,7 %:lle (10/103) potilaista, jotka eivät saavuttaneet yhdistettyä remissiota viikon 24 kohdalla, kehittyi sen jälkeen viikkoon 52 mennessä anaaliabsessi/anaalifisteli.

Verrokkiryhmässä 4,9 %:lle (5/102) potilaista, jotka saavuttivat yhdistetyn remission viikon 24 kohdalla, kehittyi viikkoon 52 mennessä anaaliabsessi/anaalifisteli. Sitä vastoin 2,9 %:lle (3/102) potilaista, jotka eivät saavuttaneet yhdistettyä remissiota viikon 24 kohdalla, kehittyi viikkoon 52 mennessä anaaliabsessi/anaalifisteli.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Alofisel‑valmisteen käytöstä yhden tai useamman pediatrisen potilasryhmän anaalifistelien hoidossa (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Darvadstroselin luonteesta ja aiotusta kliinisestä käytöstä johtuen tavanomaiset farmakokineettiset tutkimukset (imeytyminen, jakautuminen, aineenvaihdunta ja eliminaatio) eivät sovellu.

Prekliinisissä malleissa toteutetuissa biodistribuutiotutkimuksissa tavoitteena oli arvioida eASC‑solujen pysyvyyttä pistoskohdassa ja niiden mahdollista kulkeutumista muihin kudoksiin tai elinjärjestelmiin. Kun ihmisen eASC‑soluja ruiskutettiin kateenkorvattomien rottien perianaalialueelle ja peräsuolen sisään, soluja oli peräsuolessa ja tyhjäsuolessa pistoskohdassa vähintään 14 päivän ajan, eikä niitä havaittu 3 kuukauden kuluttua. eASC‑soluja ei ollut yhdessäkään 3 tai 6 kuukauden kuluttua analysoiduista kudoksista.

Farmakologista turvallisuutta ja toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Darvadstroselilla ei ole tehty lisääntymis- ja kehitystoksisuutta arvioivia tutkimuksia, sillä prekliinistä biodistribuutiota koskevissa tutkimuksissa ei ole havaittu merkkejä eri reittejä annosteltujen eASC‑solujen kulkeutumisesta ja yhdistymisestä sukuelimiin.

Elimistön ulkopuolella (ex vivo) kasvatettujen solujen geneettinen vakaus on arvioitu in vitro ilman merkkejä karsinogeenisuudesta.

Dulbeccon modifioitu Eaglen elatusaine (Dulbecco’s modified Eagle’s medium, DMEM) (sisältää aminohappoja, vitamiineja, suoloja ja hiilihydraatteja).

Ihmisen albumiini.

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

72 tuntia.

Säilytä 15–25 ºC:n lämpötilassa.

Pidä lääkevalmiste ulkopakkauksessa ja kuljetuslaatikon sisällä aina antohetkeen asti vaaditun lämpötilan ylläpitämiseksi. Herkkä valolle ja kosteudelle.

Säilytä laatikko suojattuna lämmöltä ja suoralta valolta.

Älä säilytä kylmässä, ei saa jäätyä.

Ei saa säteilyttää eikä steriloida muulla tavoin.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ALOFISEL injektioneste, dispersio
5 x 10exp6 solua/ml (L:ei) 4 x 6 ml (66202,31 €)

PF-selosteen tieto

Tyypin I lasia oleva injektiopullo. Kussakin injektiopullossa on 6 ml eASC‑dispersiota, ja pullot on suljettu kumitulpalla ja repäisysinetillä. Injektiopullot ovat pahvilaatikossa.

Pakkauskoko: 4 injektiopulloa.
Yksi annos koostuu neljästä 6 ml:n injektiopullosta (yhteensä 24 ml).

Valmisteen kuvaus:

Soludispersio on saattanut asettua sakaksi injektiopullon pohjalle. Varovaisen uudelleensekoittamisen jälkeen valmiste on valkoinen tai kellertävä homogeeninen dispersio.

Valmistelu ennen annostelua

Alofisel‑valmistetta ei saa suodattaa tai annostella 22G:tä ohuemmalla neulalla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Alofisel‑valmiste on sekoitettava uudelleen juuri ennen annostelua naputtelemalla injektiopullon pohjaa varovasti, kunnes dispersio on tasarakenteinen, samalla välttäen kuplien muodostumista. Lisätiedot Alofisel‑lääkkeen käytöstä, ks. kohta Annostus ja antotapa.

Lääkevalmistetta hävitettäessä noudatettavat varotoimet

Käyttämätöntä lääkevalmistetta ja kaikkea Alofisel‑valmisteen kanssa yhteydessä ollutta materiaalia (kiinteä ja nestemäinen jäte) pitää käsitellä ja hävittää mahdollisesti tartuntavaarallisena jätteenä ihmisistä peräisin olevan materiaalin käsittelyä koskevien paikallisten ohjeiden mukaisesti.

ALOFISEL injektioneste, dispersio
5 x 10exp6 solua/ml 4 x 6 ml

• Ei korvausta.

L04AX08

14.09.2023