SEPRAM tabletti, kalvopäällysteinen 10 mg, 20 mg, 30 mg, 40 mg

Sepram 10 mg: Yksi tabletti sisältää sitalopraamihydrobromidia 12,49 mg vastaten 10 mg sitalopraamia.

Sepram 20 mg: Yksi tabletti sisältää sitalopraamihydrobromidia 24,98 mg vastaten 20 mg sitalopraamia.

Sepram 30 mg: Yksi tabletti sisältää sitalopraamihydrobromidia 37,47 mg vastaten 30 mg sitalopraamia.

Sepram 40 mg: Yksi tabletti sisältää sitalopraamihydrobromidia 49,96 mg vastaten 40 mg sitalopraamia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Vakavien masennustilojen hoito, parantuneen tilan ylläpito (relapsien esto) ja uudelleen puhkeamisten ennaltaehkäisevä hoito (rekurrenssien esto). Paniikkihäiriö ja siihen liittyvä julkisten paikkojen pelko.

Depressiot

Aikuiset: Sitalopraamia otetaan 20 mg kerran vuorokaudessa suun kautta.
Yksilöllisen vasteen perusteella annos voidaan nostaa enimmillään 40 mg:aan vuorokaudessa.

Paniikkihäiriö

Aikuiset: Suositeltava annos on 10 mg kerran vuorokaudessa suun kautta ensimmäisen hoitoviikon ajan, minkä jälkeen annos nostetaan 20 mg:aan vuorokaudessa. Yksilöllisen vasteen perusteella annos voidaan nostaa enimmillään 40 mg:aan vuorokaudessa.

Iäkkäät potilaat (> 65 vuotta)
Iäkkäiden potilaiden annos on puolet suositeltavasta vuorokausiannoksesta, esim. 10-20 mg vuorokaudessa. Suositeltava enimmäisannos iäkkäille on 20 mg vuorokaudessa.

Lapset ja nuoret (< 18-vuotiaat)
Sepramia ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta
Annostuksen pienentäminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Varovaisuutta on noudatettava vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa (Pt-Krea-Cl alle 30 ml/min) (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Aloitusannokseksi suositellaan 10 mg vuorokaudessa kahden ensimmäisen lääkitysviikon ajan, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta. Yksilöllisen vasteen perusteella annos voidaan nostaa enimmillään 20 mg:aan vuorokaudessa. Potilaiden, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka), annoksen määrittämisessä on syytä olla erityisen tarkka ja varovainen.

Hitaat CYP2C19-metaboloijat
Aloitusannokseksi suositellaan 10 mg vuorokaudessa kahden ensimmäisen lääkitysviikon ajan, jos potilas on tunnettu hidas metaboloija CYP2C19-entsyymin suhteen. Annos voidaan nostaa enimmillään 20 mg:aan vuorokaudessa, riippuen yksilöllisestä vasteesta.

Hoidon kesto
Masennusta poistava vaikutus alkaa yleensä 2-4 viikon jälkeen. Masennuksen lääkehoito on oireidenmukaista, ja siksi sen tulisi kestää riittävän kauan relapsin estämiseksi, yleensä 4-6 kuukauden ajan. Potilaat, jotka ovat sairastuneet uudelleen (rekurrenssi) masennukseen, saattavat tarvita pitkäänkin kestävän ennaltaehkäisevän hoidon.

Sepramin maksimivaikutus paniikkihäiriön hoidossa saavutetaan noin 3 kuukauden jälkeen ja vaste säilyy jatkohoidon aikana.

Pitkäaikainen Sepram-hoito tulee lopettaa asteittain muutaman viikon kuluessa.

Käytön lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet
Käyttöä ei tulisi lopettaa äkillisesti. Kun Sepram-hoito lopetetaan, annosta tulisi vieroitusoireiden riskin vähentämiseksi pienentää asteittain vähintään 1-2 viikon aikana (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Jos sietämättömiä oireita ilmenee annoksen pienentämisen tai lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, voidaan harkita lääkkeen käytön aloittamista uudelleen aiemmin määrätyn annostuksen mukaisesti. Tämän jälkeen lääkäri voi jatkaa annostuksen asteittaista pienentämistä, mutta hitaammassa tahdissa.

Antotapa

Sitalopraamitabletit annostellaan kerta-annoksena päivässä.
Tabletit voidaan ottaa mihin tahansa aikaan päivästä, riippumatta ruoan nauttimisesta.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

MAO:n estäjät (monoamiinioksidaasin estäjät);
serotoniinioireyhtymää muistuttavia oireita on raportoitu.

Sitalopraamia ei saa antaa potilaille, jotka käyttävät monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjiä, kuten selegiliiniä yli 10 mg:n vuorokausiannoksina.
Sitalopraamia ei saa antaa 14 vuorokauteen irreversiibelin MAO:n estäjän käytön lopettamisesta eikä reversiibelin MAO:n estäjän valmisteyhteenvedossa mainitun ajan kuluessa reversiibelin MAO:n estäjän käytön lopettamisesta. MAO:n estäjien käyttöä ei saa aloittaa seitsemään vuorokauteen sitalopraamin käytön lopettamisesta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sitalopraamia ei saa käyttää yhdessä linetsolidin kanssa kuin siinä tapauksessa, että verenpainetta pystytään seuraamaan ja valvomaan tarkasti (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sitalopraami on vasta-aiheinen potilaille, joilla on pidentynyt QT-aika tai synnynnäinen pitkä QT-oireyhtymä.

Sitalopraami on vasta-aiheinen yhteiskäytössä QT-aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Vanhusten ja heikentyneestä munuaisten ja maksan vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden hoito (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla
Sepramia ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon. Suisidaalista käyttäytymistä (itsemurhayrityksiä ja itsemurha-ajatuksia) sekä vihamielisyyttä (pääasiassa aggressiota, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa) havaittiin kliinisissä tutkimuksissa useammin masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla. Jos hoitopäätös kliinisen tarpeen perusteella silti tehdään, pitäisi potilasta seurata tarkasti suisidaalisten oireiden ilmaantumisen varalta. Lisäksi pitkän aikavälin turvallisuutta koskevat tiedot lasten ja nuorten kasvamisesta, kypsymisestä sekä kognitiivisesta kehityksestä ja käyttäytymisen kehityksestä ovat puutteelliset.

Paradoksaalinen ahdistuneisuus
Jotkut paniikkihäiriöstä kärsivät potilaat saattavat kokea lisääntynyttä ahdistuneisuutta aloitettuaan masennuslääkkeen käytön. Tämä paradoksaalinen reaktio häviää tavallisesti kahden viikon kuluessa hoidon aloittamisesta. Paradoksaalisen ahdistuneisuuden esiintymistä voi vähentää aloittamalla hoito pienillä annoksilla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Hyponatremia
SSRI-lääkityksen harvinaisena haittavaikutuksena on raportoitu hyponatremiaa, joka ilmeisesti johtuu poikkeavasta antidiureettisen hormonin erityksestä (SIADH) ja yleensä korjautuu, kun hoito keskeytetään. Tällaisen hyponatremian vaara näyttää olevan iäkkäillä naispotilailla erityisen suuri.

Itsemurha/itsemurha-ajatukset tai masennuksen paheneminen

Masennukseen liittyy lisääntynyt alttius itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin (itsemurhaan liittyvät tapahtumat). Tämä alttius säilyy, kunnes itse taudissa tapahtuu merkittävää paranemista. Koska paranemista ei ehkä tapahdu ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloituksesta, tulee potilaita seurata tarkoin siihen saakka, että paranemista tapahtuu. Kliinisen kokemuksen perusteella tiedetään, että itsemurha-alttius kasvaa taudin paranemisen alkuvaiheessa.

Myös muihin psykiatrisiin käyttöaiheisiin, mihin Sepramia voidaan määrätä, voi liittyä lisääntynyt alttius itsemurhaan liittyviin tapahtumiin. Lisäksi nämä muut sairaudet tai oireet voivat esiintyä yhtä aikaa masennuksen kanssa. Siksi samat varoitukset kuin hoidettaessa vaikeasti masentuneita potilaita tulee ottaa huomioon hoidettaessa potilaita, joilla on näitä muita psykiatrisia oireita.

Potilaat, joilla on aiemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai -käyttäytymistä tai joilla on merkittävässä määrin itsemurhaan liittyviä ajatuksia ennen hoidon aloitusta, ovat alttiimpia itsemurha-ajatuksille ja -yrityksille, ja heitä tulee tarkkailla erityisesti hoidon aikana. Meta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25-vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riskialttiita potilaita tulee seurata tarkkaan etenkin hoidon alkuvaiheessa ja kun tehdään muutoksia annostukseen. Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) tulee kiinnittää huomiota mahdolliseen masennuksen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai -ajatusten lisääntymiseen tai outoon käytökseen. Jos tällaista esiintyy, tulee välittömästi hakeutua lääkärin hoitoon.

Akatisia / psykomotorinen levottomuus
SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöön on liittynyt akatisiaa. Akatisialle on tyypillistä subjektiivinen epämiellyttävä tai ahdistava levottomuuden tunne ja tarve liikkua, johon liittyy usein kyvyttömyys istua tai seistä paikallaan. Tämä ilmaantuu todennäköisimmin muutaman ensimmäisen hoitoviikon aikana. Annoksen suurentaminen voi olla haitallista niille potilaille, joille kehittyy näitä oireita.

Mania
Maanis-depressiivisillä potilailla lääke saattaa laukaista maanisen vaiheen. Jos näin käy, sitalopraamilääkitys tulee lopettaa.

Kouristuskohtaukset
Masennuslääkkeitä käytettäessä saattaa tulla kouristuskohtauksia. Sitalopraamin käyttö on keskeytettävä, jos potilaalle tulee niitä. Sitalopraamin käyttöä on vältettävä, jos potilaan epilepsia on huonossa hoitotasapainossa, ja vaikka potilaan epilepsia olisi hallinnassa, hänen tilaansa on seurattava tarkasti. Sitalopraamin käyttö on keskeytettävä, jos kouristuskohtaukset lisääntyvät.

Diabetes
Diabetesta sairastavilla SSRI-lääkkeet voivat vaikuttaa verensokerin hallintaan. Insuliinin tai oraalisten diabeteslääkkeiden annostusta voidaan joutua muuttamaan.

Serotoniinioireyhtymä
SSRI-lääkitystä käyttävillä potilailla esiintyy harvinaisena ns. serotoniinioireyhtymää, jonka merkkinä voi ilmetä useita samanaikaisia oireita, kuten agitaatiota, vapinaa, myokloniaa ja lämmönnousua. Sitalopraamihoito on heti lopetettava, ja oireenmukainen hoito aloitettava.

Serotonergiset lääkkeet
Sitalopraamia ei saa käyttää samaan aikaan serotonergisesti vaikuttavien lääkkeiden, kuten triptaanien (muun muassa sumatriptaanin ja oksitriptaanin), opioidien (muun muassa tramadolin) ja tryptofaanin kanssa.

Verenvuoto
SSRI-lääkkeitä käyttävillä on raportoitu vuotoajan pitenemistä ja epätavallisia verenvuotoja, kuten mustelmia, gynekologisia verenvuotoja, maha-suolikanavan verenvuotoja ja muita ihon tai limakalvon verenvuotoja (ks. kohta Haittavaikutukset). Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI) voivat suurentaa synnytyksenjälkeisen verenvuodon riskiä (ks. kohdat Raskaus ja imetys, Haittavaikutukset). SSRI-lääkkeitä tulisi määrätä varoen erityisesti potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti sellaisia lääkeaineita, joiden tiedetään vaikuttavan verihiutaleiden toimintaan tai jotka voivat muuten lisätä verenvuodon vaaraa, sekä potilaille, joilla on anamneesissa vuotohäiriö (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sähköhoito
Koska SSRI-lääkkeiden ja sähköhoidon samanaikaisesta käytöstä on niukasti kliinistä kokemusta, varovaisuus on tarpeen.

Kohdassa Yhteisvaikutukset on tietoa käytöstä samaan aikaan epäselektiivisten, irreversiibelien MAO:n estäjien kanssa.

Mäkikuisma
Haittavaikutukset saattavat olla tavallista yleisempiä, jos sitalopraamia käytetään samaan aikaan mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden kanssa. Siksi sitalopraamia ja mäkikuismavalmisteita ei saa käyttää samanaikaisesti (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

SSRI-hoidon lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet
Hoidon lopettamisen yhteydessä esiintyy yleisesti vieroitusoireita erityisesti, jos käyttö lopetetaan äkillisesti (ks. kohta Haittavaikutukset). Sairauden uusiutumisen ehkäisyä koskevassa kliinisessä sitalopraamitutkimuksessa haittatapahtumia tuli 40 prosentille niistä potilaista, jotka lopettivat sitalopraamin käytön, ja 20 prosentille niistä, jotka jatkoivat sen käyttöä.

Vieroitusoireiden riski voi riippua useista tekijöistä, kuten hoidon kestosta ja käytettyjen annosten suuruudesta sekä siitä, kuinka nopeasti annosta pienennetään. Yleisimmin raportoituja reaktioita ovat huimaus, tuntohäiriöt (mm. parestesia), unihäiriöt (mm. unettomuus ja intensiiviset unet), agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, päänsärky, ripuli, sydämentykytys, tunne-elämän epävakaus, ärtyvyys ja näköhäiriöt. Oireet ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia, mutta joillakin potilailla ne saattavat olla voimakkaita. Oireet ilmaantuvat yleensä muutaman päivän kuluessa hoidon lopettamisesta, mutta hyvin harvoissa tapauksissa oireita on raportoitu myös potilailla, joilla lääkeannos on vahingossa jäänyt ottamatta. Oireet ovat yleensä lieviä, ja ne häviävät tavallisesti kahden viikon kuluessa, mutta voivat joillakin potilailla pitkittyä (kestää 2-3 kuukautta tai kauemminkin). Sen vuoksi on suositeltavaa, että sitalopraamin käyttö lopetetaan pienentämällä annostusta vähitellen usean viikon tai kuukauden aikana potilaan tarpeen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Seksuaalinen toimintahäiriö
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta Haittavaikutukset). Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä, joiden oireet ovat jatkuneet SSRI-/SNRI-lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta.

Psykoosi
Kun lääkettä käytetään psykoosipotilaan masennusjaksojen hoitoon, psykoosioireet saattavat lisääntyä.

QT-ajan pidentyminen
Sitalopraami aiheuttaa annosriippuvaisesti QT-ajan pidentymistä. Kauppaantulon jälkeen on raportoitu tapauksia QT-ajan pidentymisestä ja kammioperäisistä rytmihäiriöistä (mukaan lukien torsade de pointes) etupäässä naisilla, joilla on hypokalemia tai aikaisemmin havaittu QT-ajan pidentyminen tai jokin muu sydänsairaus (ks. kohdat Vasta-aiheet, Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset, Yliannostus ja Farmakodynamiikka).

Varovaisuutta on syytä noudattaa hoidettaessa potilaita, joilla on merkittävä bradykardia, tuore sydäninfarkti tai kompensoimaton sydämen vajaatoiminta.

Elektrolyyttihäiriöt, kuten hypokalemia tai hypomagnesemia, lisäävät pahanlaatuisten rytmihäiriöiden riskiä; ne pitää korjata ennen sitalopraamihoidon aloittamista.

Potilaille, joilla on vakaa sydänsairaus, tulee harkita EKG-tutkimusta ennen sitalopraamihoidon aloittamista.

Jos sitalopraamihoidon aikana ilmenee sydämen rytmihäiriöitä, pitää sitalopraamilääkitys lopettaa ja tehdä EKG-tutkimus.

Ahdaskulmaglaukooma
SSRI-lääkkeet, myös sitalopraami, voivat vaikuttaa silmän mustuaisen kokoon ja aiheuttaa mydriaasia. Tämä mustuaisia laajentava vaikutus saattaa lisätä kammiokulman ahtautumista, joka voi aiheuttaa silmänpaineen nousua ja ahdaskulmaglaukoomaa, erityisesti riskipotilailla. Sen vuoksi sitalopraamia on käytettävä varoen potilailla, joilla on ahdaskulmaglaukooma tai joilla on aikaisemmin ollut glaukoomaa.

Apuaineet
Tabletit sisältävät laktoosimonohydraattia. Tätä lääkettä ei saa antaa potilaille, joilla on harvinainen periytyvä galaktoosi-intoleranssi, saamelaisten laktaasin puutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Sitalopraamia, moklobemidia ja buspironia käytettäessä on ilmennyt serotoniinioireyhtymää.

Vasta-aiheiset yhdistelmät

MAO:n estäjät
Sitalopraamin käyttö samanaikaisesti MAO:n estäjien kanssa voi aiheuttaa vaikeita haittavaikutuksia, kuten serotoniinioireyhtymän (ks. kohta Vasta-aiheet).
Vakavia ja kuolemaan johtaneitakin reaktioita on raportoitu potilaista, jotka ovat käyttäneet SSRI-lääkettä yhdistettynä monoamiinioksidaasin estäjään, kuten selegiliiniin, joka on irreversiibeli MAO:n estäjä, tai linetsolidiin ja moklobemidiin, jotka ovat reversiibeleitä MAO:n estäjiä, sekä potilaista, jotka ovat hiljattain lakanneet käyttämästä SSRI-lääkettä ja aloittaneet MAO:n estäjän käytön.
Joillakin näistä potilaista on ollut serotoniinioireyhtymän tyyppisiä oireita. Vaikuttavan aineen yhteisvaikutus MAO:n estäjän kanssa aiheuttaa mm. agitaatiota, vapinaa, myokloniaa ja lämmönnousua.

QT-ajan pidentyminen
Farmakokineettisiä ja farmakodynaamisia tutkimuksia sitalopraamin ja muiden QT-aikaa pidentävien lääkeaineiden välillä ei ole tehty. Additiivista vaikutusta sitalopraamin ja niiden välillä ei voida poissulkea. Sen vuoksi sitalopraamin yhtäaikainen käyttö lääkkeiden kanssa, jotka pidentävät QT-aikaa, kuten ryhmän IA ja III rytmihäiriölääkkeet, psykoosilääkkeet (esim. fentiatsiinin johdannaiset, pimotsidi, haloperidoli), trisykliset masennuslääkkeet, tietyt mikrobilääkkeet (esim. sparfloksasiini, moksifloksasiini, erytromysiini IV, pentamidiini, malarialääkkeistä erityisesti halofantriini), eräät antihistamiinit (astemitsoli, mitsolastiini), jne., on vasta-aiheista.

Pimotsidi
Potilailla, jotka ovat saaneet sitalopraamia 40 mg/vrk 11 päivän ajan ja 2 mg pimotsidia kerta-annoksena, on havaittu pimotsidin AUC:n ja C_max:n kasvaneen, vaikkakaan ei johdonmukaisesti. Sitalopraamin ja pimotsidin samanaikainen käyttö pidensi QTc-aikaa keskimäärin noin 10 ms. Koska yhteisvaikutus havaittiin pienellä pimotsidiannoksella, on sitalopraamin ja pimotsidin samanaikainen käyttö vasta-aiheista.

Yhdistelmät, joita tulee käyttää varoen

Selegiliini (selektiivinen MAO-B:n estäjä)
Farmakokineettisessä/farmakodynaamisessa interaktiotutkimuksessa, jossa annettiin samanaikaisesti sitalopraamia (20 mg/vrk) ja selegiliiniä (10 mg/vrk), ei havaittu kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia. Sitalopraamin käyttöä samaan aikaan selegiliinin (yli 10 mg:n vuorokausiannosten) kanssa on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet).

Serotonergisesti vaikuttavat lääkevalmisteet

Litium ja tryptofaani
Kliinisissä tutkimuksissa, joissa sitalopraamia on annettu yhtä aikaa litiumin kanssa, ei ole havaittu farmakodynaamisia yhteisvaikutuksia. On kuitenkin raportteja vaikutuksen tehostumisesta, kun SSRI-lääkkeitä on annettu samanaikaisesti litiumin tai tryptofaanin kanssa, ja näiden lääkkeiden samanaikaiseen käyttöön tulisi täten suhtautua varoen. Litiumarvojen rutiinimaista seurantaa on jatkettava tavalliseen tapaan.

Jos potilas saa samanaikaisesti serotonergisiä lääkkeitä kuten opioidien (muun muassa tramadolin) ja triptaanien (muun muassa sumatriptaanin ja oksitriptaanin) serotonergiset vaikutukset saattavat voimistua.

Ennen kuin lisätietoa on saatu, sitalopraamia ei suositella käytettäväksi samanaikaisesti 5-HT-agonistien, kuten sumatriptaanin ja muiden triptaanien, kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Mäkikuisma
SSRI-lääkkeiden ja mäkikuisman (Hypericum perforatum rohdosvalmisteena) välillä saattaa esiintyä farmakodynaamisia yhteisvaikutuksia. Tämä saattaa lisätä haittavaikutuksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu.

Verenvuoto
Varovaisuus on paikallaan hoidettaessa potilaita, jotka saavat samaan aikaan antikoagulantteja, verihiutaleiden toimintaan vaikuttavia lääkkeitä, kuten tulehduskipulääkkeitä, asetyylisalisyylihappoa, dipyridamolia tai tiklopidiinia, tai muita lääkkeitä (kuten atyyppisiä psykoosilääkkeitä), jotka saattavat lisätä verenvuodon vaaraa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sähköhoito (ECT, electroconvulsive therapy)
Kliinisiä tutkimuksia sähköhoidon ja sitalopraamin yhteiskäytön haitoista tai hyödyistä ei ole tehty.

Alkoholi
Sitalopraamilla ja alkoholilla ei ole osoitettu olevan farmakodynaamisia eikä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. Sitalopraamin ja alkoholin samanaikainen käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa.

Hypokalemiaa/hypomagnesemiaa aiheuttavat lääkevalmisteet
Varovaisuutta on syytä noudattaa käytettäessä samanaikaisesti hypokalemiaa/hypomagnesemiaa aiheuttavia lääkevalmisteita, sillä näissä tilanteissa pahanlaatuisten rytmihäiriöiden riski lisääntyy (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kouristuskynnystä alentavat lääkevalmisteet
SSRI-lääkkeet saattavat alentaa kouristuskynnystä. Varovaisuus on paikallaan käytettäessä samaan aikaan muita lääkevalmisteita, jotka saattavat alentaa kouristuskynnystä (kuten masennuslääkkeitä [SSRI-lääkkeitä], psykoosilääkkeitä [tioksanteeneja tai butyrofenoneja], meflokiinia, bupropionia tai tramadolia).

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Sitalopraamin metaboloitumista demetyylisitalopraamiksi välittävät sytokromi P450 -järjestelmän isoentsyymit CYP2C19 (noin 38 %), CYP3A4 (noin 31 %) ja CYP2D6 (noin 31 %). Koska sitalopraamin hajoaminen tapahtuu usean CYP-entsyymin välityksellä, sitalopraamin metabolian estyminen on melko epätodennäköistä. Myös yhteisvaikutusten todennäköisyys muiden samanaikaisesti käytettävien lääkevalmisteiden kanssa on hyvin epätodennäköistä.

Ruoka
Ruoka ei vaikuta sitalopraamin imeytymiseen eikä muihin farmakokineettisiin ominaisuuksiin.

Muiden lääkeaineiden vaikutus sitalopraamin farmakokinetiikkaan

Samanaikainen ketokonatsolin (tehokas CYP3A4-estäjä) anto ei muuttanut sitalopraamin farmakokinetiikkaa.

Litiumin ja sitalopraamin farmakokineettisessä interaktiotutkimuksessa ei havaittu lääkkeiden välillä yhteisvaikutuksia (ks. myös mitä edellä on kerrottu).

Simetidiini
Simetidiini (voimakas CYP2D6-, 3A4- ja 1A2-entsyymien estäjä) lisäsi keskimääräistä vakaan tilan sitalopraamipitoisuutta kohtalaisesti. Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun sitalopraamia käytetään yhdessä simetidiinin kanssa. Annoksen muutos voi olla tarpeen.

Kun essitalopraamia (sitalopraamin aktiivinen enantiomeeri) käytettiin samanaikaisesti omepratsolin (CYP2C19:n estäjä) kanssa, jota annettiin 30 mg kerran päivässä, plasman essitalopraamipitoisuudet suurenivat kohtalaisesti (noin 50 %). Samanaikaisessa käytössä CYP2C19:n estäjien (kuten omepratsoli, esomepratsoli, flukonatsoli, fluvoksamiini, lansopratsoli, tiklopidiini) tai simetidiinin kanssa on siksi syytä noudattaa varovaisuutta. Haittavaikutuksia on seurattava ja sitalopraamiannosta pienennettävä tarpeen mukaan.

Metoprololi
Essitalopraami (sitalopraamin aktiivinen enantiomeeri) on CYP2D6-entsyymin estäjä. Varovaisuutta suositellaan, jos sitalopraamia käytetään samanaikaisesti sellaisten pääasiassa CYP2D6-entsyymin metaboloimien lääkkeiden kanssa, joiden terapeuttinen indeksi on pieni, kuten flekainidi, propafenoni ja metoprololi (sydämen vajaatoiminnan hoidossa), tai joidenkin keskushermostoon vaikuttavien, pääasiassa CYP2D6-entsyymin metaboloimien lääkkeiden kanssa, kuten desipramiinin, klomipramiinin ja nortriptyliinin kaltaiset masennuslääkkeet ja risperidonin, tioridatsiinin ja haloperidolin kaltaiset psykoosilääkkeet. Annoksen sovittaminen saattaa olla tarpeen. Käyttö samanaikaisesti metoprololin kanssa lisäsi plasman metoprololipitoisuuden kaksinkertaiseksi, mutta ei lisännyt tilastollisesti merkitsevästi metoprololin vaikutusta verenpaineeseen eikä sydämen rytmiin.

Sitalopraamin vaikutukset muihin lääkeaineisiin

Farmakokineettinen/farmakodynaaminen interaktiotutkimus, jossa annettiin samanaikaisesti sitalopraamia ja metoprololia (CYP2D6:n substraatti), osoitti, että metoprololipitoisuudet kaksinkertaistuivat, mutta metoprololi ei tilastollisesti merkitsevästi vaikuttanut terveiden vapaaehtoisten tutkimushenkilöiden verenpaineeseen tai pulssiin.

Sitalopraami ja demetyylisitalopraami ovat hyvin heikkoja CYP2C9:n, CYP2E1:n ja CYP3A4:n estäjiä ja heikkoja CYP1A2:n, CYP2C19:n ja CYP2D6:n estäjiä, mikä poikkeaa muista SSRI-lääkkeistä, jotka ovat merkittäviä näiden entsyymien estäjiä.

Levomepromatsiini, digoksiini, karbamatsepiini
Kun sitalopraamia käytettiin samanaikaisesti CYP1A2:n substraattien (klotsapiini ja teofylliini), CYP2C9:n substraattien (varfariini), CYP2C19:n substraattien (imipramiini ja mefenytoiini), CYP2D6:n substraattien (sparteiini, imipramiini, amitriptyliini, risperidoni) tai CYP3A4:n substraattien (varfariini, karbamatsepiini (ja sen metaboliitti karbamatsepiiniepoksidi) ja triatsolaami) kanssa, ei havaittu lainkaan muutoksia tai muutokset olivat vähäisiä ja kliinisesti merkityksettömiä.

Sitalopraamilla ei ole farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia levomepromatsiinin eikä digoksiinin kanssa (eli sitalopraami ei indusoi eikä estä P-glykoproteiinia).

Desipramiini, imipramiini
Farmakokineettisessä tutkimuksessa ei todettu vaikutusta sitalopraami- eikä imipramiinipitoisuuteen, vaikka imipramiinin tärkeimmän metaboliitin, desipramiinin, pitoisuus oli suurentunut. Plasman desipramiinipitoisuuden on todettu suurenevan, kun desipramiini on yhdistetty sitalopraamiin. Desipramiiniannosta voi olla tarpeen pienentää.

Raskaus
Raskaana olevien hoidosta on runsaasti tietoa (yli 2500 lasta syntynyt raskauden aikana lääkettä käyttäneille), eivätkä tiedot osoita epämuodostumia aiheuttavaa toksista vaikutusta sikiöön tai vastasyntyneeseen. Sitalopraamia voi käyttää raskauden aikana, jos se on kliinisen arvion perusteella tarpeen, kun otetaan huomioon seuraavat näkökohdat.

Vastasyntyneen tilaa on seurattava, jos äidin Sepram-hoito jatkuu raskauden loppuvaiheeseen, erityisesti viimeiseen raskauskolmannekseen. Lääkityksen äkillistä lopettamista raskauden aikana on vältettävä.

Jos äiti käyttää SSRI- tai SNRI-lääkettä raskauden loppuvaiheessa, vastasyntyneellä voi ilmetä seuraavia oireita: hengitysvaikeudet, syanoosi, apnea, kouristuskohtaukset, epävakaa ruumiinlämpö, syömisvaikeudet, oksentelu, hypoglykemia, hypertonia, hypotonia, hyperrefleksia, vapina, hätkähtely, ärtyisyys, letargia, jatkuva itku, unisuus ja nukkumisvaikeudet. Oireet voivat johtua joko serotonergisistä vaikutuksista tai lääkkeen saannin loppumisesta. Yleensä komplikaatiot alkavat heti tai pian (< 24 tuntia) synnytyksen jälkeen.

Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että SSRI:ien käyttöön, erityisesti raskauden loppuaikana, saattaa liittyä kohonnut keuhkoverenkierron vastus vastasyntyneillä (PPHN). Havaittu riski oli noin viisi tapausta 1000 raskautta kohti. Väestössä keskimäärin esiintyy 1-2 PPHN-tapausta 1000 raskautta kohti.

Havaintoihin perustuvat tiedot osoittavat, että selektiivisille serotoniinin takaisinoton estäjille / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjille altistuminen synnytystä edeltävän kuukauden aikana suurentaa synnytyksenjälkeisen verenvuodon riskiä (alle kaksinkertaisesti) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset).

Imetys
Sitalopraami erittyy rintamaitoon. Imeväisen arvioidaan saavan noin 5 % äidin painonmukaisesta vuorokausiannoksesta (mg/kg). Lapsilla ei ole havaittu lainkaan haittatapahtumia tai havaitut haittatapahtumat ovat olleet lieviä. Lapselle aiheutuvaa riskiä ei kuitenkaan pysty tähän mennessä kertyneiden tietojen perusteella arvioimaan. Varovaisuus on paikallaan.

Fertiliteetti
Eläinkokeissa on osoitettu, että sitalopraami saattaa vaikuttaa siittiöiden laatuun (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Tapausselostukset joitakin SSRI-lääkkeitä käyttäneistä ihmisistä ovat osoittaneet, että vaikutus siittiöihin on palautuva.
Tähän mennessä vaikutusta ihmisen fertiliteettiin ei ole havaittu.

Sitalopraamilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Psykoaktiiviset lääkkeet voivat huonontaa arviointikykyä ja kykyä reagoida hätätilanteissa. Potilaille on kerrottava näistä vaikutuksista, ja heitä on varoitettava, että lääke voi vaikuttaa kykyyn ajaa tai käyttää koneita.

Sitalopraamin yhteydessä havaitut haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä. Ne ovat yleisimpiä hoidon ensimmäisten 1-2 viikon aikana ja ne usein lieventyvät myöhemmin.
Haittavaikutukset on lueteltu MedDRA:n suositteleman terminologian mukaan.

Annos-vastesuhde on havaittu seuraavissa reaktioissa: hikoilun lisääntyminen, suun kuivuminen, unettomuus, uneliaisuus, ripuli, pahoinvointi ja väsymys.

Taulukossa ovat mukana SSRI-lääkkeisiin tai sitalopraamiin liittyvät haittavaikutukset, joita on todettu vähintään yhdellä prosentilla joko lumekontrolloiduissa kaksoissokkotutkimuksissa tai lääkkeen ollessa markkinoilla.

Yleisyys on luokiteltu seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000), hyvin harvinainen (< 1/10000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Potilaiden lukumäärä: sitalopraami 1346, lumelääke 545
¹ Itsemurha-ajatuksia ja itsemurhakäyttäytymistä on raportoitu sitalopraamihoidon aikana tai pian sen lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

² Tätä haittatapahtumaa on ilmoitettu selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät -luokkaan kuuluvien lääkkeiden yhteydessä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Raskaus ja imetys).

Kauppaantulon jälkeen on raportoitu tapauksia QT-ajan pidentymisestä ja kammioperäisistä rytmihäiriöistä (mukaan lukien torsade de pointes) etupäässä naisilla, joilla on hypokalemia tai aikaisemmin havaittu QT-ajan pidentyminen tai jokin muu sydänsairaus (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset, Yliannostus ja Farmakodynamiikka).

Epidemiologiset tutkimukset, jotka on tehty pääasiassa yli 50-vuotiaille SSRI- tai trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttäville potilaille, ovat osoittaneet suurentuneen riskin luunmurtumiin. Suurentuneen luunmurtumariskin vaikutusmekanismia ei tunneta.

Käytön lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet
Sitalopraamin käytön lopettaminen (erityisesti äkillisesti) aiheuttaa usein vieroitusoireita. Yleisimmin on raportoitu seuraavia reaktioita: huimaus, tuntohäiriöt (mm. parestesia), unihäiriöt (mm. unettomuus ja intensiiviset unet), agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, päänsärky, ripuli, sydämentykytys, tunne-elämän epävakaus, ärtyvyys ja näköhäiriöt. Oireet ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia, mutta joillakin potilailla ne saattavat olla voimakkaita tai pitkittyä. Siksi on suositeltavaa, että lääkkeen käyttö lopetetaan vähitellen pienentämällä annostusta asteittain (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Toksisuus
Sitalopraamin yliannostuksesta on niukasti kattavia kliinisiä tietoja, ja moneen tapaukseen on liittynyt myös muiden lääkkeiden tai alkoholin yliannostus. Pelkän sitalopraaminkin yliannostus on joissain tapauksissa johtanut kuolemaan, mutta useimpiin kuolemantapauksiin on liittynyt myös muiden lääkkeiden samanaikainen yliannostus.

Oireet
Sitalopraamin yliannostuksen yhteydessä on raportoitu seuraavia oireita: kouristukset, takykardia, uneliaisuus, QT-ajan piteneminen, kooma, oksentelu, vapina, hypotensio, sydämenpysähdys, pahoinvointi, serotoniinioireyhtymä, agitaatio, bradykardia, huimaus, haarakatkos, QRS-kompleksin piteneminen, hypertensio, mydriaasi, kääntyvien kärkien takykardia, stupor, hikoilu, syanoosi, hyperventilaatio ja eteis- ja kammioperäiset rytmihäiriöt.

Hoito
Sitalopraamille ei ole spesifistä vastalääkettä. Yliannostus on hoidettava antamalla oireenmukaista tukihoitoa. Lääkehiilen ja osmoottisesti vaikuttavan laksatiivin (kuten natriumsulfaatin) antoa sekä mahantyhjennystä on harkittava. Jos tajunta on heikentynyt, potilas on intuboitava. EKG:ta ja vitaalitoimintoja on seurattava.

Yliannostapauksissa potilaiden, joilla on kongestiivinen sydämen vajaatoiminta tai harvalyöntisyyttä, jotka käyttävät samanaikaisesti jotain muuta QT-aikaa pidentävää lääkettä tai joilla on muutoksia aineenvaihdunnassa (esim. maksan vajaatoiminta), EKG-seuranta on suositeltavaa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, ATC-koodi: N06AB04.

Vaikutusmekanismi
Biokemialliset tutkimukset ja käyttäytymistutkimukset ovat osoittaneet, että sitalopraami on potentti serotoniinin (5-HT-) takaisinoton estäjä. Sitalopraamin pitkäaikainen käyttö ei aiheuta toleranssin kehittymistä 5-HT:n takaisinotolle.

Sitalopraami on hyvin selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä ja sillä ei ole tai on korkeintaan hyvin vähäinen vaikutus noradrenaliinin (NA), dopamiinin (DA) ja gamma-aminovoihapon (GABA) soluunottoon.
Sitalopraamilla on hyvin alhainen affiniteetti 5 HT_1A-, 5 HT₂-, D₁- ja D₂ -reseptoreihin, α₁-, α₂-, þ-adrenoseptoreihin, histamiini H₁-, muskariini- (kolinergisiin), bentsodiatsepiini- ja opioidireseptoreihin.
Sitalopraamin päämetaboliitit ovat kaikki selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, joskin niiden selektiivisyys ja voimakkuus ovat sitalopraamia alhaisemmat. Metaboliittien selektiivisyyssuhde on kuitenkin korkeampi kuin monien uudempien SSRI-lääkkeiden. Metaboliiteilla ei ole vaikutusta sitalopraamin antidepressiiviseen tehoon kokonaisuutena.

Farmakodynaamiset vaikutukset
REM-unen vähenemistä pidetään antidepressiivisen tehon merkkinä. Trisyklisten masennuslääkkeiden, muiden SSRI-lääkkeiden ja MAO-estäjien tavoin sitalopraami vähentää REM-unen osuutta ja lisää syvää hidasaaltounta.

Koska sitalopraami ei sitoudu opioidireseptoreihin, se vahvistaa yleisesti käytettyjen opioidianalgeettien kipua lievittävää vaikutusta.

Sitalopraami ei heikennä ihmisillä kognitiivista (älyllistä) tai psykomotorista suorituskykyä, eikä sillä ole tai on korkeintaan hyvin vähäisiä rauhoittavia ominaisuuksia yksin tai yhdessä alkoholin kanssa käytettynä.

Vapaaehtoisilla ihmisillä suoritetussa tutkimuksessa sitalopraamin kerta-annos ei vähentänyt syljeneritystä, eikä sillä ole ollut merkittävää vaikutusta kardiovaskulaarisiin parametreihin terveillä vapaaehtoisilla suoritetuissa tutkimuksissa. Sitalopraamilla ei ole vaikutusta kasvuhormonin seerumipitoisuuksiin.

Lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa terveiden vapaaehtoisten tutkittavien EKG:ssa QTc:n (Fridericia korjaus) muutos lähtötilanteesta oli 7,5 ms (90 % luottamusväli, 5,9-9,1) 20 mg:n päiväannoksella ja 16,7 ms (90 % luottamusväli, 15,0-18,4) 60 mg:n päiväannoksella (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset ja Yliannostus).

Imeytyminen
Sitalopraami imeytyy lähes täydellisesti ja riippumatta ruokailusta (T_max-keskiarvo 3 tuntia). Oraalinen biologinen hyötyosuus on noin 80 %.

Jakautuminen
Näennäinen jakautumistilavuus (V_d)_β on 12-17 l/kg. Alle 80 % sitalopraamista ja sen päämetaboliiteista sitoutuu plasman proteiineihin.

Lääkeaineen metabolia
Sitalopraami metaboloituu aktiiveiksi demetyylisitalopraamiksi, didemetyylisitalopraamiksi, sitalopraami-N-oksidiksi ja inaktiiviseksi deaminoiduksi propionihappojohdannaiseksi. Kaikki aktiivit metaboliitit ovat myös serotoniinin takaisinoton estäjiä, vaikkakin emoyhdistettä heikompia. Muuttumaton sitalopraami on tärkein plasmassa oleva osa. Demetyylisitalopraamin ja didemetyylisitalopraamin pitoisuudet ovat tavallisesti 30-50 % ja 5-10 % sitalopraamipitoisuudesta. Sitalopraamin biotransformaatiota demetyylisitalopraamiksi välittävät CYP2C19 (noin 38 %), CYP3A4 (noin 31 %) ja CYP2D6 (noin 31 %).

Eliminaatio
Eliminaation puoliintumisaika (T_{1/2 β}) on noin 1 1/2 vuorokautta, ja systeeminen sitalopraamin plasmapuhdistuma (Cl_s) on 0,3-0,4 l/min sekä oraalinen plasmapuhdistuma (Cl_oral) noin 0,4 l/min.
Sitalopraami erittyy pääosin maksan kautta (85 %) ja loput (15 %)
munuaisten kautta; 12-23 % vuorokausiannoksesta erittyy virtsaan muuttumattomana sitalopraamina. (Residuaalinen) maksapuhdistuma on noin 0,3 l/min ja munuaispuhdistuma noin 0,05-0,08 l/min.

Lineaarisuus
Kinetiikka on lineaarista. Vakaan tilan plasmapitoisuudet saavutetaan 1-2 viikossa. Keskimääräinen 300 nmol/l:n (165-405 nmol/l) pitoisuus saavutetaan 40 mg:n vuorokausiannoksella.

Iäkkäät potilaat (> 65 vuotta)
Heikentyneestä metaboliasta johtuvia pidentyneitä puoliintumisaikoja (1,5-3,75 vrk) ja alentuneita puhdistuma-arvoja (0,08-0,3 l/min) on havaittu iäkkäillä potilailla. Vakaan tilan pitoisuudet ovat iäkkäillä potilailla noin kaksinkertaiset samaa annosta saaviin nuorempiin potilaisiin verrattuna.

Maksan vajaatoiminta
Sitalopraami eliminoituu hitaammin potilailla, joiden maksan toiminta on heikentynyt. Sitalopraamin puoliintumisaika on noin kaksi kertaa pidempi, ja vakaan tilan sitalopraamipitoisuudet samalla annostuksella ovat noin kaksi kertaa suuremmat verrattuna potilaisiin, joiden maksa toimii normaalisti.

Munuaisten vajaatoiminta
Sitalopraami eliminoituu hitaammin potilailla, joiden munuaistoiminta on lievästi tai kohtalaisesti heikentynyt, mutta tämä ei sanottavasti vaikuta sitalopraamin farmakokinetiikkaan. Toistaiseksi ei ole tietoa vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) kärsivien potilaiden hoidosta.

Polymorfismi
In vivo -tutkimukset ovat osoittaneet, että sitalopraamin metaboliassa ei esiinny kliinisesti merkitsevää sparteiini/debrisokiini-tyyppistä polymorfiaa (CYP2D6). Varovaisuus on paikallaan potilailla, joilla tiedetään olevan hidas CYP2C19-metabolia. Näillä potilailla on harkittava käytettäväksi 10 mg:n aloitusvuorokausiannosta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Rotilla tehdyissä toksikologisissa tutkimuksissa sitalopraami aiheutti kardiotoksisia vaikutuksia, kuten sydämen vajaatoimintaa, kun hoitoa jatkettiin muutama viikko käyttäen annoksia, joilla oli yleistoksisia vaikutuksia. Systeemisen altistuksen (AUC) sijaan kardiotoksisuus näytti korreloivan plasman huippupitoisuuksien kanssa. Plasman huippupitoisuudet tasolla, joka ei aiheuttanut kardiotoksisia vaikutuksia, olivat 8 kertaa suuremmat kuin kliinisessä käytössä saavutettavat pitoisuudet. Tällöin sitalopraamin AUC-arvot olivat 6-7 kertaa suuremmat kuin kliinisessä käytössä on mahdollista saavuttaa. Löydökset liittyvät todennäköisesti biogeenisten amiinien korostuneeseen vaikutukseen, ts. ne ovat ensisijaisten farmakologisten vaikutusten seurausta ja johtavat hemodynaamisiin vaikutuksiin (koronaarivirtauksen vähenemiseen) ja iskemiaan. Kardiotoksisuuden tarkkaa mekanismia rotilla ei kuitenkaan tunneta. Sitalopraamin käytöstä saatujen kliinisten kokemusten perusteella ei näytä siltä, että näillä löydöksillä olisi kliinistä merkitystä.

Pitkään jatkuneen sitalopraamihoidon jälkeen rotilla on todettu suurentuneita fosfolipidipitoisuuksia, mm. keuhkoissa, lisäkiveksissä ja maksassa. Lisäkiveksissä ja maksassa todetut muutokset havaittiin käytettäessä vastaavia altistuksia kuin ihmisillä. Tilanne palautuu ennalleen, kun hoito lopetetaan. Eläimillä on havaittu fosfolipidien kertymistä (fosfolipidoosi) useiden kationisten amfifiilisten lääkkeiden käytön yhteydessä. Ilmiön merkitystä ihmisen kannalta ei tunneta.

Rotilla tehdyssä kehitystoksikologisessa tutkimuksessa havaittiin toksisia vaikutuksia alkioon (sikiön painon lasku ja korjautuvasti viivästynyt luutuminen), kun altistus oli AUC-arvon perusteella kliinisessä käytössä saavutettavaa suurempi. Tämä annos aiheutti emossa viitteitä toksisuudesta. Epämuodostumien määrän ei havaittu lisääntyneen. Pre- ja postnataalisessa tutkimuksessa havaittiin, että imetysaikainen eloonjääneisyys väheni, kun altistus oli AUC-arvon perusteella kliinisessä käytössä saavutettavaa suurempi.

Eläinkokeissa on osoitettu, että sitalopraami aiheuttaa poikkeamia siittiöissä, hedelmällisyys- ja raskausindeksin laskua sekä vähentää kohdun liimakalvoon kiinnittyneiden munasolujen määrää selvästi suuremmilla pitoisuuksilla, kuin mihin ihmiset altistuvat.

Tablettiydin:
Maissitärkkelys, laktoosimonohydraatti, kopovidoni, glyseroli 85 %, mikrokiteinen selluloosa, kroskarmelloosinatrium, magnesiumstearaatti.

Päällyste:
Hypromelloosi 5, makrogoli 400, titaanidioksidi (E171).

Ei oleellinen.

Sepram 10 mg, 20 mg ja 40 mg: 5 vuotta.
Sepram 30 mg: 3 vuotta.

Säilytä alle 25 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SEPRAM tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg (L:kyllä) 14 fol (4,99 €), 100 kpl (18,72 €)
20 mg (J) (L:kyllä) 28 fol (9,31 €), 98 fol (7,89 €)
30 mg (J) (L:kyllä) 28 fol (16,40 €), 100 kpl (49,34 €)
40 mg (J) (L:kyllä) 28 fol (20,86 €), 100 kpl (16,02 €)

PF-selosteen tieto

10 mg: 14 tabl. (UPVC/PVdC, alumiinifolio) läpipainopakkauksessa ja 100 tabl. HDPE-purkissa.

20 mg: 28 ja 98 tabl. (UPVC/PVdC, alumiinifolio) läpipainopakkauksissa.

30 mg: 28 tabl. (UPVC/PVdC, alumiinifolio) läpipainopakkauksessa ja 100 tabl. HDPE-purkissa.

40 mg: 28 tabl. (UPVC/PVdC, alumiinifolio) läpipainopakkauksessa ja 100 tabl. HDPE-purkissa.

Valmisteen kuvaus:

10 mg:n tabletti on pyöreä, valkea, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella on merkintä CL.

20 mg:n tabletti on soikea, valkea, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka uurteen molemmilla puolilla symmetrisesti sijaitsevat kirjaimet C ja N.

30 mg:n tabletti on soikea, valkea, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka uurteen molemmilla puolilla symmetrisesti sijaitsevat kirjaimet C ja P.

40 mg:n tabletti on soikea, valkea, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen tabletti, jonka uurteen molemmilla puolilla symmetrisesti sijaitsevat kirjaimet C ja R.

20 mg:n, 30 mg:n ja 40 mg:n tabletit voidaan puolittaa.

Ei erityisohjeita.

SEPRAM tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg 100 kpl
20 mg 28 fol, 98 fol
30 mg 28 fol, 100 kpl
40 mg 28 fol, 100 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112).
• Peruskorvaus (40 %).

SEPRAM tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg 14 fol

• Ei korvausta.

N06AB04

05.10.2023