VISIPAQUE injektioneste, liuos 270 mg I/ml, 320 mg I/ml

Jodiksanoli on ionisoitumaton, dimeerinen, heksajodattu, vesiliukoinen röntgenvarjoaine, joka ei dissosioidu vesiliuoksessa. Kaikissa kliinisesti merkittävissä pitoisuuksissa jodiksanolin puhtaalla vesiliuoksella on matalampi osmolaalisuus kuin kokoverellä tai vastaavan vahvuisilla ionisoitumattomilla monomeerisillä varjoaineilla. Visipaque-injektionesteet on saatu normaalien kehon nesteiden kanssa isotonisiksi lisäämällä elektrolyyttejä. Visipaquen osmolaliteetti- ja viskositeettiarvot ovat seuraavat:

* Menetelmä: höyrynpaineosmometria.

Apuaineet:

270 mg I/ml: Lääkevalmiste sisältää natriumia 0,76 mg/ml (0,03 mmol).

320 mg I/ml: Lääkevalmiste sisältää natriumia 0,45 mg/ml (0,02 mmol).

Potilaiden, joilla on ruokavalion natriumrajoitus, tulee ottaa tämä huomioon.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos

Tämä lääkevalmiste on tarkoitettu vain diagnostiseen käyttöön.

Röntgenvarjoaine aikuisten ja lasten kardioangiografia-, serebraalisiin angiografia- (konventionaalinen), perifeerisiin arteriografia- (konventionaalinen), abdominaalisiin angiografia- (i.a.DSA), urografia-, venografia sekä varjoainetehosteisiin tietokonetomografiatutkimuksiin. Aikuisten lumbaalisiin, torakaalisiin ja servikaalisiin myelografiatutkimuksiin. Artrografia- ja hysterosalpingografiatutkimuksiin (HSG) sekä maha-suolikanavan tutkimuksiin lapsille.

Visipaque on käyttövalmiina injektionesteinä, jotka annetaan laskimoon, valtimoon, intratekaalisesti tai kehononteloihin. Ks. oheisen taulukon mukaisesti.

Annos riippuu tutkimusmenetelmästä ja tekniikasta, potilaan iästä, painosta, sydämen minuuttivolyymista sekä hänen yleiskunnostaan. Yleensä käytetään lähes samoja jodipitoisuuksia ja tilavuuksia kuin muilla yleisesti käytetyillä varjoaineilla. Joissakin tutkimuksissa jodiksanolilla on saatu riittävä diagnostinen informaatio myös hieman pienemmillä jodipitoisuuksilla. Nesteytyksen on oltava riittävä sekä ennen varjoaineen antoa että sen jälkeen kuten muitakin varjoaineita käytettäessä.

Seuraavassa taulukossa esitetyt annokset ovat vain suuntaa-antavia. Valtimoon annettavat annokset ovat kertainjektioita, joita voi antaa useampia.

Iäkkäät potilaat: Kuten aikuiset.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille.

Tyreotoksikoosi.

Yleisesti huomattavaa käytettäessä ionisoitumattomia varjoaineita:

Yliherkkyys

Potilaan aiempi allergia, astma tai aiempi reaktio jodia sisältäville varjoaineille antaa aiheen erityiseen valppauteen. Esilääkitystä kortikosteroideilla tai histamiini-H₁- ja ‑H₂ ‑antagonisteilla voidaan harkita näissä tapauksissa.

Vakavien haittavaikutusten riskin katsotaan olevan Visipaquen käytössä pieni. Jodipitoiset varjoaineet saattavat kuitenkin laukaista anafylaktisen kaltaisia tai muita yliherkkyysreaktioita. Vakavien haittavaikutusten hoitoon tarvittavat lääkkeet ja hoitovälineet tulee pitää aina käyttövalmiina saatavana välittömästi käyttöön. On suositeltavaa aina käyttää koko varjoainetutkimuksen ajan kanyyliä tai katetria nopean suonensisäisen lääkityksen varmistamiseksi.

Yliherkkyysreaktioiden, myös vakavien, hengenvaarallisten, kuolemaan johtavien anafylaktisten/anafylaktoidisten reaktioiden, mahdollisuus pitää aina ottaa huomioon. Vakavat haittavaikutukset ilmaantuvat useimmiten ensimmäisten 30 minuutin aikana. Myöhään ilmaantuvia (eli 1 tunnin kuluttua annosta tai myöhempään) yliherkkyysreaktioita voi ilmaantua.

Potilasta pitää tarkkailla vähintään 30 minuutin ajan Visipaquen antamisesta.

Beetasalpaajia käyttävillä potilailla anafylaksian oireet saattavat olla epätyypillisiä ja ne saatetaan tulkita erheellisesti vagaaliseksi reaktioksi. Astmaattisilla potilailla beetasalpaajien käyttö voi madaltaa kynnystä bronkospasmin kehittymiseen varjoaineen antamisen jälkeen ja vähentää vastetta adrenaliinihoitoon.

Koagulopatia

Ionisoitumattomat, jodia sisältävät varjoaineet estävät veren hyytymistä in vitro vähemmän kuin ionisoidut varjoaineet. Veren hyytymistä on raportoitu, kun veri on jäänyt kosketuksiin varjoaineen sisältävän ruiskun, myös ionisoitumatonta varjoainetta sisältävän ruiskun, kanssa. Lasiruiskujen korvaamisen muoviruiskuilla on raportoitu vähentävän, mutta ei täysin estävän, veren hyytymisen todennäköisyyden in vitro.

Sekä ionisoiduilla että ionisoimattomilla varjoaineilla tehtyjen angio-kardiografisten toimenpiteiden aikana on raportoitu vakavia, harvoin kuolemaan johtaneita, sydäninfarktin tai aivohalvauksen aiheuttaneita tromboembolisia tapahtumia. Huolellinen laskimonsisäinen antotekniikka on siksi välttämätöntä tromboembolisten tapahtumien minimoimiseksi erityisesti angiografisten toimenpiteiden aikana. Monet tekijät, kuten toimenpiteen kestoaika, katetrin ja ruiskun materiaali, perussairauden tila ja samanaikaiset lääkitykset, saattavat edistää tromboembolisten tapahtumien kehittymistä. Tämän vuoksi hyvän angiografisen tekniikan noudattamista suositellaan. Tämä käsittää ohjainlangan ja katetrin huolellisen käsittelyn, letkuston ja/tai kolmitiehanojen käytön, katetrien tiheän huuhtelemisen (esim. heparinisoidulla keittosuolaliuoksella) sekä toimenpiteen kestoajan minimoinnin.

Homokystinuriaa sairastavien potilaiden yhteydessä pitää olla varovainen (tromboembolian riski).

Nesteytys

Riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava sekä ennen että jälkeen varjoaineen annon. Nesteytyksestä on huolehdittava erityisesti potilailla, jotka sairastavat multippelia myeloomaa, diabetes mellitusta tai munuaisten vajaatoimintaa, samoin kuin imeväisillä, pikkulapsilla ja vanhuksilla. Pikkulapset (ikä < 1 vuosi) ja erityisesti vastasyntyneet ovat herkkiä elektrolyyttihäiriöille ja hemodynaamisille muutoksille.

Sydämen ja verisuoniston reaktiot

Varovaisuutta on syytä noudattaa potilailla, jotka kärsivät vakavasta sydänsairaudesta ja pulmonaalihypertensiosta, koska heille saattaa kehittyä hemodynaamisia muutoksia ja arytmioita. Vaikea-asteisia hengenvaarallisia reaktioita ja sydän- ja verisuoniperäisiä kuolemantapauksia, kuten sydänpysähdyksiä, sydän-hengityspysähdyksiä ja sydäninfarkteja on esiintynyt.

Keskushermoston häiriöt

Jodiksanolin käytön yhteydessä on ilmoitettu enkefalopatiaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Varjoaineen aiheuttama enkefalopatia voi aiheuttaa neurologisten toimintahäiriöiden oireita. Näitä ovat päänsärky, näköhäiriöt, kortikaalinen sokeus, sekavuus, kouristukset, koordinaation menetys, hemipareesi, afasia, tajuttomuus, kooma ja aivoedeema, joka ilmenee muutamassa tunnissa jodiksanolin antamisen jälkeen ja korjautuu yleensä muutamassa päivässä.

Valmistetta on käytettävä varoen potilailla, joilla on häiriöitä veri-aivoesteen eheydessä. Nämä häiriöt saattavat lisätä varjoaineen läpäisevyyttä veri-aivoesteen läpi, mikä lisää enkefalopatian riskiä. Potilaat, joilla on akuutti aivosairaus, tuumori tai epilepsia, ovat herkkiä kohtauksille ja ansaitsevat erityishuomiota. Myös alkoholisteilla ja huumeiden käyttäjillä on lisääntynyt riski saada kohtauksia tai neurologisia reaktioita. Valmistetta laskimoon annettaessa on oltava erityisen varovainen, jos potilaalla on akuutti aivohalvaus tai akuuttia kallonsisäistä verenvuotoa, potilaan veri-aivoeste on vaurioitunut, potilaalla on aivoedeemaa tai akuuttia myeliinikatoa.

Jos potilaalla epäillään varjoaineen aiheuttamaa enkefalopatiaa, jodiksanolin anto on keskeytettävä ja asianmukainen hoito aloitettava.

Munuaisten reaktiot

Varjoaineen annosta aiheutuvan munuaissairauden tärkeä riskitekijä on potilaan perussairautena sairastama munuaisten vajaatoiminta. Munuaissairauden kehittymistä munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille edistäviä tekijöitä ovat diabetes mellitus ja annettavan jodia sisältävän varjoaineen tilavuus. Muita huolenaiheita ovat elimistön kuivuminen, pitkälle edennyt arterioskleroosi, vähäinen munuaisten perfuusio sekä muut mahdollisesti munuaistoksiset tekijät, kuten tietyt lääkkeet ja suuret leikkaukset.

Varjoaineen annon jälkeen on huomioitava etenkin potilaan jo ennestään heikentynyt munuaisten toiminta ja diabetes mellitus, jotta voidaan estää akuutti munuaisten vajaatoiminta, koska riski on tällöin suurempi.

Lisääntynyt riski on myös paraproteinemiaa sairastavilla (myelooma ja Waldenströmin makroglobulinemia).

Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat:

• riskipotilaiden tunnistaminen
• riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen. Tarvittaessa i.v.-infuusio aloitetaan jo ennen tutkimusta ja sitä jatketaan, kunnes varjoaine on poistunut munuaisten kautta.
• vältetään munuaisiin kohdistuvaa ylimääräistä rasitusta esim. nefrotoksisten lääkkeiden, oraalisten kolekystografisten varjoaineiden, valtimopuristimien, munuaisarterioiden angioplastian tai suurten leikkausten muodossa, kunnes varjoaine on poistunut elimistöstä
• mahdollisimman pienen annoksen antaminen
• peruutetaan varjoainetutkimusten uusinnat, kunnes munuaisten toiminta palaa tutkimusta edeltävälle tasolle.

Jodia sisältäviä varjoaineita voidaan antaa hemodialyysihoitoa saaville potilaille, koska lääkeaine poistuu elimistöstä dialyysin aikana.

Diabeetikot, jotka käyttävät metformiinia

Maitohappoasidoosin välttämiseksi seerumin kreatiniinipitoisuus tulee määrittää metformiinihoitoa saavilla diabeetikoilla ennen jodia sisältävien varjoaineiden laskimonsisäistä antoa.

1. Potilaat, joiden eGFR on ≥ 60 ml/min/1,73 m² (krooninen munuaissairaus, asteet 1 ja 2), voivat jatkaa metformiinin ottamista normaalisti.
2. Potilaat, joiden eGFR on 30–59 ml/min/1,73 m² (krooninen munuaissairaus, aste 3)
   • Potilaat, jotka saavat varjoainetta laskimoon ja joiden eGRF on ≥ 45 ml/min/1,73 m², voivat jatkaa metformiinin ottamista normaalisti.
   • Potilaiden, jotka saavat varjoainetta valtimoon tai jotka saavat varjoainetta laskimoon ja joiden eGFR on 30–44 ml/min/1,73 m², pitää lopettaa metformiinin ottaminen 48 tuntia ennen varjoaineen antamista. Metformiinin ottaminen voidaan aloittaa uudelleen vasta 48 tuntia varjoaineen antamisen jälkeen, jos munuaistoiminta ei ole heikentynyt.
3. Potilaille, joiden eGFR on alle 30 ml/min/1,73 m² (krooninen munuaissairaus, asteet 4 ja 5) tai joilla on samanaikainen maksan toimintaa heikentävä tai hypoksiaa aiheuttava sairaus, metformiini on vasta-aiheista ja jodia sisältäviä varjoaineita pitää välttää.
4. Kiireellisissä tapauksissa, kun potilaan munuaistoiminta on heikentynyt tai sitä ei tunneta, lääkärin on arvioitava varjoainetutkimuksen riski-hyötysuhde ja ryhdyttävä varotoimenpiteisiin. Metformiinin käyttö keskeytetään varjoaineen antamisesta lähtien. Toimenpiteen jälkeen potilasta tarkkaillaan mahdollisten maitohappoasidoosin oireiden varalta. Metformiinihoito pitää aloittaa uudelleen 48 tuntia varjoaineen antamisen jälkeen, jos seerumin kreatiniini/eGFR on pysynyt muuttumattomana kuvantamista edeltävään tasoon nähden.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Erityistä huolenpitoa vaativat ne potilaat, jotka kärsivät sekä munuaisten että maksan toiminnanhäiriöistä, koska heillä varjoaineen poistuminen elimistöstä voi olla huomattavasti hidastunutta. Hemodialyysipotilaille voidaan tehdä varjoainetutkimus. Seuraavaa hemodialyysiä ei tarvitse ajastaa varjoainetutkimuksen kanssa.

Myasthenia gravis

Jodia sisältävien varjoaineiden anto saattaa vaikeuttaa myastenia graviksen oireita.

Feokromosytooma

Potilaille, jotka sairastavat feokromosytoomaa ja joille tehdään toimenpiteitä, on annettava ennaltaehkäisevästi alfasalpaajia hypertensiivisen kriisin välttämiseksi.

Kilpirauhasen toiminnan häiriöt

Potilailla, joilla on ilmeinen hypertyreoosi, jota ei ole vielä diagnosoitu, tai piilevä hypertyreoosi (esim. kyhmystruuma) sekä potilailla, joiden toimintakyky on riittävä itsenäiseen toimintaan (usein esim. iäkkäät potilaat, etenkin alueilla, joilla esiintyy jodin puutosta), on suurentunut akuutin tyreotoksikoosin riski jodia sisältävän varjoaineen annon jälkeen. Tällaisten potilaiden suurentunut riski on arvioitava ennen jodia sisältävän varjoaineen antoa. Potilaille, joilla epäillään hypertyreoosia, voidaan harkita kilpirauhasen toiminnan tutkimista ja/tai ehkäisevää tyreostaattista lääkitystä ennen varjoaineen antoa. Potilaita, joilla on tyreotoksikoosin riski, on seurattava tyreotoksikoosin kehittymisen varalta injektiota seuraavien viikkojen ajan.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan tai tilapäiseen kilpirauhasen suppressioon viittaavia kilpirauhaskokeiden tuloksia on raportoitu, kun jodia sisältävää varjoainetta on annettu aikuis- ja pediatrisille potilaille, myös imeväisille. Jotkut potilaista saivat hoitoa kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Pediatriset potilaat

Erityistä huomiota on kiinnitettävä alle 3-vuotiaisiin pediatrisiin potilaisiin, koska kilpirauhasen vajaatoiminta varhaisessa iässä voi olla vahingollista kuulon kehitykselle sekä motoriselle ja kognitiiviselle kehitykselle ja vaatia väliaikaista T4-korvaushoitoa. Alle 3-vuotiailla pediatrisilla potilailla, jotka olivat altistuneet jodia sisältävälle varjoaineelle, kilpirauhasen vajaatoiminnan ilmaantuvuus oli 1,3–15 % potilaan iästä ja jodia sisältävän varjoaineen annoksesta riippuen. Kilpirauhasen vajaatoimintaa havaittiin useammin vastasyntyneillä ja keskosilla. Vastasyntyneet ovat myös voineet altistua äidin kautta raskauden aikana. Kilpirauhasen toiminta on tutkittava kaikilta alle 3-vuotiailta pediatrisilta potilailta jodia sisältävälle varjoaineelle altistumisen jälkeen. Jos havaitaan kilpirauhasen vajaatoimintaa, hoidon tarvetta on arvioitava ja kilpirauhasen toimintaa on seurattava, kunnes se palautuu normaaliksi.

Ekstravasaatio

Visipaque-injektio suonen ulkopuolelle aiheuttaa ekstravaskulaarista turvotusta. Injektiokohdan koholla pitämistä ja viilentämistä suositellaan rutiinitoimenpiteenä tällaisissa tapauksissa. Kirurgista dekompressiota saatetaan tarvita, mikäli aitiopaine nousee.

Seuranta-aika

Varjoaineen annon jälkeen potilasta pitää seurata vähintään 30 minuutin ajan, sillä suurin osa haittavaikutuksista ilmenee tämän ajan kuluessa. Viivästyneitä reaktioita saattaa kuitenkin esiintyä myös tuntien tai jopa päivien kuluttua.

Intratekaalinen käyttö

Myelografian jälkeen potilaan pitäisi levätä tunnin ajan pää ja ylävartalo kohotettuina 20° kulmaan. Sen jälkeen hän voi liikkua varovasti, mutta alaspäin kumartumista pitää välttää. Mikäli on kyseessä vuodepotilas, on pää ja ylävartalo pidettävä koholla ensimmäisten 6 tunnin ajan. Potilaita, joilla epäillään olevan tavallista alhaisempi kouristuskynnys, on seurattava tämän ajanjakson ajan. Polikliinisiä potilaita ei saa jättää kokonaan yksin ensimmäisten 24 tunnin aikana.

Hysterosalpingografia

Hysterosalpingografiaa ei saa tehdä raskauden aikana eikä akuutin sisäsynnytintulehduksen aikana.

Jodipitoisen varjoaineen käyttö saattaa heikentää munuaistoimintaa tilapäisesti, mikä voi aiheuttaa maitohappoasidoosia diabeetikoilla, jotka saavat metformiinia (Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.).

Potilaalla, joka on saanut interleukiini 2:ta alle kaksi viikkoa ennen injektiota jodipitoisella varjoaineella, on suurentunut riski saada viivästyneitä reaktioita (nuhakuumeen kaltaisia oireita tai ihoreaktioita).

Kaikki jodipitoiset varjoaineet saattavat häiritä kilpirauhasen toimintakokeita. Varjoaineen antamisen jälkeen kilpirauhaskudos pystyy sitomaan vähemmän jodia jopa usean viikon ajan.

Suuret varjoainepitoisuudet seerumissa ja virtsassa voivat häiritä bilirubiinin, proteiinien ja epäorgaanisten aineiden (esim. raudan, kuparin, kalsiumin ja fosfaatin) laboratoriomäärityksiä. Siksi näitä analyysejä ei tulisi tehdä tutkimuspäivänä.

Siitä on jonkin verran näyttöä, että beetasalpaajien käyttö on röntgenvarjoaineiden aiheuttamien anafylaktoidisten reaktioiden riskitekijä (röntgenvarjoaineiden käytössä beetasalpaajahoidon aikana on todettu vaikea-asteista hypotensiota).

Raskaus:

Visipaque-injektion turvallisuutta raskaudenaikaisessa käytössä ei ole tutkittu. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia eikä vaikutuksia alkion- tai sikiönkehitykseen, raskauden kulkuun eikä synnytystä välittömästi edeltävään tai sen jälkeiseen kehitykseen. Raskaana olevien röntgentutkimuksia varjoaineen kanssa tai ilman pitää välttää mikäli mahdollista, ja saatavaa hyötyä tulee arvioida suhteessa mahdolliseen röntgensäteilyn aiheuttamaan riskiin. Jodiksanolia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei saatava hyöty ole suurempi kuin riski ja ellei hoitava lääkäri pidä tutkimusta välttämättömänä. Ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Pediatriset potilaat.

Vastasyntyneiden kilpirauhasen toiminnan seurantaa suositellaan, jos lapsi on altistunut jodia sisältävälle varjoaineelle äidin raskauden aikana (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Imetys:

Varjoaineet erittyvät heikosti äidinmaitoon ja pieniä määriä imeytyy suolistosta. On epätodennäköistä, että rintaruokittavalle lapselle koituisi siitä haittaa. Rintaruokintaa voidaan jatkaa normaalisti, kun jodipitoista varjoainetta annetaan imettävälle äidille.

Vaikutusta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Ei ole suositeltavaa ajaa autoa tai käyttää koneita ensimmäisten 24 tunnin kuluessa intratekaalisesta käytöstä.

Turvallisuusprofiili

Seuraavassa luetellaan mahdollisia haittavaikutuksia käytettäessä Visipaque-varjoainetta radiologisissa tutkimuksissa.

Jodipitoisten varjoaineiden käyttöön liittyvät haittavaikutukset ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia ja ohimeneviä. Niitä esiintyy harvemmin ionisoitumattomilla kuin ionisoituvilla varjoaineilla. Vakavia tai kuolemaan johtavia haittavaikutuksia on havaittu hyvin harvoin. Tällaisia voivat olla kroonisen munuaisten vajaatoiminnan akuutti paheneminen, akuutti munuaisten vajaatoiminta, anafylaktinen tai anafylaktoidinen sokki, yliherkkyysreaktio, josta aiheutuu sydänreaktioita (Kounisin oireyhtymä), sydänpysähdys tai sydän-hengityspysähdys ja sydäninfarkti. Perussairaus tai toimenpide voivat edistää sydänreaktioiden ilmaantumista.

Yliherkkyysreaktioita esiintyy joskus ja ne ilmaantuvat tavallisimmin hengitys- tai ihoreaktioina, kuten hengenahdistuksena, ihottumana, eryteemana, urtikariana, kutinana, vaikea-asteisina ihoreaktioina, angioneuroottisena edeemana, hypotensiona, kuumeena, nielun turvotuksena, bronkopasmina ja keuhkoedeemana. Autoimmuunisairauksia sairastavilla potilailla on havaittu vaskuliittia ja Stevens-Johnsonin oireyhtymän kaltaisena oireyhtymänä.

Ne saattavat ilmaantua välittömästi injektion jälkeen tai jopa 7 vuorokauden kuluttua. Kliinisissä tutkimuksissa 1,3 %:lla tutkimushenkilöistä on esiintynyt myöhään alkavia (tunnin kuluttua annostelusta tai myöhemmin) ei-vakavia yliherkkyysreaktioita, jotka yleensä ilmenivät iho-oireina. Hypotensiota tai kuumetta voi esiintyä. Vakavia ja jopa toksisia ihoreaktioita on ilmoitettu. Vakavia reaktioita, kuten kurkunpään turpoamista, bronkospasmia, keuhkoedeemaa ja anafylaktista shokkia on tavattu hyvin harvoin. Yliherkkyysreaktioita tai anafylaktisen reaktion kaltaisia reaktioita saattaa esiintyä täysin riippumatta annoksesta ja antotavasta ja lievät yliherkkyysreaktiot saattavat olla vakavan anafylaktoidisen reaktion/sokin ensioireita.

Varjoaineen anto pitää tällöin lopettaa välittömästi ja mikäli tarpeen, erikoishoitoa annettava suoraan suoneen. Beetasalpaajia käyttävillä potilailla saattaa esiintyä epätyypillisiä yliherkkyysoireita, jotka saatetaan tulkita virheellisesti vagaaliseksi reaktioksi.

Seerumin kreatiniinipitoisuuden vähäinen tilapäinen suureneminen jodia sisältävien varjoaineiden annon jälkeen on yleistä eikä sillä tavallisesti ole kliinistä merkitystä.

Flebografian jälkeinen tromboflebiitti tai tromboosi on hyvin harvinaista. Joitakin yksittäisiä nivelsärkytapauksia on raportoitu.

Haittavaikutustaulukko

Alla on lueteltu mahdollisia yleisluonteisia haittavaikutuksia käytettäessä ionisoitumattomia dimeerisiä varjoaineita radiologisissa tutkimuksissa.

Haittavaikutusten yleisyydet on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleiset (> 1/10), yleiset (> 1/100 – < 1/10), melko harvinaiset (> 1/1 000 – < 1/100), harvinaiset (> 1/10 000 – < 1/1 000), hyvin harvinaiset (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Luetellut esiintyvyydet perustuvat yli 57 705 potilasta käsittävään sisäiseen kliiniseen dokumentaatioon ja julkaistuihin tutkimuksiin.

Intravaskulaarinen käyttö:

Lue ensin tarkemmat tiedot kohdasta Turvallisuusprofiili.

Intratekaalinen käyttö:

Lue ensin tarkemmat tiedot kohdasta Turvallisuusprofiili.

Haittavaikutukset intratekaalisen käytön jälkeen saattavat olla viivästyneitä ja kestää tunteja tai jopa päiviä. Niiden esiintyvyys on samaa luokkaa kuin pelkällä lumbaalipunktiolla.

Tavallisimmat haittavaikutukset myelografian yhteydessä ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja huimaus. Näiden katsotaan aiheutuvan injektiokohdasta vuotavan selkäydinnesteen aikaansaamasta paineen laskusta subaraknoidaalitilassa. Tutkimuksen jälkeen saattaa ilmaantua muutamia päiviä kestävä vaikea päänsärky. Runsasta selkäydinnesteen poistoa pitäisi välttää, jottei turhaan aiheuteta paineen laskua.

Lievää paikallista kipua ja hermojuurisärkyä pistoskohdassa voi ilmaantua.

Meningeaaliärsytystä, josta seurauksena on valoherkkyyttä ja meningismiä, tavataan joskus.

Selkeää meningiittiä on tavattu muilla ionisoitumattomilla jodipitoisilla varjoaineilla. Tulehduksellisen meningiitin mahdollisuus pitää myös huomioida.

Käyttö kehononteloissa

Lue ensin tarkemmat tiedot kohdasta Turvallisuusprofiili.

Hysterosalpingografia (HSG):

Artrografia:

Maha-suolikanavan tutkimukset:

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus on epätodennäköistä potilailla, joilla on normaali munuaistoiminta. Tutkimuksen kesto on olennaista suurten varjoaineannosten munuaissiedettävyydelle (t_½ n. 2 tuntia). Jos yliannostus vahingossa tapahtuu, tulee neste- ja elektrolyyttikato korvata infuusiolla. Munuaistoimintaa tulee seurata vähintään kolme vuorokautta. Mikäli on tarpeen, voi jodiksanolin poistaa hemodialyysin avulla. Varjoaineelle ei ole erityistä vastalääkettä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä, ATC-koodi: V08AB09

Injisoitu orgaanisesti sitoutunut jodi absorboi verisuonessa/kudoksessa röntgensäteilyä.

Terveillä vapaaehtoisilla tutkittiin jodiksanoli-injektion jälkeen hemodynaamisia, kliinis-kemiallisia ja hyytymisparametreja. Mitään merkitsevästi poikkeavia arvoja ei havaittu verrattuna injektiota edeltäneisiin vastaaviin arvoihin. Laboratorioarvoissa havaitut harvat muutokset olivat vähäisiä eikä niiden katsottu olevan kliinisesti merkitseviä.

Visipaque-injektio voi aiheuttaa muutoksia potilaiden munuaisten toimintaan. Diabeetikoilla, joilla seerumin kreatiniinitasot olivat 1,3–3,5 mg/dl, kolmen päivän aikana angiografian suorittamisesta Visipaquen käyttö nosti 3 %:lla potilaista kreatiniinitasoa ≥ 0,5 mg/dl. Proksimaalitubulusten solujen entsyymieritys (alkalinen fosfataasi ja N-asetyyli-ß-glukosaminidaasi) on vähäisempää kuin ionisoitumattomien monomeeristen varjoaineinjektioiden jälkeen. Sama on havaittavissa verrattaessa jodiksanolia ionisoituviin dimeerisiin varjoaineisiin.

Tutkimuksissa, joissa mitattiin kardiovaskulaarisia parametreja kuten LVEDP, LVSP, sydämen syke ja QT-aika sekä reisivaltimon verenvirtauksen nopeus, havaittiin Visipaque-injektion vaikuttavan niihin vähemmän kuin vertailuaineina käytettyjen muiden varjoaineiden.

Jodiksanoli jakautuu kehossa nopeasti keskimääräisen jakautumisen puoliintumisajan ollessa noin 21 minuuttia. Ilmeinen jakautumistilavuus on samaa suuruusluokkaa kuin solunulkoisen nesteen tilavuus (0,26 l painokiloa kohti), mikä osoittaa, että jodiksanoli jakautuu ainoastaan solunulkoiseen tilaan.

Metaboliitteja ei ole havaittu. Jodiksanolista sitoutuu proteiineihin alle 2 %.

Keskimääräinen eliminaation puoliintumisaika on noin 2 tuntia. Jodiksanoli erittyy pääasiassa munuaisten kautta glomerulusfiltraation avulla. Terveillä vapaaehtoisilla erittyi annetusta annoksesta virtsaan muuttumattomana noin 80 % 4 tunnin ja 97 % 24 tunnin kuluessa injektiosta. Injisoidusta annoksesta vain noin 1,2 % erittyy ulosteeseen 72 tunnin kuluessa. Virtsassa maksimaalinen pitoisuus saavutetaan noin tunnin kuluessa injektiosta.

Suositellulla annosvälillä ei kinetiikan ole havaittu olevan riippuvainen annoksesta.

Lisääntymistutkimuksissa jodiksanolin ei ole todettu aiheuttavan rotille eikä kaniineille lisääntymiskyvyn huononemista eikä sillä ole teratogeenisia vaikutuksia.

Trometamoli,

natriumkloridi,

kalsiumkloridi,

natriumkalsiumedetaatti,

suolahappo (pH:n säätämiseksi)

injektionesteisiin käytettävä vesi.

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa. Varjoaine on vedettävä omaan ruiskuunsa.

3 vuotta.

Säilyvyys käytön aikana: 500 ml:n polypropyleenipulloissa oleva jodiksanoliliuos pysyy kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 24 tunnin ajan avaamisen jälkeen. Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulisi käyttää heti avaamisen jälkeen. Jos valmistetta ei käytetä heti, käyttöä edeltävät olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla. Avatun valmisteen säilyvyysaika on tavallisesti enintään 24 tuntia, jos valmisteen käsittely on tapahtunut valvotuissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Ei saa jäätyä. Herkkä valolle.

Varjoaine voidaan lämmittää ennen sen antamista ja säilyttää lämpökaapissa 37 °C lämpötilassa 1 kuukauden ajan.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

VISIPAQUE injektioneste, liuos
270 mg I/ml 10 x 100 ml (Soft Pack) (527,63 €), 10 x 200 ml (Soft Pack) (986,07 €), 10 x 50 ml (290,66 €)
320 mg I/ml 10 x 100 ml (Soft Pack) (624,88 €), 10 x 200 ml (Soft Pack) (1135,33 €), 10 x 50 ml (336,62 €), 6 x 500 ml (Soft Pack) (1520,88 €)

PF-selosteen tieto

Lasipullot:

Varjoaine on pakattu injektiopulloihin (20 ml) sekä infuusiopulloihin (50, 100, 200 ja 500 ml). Molemmat pullotyypit on valmistettu värittömästä erittäin kestävästä borosilikaattilasista (Ph. Eur. Type I). Kumikorkit ovat halobutyyliä (Ph. Eur. Type I), ja ne on suljettu metallisella repäisykorkilla, jossa on päällä värillisestä muovista valmistettu kansi.

Polypropyleenipullot:

Valmistetta on saatavana myös polypropyleenipulloissa. Pullot 10, 20, 40, 50 ml ovat pystyssä seisovia, kovia muovipulloja, joissa on ”twist-off”-korkki. Pullot 50, 75, 100, 150, 175, 200 ja 500 ml on suljettu halobutyylitulpalla (Ph.Eur. tyyppi I) ja muovisella (PP) kierrekorkilla, jossa on sinettirengas.

Lasipulloissa:

10 x 20 ml

10 x 50 ml

10 x 100 ml

6 x 200 ml

6 x 500 ml

Polypropyleenipulloissa:

10 x 10 ml

10 x 20 ml

10 x 40 ml

10 x 50 ml

10 x 75 ml

10 x 100 ml

10 x 150 ml

10 x 175 ml

10 x 200 ml

6 x 500 ml

Valmisteen kuvaus:

Visipaque-injektionesteet ovat kirkkaita, värittömiä tai hieman keltaisia vesiliuoksia.

Kuten kaikki parenteraaliset tuotteet on Visipaque-injektionestekin tarkastettava ennen käyttöä huomioiden mahdolliset värinmuutokset sekä partikkelit ja viat pullossa. Varjoaine on vedettävä ruiskuun juuri ennen käyttöä. Kukin pullo on tarkoitettu vain yhdelle potilaalle. Mahdollinen jäljelle jäänyt liuos hävitetään. Visipaquen voi lämmittää kehonlämpöiseksi (37 °C) ennen sen antamista.

500 ml:n pullo:

Pullo on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan moniannosinjektoreissa/ automaattipumpuissa useammalle potilaalle yhden työpäivän aikana. Kaikki potilaskohtainen kertakäyttömateriaali on hävitettävä kunkin tutkimuksen jälkeen. Aseptista tekniikkaa ja laitevalmistajien suosituksia on noudatettava. Jäljelle jäänyt varjoaine on hävitettävä työpäivän päätteeksi.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

VISIPAQUE injektioneste, liuos
270 mg I/ml 10 x 100 ml, 10 x 200 ml, 10 x 50 ml
320 mg I/ml 10 x 100 ml, 10 x 200 ml, 10 x 50 ml, 6 x 500 ml

• Ei korvausta.

V08AB09

05.04.2022