RETAFYLLIN depottabletti 200 mg

200 mg depottabl.: Yksi tabletti sisältää 200 mg teofylliiniä.

300 mg depottabl.: Yksi tabletti sisältää 300 mg teofylliiniä.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi 200 mg:n depottabletti sisältää enintään 10 mg hydrattua risiiniöljyä.

Yksi 300 mg:n depottabletti sisältää enintään 15 mg hydrattua risiiniöljyä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Depottabletti.

Astma ja muut obstruktiiviset keuhkosairaudet, kuten krooninen keuhkoputkentulehdus.

Teofylliiniä ei saa käyttää ensisijaisena lääkkeenä lasten astman hoidossa.

Annostus

Annostus on yksilöllinen riippuen taudin vaikeusasteesta ja potilaan sietokyvystä.

Annos tulee laskea käyttäen potilaan ihannepainoa.

Tehokkaana teofylliinin seerumipitoisuutena pidetään 5–12 mikrog/ml (20 mikrog/ml ei saa ylittyä). Jos samanaikaisesti käytetään β₂‑reseptoriagonisteja, viitealueen alarajoilla olevat teofylliinipitoisuudet voivat riittää.

Aikuiset

Aloitusannos on 300 mg kahdesti päivässä kolmen päivän ajan. Tämän jälkeen teho tulee arvioida potilaan vasteen mukaan ja annos voidaan tarvittaessa nostaa 450 mg:aan kahdesti päivässä tai vastaavasti vähentää 150 mg:aan kahdesti päivässä.

Maksan vajaatoiminta, sydämen vajaatoiminta, virusinfektio ja kuumetila

Suositeltu aloitusannos maksan vajaatoimintaa, sydämen vajaatoimintaa ja virusinfektiota sairastaville tai kuumeisille potilaille on 200 mg kahdesti vuorokaudessa. Annosta voidaan tarvittaessa nostaa vähintään kolmen vuorokauden käytön jälkeen asteittain siten, että kerta-annosta (aamu- ja ilta-annosta) nostetaan kerrallaan 100 mg. Huolellista seerumin teofylliinipitoisuuksien seurantaa suositellaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Retafyllin‑tabletteja ei tule käyttää alle 6‑vuotiaille lapsille. Alle 6‑vuotiaille on saatavilla muita paremmin soveltuvia lääkemuotoja.

Lapsille, joilla teofylliinin maksametabolia on erityisen nopeaa, voidaan annostelu tehdä tarvittaessa 8 tunnin välein.

Annostus lapsen painon mukaan seuraavasti:

Oheiset annossuositukset ovat hoidon ensimmäisille 1–2 viikolle. Jos teho ei ole riittävä, vuorokausiannosta voidaan nostaa 100–200 mg:n lisäyksin tarkkailemalla potilasta ja pitämällä kolme vuorokautta taukoa annoslisäysten välillä.

Iäkkäät potilaat

Ikääntyminen saattaa alentaa teofylliinin puhdistumaa.

Seerumin teofylliinipitoisuuden seuranta

Hoidon seurannassa teofylliinipitoisuus tulee mitata 1–2 kertaa vuodessa. Jos seuraavat vuorokausiannokset ylitetään tai jos potilaalla ilmenee haittavaikutuksia, seerumin teofylliinipitoisuuksia tulee lisäksi seurata. Seurannan lisätarpeen arviointia varten ks. myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset.

Seerumin teofylliinipitoisuus määritetään juuri ennen aamuannoksen ottoa. Lisäksi pitoisuus voidaan määrittää 3–6 tuntia lääkkeenoton jälkeen, jolloin se on korkeimmillaan. Tehokkaana teofylliinin seerumipitoisuutena pidetään 5–12 mikrog/ml (20 mikrog/ml ei saa ylittyä). Titrattaessa potilaan vuorokausiannosta pitoisuusmääritysten mukaisesti, annoskorotukset eivät saisi ylittää 25 %:a normaalista vuorokausiannoksesta. Seerumin teofylliinipitoisuuksien määritykset tulee tehdä, kun vuorokausiannos on pysynyt stabiilina vähintään kolmen vuorokauden ajan.

Vaihdettaessa potilaan lääkitys toiseen teofylliinivalmisteeseen seerumin teofylliinipitoisuudet tulee määrittää ja annostus säätää sen mukaisesti.

Antotapa

Annokset otetaan 12 tunnin välein. Potilaat, joiden oireet pahenevat yöaikaan tai jotka oireilevat aamuisin, voivat hyötyä myös kerta-annostelusta ottamalla koko vuorokausiannoksen illalla.

Depottabletteja ei saa murskata eikä pureskella. Depottabletin voi turvallisesti jakaa yhtä suuriin annoksiin annoksen sovittamiseksi.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille metyyliksantiineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Alle 6‑vuotiaat lapset.

Seerumin teofylliinipitoisuutta tulisi seurata, mikäli suositellulla annostuksella ei saada riittävää vaikutusta tai potilaalla ilmenee haittavaikutuksia.

Kuume vähentää teofylliinin puhdistumaa. Annoksen pienentäminen voi olla tarpeen myrkytyksen välttämiseksi.

Seerumin teofylliinipitoisuudet suositellaan määritettäväksi 1–2 kertaa vuodessa ja lisäksi aina kun epäillään kohonneita lääkeainepitoisuuksia (ks. kohta Annostus ja antotapa). Teofylliinin käyttöön on syytä suhtautua varoen ulkustautia, hypertyreoosia, verenpainetautia, sydämen rytmihäiriöitä tai muita kardiovaskulaarisia sairauksia sairastavilla potilailla sekä potilailla, joilla on esiintynyt epileptisiä kohtauksia (ks. kohta Haittavaikutukset). Teofylliini pitkittää kouristuksia sähkösokkihoidossa.

Lääkeaineen eliminaatio on hidastunut sydämen vajaatoimintaa, keuhkoedeemaa, cor pulmonalea tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla sekä myös hypoksemiassa. Kuume ja virusinfektiot (erityisesti influenssa B) saattavat myös hidastaa teofylliinin eliminaatiota. Näissä tilanteissa lääkeannoksen huomattava pienentäminen voi olla tarpeen. Teofylliinin metabolia voi olla muuttunut myös potilailla, joilla on COPD ja akuutti hengitystiesairaus, kuten pneumonia. Varovaisuutta suositellaan lisäksi hoidettaessa potilaita, joilla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Tupakointi lisää teofylliinin puhdistumaa, ja tupakoijat voivat tarvita muita korkeampia lääkeannoksia.

Ks. myös mahdolliset yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Lapset ovat alttiimpia teofylliinin aiheuttamille kouristuksille jo lääkeaineen terapeuttisilla seerumipitoisuuksilla. Myös kiihtymystä sekä lisääntyneestä virtsaamisesta ja oksentelusta johtuvaa kuivumista esiintyy lapsilla enemmän. Teofylliiniä tulisi käyttää varoen myös vanhuksilla, koska ikääntymisen seurauksena lääkeaineen kinetiikassa voi tapahtua muutoksia.

Metyyliksantiinien toksiset vaikutukset ovat additiivisia. Tämän vuoksi samanaikaista liiallista käyttöä, kuten yhteisannostelua laskimon ja suun kautta, tulee välttää.

Teofylliini voi voimistaa hypoksiasta, β₂‑agonistihoidosta, kortikosteroideista tai diureeteista johtuvaa hypokalemiaa. Kyseisten potilaiden plasman kaliumpitoisuuksien seurantaa suositellaan. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa potilailla, joilla on vaikea astma.

Teofylliinihoitoon liittyen on kuvattu akuutteja porfyriakohtauksia, joten porfyriaa sairastavilla potilailla tulee lääkkeen käyttöä välttää.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää hydrattua risiiniöljyä. Saattaa aiheuttaa vatsavaivoja ja ripulia.

Farmakokineettiset ja farmakodynaamiset interaktiot teofylliinin kanssa ovat mahdollisia. Useat lääkeaineet voivat vaikuttaa teofylliinin puhdistumaan vaikuttamalla etenkin sytokromi P450 ‑oksidaasi CYP1A2:n, mutta myös CYP3A4:n ja CYP2E1:n, oksidatiiviseen metaboliaan. Metaboliaa estävät ja puhdistumaa alentavat lääkeaineet voivat aiheuttaa teofylliinipitoisuuksien nousua. Aloitettaessa uusi lääkitys teofylliiniä käyttävälle potilaalle tulisi seerumin teofylliinipitoisuus määrittää muutaman päivän sisällä. Mikäli käytetään lääkkeitä, joilla on todettu yhteisvaikutus, teofylliinipitoisuuksia on syytä seurata.

Anestesia-aineet

Rytmihäiriöriski on lisääntynyt, mikäli teofylliiniä käytetään samanaikaisesti halotaanin tai pankuronin kanssa. Teofylliinin ja ketamiinin yhteiskäyttöön liittyy lisääntynyt kouristusriski.

Antineoplastiset aineet

Aminoglutetimidi saattaa lisätä teofylliinin puhdistumaa.

Beetasalpaajat

Beetasalpaajien käyttöä tulee huolella harkita jokaisella potilaalla, jolla on bronkokonstriktiota. Ei-selektiivisesti vaikuttavia aineita ei tulisi käyttää, koska ne voivat aiheuttaa keuhkoputkien supistumista. Propranololi estää lisäksi teofylliinin metaboliaa.

Bentsodiatsepiinit

Teofylliini vähentää diatsepaamin ja muiden bentsodiatsepiinien sedatiivisia ja psykomotorisia vaikutuksia.

Disulfiraami

Disulfiraami heikentää teofylliinin puhdistumaa ja teofylliinin annostusta tulisi yhteiskäytössä vähentää.

Diureetit

Diureettien ja teofylliinin yhteiskäyttö voi aiheuttaa hypokalemiaa.

Ehkäisytabletit

Ehkäisytabletit voivat vähentää teofylliinin puhdistumaa.

Epilepsialääkkeet

Fenytoiini lisää teofylliinin puhdistumaa huomattavasti. Yhteiskäytössä myös fenytoiinin pitoisuus voi laskea ja molempien pitoisuuksia on syytä seurata. Myös fenobarbitaali (primidonin metaboliitti) ja karbamatsepiini lisäävät teofylliinin puhdistumaa, ja teofylliini saattaa alentaa karbamatsepiinin pitoisuuksia.

H₂-reseptorinsalpaajat

Simetidiini estää teofylliinin metaboliaa ja alentaa sen puhdistumaa, eikä yhteiskäyttö ole suositeltavaa. Ranitidiini ei ilmeisesti juuri vaikuta teofylliinin puhdistumaan, mutta tapausselostuksissa on kuitenkin kuvattu toksisuutta yhteiskäytössä.

Kalsiumkanavan salpaajat

Verapamiili ja diltiatseemi saattavat alentaa teofylliinin puhdistumaa. Felodipiini saattaa yhteiskäytössä hiukan lisätä teofylliinin puhdistumaa.

Kihtilääkkeet

Allopurinoli voi vähentää teofylliinin puhdistumaa. Sulfiinipyratsoni voi lisätä teofylliinin puhdistumaa.

Kortikosteroidit

Kortikosteroidien ja teofylliinin yhteiskäyttö voi aiheuttaa hypokalemiaa.

Litium

Teofylliini edistää litiumin puhdistumaa ja alentaa sen pitoisuutta.

Masennuslääkkeet

Fluvoksamiini estää voimakkaasti teofylliinin metaboliaa ja voi johtaa teofylliinipitoisuuden kohoamiseen. Yhteiskäyttöä on syytä välttää.

Mäkikuisma

(Hypericum perforatum), masennuksen hoitoon käytetty rohdosvalmiste, voi lisätä teofylliinin metaboliaa ja alentaa sen pitoisuutta. Yhteiskäyttöä ei suositella.

Metotreksaatti

Metotreksaatti saattaa vähentää teofylliinin puhdistumaa.

Mikrobilääkkeet

Fluorokinolonit, esimerkiksi siprofloksasiini ja jonkin verran myös norfloksasiini, voivat vähentää teofylliinin puhdistumaa ja nostaa sen pitoisuutta. Siprofloksasiinin ja teofylliinin yhteiskäytössä on havaittu alentunutta kouristuskynnystä ja kouristuksia on kuvattu, ja yhteiskäyttöä olisi hyvä välttää. Teofylliiniä ja kinoloneja tulee käyttää yhdessä hyvin varoen pitoisuuksia seuraten, erityisesti ikääntyneillä potilailla.

Makrolidit ovat CYP3A4‑inhibiittoreita. Etenkin erytromysiini estää teofylliinin metaboliaa ja voi nostaa teofylliinin pitoisuutta, ja teofylliinipitoisuuden seurantaa suositellaan. Erytromysiinin pitoisuus saattaa myös laskea yhteiskäytössä. Myös klaritromysiini saattaa nostaa teofylliinipitoisuutta hieman.

Rifampisiini on voimakas maksaentsyymien indusoija, ja se nopeuttaa teofylliinin puhdistumaa, mikä voi vaatia annosmuutosta.

Imipeneemin ja teofylliinin yhteiskäytössä on kuvattu kouristuksia.

Isoniatsidi alentaa teofylliinin puhdistumaa.

Tetrasykliini saattaa alentaa heikosti teofylliinin puhdistumaa.

Tiabendatsoli vähentää teofylliinin puhdistumaa ja teofylliinin annostusta tulisi vähentää samanaikaisessa käytössä.

Viruslääkkeet

Asikloviiri vähentää teofylliinin puhdistumaa ja voi nostaa sen pitoisuutta. Ritonaviiri lisää teofylliinin puhdistumaa. Interferonien ja teofylliinin samanaikainen käyttö voi nostaa teofylliinin pitoisuutta. Influenssarokote voi vähentää teofylliinin puhdistumaa.

Rytmihäiriölääkkeet

Amiodaroni, propafenoni ja meksiletiini voivat hidastaa teofylliinin puhdistumaa ja nostaa sen pitoisuuksia.

Adenosiinireseptorin antagonistina teofylliini voi vaikuttaa adenosiinin tehoon rytmihäiriöiden hoidossa.

Sympatomimeetit

β₂‑agonistit voivat yhteiskäytössä teofylliinin kanssa lisätä hypokalemiaa, hyperglykemiaa, takykardiaa, hypertensiota ja vapinaa. Plasman kaliumtasoja tulee seurata. Isoprenaliini ja terbutaliini saattavat edistää teofylliinin puhdistumaa ja fenyylipropanoliamidi vähentää teofylliinin puhdistumaa.

Samanaikaisen efedriinin ja teofylliinin annostelun on raportoitu voimistavan keskushermostoon ja ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia.

Tiklopidiini

Tiklopidiini vähentää teofylliinin puhdistumaa ja voi nostaa sen pitoisuutta.

Muut yhteisvaikutukset

Äkilliset muutokset päivittäisessä kofeiinia sisältävien tuotteiden nauttimisessa voivat vaikuttaa teofylliinin eliminaatioon.

Tupakointi lisää teofylliinin puhdistumaa. Vaikutus voi kestää viikkoja lopettamisen jälkeen.

Raskaus

Teofylliinin raskauden aikaiseen käyttöön tulee suhtautua harkiten.

Teofylliini läpäisee istukan. Se voi hidastaa synnytystä ja on raportoitu tapauksia, joissa teofylliini on aiheuttanut sitä käyttäneiden äitien vastasyntyneille lapsille takykardiaa, ärtyneisyyttä ja oksentelua. Raskauden aikaisessa käytössä suositellaan kuukausittaista seerumin teofylliinipitoisuuden määritystä sekä määritystä synnytyksen jälkeen.

Imetys

Teofylliinin imetyksen aikaiseen käyttöön tulee suhtautua harkiten.

Teofylliini erittyy ihmisen rintamaitoon ja on havaittu vaikutuksia hoitoa saaneiden naisten rintaruokkimissa imeväisissä. Sen puoliintumisaika on erityisen pitkä keskosilla, joille annos saattaa aiheuttaa haittoja. Lapsilla on kuvattu ärtyneisyyttä. Rintaruokinta tulisi tehdä ennen lääkkeen ottoa ja äidin seerumin teofylliinipitoisuus tulisi pitää viitealueen alarajoilla.

Retafyllin-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Hoidon alkuvaiheessa mahdollisesti ilmenevän takykardian vuoksi ajokykyä ja koneidenkäyttökykyä voi olla syytä harkita.

Arviolta 10–15 % potilaista saa teofylliinistä haittavaikutuksia. Yleisimpiä ovat ruoansulatuskanavan oireet, jotka kuitenkin vähenevät tai häviävät pitkäaikaisessa käytössä tai annosta pienennettäessä. Haittavaikutukset liittyvät seerumin teofylliinipitoisuuteen, mutta vaikutus on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Haittavaikutukset ovat yleisempiä yli 110 mikromol/l:n (20 mikrog/ml) pitoisuuksilla. Jos teofylliinipitoisuus nousee yli 140 mikromol/l (25 mikrog/ml), riski rytmihäiriöille ja keskushermosto-oireille lisääntyy.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: Hyvin yleiset (≥ 10), yleiset (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinaiset (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

*Kouristusriski on lisääntynyt asidoosissa, hyperkarbiassa sekä maksasairauksien aiheuttamassa hypoalbuminemiassa.

Vaskulaarisia kollapseja, kaksi hepatiittitapausta ja yksi Stevens-Johnsonin syndroomatapaus on myös kuvattu. Teofylliini voi lisätä vapaiden rasvahappojen määrää plasmassa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‒haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

Teofylliini voi aiheuttaa kuolemaan johtavia myrkytystapauksia. Yliannostuksen oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, verioksennukset, ripuli, vatsakivut, päänsärky, levottomuus, vapina, hypotensio, takykardia, hyperventilaatio ja tajunnantason lasku. Useimmat oireet esiintyvät seerumin yli 20 mikrog/ml:n teofylliinipitoisuuksilla. Fokaalisia ja yleistyneitä toonis-kloonisia kouristuksia voi esiintyä, joskus ilman aiempia toksisuusoireita. Kouristukset esiintyvät yleensä 40 mikrog/ml:n ylittävillä seerumipitoisuuksilla ja voivat olla vaikeahoitoisia. Teofylliini voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, kuten eteis- ja kammiolisälyöntejä, eteisvärinää ja supraventrikulaarisia ja multifokaalisia atriaalisia takykardioita. Muita oireita voivat olla suolistoverenvuodot, metabolinen asidoosi, hypokalemia, hyperglykemia, hyperkalsemia sekä rabdomyolyysi ja siihen liittyen munuaisten vajaatoiminta. Kroonisissa myrkytyksissä toksisia oireita voi esiintyä matalammilla pitoisuuksilla kuin akuutissa yliannostuksessa.

Myrkytyksen hoitona on tarvittaessa mahalaukun tyhjennys (suuri määrä depottabletteja otettu lyhyen ajan sisällä). Erityisen tärkeää on lääkehiilen anto toistuvasti. Laksatiivin käyttöä voidaan harkita. Hoito on oireenmukaista. Hengitystä, hemodynamiikkaa ja neste-, elektrolyytti- ja happo-emästasapainoa sekä munuaisfunktiota tulee seurata ja mahdolliset häiriöt, etenkin hypokalemia ja asidoosi, korjata. EKG:tä tulee seurata. Seerumin teofylliinipitoisuutta täytyy seurata. Jos kyseessä on vaikea myrkytys (tai teofylliinin pitoisuus ylittää 100 mikrog/ml), on syytä harkita hemoperfuusiota. Diatsepaamia tai fenobarbitaalia voidaan käyttää kouristusten hoitoon. Fenytoiinin teho kouristuksiin saattaa olla huono. Takykardioiden hoitoon voidaan harkita beetasalpaajaa, huomioiden kuitenkin beetasalpaajien mahdollinen keuhkoputkia supistava vaikutus.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ahtauttavien hengitystiesairauksien lääkkeet, Ksantiinijohdokset, ATC-koodi: R03DA04

Teofylliini on ksantiinijohdannainen, jota on käytetty astman aiheuttaman keuhkoputkien supistumisen ehkäisyyn. Teofylliini relaksoi sileälihasta erityisesti keuhkoputkissa, stimuloi keskushermostoa ja sydäntä sekä lisää virtsaneritystä. Lisäksi lääkeaine aiheuttaa keuhkoverisuonten laajenemista, stimuloi hengitysteiden värekarvatoimintaa sekä vähentää tulehdusvälittäjäaineiden vapautumista syöttösoluista. Teofylliinin vaikutusmekanismeja on esitetty useita. Lääkeaine estää kilpailevasti nukleotidifosfodiesteraasientsyymiä, minkä seurauksena solunsisäisen syklisen AMP:n määrä kasvaa. Lääkeaineella on lisäksi vaikutuksia solunsisäisen kalsiumin säätelyyn. Lisäksi teofylliini toimii adenosiinireseptoreiden A₁ ja A₂ antagonistina, lisää endogeenisten katekoliamiinien vapautumista ja vähentää epäsuorasti prostaglandiinisynteesiä.

Tehokkaana teofylliinin seerumipitoisuutena pidetään 5–12 mikrog/ml (20 mikrog/ml ei saa ylittyä).

Teofylliini imeytyy lähes täysin otettaessa suun kautta. Ensivaiheen metabolia on merkityksetöntä. Hyötyosuus on useimmilla depotvalmisteilla lähes 100 %. Teofylliinin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan depotvalmisteilla 4–5 tunnin kuluessa. Samanaikainen ruokailu pidentää huippupitoisuuden saavuttamista, mutta ei yleensä vaikuta hyötyosuuteen. Makuulla olo (yleensä yöaika) hidastaa tai alentaa teofylliinin imeytymistä depot-lääkemuodoista. Teofylliini jakautuu nopeasti elimistöön. Keskimääräinen jakautumistilavuus on n. 0,5 l/kg. Terapeuttisilla pitoisuuksilla noin 60 % lääkeaineesta on sitoutuneena plasman proteiineihin. Vastasyntyneillä ja potilailla, joilla on maksakirroosi, sitoutuminen on vähäisempää. Teofylliini läpäisee veri-aivoesteen ja istukan ja kulkeutuu myös rintamaitoon.

Teofylliini erittyy pääasiassa munuaisten kautta. Alle 15 % annoksesta erittyy muuttumattomana virtsaan. Keskosilla ja vastasyntyneillä 50–90 % erittymisestä tapahtuu kuitenkin munuaisten kautta. Teofylliini eliminoituu pääasiassa maksassa, jossa teofylliini metaboloituu 1,3-dimetyylivirtsahapoksi, 1‑metyylivirtsahapoksi (välituote 1‑metyyliksantiini) ja 3‑metyyliksantiiniksi. Se metaboloituu pääasiassa sytokromi P450 ‑isoentsyymi CYP1A2:n, mutta myös CYP2E1:n ja CYP3A4:n, kautta. Muutos kofeiiniksi on lisäksi tärkeä eliminaatioreitti keskosille ja vastasyntyneille. Teofylliinin puoliintumisaika terveillä tupakoimattomilla astmaattisilla aikuisilla on 6–12 tuntia, lapsilla 1–5 tuntia, tupakoijilla 4–5 tuntia ja vastasyntyneillä ja keskosilla 10–45 tuntia. Teofylliinin eliminaatiossa on suuria yksilöiden välisiä eroja kaikissa ikäluokissa. Lisäksi potilaiden teofylliinin eliminaationopeudet voivat yksilöittäinkin vaihdella eri aikoina 30 %. Teofylliinin maksametabolia on saturoituvaa. Muu samanaikainen lääkitys voi vaikuttaa sytokromi P450 ‑entsyymijärjestelmän kautta teofylliinin eliminaatioon. Muita teofylliinin puhdistumaan heikentävästi vaikuttavia tekijöitä ovat maksakirroosi (ei akuutti hepatiitti tai kolestaasi), vaikea sydämen vajaatoiminta tai cor pulmonale, kuume ja virusinfektiot – erityisesti influenssa B.

Metyyliksantiineilla on hiirikokeissa raportoitu olleen teratogeenisiä ominaisuuksia, mutta tätä ei ole epidemiologisissa tutkimuksissa ihmisellä pystytty osoittamaan. Raportit teofylliinin mahdollisesti syöpää aiheuttavasta vaikutuksesta ihmisellä ovat olleet ristiriitaisia.

Povidoni

Polyakrylaattidispersio 30 %

Karbomeerit

Risiiniöljy, hydrattu

Magnesiumstearaatti

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alle 25 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

RETAFYLLIN depottabletti
200 mg (J) 100 kpl (9,37 €)

PF-selosteen tieto

Ruskea, tyypin III lasitölkki, alumiinikierrekorkki.

100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

200 mg depottabl.: Valkoinen tai melkein valkoinen, tasainen, viistoreunainen, jakouurteellinen tabletti, halkaisija 8,9–9,1 mm.

300 mg depottabl.: Valkoinen tai melkein valkoinen jakouurteellinen kapselitabletti, pituus 14,0–14,2 mm, leveys 6,0–6,2 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

RETAFYLLIN depottabletti
200 mg 100 kpl

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen keuhkoastma ja sitä läheisesti muistuttavat krooniset obstruktiiviset keuhkosairaudet (203).
• Peruskorvaus (40 %).

R03DA04

31.01.2022