PRIMASPAN enterotabletti 50 mg, 100 mg

Yksi tabletti sisältää 50 mg tai 100 mg asetyylisalisyylihappoa.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää laktoosimonohydraattia 26 mg (50 mg:n tabletti) tai 52 mg (100 mg:n tabletti).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Enterotabletti (tabletti).

Tilat, joissa tromboottisten ja tromboembolisten valtimotukosten riski on lisääntynyt, kuten lyhytkestoinen aivoverenkierron häiriö (TIA), epästabiili angina pectoris, sydäninfarktin tai aivoinfarktin uusiutumisen ehkäisy, ja potilaille, joille on suoritettu sepelvaltimoiden revaskularisaatio. Ensimmäisen sydäninfarktin riskin pienentäminen potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, kuten diabetes mellitus, hyperlipidemia, hypertensio, ylipaino, tupakointi tai korkea ikä.

Voidaan käyttää akuutin sydäninfarktin ensiapuna.

Annostus

Sydän- ja aivoperäisten tromboembolisten valtimotukosten estossa annossuositus on 100–300 mg vuorokaudessa (annostus ja hoito lääkärin ohjeen mukaan).

Ensimmäisen sydäninfarktin riskin pienentäminen potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, kuten diabetes mellitus, hyperlipidemia, hypertensio, ylipaino, tupakointi tai korkea ikä: 100 mg vuorokaudessa tai 300 mg joka toinen päivä.

Akuutti sydäninfarkti: aloitusannos 250-500 mg annetaan heti, kun epäillään sydäninfarktia. Ylläpitoannos on 100 mg/vrk ja sen kesto pitää arvioida uusiutuvan sydäninfarktin eston tarpeen mukaan.

Pediatriset potilaat

Primaspan-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiailla lapsilla ei ole tutkittu. Tietoa ei ole saatavilla. Primaspan-valmisteen käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ei suositella.

Maksan vajaatoiminta

Primaspan-valmiste on vasta-aiheinen potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet). Primaspan-valmistetta on käytettävä erityistä varovaisuutta noudattaen potilaille, joiden maksan toiminta on heikentynyt (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta

Primaspan-valmiste on vasta-aiheinen potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet). Primaspan-valmistetta on käytettävä erityistä varovaisuutta noudattaen potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt, koska asetyylisalisyylihappo voi lisätä munuaisten toiminnan heikkenemistä ja akuutin munuaisten vajaatoiminnan riskiä (ks. kohta 4.4).

Antotapa

Enterotabletit niellään kokonaisina runsaan nestemäärän kera. Enterotablettia ei saa murskata, halkaista tai pureskella, jotta varmistetaan, että vaikuttava aine vapautuu ohutsuolen emäksisessä ympäristössä.

Akuutin sydäninfarktin hoidossa ensimmäinen tabletti olisi purtava rikki ennen nielemistä, jolloin asetyylisalisyylihapon imeytyminen nopeutuu.

Hoidon kesto

Kun hoito on aloitettu lääkärin aloitteesta ja ohjauksessa, hoitava lääkäri päättää hoidon kestoajan.

• yliherkkyys asetyylisalisyylihapolle, muille tulehduskipulääkkeille (salisylaateille) tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
• salisylaattien tai muiden samalla tavalla vaikuttavien lääkkeiden (esim. tulehduskipulääkkeiden) aiemmin aiheuttama astma
• vuototaipumus, esimerkiksi hemofilian tai trombosytopenian vuoksi
• hypoprotrombinemia
• vaikea munuaisten vajaatoiminta (glomerulusfiltraatio alle 30 ml/min)
• vaikea maksan vajaatoiminta
• vaikea sydämen vajaatoiminta
• aktiivinen maha- tai pohjukaissuolihaava
• käyttö yhdessä metotreksaatin kanssa, jos annos on 15 mg viikossa tai enemmän (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
• yli 100 mg ylittävät vuorokausiannokset raskauden viimeisen kolmanneksen aikana

Asetyylisalisyylihappoa on käytettävä varoen potilaille, joilla on kroonisia tai toistuvia maha- ja pohjukaissuolihaavoja tai jos on tiedossa, että potilaalla on ollut ruoansulatuskanavan verenvuoto.

Asetyylisalisyylihappo saattaa laukaista bronkospasmin ja astmakohtauksen tai muun yliherkkyysreaktion. Yliherkkyyttä asetyylisalisyylihapolle esiintyy n. 20 %:lla aikuispotilaista. Kuitenkin kliinisesti merkittävää yliherkkyyttä esiintyy vain n. 4 %:lla. Potilaat, joilla on keuhkoastma, keuhkoahtaumatauti tai muu krooninen ahtauttava keuhkosairaus, heinänuha tai nenäpolyyppeja tai jotka saavat yliherkkyysoireita (esim. yliherkkyysihottumaa, kutinaa tai nokkosrokkoa) muista aineista, ovat erityisen alttiita näille reaktioille (ks. myös kohta Haittavaikutukset). Ristiallergiaa saattaa esiintyä kaikkien prostaglandiinisynteesiä estävien tulehduskipulääkkeiden kanssa.

Munuaisten vajaatoiminnan tai heikentyneen verenkierron yhteydessä (esim. munuaisten verenkiertosairaus, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, nestevajaus, suuri leikkaus, sepsis tai vakavat verenvuodot) käytössä on noudatettava varovaisuutta, sillä asetyylisalisyylihappo saattaa lisätä edelleen munuaisten toiminnanvajauksen ja akuutin munuaisten vajaatoiminnan riskiä.

Maksan ja sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla turvotustaipumus voi lisääntyä, minkä vuoksi asetyylisalisyylihappoa on käytettävä varoen.

Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa lupus erythematosusta tai muita sidekudostauteja sairastavia potilaita, koska näissä potilasryhmissä on todettu lisääntynyttä hepatiitti- ja munuaisten vajaatoimintariskiä.

Korkea ikä altistaa ruoansulatuskanavaan kohdistuville haittavaikutuksille.

Vakavaa glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutosta (G6PD) sairastavilla potilailla asetyylisalisyylihappo voi aiheuttaa hemolyysiä ja hemolyyttistä anemiaa. Riskitekijöitä ovat mm. suuret asetyylisalisyylihappoannokset, kuume ja akuutti tulehdus.

Asetyylisalisyylihappo lisää vuotoriskiä, mikä on otettava huomioon kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä (koskee myös pienkirurgisia toimenpiteitä, kuten hampaanpoisto). Verihiutaleiden aggregaatiota estävä vaikutus kestää usean päivän ajan asetyylisalisyylihapon käytön jälkeen. Päätöksen hoidon jatkamisesta tai keskeyttämisestä on perustuttava huolelliseen arvioon potilaan riskeistä ottaen huomioon sekä tromboottisten komplikaatioiden että verenvuotokomplikaatioiden riski.

Asetyylisalisyylihapon käyttäminen samanaikaisesti antikoagulanttien (esim. varfariini tai hepariini) tai trombosyyttiaggregaation estäjien kanssa lisää verenvuotojen riskiä (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Asetyylisalisyylihapon käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä, eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Asetyylisalisyylihappohoidon lopettamista on harkittava naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Asetyylisalisyylihappo vähentää jo pienillä annoksilla virtsahapon eritystä. Siitä johtuen se saattaa laukaista kihdin potilailla, joilla virtsahapon eritys on jo ennestään vähentynyt.

Pediatriset potilaat

Asetyylisalisyylihappovalmisteita ei suositella lapsille eikä nuorille kuumeisten tai kuumeettomien virusinfektioiden hoitoon ilman lääkärin määräystä, koska ne saattavat lisätä Reyen oireyhtymän riskiä, erityisesti influenssa A:n, influenssa B:n ja vesirokon yhteydessä. Syy-yhteys ei kuitenkaan ole kiistaton. Reyen oireyhtymä on harvinainen mutta jopa hengenvaarallinen tila, joka on hoidettava heti. Oireisiin kuuluvat akuutti enkefalopatia ja maksan toimintahäiriöt; ensioireena mm. pitkään kestävää oksentelua.

Apuaineet

Yksi tabletti sisältää laktoosimonohydraattia 26 mg (50 mg tabletti) tai 52 mg (100 mg tabletti). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkevalmistetta.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Vasta-aiheiset yhteisvaikutukset

Yhdessä metotreksaatin kanssa, jos metotreksaatin annos on 15 mg viikossa tai enemmän:

Metotreksaatin aiheuttama hematologinen toksisuus suurenee (tulehduskipulääkkeet vähentävät metotreksaatin poistumista munuaisteitse ja salisylaatti vähentää metotreksaatin kiinnittymistä plasman proteiineihin) (ks. kohta Vasta-aiheet).

Yhteisvaikutukset, joihin liittyy varoitus, tai yhteiskäyttöön liittyy varotoimia

Antikoagulantit, trombolyytit, muut verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet:

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä veren hyytymistä estävien lääkkeiden (kuten hepariinin, kumariinirakenteisten antikoagulanttien tai trombosyyttiaggregaation estäjien) aiheuttamaa vuotoriskiä.

Systeemisesti käytetyt glukokortikoidit, lukuun ottamatta Addisonin taudin yhteydessä korvaushoitona käytettyä hydrokortisonia:

Asetyylisalisyylihapon samanaikainen käyttö glukokortikosteroidien kanssa saattaa lisätä ruoansulatuskanavan verenvuodon ja haavaumien riskiä. Veren salisylaattipitoisuudet pienenevät kortikosteroidihoidon aikana ja hoidon loputtua salisylaattiyliannostuksen riski kasvaa, sillä kortikosteroidit lisäävät salisylaattien eliminaatiota.

Tulehduskipulääkkeet (NSAID):

Tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja naprokseeni, voivat heikentää asetyylisalisyylihapon verihiutaleiden aggregaatioon kohdistuvaa estovaikutusta, jos näitä valmisteita annetaan samanaikaisesti (samana päivänä). Tämän yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tunneta. Potilailla, joilla on lisääntynyt kardiovaskulaarinen riski, voi hoito joillakin tulehduskipulääkkeillä, kuten ibuprofeenilla tai naprokseenilla, vähentää asetyylisalisyylihapon kardiovaskulaarista suojavaikutusta.

Muiden tulehduskipulääkkeiden vaikutukset ja haittavaikutukset, eritoten haavaumat ja vuodot ruoansulatuskanavassa, saattavat lisääntyä asetyylisalisyylihapon samanaikaisen käytön yhteydessä.

Diureetit, ACE:n estäjät sekä angiotensiini II -reseptorin salpaajat :

Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien (aldosteroniantagonistien, esim. spironolaktonin, ja ”loop”-diureettien, esim. furosemidin) ja muiden verenpainelääkkeiden (esim. enalapriilin ja kaptopriilin) verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACE:n estäjän/angiotensiini II:n antagonistin yhtäaikainen annostelu syklo-oksigenaasi-inhibiittoreiden kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Ei-steroidisen tulehduskipulääkkeen ja ACE:n estäjän/angiotensiini II:n antagonistin yhdistelmää on käytettävä varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden on oltava riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa on harkittava yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana.Diureetit voivat lisätä NSAID:ien munuaistoksisuutta.

Yhdessä metotreksaatin kanssa, jos metotreksaatin annos on vähemmän kuin 15 mg viikossa:

Asetyylisalisyylihappo estää metotreksaatin tubulaarista eritystä lisäten samalla lääkeaineen sytostaattivaikutusta. Lisäksi asetyylisalisyylihapon on todettu lisänneen merkittävästi metotreksaatin sytotoksisen 7-OH-metotreksaattimetaboliitin plasmapitoisuuksia. Mikäli yhteiskäyttö on tarpeellista, em. interaktio on huomioitava.

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI):

SSRI-lääkkeiden ja asetyylisalisyylihapon yhteiskäytön on havaittu lisäävän GI-kanavan verenvuodon riskiä.

Sulfonamidit:

Asetyylisalisyylihappo voi voimistaa sulfonamidien (myös sulfonamideja sisältävien yhdistelmävalmisteiden) vaikutuksia ja haittavaikutuksia.

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä vapaan ja farmakologisesti aktiivisen asetatsoliamidin pitoisuuksia, mikä on yksittäistapauksissa johtanut metaboliseen asidoosiin. Yhteiskäyttöä on vältettävä.

Diabeteslääkkeet, mm. insuliini ja sulfonyyliureat:

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä sulfonyyliureoiden verensokeria laskevaa vaikutusta.

Valproiinihappo:

Asetyylisalisyylihappo voi lisätä plasman vapaan valproaatin pitoisuutta ja voimistaa valproaatin vaikutuksia. Yhteiskäytössä on seurattava valproaatin mahdollisia haittavaikutuksia.

Fenytoiini:

Suuret annokset asetyylisalisyylihappoa voivat vähentää fenytoiinin sitoutumista albumiiniin ja vähentää plasman kokonaisfenytoiinipitoisuutta. Vapaan fenytoiinin määrä ei kuitenkaan tavallisesti muutu, joten yhteisvaikutuksella ei yleensä ole kliinistä merkitystä.

Digoksiini:

Digoksiinin pitoisuus plasmassa voi suurentua asetyylisalisyylihapon vaikutuksesta, koska digoksiinin erittyminen munuaisten kautta vähenee.

Barbituraatit ja litium:

Barbituraattien ja litiumin plasmapitoisuudet voivat nousta yhteiskäytössä asetyylisalisyylihapon kanssa.

Metamitsoli:

Metamitsoli saattaa vähentää asetyylisalisyylihapon verihiutaleiden aggregaatioon kohdistuvaa vaikutusta samanaikaisesti käytettynä. Siksi tätä yhdistelmää on käytettävä varoen potilaille, jotka käyttävät pieniannoksista asetyylisalisyylihappoa kardiovaskulaariseksi suojaksi.

Virtsahapon erittymistä lisäävät lääkkeet, kuten probenesid:

Asetyylisalisyylihappo voi vähentää virtsahapon eritystä lisäävien kihtilääkkeiden (probenesidi) vaikutusta.

Alkoholi:

Asetyylisalisyylihapon ja alkoholin samanaikainen käyttö voi lisätä ruoansulatuskanavan verenvuotojen riskiä, sillä yhteiskäyttö suurentaa ruoansulatuskanavan limakalvovaurioiden ilmaantumisen riskiä ja pidentää vuotoaikaa.

Raskaus

Matalat annokset (100 mg tai vähemmän/vrk):

Kliinisten tutkimusten perusteella 100 mg tai sitä pienempi vuorokausiannos vaikuttaa turvalliselta rajoitetussa, erityistä seurantaa vaativassa obstetrisessa käytössä.

100–500 mg/vrk:

Annostuksesta 100–500 mg/vrk ei ole riittävästi kliinistä kokemusta, joten tämän suuruista annosta koskevat samat suositukset kuin annostusta yli 500 mg/vrk.

500 mg tai enemmän/vrk:

Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläimillä tehtyjen tutkimuksien perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän, kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana.

Asetyylisalisyylihapon käyttö 20. raskausviikosta alkaen voi aiheuttaa sikiön munuaisten toimintahäiriöstä johtuvaa oligohydramnionia. Tämä voi tapahtua pian hoidon aloittamisen jälkeen ja on yleensä korjaantuvaa, kun hoito lopetetaan. Lisäksi on ilmoitettu valtimotiehyen kuroumaa raskauden toisella kolmanneksella tapahtuvan hoidon jälkeen. Suurin osa tapauksista korjaantui, kun hoito lopetettiin. Tämän vuoksi asetyylisalisyylihappoa ei pitäisi käyttää raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää asetyylisalisyylihappoa, hänen on käytettävä mahdollisimman pientä annosta mahdollisimman lyhyen aikaa. Oligohydramnionin ja valtimotiehyen kurouman varalta on harkittava syntymää edeltävää seurantaa, kun asetyylisalisyylihapolle on altistuttu useiden päivien ajan raskausviikosta 20 alkaen. Asetyylisalisyylihapon käyttö on lopetettava, mikäli oligohydramnion tai valtimotiehyen kurouma todetaan.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana saattaa altistaa sikiön:

• sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikaiselle kuroumalle/valtimotiehyen sulkeutumiselle ja keuhkovaltimopaineen nousulle)
• munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen (ks. yllä olevat tiedot).

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa voi altistaa äidin ja lapsen:

• verihiutaleiden aggregaation estolle ja mahdolliselle vuotoajan pitenemiselle, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin
• kohdun supistusten heikentymiselle, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen
• verenvuotoriskin lisääntymiselle.

Tämän vuoksi yli 100 mg/vrk suuremmat asetyylisalisyylihappoannokset ovat vasta-aiheisia raskauden viimeisen kolmanneksen aikana.

Imetys

Asetyylisalisyylihappo erittyy äidinmaitoon pieninä määrinä. Koska salisylaattien ei ole satunnaisesti käytettynä todettu aiheuttavan haittavaikutuksia lapselle, imetystä ei yleensä tarvitse keskeyttää. Käytettäessä säännöllisesti suurempia annoksia imetys on lopetettava varhaisessa vaiheessa, koska lääke saattaa tällöin aiheuttaa haittaa vastasyntyneelle, jonka detoksikaatiokyky on vielä riittämätön.

Hedelmällisyys

Asetyylisalisyylihapon käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä, eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Asetyylisalisyylihappohoidon lopettamista on harkittava naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.

Asetyylisalisyylihapolla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Ruoansulatuskanavan häiriöt ovat tavallisimpia asetyylisalisyylihappovalmisteiden aiheuttamia haittavaikutuksia. Primaspan enterotabletit on päällystetty siten, että ne hajoavat vasta ohutsuolessa. Tällöin tableteista vapautuva asetyylisalisyylihappo ei ärsytä paikallisesti mahan limakalvoa ja mahalaukun ärsytysoireet ovat vähäisemmät kuin tavallisella päällystämättömällä tabletilla.

Alla mainitut haittavaikutukset perustuvat valmisteen markkinoille tulon jälkeen saatuihin spontaaneihin haittavaikutusraportteihin ja kliinisiin tutkimuksiin*.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

* Kliininen tutkimus, jossa oli 6 270 tutkittavaa, jotka saivat asetyylisalisyylihappoa 100 mg:n annoksella, ja 6 276 tutkittavaa, jotka saivat lumelääkettä. Keskimääräinen asetyylisalisyylihappoaltistus oli 5,0 vuotta (vaihteluväli 0–7 vuotta).

¹ Verenvuodon yhteydessä.

² Vakavan glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasi (G6PD) -puutoksen yhteydessä.

³ Henkeä uhkaavia / kuolemaan johtaneita tapauksia asetyylisalisyylihapolla ja lumelääkkeellä raportoitiin samalla yleisyydellä, < 0,1%.

⁴ Vakavien allergisten reaktioiden yhteydessä.

⁵ Potilailla, joilla munuaisten toiminta tai verenkierto on heikentynyt.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Toksinen kerta-annos asetyylisalisyylihappoa on noin 150 mg/kg ja hengenvaarallinen yli 300 mg/kg. Seerumin salisylaattipitoisuus yli 5 mmol/l (yli 690 mg/l) viittaa vakavaan myrkytykseen. Hitaasti lääkeainetta vapauttavilla valmisteilla seerumin salisylaattipitoisuus voi nousta jopa 2–3 vuorokauden ajan.

Oireet ja löydökset

Pahoinvointi, oksentelu, dehydraatio, verenvuodot, hyperventilaatio, respiratorinen alkaloosi, metabolinen asidoosi, hypokalemia, hypoglykemia, hypertermia, tinnitus, sekavuus, alentunut tajunnantaso, kouristukset, hypotensio, rytmihäiriöt.

Hoito

Spesifistä antidoottia ei ole. Lievässä myrkytyksessä hoito on pääosin oireenmukaista. Imeytymistä voidaan vähentää toistuvalla lääkehiilen antamisella ja suolihuuhtelulla. Neste-, elektrolyytti- ja happo–emästasapainon seuraaminen ja korjaaminen on tärkeää. Kun mahdollinen asidoosi, dehydraatio ja hypokalemia on korjattu, voidaan salisylaatin erittymistä virtsaan nopeuttaa emäksisellä diureesilla (tavoitteena virtsan pH 7,5–8,5). Vaikeassa myrkytyksessä annetaan verenvuotojen ehkäisemiseksi K1-vitamiinia 10 mg i.m. tai hitaasti i.v. Jos verenvuotoja ilmenee, voidaan antaa jääplasmaa. Hemodialyysi tai hemoperfuusio on aiheellinen vaikeassa myrkytyksessä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: antitromboottiset lääkeaineet, aggregaation estäjät lukuun ottamatta hepariinia, ATC-koodi: B01AC06.

Asetyylisalisyylihappo on kipua, tulehdusta, kuumetta ja verihiutaleiden aggregoitumista estävä lääkeaine. Asetyylisalisyylihappo estää palautumattomasti syklo-oksygenaasientsyymiä (COX) asetyloimalla entsyymin aktiivisen kohdan, jolloin arakidonihapon kiinnittyminen entsyymiin estyy. Lääkeaineen vaikutuksesta arakidonihaposta syntyvien prostaglandiinien, prostasykliinin sekä myös tromboksaanien tuotanto vähenee.

Tulehdusreaktiossa monien prostaglandiinien ja prostasykliinin tuotanto kiihtyy. Asetyyli-salisyylihapon kipua vähentävän vaikutuksen katsotaan johtuvan lähinnä kivulle herkistävien prostanoidien synteesin estosta (PGE₂, prostasykliini). Lääkeaineen tulehdusta vähentävä vaikutus liittynee PGE₂:n aikaansaaman vasodilataation estoon. PGE₂:n synteesin esto on myös asetyylisalisyylihapon kuumetta alentavan vaikutuksen taustalla.

Trombosyyttien aggregoitumista estävä vaikutus välittyy tromboksaani A₂:n synteesin eston kautta. Koska kypsät verihiutaleet eivät kykene valmistamaan uutta COX-entsyymiä, kestää palautumattomasti vaikuttavan asetyylisalisyylihapon aggregoitumista estävä vaikutus lääkityksen lopettamisenkin jälkeen vielä useita päiviä; sen sijaan verisuonten endoteelisolut kykenevät valmistamaan uutta COX-entsyymiä ja vasodilatoivan prostasykliinin synteesi toipuu nopeasti.

Kokeelliseen tietoon perustuen ibuprofeeni voi estää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon verihiutaleiden aggregaatioon kohdistuvaa vaikutusta, jos näitä valmisteita annetaan samanaikaisesti. Tutkimuksessa, jossa annettiin yksi annos ibuprofeenia 400 mg joko 8 tuntia ennen 81 mg:n nopeasti imeytyvää asetyylisalisyylihappoannosta tai 30 minuuttia sen jälkeen, ASA:n vaikutukset tromboksaanin synteesiin ja verihiutaleiden aggregaatioon heikkenivät. Koska tähän liittyvä tieto on rajallista ja nonkliinisiin tutkimustuloksiin perustuva kliinisten vaikutusten arviointi on epävarmaa, ei selvää johtopäätöstä voida tehdä ibuprofeenin säännöllisestä käytöstä. Ibuprofeenin satunnaisella käytöllä ei todennäköisesti ole kliinisesti merkittävää vaikutusta.

Asetyylisalisyylihappo muuttuu elimistössä niin ikään aktiiviseksi salisylaatiksi, jolla on paitsi anti-inflammatorisia vaikutuksia myös hengitystä stimuloivia, happo-emästasapainoa muuttavia ja mahalaukkua ärsyttäviä ominaisuuksia.

Hyvin suurina annoksina (yli 5 g päivässä) salisylaateilla on myös urikosuurisia vaikutuksia.

Kliinisissä tutkimuksissa on asetyylisalisyylihapolla osoitettu olevan sydän- ja aivoinfarkteja ehkäisevä vaikutus. Sekundaariprofylaksiatutkimuksissa asetyylisalisyylihapon on todettu vähentävän aivoiskeemisiä kohtauksia.

Imeytyminen

Asetyylisalisyylihappo imeytyy suun kautta otettuna lähes täydellisesti, enterotablettimuodon imeytymisessä esiintyy hieman variaatiota. Tavallista asetyylisalisyylihappovalmistetta käytettäessä (500 mg) maksimaaliset asetyylisalisyylihappopitoisuudet saavutetaan n. 14 minuutin kohdalla ja maksimaaliset salisylaattipitoisuudet n. 0,5–1 tunnin kohdalla, enterotabletteja käytettäessä maksimaaliset salisylaattipitoisuudet saavutetaan n. kaksi tuntia myöhemmin. Enterotablettimuodolla saavutettavat huippupitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin käytettäessä tavallista valmistetta.

Biotransformaatio

Asetyylisalisyylihapolla on merkittävä ensikierron metabolia. Pienillä annoksilla muuttumatonta asetyylisalisyylihappoa ei tavata systeemisesti juuri lainkaan, vaan se muutetaan jo imeytymisvaiheen aikana sekä myös veressä ja maksassa salisyylihapoksi. Salisyylihapon farmakologiset vaikutukset ovat hyvin samanlaiset, mutta heikommat/mg kuin kanta-aineen, mutta irreversiibelin trombosyyttien COX-entsyymin inaktivaation aiheuttaa vain asetyylisalisyylihappo.

Salisyylihapon päämetaboliitteja ovat glysiinin konjugaatit (salisyluurihappo), salisyylihapon eetteri- ja esteriglukuronidit (salisyylifenoliglukuronidi ja salisyyliasetyyliglukuronidi) sekä gentisiinihappo ja sen glysiinikonjugaatit.

Jakautuminen

Salisyylihappo jakautuu laajasti elimistöön, läpäisee istukan ja erittyy myös äidinmaitoon. Sitoutumisaste plasman proteiineihin riippuu määritysajankohdasta ja lääkeannoksesta.

Eliminaatio

Asetyylisalisyylihapon plasman puoliintumisaika on n. 20 minuuttia. Salisyylihapon eliminaation kinetiikka on annoksesta riippuvaa, koska sen metaboliaa säätelee maksan entsyymikapasiteetti. Salisyylihapon metabolia noudattaa annosriippuvaista kinetiikkaa puoliintumisajan ollessa pienehköillä annoksilla (300 mg) n. 2,5–3 tuntia ja suurilla annoksilla (10 g) jopa 20 tuntia. Lääkeaineen eritys tapahtuu munuaisten kautta joko vapaana tai konjugoituna salisyylihappona.

Lääkeaineen pitkän käyttökokemuksen takia varhaiset toksisuustutkimukset eläimillä ovat olleet vähäisiä. Oraalisen asetyylisalisyylihapon LD₅₀ rotalla on 1,75 g/kg.

Tablettiydin:

tärkkelys, esigelatinoitu

maissitärkkelys

laktoosimonohydraatti

liivate

natriumtärkkelysglykolaatti

Kalvopäällyste:

hypermelloosi

propyleeniglykoli

hypromelloosiftalaatti

trietyylisitraatti

Ei oleellinen.

Al/PVC/PE/PVDC-läpipainopakkaus: 2 vuotta.

HDPE-tölkki (50 mg, 100 mg): 2 vuotta.

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

PRIMASPAN enterotabletti
50 mg (L:kyllä) 100 kpl (9,98 €)
100 mg (L:kyllä) 100 fol (10,87 €), 100 kpl (10,87 €), 300 kpl (27,13 €)

PF-selosteen tieto

100 mg: Al/PVC/PE/PVDC-läpipainopakkaus; 100 enterotablettia.

50 mg: Valkoinen HDPE-tölkki, jossa kuivausainekapseli, ja HDPE-suljin; 100 enterotablettia.

100 mg: Valkoinen HDPE-tölkki, jossa kuivausainekapseli, ja HDPE-suljin; 100 ja 300 enterotablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

50 mg enterotabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kupera, kalvopäällystetty tabletti, halkaisija 6,2 mm.

100 mg enterotabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kupera, kalvopäällysteinen tabletti, halkaisija 8,2 mm.

Ei erityisvaatimuksia.

PRIMASPAN enterotabletti
50 mg 100 kpl
100 mg 100 fol, 100 kpl, 300 kpl

• Ei korvausta.

B01AC06

18.04.2024