LATUDA tabletti, kalvopäällysteinen 18,5 mg, 37 mg, 74 mg
Vaikuttavat aineet ja niiden määrät
Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää lurasidonihydrokloridia määrän, joka vastaa 18,6 mg:aa tai 37,2 mg:aa tai 74,5 mg:aa lurasidonia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.
Lääkemuoto
Kalvopäällysteinen tabletti (tabletti).
Kliiniset tiedot
Käyttöaiheet
Latuda on tarkoitettu aikuisten ja nuorten (≥ 13-vuotiaiden) skitsofrenian hoitoon.
Annostus ja antotapa
Annostus
Aikuispotilaat
Suositeltu aloitusannos on 37 mg lurasidonia kerran vuorokaudessa. Aloitusannoksen titraus ei ole tarpeen. Valmiste on tehokas 37–148 mg:n annoksella kerran vuorokaudessa otettuna. Annoksen suurentamisen pitää perustua lääkärin arvioon ja havaittuun kliiniseen vasteeseen. Suurin vuorokausiannos ei saa ylittää 148 mg:aa.
Jos potilaan kerran vuorokaudessa käyttämä annos on ollut suurempi kuin 111 mg ja hän keskeyttää hoidon yli 3 päiväksi, käyttöä jatketaan 111 mg:n annoksella kerran vuorokaudessa. Annos titrataan siitä suuremmaksi, kunnes se on optimaalinen. Jos potilas käyttää muuta annosta, hän voi jatkaa käyttöä tauon jälkeen aiemmalla annoksella, eikä annoksen säätämistä tarvita.
Pediatriset potilaat
Suositeltu aloitusannos on 37 mg lurasidonia kerran vuorokaudessa. Aloitusannoksen titraus ei ole tarpeen. Valmiste on tehokas 37–74 mg:n annoksella kerran vuorokaudessa otettuna. Annoksen suurentamisen pitää perustua lääkärin arvioon ja havaittuun kliiniseen vasteeseen. Suurin vuorokausiannos ei saa ylittää 74 mg:aa. Lapsille lurasidonia määräävän henkilön tulee olla lastenpsykiatrian asiantuntija.
Annoksen muuttaminen yhteisvaikutusten takia
Suositeltava aloitusannos on 18,5 mg, eikä lurasidonin suurin vuorokausiannos saa ylittää 74 mg:aa, kun valmistetta käytetään yhdessä kohtalaisten CYP3A4:n estäjien kanssa. Lurasidoniannoksen muuttaminen voi olla tarpeen, kun valmistetta käytetään yhdessä heikkojen ja kohtalaisten CYP3A4:n induktorien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Vahvojen CYP3A4:n estäjien ja ‑induktorien käyttö, ks. kohta Vasta-aiheet.
Psykoosilääkkeestä toiseen vaihtaminen
Eri psykoosilääkkeillä on erilaiset farmakodynaamiset ja farmakokineettiset profiilit. Kun psykoosilääkitys vaihdetaan toiseen, lääketieteellinen seuranta on tarpeen.
Iäkkäät henkilöt
Annossuositukset iäkkäille potilaille, joiden munuaisten toiminta on normaalia (kreatiniinipuhdistuma ≥ 80 ml / min), ovat samat kuin aikuisille, joiden munuaisten toiminta on normaalia. Koska iäkkäiden potilaiden munuaisten toiminta voi olla heikentynyt, annos säädetään munuaisten toiminnan tilan mukaan (ks. "Munuaisten vajaatoiminta" alla).
Suurempien lurasidoniannosten käytöstä iäkkäiden henkilöiden hoidossa on vain vähän tietoja. 148 mg:n annosten käytöstä iäkkäiden henkilöiden hoidossa ei ole tietoja. Varovaisuutta on noudatettava, kun ≥ 65‑vuotiaita potilaita hoidetaan suuremmilla lurasidoniannoksilla.
Munuaisten vajaatoiminta
Lurasidoniannosta ei tarvitse muuttaa, jos potilaalla on lievä munuaisten vajaatoiminta.
Jos potilaalla on kohtalainen (kreatiniinipuhdistuma (CrCl) ≥ 30 ja < 50 ml / min) tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma > 15 ja < 30 ml / min) tai loppuvaiheen munuaissairaus (ESRD, End Stage Renal Disease) (kreatiniinipuhdistuma < 15 ml / min), suositeltu aloitusannos on 18,5 mg, eikä suurin vuorokausiannos saa ylittää 74 mg:aa. Lurasidonia saa käyttää ESRD‑potilaiden hoitoon vain siinä tapauksessa, että mahdolliset hyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset riskit. Jos lääkettä käytetään ESRD‑potilaiden hoidossa, kliininen seuranta on suositeltavaa.
Maksan vajaatoiminta
Lurasidoniannosta ei tarvitse muuttaa, jos potilaalla on lievä maksan vajaatoiminta.
Annoksen muuttamista suositellaan, jos potilaalla on keskivaikea (Child–Pugh‑luokka B) tai vaikea (Child–Pugh‑luokka C) maksan vajaatoiminta. Suositeltu aloitusannos on 18,5 mg. Suurin vuorokausiannos keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa ei saa ylittää 74 mg:aa ja vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa 37 mg:aa.
Antotapa
Kalvopäällysteiset Latuda‑tabletit otetaan suun kautta kerran vuorokaudessa aterian yhteydessä.
Jos valmiste otetaan ilman ruokaa, on odotettavissa, että lurasidonipitoisuus on huomattavasti pienempi verrattuna siihen, että valmiste otetaan ruoan kanssa (ks. kohta Farmakokinetiikka).
Latuda‑tabletit niellään kokonaisina kitkerän maun peittämiseksi. Latuda‑tabletit on hyvä ottaa samaan aikaan joka päivä, hoitomyöntyvyyden parantamiseksi.
Vasta-aiheet
- Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
- Samanaikainen voimakkaiden CYP3A4:n estäjien (esim. bosepreviiri, klaritromysiini, kobisistaatti, indinaviiri, itrakonatsoli, ketokonatsoli, nefatsodoni, nelfinaviiri, posakonatsoli, ritonaviiri, sakinaviiri, telapreviiri, telitromysiini, vorikonatsoli) ja voimakkaiden CYP3A4:n induktorien (esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, rifampisiini, mäkikuisma (Hypericum perforatum)) käyttö (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Psykoosilääkityksen aikana potilaan kliinisen tilan parantuminen voi kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Potilaiden tilaa on seurattava huolellisesti tänä aikana.
Suisidaalisuus
Suisidaalinen käyttäytyminen liittyy usein psykoottisiin sairauksiin, ja joissakin tapauksissa siitä on raportoitu psykoosilääkityksen aloittamisen tai vaihtamisen jälkeen. Psykoosilääkehoidon lisäksi riskipotilaiden vointia pitää seurata tarkasti.
Parkinsonin tauti
Jos Parkinsonin tautia sairastaville potilaille määrätään psykoosilääkkeitä, ne saattavat pahentaa Parkinsonin taudin oireita. Lääkärin pitää siis punnita riskit ja hyödyt määrätessään lurasidonia potilaille, joilla on Parkinsonin tauti.
Ekstrapyramidaalioireet (EPS)
Lääkevalmisteisiin, joilla on dopamiinireseptoreiden toimintaa estäviä ominaisuuksia, on liittynyt ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksia, kuten jäykkyyttä, vapinaa, kasvojen (naamiomaista) ilmeettömyyttä, dystoniaa, kuolaamista, kyyryasentoa ja kävelyn poikkeavuutta. Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa aikuisilla skitsofreniaan sairastuneilla potilailla ekstrapyramidaalioireita ilmeni useammin lurasidonihoidon aikana kuin lumeryhmässä.
Tardiivi dyskinesia
Lääkevalmisteisiin, joilla on dopamiinireseptoreiden toimintaa estäviä ominaisuuksia, on liittynyt tardiivin dyskinesian ilmenemistä. Tardiiville dyskinesialle ovat ominaisia rytmiset, pääasiassa kielen tai kasvojen, pakkoliikkeet. Jos tardiivin dyskinesian oireita ja merkkejä ilmenee, on harkittava kaikkien psykoosilääkkeiden, myös lurasidonin, käytön lopettamista.
Kardiovaskulaariset häiriöt/QT-ajan piteneminen
Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun lurasidonia määrätään potilaille, joilla tiedetään olevan kardiovaskulaarinen sairaus tai joiden lähisuvussa on esiintynyt QT-ajan pitenemistä, hypokalemiaa, ja jotka käyttävät samanaikaisesti lääkevalmisteita, joiden ajatellaan pidentävän QT-aikaa.
Kouristuskohtaukset
Lurasidonin käytössä on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on aiemmin ollut kouristuskohtauksia tai jokin muu kohtauskynnystä alentava tila.
Maligni neuroleptioireyhtymä (NMS)
Malignia neuroleptioireyhtymää, jolle ovat ominaisia kuume, lihasjäykkyys, autonomisen hermoston häiriöt, tajunnan tason muutokset ja seerumin kreatiinikinaasin pitoisuuden suureneminen, on raportoitu lurasidonin käytön yhteydessä. Muita merkkejä voivat olla myoglobinuria (rabdomyolyysi) ja akuutti munuaisten vajaatoiminta. Jos näin tapahtuu,lurasidonin käyttö on lopetettava.
Iäkkäät, dementiaa sairastavat potilaat
Lurasidonin käyttöä iäkkäiden, dementiaa sairastavien potilaiden hoidossa ei ole tutkittu.
Kokonaiskuolleisuus
17 kontrolloidun kliinisen tutkimuksen meta-analyysissä iäkkäillä dementiapotilailla, joita hoidettiin muilla epätyypillisillä psykoosilääkkeillä, kuten risperidonilla, aripipratsolilla, olantsapiinilla ja ketiapiinilla, oli suurentunut kuolemanriski verrattuna lumelääkettä saaneisiin.
Aivoverenkiertohäiriöt
Satunnaistetuissa lumelääkekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui dementiapotilaita, havaittiin noin 3-kertaisesti suurentunut aivoverenkiertoon liittyvien haittavaikutusten riski, kun käytettiin eräitä epätyypillisiä psykoosilääkkeitä, kuten risperidonia, aripipratsolia ja olantsapiinia. Tämän suurentuneen riskin mekanismi ei ole tiedossa. Riskin suurenemista ei voida sulkea pois muiden psykoosilääkkeiden tai muiden potilasryhmien osalta. Lurasidonin käytössä on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa iäkkäitä dementiapotilaita, joilla on aivohalvauksen riskitekijöitä.
Laskimotromboembolia
Laskimotromboemboliaa (VTE) on raportoitu psykoosilääkkeiden käytön yhteydessä. Koska psykoosilääkkeillä hoidettavilla potilailla usein on hankittuja laskimotukoksille altistavia riskitekijöitä, on kaikki mahdolliset laskimotromboembolian riskitekijät tunnistettava ennen lurasidonihoidon aloittamista ja hoidon aikana, ja niitä ehkäiseviin toimiin on ryhdyttävä.
Hyperprolaktinemia
Lurasidoni suurentaa prolaktiinipitoisuuksia dopamiinin D2‑reseptoriantagonismin takia. Potilaille tulee kertoa kohonneen prolaktiinipitoisuuden merkeistä ja oireista, joita ovat esimerkiksi gynekomastia, galaktorrea, amenorrea ja erektiohäiriöt. Potilaita tulee neuvoa hakeutumaan hoitoon, mikäli heillä ilmenee merkkejä tai oireita.
Painonnousu
Painonnousua on havaittu atyyppisten psykoosilääkkeiden käytön yhteydessä. Painon seuranta on suositeltavaa.
Hyperglykemia
Sokeritasapainoon liittyviä haittatapahtumia, esim. verensokeripitoisuuden suurenemista, on harvoissa tapauksissa raportoitu lurasidonilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa. Asianmukainen kliininen seuranta on suositeltavaa, jos potilaalla on diabetes tai diabeteksen puhkeamisen riskitekijöitä.
Ortostaattinen hypotensio / pyörtyminen
Lurasidoni saattaa aiheuttaa ortostaattista hypotensiota, mahdollisesti sen α1-adrenergisten reseptorien antagonismista johtuen. Ortostaattisten elintoimintojen seurantaa pitää harkita, jos potilas on altis hypotensiolle.
Yhteisvaikutus greippimehun kanssa
Greippimehun juomista pitää välttää lurasidonihoidon aikana (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
Serotoniinioireyhtymä
Latuda-valmisteen ja muiden serotonergisten lääkeaineiden, kuten buprenorfiinin tai muiden opioidien, MAO-estäjien, selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) tai trisyklisten masennuslääkkeiden samanaikainen käyttö voi aiheuttaa serotoniinioireyhtymän, mikä voi olla hengenvaarallista (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
Jos valmisteen samanaikainen käyttö muiden serotonergisten lääkkeiden kanssa on kliinisesti perusteltua, potilaan tilaa on syytä seurata tarkkaan erityisesti hoidon aloitusvaiheessa sekä annosta suurennettaessa.
Serotoniinioireyhtymän oireita voivat olla mielentilan muutokset, autonomisen hermoston häiriöt, neuromuskulaariset häiriöt ja/tai ruoansulatuselimistön oireilu. Jos serotoniinioireyhtymää epäillään, tulee harkita oireiden voimakkuudesta riippuen joko annoksen pienentämistä tai hoidon lopettamista.
Tämä lääke sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia yhtä tablettia kohden, joten lääke on käytännössä natriumiton.
Yhteisvaikutukset
Farmakodynaamiset vaikutukset
Koska lurasidoni vaikuttaa ensisijaisesti keskushermostoon, sitä pitää käyttää varoen yhdessä muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden ja alkoholin kanssa.
Varovaisuutta on syytä noudattaa, jos lurasidonia määrätään samanaikaiseen käyttöön sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa. Näitä ovat esimerkiksi luokan IA rytmihäiriölääkkeet (kuten kinidiini, disopyramidi) ja ryhmän III rytmihäiriölääkkeet (kuten amiodaroni, sotaloli), jotkut antihistamiinit, jotkut muut psykoosilääkkeet ja jotkut malarialääkkeet (esim. meflokiini).
Käytettäessä Latuda-valmistetta samanaikaisesti muiden serotonergisten lääkeaineiden, kuten buprenorfiinin tai muiden opioidien, MAO-estäjien, selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) tai trisyklisten masennuslääkkeiden kanssa on noudatettava varovaisuutta, koska samanaikainen käyttö lisää mahdollisesti hengenvaarallisen serotoniinioireyhtymän riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Farmakokineettiset vaikutukset
Lurasidonin käyttöä samanaikaisesti greippimehun kanssa ei ole tutkittu.Greippimehu estää CYP3A4 -entsyymiä ja saattaa suurentaa lurasidonin pitoisuutta seerumissa.Greippimehua pitäisi välttää lurasidonihoidon aikana.
Muiden lääkevalmisteiden mahdolliset vaikutukset lurasidoniin
Lurasidoni ja sen aktiivinen metaboliitti ID-14283 osallistuvat molemmat farmakodynaamisen vaikutuksen syntymiseen dopaminergisissä ja serotonergisissä reseptoreissa. Lurasidoni ja sen aktiivinen metaboliitti ID-14283 metaboloituvat pääasiallisesti CYP3A4:n vaikutuksesta.
CYP3A4:n estäjät
Voimakkaiden CYP3A4:n estäjien (esim. bosepreviiri, klaritromysiini, kobisistaatti, indinaviiri, itrakonatsoli, ketokonatsoli, nefatsodoni, nelfinaviiri, posakonatsoli, ritonaviiri, sakinaviiri, telapreviiri, telitromysiini, vorikonatsoli) käyttö samanaikaisesti lurasidonin kanssa on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet).
Lurasidonin käyttö samanaikaisesti voimakkaan CYP3A4:n estäjän ketokonatsolin kanssa lisäsi altistumista lurasidonille 9-kertaisesti ja altistumista aktiiviselle metaboliitille ID-14283:lle 6-kertaisesti.
Lurasidonin ja posakonatsolin (voimakas CYP3A4:n estäjä) antaminen samanaikaisesti johti noin 4-5 kertaiseen lurasidonille altistumiseen. Pitkäkestoinen posakonatsolin vaikutus lurasidonille altistumiseen havaittiin enintään 2–3 viikkoa posakonatsolin samanaikaisen antamisen päätyttyä.
Lurasidonin käyttö samanaikaisesti sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, jotka estävät kohtalaisesti CYP3A4-entsyymiä (esim. diltiatseemi, erytromysiini, flukonatsoli, verapamiili) saattaa lisätä altistumista lurasidonille. Kohtalaisten CYP3A4:n estäjien arvioidaan johtavan 2–5-kertaiseen altistumiseen CYP3A4:n substraateille.
Lurasidonin käyttö samanaikaisesti diltiatseemin (hitaasti vapautuva lääkemuoto) kanssa, joka on kohtalainen CYP3A4:n estäjä, johti 2,2-kertaiseen lurasidonille altistumiseen ja 2,4-kertaiseen ID-14283:lle altistumiseen (ks. kohta Annostus ja antotapa). Jos käytetään nopeasti vapautuvaa diltiatseemia, altistuminen lurasidonille saattaa olla vielä suurempi.
CYP3A4:n induktorit
Lurasidonin käyttö voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden (esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, rifampisiini, mäkikuisma (Hypericum perforatum)) kanssa on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet).
Lurasidonin käyttö samanaikaisesti voimakkaan CYP3A4:n induktorin rifampisiinin kanssa vähensi lurasidonille altistumista kuudesosaan.
Jos lurasidonia käytetään samanaikaisesti heikkojen (esim. armodafiniili, amprenaviiri, aprepitantti, prednisoni, rufinamidi) tai kohtalaisten (esim. bosentaani, efavirentsi, etraviriini, modafiniili, nafsilliini) CYP3A4:n induktorien kanssa, on odotettavissa, että altistus lurasidonille vähenee alle puoleen. Tämän vaikutuksen odotetaan jatkuvan 2 viikkoa heikkojen tai kohtalaisten CYP3A4:n induktorien käytön lopettamisen jälkeen.
Kun lurasidonia käytetään heikkojen tai kohtalaisten CYP3A4:n induktoreiden kanssa, lurasidonin tehoa pitää seurata huolellisesti, ja annoksen muuttaminen saattaa olla tarpeen.
Kuljettajaproteiinit
Lurasidoni on P-gp:n ja BCRP:n substraatti in vitro, ja tämän merkitys in vivo on epävarma. Lurasidonin käyttö samanaikaisesti P-gp:n ja BCRP:n estäjien kanssa saattaa lisätä altistumista lurasidonille.
Lurasidonin mahdolliset vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin
Lurasidonin käyttö samanaikaisesti midatsolaamin kanssa, joka on herkkä CYP3A4:n-substraatti, lisäsi < 1,5-kertaisesti midatsolaamille altistumista. Seurantaa suositellaan, kun lurasidonia ja CYP3A4:n substraatteja, joilla tiedetään olevan kapea terapeuttinen alue (esim. astemitsoli, terfenadiini, sisapridi, pimotsidi, kinidiini, bepridiili tai torajyväalkaloidit [ergotamiini, dihydroergotamiini]) käytetään samanaikaisesti.
Lurasidonin käyttö samanaikaisesti digoksiinin (P-gp:n substraatti) kanssa ei lisännyt altistusta digoksiinille ja suurensi Cmax-arvoa vain vähän (1,3-kertaisesti), ja siksi katsotaan, että lurasidonia voidaan käyttää samanaikaisesti digoksiinin kanssa. Lurasidoni on effluksi-kuljettajaproteiini P-gp:n estäjä in vitro, eikä suoliston P-gp:n eston kliinistä merkitystä voida sulkea pois. Lurasidonin ja P-gp:n substraatti dabigatraanieteksilaatin samanaikainen käyttö voi suurentaa dabigatraanin pitoisuuksia plasmassa.
Lurasidoni on effluksi-kuljettajaproteiini BCRP:n estäjä in vitro, eikä suoliston BCRP:n eston kliinistä vaikutusta voida sulkea pois. BCRP:n substraattien samanaikainen käyttö voi suurentaa näiden substraattien pitoisuuksia plasmassa.
Lurasidonin käyttö samanaikaisesti litiumin kanssa viittasi siihen, että litiumilla oli kliinisesti merkityksetön vaikutus lurasidonin farmakokinetiikkaan. Siksi lurasidoniannoksen muuttaminen ei ole tarpeen, kun lurasidonia käytetään litiumin kanssa samanaikaisesti. Lurasidoni ei vaikuta litiumpitoisuuksiin.
Kliininen lääkkeiden yhteisvaikutustutkimus, jossa tutkittiin lurasidonin käyttöä samanaikaisesti yhdistelmäehkäisytablettien (kuten norgestimaatin ja etinyyliestradiolin) kanssa viittasi siihen, että lurasidonilla ei ole kliinisesti tai tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia ehkäisyvalmisteiden farmakokinetiikkaan tai SHBG-pitoisuuksiin (sukupuolihormoneja sitova globuliini). Siksi lurasidonia voidaan käyttää samanaikaisesti suun kautta otettavien ehkäisyvalmisteiden kanssa.
Raskaus ja imetys
Raskaus
Lurasidonin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja (alle 300 raskaudesta). Ei ole tehty riittäviä eläinkokeita ajatellen vaikutuksia raskauteen, alkion tai sikiön kehitykseen, synnytykseen ja syntymän jälkeiseen kehitykseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollinen riski ihmisille on tuntematon. Lurasidonia ei saa käyttää raskauden aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä.
Psykoosilääkkeille (myös lurasidoni) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto synnytyksen jälkeen voi vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio, hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden vointia pitää seurata huolellisesti.
Imetys
Lurasidonia erittyi rottien maitoon imetyksen aikana (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ei tiedetä, erittyvätkö lurasidoni tai sen metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Lurasidonia käyttävien naisten pitää harkita lapsensa imettämistä vain, jos mahdollinen hoidon hyöty oikeuttaa lapselle mahdollisesti aiheutuvan riskin.
Hedelmällisyys
Eläinkokeissa on havaittu useita vaikutuksia hedelmällisyyteen, pääasiassa prolaktiinipitoisuuden suurenemiseen liittyen. Näillä vaikutuksilla ei katsota olevan merkitystä ihmisen lisääntymiseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Lurasidonilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Potilaita pitää varoittaa vaarallisten koneiden, mukaan lukien moottoriajoneuvojen ja polkupyörien, käytöstä siihen asti, että he ovat varmoja siitä, että lurasidoni ei vaikuta heihin haitallisesti (ks. kohta Haittavaikutukset). Tieturvallisuudessa on huomioitava, että nuoret, jotka eivät ole vielä riittävän vanhoja ajamaan autoa, saattavat silti ajaa polkupyörällä.
Haittavaikutukset
Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Lurasidonin turvallisuutta on arvioitu 18,5–148 mg:n annoksilla kliinisissä tutkimuksissa skitsofreniapotilailla, joita on hoidettu enintään 52 viikon ajan, sekä markkinoille tulon jälkeen. Yleisimpiä haittavaikutuksia (≥ 10 %) olivat akatisia, pahoinvointi ja unettomuus.
Haittavaikutustaulukko
Yhdistettyihin tietoihin perustuvat haittavaikutukset on esitetty alla olevassa taulukossa 1 elinjärjestelmäluokituksen ja -terminologian mukaan. Kliinisissä tutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset on taulukoitu esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), esiintymistiheys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).
Taulukko 1: Yhdistettyihin tietoihin perustuvat haittavaikutukset aikuisilla
Elinjärjestelmäluokka | Hyvin yleinen
| Yleinen
| Melko harvinainen | Harvinainen
| Esiintymistiheys tuntematon |
Infektiot |
|
| Nasofaryngiitti |
|
|
Veri ja imukudos |
|
| Anemia | Eosinofilia Leukopenia | Neutropenia**** |
Immuunijärjestelmä |
| Yliherkkyys |
|
|
|
Aineenvaihdunta ja ravitsemus |
|
Ruokahalun heikkeneminen
| Veren sokeriarvojen suureneminen Hyponatremia |
|
|
Psyykkiset häiriöt
| Unettomuus | Agitaatio Ahdistuneisuus Rauhattomuus | Painajaiset Katatonia Paniikkikohtaus | Suisidaalinen käyttäytyminen | Unihäiriöt**** |
Hermosto
| Akatisia
| Uneliaisuus* Parkinsonismi** Heitehuimaus Dystonia*** Dyskinesia | Letargia Dysartria Tardiivi dyskinesia Pyörtyminen Kouristus | Maligni neurolepti-oireyhtymä (NMS) Aivoverenkiertohäiriöt |
|
Silmät |
|
| Näön hämärtyminen |
|
|
Kuulo ja tasapainoelin |
|
| Kiertohuimaus |
|
|
Sydän |
| Takykardia | Angina pectoris Ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkos Bradykardia |
|
|
Verisuonisto |
| Hypertensio | Hypotensio Ortostaattinen hypotensio Kuumat aallot Kohonnut verenpaine |
|
|
Ruoansulatuselimistö
| Pahoinvointi | Ripuli Oksentelu Ruoansulatushäiriö Lisääntynyt syljeneritys Suun kuivuminen Ylävatsakipu Vatsavaivat | Ilmavaivat Nielemisvaikeudet Mahakatarri
|
|
|
Maksa ja sappi |
|
| ALAT‑arvojen suureneminen |
|
|
Iho ja ihonalainen kudos
|
| Ihottuma Kutina | Liikahikoilu
| Angioedeema | Stevens–Johnsonin oireyhtymä |
Luusto, lihakset ja sidekudos
|
| Selkäkipu Tuki‑ ja liikuntaelimistön jäykkyys | Nivelten jäykkyys Lihaskipu Niskakipu
| Rabdomyo‑lyysi |
|
Munuaiset ja virtsatiet |
| Seerumin kreatiniinipitoisuuden suureneminen | Dysuria
| Munuaisten vajaatoiminta |
|
Raskauteen, synnytykseen ja perinataalikauteen liittyvät haitat |
|
|
|
| Vastasyntyneen lääkeainevieroitusoireyhtymä (katso 4.6) |
Sukupuolielimet ja rinnat |
|
| Veren prolaktiinipitoi‑suuden suureneminen Erektiohäiriö Amenorrea Kivuliaat kuukautiset | Rintojen kipu Maidonvuoto | Rintojen kasvu**** |
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat |
| Väsymys | Kävelyhäiriö | Äkkikuolema |
|
Tutkimukset | Veren kreatiniinifosfokinaasipitoisuuden suureneminen |
*Uneliaisuus kattaa seuraavat haittavaikutukset: liikaunisuus, liiallinen unen tarve, sedaatio ja uneliaisuus
**Parkinsonismi kattaa seuraavat haittavaikutukset: bradykinesia, hammasratasilmiö, kuolaaminen, ekstrapyramidaalioireet, hypokinesia, lihasjäykkyys, parkinsonismi, psykomotorinen hidastuminen ja vapina
***Dystonia kattaa seuraavat haittavaikutukset: dystonia, okulogyyrinen kriisi, oromandibulaarinen dystonia, kielen kouristus, kierokaula, leukalukko.
****Haittavaikutukset todettu faasin 2 ja 3 kontrolloiduissa ja kontrolloimattomissa tutkimuksissa; näiden ilmiöiden esiintyminen on kuitenkin liian vähäistä, jotta esiintymistiheyksiä voitaisiin arvioida.
Taulukko 2: Haittavaikutukset nuorilla
Elinjärjestelmäluokka | Hyvin yleinen
| Yleinen
| Melko harvinainen | Harvinainen
| Esiintymistiheys tuntematon |
Infektiot |
|
| Nasofaryngiitti Nuha Ylähengitystieinfektio |
|
|
Veri ja imukudos |
|
| Neutropenia |
|
|
Immuunijärjestelmä |
|
| Yliherkkyys |
|
|
Endokriiniset häiriöt |
| Hyperprolaktinemia (mukaan lukien veren prolaktiinipitoisuuden suureneminen) | Autoimmuuni kilpirauhastulehdus Hyperandrogenismi Kilpirauhasen vajaatoiminta |
|
|
Aineenvaihdunta ja ravitsemus |
| Ruokahalun heikkeneminen Ruokahalun kasvu
| Hyperinsulinismi |
|
|
Psyykkiset häiriöt
|
| Epänormaalit unet Agitaatio Ahdistuneisuus Masennus Unettomuus Psykoottinen häiriö Skitsofrenia Jännitys | Aggressio Apatia Sekavuustila Masentunut mieliala Sekavuustila Kuuloharhat Näköharhat Murha-ajatukset Impulsiivinen käyttäytyminen Alkuvaiheeseen liittyvä unettomuus Libidon heikentyminen Libidon voimistuminen Voimattomuus Muuttunut psyykkinen status Pakkoajatukset Paniikkikohtaus Psykomotorinen hyperaktiivisuus Rauhattomuus Unihäiriöt Itsemurha-alttius Terminaalinen unettomuus Epänormaalit ajatukset |
|
|
Hermosto
| Akatisia Päänsärky Uneliaisuus*
| Häiriöt tarkkaavaisuudessa Heitehuimaus Dyskinesia Dystonia*** Parkinsonismi** | Asentohuimaus Dysgeusia Hyperkinesia Muistin heikentyminen Migreeni Parestesia Levottomien jalkojen oireyhtymä Psykomotorinen hyperaktiivisuus Tardiivi dyskinesia Jännityspäänsärky |
|
|
Silmät |
|
| Akkommodaatiohäiriö Näön hämärtyminen |
|
|
Kuulo ja tasapainoelin |
|
| Hyperakusia |
|
|
Sydän |
| Takykardia | Sydämentykytys Eteislisälyönnit |
|
|
Verisuonisto |
|
| Ortostaattinen hypotensio Hypertensio |
|
|
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina |
|
| Suunielukipu Hengenahdistus |
|
|
Ruoansulatuselimistö
| Pahoinvointi
| Ummetus Suun kuivuminen Lisääntynyt syljeneritys Oksentelu
| Mahavaivat Ylävatsakipu Syljen puuttuminen Ripuli Ruoansulatushäiriö Huulten kuivuminen Hammassärky |
|
|
Iho ja ihonalainen kudos
|
| Liikahikoilu | Kaljuus Epänormaali hiusten kasvu Ihottuma Nokkosihottuma
|
|
|
Luusto, lihakset ja sidekudos
|
| Lihasjäykkyys | Nivelkipu Lihaskireys Tuki- ja liikuntaelimistön jäykkyys Lihaskipu Raajakipu Leukakipu
|
|
|
Munuaiset ja virtsatiet |
|
| Bilirubiinivirtsaisuus Dysuria Virtsaamishäiriö Runsasvirtsaisuus Proteiinivirtsaisuus Munuaishäiriö |
|
|
Sukupuolielimet ja rinnat |
| Erektiohäiriö | Amenorrea Rintojen kipu Siemensyöksyhäiriö Maidonvuoto Gynekomastia Epäsäännölliset kuukautiset Oligomenorrea Seksuaaliset häiriöt |
|
|
Synnynnäiset, familiaaliset ja geneettiset häiriöt |
|
| Touretten oireyhtymä |
|
|
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat |
| Astenia Väsymys Ärtyneisyys | Paleleminen Kävelyhäiriö Huonovointisuus Sydämeen liittymätön rintakipu Kuume |
|
|
Tutkimukset |
| Veren kreatiinikinaasipitoisuuden suureneminen C-reaktiivisen proteiinipitoisuuden suureneminen Painon lasku Painon nousu | ALAT-arvojen suureneminen Tyreostaattiset vasta-aineet positiivisia ASAT-arvojen suureneminen Veren alkalisen fosfataasin pitoisuuden pieneneminen Veren alkalisen fosfataasin pitoisuuden suureneminen Veren kolesterolipitoisuuden suureneminen Verensokeripitoisuuden suureneminen Veren insuliinipitoisuuden suureneminen Veren testosteronipitoisuuden pieneneminen Veren kilpirauhasta stimuloivan hormonin pitoisuuden suureneminen Veren triglyseridipitoisuuden suureneminen EKG:n PR-välin lyheneminen Hemoglobiinin määrän pieneneminen HDL-lipoproteiinipitoisuuden pieneneminen LDL-lipoproteiinipitoisuuden pieneneminen |
|
|
Vammat, myrkytys ja toimenpiteisiin liittyvät komplikaatiot |
|
| Tahallinen yliannostus |
|
|
*Uneliaisuus kattaa seuraavat nuorilla havaitut haittavaikutukset: liikaunisuus, liiallinen unen tarve, sedaatio ja uneliaisuus
**Parkinsonismi kattaa seuraavat nuorilla havaitut haittavaikutukset: hammasratasilmiö, ekstrapyramidaalioireet, hypokinesia, parkinsonismi ja vapina
***Dystonia kattaa seuraavat nuorilla havaitut haittavaikutukset: dystonia, okulogyyrinen kriisi ja kierokaula.
Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus
Lurasidonihoidon yhteydessä on markkinoille tulon jälkeen ilmoitettu kliinisesti vakavia ihoreaktioita ja muita yliherkkyysreaktioita, mm. muutamia Stevens–Johnsonin oireyhtymätapauksia.
Luokan kannalta kiinnostavia haittatapahtumia
Ekstrapyramidaalioireet (EPS): Lyhytkestoisissa kontrolloiduissa aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa raportoitujen ekstrapyramidaalioireisiin kuuluvia haittatapahtumia esiintyi (lukuun ottamatta akatisiaa ja rauhattomuutta) 13,5 % lurasidonilla hoidetuilla potilailla verrattuna 5,8 %:iin potilailla, jotka saivat lumelääkettä. Akatisian esiintymistiheys lurasidonilla hoidetuilla potilailla oli 12,9 % verrattuna 3,0 %:iin lumelääkettä saaneilla potilailla. Lyhytkestoisessa nuoria koskevassa lumekontrolloidussa tutkimuksessa raportoituja ekstrapyramidaalioireisiin kuuluvia haittatapahtumia esiintyi (lukuun ottamatta akatisiaa) 5,1 % lurasidonilla hoidetuilla potilailla verrattuna 1,8 %:iin potilailla, jotka saivat lumelääkettä. Akatisian esiintymistiheys lurasidonilla hoidetuilla potilailla oli 8,9 % verrattuna 1,8 %:iin lumelääkettä saaneilla potilailla.
Dystonia: Dystonian oireita, pitkittynyttä epänormaalia lihasten supistelua, saattaa ilmetä sille alttiilla potilailla hoidon ensimmäisinä päivinä. Dystonisia oireita ovat mm. niskalihasten kouristukset, jotka joskus etenevät puristavaksi tunteeksi kurkussa, nielemisvaikeudet, hengitysvaikeudet ja kielen ulostyöntyminen. Vaikka näitä oireita voi esiintyä myös pieniä annoksia käytettäessä, niitä ilmenee useammin ja vakavampina, voimakkaampina ja suuremmilla annoksilla ensimmäisen sukupolven psykoosilääkkeitä käytettäessä. Akuutin dystonian riskin suurenemista havaitaan miehillä ja nuoremmissa ikäryhmissä.
Laskimotukokset: Psykoosilääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu esiintyneen laskimotukoksia, keuhkoveritulppia ja syviä laskimotukoksia – näiden yleisyys on tuntematon.
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä haittavaikutuksista
www-sivusto: www.fimea.fi.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55, 00034 Fimea
Yliannostus
Yliannostuksen hoito
Lurasidonille ei ole spesifistä vastalääkettä, joten asianmukaiset elintoimintoja tukevat toimet on aloitettava ja lääketieteellistä valvontaa ja seurantaa pitää jatkaa, kunnes potilas toipuu.
Sydämen ja verenkierron toiminnan seuraaminen, kuten jatkuva EKG-seuranta, aloitetaan välittömästi mahdollisten rytmihäiriöiden varalta. Jos rytmihäiriölääkitystä annetaan, disopyramidin, prokaiiniamidin ja kinidiinin käyttöön liittyy teoreettinen QT-aikaa pidentävän vaikutuksen riski, kun lääkitystä annetaan potilaille, joilla on akuutti lurasidonin yliannostus. Samoin bretyliumin alfasalpaavat ominaisuudet saattavat voimistaa lurasidonin aiheuttamaa alfasalpausta, jolloin voi aiheutua ongelmallista hypotensiota.
Verenpaineen alenemista ja verenkierron romahtamista on hoidettava asianmukaisin toimenpitein. Adrenaliinia, dopamiinia tai muita beeta-agonistisesti vaikuttavia sympatomimeettejä ei pidä käyttää, koska beetastimulaatio saattaa pahentaa hypotensiota lurasidonin aiheuttamassa alfasalpauksessa. Jos potilaalla on vaikeita ekstrapyramidaalioireita, hänelle pitää antaa antikolinergisia lääkevalmisteita.
Vatsahuuhtelua (intubaation jälkeen, jos potilas on tajuton) ja lääkehiilen antamista yhdessä laksatiivin kanssa pitää harkita.
Voimakas tajunnan tason aleneminen, kouristuskohtaukset tai pään ja niskan dystoninen reaktio yliannostuksen jälkeen saattaa aiheuttaa aspiraatioriskin oksentelun yhteydessä.
Farmakologiset ominaisuudet
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykoosi- ja neuroosilääkkeet sekä unilääkkeet, psykoosilääkkeet. ATC-koodi: N05AE05
Vaikutusmekanismi
Lurasidoni on selektiivinen dopamiinin ja monoamiinin vaikutusten salpaaja. Lurasidoni sitoutuu voimakkaasti dopaminergisiin D2‑ ja serotonergisiin 5‑HT2A‑ ja 5‑HT7‑reseptoreihin. Sitoutumisaffiniteetti D2‑reseptoreihin on 0,994 nM, 5‑HT2A‑reseptoreihin 0,47 nM ja 5‑HT7‑reseptoreihin 0,495 nM. Se salpaa myös α2c‑adrenergisiä reseptoreita (sitoutumisaffiniteetti 10,8 nM) ja α2a‑adrenergisiä reseptoreita (sitoutumisaffiniteetti 40,7 nM). Lurasidoni on myös 5HT‑1A‑reseptorin (sitoutumisaffiniteetti 6,38 nM) osittainen agonisti.Lurasidoni ei sitoudu histaminergisiin tai muskariinireseptoreihin.
Lurasidonin vähemmän merkittävän aktiivisen metaboliitin (ID-14283) vaikutusmekanismi on samanlainen kuin lurasidonin.
Terveille koehenkilöille annetut 9–74 mg:n lurasidoniannokset saivat aikaan positroniemissiotomografialla havaitun annoksesta riippuvaisen vähenemän 11C-raklopridin (D2/D3-reseptorin ligandi) sitoutumisessa caudatumiin, putameniin ja striatumin alaosaan.
Farmakodynaamiset vaikutukset
Tärkeimmissä kliinisissä tehotutkimuksissa lurasidonia käytettiin 37–148 mg:n annoksina.
Kliininen teho
Lurasidonin teho skitsofrenian hoidossa osoitettiin viidessä 6-viikkoisessa lumekontrolloidussa, kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa, joihin osallistuneet potilaat täyttivät skitsofrenian kriteerit yhdysvaltalaisen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmän DSM:n (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 4. painos, DSM-IV) mukaan. Lurasidoniannokset vaihtelivat viidessä tutkimuksessa välillä 37–148 mg kerran vuorokaudessa. Lyhyissä tutkimuksissa ensisijainen tehon päätetapahtuma määriteltiin keskimääräiseksi muutokseksi lähtötilanteesta viikolle 6 positiivisten ja negatiivisten oireiden asteikon (Positive and Negative Syndrome Scale, PANSS) kokonaispisteissä. Tämä validoitu moniosioinen kartoitus koostuu viidestä tekijästä, joilla arvioidaan positiivisia oireita, negatiivisia oireita, ajatusten pirstaleisuutta, hallitsematonta vihamielisyyttä/jännittyneisyyttä ja ahdistusta/masennusta. Lurasidonin teho oli parempi kuin lumelääkkeen faasin 3 tutkimuksissa (ks. Taulukko 2). Lurasidonin ero lumelääkkeeseen verrattuna oli merkittävä jo 4. päivänä. Lisäksi lurasidoni oli tehokkaampi kuin lumelääke ennalta määritetyssä toissijaisessa päätetapahtumassa Clinical Global Impression – Severity (CGI-S) -asteikolla. Teho vahvistettiin myös toissijaisessa analyysissä, jossa tarkasteltiin hoitovastetta (määritelty ≥ 30 %:n vähenemänä lähtötilanteesta PANSS-kokonaispistemäärässä).
Taulukko 3:
Skitsofreniatutkimukset aikuisilla: Positiivinen ja negatiivinen skitsofrenianoireyhtymäasteikko (PANSS) kokonaispistemäärä – muutos lähtötilanteesta viikkoon 6 –Tutkimusten D1050229, D1050231 ja D1050233 MMRM: Intent‑to‑treat‑analyysi
Tutkimus | Lumelääke | Lurasidoniannos (b) | Vaikuttavaa ainetta sisältävä verrokki (a) | |||
37 mg | 74 mg | 111 mg | 148 mg | |||
Tutkimus D1050229 | N = 124 | N = 121 | N = 118 | N = 123 | -- | -- |
Lähtötilanteen keskiarvo (SD) | 96.8 (11,1) | 96,5 (11,6) | 96,0 (10,8) | 96,0 (9,7) | -- | -- |
LS, keskimääräinen muutos (SE) | -17,0 (1,8) | -19,2 (1,7) | -23,4 (1,8) | -20,5 (1,8) | -- | -- |
Ero hoidossa lumelääkkeeseen verrattuna | ||||||
Arvio (SE) | -- | -2,1 (2,5) | -6,4 (2,5) | -3,5 (2,5) | -- | -- |
p-arvo | -- | 0,591 | 0,034 | 0,391 | -- | -- |
Tutkimus D1050231 | N = 114 | N = 118 | -- | N = 118 | -- | N = 121 |
Lähtötilanteen keskiarvo (SD) | 95,8 (10,8) | 96,6 (10,7) | -- | 97,9 (11,3) | -- | 96,3 (12,2) |
LS, keskimääräinen muutos (SE) | -16,0 (2,1) | -25,7 (2,0) | -- | -23,6 (2,1) | -- | -28,7 (1,9) |
Ero hoidossa lumelääkkeeseen verrattuna | ||||||
Arvio (SE) | -- | -9,7 (2,9) | -- | -7,5 (3,0) | -- | -12,6 (2,8) |
p-arvo | -- | 0,002 | -- | 0,022 | -- | < 0,001 |
Tutkimus D1050233 | N = 120 | -- | N = 125 | -- | N = 121 | N = 116 |
Lähtötilanteen keskiarvo (SD) | 96,6 (10,2) | -- | 97,7 (9,7) | -- | 97,9 (11,8) | 97,7 (10,2) |
LS, keskimääräinen muutos (SE) | -10,3 (1,8) | -- | -22,2 (1,8) | -- | -26,5 (1,8) | -27,8 (1,8) |
Ero hoidossa lumelääkkeeseen verrattuna | ||||||
Arvio (SE) | -- | -- | -11,9 (2,6) | -- | -16,2 (2,5) | -17,5 (2,6) |
p-arvo | -- | -- | < 0,001 | -- | < 0,001 | < 0,001 |
(a) Olantsapiini 15 mg tutkimuksessaD1050231, pitkävaikutteinen ketiapiini (XR) 600 mg tutkimuksessa D1050233
N on koehenkilöiden määrä malliarviota kohden.
(b) Lurasidonin monivertailukorjatut p-arvot lumelääkkeeseen verrattuna. Olantsapiinin ja pitkävaikutteisen ketiapiinin p-arvoja lumelääkkeeseen verrattuna ei monivertailukorjattu.
Lyhytkestoisissa tutkimuksissa ei havaittu johdonmukaista annosvastesuhdetta.
Lurasidonin teho pitkäkestoisessa ylläpitohoidossa (37–148 mg kerran vuorokaudessa) osoitettiin 12-kuukautisessa yhdenvertaisuustutkimuksessa, jossa sitä verrattiin pitkävaikutteiseen ketiapiiniin (200–800 mg kerran vuorokaudessa). Lurasidoni oli vertailukelpoinen pitkävaikutteisen ketiapiinin kanssa, kun mitattiin skitsofrenian uusiutumiseen kulunutta aikaa. Lurasidoni aiheutti vähäistä painonnousua ja painoindeksin suurenemista lähtötilanteesta 12. kuukauteen (keskiarvo (SD): 0,73 (3,36) kg ja 0,28 (1,17) kg/m2) verrattuna pitkävaikutteiseen ketiapiiniin (1,23 (4,56) kg ja 0,45 (1,63) kg/m2). Kaiken kaikkiaan lurasidonilla oli häviävän pieni vaikutus painoon ja muihin metabolisiin muuttujiin, kuten kokonaiskolesteroli-, triglyseridi- ja verensokeriarvoihin.
Pitkäkestoisessa turvallisuustutkimuksessa kliinisesti vakaassa vaiheessa olevia potilaita hoidettiin 37‑111 mg:n lurasidoniannoksilla tai 2–6 mg:n risperidoniannoksilla. Tutkimuksessa relapsin 12 kuukauden aikana saaneiden osuus oli 20 % lurasidonia ja 16 % risperidonia saaneilla potilailla. Tämä ero oli lähellä tilastollista merkitsevyyttä mutta ei saavuttanut sitä.
Pitkäkestoisessa tutkimuksessa, jolla pyrittiin arvioimaan tehon säilymistä, lurasidoni piti oireet hallinnassa ja viivytti skitsofrenian uusiutumista tehokkaammin kuin lumelääke. Kun potilaiden akuutti vaihe oli hoidettu ja tilanne stabiloitu vähintään 12 viikon lurasidonihoidolla, heidät satunnaistettiin kaksoissokkoutetusti joko jatkamaan lurasidonihoitoa tai saamaan lumelääkettä siihen asti, että skitsofreniaoireet uusiutuivat. Ensisijaisessa analyysissä, jossa tarkasteltiin aikaa, joka kului skitsofreniaoireiden uusiutumiseen, potilaat, jotka keskeyttivät tutkimuksen ilman että heidän oireensa uusiutuivat, jätettiin pois analyysistä keskeytyshetkellä. Havaittiin, että lurasidonia saaneilla potilailla kului merkitsevästi pidempi aika uusiutumiseen kuin lumelääkettä saaneilla (p = 0,039). Kaplan-Meier- menetelmällä arviot siitä, kuinka todennäköistä oireiden uusiutuminen on viikolla 28, olivat 42,2 % lurasidoniryhmässä ja 51,2 % lumeryhmässä. Mistä tahansa syystä tapahtuvan tutkimuksen keskeyttämisen todennäköisyys viikolla 28 oli 58,2 % lurasidoniryhmässä ja 69,9 % lumeryhmässä (p = 0,072).
Pediatriset potilaat
Skitsofrenia
Latuda-valmisteen teho osoitettiin 6 viikon pituisessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa, jossa oli nuoria potilaita (13–17-vuotiaita), jotka täyttivät skitsofrenian kriteerit DSM-IV-TR:n mukaan (N = 326). Potilaat satunnaistettiin saamaan kiinteämääräisesti annosteltua Latuda-valmistetta 37 tai 74 mg kerran vuorokaudessa tai lumelääkettä.
PANSS-asteikkoa käytettiin psykiatristen merkkien ja oireiden tutkimisen ensisijaisena pisteytysvälineenä. Keskeisenä toissijaisena välineenä käytettiin CGI-S-asteikkoa.
Latuda-valmiste ylitti lumelääkkeen tehon PANSS- ja CGI-S-pisteiden vähentämisessä molempien annosteluryhmien kohdalla viikolla 6. 74 mg:n päiväannos ei keskimäärin tuottanut lisähyötyä verrattuna 37 mg:n päiväannokseen.
Ensisijaisen tehon tulokset on ilmoitettu taulukossa 4.
Taulukko 4 Ensisijaisen tehon tulokset (PANSS-kokonaispisteet) - Muutos lähtötilanteesta viikolle 6 –Nuorten skitsofreniatutkimuksen D1050301 MMRM-menetelmällä saadut tulokset: hoitoaikeen mukainen (Intent‑to‑treat) analyysijoukko
Tutkittava tilastosuure | Lumelääke | Lurasidoniannos (a) | |
37 mg | 74 mg | ||
Tutkimus D1050301 | N = 112 | N = 108 | N = 106 |
Lähtötilanteen keskiarvo (SD) | 92,8 (11,08) | 94,5 (10,97) | 94,0 (11,12) |
LS, keskimääräinen muutos (SE) | -10,5 (1,59) | -18,6 (1,59) | -18,3 (1,60) |
Ero hoidossa lumelääkkeeseen verrattuna |
|
|
|
Arvio (SE) | -- | -8,0 (2,21) | -7,7 (2,22) |
p-arvo | -- | 0,0006 | 0,0008 |
N on koehenkilöiden määrä malliarviota kohden.
(a) Lurasidonin p[1]arvot lumelääkkeeseen verrattuna on monivertailukorjattu.
CGI-S-pisteiden parantuneet tulokset viikolla 6 erosivat huomattavasti lumelääkkeestä lurasidonia sekä 74 mg/pvä (-0,42 ± 0,130, korjattu p = 0,0015) että 37 mg/pvä (-0,47 ± 0,130, korjattu p = 0,0008) saaneilla hoitoryhmillä.
104 viikkoa kestävä jatkotutkimus (tutkimus D1050302) suunniteltiin joustavasti annostellun lurasidonin (18,5, 37, 55,5 tai 74 mg/päivä) turvallisuuden, sietokyvyn ja tehokkuuden arvioimiseksi pediatrisilla tutkittavilla, jotka olivat saattaneet loppuun 6 viikon hoitojakson kolmessa edellisessä eri hoitoaiheita koskevassa tutkimuksessa. Seuraavassa esitellään vain niiden 271 tutkittavan tulokset, jotka jatkoivat tutkimuksesta D1050301. Näistä 186 tutkittavaa (68,6 %) sai 52 viikon ajan ja 156 tutkittavaa (57,6 %) 104 viikon ajan joustavasti annosteltua lurasidonia 18,5–74 mg/päivä.
Potilaiden, jotka olivat osallistuneet tutkimukseen D1050301 ennen tätä tutkimusta, keskiarvo (95 %:n luottamusväli) PANSS-kokonaispistemäärässä kaksoissokkolähtötilanteesta viikolla 28 LOCF-menetelmällä oli -26,5 (-28,5; -24,5), viikolla 52 LOCF-menetelmällä -28,2 (-30,2; -26,2) ja viikolla 104 LOCF-menetelmällä / avoimen tutkimuksen jälkeisessä päätetapahtumassa -29,5 (-31,8; -27,3). Keskiarvomuutos (95 %:n luottamusväli) avoimen tutkimuksen lähtötilanteesta oli viikolla 28 LOCF-menetelmällä -9,2 (-11,1; -7,2), viikolla 52 LOCF-menetelmällä -10,8 (-13,0; -8,7) ja viikolla 104 LOCF-menetelmällä / avoimen tutkimuksen jälkeisessä päätetapahtumassa -12,2 (‑14,5; -9,8).
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriön masennusjakso
Lurasidonin lyhyen aikavälintehoa tutkittiin 6 viikon pituisessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa, jossa oli lapsipotilaita ja nuoria potilaita (10–17-vuotiaita), jotka täyttivät tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön vakavan masennusjakson kriteerit DSM-V:n (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders,5.painos) mukaan tiheäjaksoisena (rapid cycling) tai ei tiheäjaksoisena esiintyvänä, mutta ilman psykoottisia piirteitä (N = 350). Potilaat satunnaistettiin saamaan joustavasti annosteltua lurasidonia 18–74 mg kerran vuorokaudessa tai lumelääkettä.
Ensisijaiseksi tehoa mittaavaksi päätetapahtumaksi määriteltiin keskimääräinen muutos lähtötilanteesta viikolle 6 lasten masennusasteikon (Children's Depression Rating Scale Revised (CDRS-R) kokonaispistemäärässä. Keskeisenä toissijaisena päätetapahtumana oli Global Impression – Bipolar Version, Severity of Illness (CGI-BP-S) -asteikon masennuspistemäärä (Depression Score). Näissä päätetapahtumissa tutkitussa kokonaispopulaatiossa havaittiin tilastollisesti merkitsevät erot lurasidonin eduksi lumelääkkeeseen nähden. Ne alkoivat viikolla 2 ja jatkuivat jokaisella tutkimuskäynnillä tutkimuksen päättymiseen saakka. Ensisijaiset ja toissijaiset tehoa mittaavat päätetapahtumat eivät kuitenkaan täyttyneet nuoremmilla potilailla (alle 15-vuotiailla).Vakioitu muutoksen pienimpien neliösummien (LS)-keskiarvojen ero (95 %:n luottamusväli) hoitojen välillä lähtötilanteesta viikolle 6 LOCF-menetelmällä CDRS-R-asteikon kokonaispistemäärässä oli lurasidoniryhmässä -1,8 (-5,6; 2,0) 10–14-vuotiailla ja -8,6 (-12,4; -4,8) 15–17-vuotiailla potilailla (Taulukko 5).
Lurasidonin turvallisuusprofiili tässä lyhytkestoisessa tutkimuksessa mukana olleilla lapsilla vastaa yleisesti ottaen turvallisuusprofiilia, joka on havaittu hoidettaessa hyväksyttyä käyttöaihetta aikuisilla. Yleisimmin esiintyneiden haittavaikutusten esiintymistiheyksissä on kuitenkin havaittu eroja pediatrisilla potilailla pahoinvoinnin (hyvin yleinen), ripulin (yleinen) ja ruokahalun heikkenemisen (yleinen) osalta aikuisiin verrattuna (aikuisten esiintymistiheydet yleinen, tuntematon ja melko harvinainen).
Taulukko 5 Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoa koskeva pediatrinen tutkimus: Children's Depression Rating Scale, Revised (CDRS-R) -asteikon kokonaispistemäärä ja Clinical Global Impression‑Bipolar Version, Severity of Illness (CGI‑BP‑S) -asteikon masennuspistemäärä – Muutos lähtötilanteesta viikolle 6 – tutkimuksen D1050326 MMRM-menetelmällä saadut tulokset: (hoitoaikeen mukainen (Intent‑to‑Treat) analyysijoukko
Parametrit | Tutkittava tilastosuure | Lumelääke | Lurasidonin annos 18,5–74 mg (a) (b) |
Ensisijainen päätetapahtuma: CDRS‑R-kokonaispistemäärä |
| N = 170 | N = 173 |
Lähtötilanteen keskiarvo (SD) | 58,6 (8,26) | 59,2 (8,24) | |
LS-keskiarvon muutos (SE) | -15,3 (1,08) | -21,0 (1,06) | |
Hoitoero lumelääkkeeseen nähden, |
|
| |
arvio (SE; 95 %:n luottamusväli) | -- | -5,7 (1,39; -8,4 – -3,0) | |
p-arvo | -- | < 0,0001 | |
|
|
|
|
Keskeinen toissijainen päätetapahtuma: CGI‑BP‑S-masennuspistemäärä |
| N = 170 | N = 173 |
Lähtötilanteen keskiarvo (SD) | 4,5 | 4,6 | |
LS-keskiarvon muutos (SE) | -1,05 (0,087) | -1,49 (0,085) | |
Hoitoero lumelääkkeeseen nähden, |
|
| |
arvio (SE; 95 %:n luottamusväli) | -- | -0,44 (0,112; -0,66 – -0,22) | |
p-arvo | -- | < 0,0001 |
N on tutkittavien lukumäärä.
(a) Lurasidonin ja lumelääkkeen vertailun p-arvot korjattiin monivertailuja varten.
(b) Lurasidonin annokset 18,5, 37, 55,5 ja 74 mg vastaavat lurasidonihydrokloridin 20, 40, 60 ja 80 mg:n määriä.
Farmakokinetiikka
Imeytyminen
Lurasidoni saavuttaa huippupitoisuuden seerumissa noin 1-3 tunnissa.
Ruoan vaikutusta tarkastelleessa tutkimuksessa lurasidonin Cmax-arvo suureni noin 2-3-kertaiseksi ja AUC-arvo noin 1,5–2-kertaiseksi, kun lääke otettiin ruoan kanssa verrattuna paasto-olosuhteissa havaittuihin arvoihin.
Jakautuminen
37 mg:n lurasidoniannoksen jälkeen keskimääräinen näennäinen jakautumistilavuus oli arviolta 6 000 l. Lurasidoni sitoutuu voimakkaasti (~ 99 %) seerumin proteiineihin.
Biotransformaatio
Lurasidoni metaboloituu pääasiassa CYP3A4:n välityksellä. Pääasialliset biotransformaatioreitit ovat oksidatiivinen N-dealkylaatio, norbornaanirenkaan hydroksylaatio ja S-oksidaatio.
Lurasidoni metaboloituu kahdeksi aktiiviseksi metaboliitiksi (ID-14283 ja ID-14326) ja kahdeksi ei-aktiiviseksi metaboliitiksi (ID-20219 ja ID-20220). Lurasidoni vastaa noin 11,4 %:a seerumin radioaktiivisuudesta ja sen metaboliitti ID-14283 noin 4,1 %:a, ID-14326 noin 0,4 %:a, ID-20219 noin 24 %:a ja ID-20220 noin 11 %:a.
CYP3A4 on entsyymi, joka pääasiallisesti vastaa aktiivisen metaboliitin ID-14283:n metaboliasta. Lurasidoni ja sen aktiivinen metaboliitti ID-14283 osallistuvat molemmat farmakodynaamisen vaikutuksen syntymiseen dopaminergisissä ja serotonergisissä reseptoreissa.
In vitro -tutkimusten perusteella lurasidoni ei ole CYP1A1-, CYP1A2-, CYP2A6-, CYP4A11-, CYP2B6-, CYP2C8-, CYP2C9-, CYP2C19-, CYP2D6- eikä CYP2E1-entsyymien substraatti.
Lurasidoni ei estänyt in vitro sytokromi P450:n (CYP) entsyymejä CYP1A2, CYP2B6, CYP2C8, CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6, CYP2E1 ja CYP3A4 suoraan tai heikosti (suoraan tai aikasidonnaisesti) (IC50 > 5,9 μM). Näiden tietojen perusteella lurasidonin ei odoteta vaikuttavan sellaisten lääkevalmisteiden farmakokinetiikkaan, jotka ovat CYP1A2-, CYP2B6-, CYP2C8-, CYP2C9-, CYP2C19-, CYP2D6- ja CYP2E1-entsyymien substraatteja. Katso kohdasta Yhteisvaikutukset lisätietoja sellaisten lääkevalmisteiden annostuksesta, jotka ovat CYP3A4-entsyymin substraatteja ja joilla on kapea terapeuttinen alue.
Lurasidoni on effluksi-kuljettajaproteiinien P-gp ja BCRP substraatti in vitro. Kuljettajaproteiinit OATP1B1 tai OATP1B3 eivät vaikuta lurasidonin soluunottoon.
Lurasidoni on P-gp:n, BCRP:n ja OCT1:n estäjä in vitro (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Lurasidonin ei odoteta estävän OATP1B1-, OATP1B3-, OCT2-, OAT1-, OAT3-, MATE1-, MATE2K- tai BSEP-kuljettajaproteiineja kliinisesti merkittävästi in vitro -tietojen perusteella.
Eliminaatio
Eliminaation puoliintumisaika lurasidonin annon jälkeen on 20–40 tuntia. Suun kautta otetusta, radioaktiivisesti merkitystä annoksesta noin 67 % erittyi ulosteeseen ja 19 % virtsaan. Virtsa sisälsi useita metaboliitteja. Kanta-aineen erittyminen munuaisten kautta oli minimaalista.
Lineaarisuus/ei-lineaarisuus
Lurasidonin farmakokinetiikka on lineaarista, kun käytetään 18,5–148 mg:n kokonaisvuorokausiannosta. Lurasidonin vakaan tilan pitoisuudet saavutetaan 7 vuorokauden kuluessa lurasidonin käytön aloituksesta.
Farmakokinetiikka erityisryhmissä
Iäkkäät henkilöt
≥ 65-vuotiaista, terveistä koehenkilöistä on saatu vain vähän tietoa. Kerättyjen tietojen perusteella altistus oli samanlainen kuin < 65-vuotiailla koehenkilöillä. Altistuksen voidaan kuitenkin odottaa olevan suurempaa iäkkäillä potilailla, jos heillä on munuaisten tai maksan vajaatoiminta.
Maksan vajaatoiminta
Lurasidonin pitoisuudet seerumissa suurenevat henkilöillä, joilla on Child–Pugh-luokan A, B tai C maksan vajaatoiminta. Heillä altistus suurenee 1,5-, 1,7- ja 3-kertaisiksi.
Munuaisten vajaatoiminta
Lurasidonin pitoisuudet seerumissa suurenevat koehenkilöillä, joilla on lievä, keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Heillä altistus suurenee 1,5-, 1,9- ja 2,0-kertaisiksi. Loppuvaiheen munuaissairautta sairastavia potilaita (kreatiniinipuhdistuma < 15 ml/min) ei ole tutkittu.
Sukupuoli
Lurasidonin farmakokinetiikassa ei ollut kliinisesti merkittäviä eroja sukupuolten välillä populaatiofarmakokineettisessa analyysissa skitsofreniapotilailla.
Etninen alkuperä
Lurasidonin farmakokinetiikassa ei ollut kliinisesti merkittäviä eroja populaatiofarmakokineettisessa analyysissa skitsofreniapotilailla. Todettiin, että aasialaisilla koehenkilöillä oli 1,5-kertaisesti suurempi altistus lurasidonille verrattuna valkoihoisiin.
Tupakointi
Lurasidoni ei ole CYP1A2:n substraatti in vitro -tutkimusten perusteella, jossa käytettiin ihmisen maksaentsyymejä; tupakoinnilla ei pitäisi olla sen vuoksi vaikutusta lurasidonin farmakokinetiikkaan.
Pediatriset potilaat
Lurasidonin farmakokinetiikkaa pediatrisilla potilailla arvioitiin 47 lapsella (ikä 6–12 vuotta) ja 234 nuorella (ikä 13–17 vuotta). Lurasidonia annettiin lurasidonihydrokloridimuodossa enimmillään 42 vuorokauden ajan, ja vuorokausiannos oli joko 20, 40, 80 tai 120 mg (6–17 vuotiaat) tai 160 mg (10–17 vuotiaat). Saavutetun seerumin lurasidonialtistuksen ja iän tai painon välillä ei ollut selvää korrelaatiota. Lurasidonin farmakokinetiikka 6–17 vuotiailla pediatrisilla potilailla oli yleisesti ottaen samanlaista kuin farmakokinetiikka aikuisilla.
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Tärkeimmät havainnot lurasidonin toistuvan annoksen toksisuustutkimuksissa olivat keskushermostovälitteiset endokriiniset muutokset, jotka johtuivat seerumin prolaktiinipitoisuuden suurenemisesta rotilla, koirilla ja apinoilla. Suuriin seerumin prolaktiinipitoisuuksiin pitkäkestoisissa toistuvien annosten tutkimuksissa naarasrotilla liittyi luihin, lisämunuaisiin ja lisääntymiskudoksiin kohdistuvia vaikutuksia. Koirilla tehdyssä pitkäaikaisessa toistuvien annosten tutkimuksessa suuriin seerumin prolaktiinipitoisuuksiin liittyi urosten ja naaraiden lisääntymiskudoksiin kohdistuvia muutoksia.
Lurasidonilla ei ollut vaikutusta urosrottien lisääntymiseen, kun käytettiin suun kautta otettavia 150 mg:n lurasidonihydrokloridin vuorokausiannoksia eikä naarasrottien lisääntymiseen, kun käytetty annos oli 0,1 mg/kg lurasidonihydrokloridia vuorokaudessa suun kautta, eikä alkion varhaiskehitykseen, kun käytetty vuorokausiannos oli 15 mg/kg suun kautta.
Naarasrotilla tehdyssä hedelmällisyystutkimuksessa kiimakierto piteni ja parittelu viivästyi, kun käytettiin vuorokausiannosta ≥ 1,5 mg/kg lurasidonihydrokloridia, kun taas parittelu- ja hedelmällisyysindeksit sekä keltarauhasten, implantaatioiden ja elävien sikiöiden määrät vähenivät käytettäessä vuorokausiannosta 150 mg/kg lurasidonihydrokloridia. Nämä vaikutukset johtuivat lurasidonihoidon aiheuttamasta hyperprolaktinemiasta, ja ne vaikuttivat sekä kiimakiertoon ja parittelukäyttäytymiseen että naarasrottien keltarauhasten säilymiseen. Näiden vaikutusten seurauksena implantaatiot ja elävien sikiöiden määrä vähenivät. Näillä prolaktiiniin liittyvillä vaikutuksilla ei katsota olevan merkitystä ihmisen lisääntymiseen.
Kerta-annos (10 mg/kg) lurasidonihydrokloridia tiineille rotille johti sikiön altistumiseen. Tiineillä rotilla tehdyssä annoksen määritystutkimuksessa 150 mg/kg lurasidonihydrokloridia vuorokaudessa hidasti sikiön kasvua, mutta teratogeenisuutta ei havaittu. Lurasidoni ei ollut teratogeeninen rotilla tai kaneilla, kun altistus oli sama tai vähäisempi kuin ihmisille suositeltu enimmäisannos (148 mg lurasidonia).
Lopullisessa nuorilla rotilla toteutetussa toksisuustutkimuksessa ei havaittu, että nuorilla eläimillä olisi voimistunutta herkkyyttä lurasidoniin liittyville kehonpainoa, ruuankulutusta tai kliinisiä huomioita koskeville vaikutuksille. Rotissa havaittiin kuitenkin vaikutuksia, joita ilmenee aikuisilla rotilla (kasvun ja kehityksen hidastumista sekä hyperprolaktinemiaa). Hoidon jälkeisellä jaksolla annostuksella ≥3 mg/kg/pvä havaittua hyperaktiivisuutta on raportoitu myös muiden D2-reseptorien vastavaikuttajalääkkeiden kohdalla. Aiemmin ≥30 mg/kg/pvä -annostuksella hoidettujen nuorten rottien poikasilla havaittiin hieman alempaa syntymäpainoa sekä kehonpainoa sekä pienempää painonnousua syntymän jälkeisellä jaksolla. Korkeimmalla havaittavia haittavaikutuksia aiheuttamattomalla tasolla 3 mg/kg/pvä lurasidonin ja useimpien metaboliittien pitoisuudet olivat alhaisempia kuin pitoisuudet, joita saatiin käyttämällä suositeltua kliinistä annostusta nuorilla (≥ 13-vuotiaat).
Lurasidonia erittyi rottien maitoon imetyksen aikana.
Lurasidoni ei ollut genotoksinen testeissä. Rintarauhasen ja/tai aivolisäkkeen kasvaimia havaittiin hiirillä ja rotilla tehdyissä karsinogeenisuustutkimuksissa, ja ne johtuvat todennäköisesti veren prolaktiinipitoisuuden suurenemisesta. Nämä havainnot ovat yleisiä jyrsijöillä, joita on hoidettu psykoosilääkkeillä, jotka salpaavat dopamiini D2:ta ja joita pidetään jyrsijä-spesifisinä.
Farmaseuttiset tiedot
Apuaineet
Ydin:
Mannitoli (E 421)
Tärkkelys, esigelatinoitu
Kroskarmelloosinatrium (E468)
Hypromelloosi 2910 (E 464)
Magnesiumstearaatti (E 470b)
Tabletin päällyste
18,5 mg ja 37 mg:
Hypromelloosi 2910 (E 464)
Titaanioksidi (E 171)
Makrogoli 8000
Karnaubavaha (E 903)
74 mg:
Hypromelloosi 2910 (E 464)
Titaanioksidi (E 171)
Makrogoli 8000
Rautaoksidi, keltainen (E 172)
Indigotiini (E 132)
Karnaubavaha (E 903)
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
Kestoaika
5 vuotta.
Säilytys
Säilytä alkuperäispakkauksessa, herkkä valolle.
Pakkaukset ja valmisteen kuvaus
Markkinoilla olevat pakkaukset
Resepti
LATUDA tabletti, kalvopäällysteinen
18,5 mg (L:ei) 28 x 1 fol (58,06 €)
37 mg (L:ei) 28 x 1 fol (88,40 €), 98 x 1 fol (260,15 €)
74 mg (L:ei) 28 x 1 fol (88,40 €), 98 x 1 fol (260,15 €)
PF-selosteen tieto
Pakkaukset sisältävät 14 x 1, 28 x 1, 30 x 1, 56 x 1, 60 x 1, 90 x 1 tai 98 x 1 tablettia alumiini/alumiiniläpipainopakkauksessa (kerta-annospakkaukset).
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Valmisteen kuvaus:
Latuda 18,5 mg, kalvopäällysteiset tabletit: valkoinen tai melkein valkoinen, kalvopäällysteinen 6 mm:n kokoinen pyöreä tabletti, jonka toiselle puolelle on painettu 'LA'.
Latuda 37 mg, kalvopäällysteiset tabletit: valkoinen tai melkein valkoinen, kalvopäällysteinen 8 mm:n kokoinen pyöreä tabletti, jonka toiselle puolelle on painettu 'LB'.
Latuda 74 mg, kalvopäällysteinen tabletti: vaaleanvihreä, kalvopäällysteinen 12 x 7 mm:n kokoinen soikea tabletti, jonka toiselle puolelle on painettu 'LD’.
Käyttö- ja käsittelyohjeet
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
Korvattavuus
LATUDA tabletti, kalvopäällysteinen
18,5 mg 28 x 1 fol
37 mg 28 x 1 fol, 98 x 1 fol
74 mg 28 x 1 fol, 98 x 1 fol
- Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112).
- Peruskorvaus (40 %).
ATC-koodi
N05AE05
Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä
02.12.2021
Yhteystiedot
LABS House, 15-19 Bloomsbury Way
WC1A 2TH London
United Kingdom
+44(0)207 821 2840
medinfo@cnx-therapeutics.com