KLOTRIPTYL tabletti, kalvopäällysteinen 10,8/10 mg, KLOTRIPTYL MITE tabletti, kalvopäällysteinen 12,5/5 mg

Klotriptyl: Yksi tabletti sisältää amitriptyliinihydrokloridia 12,5 mg vastaten amitriptyliiniä 10,8 mg ja klooridiatsepoksidia 10,0 mg.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi tabletti sisältää laktoosia 88,4 mg (monohydraattina).

Klotriptyl mite: Yksi tabletti sisältää amitriptyliinihydrokloridia 14,15 mg vastaten amitriptyliiniä 12,5 mg ja klooridiatsepoksidia 5,0 mg.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi tabletti sisältää laktoosia 28,5 mg (monohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Lievät depressiotilat ja niihin liittyvä unettomuus.

Aikuiset

Depressioissa, joissa ahdistuneisuus on vallitseva oire (toivottaessa erityisesti anksiolyyttistä vaikutusta) 1–3 tablettia vuorokaudessa. Annosta voidaan suurentaa hoitovasteesta riippuen 6–8 tablettiin vuorokaudessa. Annoksen nostossa on syytä huomioida yksilölliset erot lääkkeen siedettävyyden suhteen, potilaan ikä, samanaikaiset muut sairaudet (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) ja lääkehoito (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pediatriset potilaat

Klotriptyl-valmisteiden käyttö on vasta-aiheista lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoidossa (ks. kohta Vasta-aiheet).

Iäkkäät potilaat

Hoito tulisi aloittaa pienimmällä suositellulla annoksella. Annosta suurennetaan vähitellen vasteen ja sietokyvyn mukaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

• Yliherkkyys vaikuttaville aineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• Feokromosytooma
• Myasthenia gravis
• Vaikea uniapnea
• Vaikea hengitysvajaus
• Vaikea maksan vajaatoiminta
• Bentsodiatsepiinien aiheuttama paradoksaalinen kiihtymys
• Välitön sydäninfarktin jälkeinen toipumisaika
• Haarakatkokset
• Hoitamaton sulkukulmaglaukooma
• Akuutti alkoholi-, barbituraatti- ja opiaattimyrkytys

Samanaikainen hoito MAOI-valmisteilla (monoamiinioksidaasin estäjät) on vasta-aiheista (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset). Samanaikainen hoito amitriptyliinillä ja MAOI-valmisteilla voi aiheuttaa serotoniinioireyhtymän (yhdistelmä oireita, joka voi sisältää kiihtymystä, sekavuutta, vapinaa, myoklonuksen ja hypertermiaa). Amitriptyliinihoito voidaan aloittaa 14 vuorokautta sen jälkeen kun hoito irreversiibeleillä, epäselektiivisillä MAOI-valmisteilla on lopetettu, ja vähintään yksi vuorokausi sen jälkeen kun hoito reversiibelillä moklobemidilla on lopetettu. Hoito MAO:n estäjällä voidaan aloittaa 14 vuorokautta amitriptyliinihoidon lopettamisen jälkeen.

Valmistetta ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

QT-ajan pidentyminen

Amitriptyliiniä sisältävien valmisteiden käytön yhteydessä on ilmoitettu QT-ajan pidentymis- ja rytmihäiriötapauksia markkinoilletulon jälkeisenä aikana. Varovaisuuden noudattaminen on tarpeen niiden potilaiden kohdalla, joilla on merkittävä bradykardia, kompensoitumaton sydämen vajaatoiminta tai jotka käyttävät samanaikaisesti QT-aikaa pidentäviä lääkkeitä. Elektrolyyttihäiriöiden (hypokalemia, hyperkalemia, hypomagnesemia) tiedetään lisäävän rytmihäiriöiden riskiä.

Serotoniinioireyhtymä

Klotriptyl-valmisteen ja muiden serotonergisten lääkeaineiden, kuten MAO:n estäjien (ks. kohta Vasta-aiheet), selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeiden), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI-lääkkeiden) tai tiettyjen opioidien (esim. tramadoli, buprenorfiini), samanaikainen käyttö voi johtaa serotoniinioireyhtymään, joka voi olla hengenvaarallinen tila (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos muiden serotonergisten lääkeaineiden samanaikainen käyttö on kliinisesti tarpeen, potilasta on tarkkailtava huolellisesti etenkin hoitoa aloitettaessa ja annosta suurennettaessa.

Serotoniinioireyhtymän oireita ovat esimerkiksi mielentilan muutokset, autonomisen hermoston epävakaus, neuromuskulaariset poikkeavuudet ja/tai maha-suolikanavan oireet.

Jos potilaalla epäillään serotoniinioireyhtymää, on syytä harkita annoksen pienentämistä tai hoidon keskeyttämistä oireiden vaikeusasteesta riippuen.

Opioidien samanaikaisen käytön aiheuttamat riskit

Klotriptyl-valmisteen ja opioidien samanaikainen käyttö saattaa aiheuttaa sedaatiota, hengityslamaa, koomaa ja kuoleman. Näiden riskien vuoksi sedatiivisia lääkkeitä, kuten bentsodiatsepiineja ja vastaavanlaisia lääkkeitä, kuten Klotriptyl-valmistetta, voidaan määrätä samanaikaisesti opioidien kanssa vain sellaisille potilaille, joille muut hoitovaihtoehdot eivät sovi.

Jos potilaalle päätetään määrätä Klotriptyl-valmistetta samanaikaisesti opioidien kanssa, on määrättävä pienin tehoava annos ja hoidon on oltava mahdollisimman lyhytkestoinen (ks. myös yleiset annossuositukset kohdassa Annostus ja antotapa).

Potilasta on seurattava tarkkaan hengityslaman ja sedaation merkkien ja oireiden varalta. On erittäin suositeltavaa neuvoa potilasta ja hänen läheisiään tarkkailemaan näitä oireita (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Itsemurha/itsemurha-ajatukset tai masennuksen paheneminen

Masennukseen liittyy lisääntynyt alttius itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin (itsemurhaan liittyvät tapahtumat). Tämä alttius säilyy, kunnes itse taudissa tapahtuu merkittävää paranemista. Koska paranemista ei ehkä tapahdu ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloituksesta, tulee potilaita seurata tarkoin siihen saakka, että paranemista tapahtuu. Kliinisen kokemuksen perusteella tiedetään, että itsemurha-alttius kasvaa taudin paranemisen alkuvaiheessa. Itsemurhavaaran vuoksi masennuspotilaalle ei pitäisi määrätä suuria määriä trisyklisiä antidepressantteja yhdellä kertaa.

Myös muihin psykiatrisiin käyttöaiheisiin, mihin amitriptyliiniä sisältäviä valmisteita voidaan määrätä, voi liittyä lisääntynyt alttius itsemurhaan liittyviin tapahtumiin. Lisäksi nämä muut sairaudet tai oireet voivat esiintyä yhtä aikaa masennuksen kanssa. Siksi samat varoitukset kuin hoidettaessa vaikeasti masentuneita potilaita tulee ottaa huomioon hoidettaessa potilaita, joilla on näitä muita psykiatrisia oireita.

Potilaat, joilla on aiemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai -käyttäytymistä, tai joilla on merkittävässä määrin itsemurhaan liittyviä ajatuksia ennen hoidon aloitusta, ovat alttiimpia itsemurha–ajatuksille ja ‑yrityksille, ja heitä tulee tarkkailla erityisesti hoidon aikana. Meta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25-vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riskialttiita potilaita tulee seurata tarkkaan etenkin hoidon alkuvaiheessa ja kun tehdään muutoksia annostukseen. Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) tulee kiinnittää huomiota mahdolliseen masennuksen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai -ajatusten lisääntymiseen tai outoon käytökseen. Jos tällaista esiintyy, tulee välittömästi hakeutua lääkärin hoitoon.

Pediatriset potilaat

Valmistetta ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon. Ei ole osoitettu, että trisykliset masennuslääkkeet tehoaisivat masennukseen tässä ikäryhmässä. Muita masennuslääkkeitä koskevissa tutkimuksissa niihin on nuorilla ja lapsilla liittynyt lisääntyneitä itsemurhayrityksiä ja itsemurha-ajatuksia sekä vihamielisyyttä. Riskiä ei voida sulkea pois myöskään Klotriptyl-valmisteiden osalta. Lisäksi trisyklisiin masennuslääkkeisiin liittyy sydän- ja verisuonihaittojen riski kaikissa ikäryhmissä. Tämän lääkeryhmän pitkän käytön turvallisuutta/vaikutusta lasten ja nuorten kasvamiseen, kypsymiseen sekä kognitiiviseen kehittymiseen ja käyttäytymisen kehitykseen ei tunneta.

Muut

Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa annettaessa Klotriptyl-valmistetta potilaille, joilla on sydämen vajaatoiminta, rytmihäiriöitä ja erityisesti potilaille, joilla on sydämen johtumishäiriöitä. Myös hoidettaessa maksan, munuaisten tai keuhkojen vajaatoimintaa sairastavia, diabeetikkoja, epileptikkoja, iäkkäitä, uniapneaa tai porfyriaa sairastavia on noudatettava huomattavaa varovaisuutta ja pyrittävä pienimpään tehokkaaseen annokseen. Amitriptyliini voi olla haitallista parkinsonismia sairastaville ja antikolinergiselle vaikutukselle herkille potilaille, kuten sulkukulmaglaukoomaa tai eturauhasen liikakasvua sairastaville.

Ristiallergian vaaran vuoksi varovaisuutta on noudatettava annettaessa Klotriptyl-valmistetta potilaalle, joka on allerginen jollekin bentsodiatsepiinille tai trisykliselle masennuslääkkeelle.

Amitriptyliini kuten muut antidepressiiviset lääkkeet voi provosoida maanisen jakson alkamisen siihen alttiilla potilailla. Manian oireiden ilmaantuessa Klotriptyl-lääkitys on lopetettava ja maniaan aloitettava asianmukainen lääkitys.

Amitriptyliiniä on käytettävä varoen yleisanestesian yhteydessä. Yleisanesteettien ja trisyklisten mielialalääkkeiden samanaikaisen käytön seuraksena hypotension ja rytmihäiriöiden riski kasvaa.

Varovaisuutta on yhteisvaikutusvaaran vuoksi noudatettava annettaessa Klotriptyl-valmistetta potilaalle, joka saa myös muita metaboloituvia lääkkeitä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pitkäaikainen bentsodiatsepiinihoito altistaa tottumiselle, riippuvuudelle ja väärinkäytölle. Jotta riski lääkeaineriippuvuuden kehittymiseen olisi mahdollisimman pieni, tulisi bentsodiatsepiineja määrätä vain huolellisen harkinnan jälkeen ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Jatkohoidon tarpeellisuutta tulisi seurata huolellisesti. Pitkäaikaishoito on perusteltua ainoastaan hyödyn ja riskin huolellisen arvioinnin jälkeen. Tarvittaessa voidaan lääkitystä jatkaa pelkkää amitriptyliiniä sisältävällä valmisteella.

Lääkitystä lopetettaessa annostusta on pienennettävä vähitellen vieroitusoireiston ehkäisemiseksi. Vieroitusoireiden ilmaantuminen vaihtelee muutamasta tunnista viikkoon tai pidempään. Vähemmän vakavissa tapauksissa symptomaattiset vieroitusoireet saattavat rajoittua vapinaan, levottomuuteen, unettomuuteen, ahdistuneisuuteen, päänsärkyyn ja keskittymisvaikeuksiin. Hikoilua, lihasten ja vatsan kouristelua ja havaintokyvyn muutoksia saattaa kuitenkin esiintyä. Harvinaisissa tapauksissa on esiintynyt delirium- ja kouristuskohtauksia. Vieroitusoireiden ilmaantuessa lääkärin huolellinen seuranta ja potilaan tukeminen ovat välttämättömiä.

Klooridiatsepoksidin eliminaatio on tavanomaista hitaampaa iäkkäillä ja lihavilla potilailla.

Klotriptyl-valmisteen käyttö voi aiheuttaa silmien kuivumista, mikä voi olla haitallista piilolinssien käytön yhteydessä.

Tabletit sisältävät laktoosia (ks. kohta Vaikuttavat aineet ja niiden määrät). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

MAO:n estäjät:

Yhteiskäyttö MAO:n estäjien kanssa (ei-selektiiviset sekä MAO A -selektiiviset (moklobemidi) ja MAO B -selektiiviset (selegiliini)) on vasta-aiheista serotoniinioireyhtymän riskin takia (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Muut serotonergiset lääkevalmisteet:

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI) tai tietyt opioidit (esim. tramadoli, buprenorfiini); näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö suurentaa serotoniinioireyhtymän (joka voi olla hengenvaarallinen tila) riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Opioidit:

Additiivisen keskushermostoa lamaavan vaikutuksen vuoksi sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja vastaavanlaisten lääkkeiden, kuten Klotriptyl-valmisteen, samanaikainen käyttö opioidien kanssa lisää sedaation, hengityslaman, kooman ja kuoleman riskiä. Annostusta ja samanaikaisen hoidon kestoa on rajoitettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

CYP2D6:n estäjät:

Amitriptyliini ja muut CYP 2D6:n kautta metaboloituvat aineet voivat estää toistensa metaboliaa. Isoentsyymin CYP2D6 toiminta voi estyä useiden lääkeaineiden vaikutuksesta. Näitä ovat esim. neuroleptiset lääkkeet, serotoniinin takaisinoton estäjät, beetasalpaajat ja rytmihäiriölääkkeet. Esimerkkejä voimakkaista CYP2D6:n estäjistä ovat bupropioni, fluoksetiini, paroksetiini ja kinidiini. Nämä lääkeaineet voivat vähentää oleellisesti trisyklisten masennuslääkkeiden aineenvaihduntaa ja suurentaa merkittävästi pitoisuuksia plasmassa. Harkitse amitriptyliinin pitoisuuksien seuraamista plasmasta aina, kun Klotriptyl-valmistetta annetaan yhdessä sellaisen lääkkeen kanssa, jonka tiedetään olevan voimakas CYP2D6:n estäjä. Klotriptyl-annoksen säätäminen voi olla tarpeen. Varovaisuutta suositellaan, jos Klotriptyl-valmistetta annetaan samanaikaisesti duloksetiinin (CYP2D6:n kohtalainen estäjä) kanssa.

Muut:

Klooridiatsepoksidi ja amitriptyliini voimistavat myös muiden aineiden, esimerkiksi alkoholin, sedatiivien, anksiolyyttien, antidepressanttien, antipsykoottien, unilääkkeiden ja antihistamiinien, keskushermostoa lamaavaa vaikutusta.

Amitriptyliini voimistaa muiden antikolinergisten aineiden vaikutuksia ja voi mahan ja suolen tyhjenemistä hidastaessaan vaikuttaa muiden aineiden imeytymiseen.

Amitriptyliini voi heikentää klonidiinin verenpainetta laskevaa vaikutusta.

Amitriptyliinin käyttö muiden rytmihäiriöille altistavien aineiden kanssa lisää arytmiariskiä.

Amitriptyliini voi pidentää varfariinia saavien protrombiiniaikaa.

Sympatomimeetit, levodopa ja tyroksiini voivat yhdessä amitriptyliinin kanssa aiheuttaa voimakkaan sympaattisen tonuksen, lisätä rytmihäiriöriskiä ja nostaa verenpaineen vaarallisen korkeaksi. Amitriptyliiniä saavilla potilailla adrenaliini saattaa aiheuttaa myös käänteisreaktion.

Trisykliset masennuslääkkeet voivat pidentää QT-aikaa. Amitriptyliinin yhteiskäyttö muiden QT-aikaa pidentävien (esim. tietyt rytmihäiriölääkkeet, makrolidiantibiootit ja antipsykootit) sekä elektrolyyttihäiriöitä aiheuttavien (esim. diureetit) lääkkeiden kanssa voi lisätä kammioarytmioiden riskiä.

Lisäksi metyylifenidaatti, kalsiuminestäjät, simetidiini, dekstropropoksifeeni ja flukonatsoli voivat estää amitriptyliinin metaboliaa. Natriumvalproaatti ja valpromidi saattavat nostaa amitriptyliinin plasmapitoisuutta. Tämän vuoksi suositellaan kliinistä seurantaa.

Disulfiraami nostaa amitriptyliinin plasmapitoisuutta.

Karbamatsepiini, fenobarbitaali, tupakointi, mäkikuismavalmisteet ja omepratsoli voivat nopeuttaa amitriptyliinin eliminaatiota.

Suoliston motiliteettia hidastavat aineet, kuten morfiini ja petidiini, hidastavat klooridiatsepoksidin imeytymistä, kun taas motiliteettia kiihdyttävät aineet, kuten metoklopramidi ja sisapridi, nopeuttavat imeytymistä.

Klooridiatsepoksidin eliminaatiota voivat hidastaa ehkäisytabletit, disulfiraami, simetidiini ja ketokonatsoli.

Amitriptyliini ja klooridiatsepoksidi läpäisevät istukan. Ne aiheuttavat suurina annoksina joillekin eläinlajeille sikiövaurioita, mutta ihmisellä kummankaan ei kuitenkaan tiedetä olevan teratogeeninen. Klotriptyl-valmistetta ei saa käyttää raskauden varhaisessa vaiheessa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Jos Klotriptyl-valmistetta halutaan käyttää raskauden aikana, odotettu terapeuttinen hyöty on punnittava sikiöön mahdollisesti kohdistuvaan riskiin nähden. Äidin loppuraskauden aikana käyttämä amitriptyliini ja klooridiatsepoksidi voivat aiheuttaa vieroitusoireita, hypotermiaa, hypotoniaa, keskivaikeaa hengityslamaa, velttoutta ja antikolinergisiä oireita sekä lisätä vapaan bilirubiinin pitoisuutta vastasyntyneessä. Amitriptyliini ja klooridiatsepoksidi erittyvät ihmisen rintamaitoon Imetyksenaikaista käyttöä on tästä syystä pyrittävä välttämään.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. Sekä amitriptyliini että klooridiatsepoksidi aiheuttavat sedaatiota ja motorisen suorituskyvyn heikkenemistä. Erityisesti ensimäisten hoitoviikkojen aikana Klotriptyl-valmistetta saavien potilaiden kyky ajaa autoa ja suoriutua tarkkuutta vaativista tehtävistä on heikentynyt. Hoidon jatkuessa sedatoivaa vaikutusta kohtaan kuitenkin ilmenee toleranssia.

Amitriptyliini voi aiheuttaa antikolinergisiä haittoja, kuten suun kuivumista. Se salpaa myös alfareseptoreita ja voi aiheuttaa ortostaattista hypotensiota. Amitriptyliini ja klooridiatsepoksidi aiheuttavat annoksesta riippuvaa keskushermoston lamaa.

Bentsodiatsepiinit voivat erityisesti pitkittyneessä hoidossa aiheuttaa tottumista ja riippuvuutta. Hoidon äkillinen keskeyttäminen voi johtaa ahdistuneisuuteen, unettomuuteen ja kouristuksiin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Amitriptyliini altistaa rytmihäiriöille erityisesti suurina annoksina ja muiden sydämen sähköiseen toimintaan vaikuttavien lääkkeiden kanssa käytettäessä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Epidemiologiset tutkimukset, jotka on tehty pääasiassa yli 50-vuotiaille SSRI- tai trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttäville potilaille, ovat osoittaneet suurentuneen riskin luunmurtumiin. Suurentuneen luunmurtumariskin vaikutusmekanismia ei tunneta.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1 /10)

Yleinen (≥ 1/100, <1 /10)

Melko harvinainen (≥ 1/ 1000, < 1 /100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/ 1000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Klooridiatsepoksidi

Yliannoksena klooridiatsepoksidi aiheuttaa lähinnä tavanomaisten sivuvaikutustensa voimistumista; hyvin suurista annoksista voi seurata hypotermia, hypotensio ja hengityslama. Aikuiselle kohtalaisen myrkytyksen aiheuttaa noin 500 mg klooridiatsepoksidia. Pelkän klooridiatsepoksidin aiheuttamat hengenvaaralliset myrkytykset ovat harvinaisia, alkoholi ja muut keskushermostoa lamaavat aineet kuitenkin lisäävät klooridiatsepoksidin myrkyllisyyttä.

Amitriptyliini

Antikolinergiset oireet: Mydriaasi, takykardia, virtsaumpi, limakalvojen kuivuminen, vähentyneet suolen liikkeet. Kouristukset. Kuume. Keskushermoston toimintojen äkillinen lamaantuminen. Tajunnantason lasku, joka voi johtaa koomaan. Hengityslama.

Sydänoireet: Rytmihäiriöt (kammioperäiset takyarrytmiat, kääntyvien kärkien takykardia, kammiovärinä). EKG:ssa näkyy luonteenomaisesti pidentynyt PR-väli, QRS-kompleksin leveneminen, pidentynyt QT-aika, T-aallon latistuminen tai inversio, ST-välin vajoama ja eriasteisia johtumishäiriöitä aina sydänpysähdykseen. QRS-kompleksin leveneminen korreloi yleensä hyvin toksisuuden vaikeusasteen kanssa akuutissa yliannostuksessa. Sydämen vajaatoiminta, hypotensio, kardiogeeninen shokki. Metabolinen asidoosi, hypokalemia, hyponatremia. Markkinoille tulon jälkeen tehdyssä seurannassa ja kirjallisuudessa on raportoitu tapauksia, joissa amitriptyliinin yliannostus on aiheuttanut Brugadan oireyhtymän ilmenemisen ja Brugadan EKG-muutoksia (BEP).

Aikuisella ≥ 750 mg annoksen ottaminen voi johtaa vakavaan myrkytykseen (Klotriptyl-pakkauksessa enintään 1,1 g, Klotriptyl mite -pakkauksessa enintään 1,25 g). Samanaikainen alkoholin tai muiden psykotrooppisten lääkkeiden käyttö voi pahentaa yliannostuksen vaikutuksia. Yksilöllinen vaste yliannokselle vaihtelee suuresti. Amitriptyliinin yliannostuksella voi olla vakavia seurauksia lapsille. Lapset ovat erittäin alttiita koomalle, kardiotoksisuudelle, hengityslamalle, kouristuskohtauksille, hyponatremialle, letargialle, sinustakykardialle, uneliaisuudelle, pahoinvoinnille, oksentelulle ja hyperglykemialle.

Hoito

1. Sairaalahoito (teho-osastolla) tarvittaessa. Hoito on oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa.

2. Arvioi ja varmista hengitysteiden, hengityksen ja verenkierron toiminta. Avaa laskimoyhteys. Huolellinen seuranta on välttämätöntä myös komplisoimattomissa tapauksissa.

3. Tutki potilas kliinisten löydösten varalta. Tarkista virtsa ja elektrolyytit - tarkkaile matalien kaliumarvojen varalta ja virtsan eritystä. Tarkista valtimoveren kaasuarvot asidoosin varalta. Ota EKG -tutki, onko QRS > 0,16 sekuntia.

4. Sekayliannostapauksissa flumatseniilia ei saa antaa bentsodiatsepiinin toksisuuden kumoamiseksi.

5. Harkitse mahahuuhtelua vain, jos mahdollisesti tappavan annoksen ottamisesta on kulunut alle tunti.

6. Jos lääkkeen ottamisesta on alle tunti, anna 50 g aktiivihiiltä.

7. Hengitysteiden avoimuus varmistetaan tarvittaessa intuboimalla. Hengityskonehoitoa suositellaan mahdollisen hengityspysähdyksen varalta. Sydämen toiminnan jatkuva EKG‑seuranta 3–5 päivän ajan. Seuraavien hoito päätetään tapauskohtaisesti.

- leveät QRS-kompleksit, sydämen vajaatoiminta ja kammioperäiset rytmihäiriöt

- verenkierron vajaatoiminta

- hypotensio

- hypertermia

- kouristukset

- metabolinen asidoosi

8. Levottomuutta ja kouristuksia voidaan hoitaa diatsepaamilla.

9. Potilaita, joilla on toksisuuden merkkejä, seurataan vähintään 12 tunnin ajan.

10. Tarkkaile potilasta rabdomyolyysin varalta, jos hän on ollut tajuton huomattavan pitkän aikaa.

11. Koska yliannostus on usein tahallista, potilaat voivat yrittää itsemurhaa muilla keinoin toipumisvaiheen aikana. Tämän lääkeluokan kanssa on ilmennyt kuolemantapauksia sekä tahallisen että tahattoman yliannostuksen vuoksi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Masennuslääkkeet ja keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet, masennuslääkkeiden ja muiden psyykenlääkkeiden yhdistelmävalmisteet, ATC-koodi: N06CA01.

Klooridiatsepoksidi, kuten muutkin bentsodiatsepiinit, sitoutuu GABA_A -reseptorikompleksissa bentsodiatsepiinireseptoriin ja tehostaa gamma-aminovoihapon neurotransmissiota estävää vaikutusta. Vaikutukset kohdistuvat lähes yksinomaan keskushermostoon. Pienet pitoisuudet vaikuttavat lähinnä anksiolyyttisesti, pitoisuuden noustessa ilmaantuvat myös kouristuksia estävä vaikutus, sedaatio, amnesia, lihaksia relaksoiva vaikutus, hypnoottinen vaikutus ja anestesia.

Amitriptyliini on trisyklisiin masennuslääkkeisiin kuuluva tertiaarinen amiini. Se estää jokseenkin yhtä tehokkaasti sekä noradrenaliinin että 5-hydroksitryptamiinin takaisinottoa synapsiraosta presynaptiseen hermosoluun ja voimistaa siten näitten amiinien vaikutusta. Lisäksi se salpaa muskariini-, H₁- ja α₁-reseptoreita ja heikosti myös dopamiinireseptoreita. Amitriptyliini kohottaa depressiivisten ihmisten mielialaa aiheuttamatta euforiaa sekä parantaa keskittymis- ja aloitekykyä. Kliinisten vaikutusten ilmenemiseen kuluu 2–4 viikkoa hoidon alusta. Normaalia mielialaa amitriptyliini ei kohota.

Klooridiatsepoksidi imeytyy täydellisesti ruuansulatukanavasta, eikä sillä ei ole merkittävää alkureitin aineenvaihduntaa. Huippupitoisuus tulee seerumiin 1–2 tunnissa suun kautta annostelusta. Klooridiatsepoksidista on plasmassa vapaana 4–8 %, ja sen jakaantumistilavuus on 0,3 l/kg. Se läpäisee istukan ja erittyy ihmisen rintamaitoon. Klooridiatsepoksidin puoliintumisaika on keskimäärin 10–15 tuntia. Se metaboloituu farmakologisesti merkittäviksi aktiivisiksi metaboliiteiksi: norklooridiatsepoksidiksi (puoliintumisaika 60 t), nordiatsepaamiksi (30–200 t) ja demoksepaamiksi (45 t). Klooridiatsepoksidi erittyy inaktiivisena laktaamina ja konjugoituneina metaboliitteinaan virtsaan.

Amitriptyliini imeytyy lähes täydellisesti ruuansulatukanavasta, mutta alkureitin aineenvaihdunnan vuoksi sen hyötyosuus on n. 50 %. Huippupitoisuus tulee seerumiin 4–8 tunnissa suun kautta annostelusta. Amitriptyliinistä on plasmassa vapaana 5 % ja sen jakaantumistilavuus on 15 l/kg. Se läpäisee istukan ja erittyy ihmisen rintamaitoon. Amitriptyliinin puoliintumisaika on 10–28 tuntia. Se metaboloituu aktiivisiksi metaboliiteiksi: nortriptyliiniksi, hydroksi-amitriptyliiniksi ja hydroksinortriptyliiniksi, joista nortriptyliinillä (puoliintumisaika 30 t) on huomattava kliininen merkitys. Hydroksylaatioreaktiot katalysoi sytokromi P450 2D6. Amitriptyliini erittyy virtsaan pääasiassa hydroksyloituneina metaboliiteinaan ja niitten konjugaatteina. Maksan vajaatoimintaa sairastavat, iäkkäät ja geneettisesti hitaat metaboloijat eliminoivat amitriptyliiniä tavanomaista hitaammin.

Klooridiatsepoksidi on rotille teratogeeninen hyvin suurina annoksina. Amitriptyliinillä ei ole karsinogeenistä vaikutusta. Amitriptyliini ja muut trisykliset masennuslääkkeet ovat teratogeenisia kanoilla ja kaniineilla, mutta eivät rotilla eivätkä hiirillä.

Klotriptyl:

Tablettiydin:

maissitärkkelys

laktoosimonohydraatti

tärkkelys, esigelatinoitu

povidoni

selluloosa, mikrokiteinen

magnesiumstearaatti

liivate.

Kalvopäällyste:

hypromelloosi

makrogoli 300

kinoliinikeltainen (E 104)

patenttisininen (E 131).

Klotriptyl mite:

Tablettiydin:

maissitärkkelys

laktoosimonohydraatti

tärkkelys, esigelatinoitu

povidoni

krospovidoni

selluloosa, mikrokiteinen

magnesiumstearaatti.

Kalvopäällyste:

hypromelloosi

makrogoli 300.

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Klotriptyl: Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle ja kosteudelle.

Klotriptyl mite: Säilytä alle 25 ºC. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle ja kosteudelle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

KLOTRIPTYL tabletti, kalvopäällysteinen
10,8/10 mg 100 kpl (10,31 €)
KLOTRIPTYL MITE tabletti, kalvopäällysteinen
12,5/5 mg (J) 100 kpl (9,37 €)

PF-selosteen tieto

Klotriptyl ja Klotriptyl mite: Ruskea lasitölkki (tyyppi III), jossa alumiininen kierrekorkki ja kuivatusaineena silikageelikapseli. 30 ja 100 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Klotriptyl: Vihreä, kupera, kalvopäällysteinen tabletti.

Klotriptyl mite: Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kupera kalvopäällysteinen, jakouurteellinen tabletti.

Ei erityisvaatimuksia.

KLOTRIPTYL tabletti, kalvopäällysteinen
10,8/10 mg 100 kpl
KLOTRIPTYL MITE tabletti, kalvopäällysteinen
12,5/5 mg 100 kpl

• Peruskorvaus (40 %).

N06CA01

03.12.2021