FLAGYL tabletti, kalvopäällysteinen 400 mg

1 tabletti sisältää 400 mg metronidatsolia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen

Metronidatsoli on tarkoitettu aikuisille ja lapsille seuraaviin käyttöaiheisiin:
Anaerobiset infektiot. Sekä naisten että miesten trikomonasinfektiot, bakterielli vaginoosi, giardiasis (lambliasis), gingivitis ulcerativa acuta. Crohnin tauti. Clostridium difficilen aiheuttama ripuli. Amebiaasi. Helicobacter Pylorin häätöhoidossa tulee metronidatsolia käyttää aina yhdessä jonkin muun sopivan mikrobilääkityksen ja protonipumpun inhibiittorin kanssa.

Käyttörajoitus: Crohnin taudin hoitoon ja yleensä pitkäaikaiskäyttöön vain sisätautien, kirurgian sekä lastentautien erikoislääkäreiden määräyksellä.

Antibioottihoidon toteutuksessa on huomioitava antimikrobisen lääkehoidon tarkoituksenmukaista käyttöä koskevat viralliset ja paikalliset ohjeet.

Valmistetta saadaan toimittaa Crohnin taudin hoitoon ja yleensä pitkäaikaiskäyttöön vain sisätautien, kirurgian sekä lastentautien erikoislääkäreiden määräyksellä.

Anaerobisten bakteerien aiheuttamien infektioiden hoito
Hoidon kesto riippuu kliinisestä ja bakteriologisesta tilanteesta.
Aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset: Annostus on 400 mg 3 kertaa vuorokaudessa.
Lapset yli 8 viikkoa ja alle 12 v: Tavallinen vuorokausiannos on 20–30 mg/kg kerta-annoksena tai 7,5 mg/kg joka 8. tunti. Vuorokausiannos voidaan nostaa 40 mg:aan/kg infektion vaikeusasteesta riippuen.
Lapset alle 8 viikkoa: 15 mg/kg kerta-annoksena vuorokaudessa tai 7,5 mg/kg 12 tunnin välein.
Hoidon kesto on tavallisesti 7 vuorokautta.
Vastasyntyneillä, jotka ovat syntyneet ennen 40. raskausviikkoa, metronidatsoli saattaa kerääntyä elimistöön ensimmäisten elinviikkojen aikana, siksi seerumin metronidatsolipitoisuuksia olisi hyvä seurata muutaman hoitovuorokauden jälkeen.

Anaerobisten bakteerien aiheuttamien infektioiden ehkäisy
Kirurgisten infektioiden ehkäisy ja hoito:
Aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset: 2000 mg kerta-annoksena leikkausta edeltävänä päivänä, sitten 400 mg 3 kertaa vuorokaudessa.
Lapset alle 12 v: 20–30 mg/kg kerta-annoksena 1–2 tuntia ennen leikkausta.
Vastasyntyneet, jotka ovat syntyneet ennen 40. raskausviikkoa: 10 mg/kg kerta-annoksena ennen leikkausta.

Helicobacter pylori -infektio
Helicobacter pylori -infektion hoidossa tulee huomioida käytössä olevat hoitosuositukset. Metronidatsolia käytetään yhdistelmähoidossa. Hoidon kesto on yksi viikko. Hoitoresistensseissä infektioissa käytetään kahden viikon hoitoa.

Ensisijainen hoito:
amoksisilliini 1 g x 2 (penisilliinille yliherkille tetrasykliini 500 mg x 4)
metronidatsoli 400 mg x 3
omepratsoli 20 mg x 1–2, lansopratsoli 30 mg x 1–2 tai pantopratsoli 40 mg x 1–2.

Toissijainen hoito:
tetrasykliini 500 mg x 4 tai amoksisilliini 1 g x 2
vismuttisubsitraatti 120 mg 2 x 2
metronidatsoli 400 mg x 3
protonipumpun estäjä annoksin kuten edellisessä kohdassa esitetty (ks. ensisijainen hoito)

Pediatriset potilaat:
Yhdistelmähoidossa 20 mg/kg/vrk, enintään 400 mg 2 kertaa vuorokaudessa 7–14 vuorokauden ajan. Viralliset hoitosuositukset tulee huomioida ennen hoidon aloittamista.

Trikomonasinfektio
Aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset: Annostus on 400 mg 2 kertaa vuorokaudessa 5–7 vuorokauden ajan tai 2000 mg kerta-annoksena (viisi 400 mg:n Flagyl-tablettia).
Parhaaseen mahdolliseen hoitotulokseen päästään kuitenkin tablettien ja emätinpuikkojen yhdistelmähoidolla:
Suun kautta annettavan lääkityksen lisäksi 1 Flagyl 500 mg emätinpuikko iltaisin emättimeen 10 vuorokautta.

Reinfektion välttämiseksi suositellaan miehen samanaikaista hoitoa: Flagyl 400 mg tabletti aamuin illoin 5 vuorokautta tai 5 Flagyl 400 mg tablettia (2000 mg) kerta-annoksena.

Alle 12-vuotiaat lapset: 40 mg/kg kerta-annoksena tai 15–30 mg/kg/vrk jaettuna 2–3 kerta-annokseen 7 vuorokauden ajan, vuorokausiannos enintään 2000 mg.

Bakterielli vaginoosi
Aikuiset: 400 mg 2–3 kertaa vuorokaudessa 5–7 vuorokautta tai
5 Flagyl 400 mg:n tablettia (2000 mg) hoidon 1. ja 3. päivänä. Flagyl-emätinpuikko iltaisin emättimeen 7 päivän ajan.
12–18-vuotiaat lapset: 400 mg 2 kertaa vuorokaudessa 5–7 vuorokauden ajan tai 2000 mg kerta-annoksena.

Crohnin tauti
Aikuiset: 400 mg 2 kertaa vuorokaudessa tai yksilöllinen annostus.
Lapset: 15 mg/kg/vrk tai yksilöllinen annostus.

Clostridium difficilen aiheuttama ripuli
Aikuiset: 400 mg 3 kertaa vuorokaudessa 7–14 vuorokauden ajan.
Alle 12-vuotiaat lapset: 7,5 mg/kg 3 kertaa vuorokaudessa 7–14 vuorokauden ajan.

Giardiaasi
Aikuiset: 1200 mg kerta-annoksena kolmena peräkkäisenä päivänä.
Alle 12-vuotiaat lapset: 7,5 mg/kg 3 kertaa vuorokaudessa.

Amebiaasi
Aikuiset: 400–800 mg 3 kertaa vuorokaudessa 7–10 vuorokauden ajan.
Lapset: 35–50 mg/kg/vrk jaettuna 3 kerta-annokseen 5–10 vuorokauden ajan, enintään 2400 mg vuorokaudessa.

Yliherkkyys imidatsolijohdoksille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset
Metronidatsolia on käytettävä varoen potilailla, joilla on aktiivinen tai krooninen vaikea ääreis- tai keskushermoston sairaus neurologisten oireiden pahenemisriskin vuoksi.
Potilaita pitää neuvoa pidättäytymään alkoholin käytöstä metronidatsolihoidon aikana ja vähintään yhtenä päivänä sen jälkeen disulfiraamin kaltaisen (antabus) reaktion vuoksi.

Maksatoksisuus potilailla, joilla on Cockaynen oireyhtymä:
Cockaynen oireyhtymää sairastavilla potilailla on raportoitu vaikeita maksatoksisuus/akuutteja maksan vajaatoiminta -tapauksia, joista osa on johtanut kuolemaan hyvin nopeasti systeemisen metronidatsolilääkityksen aloittamisen jälkeen. Cockaynen oireyhtymää sairastaville potilaille metronidatsolihoitoa ei tule käyttää ellei potilaalle koituva hyöty ole riskiä suurempi ja mikäli muita hoitovaihtoehtoja ei ole käytettävissä. Maksan toiminta on testattava juuri ennen hoidon aloittamista ja sitä on seurattava koko hoidon ajan sekä hoidon jälkeen, kunnes maksan toiminta on normaalitasolla tai palautunut lähtötasolleen. Jos maksa-arvot kohoavat selvästi hoidon aikana, lääkkeen käyttö on lopetettava.
Cockaynen oireyhtymää sairastavia potilaita on kehotettava ottamaan välittömästi yhteyttä lääkäriin mahdolliseen maksavaurioon viittaavien oireiden ilmaannuttua ja lopettamaan tällöin metronidatsolin käyttö (ks. kohta Haittavaikutukset).

Metronidatsolin käytön yhteydessä on raportoitu ilmenneen vaikeita rakkulaisia ihoreaktioita kuten Stevens–Johnsonin oireyhtymää (SJS), toksista epidermaalista nekrolyysiä (TEN) ja akuuttia yleistynyttä eksantematoottista pustuloosia (AGEP) (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos Stevens–Johnsonin oireyhtymän, toksisen epidermaalisen nekrolyysin tai akuutin yleistyneen eksantematoottisen pustuloosin oireita tai merkkejä ilmenee, Flagyl-valmisteen käyttö on lopetettava välittömästi.

Vaikutukset laboratoriokokeisiin:
Metronidatsoli saattaa aiheuttaa häiriöitä tietyntyyppisissä verestä tehtävissä määrityksissä (alaniiniaminotransferaasi [ALAT], aspartaattiaminotransferaasi [ASAT], laktaattidehydrogenaasi [LDH], triglyseridit, glukoosi), mikä saattaa johtaa vääriin negatiivisiin tai poikkeavan mataliin tuloksiin. Nämä analyysit perustuvat ultraviolettisäteilyn absorbanssin vähenemiseen, joka johtuu nikotiinihappoamidiadeniinidinukleotidin pelkistyneen muodon (NADH) hapettumisesta nikotiinihappoamidiadeniinidinukleotidiksi (NAD). Häiriövaikutus johtuu siitä, että kun pH on 7, NADH:n ja metronidatsolin absorptiohuiput ovat lähellä toisiaan (NADH:n 340 nm ja metronidatsolin 322 nm).

Varotoimet
Koska tiedot mutageenisuusriskistä ihmiselle ovat riittämättömät (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta), Flagyl-valmisteen pitkäaikaista käyttöä pitäisi harkita tarkkaan.
Jos metronidatsolia on käytettävä pakottavista syistä ohjeenmukaista pitempään, suositellaan säännöllisiä verikokeita, erityisesti valkosoluarvon määrittämistä, ja potilaan seuraamista haittavaikutusten kuten ääreis- tai keskushermoston neuropatian varalta (esim. parestesiat, ataksia, huimaus, kiertohuimaus, kouristuskohtaukset).
Flagyl-valmisteen käytössä on noudatettava varovaisuutta silloin kun potilaalla on maksaperäinen enkefalopatia.
Potilaalle pitää kertoa, että metronidatsoli voi värjätä virtsan tummaksi (metronidatsolin metaboliitti).

Disulfiraami: psykoosireaktioita on ilmoitettu potilailla, jotka käyttivät metronidatsolia ja disulfiraamia samanaikaisesti.
Alkoholi: alkoholia ja alkoholia sisältäviä lääkkeitä on käytettävä varoen metronidatsolihoidon aikana ja ainakin yhden päivän ajan sen päätyttyä disulfiraaminkaltaisen vaikutuksen (antabusvaikutus) vuoksi (punoitus, oksentelu, takykardia).
Oraalinen antikoagulanttihoito (varfariinityyppinen): antikoagulanttivaikutuksen korostuminen ja verenvuotoriskin lisääntyminen maksassa tapahtuvan hajoamisen vähenemisen vuoksi. Samanaikaisen käytön aikana protrombiiniaikaa on seurattava tiheämmin ja antikoagulanttiannosta muutetaan metronidatsolihoidon aikana.
Litium: Litiumin pitoisuus plasmassa saattaa suurentua metronidatsolin vaikutuksesta. Plasman litiumia, kreatiniinia ja elektrolyyttejä on seurattava silloin kun litiumhoitoa saaville potilaille annetaan metronidatsolia.
Siklosporiini: siklosporiinin pitoisuus seerumissa saattaa suurentua. Seerumin siklosporiinia ja seerumin kreatiniinia on seurattava tarkasti kun niitä on annettava samaan aikaan.
Fenytoiini tai fenobarbitaali: metronidatsolin eliminaation lisääntyminen pienentää pitoisuutta plasmassa.
5-fluorourasiili: 5-fluorourasiilin puhdistuma vähenee, jolloin 5-fluorourasiilin toksisuus lisääntyy.
Busulfaani: metronidatsoli saattaa nostaa busulfaanin pitoisuuksia plasmassa, mikä saattaa johtaa vakavaan busulfaanin toksisuuteen.
QT-aikaa pidentävät lääkkeet: QT-ajan pidentymistä on raportoitu erityisesti silloin, kun metronidatsolia on annettu samanaikaisesti sellaisten lääkkeiden kanssa, jotka saattavat pidentää QT-aikaa.

Vaikkakaan metronidatsoli ei ole osoittautunut teratogeeniseksi eläimillä ja ihmisillä suoritetuissa tutkimuksissa, sitä ei pidä käyttää raskauden ensimmäisen kolmanneksen eikä imetyksen aikana.

Potilaita pitää varoittaa mahdollisesta sekavuustilasta, huimauksesta, kiertohuimauksesta, hallusinaatioista, kouristuksista ja silmäoireista (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos potilaalla esiintyy näitä oireita, hänen pitää välttää autolla ajoa ja tarkkuutta vaativien koneiden käyttöä.

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat diffuusit suolistovaivat (n. 5–10 %). Korkeat annokset ja pitkäaikaishoito lisäävät haittavaikutusriskiä.
Lapsille ilmaantuvien haittavaikutusten yleisyys, laatu ja vakavuus ovat samaa luokkaa kuin aikuisilla.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.
Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Cockaynen oireyhtymää sairastavilla potilailla on raportoitu vaikeita pysyviä maksatoksisuustapauksia sekä akuutteja maksan vajaatoimintatapauksia, joista osa on johtanut kuolemaan hyvin nopeasti systeemisen metronidatsolilääkityksen aloittamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yksittäisiä suun kautta otettuja metronidatsoliannoksia, jotka enimmillään ovat olleet 12 g, on ilmoitettu itsemurhayritysten ja tahattoman yliannostuksen yhteydessä. Oireina ilmeni vain oksentelua, ataksiaa ja vähäistä desorientaatiota.
Spesifistä antidoottia metronidatsolin yliannostuksessa ei ole.
Hoito: Tarvittaessa lääkehiilen anto ja vatsahuuhtelu. Muutoin oireenmukainen hoito.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Nitroimidatsolijohdokset, ATC-koodi: P01AB01

Metronidatsolin antibakteerikirjo kattaa suuren osan obligatorisia anaerobisia bakteereja kuten useat Bacteroides-lajit, Prevotella-kannat, fusobakteerit, useimmat muut gram-negatiiviset anaerobit, gram-negatiiviset kokit (peptostreptokokit, peptokokit) ja klostridiat. Metronidatsolin MIC-arvot mainituilla bakteereilla ovat yleensä alle 1 mikrog/ml. Myös Mobiluncus-lajit, erikoisesti M. mulieris, ovat metronidatsoliherkkiä. Metronidatsolin hydroksimetaboliitin antibakteerikirjo on samankaltainen kuin itse metronidatsolin. Mikroaerofiiliset (kuten monet streptokokit sekä aktinomykeksit), fakultatiiviset anaerobiset bakteerit sekä aerobit ovat resistenttejä.

Poikkeuksen muodostavat Gardnerella vaginalis ja Helicobacter pylori, jotka ovat herkkiä sekä metronidatsolille että sen hydroksimetaboliitille.

Metronidatsolille herkkiä mikro-organismiryhmiä ovat monet alkueläimet kuten Trichomonas vaginalis, Giardia lamblia ja Entamoeba histolytica.

Metronidatsoli on sille herkille mikro-organismeille biosidinen. Sen anaerobisidisen vaikutuksen on ajateltu johtuvan siitä, että anaerobit mikro-organismit pelkistävät intrasellulaarisesti metronidatsolissa olevan nitroryhmän. Pelkistynyt lääke vaikuttaa vahingoittavasti mikrobin DNA:han. Selektiivisen anaerobeihin kohdistuvan toksisuuden perusta on redox-potentiaalissa, jota vaaditaan nitroryhmän pelkistämiseen (-430 - -460 mV). Alhaisin redox-potentiaali, jonka aerobit pystyvät saavuttamaan on n. -350 mV, sen vuoksi metronidatsoli ei tehoa niihin. Mikroaerofiilit, kuten Helicobacter pylori, pystyy saavuttamaan alle -430 mV -redox-potentiaalin ja on tästä syystä metronidatsoliherkkä.

Anaerobisten bakteerien metronidatsoliresistenssi on harvinaista, joskin esim. resistenttejä Bacteroides fragilis-kantoja on satunnaisesti kuvattu. Metronidatsolille resistenttejä Helicobacter pylori-kantoja on esiintynyt B. fragilis-resistenssiä huomattavasti useammin, erikoisesti enemmän naisilla kuin miehillä. Resistenssimekanismiksi on esitetty mainittujen kantojen kyvyttömyyttä kehittää riittävä redox-potentiaali metronidatsolin pelkistämiseksi. Esitettyä resistenssimekanismia tukevat havainnot, joissa resistentit kannat on saatu koeolosuhteissa jälleen metronidatsolille herkiksi pitämällä niitä muutamia tunteja anaerobisissa olosuhteissa.

Myös metronidatsolille resistenttejä trikomonas-kantoja on kuvattu.

Metronidatsoli imeytyy hyvin oraalisesti annettuna, bioavailabiliteetti lähenee 100 %:a. Oraalisen 400 mg kerta-annoksen jälkeen huippupitoisuus seerumissa on keskim. 8–12 mikrog/ml ja se saavutetaan 1–2 tunnissa.
Metronidatsoli biotransformoituu elimistössä oksidatiivisen metabolian kautta. Metaboliiteista ns. hydroksimetaboliitilla on metronidatsolin tavoin antimikrobiaktiviteettia. Farmakokineettisissa tutkimuksissa on havaittu, että 30 % muuttumattomasta metronidatsolista esiintyy hydroksimetaboliittina muutaman hoitopäivän jälkeen ja että 1500 mg metronidatsoli-kerta-annoksen jälkeen hydrometaboliitin huippupitoisuudet ovat 9–10 mikrog/ml luokkaa. Metronidatsoli sitoutuu plasman proteiineihin n. 20 %:sti.
Metronidatsolin puoliintumisaika seerumissa on 8 tuntia, hydroksimetaboliitin 9–13 tuntia. Metronidatsoli jakaantuu nopeasti ja helposti eri kudoksiin, joissa saavutetaan lähes samat pitoisuudet kuin seerumissa. Terapeuttisia metronidatsolikudospitoisuuksia on todettu luussa ja lantioelimissä, siemennesteessä, sapessa, maksassa, syljessä, infektoituneen keskikorvan ja empyemanesteessä. Metronidatsoli läpäisee helposti veri-aivoesteen. Metronidatsoli erittyy pääasiassa virtsaan sekä muuttumattomana (n. 50 %) että useina metaboliitteina. Metronidatsoli erittyy myös äidinmaitoon. Hemodialyysi poistaa tehokkaasti metronidatsolin ja hydroksimetaboliitin.

Metronidatsolin on todettu olevan karsinogeeninen hiirillä ja rotilla. Kuitenkin tulokset vastaavista tutkimuksista hamstereilla ovat olleet negatiivisia eivätkä epidemiologiset tutkimukset ihmisillä ole osoittaneet lisääntynyttä karsinogeenista riskiä. Metronidatsoli on osoitettu mutageeniseksi bakteereissa in vitro. Tutkimukset, jotka tehtiin mammaalisoluilla in vitro samoin kuin jyrsijöillä ja ihmisillä in vivo eivät antaneet riittäviä todisteita metronidatsolin mutageenisestä vaikutuksesta. Vain osasta tutkimuksia saatiin viitteitä mutageenisestä vaikutuksesta. Näistä syistä Flagyl-valmisteen käyttöä pitäisi harkita tarkkaan, silloin kun hoitojakso on pitkä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kalsiumvetyfosfaatti
Maissitärkkelys
Povidoni
Magnesiumstearaatti
Hypromelloosi (Pharmacoat 615)
Makrogoli
Talkki

Ei oleellinen.

3 vuotta

Säilytä alle 30 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FLAGYL tabletti, kalvopäällysteinen
400 mg 10 fol (14,33 €), 30 fol (9,31 €)

PF-selosteen tieto

Pakkaus on muovi / alumiini -läpipainopakkaus.
Pakkauskoot ovat 10 ja 30 tablettia.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai lähes valkoinen, kapselin muotoinen, 18,0 x 8,1 mm, kalvopäällysteinen, jakouurteeton, päällä merkintä FLAGYL 400.

Ei erityisvaatimuksia.

FLAGYL tabletti, kalvopäällysteinen
400 mg 30 fol

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti (208).
• Peruskorvaus (40 %).

FLAGYL tabletti, kalvopäällysteinen
400 mg 10 fol

• Ei korvausta.

P01AB01

02.12.2022