TRUXAL tabletti, kalvopäällysteinen 15 mg, 25 mg, 50 mg

Yksi tabletti sisältää 15 mg klooriprotikseenihydrokloridia
Yksi tabletti sisältää 25 mg klooriprotikseenihydrokloridia
Yksi tabletti sisältää 50 mg klooriprotikseenihydrokloridia

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:
Laktoosimonohydraatti

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Akuutit ja krooniset psykoosit ja akuutit levottomuustilat. Ankaran kivun adjuvanttihoito.

Annostus

Akuutit ja krooniset psykoosit: Tavallinen annos on 50-500 mg vuorokaudessa, mutta tarve on hyvin yksilöllinen. 1200 mg:n annosta vuorokaudessa ei saa ylittää.

Kun halutaan sedatiivista vaikutusta, aloitusannostus on 100 mg neljästi vuorokaudessa.

Ankara kipu: Muun kipulääkityksen lisänä 50 mg 1-3 kertaa vuorokaudessa.

Munuaisten vajaatoiminta
Varovainen annostelu ja seerumipitoisuuden määritys mahdollisuuksien mukaan on suositeltavaa.

Maksan vajaatoiminta
Varovainen annostelu ja seerumipitoisuuden määritys mahdollisuuksien mukaan on suositeltavaa.

Antotapa

Tabletit niellään veden kera.

Pediatriset potilaat
Klooriprotikseenia ei suositella käytettäväksi lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla, koska turvallisuutta ja tehokkuutta koskevat tiedot ovat puutteelliset.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille tioksanteeneille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Verenkiertokollapsi, eri syistä johtuva alentunut tajunnan taso (esim. alkoholi-, barbituraatti- tai opiaattimyrkytys), tajuttomuustilat.

Kuten muutkin antipsykoottiset lääkkeet, klooriprotikseeni saattaa pidentää QT-aikaa. QT-ajan piteneminen saattaa lisätä vakavien rytmihäiriöiden riskiä. Truxalia ei siksi pidä käyttää, jos potilaalla on anamneesissa kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonisairaus, esim. bradykardia (< 50 lyöntiä minuutissa), hiljattain sairastettu akuutti sydäninfarkti, kompensoitumaton sydämen vajaatoiminta, sydänlihaksen hypertrofia, rytmihäiriöt, joita hoidetaan Ia- ja III-ryhmän rytmihäiriölääkkeillä.

Truxalia ei myöskään pidä käyttää, jos potilaalla on anamneesissa kammioarytmioita tai kääntyvien kärkien takykardiaa.

Truxalia ei pidä käyttää, jos tiedetään, että potilaalla on hypokalemia tai hypomagnesemia.

Truxalia ei myöskään pidä käyttää, jos potilaalla on synnynnäinen pitkän QT:n oireyhtymä tai jos potilaalla tiedetään olevan hankinnainen pitkä QT-aika (QTc miehillä yli 450 ms tai naisilla yli 470 ms).

Truxalia ei pidä käyttää potilailla, jotka käyttävät lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa merkitsevästi (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Neuroleptien käyttöön liittyy mahdollisuus maligniin neuroleptisyndroomaan (kuume, lihasjäykkyys, tajunnan vaihtelut, autonomisen hermoston epävakaus) kehittymiseen. Kuolemaan johtaneista tapauksista suurin osa on ollut potilaita, joilla on ennestään ollut orgaaninen aivo-oireyhtymä, henkinen kehitysvamma tai he ovat olleet opiaattien tai alkoholin väärinkäyttäjiä.

Hoito: Neuroleptilääkityksen lopetus. Oireiden mukainen hoito sekä yleiset supportiiviset hoitotoimenpiteet.

Dantroleeni ja bromokriptiini voivat olla avuksi.

Oireet voivat jatkua yli viikon neuroleptien nauttimisen jälkeen.

Potilailla, joilla on matala etukammio ja ahdas kammiokulma, voi ilmetä pupillin laajenemisesta johtuvia akuutteja glaukoomakohtauksia.

Vakavien rytmihäiriöiden riskistä johtuen klooriprotikseenia tulee käyttää varoen, jos potilaalla on anamneesissa sydän- ja verisuonisairaus tai suvussa esiintyy QT-ajan pidentymistä.

EKG tulee ottaa ennen hoidon aloittamista. Klooriprotikseenin käyttö on vasta-aiheista, jos ennen hoitoa mitattu QTc-aika on miehillä yli 450 ms tai naisilla yli 470 ms (ks. kohta Vasta-aiheet). Hoidon aikana EKG-seurannan tarve tulisi arvioida potilaskohtaisesti. Jos hoidon aikana havaitaan QT-ajan pidentyneen, annosta on laskettava, ja jos QT-aika on pidempi kuin 500 ms, hoito on lopetettava.

Säännöllistä veren elektrolyyttitason seurantaa suositellaan.

Muiden psykoosilääkkeiden samanaikaista käyttöä on vältettävä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Laskimotukoksia (VTE) on raportoitu antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä. Koska antipsykooteilla hoidettavilla potilailla on usein hankittuja laskimotukoksille altistavia riskitekijöitä, kaikki mahdolliset riskitekijät on tunnistettava ennen Truxal-hoidon aloittamista sekä hoidon aikana, ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet on suoritettava.

On raportoitu, että psykoosilääkkeet, joilla on α-adrenergisia reseptoreja salpaava vaikutus, aiheuttavat priapismia. Klooriprotikseenilla voi olla sama vaikutus. Vakavassa priapismissa lääkärinhoito on tarpeen. Potilaille on kerrottava, että heidän pitää hakeutua lääkäriin välittömästi, jos on priapismin merkkejä tai oireita.

Muiden neuroleptien tapaan klooriprotikseenia annetaan varovaisesti potilaille, joilla on elimellinen aivo-oireyhtymä, kouristuksia tai pitkälle edennyt maksa-, munuais-, sydän- tai verisuonisairaus. Lisäksi varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on myasthenia gravis tai eturauhasen liikakasvua.

Käyttöön liittyvät varotoimet ovat tarpeen, jos potilaalla on

• feokromosytooma
• prolaktiinista riippuvainen neoplasia
• vaikea hypotensio tai ortostaattinen säätelyhäiriö
• Parkinsonin tauti
• hematopoieettisen järjestelmän sairaus
• kilpirauhasen liikatoiminta
• virtsaamishäiriöt, virtsaumpi, mahanportin ahtauma, ileus.

Klooriprotikseeni, kuten muutkin psykotrooppiset lääkeaineet, voi aiheuttaa muutoksia insuliini- ja glukoosivasteeseen, jolloin diabeteslääkitystä voidaan joutua muuttamaan.
Pitkäaikaislääkitystä saavat potilaat, erityisesti suuria annoksia käyttävät, täytyy määräajoin tutkia huolellisesti sekä arvioida, voitaisiinko ylläpitoannosta pienentää.

Pediatriset potilaat

Klooriprotikseenia ei suositella käytettäväksi lasten eikä nuorten hoitoon.
Klooriprotikseenin tehokkuutta ja turvallisuutta lasten ja nuorten hoidossa ei ole tutkittu riittävästi.

Iäkkäät potilaat

Aivoverenkierto
Satunnaistettujen, lumekontrolloitujen kliinisten tutkimusten perusteella aivoverenkiertohäiriöiden vaara suurenee kolminkertaiseksi niillä dementiapotilailla, jotka käyttävät atyyppisiä psykoosilääkkeitä. Tämän lisääntyneen riskin mekanismia ei tunneta. Lisääntynyttä riskiä ei voi poissulkea muidenkaan psykoosilääkkeiden käytön yhteydessä tai muilla potilasryhmillä. Klooriprotikseenia tulee käyttää varoen niillä potilailla, joilla on aivohalvauksen riskitekijöitä.

Vanhemmat potilaat ovat erityisen alttiita ortostaattiselle hypotensiolle.

Lisääntynyt kuolleisuus iäkkäillä dementiaa sairastavilla henkilöillä
Tulokset kahdesta suuresta seurantatutkimuksesta osoittivat, että antipsykooteilla hoidettavilla iäkkäillä, dementiaa sairastavilla henkilöillä on hieman kohonnut kuolleisuusriski verrattuna niihin, joita ei hoideta. Tiedot eivät ole riittäviä riskin suuruuden tarkkaan arviointiin, ja syy kohonneeseen riskiin on tuntematon.

Truxalia ei ole hyväksytty dementiaan liittyvien käytöshäiriöiden hoitoon.

Apuaineet

Tabletit sisältävät laktoosimonohydraattia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tablettia eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”

Tiedot klooriprotikseenin yhteisvaikutuksista muiden lääkeaineiden kanssa ovat puutteelliset. Koska klooriprotikseenilla on suuri ensireitin metabolia, sen vaikutus voi teoriassa vahvistua, jos sitä käytetään entsyymi-inhibiittoreiden kanssa, ja heiketä, jos sitä käytetään yhdessä entsyymi-induktoreiden kanssa.

Yhdistelmät, joiden käytössä on noudatettava varovaisuutta
Klooriprotikseeni voi tehostaa alkoholin sedatiivista vaikutusta ja barbituraattien sekä muiden keskushermostoa lamaavien lääkeaineiden vaikutuksia. Neuroleptit voivat lisätä tai vähentää antihypertensiivisten lääkeaineiden vaikutusta. Guanetidiinin ja muiden samankaltaisesti vaikuttavien lääkeaineiden antihypertensiivinen vaikutus vähenee. Neuroleptien ja litiumin samanaikainen käyttö lisää neurotoksisuusriskiä. Trisykliset depressiolääkkeet ja neuroleptit inhiboivat toistensa metaboliaa. Klooriprotikseeni voi vähentää levodopan ja adrenergisten lääkeaineiden vaikutusta sekä tehostaa antikolinergien vaikutusta. Samanaikainen käyttö metoklopramidin tai piperatsiinin kanssa lisää ekstrapyramidaalisten oireiden riskiä. Klooriprotikseenin antihistaminerginen vaikutus voi lievittää tai poistaa alkoholin ja disulfiraamin välisen reaktion.

Muiden QT-aikaa merkitsevästi pidentävien lääkkeiden käyttö antipsykoottihoidon aikana saattaa lisätä QT-ajan pitenemistä. Tällaisten lääkkeiden samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet). Näitä ovat:

• Ia- ja III-ryhmän rytmihäiriölääkkeet (esim. kinidiini, amiodaroni, sotaloli ja dofetilidi)
• jotkut antipsykoottiset lääkkeet (esim. tioridatsiini)
• jotkut makrolidit (esim. erytromysiini)
• jotkut antihistamiinit (esim. terfenadiini, astemitsoli)
• jotkut kinoloniantibiootit (esim. gatifloksasiini, moksifloksasiini).

Luettelo ei ole täydellinen, ja myöskään muita sellaisia lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa merkitsevästi (esim. sisapridi, litium), ei pidä käyttää.

Elektrolyyttitasojen muutoksia aiheuttavien lääkkeiden kuten tiatsididiureettien (hypokalemia) sekä klooriprotikseenin pitoisuutta plasmassa nostavien lääkkeiden käyttöä tulee välttää, koska ne saattavat lisätä QT-ajan pidentymisen ja vakavien rytmihäiriöiden riskiä (ks. kohta Vasta-aiheet).

Neuroleptit metaboloituvat maksan sytokromi P450 -järjestelmän kautta.

Sytokromi CYP2D6 -järjestelmää estävät lääkkeet (kuten paroksetiini, fluoksetiini, kloramfenikoli, disulfiraami, isoniatsidi, MAO:n estäjät, ehkäisytabletit ja, vähäisemmässä määrin, buspironi, sertraliini ja sitalopraami) voivat suurentaa klooriprotikseenin pitoisuutta plasmassa.

Truxalin ja tunnetusti antikolinergisten lääkkeiden samanaikainen käyttö voimistaa antikolinergisia vaikutuksia.

Raskaus

Kliiniset kokemukset klooriprotikseenin raskaudenaikaisesta käytöstä ovat rajalliset.
Klooriprotikseenia ei saa käyttää raskauden aikana, ellei lääkkeen oletettu hyöty potilaalle ole merkittävämpi kuin sikiöön kohdistuva mahdollinen riski.

Jos äitejä hoidetaan neurolepteillä raskauden loppuvaiheessa tai synnytyksen aikana, vastasyntyneillä voi ilmetä myrkytysoireita kuten letargiaa, vapinaa, yliärtyvyyttä, ja vastasyntyneen apgar-pisteet saattavat olla alhaiset.

Eläimillä tehdyt tutkimukset eivät riitä lisääntymistoksisuuden arviointiin (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Psykoosilääkkeille (myös Truxal) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto synnytyksen jälkeen voi vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio, hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden vointia pitää seurata huolellisesti.

Imetys

Klooriprotikseeni erittyy äidinmaitoon pienessä määrin, mutta käytettäessä terapeuttisia annoksia siitä ei todennäköisesti ole haittaa lapselle. Lapsen nauttima annos on noin 2 % äidin painoon suhteutetusta päiväannoksesta. Imetystä voidaan jatkaa klooriprotikseenihoidon aikana, mikäli se katsotaan kliinisesti tarpeelliseksi, mutta erityisesti lapsen neljän (4) ensimmäisen elinviikon aikana seuranta on suositeltavaa.

Hedelmällisyys

Ihmisillä on raportoitu haittavaikutuksina esimerkiksi hyperprolaktinemiaa, galaktorreaa, amenorreaa, erektio- ja ejakulaatiohäiriöitä (ks. kohta Haittavaikutukset). Näillä voi olla negatiivinen vaikutus miehen ja naisen sukupuolitoimintoihin ja hedelmällisyyteen.

Jos kliinisesti merkittäviä hyperprolaktinemiaa, galaktorreaa, amenorreaa tai seksuaalisia toimintahäiriöitä ilmenee, on harkittava annoksen pienentämistä (jos mahdollista) tai lopettamista. Vaikutukset korjautuvat, kun lääkitys lopetetaan.

Mahdollisia vaikutuksia hedelmällisyyteen ei ole tutkittu eläimillä.

Klooriprotikseeni on sedatiivinen lääkeaine.

Psykotrooppista lääkitystä saavia potilaita pitää varoittaa autolla ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn kohdistuvista vaikutuksista, jotka johtuvat itse sairauden tai lääkkeen alentavasta vaikutuksesta potilaiden yleiseen tarkkaavaisuuteen ja keskittymiskykyyn.

Haittavaikutukset ovat yleensä lieviä sekä enimmäkseen annosriippuvaisia.

Pitkäaikaislääkitystä saavilla potilailla voi silloin tällöin esiintyä tardiivia dyskinesiaa (0,05 %), jonka oireet eivät lievity parkinsonismilääkkeillä, vaan ne saattavat jopa pahentua. Tällaisessa tapauksessa suositellaan annoksen pienentämistä tai lääkityksen keskeyttämistä, mikäli mahdollista.

Kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoilletulon jälkeen on raportoitu seuraavanlaisia haittavaikutusten esiintymistiheyksiä:

Haittavaikutukset luokitellaan MedDRA:n elinjärjestelmittäin:
hyvin yleiset (≥ 1/10), yleiset (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinaiset (≥ 1/1000, < 1/100), harvinaiset (≥ 1/10000, < 1/1000), hyvin harvinaiset (< 1/10000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Luokkavaikutukset
Kuten muidenkin psykoosilääkkeiden myös klooriprotikseenin on raportoitu aiheuttaneen seuraavia harvinaisia haittavaikutuksia: QT-ajan pidentyminen, kammioarytmiat - kammiovärinä, kammiotakykardia, kääntyvien kärkien takykardia, sydänpysähdys ja selittämätön äkkikuolema (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Priapismi-tapauksia (pitkittynyt, yleensä kivulias peniksen erektio, ja joka voi aiheuttaa erektiohäiriön, on raportoitu psykoosilääkehoidon yhteydessä - näiden esiintymistiheys on tuntematon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Klooriprotikseenin käytön äkillinen keskeyttäminen saattaa aiheuttaa lopetukseen liittyviä oireita. Yleisimmin oireet ovat pahoinvointi, oksentelu, anoreksia, ripuli, rinorrea, hikoilu, myalgia, parestesiat, unettomuus, levottomuus, ahdistuneisuus ja agitaatio. Potilaat saattavat myös kokea heitehuimausta, kylmiä ja kuumia aaltoja sekä vapinaa. Oireet alkavat yleensä 1-4 päivän kuluessa hoidon lopettamisen jälkeen ja häviävät 7-14 päivän kuluessa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet: Uneliaisuus, kooma, kouristukset, sokki, ekstrapyramidaaliset oireet, hyper- tai hypotermia. Vakavissa yliannostustapauksissa munuaisten vajaatoiminta.

Kun klooriprotikseenia on otettu yliannostus yhdessä muiden sydämen toimintaan vaikuttavien lääkkeiden kanssa, on raportoitu EKG-muutoksia, QT-ajan pitenemistä, kääntyvien kärkien takykardiaa, sydänpysähdystä ja kammioarytmioita.

Hoito: Hoito on oireiden mukaista ja supportiivista. Mahahuuhtelu tulisi tehdä mahdollisimman pian klooriprotikseenin nauttimisen jälkeen. Aktiivihiiltä voidaan antaa. Hengitystä ja kardiovaskulaarista toimintaa tukevat toimenpiteet tulisi panna alulle.

Adrenaliinia ei tulisi antaa, koska siitä voi olla seurauksena verenpaineen aleneminen. Kouristuksia voidaan hoitaa diatsepaamilla ja ekstrapyramidaalisia oireita biperideenilla.

Aikuisille 2,5-4 g:n annos ja lapsille noin 4 mg/kg voi olla kuolemaan johtava. Aikuisia on selvinnyt hengissä nautittuaan 10 g ja 3-vuotias lapsi on selvinnyt 1000 mg:n nauttimisesta.

Farmakoterapeuttinen ryhmä
Psykoosilääkkeet - tioksanteenijohdos
ATC-koodi: N05AF03.

Vaikutusmekanismi
Klooriprotikseeni on tioksanteeniryhmän neurolepti.

Neuroleptien antipsykoottinen vaikutus liittyy niiden dopamiinireseptorisalpaukseen, mutta lisäsyynä on mahdollisesti myös 5-HT (5-hydroksitryptamiini) -reseptorien salpaus. Klooriprotikseenilla on in vivo suuri affiniteetti sekä D₁- että D₂-dopamiinireseptoreihin.

Klooriprotikseenilla on suuri affiniteetti 5-HT₂-reseptoreihin sekä α₁-adrenergisiin reseptoreihin. Tässä suhteessa klooriprotikseeni muistuttaa suuriannoksisia fentiatsiineja levomepromatsiinia, klooripromatsiinia ja tioridatsiinia sekä klotsapiinia, joka on epätyypillinen neurolepti. Klooriprotikseenilla on myös selvä difenhydramiinin veroinen suuri affiniteetti H₁-reseptoreihin. Myös kolinergisiin muskariinireseptoreihin klooriprotikseenilla näyttää olevan suuri affiniteetti. Klooriprotikseenin reseptoreihin sitoutumiskyky on hyvin samankaltainen klotsapiinin kanssa, tosin klooriprotikseenilla on noin kymmenkertainen affiniteetti dopamiinireseptoreihin.

Kaikissa kokeellisissa neuroleptista aktiivisuutta (dopamiinireseptorisalpaus) tutkivissa tutkimuksissa klooriprotikseeni on osoittautunut tehokkaaksi neuroleptiksi. Korrelaatio on löydetty in vivo -testimallien, in vitro -affiniteetin dopamiini D₂-sitoutumiskohtiin sekä keskimääräisten peroraalisten antipsykoottisten päivittäisannosten välillä.

Kliininen teho
Kliinisessä käytössä klooriprotikseeni on sedatiivinen suurannosneurolepti, jolla on laaja käyttöalue. Klooriprotikseeni lievittää tai poistaa ahdistuneisuutta, pakkoajatuksia, psykomotorista agitaatiota, levottomuutta, unettomuutta, hallusinaatioita, harhaluuloja sekä muita psykoottisia oireita. Akuuttien ekstrapyramidaalisten oireiden (11 487 potilaasta noin 1 %:lla) ja tardiivin dyskinesian (11 487 potilaasta noin 0,05 %:lla) erittäin alhaiset esiintymistiheydet osoittavat, että Truxalia voidaan käyttää menestyksekkäästi psykoottisten potilaiden ylläpitohoidossa, silloin kun hoitomyöntyvyys ei ole ongelma.

Pienillä annoksilla klooriprotikseenilla on antidepressiivinen vaikutus, mikä on eduksi hoidettaessa psykiatrisia häiriöitä, joille on tunnusomaista ahdistuneisuus, masennus ja levottomuus, tai joihin liittyy psykosomaattisia oireita.

Klooriprotikseeni ei aiheuta tottumusta, riippuvuutta eikä toleranssin kehittymistä; siksi klooriprotikseeni sopii hyvin sekä psykoottisten tilojen että monien muiden psyykkisten häiriöiden hoitoon.

Lisäksi klooriprotikseeni tehostaa analgeetteja ja sillä on oma analgeettinen vaikutus sekä kutinaa lievittäviä että antiemeettisiä ominaisuuksia.

Imeytyminen

Peroraalisen annoksen jälkeen seerumin huippupitoisuus saavutetaan noin 2,4 tunnissa (vaihteluväli 0,5-6 tuntia). Peroraalisen lääkityksen keskimääräinen hyötyosuus on noin 12 % (vaihteluväli 5-32 %). Klooriprotikseenilla on suuri ensireitin metabolia.

Jakautuminen

Todennäköinen jakautumistilavuus (V_d)_ß on noin 15,5 l/kg. Proteiinisitoutuminen plasmassa on yli 99 %. Klooriprotikseeni läpäiseen istukan.

Biotransformaatio

Klooriprotikseeni metaboloituu pääasiassa sulfoksidaation ja sivuketjun N-demetylaation kautta sekä vähäisessä määrin rengasrakenteen hydroksylaation ja N-oksidaation kautta. Osoituksena jossain määrin tapahtuvasta enterohepaattisesta kierrosta klooriprotikseenia on löydetty sapesta. Metaboliiteilla ei ole neuroleptista aktiivisuutta.

Eliminaatio

Eliminaation puoliintumisaika (T_½ß ) on noin 15 tuntia (vaihteluväli 3-29 tuntia). Keskimääräinen systeemipuhdistuma (Cl_s) on noin 1,2 l/min.

Klooriprotikseeni erittyy virtsaan ja ulosteeseen.

Klooriprotikseeni erittyy pienessä määrin äidinmaitoon. Klooriprotikseenin pitoisuuksien suhde äidinmaito / äidin plasma vaihtelee välillä 1,2-2,6.

Steady state -plasmapitoisuus saavutetaan noin kahdessa (2) päivässä. Terapeuttinen seerumipitoisuus on 0,04-0,3 µg/ml (127-950 nmol/l).

Eroja plasmapitoisuudessa tai eliminaationopeudessa ei ole voitu osoittaa kontrolliryhmän ja alkoholistien välillä, jotka olivat joko selvinä tai alkoholin vaikutuksen alaisina.

Iäkkäät
Tietoja ei ole käytettävissä.

Heikentynyt maksan toiminta
Tietoja ei ole käytettävissä.

Heikentynyt munuaisten toiminta
Tietoja ei ole käytettävissä.

Klooriprotikseenilla on alhainen akuutti toksisuus.

Kroonisissa toksisuustutkimuksissa ei ole tullut ilmi mitään huolestuttavaa liittyen klooriprotikseenin terapeuttiseen käyttöön.

Lisääntymistoksisuus
Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa mahdollisia vaikutuksia hedelmällisyyteen, synnytykseen tai syntymänjälkeiseen kehitykseen ei ole arvioitu.

Kaneilla tehdyissä tutkimuksissa ei todettu teratogeenisiä vaikutuksia

Klooriprotikseeni on ollut kliinisessä käytössä vuodesta 1959.

Tablettiydin:
Maissitärkkelys
Laktoosimonohydraatti
Kopovidoni
Glyseroli 85 %
Mikrokiteinen selluloosa
Kroskarmelloosinatrium
Talkki
Magnesiumstearaatti

Päällyste:
Hydroksipropyylimetyyliselluloosa
Musta rautaoksidi (E172)
Punainen rautaoksidi (E172)
Polyetyleeniglykoli 400
Titaanidioksidi

Ei oleellinen.

5 vuotta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TRUXAL tabletti, kalvopäällysteinen
15 mg 100 kpl (14,99 €)
25 mg 100 kpl (7,32 €)
50 mg 100 kpl (11,57 €)

PF-selosteen tieto

100 tablettia HDPE-purkissa.

Valmisteen kuvaus:

15 mg:n tabletti on pyöreä, kaksoiskupera, tummanruskea, kalvopäällysteinen tabletti, Ø 7 mm, kokonaispaino 133,3 mg.

25 mg:n tabletti on pyöreä, kaksoiskupera, tummanruskea, kalvopäällysteinen tabletti, Ø 8 mm, kokonaispaino 204 mg.

50 mg:n tabletti on soikea, kaksoiskupera, tummanruskea, kalvopäällysteinen tabletti, 6,5 x 9,5 mm, kokonaispaino 173,4 mg.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TRUXAL tabletti, kalvopäällysteinen
25 mg 100 kpl
50 mg 100 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112), Älyllisesti kehitysvammaisilla esiintyvät käyttäytymisen häiriöt (113).
• Peruskorvaus (40 %).

TRUXAL tabletti, kalvopäällysteinen
15 mg 100 kpl

• Ei korvausta.

N05AF03

12.02.2021