TARGOCID injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten 400 mg

Yksi injektiopullo sisältää 200 mg teikoplaniinia, joka vastaa vähintään 200 000 IU.

Yksi injektiopullo sisältää 400 mg teikoplaniinia, joka vastaa vähintään 400 000 IU.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten

Targocid on tarkoitettu aikuisille ja lapsille syntymästä alkaen seuraavien infektioiden hoitoon (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka):

• komplisoituneet iho- ja pehmytkudosinfektiot
• luu- ja nivelinfektiot
• sairaalakeuhkokuume
• avohoitokeuhkokuume
• komplisoituneet virtsatieinfektiot
• infektiivinen endokardiitti
• jatkuvaan peritoneaalidialyysiin (CAPD) liittyvä peritoniitti
• bakteremia, joka ilmenee jonkin em. indikaation yhteydessä.

Targocid on tarkoitettu myös Clostridium difficile -infektioon liittyvän ripulin ja koliitin vaihtoehtoiseen, suun kautta annettavaan hoitoon.

Silloin, kun on tarkoituksenmukaista, teikoplaniini tulisi antaa yhdessä muiden bakteerilääkkeiden kanssa.

Bakteerilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevat viranomaisohjeet on otettava huomioon.

Annostus
Hoidon annos ja hoidon kesto tulee määrittää infektion tyypin ja vaikeusasteen sekä potilaan kliinisen vasteen ja potilaaseen liittyvien tekijöiden, kuten iän ja munuaisten toiminnan, mukaan.

Pitoisuuksien mittaaminen seerumista
Teikoplaniinin pienimpiä pitoisuuksia seerumissa tulee seurata säännöllisesti vakaassa tilassa kyllästysannosten jälkeen; näin varmistetaan, että minimipitoisuus seerumissa (juuri ennen seuraavaa annosta) on saavutettu:

• Useimmissa grampositiivisissa infektioissa teikoplaniinin minimipitoisuudet ovat vähintään 10 mg/l, kun mittaus tehdään korkeapainenestekromatografialla (High Performance Liquid Chromatography HPLC), tai vähintään 15 mg/l, kun mittaus tehdään fluoresenssipolarisaatio-immunomäärityksellä (Fluorescence Polarization Immunoassay FPIA).
• Endokardiitissa ja muissa vaikeissa infektioissa teikoplaniinin minimipitoisuudet ovat 15–30 mg/l, kun mitataan HPLC:llä, tai 30–40 mg/l, kun mitataan FPIA-menetelmällä.

Ylläpitohoidon aikana seerumin teikoplaniinipitoisuuksia voidaan seurata vähintään kerran viikossa sen varmistamiseksi, että pitoisuudet pysyvät vakaina.

Aikuiset ja iäkkäät potilaat, joiden munuaistoiminta on normaali

¹ Mitattuna FPIA-menetelmällä
Annos on määritettävä painokiloa kohti potilaan painosta riippumatta.

Hoidon kesto
Hoidon kestosta tulee päättää kliinisen vasteen perusteella. Infektiivisessä endokardiitissa vähintään 21 vuorokauden hoitoa pidetään yleensä tarpeellisena. Hoito ei saa kestää yli neljää kuukautta.

Yhdistelmähoito
Teikoplaniinilla on rajallinen antibakteerinen kirjo (grampositiiviset). Se ei sovellu käytettäväksi ainoana lääkeaineena tietyn tyyppisten infektioiden hoidossa, ellei patogeeni ole jo dokumentoitu ja tunnetusti herkkä, tai jos on suuri epäilys siitä, että todennäköisin patogeeni(t) sopii hoidettavaksi teikoplaniinilla.

Clostridium difficile -infektioon liittyvä ripuli ja koliitti
Suositeltu annos on 100–200 mg annettuna suun kautta kahdesti vuorokaudessa 7–14 päivän ajan.

Iäkkäät potilaat
Annosta ei tarvitse muuttaa, ellei potilaalla ole munuaisten vajaatoimintaa (ks. jäljempänä).

Aikuiset ja iäkkäät potilaat, joiden munuaistoiminta on heikentynyt
Annosta ei tarvitse muuttaa ennen neljättä hoitopäivää, jolloin annosta tulee muuttaa niin, että pitoisuus seerumissa on jatkuvasti vähintään 10 mg/l, kun mittaukseen käytetään HPLC-menetelmää, tai vähintään 15 mg/l, kun mittaukseen käytetään FPIA-menetelmää.
Neljännen hoitopäivän jälkeen:

• Lievässä ja keskivaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma 30–80 ml/min): ylläpitoannos on puolitettava joko antamalla annos joka toinen päivä tai antamalla puolet annoksesta kerran vuorokaudessa.
• Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min) ja hemodialyysipotilailla: annosta on pienennettävä kolmasosaan tavallisesta annoksesta joko antamalla alkuperäinen kerta-annos joka kolmas päivä tai antamalla yksi kolmasosa tästä annoksesta kerran vuorokaudessa.

Teikoplaniini ei poistu hemodialyysissä.

Jatkuvassa peritoneaalidialyysissä (CAPD) olevat potilaat
Yhden laskimoon annetun 6 mg/painokilo kyllästysannoksen jälkeen annetaan 20 mg/l dialyysiliuospussissa ensimmäisellä viikolla, toisella viikolla 20 mg/l joka toisessa pussissa ja 20 mg/l yön yli ‑pussissa kolmannella viikolla.

Pediatriset potilaat
Annossuositukset ovat samat aikuisille ja yli 12-vuotiaille lapsille.

Vastasyntyneet ja alle 2 kuukauden ikäiset vauvat:
Kyllästysannos
Yksi kerta-annos 16 mg/painokilo infuusiona laskimoon ensimmäisen vuorokauden aikana.
Ylläpitoannos
Yksi kerta-annos 8 mg/painokilo infuusiona laskimoon kerran vuorokaudessa.

Lapset (2 kuukautta – 12 vuotta):
Kyllästysannos
Yksi kerta-annos 10 mg/painokilo laskimoon 12 tunnin välein, toistettuna 3 kertaa.
Ylläpitoannos
Yksi kerta-annos 6–10 mg/painokilo laskimoon kerran vuorokaudessa.

Antotapa
Teikoplaniini tulee antaa laskimoon tai lihakseen. Laskimoinjektio voidaan antaa joko boluksena 3–5 minuutin aikana tai 30 minuutin infuusiona.
Vastasyntyneille saa käyttää vain infuusiomenetelmää.

Clostridium difficile -infektioon liittyvän ripulin ja koliitin hoito on annettava suun kautta.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ja laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys teikoplaniinille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Teikoplaniinia ei saa antaa aivo-selkäydinnesteeseen.

Yliherkkyysreaktiot
Vakavia, henkeä uhkaavia yliherkkyysreaktioita, joskus kuolemaan johtaneita, on raportoitu ilmenneen teikoplaniinilla (esim. anafylaktinen sokki). Jos potilaalla ilmenee allerginen reaktio teikoplaniinille, hoito tulee lopettaa välittömästi ja asianmukaiset ensiaputoimet on aloitettava.
Teikoplaniinia tulee antaa varoen potilaille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä vankomysiinille, koska ristiallergiaa, mukaan lukien kuolemaan johtava anafylaktinen sokki, voi esiintyä.

Aiemmin vankomysiinin käytön yhteydessä esiintynyt ”red man syndrome” ei kuitenkaan ole teikoplaniinin käytön vasta-aihe.

Infuusioon liittyvät reaktiot
Harvinaisissa tapauksissa (jopa ensimmäisen annoksen yhteydessä) on havaittu ”red man syndrome” ‑oireyhtymää (oireita ovat kutina, nokkosihottuma, punoitus, angioneuroottinen edeema, takykardia, hypotensio, dyspnea).
Infuusion lopettaminen tai hidastaminen saattaa poistaa nämä oireet. Infuusioon liittyviä reaktioita voidaan vähentää, jos vuorokautista annosta ei anneta bolusinjektiona vaan se infusoidaan 30 minuutin aikana.

Vakavat ihoreaktiot
Vakavia ihoreaktioita (SCAR), jotka saattavat olla henkeä uhkaavia tai johtaa kuolemaan – kuten Stevens–Johnsonin oireyhtymää, toksista epidermaalista nekrolyysia ja lääkeainereaktiota, johon liittyy eosinofiliaa ja systeemisiä oireita (DRESS) – on raportoitu ilmenneen teikoplaniinin käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Myös akuuttia yleistynyttä eksantematoottista pustuloosia (AGEP) on raportoitu ilmenneen teikoplaniinin käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Lääkkeen määräämisen yhteydessä potilaalle on kerrottava vakavien ihoreaktioiden merkeistä ja oireista (esim. etenevä ihottuma, johon usein liittyy rakkuloita tai limakalvovaurioita, tai märkärakkulainen ihottuma tai muut yliherkkyyden merkit iholla), ja potilaan tilaa on seurattava tarkoin. Jos potilaalla ilmenee merkkejä ja oireita, jotka viittaavat vakaviin ihoreaktioihin, teikoplaniinihoito on lopetettava ja muita hoitovaihtoehtoja harkittava.

Antibakteerinen kirjo
Teikoplaniinilla on rajallinen antibakteerisen vaikutuksen kirjo (grampositiiviset). Se ei sovellu käytettäväksi ainoana lääkeaineena tietyn tyyppisten infektioiden hoidossa, ellei patogeeni ole jo dokumentoitu ja tunnetusti herkkä tai jos on suuri epäilys siitä, että todennäköisin patogeeni(t) sopii hoidettavaksi teikoplaniinilla.

Teikoplaniinin järkevässä käytössä tulee ottaa huomioon vaikutuksen bakteerikirjo, turvallisuusprofiili ja antibakteerisen standardihoidon soveltuvuus potilaan hoitoon. Tältä pohjalta on odotettavissa, että useimmissa tapauksissa teikoplaniinia käytetään vaikeiden infektioiden hoitoon potilaille, joille standardinmukainen antibakteerinen hoito ei sovellu.

Trombosytopenia
Trombosytopeniaa on raportoitu ilmenneen teikoplaniinin käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Suositellaan, että verikokeita, mukaan lukien täydellinen verenkuva, tehdään säännöllisesti hoidon aikana.

Nefrotoksisuus
Nefrotoksisuutta ja munuaisten vajaatoimintaa on raportoitu ilmenneen potilailla, joita on hoidettu teikoplaniinilla (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita, joilla on munuaisten vajaatoiminta, joiden teikoplaniinihoito-ohjelmassa käytetään suurta kyllästysannosta tai jotka saavat teikoplaniinia samanaikaisesti tai peräkkäin sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, jotka ovat mahdollisesti nefrotoksisia (esim. aminoglykosidit, kolistiini, amfoterisiini B, siklosporiini ja sisplatiini), tulee seurata säännöllisesti, ja heidän kuulonsa on tutkittava (ks. ”Ototoksisuus” jäljempänä).
Koska teikoplaniini erittyy pääasiassa munuaisten kautta, teikoplaniiniannosta tulee muuttaa potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Ototoksisuus
Kuten muidenkin glykopeptidien yhteydessä, ototoksisuutta (kuurous ja tinnitus) on raportoitu ilmenneen potilailla, joita on hoidettu teikoplaniinilla (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita, joille kehittyy kuulon heikkenemisen tai sisäkorvahäiriöiden oireita tai merkkejä teikoplaniinihoidon aikana, tulee arvioida ja seurata säännöllisesti, erityisesti pitkäaikaisen hoidon ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Potilaita, jotka saavat teikoplaniinia samanaikaisesti tai peräkkäin sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, jotka ovat mahdollisesti nefrotoksisia ja/tai neurotoksisia/ototoksisia (esim. aminoglykosidit, kolistiini, amfoterisiini B, siklosporiini, sisplatiini, furosemidi ja etakryynihappo), tulee seurata säännöllisesti ja teikoplaniinin hyöty on arvioitava, jos kuulo heikkenee.

Erityiset varotoimet ovat tarpeen, kun teikoplaniinia annetaan potilaille, jotka tarvitsevat samanaikaista lääkitystä sellaisilla ototoksisilla ja/tai nefrotoksisilla lääkevalmisteilla, joiden käytön yhteydessä suositellaan tehtäväksi säännöllisesti verikokeet sekä maksan ja munuaisten toimintakokeet.

Superinfektio
Kuten muidenkin antibioottien käyttö, myös teikoplaniinin, erityisesti pitkäaikainen, käyttö voi aiheuttaa vastustuskykyisten organismien liikakasvua. Jos hoidon aikana ilmaantuu superinfektio, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Teikoplaniini- ja aminoglykosidiliuokset ovat yhteensopimattomia, eikä niitä saa sekoittaa injektiota varten; ne ovat kuitenkin yhteensopivia dialyysinesteessä, ja niitä voidaan vapaasti käyttää CAPD‑dialyysiin liittyvän peritoniitin hoidossa.

Teikoplaniinia tulee käyttää varoen yhdessä tai peräkkäin muiden sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, joiden tiedetään mahdollisesti olevan nefrotoksisia ja/tai neurotoksisia/ ototoksisia. Näitä ovat esim. aminoglykosidit, kolistiini, amfoterisiini B, siklosporiini, sisplatiini, furosemidi ja etakryynihappo (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, ”Nefrotoksisuus” ja ”Ototoksisuus”). Synergisestä toksisuudesta yhdistelmissä teikoplaniinin kanssa ei kuitenkaan ole olemassa näyttöä.

Kliinisissä tutkimuksissa teikoplaniinia on annettu monille potilaille, jotka jo käyttivät erilaisia lääkkeitä, kuten muita antibiootteja, verenpainelääkkeitä, anestesia-aineita, sydän- ja diabeteslääkkeitä, ilman näyttöä haitallisista yhteisvaikutuksista.

Pediatriset potilaat
Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Raskaus
On vain vähän tietoja teikoplaniinin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta): rotilla oli suurempi kuolleena syntyneiden poikasten tai vastasyntyneiden kuolleisuuden esiintyvyys. Mahdollista riskiä ihmisille ei tiedetä.
Siksi teikoplaniinia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä. Mahdollista sikiön sisäkorva- ja munuaisvaurion riskiä ei voida poissulkea (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö teikoplaniini ihmisen rintamaitoon. Teikoplaniinin erittymisestä koe-eläinten rintamaitoon ei ole tietoja. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko teikoplaniinihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys
Eläinkokeissa ei ole havaittu näyttöä hedelmällisyyden heikkenemisestä.

Targocid-valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.
Teikoplaniini voi aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä. Ne voivat vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Potilaiden, joilla on näitä haittavaikutuksia, ei pitäisi ajaa tai käyttää koneita.

Taulukkomuotoinen luettelo haittavaikutuksista
Alla olevassa taulukossa kaikki haittavaikutukset, joita esiintyi yleisemmin kuin lumelääkkeen antamisen yhteydessä ja useammalla kuin yhdellä potilaalla, on lueteltu seuraavan yleisyysluokituksen mukaan:
Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty yleisyysluokittain vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

*Kirjallisuusraporttien perusteella nefrotoksisuuden arvioitu yleisyys potilailla, joilla käytetään pienen kyllästysannoksen hoito-ohjelmaa, keskimäärin 6 mg/kg kahdesti vuorokaudessa, ja sen jälkeen ylläpitoannosta, joka on keskimäärin 6 mg/kg kerran vuorokaudessa, on noin 2 %.
Havainnoivaan myyntiluvan myöntämisen jälkeiseen turvallisuustutkimukseen osallistui 300 potilasta, joiden ikäkeskiarvo oli 63 vuotta, joita oli hoidettu luu­ ja nivelinfektioiden, endokardiitin tai muiden vaikeiden infektioiden vuoksi ja joilla käytettiin suuren kyllästysannoksen hoito-ohjelmaa, 12 mg/kg kahdesti vuorokaudessa (saatujen kyllästysannosten lukumäärän mediaani oli 5), ja sen jälkeen ylläpitoannosta, joka oli 12 mg/kg kerran vuorokaudessa. Näillä potilailla havaittu vahvistetun nefrotoksisuuden yleisyys oli 11,0 % (95 %:n luottamusväli 7,4 %, 15,5 %) ensimmäisten 10 päivän aikana. Nefrotoksisuuden kumulatiivinen yleisyys hoidon alusta siihen asti, että viimeisen annoksen ottamisesta oli kulunut 60 päivää, oli 20,6 % (95 %:n luottamusväli 16,0 %, 25,8 %). Potilailla, jotka saivat yli 5 suurta kyllästysannosta, 12 mg/kg kahdesti vuorokaudessa, ja sen jälkeen ylläpitoannosta 12 mg/kg kerran vuorokaudessa, nefrotoksisuuden havaittu kumulatiivinen yleisyys hoidon alusta siihen asti, että viimeisen annoksen ottamisesta oli kulunut 60 päivää, oli 27 % (95 %:n luottamusväli 20,7 %, 35,3 %) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet
Tapauksista, joissa pediatrisille potilaille on vahingossa annettu yliannoksia, on raportoitu. Yhdessä tapauksessa kiihtymystä esiintyi 29 päivän ikäisellä vastasyntyneellä, jolle oli annettu 400 mg laskimoon (95 mg/kg).

Hoito
Teikoplaniinin yliannostuksen hoidon tulisi olla oireenmukaista.
Teikoplaniini ei poistu hemodialyysissä ja poistuu vain hitaasti peritoneaalidialyysissä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: peptidoglykaanibakteerilääkkeet, ATC-koodi: J01XA02

Vaikutusmekanismi
Teikoplaniini estää herkkien organismien kasvua estämällä soluseinämäsynteesiä eri kohdassa kuin beetalaktaamit. Peptidoglykaanisynteesiä estää spesifinen sitoutuminen D‑alanyyli-D-alaniinin jäännöksiin.

Resistenssimekanismi
Resistenssi teikoplaniinille voi perustua seuraaviin mekanismeihin:

• Kohteen rakenteen modifiointi: tätä resistenssin muotoa on esiintynyt erityisesti Enterococcus faecium -bakteerilla. Modifikaatio perustuu aminohappoketjun terminaalisen D‑alaniini‑D-‑alaniini‑funktion vaihtoon mureiiniprekursorissa D‑Ala‑D‑laktaatin kanssa, mikä vähentää affiniteettia vankomysiiniin. Tästä vastaavat entsyymit ovat uudelleen syntetisoitu D‑laktaattidehydrogenaasi tai ligaasi.
• Stafylokokkien alentunut herkkyys tai resistenssi teikoplaniinille perustuu mureiiniprekursorien ylituotantoon; teikoplaniini sitoutuu näihin prekursoreihin.

Teikoplaniinin ja glykoproteiini vankomysiinin välillä saattaa esiintyä ristiresistenssiä. Useat vankomysiiniresistentit enterokokit ovat herkkiä teikoplaniinille (Van‑B‑fenotyyppi).

Herkkyystestausten herkkyysraja-arvot
EUCAST (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) -komitean version 10.0, 1. tammikuuta 2020 mukaiset MIC-raja-arvot esitetään seuraavassa taulukossa:

^a Glykopeptidien MIC-arvot ovat menetelmästä riippuvaisia, ja ne tulisi määrittää nestemäisen elatusaineen mikrolaimennoksella (viite ISO 20776-1). S. aureuksella vankomysiinin MIC‑arvot 2 mg/l ovat villin tyypin MIC‑jakauman rajalla, ja kliininen vaste saattaa olla heikentynyt.
^b Vastustuskykyiset isolaatit ovat harvinaisia, eikä niitä ole vielä raportoitu. Näiden isolaattien tunnistustestitulokset ja mikrobilääkeherkkyyden testitulokset on vahvistettava ja isolaatit on lähetettävä viitelaboratorioon.

Farmakokineettinen/farmakodynaaminen suhde
Teikoplaniinin antimikrobinen aktiivisuus riippuu olennaisesti ajasta, jona aineen pitoisuus on korkeampi kuin patogeenin pienin estävä pitoisuus (MIC).

Herkkyys
Resistenssin yleisyys voi vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti määrätyillä lajeilla, ja alueellinen tieto resistenssistä on toivottavaa erityisesti hoidettaessa vaikeita infektioita. Tarvittaessa on käännyttävä asiantuntijan puoleen silloin, kun alueellinen resistenssin yleisyys on sellainen, että lääkeaineen käyttö ainakin joidenkin infektiotyyppien kohdalla on kyseenalaista.

^a Nykyisiä tietoja ei ollut saatavilla, kun taulukot on julkaistu. Alkuperäinen kirjallisuus, standardimäärät ja hoitosuositukset olettavat herkkyyden.
^b Kollektiivinen termi heterogeeniselle streptokokkilajien ryhmälle. Resistenssi voi vaihdella riippuen todellisesta streptokokkilajista.

Imeytyminen
Teikoplaniini annetaan parenteraalisesti (laskimoon tai lihakseen). Lihakseen antamisen jälkeen teikoplaniinin hyötyosuus (verrattuna laskimonsisäiseen antamiseen) on lähes täydellinen (90 %). Kun teikoplaniinia on annettu 200 mg kuusi kertaa vuorokaudessa, teikoplaniinin keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa (C_max) nousee tasolle 12,1 (0,9) mg/l–2 tuntia antamisen jälkeen.

Kun kyllästysannos 6 mg/kg on annettu laskimoon 12 tunnin välein 3–5 kertaa, C_max-arvot ovat 60–70 mg/l ja C_trough-arvot ovat tavallisesti yli 10 mg/l. Kun kyllästysannos 12 mg/kg on annettu laskimoon 12 tunnin välein 3 kertaa, keskimääräisen C_max-arvon arvioidaan olevan 100 mg/l ja C_trough‑arvon 20 mg/l.

Kun ylläpitoannos 6 mg/kg on annettu kerran vuorokaudessa, C_max-arvo on noin 70 mg/l ja C_trough-arvo noin 15 mg/l. Kun ylläpitoannos 12 mg/kg on annettu kerran vuorokaudessa, C_trough-arvo vaihtelee välillä 18–30 mg/l.
Suun kautta annettuna teikoplaniini ei imeydy mahasuolikanavasta. Kun teikoplaniinia annetaan 250 tai 500 mg suun kautta kerta-annoksena terveille henkilöille, sitä ei havaita seerumissa tai virtsassa vaan sitä löytyy ainoastaan ulosteesta (noin 45 % annetusta annoksesta) muuttumattomana lääkevalmisteena.

Jakautuminen
Sitoutuminen ihmisen seerumin proteiineihin on välillä 87,6–90,8 % ilman että teikoplaniinipitoisuuksien funktio vaihtelee. Teikoplaniini sitoutuu pääasiassa ihmisen seerumin albumiiniin. Teikoplaniini ei jakaudu punasoluihin.
Jakautumistilavuus vakaassa tilassa (Vss) vaihtelee välillä 0,7–1,4 l/kg. Suurimmat Vss-arvot on havaittu uusissa tutkimuksissa, joissa näytteenottojakso oli yli 8 vuorokautta.
Teikoplaniini jakautui pääasiassa keuhkoihin, sydänlihakseen ja luukudokseen kudos/seerumi-suhteilla, jotka olivat yli 1. Rakkulanesteissä, nivelnesteessä ja vatsakalvonesteessä kudos/seerumi-suhteet olivat välillä 0,5–1. Teikoplaniinin eliminaatio vatsakalvonesteestä tapahtuu samalla nopeudella kuin seerumista. Pleuranesteessä ja ihonalaisessa rasvakudoksessa kudos/seerumi-suhteet olivat välillä 0,2–0,5. Teikoplaniini ei kulkeudu helposti aivoselkäydinnesteeseen (CSF).

Biotransformaatio
Plasmassa ja virtsassa tunnistetaan pääasiassa teikoplaniinin muuttumatonta muotoa, mikä osoittaa minimaalisen metabolian. Kaksi metaboliittia muodostuu todennäköisesti hydroksyloitumalla ja ne edustavat 2–3 %:a annetusta annoksesta.

Eliminaatio
Muuttumaton teikoplaniini erittyy pääasiassa virtsan kautta (80 % 16 päivässä) ja 2,7 % annetusta annoksesta löytyy ulosteesta (sappierityksen kautta) 8 vuorokaudessa antamisen jälkeen.
Teikoplaniinin eliminaation puoliintumisaika vaihteli välillä 100–170 tuntia uusimmissa tutkimuksissa, joissa verinäytteitä otettiin 8–35 vuorokauden ajan.
Teikoplaniinilla on matala kokonaispuhdistuma välillä 10–14 ml/h/kg ja munuaispuhdistuma välillä 8–12 ml/h/kg, mikä osoittaa, että teikoplaniini erittyy pääasiassa munuaisten kautta.

Lineaarisuus
Teikoplaniinin farmakokinetiikka oli lineaarinen annosalueella 2–25 mg/kg.

Erityisryhmät

• Munuaisten vajaatoiminta:

Koska teikoplaniini eliminoituu munuaisten kautta, sen eliminaatio heikkenee munuaisten vajaatoiminnan asteen mukaisesti. Teikoplaniinin kokonais- ja munuaispuhdistuma riippuu kreatiniinipuhdistumasta.

• Iäkkäät potilaat:

Iäkkäiden potilaiden ryhmässä teikoplaniinin farmakokinetiikka ei muutu, ellei potilaalla ole munuaisten vajaatoimintaa.

• Pediatriset potilaat:

Korkeampi kokonaispuhdistuma (15,8 ml/h/kg vastasyntyneillä, 14,8 ml/h/kg keskimäärin 8‑vuotiailla) ja lyhyempi eliminaation puoliintumisaika (40 tuntia vastasyntyneillä; 58 tuntia 8‑vuotiailla) on havaittu aikuispotilaisiin verrattuna.

Toistuvan parenteraalisen annostelun jälkeen rotalle ja koiralle havaittiin vaikutuksia munuaisiin ja niiden osoitettiin olevan annosriippuvaisia ja palautuvia. Tutkimukset, joissa tutkittiin mahdollista ototoksisuutta marsussa, osoittavat, että sisäkorvan tai tasapainoelimen toiminnan lievä heikkeneminen on mahdollista ilman morfologista vauriota.

Teikoplaniinin, enintään annoksen 40 mg/kg/vrk, antaminen ihon alle rotalle ei vaikuttanut uroksen ja naaraan hedelmällisyyteen. Alkion ja sikiön kehitystutkimuksissa ei havaittu epämuodostumia enintään 200 mg/kg/vrk ihonalaisen annoksen jälkeen rotilla ja enintään 15 mg/kg/vrk intramuskulaarisen annoksen jälkeen kanilla. Rotalla oli kuitenkin suurempi kuolleena syntyneiden poikasten esiintyvyys annoksilla 100 mg/kg/vrk ja yli sekä vastasyntyneiden poikasten kuolleisuus annoksella 200 mg/kg/vrk. Tätä vaikutusta ei raportoitu esiintyneen annoksella 50 mg/kg/vrk. Peri- ja postnataalinen tutkimus rotilla ei osoittanut vaikutuksia F1-sukupolven hedelmällisyyteen tai F2‑sukupolven selviytymiseen ja kehitykseen enintään annoksen 40 mg/kg/vrk ihonalaisen annostelun jälkeen.

Teikoplaniinilla ei ilmennyt kykyä aiheuttaa antigeenisuutta (hiirillä, marsuilla tai kaneilla), genotoksisuutta tai paikallista ärsytystä.

Natriumkloridi
Natriumhydroksidi (pH:n tasaamiseen)

Teikoplaniini ja aminoglykosidi ovat yhteensopimattomia, jos ne sekoitetaan suoraan, eikä niitä saa sekoittaa ennen injektiota.
Jos teikoplaniinia annetaan yhdessä muiden antibioottien kanssa, valmiste pitää antaa erikseen.

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Jauheen kestoaika myyntipakkauksessa:
3 vuotta

Käyttökuntoon saatetun liuoksen kestoaika:
Suositusten mukaisesti valmistetun käyttökuntoon saatetun liuoksen on osoitettu pysyvän käytössä kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 24 tuntia 2–8 °C:ssa.
Mikrobiologiselta kannalta lääkevalmiste tulisi käyttää heti. Jos sitä ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja ‑olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla eivätkä normaalisti ole yli 24 tuntia 2–8 °C:ssa, ellei käyttökuntoon saattaminen ole tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Laimennetun lääkevalmisteen kestoaika:
Suositusten mukaan valmistetun käyttökuntoon saatetun liuoksen on osoitettu pysyvän käytössä kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 24 tuntia 2–8 °C:ssa.
Mikrobiologiselta kannalta lääkevalmiste tulisi käyttää heti. Jos sitä ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja ‑olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla eivätkä normaalisti ole yli 24 tuntia 2–8 °C:ssa, ellei käyttökuntoon saattaminen/laimentaminen ole tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Jauhe myyntipakkauksessa:
Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Käyttökuntoon saatetun/laimennetun lääkevalmisteen säilytysolosuhteet, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TARGOCID injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten
400 mg (L:ei) 400 mg (213,55 €)

PF-selosteen tieto

Sisäpakkaus:
Pakastekuivattu lääkevalmiste on pakattu seuraavasti:
200 mg: tyypin I lasista valmistettu väritön injektiopullo, jonka hyötytilavuus on 10 ml, bromobutyylikumitulppa, muovinen korkki ja keltainen alumiinisinetti.
400 mg: tyypin I lasista valmistettu väritön injektiopullo, jonka hyötytilavuus on 22 ml, bromobutyylikumitulppa, muovinen korkki ja vihreä alumiinisinetti.

Pakkauskoot:
1, 5, 10 ja 25 jauhepulloa

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Sienimäinen, kermanvalkoinen, homogeeninen massa.

Tämä lääkevalmiste on vain yhtä käyttökertaa varten.

Käyttökuntoon saatetun liuoksen valmistaminen:
Liuos saatetaan käyttökuntoon lisäämällä 3,14 ml injektionesteisiin käytettävää vettä 200 mg:n ja 400 mg:n jauhepulloon. Vaahdon muodostumisen välttämiseksi vesi lisätään pulloon hitaasti ja pulloa pyöritellään, kunnes jauhe on täysin liuennut. Jos vaahtoa muodostuu, liuoksen pitää antaa seistä noin 15 minuuttia, kunnes vaahto häviää. Vain kirkasta liuosta saa käyttää. Liuoksen väri voi vaihdella kellertävästä tummaan keltaiseen.

Käyttökuntoon saatettu liuos voidaan injisoida suoraan tai sitä voidaan vaihtoehtoisesti laimentaa lisää tai antaa suun kautta.

Laimennetun liuoksen valmistaminen ennen infuusiota:
Targocid voidaan antaa seuraavissa infuusionesteissä:

• natriumkloridi 9 mg/ml (0,9 %) liuos
• Ringerin liuos
• Ringerin laktaattiliuos
• 5 % dekstroosi-injektio
• 10 % dekstroosi-injektio
• 0,18 % natriumkloridi- ja 4 % glukoosiliuos
• 0,45 % natriumkloridi- ja 5 % glukoosiliuos
• Peritoneaalidialyysiliuos, joka sisältää 1,36 % tai 3,86 % glukoosiliuosta.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TARGOCID injektio-/infuusiokuiva-aine liuosta varten
400 mg 400 mg

• Ei korvausta.

J01XA02

07.09.2022