CEREZYME kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos 400 U

Yksi injektiopullo sisältää 400 yksikköä* imigluseraasia**.

Käyttökuntoon saattamisen jälkeen liuos sisältää 40 yksikköä (noin 1,0 mg) imigluseraasia millilitraa kohden (400 U/10 ml). Jokaisen injektiopullon sisältö on laimennettava edelleen ennen käyttöä (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

* Entsyymiyksikkö (U) on se entsyymimäärä, joka katalysoi yhden minuutin aikana 37 °C:n lämpötilassa yhden mikromoolin paranitrofenyyli-β-D-glukopyranosidia (pNP-Glc), joka toimii hydrolyysireaktion synteettisenä substraattina.
** Imigluseraasi on muunneltua ihmisperäistä hapanta β-glukosidaasia, jota tuotetaan yhdistelmä-DNA-tekniikalla nisäkässoluviljelmässä (Chinese hamster ovary, CHO) muokkaamalla mannoosia siten, että sen vaikutus kohdistuu makrofageihin.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi injektiopullo sisältää 41 mg natriumia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos.

Cerezyme-valmistetta (imigluseraasia) käytetään pitkäaikaiseen entsyymikorvaushoitoon potilaille, joilla on todettu ei-neuronopaattinen (tyypin 1) tai krooninen neuronopaattinen (tyypin 3) Gaucher’n tauti ja joilla on kliinisesti merkittäviä taudin ilmenemiä, jotka liittyvät muihin elinjärjestelmiin kuin hermostoon.

Gaucher’n taudin ilmenemiä, jotka liittyvät muihin elinjärjestelmiin kuin hermostoon ovat seuraavat. Potilaalla voi olla yksi tai usea niistä:

• anemia, jonka muut syyt on poissuljettu, esim. raudanpuute
• trombosytopenia
• luustosairaus, jonka muut syyt on poissuljettu, esim. D-vitamiinin puutos
• maksan tai pernan suurentuma.

Hoidon tulee tapahtua vain Gaucherin taudin hoidon tuntevan lääkärin valvonnassa.

Potilashoidosta vastuussa olevien lääkäreiden tulee olla perehtyneitä Gaucher'n taudin hoitoon.

Annostus
Gaucher’n taudin heterogeenisuuden ja useisiin elinjärjestelmiin vaikuttavan luonteen takia kullekin potilaalle määritetään yksilöllinen annostus taudin kaikki kliiniset ilmenemät kattavan selvityksen perusteella. Kun potilaan yksilöllinen vaste kaikkiin olennaisiin kliinisiin ilmenemiin on todennettu, annokset ja annostaajuus voidaan säätää joko ylläpitämään saavutettujen kliinisten muuttujien tilaa, jos ne ovat optimaalisella tasolla, tai parantamaan niitä edelleen siltä osin kuin ne eivät vielä ole normalistuneet.

Eri annostelut ovat osoittautuneet tehokkaiksi taudin joihinkin tai kaikkiin ilmenemiin, jotka liittyvät muihin elinjärjestelmiin kuin hermostoon. Hoidon alkuvaiheessa 60 U/kg kahden viikon välein on korjannut hematologisia ja sisäelinten tilaa kuvaavia muuttujia 6 kuukauden hoitojakson aikana, ja jatkuva käyttö on joko pysäyttänyt luustotaudin etenemisen tai korjannut luustotautia. Jopa vain 15 U/kg joka toinen viikko on riittänyt korjaamaan hematologisia muuttujia ja elinten suurentumia, mutta ei luustosairautta kuvaavia muuttujia. Tavallisesti infuusio annetaan kahden viikon välein. Tällä aikavälillä annetuista infuusioista on eniten tietoa.

Pediatriset potilaat
Annosta ei tarvitse säätää pediatrisille potilaille.
Cerezyme-valmisteen tehoa kroonista neuronopaattista Gaucher’n tautia sairastavien potilaiden neurologisiin oireisiin ei ole osoitettu, joten näihin oireisiin ei voida suositella mitään erityistä annosohjetta (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Antotapa
Kun lääke on saatettu käyttökuntoon ja laimennettu, se annetaan potilaalle infuusiona laskimoon. Ensimmäisten infuusioiden nopeus ei saa ylittää 0,5 U/kg/min. Seuraavien annosten infuusionopeutta voidaan nostaa, mutta se ei saa ylittää 1 U/kg/min. Infuusionopeutta saa säätää vain terveydenhoidon ammattihenkilön valvonnassa.
Kotona annettavaa Cerezyme-infuusiota voidaan harkita potilaille, jotka sietävät infuusioita hyvin usean kuukauden ajan. Päätös siirtää potilas kotona infusoitavaksi on tehtävä hoitavan lääkärin arvion ja suosituksen jälkeen. Cerezyme-infuusion antaminen kotona potilaan tai hoitajan toimesta edellyttää koulutusta terveydenhoidon ammattilaiselta kliinisessä ympäristössä. Potilasta tai hoitajaa neuvotaan infuusiotekniikasta ja hoitopäiväkirjan pitämisestä. Potilaiden, joilla esiintyy haittavaikutuksia, tulee välittömästi keskeyttää infuusio ja hakeutua terveydenhoidon ammattilaisen vastaanotolle. Seuraavat infuusiot täytyy ehkä antaa kliinisessä ympäristössä. Annoksen ja infuusionopeuden tulee pysyä vakioina kotona, eikä niitä saa muuttaa ilman terveydenhoidon ammattilaisen valvontaa.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ja laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Sairaala- ja terveydenhoitohenkilöstöä kehotetaan rekisteröimään Gaucher-potilaat (myös ne, joilla on taudin kroonisia neuronopaattisia oireita) ICGG Gaucher Registry -rekisteriin (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Yliherkkyys
Tämänhetkiset tiedot perustuvat ELISA-pohjaiseen seulontaan ja tuloksen varmennukseen radioimmunopresipitaatiolla. Näiden tietojen perusteella noin 15 %:lle hoidettavista potilaista kehittyy IgG-vasta-aineita imigluseraasille ensimmäisen hoitovuoden aikana. Vaikuttaa siltä, että jos IgG-vasta-aineita muodostuu, tämä tapahtuu yleensä 6 kuukauden kuluessa hoidon alkamisesta; vasta-aineita kehittyy enää harvoin hoidon jatkuttua yli 12 kuukautta. Jos potilaan hoitovasteen imigluseraasille epäillään heikentyneen, potilaan IgG-vasta-ainepitoisuuksien seuraamista suositellaan.

Potilailla, joilla on imigluseraasin vasta-aineita, on lisääntynyt yliherkkyysreaktion riski (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos potilaalla ilmenee yliherkkyyteen viittaavia reaktioita, imigluseraasivasta-aineiden määritys on suositeltavaa. Kuten on laita kaikkien suoneen annettavien proteiinivalmisteiden suhteen, vaikeat allergiset yliherkkyysreaktiot ovat mahdollisia, joskin melko harvinaisia. Jos näitä reaktioita ilmenee, Cerezyme-infuusion välitöntä lopettamista ja asianmukaisen hoidon aloittamista suositellaan. Hoidossa noudatetaan tavanomaista ensiapua koskevia periaatteita.

Jos potilas on kehittänyt vasta-aineita Ceredase-valmistetta (algluseraasia) vastaan tai hän saa siitä yliherkkyysoireita, on hänen kohdallaan noudatettava varovaisuutta kun hänelle annetaan Cerezyme-valmistetta (imigluseraasia).

Natrium
Tämä lääkevalmiste sisältää 41 mg natriumia per injektiopullo, mikä vastaa 2 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille. Valmiste annetaan 0,9-prosenttisessa natriumkloridi-infuusioliuoksessa (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet). Tämä on otettava huomioon hoidettaessa potilailla, joiden on noudatettava vähänatriumista ruokavaliota.

Jäljitettävyys
Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Raskaus
On saatu rajallista kokemusta 150 raskaudesta (jotka perustuvat pääasiassa spontaaniraportointiin ja kirjallisuuskatsauksiin). Tulokset viittaavat siihen, että Cerezyme-hoito on hyödyksi raskauden aikana Gaucher’n taudin hallinnassa. Nämä tiedot viittaavat lisäksi siihen, että Cerezyme ei aiheuta sikiöepämuodostumia, olkoonkin, että tilastollinen näyttö on vähäistä. Harvoin on raportoitu sikiökuolemia, mutta ei ole selvää, liittyvätkö nämä Cerezyme-valmisteen käyttöön vai potilaan Gaucher’n tautiin.

Ei ole tehty eläinkokeita, joissa olisi arvioitu Cerezyme-valmisteen vaikutuksia raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai synnytyksenjälkeiseen kehitykseen. Ei tiedetä, kulkeutuuko Cerezyme istukan kautta kehittyvään sikiöön.

Raskaana olevien ja raskautta suunnittelevien Gaucher-potilaiden hoidon riskit ja hyödyt on punnittava raskauskohtaisesti. Raskaaksi tulevien Gaucher’n tautia sairastavien potilaiden sairaus voi aktivoitua raskauden ja lapsivuoteen aikana. Aktivoituminen ilmenee luusto-oireiden vaaran lisääntymisenä, sytopenian ja verenvuotojen vaikeutumisena sekä verensiirtotarpeen lisääntymisenä. Sekä raskauden että imetyksen tiedetään asettavan erityisiä vaatimuksia äidin kalsiumtasapainolle ja nopeuttavan luun hajoamista. Tämä saattaa osaltaan pahentaa Gaucher’n tautiin liittyvää luustosairautta.

Naisia, jotka eivät ole aiemmin saaneet hoitoa, tulisi opastaa aloittamaan hoito ennen raskautta, jotta heidän terveydentilansa olisi paras mahdollinen raskautta ajatellen. Cerezyme-hoitoa saaville naisille tulee harkita hoidon jatkamista koko raskauden ajan. Raskautta ja Gaucher’n taudin kliinisiä oireita on seurattava tarkkaan sopivan annoksen yksilölliseksi määrittämiseksi potilaan tarpeiden ja hoitovasteen mukaan.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö vaikuttava aine rintamaitoon. On kuitenkin todennäköistä, että entsyymi hajoaa lapsen maha-suolikanavassa.

Cerezyme-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta tai sillä on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Haittavaikutusluettelo taulukossa

Alla olevassa taulukossa luetellaan haittavaikutukset elinjärjestelmäluokituksen ja esiintyvyyden (yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100) ja harvinainen (≥1/10 000, <1/1000)) mukaan. Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Yliherkkyysreaktioon viittaavia oireita (* merkitty yllä esitetyssä taulukossa) on havaittu yhteensä noin 3 %:lla potilaista. Nämä oireet ovat alkaneet infuusion aikana tai pian sen jälkeen. Näihin oireisiin saadaan yleensä hoitovaste antihistamiineilla ja/tai kortikosteroideilla. Potilaille tulee antaa ohjeet keskeyttää lääkeinfuusio ja kääntyä lääkärin puoleen, jos näitä oireita ilmaantuu.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostustapauksia ei ole raportoitu. Potilaille on annettu enimmillään 240 yksikköä painokiloa kohti kahden viikon välein.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Entsyymit - imigluseraasi (makrofagihakuinen rekombinantti-β-glukoserebrosidaasi),
ATC-koodi: A16AB02.

Vaikutusmekanismi
Gaucher’n tauti on harvinainen resessiivisesti periytyvä aineenvaihduntahäiriö, joka johtuu lysosomaalisen happaman β-glukosidaasientsyymin puutteellisesta toiminnasta. Tämä entsyymi hajottaa solukalvon lipidirakenteessa olevaa glukosyyliseramidia glukoosiksi ja seramidiksi. Gaucher’n tautia sairastavilla potilailla glukosyyliseramidin hajoaminen ei ole riittävän tehokasta, ja siksi sitä kertyy suuria määriä makrofagien lysosomeihin (tällaisia soluja kutsutaan Gaucher-soluiksi). Seurauksena on monenlaisia sekundaarisia komplikaatioita.

Gaucher-soluja on tyypillisesti maksassa, pernassa ja luuytimessä sekä joskus keuhkoissa, munuaisissa ja suolistossa. Gaucher’n tauti on kliinisesti heterogeeninen. Taudin yleisimpiä ilmentymiä ovat hepatosplenomegalia, trombosytopenia, anemia ja luustotauti. Luustomuutokset ovat taudin suurin yksittäinen elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävä ominaisuus. Luustosairauden merkkejä ovat luuydininfiltraatio, osteonekroosi, luukivut, luukriisit, osteopenia, osteoporoosi, patologiset murtumat ja kasvun hidastuminen. Gaucher’n tautiin liittyy lisääntynyt glukoosin tuotanto ja lisääntynyt lepoenergian kulutus, mikä voi pahentaa väsymys- ja kakeksiaoireita. Gaucher’n tautia sairastavien potilaiden veriarvot voivat myös viitata lievään tulehdukseen. Lisäksi Gaucher’n tautiin on todettu liittyvän suurentunut immunoglobuliinipoikkeamien, kuten hyperimmunoglobulinemian, polyklonaalisen gammopatian, merkitykseltään epäselvän monoklonaalisen gammopatian (MGUS) ja multippelin myelooman riski. Gaucher’n tauti yleensä etenee, ja tällöin siihen liittyy useisiin elimiin kohdistuvien pysyvien komplikaatioiden riski. Gaucher’n taudin kliiniset ilmentymät voivat heikentää elämänlaatua. Gaucher’n tautiin liittyy korkea sairastuvuus ja kuolleisuus. Lapsuusajan oireet viittaavat tyypillisesti vakavampaan Gaucher’n taudin muotoon. Lapsilla Gaucher’n tauti voi johtaa kasvun hidastumiseen ja puberteetin viivästymiseen.

Keuhkoverenpainetauti (pulmonaalihypertensio) on tunnettu Gaucher’n taudin komplikaatio. Keuhkoverenpainetaudin riski on suurentunut potilailla, joilta on poistettu perna. Cerezyme-hoito vähentää usein pernanpoiston tarvetta, ja varhaisessa vaiheessa aloitettu Cerezyme-hoito voi pienentää keuhkoverenpainetaudin riskiä. On suositeltavaa, että potilaat, joilla on todettu Gaucher’n tauti, tutkitaan keuhkoverenpainetaudin varalta diagnoosin varmistuttua ja tämän jälkeen säännöllisin väliajoin. Jos potilaalla todetaan keuhkoverenpainetauti, Cerezyme-annosten on oltava riittävän suuria oireiden taustalla olevan Gaucher’n taudin hallitsemiseksi. Lisäksi on arvioitava keuhkoverenpainetaudille spesifisen hoidon tarve.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Imigluseraasi (glukosyyliseramidin hydrolyysiin vaikuttava makrofagihakuinen yhdistelmätekninen hapan β-glukosidaasi) korvaa puutteellisesti toimivan luonnollisen entsyymin ja korjaa näin myös alkavia patofysiologisia muutoksia ja ehkäisee sekundaarisia komplikaatioita. Cerezyme pienentää pernaa ja maksaa, parantaa tai normalisoi trombosytopenian ja anemian, parantaa tai normalisoi luun mineraalitiheyden ja vähentää luuydinkertymää sekä lievittää tai poistaa luustokipua ja luukriisejä. Cerezyme vähentää levossa tarvittavan energian kulutusta. Cerezyme parantaa sekä henkistä että fyysistä elämänlaatua Gaucher’n tautia sairastavilla potilailla. Cerezyme vähentää kitotriosidaasin, joka on biomarkkeri hoitovasteelle ja glukosyyliseramidin kertymiselle makrofageihin, määrää. Cerezyme-hoitoa saaneilla lapsilla on todettu normaali puberteetti ja hidastuneen kasvun nopeutuminen siten, että pituus ja luun mineraalitiheys ovat normaalit, kun potilas saavuttaa aikuisiän.

Kliininen teho ja turvallisuus
Cerezyme-hoidon vasteen nopeus ja laajuus riippuu annoksesta. Yleisesti ottaen parantuminen on nopeampaa niissä elinjärjestelmissä, joissa solujen uusiutumisnopeus on suurempi (kuten hematologisessa järjestelmässä) kuin niissä elinjärjestelmissä, joissa solujen uusiutumisnopeus on pienempi (kuten luustossa).

ICGG Gaucher Registry -tiedostoon tallennettujen potilastietojen perusteella tehdyssä tyypin 1 Gaucher’n tautia koskevassa laajassa kohorttitutkimuksessa (n=528) Cerezyme-valmisteella todettiin ajasta ja annoksesta riippuvainen vaikutus hematologisiin ja viskeraalisiin muuttujiin (verihiutalemäärään, hemoglobiinipitoisuuteen, pernan ja maksan tilavuuteen). Käytetyt annokset olivat 15, 30 ja 60 yksikköä painokiloa kohti kahden viikon välein. Paraneminen oli nopeampaa ja maksimaalinen hoitoteho suurempi potilailla, joiden annos oli 60 U/kg kahden viikon välein verrattuna potilaisiin, joiden annos oli pienempi.

Samaan tulokseen viittaa myös toinen ICGG Gaucher Registry -tietojen perusteella tehty analyysi, jossa mitattiin 342 potilaan luun mineraalitiheys käyttämällä DEXA-menetelmää (dual-energy X-ray absorptiometry). Tutkimus osoitti, että kahdeksan vuoden hoidon jälkeen luun mineraalitiheys oli normaali niillä potilailla, joiden Cerezyme-annos oli ollut 60 U/kg kahden viikon välein. Samaa tulosta ei saavutettu pienemmillä annoksilla (15 ja 30 U/kg kahden viikon välein) (Wenstrup et al, 2007).

Kahden potilaskohortin tutkimuksessa, joista toisen kohortin hoitoannokset olivat keskimäärin 80 U/kg neljän viikon välein ja toisen keskimäärin 30 U/kg neljän viikon välein, todettiin 24 kuukauden Cerezyme-hoidon jälkeen, että niiden potilaiden joukossa, joiden luuydinkertymä oli ≥ 6, kahden pisteen pienennyksen luuydinkertymäarvoonsa saaneiden osuus oli suuremman annoksen saaneiden potilaiden kohortissa suurempi (33%; n=22) kuin pienempää annosta saaneiden potilaiden kohortissa (10%; n=13) (de Fost et al, 2006).

Kun Cerezyme-valmisteen hoitoannos oli 60 U/kg kahden viikon välein, luukivut lievittyivät jo kolmessa kuukaudessa, luukriisit vähenivät 12 kuukaudessa ja luun mineraalitiheys parani 24 hoitokuukauden kuluttua (Sims et al, 2008).

Tavallisesti infuusiot annetaan kahden viikon välein (ks. kohta Annostus ja antotapa). Vakaassa tilassa olevien tyypin 1 Gaucher’n tautia sairastavien aikuisten potilaiden jäännöstaudin ylläpitohoitoa on tutkittu myös neljän viikon välein (Q4) annettavin, yhtä suurin kumulatiivisin annoksin kuin käytettäessä annostelua kahden viikon välein (Q2). Ennakolta määriteltiin yhteispäätemuuttuja, joka koostui seuraavien arvojen muutoksista verrattuna lähtötilanteeseen: hemoglobiinipitoisuus, verihiutaleluku, maksan ja pernan tilavuus, luukriisi sekä luustosairaus. Toinen päätemuuttuja koostui niistä hematologisista ja sisäelinten tilaa kuvaavien muuttujien arvoista, jotka varmistetussa Gaucher’n taudissa merkitsevät hoitovastetta tai hoitovasteen säilymistä. Kahdessa vuodessa 63 % Q4-ryhmässä hoidetuista potilaista saavutti hoitovasteen ennalta asetetun yhteispäätemuuttujan perusteella arvioituna. Vastaava osuus Q2-ryhmässä hoidetuista oli 81 %. Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, kun asiaa arvioitiin 95 %:n luottamusvälillä, joka oli -0,357 – +0,058. Hoitotavoitteiden saavuttamiselle perustuvan hoitotavoitteen saavutti 89 % Q4-hoitoryhmässä ja 100 % Q2-hoitoryhmässä. Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, kun asiaa arvioitiin 95 %:n luottamusvälillä, joka oli -0,231 – +0,060. Näin ollen neljän viikon välien annettava infuusio (Q4) saattaa olla käypä hoitovaihtoehto joillekin aikuispotilaille, jotka sairastavat vakaassa tilassa olevaa Gaucher’n tautia, mutta kliinistä tietoa asiasta on vähän.

Cerezyme-valmisteen tehoa Gaucher’n taudin neurologisten oireiden hoidossa ei ole tutkittu kliinisin lääketutkimuksin eikä siksi ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä entsyymikorvaushoidon tehosta taudin neurologisten oireiden hoidossa.

Sairaala- ja terveydenhoitohenkilöstöä kehotetaan rekisteröimään Gaucher-potilaat (myös ne, joilla on taudin kroonisia neuronopaattisia oireita) ICGG Gaucher Registry -rekisteriin. Potilastiedot kerätään rekisteriin nimettöminä. Rekisterin tarkoituksena on parantaa Gaucher’n taudin ymmärtämystä ja arvioida entsyymikorvaushoidon tehokkuutta, mikä lopulta johtaa Cerezyme-valmisteen käyttöturvallisuuden ja -tehokkuuden paranemiseen.

Kun imigluseraasia annettiin neljällä annostasolla (7,5, 15, 30 ja 60 U/kg) 1 tunnin infuusiona laskimoon, vakaan tilan entsyymiaktiivisuus saavutettiin 30 minuutissa. Infuusion päättymisen jälkeen plasman entsyymiaktiivisuus väheni nopeasti;puoliintumisaika oli 3,6-10,4 minuuttia. Puhdistuma plasmasta vaihteli 9,8-20,3 ml/min/kg (keskiarvo ± standardipoikkeama 14,5 ± 4,0 ml/min/kg). Painon suhteen korjattu jakautumistilavuus oli 0,09–0,15 l/kg (keskiarvo ± standardipoikkeama 0,12 ± 0,02 l/kg). Infuusiossa käytetyllä annoksella tai infuusion kestolla ei tunnu olevan vaikutusta näihin muuttujiin. Tutkimukseen kuului kuitenkin vain 1 tai 2 potilasta kullakin annostasolla ja infuusionopeudella.

Farmakologista turvallisuutta, kerta-annoksen ja toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja genotoksisuutta koskevien vakiintuneitten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Mannitoli
natriumsitraatti (pH:n säätelyyn)
sitruunahappomonohydraatti (pH:n säätelyyn)
polysorbaatti 80.

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Avaamattomat injektiopullot:
3 vuotta.

Laimennettu liuos:
Mikrobiologisista turvallisuussyistä tuote on käytettävä välittömästi. Jos tuotetta ei käytetä välittömästi, käyttäjä on vastuussa sen oikeista säilytysolosuhteista ennen käyttöä; tuotetta saa säilyttää enintään 24 tuntia 2-8°C:ssa valolta suojattuna.

Säilytä jääkaapissa (2°C–8°C).

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CEREZYME kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
400 U (L:ei) 1 kpl (10 ml (40 U/ml)) (1718,67 €)

PF-selosteen tieto

Cerezyme on pakattu läpinäkyviin, kirkkaisiin 20 ml:n vetoisiin, tyypin I boorisilikaattilasista valmistettuihin injektiopulloihin, jotka on suljettu silikonibutyylitulpalla ja flip-off-turvasulkimella.

Jotta pystytään annostelemaan riittävä tilavuus valmistetta, kussakin injektiopullossa on 0,6 ml:n ylitäyttö.

Pakkauskoot: Pahvikotelo sisältää 1, 5 tai 25 injektiopulloa.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Cerezyme on väriltään valkoista tai luonnonvalkoista jauhetta.

Kaikki Cerezyme-injektiopullot ovat kertakäyttöisiä.
Kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos on saatettava käyttökuntoon liuottamalla se injektionesteisiin käytettävään veteen ja jatkolaimennettava 0,9-prosenttisella natriumkloridi-infuusionesteellä, jonka jälkeen se annetaan potilaalle infuusiona laskimoon.

Käyttökuntoon saatettavien injektiopullojen lukumäärä lasketaan yksittäisen potilaan annoksen mukaan ja tämä määrä injektiopulloja otetaan jääkaapista.

Annosta voidaan toisinaan hieman muuttaa, jotta osittain käytettyjä injektiopulloja ei tarvitse heittää pois. Annosta voidaan pyöristää seuraavaan täyteen injektiopulloon, kunhan kuukausiannos pysyy lähes muuttumattomana.

Noudata aseptista tekniikkaa

Käyttökuntoon saattaminen
Kunkin injektiopullon sisältö liuotetaan varovasti 10,2 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä; liuottimen voimakasta osumista infuusiokuiva-aineeseen on vältettävä ja sisältöä sekoitettava varovasti siten, ettei liuos vaahtoa. Lopputilavuudeksi tulee 10,6 ml. Käyttökuntoon saatetun liuoksen pH-arvo on noin 6,2.

Käyttökuntoon saattamisen jälkeen liuos on kirkas ja väritön eikä siinä saa olla vieraita aineita. Käyttökuntoon saatettu liuos on edelleen laimennettava. Ennen jatkolaimennusta on kussakin injektiopullossa olevaa liuosta tarkasteltava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten havaitsemiseksi. Jos väri on muuttunut tai hiukkasia havaitaan, kyseistä injektiopulloa ei saa käyttää. Käyttökuntoon saattamisen jälkeen injektiopullot on heti laimennettava, eikä niitä saa säilyttää myöhempää käyttöä varten.

Laimentaminen
Käyttökuntoon saatettu liuos sisältää 40 yksikköä imigluseraasia millilitrassa liuosta. Käyttökuntoon saatettu tilavuus mahdollistaa 10,0 ml:n (vastaten 400 yksikköä) imemisen tarkasti kustakin pullosta. Kustakin injektiopullosta vedetään 10,0 ml käyttökuntoon saatettua liuosta ja nämä annokset yhdistetään. Yhdistetty liuos laimennetaan 100–200 ml:n kokonaistilavuuteen 0,9 % natriumkloridi-infuusionesteellä. Sekoitetaan varovasti.

Antaminen
Laimennettu liuos annetaan niukasti proteiineja sitovan, 0,2 µm:n in-line-suodattimen läpi mahdollisten proteiinipartikkelien poistamiseksi. Tämä ei vähennä imigluseraasin aktiivisuutta. Laimennettu liuos annetaan 3 tunnin kuluessa. 0,9 % natriumkloridi-infuusionesteellä laimennettu valmiste säilyy kemiallisesti stabiilina 24 tuntia 2 °C–8 °C:ssa valolta suojattuna, mutta mikrobiologinen turvallisuus riippuu kuiva-aineen veteen liuottamisessa ja laimentamisessa noudatetusta aseptiikasta.

Cerezyme ei sisällä säilytysaineita. Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

CEREZYME kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
400 U 1 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Eliglustaatti, imigluseraasi ja velagluseraasi alfa: Gaucherin taudin hoito erityisin edellytyksin (151).
• Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Eliglustaatti, imigluseraasi ja velagluseraasi alfa: Gaucherin taudin hoito erityisin edellytyksin (333).

A16AB02

03.04.2023