SEVORANE inhalaatiohöyry, neste

Sevofluraani (fluorimetyyli-2,2,2,-trifluori-1-[trifluorimetyyli]etyylieetteri) 100 %.

Inhalaatiohöyry, neste.

Anestesian induktio ja ylläpito aikuis- ja lapsipotilailla. Sevorane soveltuu myös päiväkirurgiseen käyttöön.

Esilääkitys on valittava potilaskohtaisen tarpeen mukaan ja anestesialääkärin harkinnan perusteella.

Leikkausanestesia

Sevorane annostellaan sevofluraania varten kalibroidulla erityishaihduttimella, jolla annettua pitoisuutta voidaan säädellä tarkasti.

Induktio

Annostus on yksilöllinen ja annos tulee titrata toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi potilaan iän ja kliinisen tilan mukaan. Ennen Sevorane-inhalaatiota voidaan antaa lyhytvaikutteista barbituraattia tai muuta laskimoon annosteltavaa induktioainetta. Sevorane-induktio voidaan antaa hapen kanssa tai yhdessä happi-ilokaasuseoksen kanssa. Kirurginen anestesiasyvyys saavutetaan sekä aikuisilla että lapsilla tavallisesti vajaassa kahdessa minuutissa inhalaatiolla, jossa on 5 % sevofluraania. Sevofluraanipitoisuutta voidaan lisätä 8 %:iin induktiossa, mutta etuja matalampiin konsentraatioihin ei ole osoitettu.

Ylläpitoannos

Kirurgisen anestesiasyvyyden ylläpitoon tarvittava pitoisuus on 0,5 – 3 % ilman typpioksiduulia tai siihen yhdistettynä (katso kohta Yhteisvaikutukset, typpioksiduuli).

* Vastasyntyneet täysiaikaisia. Keskosten MAC-arvoja ei ole määritetty.

** 1 – < 3-vuotiailla lapsilla käytetty 60 % N₂O/40 % O₂.

Herääminen

Herääminen Sevorane-anestesiasta tapahtuu yleensä nopeasti. Sen vuoksi potilaat voivat tarvita postoperatiivista kivunlievitystä varhaisessa vaiheessa.

Iäkkäät potilaat

MAC arvo (pienin alveolaarinen pitoisuus) pienenee iän myötä. Keskimääräinen sevofluraanipitoisuus, jolla MAC arvo saavutetaan 80-vuotiaalla potilaalla, on noin 50 % 20-vuotiaalla potilaalla tarvittavasta pitoisuudesta.

Pediatriset potilaat

Pediatristen potilaiden MAC-arvot iän mukaan, ks. taulukko 1.

Sevofluraania ei tulisi käyttää potilailla, joilla on todettu tai perinnöllinen taipumus maligniin hypertermiaan.

Sevofluraania ei pidä käyttää potilailla, joiden tiedetään olevan yliherkkiä sevofluraanille tai muille halogenoiduille inhalaatioanesteeteille (esim. anamneesissa maksan toimintahäiriö, kuume tai tuntemattomasta syystä johtunut leukosytoosi jonkin näistä anestesia-aineista käytön jälkeen).

Sevofluraani on vasta-aiheinen potilailla, joilla yleisanestesia on vasta-aiheinen.

Sevofluraani voi aiheuttaa hengityslamaa, mitä anestesian esilääkitys ja muut hengityslamaa aiheuttavat aineet voivat voimistaa. Hengitystä tulee seurata, ja tarvittaessa, avustaa.

Sevofluraania saa antaa vain erityiskoulutuksen saanut henkilökunta. Potilaan ilmateiden auki pitämisessä, hengityksen avustamisessa tai kontrolloidussa hengityksessä sekä hapen annossa ja verenkierron elvyttämisessä tarvittavat laitteet on oltava käsillä.

Haihduttimesta tulevan sevofluraanin konsentraatio on tiedettävä tarkasti. Koska höyrystyvien anesteettien fysikaaliset ominaisuudet poikkeavat toisistaan, tulee Sevorane annostella sevofluraania varten kalibroidulla erityishaihduttimella. Yleisanestesia tulee yksilöidä potilaan vasteen mukaan. Verenpaineen lasku ja hengityksen lamaantuminen lisääntyvät anestesian syvetessä. Korkeita sevofluraanipitoisuuksia käytettäessä on varmistettava, että niitä voidaan monitoroida käytettävällä laitteistolla.

Pidentyneestä QT-ajasta on saatu yksittäisiä raportteja. Pidentyneeseen QT-aikaan liittyi erittäin harvoin (poikkeustapauksissa kuolemaan johtanutta) kääntyvien kärkien takykardiaa. Varovaisuutta tulee noudattaa annosteltaessa sevofluraania potilaille, jotka ovat alttiita QT-ajan pidentymiselle.

Kammioperäisiä rytmihäiriöitä on raportoitu yksittäisissä tapauksissa lapsilla, jotka sairastavat Pompen tautia.

Yleisanestesian, mukaan lukien sevofluraanin, käytössä on noudatettava varovaisuutta potilailla, joilla on jokin mitokondriotauti.

Maksaan liittyvä

Lääkkeen markkinoilletulon jälkeen on ilmoitettu hyvin harvinaisina lieviä, keskivaikeita ja vaikeita leikkauksenjälkeisiä maksan vajaatoiminta- tai maksatulehdustapauksia, joista joihinkin on liittynyt ikterus.

Sevofluraanin käytössä on noudatettava kliinistä harkintaa, jos potilaalla on perussairautena jokin maksasairaus tai jos samanaikaisesti käytetään lääkkeitä, joiden tiedetään aiheuttavan maksan toimintahäiriöitä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Potilailla, jotka toistuvasti suhteellisen lyhyin väliajoin (väliaika < 3 kuukautta) altistuvat halogenoiduille hiilivedyille esim. sevofluraanille, saattaa olla lisääntynyt riski saada maksavaurioita.

Maligni hypertermia

Herkillä potilailla voimakkaat inhalaatioanesteetit voivat laukaista luurankolihasten hypermetabolisen tilan, joka lisää suuresti hapentarvetta ja aiheuttaa kliinisen tilan nimeltä maligni hypertermia. Kliinisinä oireina nähdään hyperkarbia, johon voi liittyä lihasten jäykkyyttä, takykardiaa, tihentynyt hengitysfrekvenssi, syanoosi, rytmihäiriöitä ja/tai epävakaa verenpaine. Osa näistä epäspesifisistä oireista voi ilmetä myös kevyen anestesian, akuutin hypoksian, hyperkarbian tai hypovolemian aikana.

Kliinisissä tutkimuksissa on todettu yksi maligni hypertermia -tapaus. Lisäksi markkinoilletulon jälkeen on raportoitu maligni hypertermia -tapauksia. Jotkut näistä tapauksista on johtanut kuolemaan.

Hoitona on laukaisevan tekijän (esim. sevofluraanin) lopettaminen, dantroleenin antaminen laskimoon sekä muu tarvittava tukihoito. Tällainen tukihoito sisältää voimallisia toimenpiteitä kuten kehon lämpötilan palauttamisen normaaliksi, hengitys- ja verenkiertoelimistön tukemisen sekä elektrolyytti- ja happo-emästasapainon hallinnan. Jälkikäteen voi esiintyä munuaisten vajaatoimintaa, minkä vuoksi virtsanerityksen seurantaan ja ylläpitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Perioperatiivinen hyperkalemia

Inhalaatioanesteettien käyttöön on liittynyt harvinaisissa tapauksissa seerumin kaliumarvon nousua, joka on leikkauksen jälkeen aiheuttanut lapsipotilaille sydämen rytmihäiriöitä ja kuolemantapauksia. Potilaat, joilla on piilevä tai tiedossa oleva neuromuskulaarinen sairaus (etenkin Duchennen lihasdystrofia), ovat ilmeisesti kaikkein alttiimpia näille häiriöille. Useimpien, joskaan ei kaikkien, tapausten yhteydessä oli käytetty samanaikaisesti suksinyylikoliinia. Näillä potilailla todettiin myös seerumin kreatiinikinaasiarvon nousua ja joissakin tapauksissa virtsa-arvojen muutoksia, jotka viittaavat myoglobinuriaan. Tapaukset muistuttivat malignia hypertermiaa, mutta yhdelläkään potilaalla ei ilmennyt merkkejä eikä oireita lihasjäykkyydestä tai hypermetaboliasta. Hyperkalemia ja resistentit rytmihäiriöt tulisi hoitaa aggressiivisesti ja mahdollisimman pikaisesti, ja tämän jälkeen suositellaan myös määrityksiä piilevän neuromuskulaarisen sairauden toteamiseksi.

Yleistä

Anestesian ylläpitovaiheessa sevofluraanipitoisuuden suurentaminen aiheuttaa annoksesta riippuvaa verenpaineen laskua. Voimakas verenpaineen lasku saattaa johtua anestesian syvyydestä ja tällaisissa tapauksissa tilanne korjaantuu pienentämällä inhaloitavaa sevofluraanipitoisuutta.

Annostuksen valinnassa on noudatettava erityistä varovaisuutta, jos potilaalla on hypovolemia, hypotensio tai esim. samanaikaisesta lääkityksestä johtuva muu hemodynaaminen häiriö.

Sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla on stabiilin hemodynamiikan ylläpitäminen sydänlihasiskemian välttämiseksi tärkeää samoin kuin muiden anesteettien käytön yhteydessä.

Potilaan toipuminen anestesiasta on varmistettava huolellisesti ennen kuin potilas lähetetään pois heräämöstä.

Sevofluraanin käytön jälkeen potilas palaa tajuihinsa yleensä muutamassa minuutissa, mutta lääkeaineen vaikutusta älyllisiin toimintoihin 2―3 vuorokauden ajan anestesian jälkeen ei ole tutkittu.

Kuten muidenkin anesteettien kohdalla, potilaalla voi esiintyä lieviä mielialan vaihteluja useiden päivien ajan valmisteen käytön jälkeen. Potilaalle on kerrottava, että suorituskyky valppautta vaativissa toimissa kuten moottoriajoneuvon tai vaarallisten koneiden käytössä voi olla alentunut jonkin aikaa yleisanestesian jälkeen (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn).

Kuivuneen CO₂-absorberin vaihtaminen

Harvinaisissa tapauksissa on ilmoitettu anestesialaitteen liiallista kuumenemista, savuamista tai tulipaloja, kun sevofluraania on käytetty samanaikaisesti kuivuneen (erityisesti kaliumhydroksidia sisältävän) CO₂-absorberin kanssa. Sisäänhengitysilman sevofluraanipitoisuuden epätavallisen hidas suureneminen tai odottamaton pieneneminen höyrystimen asetuksiin nähden voi johtua CO₂-absorberin liiallisesta kuumenemisesta.

Pitkään jatkunut kuiva kaasuvirtaus voi aiheuttaa CO₂-absorberin kuivumista, josta seuraa lämpöä kehittävä reaktio, sevofluraanin hajoaminen ja hajoamistuotteiden lisääntyminen. Kokeellisessa mallissa anestesialaitteen kiertojärjestelmässä havaittiin sevofluraanin hajoamistuotteiden (metanoli, formaldehydi, hiilimonoksidi sekä Compound A, B, C ja D) lisääntymistä, kun kuivunutta CO₂-absorberia käytettiin pitkän aikaa (≥ 2 tuntia) korkeilla sevofluraanipitoisuuksilla (8 %). Anestesialaitteen kiertojärjestelmässä havaitut formaldehydipitoisuudet käytettäessä natriumhydroksidia sisältäviä absorberikiteitä vastasivat tasoa, jonka tiedetään aiheuttavan lievää hengitystieärsytystä. Tässä kärjistetyssä kokeellisessa mallissa havaittujen hajoamistuotteiden kliininen merkitys ei ole tiedossa.

Kuivaksi epäilty CO₂-absorberi tulee vaihtaa ennen sevofluraanin antamista. Useimpien CO₂-absorberien väri-indikaattori ei välttämättä vaihda väriä kuivumisen seurauksena. Sen vuoksi selvästi havaittavan värimuutoksen puuttumista ei tule pitää merkkinä riittävästä hydraatiosta. CO₂-absorberit tulisi vaihtaa säännöllisesti huolimatta väri-indikaattorin tilasta.

Munuaisten vajaatoiminta

Sevofluraanin turvallisuudesta munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (seerumin kreatiniini yli 132,6 mikromol/l) ei ole varmaa tietoa, koska tutkimusten potilasmäärät ovat olleet pieniä. Sen vuoksi sevofluraanin käytössä tulee noudattaa varovaisuutta tässä potilasryhmässä.

Neurokirurgia

Sevofluraania tulee annostella varovaisesti potilaille, joilla voi olla vaarana kallonsisäisen paineen nousu. Tähän riskiryhmään kuuluville potilaille tulee sevofluraanin antamiseen yhdistää kallonsisäistä painetta laskevia toimenpiteitä kuten hyperventilaatio.

Kouristuskohtaukset

Sevofluraanin käytön yhteydessä on harvinaisissa tapauksissa ilmoitettu kouristuskohtauksia.

Sevofluraanin käyttöön on liittynyt kouristuskohtauksia lapsilla ja nuorilla aikuisilla sekä vanhemmilla aikuisilla, joista joillakin oli altistavia riskitekijöitä. Kliininen harkinta on tarpeen ennen kuin sevofluraania käytetään potilailla, joilla on riski saada kouristuskohtauksia. Lapsilla anestesian syvyyttä on rajoitettava. EEG-seurannan avulla kouristuskohtauksille alttiiden potilaiden sevofluraaniannos voidaan mahdollisesti optimoida ja kohtaustoiminta estää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet – Pediatriset potilaat).

Pediatriset potilaat

Sevofluraanin käyttöön on liittynyt kouristuskohtauksia. Suuri osa tapauksista on esiintynyt vähintään 2 kk ikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla, joista useimmilla ei ollut altistavia riskitekijöitä. Kliinistä harkintaa on noudatettava, kun sevofluraania käytetään potilailla, joilla voi olla riski saada kouristuskohtauksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet – Kouristuskohtaukset).

Beetasympatomimeettisiä aineita, kuten isoprenaliinia, ja alfa- ja beetasympatomimeettisiä aineita, kuten adrenaliinia ja noradrenaliinia, tulisi käyttää varoen sevofluraaninarkoosin aikana, koska yhteiskäytöstä voi seurata kammioperäinen rytmihäiriö.

Epäselektiiviset MAO:n-estäjät: Hypertensiivisen kriisin riski toimenpiteen aikana. Yleisesti suositellaan, että lääkehoito keskeytetään 2 viikkoa ennen leikkausta.

Sevofluraani voi johtaa merkittävään hypotensioon potilailla, jotka ovat saaneet kalsiuminestäjiä, erityisesti dihydropyridiinijohdannaisia.

Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä kalsiuminestäjiä samanaikaisesti inhalaatioanesteettien kanssa, koska tähän liittyy negatiivisen inotrooppisen vaikutuksen riski.

Suksinyylikoliinin samanaikainen käyttö inhalaatioanesteettien kanssa on yhdistetty harvinaiseen seerumin kaliumtasojen nousuun, mikä on johtanut sydämen rytmihäiriöihin ja kuolemaan lapsipotilailla postoperatiivisessa vaiheessa.

Sevofluraanin on osoitettu olevan tehokas ja turvallinen annosteltuna leikkauksen aikana samanaikaisesti erilaisten lääkkeiden ohella kuten keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, lihasrelaksantit, antibiootit mukaan lukien aminoglykosidit, hormonit, verituotteet ja kardiovaskulaariset lääkkeet mukaan lukien adrenaliini.

Adrenaliini

Sevofluraani herkistää sydänlihasta eksogeenisen adrenaliinin rytmihäiriöitä aiheuttavalle vaikutukselle samoin kuin isofluraani.

Epäsuorasti vaikuttavat sympatomimeetit

Sevofluraanin ja epäsuorasti vaikuttavien sympatomimeettien (amfetamiini, efedriini) samanaikaiseen käyttöön liittyy akuutin hypertension riski.

Beetasalpaajat

Sevofluraani saattaa voimistaa beetasalpaajien negatiivista inotrooppista, kronotrooppista ja dromotrooppista vaikutusta estämällä kardiovaskulaarisia kompensaatiomekanismeja.

Verapamiili

Kun verapamiilia ja sevofluraania annettiin samanaikaisesti, havaittiin eteis-kammiojohtumisen häiriöitä.

CYP2E1-indusorit

CYP2E1-isoentsyymin aktiivisuutta lisäävät lääkevalmisteet ja yhdisteet, kuten isoniatsidi ja alkoholi, saattavat lisätä sevofluraanin metaboliaa ja johtaa plasman fluoridipitoisuuksien voimakkaaseen suurenemiseen. Sevofluraanin ja isoniatsidin samanaikainen käyttö voi voimistaa isoniatsidin maksatoksisuutta.

Mäkikuisma

Pitkäaikaista mäkikuismahoitoa käyttäneillä potilailla on ilmoitettu vaikeaa hypotensiota ja heräämisen viivästymistä halogenoitujen inhalaatioanesteettien käytön yhteydessä.

Barbituraatit

Sevofluraania voidaan käyttää samanaikaisesti barbituraattien kanssa yleisten kirurgisten käytäntöjen mukaisesti.

Bentsodiatsepiinit ja opioidit

Bentsodiatsepiinien ja opioidien oletetaan laskevan sevofluraanin MAC-arvoa samaan tapaan kuin muilla inhalaatioanesteeteilla. Sevofluraania voidaan käyttää samanaikaisesti bentsodiatsepiinien ja opioidien kanssa yleisten kirurgisten käytäntöjen mukaisesti.

Alfentaniilin ja sufentaniilin kaltaiset opioidit käytettynä yhtäaikaisesti sevofluraanin kanssa, saattavat johtaa sydämen sykkeen ja verenpaineen laskuun sekä hengityslamaan.

Typpioksiduuli

Typpioksiduulin yhdistäminen sevofluraaniin laskee MAC-arvoa samaan tapaan kuin muilla inhalaatioanesteeteilla. MAC-ekvivalentti on pienentynyt aikuisilla n. 50 % ja lapsilla n. 25 % (katso kohta Annostus ja antotapa Annostus ja antotapa, ylläpitoannos).

Nondepolarisoivat lihasrelaksantit

Sevofluraani vaikuttaa nondepolarisoivien lihasrelaksanttien vaikutuksen voimakkuuteen ja kestoon samoin kuin muut inhalaatioanesteetit. Sevofluraani potensoi nondepolarisoivien lihasrelaksanttien (pankuroni, vekuroni tai atrakuri) vaikutusta, kun se yhdistetään alfentaniiliin ja typpioksiduuliin. Sevofluraanin kanssa samanaikaisesti annettujen nondepolarisoivien lihasrelaksanttien annostusta on pienennettävä samaan tapaan kuin isofluraanin yhteydessä. Sevofluraanin vaikutusta suksametoniin ja sen aiheuttamaan depolarisoituun hermolihasliitoksen salpaukseen ei ole tutkittu.

Induktiossa annetun lihasrelaksanttiannoksen pienentäminen voi pidentää riittävien intubaatio-olosuhteiden saavuttamiseen tarvittavaa aikaa tai lihasrelaksaatio voi olla riittämätön, koska hermo-lihasliitoksen salpaajien vaikutuksen voimistuminen alkaa muutamia minuutteja sevofluraanin annostelun aloittamisen jälkeen.

Nondepolarisoivista lihasrelaksanteista yhteiskäytössä sevofluraanin kanssa on tutkittu vekuronia, pankuronia ja atrakuria. Seuraavaa annostelusuositusta voidaan noudattaa, jos muita erityisiä ohjeita ei ole: 1) Induktiossa nondepolarisoivien lihasrelaksanttien annosta ei tule vähentää, jotta riittävät intubaatio-olosuhteet saavutetaan; 2) Anestesian ylläpidon aikana nondepolarisoivien lihasrelaksanttien annosta kannattaa todennäköisesti vähentää verrattuna typpioksiduuli-opioidi-anestesiaan. Lihasrelaksanttien lisäannokset tulee annostella neurostimulaattorivasteen mukaan.

Raskaus

Eläimillä (rotilla ja kanilla) tehdyissä lisääntymistoksikologisissa tutkimuksissa ei ole todettu sikiövaurioiden lisääntymistä tai muita lisääntymisprosessille vahingollisia vaikutuksia annoksilla ≤ 1 MAC. Adekvaatit ja hyvin kontrolloidut tutkimukset Sevoranen käytöstä raskausaikana puuttuvat, minkä vuoksi valmistetta saa käyttää raskausaikana vain kun se on ehdottoman välttämätöntä.

Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Synnytys

Kliinisessä tutkimuksessa on osoitettu sevofluraanin käyttämisen olevan turvallista äidille ja lapselle keisarileikkauksen aikaisessa anestesiassa. Sevofluraanin turvallisuutta ei ole tutkittu synnytyspolttojen ja alatiesynnytyksen yhteydessä.

Kuten muutkin inhalaatiovalmisteet, sevofluraani rentouttaa kohtulihasta ja saattaa aiheuttaa kohtuverenvuodon riskin. Kliinistä harkintaa on noudatettava, kun sevofluraania käytetään obstetrisessa anestesiassa.

Imetys

Sevofluraanin tai sen metaboliittien erittymisestä äidinmaitoon ei ole tietoa. Varovaisuutta on noudatettava, jos sevofluraania annetaan imettäville naisille. Koska dokumentoitua kokemusta sevofluraanin käytöstä imetyksen aikana ei ole, tulee imettäviä äitejä neuvoa pidättäytymään imetyksestä 48 tunnin ajan sevofluraanin annosta ja hävittämään tänä aikana erittynyt maito.

Hedelmällisyys

Enintään 1 MAC annoksilla käytetyn sevofluraanin ei ole havaittu heikentävän hedelmällisyyttä rotalla ja kanilla tehdyissä lisääntymistutkimuksissa.

Potilaita tulee kehottaa noudattamaan varovaisuutta erityistä valppautta vaativissa tehtävissä, esimerkiksi koneiden käytössä, koska reaktiokyky voi anestesian jälkeen olla heikentynyt (ks. Kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Potilaiden ei tule ajaa autoa Sevorane-anestesian jälkeen ennen kuin anestesialääkäri on antanut luvan.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Sevofluraani voi muiden potenttien inhalaatioanesteettien tavoin aiheuttaa annoksesta riippuvaa sydämen toiminnan ja hengityksen lamaantumista. Suurin osa sivuvaikutuksista on lieviä tai keskivaikeita ja ohimeneviä. Postoperatiivisessa vaiheessa on todettu pahoinvointia, oksentelua ja sekavuutta (delirium), nämä ovat yleisiä leikkauksen ja anestesian seurauksia. Ne voivat johtua inhaloitavista anesteeteista, muusta ennen leikkausta tai leikkauksen jälkeen annetusta lääkityksestä ja potilaan reaktiosta kirurgiseen toimenpiteeseen.

Yleisimmät raportoidut haittavaikutukset ovat:

Aikuiset: pahoinvointi, oksentelu ja verenpaineen lasku;

iäkkäät: verenpaineen lasku, pahoinvointi ja brakykardia; ja

lapset: pahoinvointi, oksentelu, levottomuus ja yskä.

Alla olevassa taulukossa on esitetty MedDRA-elinjärjestelmän mukaisesti sevofluraanin kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittatapahtumat. Näiden kaikkien haittavaikutusten syy-seuraussuhde oli vähintään mahdollinen. Alla käytetyt esiintymistiheydet ovat: Hyvin yleinen (≥ 1/10); Yleinen (≥ 1/100 ja < 1/10); Melko harvinainen (≥ 1/1000 ja < 1/100); Harvinainen (≥ 1/10 000 ja < 1/1000); Hyvin harvinainen (< 1/10 000), mukaan lukien yksittäiset tapaukset.

Markkinoilletulon jälkeisessä käytössä raportoidut haittavaikutukset on raportoitu spontaanisti. Haittavaikutusraportit ovat vapaaehtoisia eikä käyttäjäpopulaation kokoa tiedetä, joten raporttien perusteella ei aina voida tehdä luotettavaa arviota eri haittojen esiintymistiheydestä eikä selvittää, onko ilmiöllä syy-yhteys lääkealtistuksen kanssa. Haittavaikutukset, niiden vakavuus ja esiintymistiheys sevofluraanipotilailla oli verrattavissa vertailulääkettä saaneiden potilaiden haittavaikutuksiin.

Kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoille tulon jälkeen esille tulleet haittavaikutukset

¹ Ks. Kohta Haittavaikutukset - Valittujen haittavaikutusten kuvaus

² Ks. Kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

³ Ks. Kohta Haittavaikutukset – Pediatriset potilaat

⁴ Erittäin harvoja markkinoilletulon jälkeisiä raportteja on saatu sydämenpysähdyksestä sevofluraanin käytön yhteydessä.

⁵ Sevofluraania ja vertailuvalmisteita käytettäessä ilmoitettiin satunnaisesti maksan toimintakoearvojen lyhytkestoisia muutoksia.

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Sevofluraanianestesian aikana ja sen jälkeen voi seerumin epäorgaanisen fluoridin pitoisuus nousta ohimenevästi. Nämä pitoisuudet nousevat yleensä huippuunsa kahden tunnin kuluessa anestesian jälkeen ja palautuvat leikkausta edeltäneelle tasolle 48 tunnissa. Fluoridipitoisuuksien nousuun ei kliinisissä tutkimuksissa ole liittynyt munuaisten toiminnan heikkenemistä.

Leikkauksenjälkeistä maksatulehdusta on ilmoitettu harvinaisena. Valmisteen markkinoilletulon jälkeen on ilmoitettu harvinaisena myös maksan vajaatoimintaa ja maksanekroosia voimakkaiden inhalaatioanesteettien, myös sevofluraanin, käytön yhteydessä. Näiden tapahtumien todellista ilmaantuvuutta ja yhteyttä sevofluraanin käyttöön ei kuitenkaan voida vahvistaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Yliherkkyysreaktioita (mukaan lukien kosketusihottuma, ihottuma, hengenahdistus, vinkuva hengitys, epämukava tunne rinnassa, turvonneet kasvot tai anafylaktinen reaktio) on raportoitu harvoin, erityisesti jos kyseessä on ollut pitkäkestoinen ammatillinen altistuminen inhaloitaville anesteeteille, mukaan lukien sevofluraani.

Herkillä yksilöillä voimakkaat inhalaatioanesteetit voivat laukaista luustolihasten hypermetabolian, mikä johtaa hapenkulutuksen lisääntymiseen ja maligniin hypertermiaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Sevofluraanin käyttöön on liittynyt kouristuskohtauksia. Suuri osa tapauksista on esiintynyt vähintään 2 kk ikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla, joista useimmilla ei ollut altistavia riskitekijöitä. Kliinistä harkintaa on noudatettava, kun sevofluraania käytetään potilailla, joilla voi olla riski saada kouristuskohtauksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty―haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostustapauksissa tulee toimia seuraavasti: Lopeta annostelu, avaa hengitystiet, aloita hengityksen avustaminen tai kontrolloitu hengitys puhtaalla hapella ja ylläpidä sydämen ja verenkiertoelimistön toiminta.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: yleisanesteetit, halogenoidut hiilivedyt, ATC-koodi: N01AB08

Sevofluraanin kliiniset vaikutukset muuttuvat nopeasti pitoisuuden muuttuessa.

Kliinisiä tutkimustuloksia koskevassa välianalyysissä on verrattu kognitiivisten toimintojen ja liikekoordinaation palautumista sevofluraani- ja muiden anestesioiden jälkeen. Heräämöstä vuodeosastolle siirtämisen edellytyksenä olevat kriteerit täyttyivät merkitsevästi nopeammin sevofluraania saaneilla potilailla kuin vertailuryhmiin kuuluvilla potilailla.

Kardiovaskulaariset vaikutukset

Kuten kaikilla inhalaatioanesteeteilla, sevofluraanillakin on annoksesta riippuvaa kardiovaskulaarista toimintaa heikentävä vaikutus.

Keskushermostovaikutukset

Kliinisen kehittelyohjelman aikana ei ole todettu merkkejä epileptisistä kohtauksista. Sevofluraani ei stimuloi sympaattista hermostoa. Sevofluraanin vaikutus kallonsisäiseen paineeseen on vähäinen ja aivoverisuonten reaktiokyky hiilidioksidille säilyy.

Lapset

Eräissä lapsilla toteutetuissa julkaistuissa tutkimuksissa on havaittu kognitiohäiriöitä elämän varhaisvaiheessa tapahtuneen, toistuvan tai pitkäaikaisen anesteettialtistuksen jälkeen. Näissä tutkimuksissa on merkittäviä rajoituksia, eikä ole selvää, johtuivatko havaitut vaikutukset anesteetin/sedatiivin annosta vai muista tekijöistä, kuten leikkauksesta tai perussairaudesta. Kyseisiä havaintoja ei myöskään ole vahvistettu uudemmissa julkaistuissa rekisteritutkimuksissa.

Joitakin anesteetteja/sedatiiveja koskevissa julkaistuissa eläintutkimuksissa on ilmoitettu aivojen kehitykseen kohdistuvia haittavaikutuksia elämän varhaisvaiheessa (ks. Prekliniset tiedot turvallisuudesta).

Koska sevofluraani liukenee heikosti vereen, pitoisuus alveoleissa suurenee nopeasti induktion yhteydessä ja pienenee nopeasti inhalaatioanesteetin annon loputtua. Tämä on osoitettu kliinisessä tutkimuksessa, jossa mitattiin halogenoitujen anestesia-aineiden sisäänhengitys- ja loppu-uloshengityspitoisuutta (F_I ja F_A ). F_A/F_I-arvo (wash-in) 30 minuutin kohdalla oli sevofluraanilla 0,85 ja isofluraanilla 0,73. Wash-in-vaihe oli sevofluraanilla nopeampi kuin isofluraanilla kaikissa tilanteissa. F_A/F_AO-arvo (wash-out) 5 minuutin kohdalla oli sevofluraanilla 0,15 ja isofluraanilla 0,22.

Nopean ja runsaan keuhkoeliminaation vuoksi sevofluraanin metaboloituva määrä on hyvin pieni. Barbituraatit eivät indusoi sevofluraanin metaboliaa. Ihmisellä alle 5 % imeytyneestä sevofluraanista metaboloituu maksassa sytokromi P450 2E1 -entsyymin vaikutuksesta heksafluori-isopropanoliksi (HFIP), jolloin vapautuu epäorgaanista fluoria ja hiilidioksidia (tai jotakin yhden hiiliatomin sisältävää yhdisteosaa). HFIP konjugoituu nopeasti glukuronihapon kanssa ja erittyy virtsaan. Sevofluraanilla ei ole todettu olevan muita metaboliareittejä.

Koirilla tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, ettei sevofluraani aiheuta coronary steal -oireyhtymää eikä pahenna sydänlihasiskemiaa.

Eläinkokeet ovat osoittaneet, että maksan ja munuaisten verenkierto säilyy hyvin sevofluraanianestesian aikana.

Sevofluraani hidastaa aivojen hapen aineenvaihduntanopeutta (CMRO₂) kuten isofluraani. Käytettäessä lähellä MAC-arvoa 2.0 olevia pitoisuuksia CMRO₂:ssa on todettu noin 50 %:n hidastuminen. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että sevofluraani ei vaikuta merkittävästi aivoverenkiertoon.

Eläimillä sevofluraani vähentää merkittävästi aivojen sähköistä toimintaa (EEG) samalla tavalla kuin ekvipotentit isofluraaniannokset. Ei ole havaittu merkkejä siitä, että sevofluraanianestesian aikana normokapniassa tai hypokapniassa esiintyisi epilepsiakohtaukselle tyypillistä sähköistä ärsytystoimintaa. Sevofluraanianestesian aikana ei esiinny hypokapnian aikana rytmisillä kuuloärsykkeillä aiheutettua kohtaustyyppistä EEG-toimintaa, jota on kuvattu enfluraanianestesian yhteydessä.

Julkaistuissa eläintutkimuksissa (myös kädellisillä tehdyissä tutkimuksissa) kevyeen tai keskisyvään anestesiaan johtavilla annoksilla todettiin, että anestesia-aineiden käyttö aivojen nopean kasvun aikana tai synaptogeneesin aikana johtaa kehittyvissä aivoissa solukuolemiin, joihin voi liittyä pitkittyneitä kognitiivisia defektejä. Näiden ei-kliinisten löydösten kliinistä merkitystä ei tunneta.

Compound A on sevofluraanin hajoamistuote. Eräässä tutkimuksessa sitä inhaloitiin Spraque-Dawley-rotille avoimessa järjestelmässä (25, 50, 100 tai 200 ppm). Verrokeille annettiin puhdasta ilmaa. Munuaistoiminnan muutoksesta kertovia reversiibelejä muutoksia virtsassa ja muissa kliinisissä parametreissä ilmeni tasolla 114 ppm. Kaikki histologiset muutokset olivat reversiibelejä.

Jyrsijöiltä saadaan oletetusti korkeampia lääkeaine- ja Compound A- (haloalkeeni) pitoisuuksia verrattuna ihmisiin, koska inhaloitavat aineet imeytyvät pienillä jyrsijöillä oleellisesti paremmin kuin ihmisellä. Myös tärkeän haloalkeenien munuaistoksisuuteen liittyvän ß-lyaasientsyymin aktiivisuus on kymmenen kertaa suurempi rotilla kuin ihmisellä.

Compound A:n pitoisuuksien on raportoitu suurenevan absorberin lämpötilan kohotessa, sevofluraanipitoisuutta nostettaessa sekä tuorekaasuvirtausta pienennettäessä. Compound A -pitoisuuden on todettu nousevan merkittävästi, kun hiilidioksidiabsorptioaine kuivuu. Kliinisessä tilanteessa anestesiakaasujen kierrossa korkeimmiksi Compound A -pitoisuuksiksi on todettu 15 ppm lapsilla ja 32 ppm aikuisilla, kun hiilidioksidiabsorptioaineena käytettiin natronkalkkia. Ihmisillä toksisuutta aiheuttava Compound A:n pitoisuuden taso ei ole selvillä.

-

Sevofluraani on kemiallisesti stabiili. Mitattavaa hajoamista ei tapahdu voimakkaiden happojen tai korkean lämpötilan vaikutuksesta. Sevofluraani ei aiheuta korroosiota ruostumattomalle teräkselle, messingille, alumiinille, nikkeli- tai kromipäällysteiselle messingille, tai kuparia sisältäville metalliseoksille.

Kemiallinen hajoaminen voi johtua inhaloidun anestesia-aineen altistumisesta CO₂ -absorbentille anestesiakoneen sisällä. Sevofluraanin hajoaminen on minimaalista ja hajoamistuotteita ei ole mitattavissa tai ne eivät ole toksisia, jos sevofluraania käytetään ohjeen mukaan tuoreen absorbentin kanssa. Sevofluraanin hajoaminen ja sen jälkeinen hajoamistuotteiden muodostuminen lisääntyvät absorberin lämpötilan kohotessa, hiilidioksidiabsorptioaineen (erityisesti kaliumhydroksidia sisältävän aineen) kuivuessa, sevofluraanipitoisuutta nostettaessa ja tuorekaasuvirtausta pienennettäessä. Sevofluraanilla on kaksi alkaalisen hajoamisen reittiä. Ensimmäisessä hajoamisreitissä vety-fluoridin irtoamisen seurauksena syntyy pentafluori-isopropenyylietyylieetteriä (PIFE tai yleisemmin tunnettu Compound A:na). Sevofluraanin toista hajoamisreittiä tavataan vain kuivuneiden hiilidioksidiabsorberien yhteydessä ja se johtaa sevofluraanin hajoamiseen heksaflouri-isopropanoliksi (HFIP) ja formaldehydiksi. HFIP on inaktiivinen, nopeasti glukuronisoituva aine, jolla ei ole genotoksisuutta ja jonka toksisuus on verrannollinen sevofluraanin toksisuuteen. Formaldehydiä syntyy normaalissa metaboliassa. Altistuminen erittäin kuivuneelle absorbentille voi aiheuttaa formaldehydin edelleen hajoamisen metanoliksi ja formiaatiksi (muurahaishapon suola). Korkeassa lämpötilassa formiaatti voi osaltaan edistää hiilimonoksidin muodostumista. Metanoli voi reagoida Compound A:n kanssa muodostaen metoksi-lisätuotteen, Compound B:n, josta puolestaan voi jatkoreaktioiden kautta muodostua Compound C, D ja E. Erittäin kuivuneitten, erityisesti kaliumhydroksidia sisältävien absorberien käytön yhteydessä voi ilmetä formaldehydin, metanolin, hiilimonoksidin ja Compound A:n muodostumista sekä myös mahdollisesti Compound A:n hajoamistuotteiden (Compound B, C ja D) muodostumista.

Compound A -pitoisuuden on todettu nousevan merkittävästi, kun hiilidioksidiabsorptioaineena käytettiin natronkalkkia. Kliinisessä tilanteessa anestesiakaasujen kierrossa korkeimmiksi Compound A -pitoisuuksiksi on todettu 15 ppm lapsilla ja 32 ppm aikuisilla. Ihmisillä toksisuutta aiheuttava Compound A:n pitoisuuden taso ei ole selvillä.

Yhteisvaikutukset hiilidioksidiabsorptioaineen kanssa eivät ole ominaisia pelkästään sevofluraanille. Hajoamistuotteiden muodostuminen anestesiajärjestelmässä johtuu protonien vapautumisesta hiilihaposta voimakkaan emäksen (KOH ja/tai NaOH) läsnäollessa, jolloin muodostuu sevofluraanialkeeni (Compound A), samaan tapaan kuin halotaanista muodostuu 2-bromi-2-kloori-1,1-difluorietyleeniä (BCDFE). Annostelun tai kliinisen käytännön muuttaminen ei ole tarpeen käytettäessä takaisinhengitysjärjestelmää. Compound A:n määrä on osoittautunut kliinisesti merkityksettömäksi, eikä kliinisissä tutkimuksissa ole todettu sivuvaikutuksia, jotka liittyisivät tähän kemialliseen aineeseen.

3 vuotta.

Ei erityisiä säilytysohjeita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SEVORANE inhalaatiohöyry, neste
250 ml (222,43 €)

PF-selosteen tieto

250 ml muovipullo (polyetyleeninaftalaatti).

Valmisteen kuvaus:

Sevofluraani on kirkas, väritön neste. Se on halogenoitu isopropyylimetyylieetteri.

Lewis-hapon hajoaminen:

Lewis-hapon estäjäksi lisätään vähintään 300 ppm vettä. Mitään muita lisäaineita tai kemiallisia stabilointiaineita ei käytetä.

Sevoranen annostelussa tulee käyttää sevofluraania varten kalibroitua erityishaihdutinta sekä täyttöjärjestelmää, jossa on Sevorane-erityishaihduttimeen sopiva avain tai jotakin muuta Sevorane-haihduttimeen sopivaa täyttöjärjestelmää.

SEVORANE inhalaatiohöyry, neste
250 ml

• Ei korvausta.

N01AB08

25.11.2020