FLUVOSOL tabletti, kalvopäällysteinen 50 mg, 100 mg

Vaikuttava aine: fluvoksamiinimaleaatti.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 50 mg tai 100 mg fluvoksamiinimaleaattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

• Vakavat masennustilat
• Pakko-oireiset häiriöt.

Depressiot

Aikuiset

Suositeltu annos on 100 mg vuorokaudessa. Aloitusannos on tavallisimmin 50 mg:n tai 100 mg:n kerta-annos illalla. Annostus tulee tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa 3-4 viikon aikana hoidon aloituksesta ja sen jälkeen aina kun sen katsotaan olevan kliinisesti tarpeellista. Jos riittävää vastetta ei ole saavutettu suositusannoksella muutaman viikon hoidon jälkeen, joidenkin potilaiden kohdalla voi olla hyödyllistä suurentaa annosta vähitellen enimmäisannokseen 300 mg vuorokaudessa (ks. kohta Farmakodynamiikka), vaikka haittavaikutusten mahdollisuus kasvaakin annoksen suurentuessa.

Enintään 150 mg:n annokset voidaan ottaa kerta-annoksena, mieluiten illalla. Yli 150 mg vuorokausiannos on syytä jakaa kahteen tai kolmeen antokertaan. Annostason määrittäminen tulisi tehdä yksilöllisesti käyttäen pienintä tehokasta annosta.

Depressiolääkehoitoa tulisi jatkaa vähintään 6 kk, jotta oireettomuus voidaan varmistaa.

Lapset ja nuoret

Fluvoksamiinia ei tule käyttää vakavien masennustilojen hoitoon lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille.

Fluvoksamiinin tehoa ja turvallisuutta ei ole osoitettu lasten vakavien masennustilojen hoidossa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.).

Pakko-oireiset häiriöt

Aikuiset

Suositeltu annos on 100 – 300 mg vuorokaudessa. Aloitusannos on 50 mg vuorokaudessa. Jos riittävää vastetta ei ole saavutettu suositusannoksella muutaman viikon hoidon jälkeen, joillekin potilaille voi olla hyödyksi suurentaa annosta vähitellen enimmäisannokseen 300 mg vuorokaudessa (ks. kohta Farmakodynamiikka), vaikka haittavaikutusten mahdollisuus kasvaakin annoksen suurentuessa

Alle 150 mg vuorokausiannos voidaan ottaa kerta-annoksena, mieluiten illalla. Yli 150 mg:n vuorokausiannos on syytä jakaa 2 - 3 annoskertaan.

Jos hyvä hoitovaste on saavutettu, hoitoa voidaan jatkaa yksilöllistä annostusta noudattaen.

Koska hoitojakson pituudesta ei ole olemassa systemaattisia tutkimuksia ja pakko-oireinen häiriö on krooninen tila, on järkevää harkita 10 viikkoa pidempien hoitojaksojen jatkamista niillä potilailla, joille hoito on tehonnut. Annostason määrittäminen tulisi tehdä yksilöllisesti käyttäen pienintä tehokasta annosta. Hoidon tarve tulee arvioida säännöllisin väliajoin uudelleen. Jotkut kliinikot suosittavat samanaikaista psykoterapiaa potilaille, joilla lääkehoito on osoittautunut tehokkaaksi. Hoidon pitkäaikaista tehoa (yli 24 viikkoa) ei ole osoitettu pakko-oireisessa häiriössä.

Lapset/nuoret

Yli 8-vuotiaiden lasten ja nuorten osalta on saatavilla rajoitetusti tutkimustietoa 10 viikon hoitoajalta annostuksella 100 mg kahdesti vuorokaudessa. Aloitusannos on 25 mg vuorokaudessa. Annosta lisätään joka 4-7 vuorokausi 25 mg kunnes tehokas annos saavutetaan. Lasten enimmäisannos ei saa ylittää 200 mg/vuorokaudessa. (Lisätietoja, ks. kohdat Farmakodynamiikka, Farmakokinetiikka). Yli 50 mg:n vuorokausiannos on syytä jakaa kahteen annoskertaan. Jos jaetut annokset eivät ole yhtä suuria, suurempi annos kannattaa antaa illalla nukkumaan mentäessä.

Fluvoksamiinihoidon lopettamisen yhteydessä havaitut oireet

Hoidon äkillistä lopettamista tulee välttää. Kun fluvoksamiinihoito lopetetaan, annosta tulee pienentää vähitellen vähintään yhden tai kahden viikon aikana lopettamiseen liittyvien oireiden riskin vähentämiseksi (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset). Jos oireita ilmenee annosta pienennettäessä tai hoitoa lopetettaessa, voidaan harkita palaamista edelliseen annokseen. Lääkäri voi tämän jälkeen jatkaa annoksen pienentämistä, mutta hitaammalla aikataululla.

Maksan tai munuaisten vajaatoiminta

Mikäli potilaalla on maksan tai munuaisten vajaatoiminta, hoito on aloitettava pienin annoksin ja tilannetta on seurattava huolellisesti.

Antotapa

Fluvoksamiinitabletit niellään veden kanssa kokonaisina ja pureskelematta.

• Fluvoksamiinia ei saa käyttää samanaikaisesti titsanidiinin ja monoamiinioksidaasin estäjien (MAO:n estäjien) kanssa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).
  Fluvoksamiinihoito voidaan aloittaa:
  • kaksi viikkoa irreversiibelien MAO:n estäjien käytön lopettamisesta, tai
  • seuraavana päivänä reversiibelien MAO:n estäjien (esim. moklobemidi, linetsolidi) käytön lopettamisesta.

Minkään MAO:n estäjän käyttöä ei tule aloittaa ennen kuin on kulunut viikko fluvoksamiinihoidon lopettamisesta. Ks. kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet varotoimet poikkeustapauksissa, joissa linetsolidia on tarpeen antaa samanaikaisesti fluvoksamiinin kanssa. Fluvoksamiinia ei pidä käyttää samanaikaisesti pimotsidin kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Itsemurha/itsemurha-ajatukset tai masennuksen paheneminen

Masennukseen liittyy lisääntynyt alttius itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin (itsemurhaan liittyvät tapahtumat). Tämä alttius säilyy kunnes itse taudissa tapahtuu merkittävää paranemista. Koska paranemista ei ehkä tapahdu ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloituksesta, tulee potilaita seurata tarkoin siihen saakka, että paranemista tapahtuu. Kliinisen kokemuksen perusteella tiedetään, että itsemurha-alttius kasvaa taudin paranemisen alkuvaiheessa.

Myös muihin psykiatrisiin käyttöaiheisiin, mihin fluvoksamiinia voidaan määrätä, voi liittyä lisääntynyt alttius itsemurhaan liittyviin tapahtumiin. Lisäksi nämä muut sairaudet tai oireet voivat esiintyä yhtä aikaa masennuksen kanssa. Siksi samat varoitukset kuin hoidettaessa vaikeasti masentuneita potilaita tulee ottaa huomioon hoidettaessa potilaita, joilla on näitä muita psykiatrisia oireita.

Potilaat, joilla on aiemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai -käyttäytymistä, tai joilla on merkittävässä määrin itsemurhaan liittyviä ajatuksia ennen hoidon aloitusta, ovat alttiimpia itsemurha-ajatuksille ja -yrityksille, ja heitä tulee tarkkailla erityisesti hoidon aikana.

Nuoret aikuiset (18–24-vuotiaat)

Meta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25-vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riskialttiita potilaita tulee seurata tarkkaan etenkin hoidon alkuvaiheessa ja kun tehdään muutoksia annostukseen.

Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) tulee kiinnittää huomiota mahdolliseen masennuksen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai -ajatusten lisääntymiseen tai outoon käytökseen. Jos tällaista esiintyy, tulee välittömästi hakeutua lääkärin hoitoon.

Pediatriset potilaat

Fluvoksamiinia ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon paitsi potilaille, joilla on pakko-oireinen häiriö. Itsemurhakäyttäytymistä (itsemurhayrityksiä ja itsemurha-ajatuksia) sekä vihamielisyyttä (pääasiassa aggressiota, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa) havaittiin kliinisissä tutkimuksissa useammin masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla. Jos hoitopäätös kliinisen tarpeen perusteella silti tehdään, pitäisi potilasta seurata tarkasti itsemurhaoireiden ilmaantumisen varalta.

Lisäksi pitkän aikavälin turvallisuutta koskevat tiedot lasten ja nuorten kasvamisesta, kypsymisestä sekä kognitiivisesta kehityksestä ja käyttäytymisen kehityksestä puuttuvat.

Iäkkäät potilaat

Iäkkäillä potilailla ei ole nuoriin potilaisiin verrattuna todettu kliinisesti merkittäviä eroja normaaleilla päiväannoksilla. Kuitenkin hoidettaessa iäkkäitä potilaita tulisi annosta lisätä hitaasti ja annostuksen yhteydessä aina noudattaa varovaisuutta.

Maksan tai munuaisten vajaatoiminta

Mikäli potilaalla on maksan tai munuaisten toimintahäiriöitä, hoito on aloitettava pienin annoksin ja tilannetta on seurattava huolellisesti.

Jossain harvinaisissa tapauksissa fluvoksamiinihoitoon on liittynyt maksaentsyymien nousua sekä yleensä kliinisiä oireita. Näissä tapauksissa hoito tulee lopettaa.

Oireet fluvoksamiinihoidon lopettamisen yhteydessä

Oireet ovat yleisiä hoitoa lopetettaessa varsinkin, jos hoito lopetetaan äkillisesti (ks. kohta Haittavaikutukset). Kliinisissä tutkimuksissa haittavaikutuksia esiintyi hoitoa lopetettaessa noin 12 %:lla potilaista, jotka olivat saaneet fluvoksamiinia. Yleisyys on sama kuin lumelääkettä saaneilla potilailla. Lopettamisoireiden riski riippuu useasta tekijästä, kuten hoidon kestosta ja annoksen suuruudesta sekä annoksen pienentämisnopeudesta.

Yleisimmin raportoituja oireita valmisteen lopettamisen yhteydessä ovat huimaus, aistiharhat (mukaan lukien parestesiat, näköhäiriöt ja sähköiskun tunne), unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja intensiiviset unet), agitaatio, ärtyneisyys, sekavuus, tunne-elämän epävakaisuus, päänsärky, pahoinvointi ja/tai oksentelu ja ripuli, hikoilu ja sydämentykytys, vapina ja ahdistuneisuus (ks. kohta Haittavaikutukset).

Nämä tapahtumat ovat yleensä lieviä tai kohtalaisen voimakkaita, mutta joillakin potilailla ne voivat olla vakavia. Oireita esiintyy yleensä muutamana ensimmäisenä päivänä hoidon lopettamisen jälkeen, mutta niitä on hyvin harvinaisina raportoitu potilailla, jotka ovat tahattomasti unohtaneet ottaa annoksen.

Oireet paranevat yleensä kahden viikon sisällä, mutta joillakin henkilöillä ne voivat kestää pitempään (2–3 kuukautta tai pitempään). Tämän takia suositellaan, että fluvoksamiinihoito lopetetaan vähitellen usean viikon tai kuukauden aikana potilaan tarpeiden mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Psyykkiset häiriöt

Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on ollut maniaa/hypomaniaa. Fluvoksamiinihoito on keskeytettävä potilailla, joille ilmaantuu manian oireita.

Akatisia/psykomotorinen levottomuus

Fluvoksamiinin käyttöön on liittynyt akatisiaa, joka ilmenee subjektiivisesti epämiellyttävänä tai ahdistavana levottomuutena ja usein toistuvana liikkumistarpeena ja kyvyttömyytenä istua tai seisoa paikallaan. Tätä esiintyy todennäköisimmin ensimmäisten hoitoviikkojen aikana. Tällaisten potilaiden annoksen suurentaminen voi olla haitallista.

Hermostosairaudet

Vaikka fluvoksamiinin ei eläinkokeissa ole todettu madaltavan kouristuskynnystä, varovaisuutta on syytä noudattaa epileptikkoja hoidettaessa. Fluvoksamiinin käyttöä tulee välttää potilailla, joilla on epästabiili epilepsia. Potilaita, joilla on tasapainossa oleva epilepsia, on seurattava huolellisesti. Fluvoksamiinihoito tulisi lopettaa, jos kohtauksia esiintyy tai jos kohtaukset toistuvat aiempaa useammin.

Fluvoksamiinin käytön yhteydessä on raportoitu harvoin serotoniinioireyhtymän kehittymistä tai malignin neuroleptioireyhtymän kaltaisia oireita, erityisesti silloin kun fluvoksamiinia on annettu toisen serotonergisen ja/tai neuroleptisen lääkeaineen kanssa tai samanaikaisesti buprenorfiinin tai buprenorfiinin ja naloksonin yhdistelmän kanssa. Koska nämä oireyhtymät saattavat olla hengenvaarallisia, oireiden (joiden tyypillisiä piirteitä ovat: kuume, jäykkyys, lihasnykäykset, autonomisen hermoston epävakaisuus ja mahdolliset nopeat elintärkeiden elintoimintojen vaihtelut, psyyken tilan muutokset sisältäen sekavan olotilan, ärtyvyyden, äärimmäisen agitaation, joka voi johtaa deliriumiin ja tajuttomuuteen) ilmaantuessa fluvoksamiinihoito on keskeytettävä ja oireenmukainen hoito aloitettava.

Poikkeustapauksissa linetsolidia (antibiootti, joka on reversiibeli, kohtalaisen heikko ei-selektiivinen MAO:n estäjä) voidaan antaa samanaikaisesti fluvoksamiinin kanssa edellyttäen, että hoitavassa yksikössä on mahdollisuus potilaan huolelliseen tarkkailuun ja hoitoon serotoniinioireyhtymän oireiden varalta sekä verenpaineen seurantaan (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset). Lääkäreiden on harkittava toisen tai molempien yhdisteiden lopettamista, jos oireita ilmenee.

Aineenvaihdunnan ja ravitsemuksen häiriöt

Kuten muilla serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI-lääkkeillä) fluvoksamiinilla voi harvoin esiintyä hyponatremiaa, mutta tämä vaikutus näyttää olevan palautuva, kun fluvoksamiinihoito lopetetaan. Jotkut näistä tapauksista johtuvat mahdollisesti SIADH:sta (Syndrome of Inappropriate antidiuretic hormone (ADH) secretion). Suurin osa raportoiduista tapauksista liittyi iäkkäisiin potilaisiin.

Verensokeri saattaa vaihdella (esim. hyperglykemia, hypoglykemia, heikentynyt glukoosinsieto), erityisesti hoidon alkuvaiheessa. Jos fluvoksamiinia annetaan potilaille, joilla on diabetes, diabeteslääkkeen annosta voidaan joutua muuttamaan.

Silmäsairaudet

Mydriaasia on raportoitu selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), kuten fluvoksamiinin, käytön yhteydessä. Sen vuoksi on noudatettava varovaisuutta, kun fluvoksamiinia määrätään potilaille, joiden silmänsisäinen paine on kohonnut, tai joilla on akuutin ahdaskulmaglaukooman riski.

Hematologiset häiriöt

Seuraavia verenvuotohäiriöitä on raportoitu: ruoansulatuskanavan verenvuoto, gynekologinen verenvuoto; selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) voivat suurentaa synnytyksenjälkeisen verenvuodon riskiä (ks. kohdat Raskaus ja imetys, Haittavaikutukset) ja muiden ihon ja limakalvojen verenvuotojen riskiä. Varovaisuutta on noudatettava erityisesti käytettäessä SSRI-lääkkeitä iäkkäillä potilailla ja potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti trombosyyttien toimintaan vaikuttavia lääkkeitä (esim. atyyppiset neuroleptit ja fentiatsiinit, useimmat trisykliset antidepressantit, asetyylisalisyylihappo (ASA), tulehduskipulääkkeet) tai verenvuotojen riskiä lisääviä lääkkeitä, sekä hoidettaessa sellaisia potilaita, joilla on ollut verenvuotohäiriöitä tai joilla on altistavia tekijöitä (esim. trombosytopenia tai veren hyytymishäiriöitä).

Sydänsairaudet

Fluvoksamiinia ei pidä käyttää yhdessä terfenadiinin, astemitsolin tai sisapridin kanssa, koska pitoisuudet plasmassa voivat suurentua. Tästä voi olla seurauksena suurentunut QT-ajan pidentymisen ja kääntyvien kärkien kammiotakykardian riski.

Kliinisen tiedon puutteen vuoksi erityistä varovaisuutta olisi noudatettava akuutin sydäninfarktin jälkeen.

Dermatologiset vaikutukset

Fluvoksamiinin käytön yhteydessä on raportoitu vakavia ihoreaktioita, joista jotkut ovat olleet kuolemaan johtaneita, mukaan lukien erythema multiformea, Stevens–Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilailla vaikuttaa olevan suurin riski saada näitä reaktioita hoidon varhaisvaiheessa. Jos ihoreaktioita ilmenee, fluvoksamiinihoito on lopetettava välittömästi ja potilasta on seurattava huolellisesti.

Sähkösokkihoito (ECT)

Fluvoksamiinin samanaikaisesta käytöstä sähkösokkihoidon (ECT:n) kanssa on vähän tietoa, minkä vuoksi varovaisuus tämän kombinaation käytön yhteydessä on suositeltavaa.

Seksuaalinen toimintahäiriö

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta Haittavaikutukset). Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä, joiden oireet ovat jatkuneet SSRI-lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta.

CYP2C19:n inhibitio

Klopidogreeli metaboloituu aktiiviseksi metaboliitiksi osittain CYP2C19:n välityksellä. Fluvoksamiini estää tämän entsyymin aktiivisuutta, joten sen käytön voidaan olettaa johtavan klopidogreelin aktiivisen metaboliitin pitoisuuden pienenemiseen. Tämän yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tiedetä. Varotoimena fluvoksamiinin samanaikaista käyttöä on vältettävä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Farmakodynaamiset interaktiot

Fluvoksamiinin serotonergiset vaikutukset voivat lisääntyä käytettäessä sitä samanaikaisesti muiden serotonergisesti vaikuttavien aineiden (mukaan lukien tramadoli, buprenorfiini, buprenorfiinin ja naloksonin yhdistelmä, triptaanit, linetsolidi, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ja mäkikuismavalmisteet) kanssa, mikä voi johtaa mahdollisesti hengenvaaralliseen tilaan (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Fluvoksamiinia on käytetty yhdessä litiumin kanssa potilailla, joilla on vaikea lääkeresistentti depressio. Koska litium (ja mahdollisesti myös tryptofaani) voimistaa fluvoksamiinin serotonergisia vaikutuksia, yhdistelmää tulisi käyttää varoen vaikeaa lääkeresistenttiä depressiota sairastaville.

Oraalisia antikoagulantteja ja fluvoksamiinia käyttävien potilaiden verenvuodon riski saattaa suurentua ja heitä tulisi tarkkailla huolellisesti.

Kuten muidenkin psyykenlääkkeiden käytön yhteydessä, potilaita on neuvottava välttämään alkoholin käyttöä fluvoksamiinihoidon aikana.

Monoamiinioksidaasin estäjät

Fluvoksamiinia ei pidä käyttää samanaikaisesti MAO:n estäjien kanssa, mukaan lukien linetsolidi, serotoniinioireyhtymän riskin takia (ks. myös kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Fluvoksamiinin vaikutus muiden lääkkeiden oksidatiivisen metaboliaan

Fluvoksamiini voi estää tiettyjen sytokromi P450 isoentsyymien (CYP-entsyymit) välityksellä metaboloituvien lääkkeiden metaboliaa. Voimakas CYP1A2:n ja CYP2C19:n esto on osoitettu in vitro ja in vivo -tutkimuksissa. CYP2C9:n, CYP2D6:n ja CYP3A4:n esto ei ole yhtä voimakasta. Pääasiassa näiden isoentsyymien kautta metaboloituvilla lääkeaineilla aktiivisen aineen tai metaboliitin pitoisuudet plasmassa saattavat olla suuremmat käytettäessä niitä samanaikaisesti fluvoksamiinin kanssa.

Klopidogreelin kaltaisilla, edellä mainittujen CYP-entsyymien välityksellä aktivoituvilla aihiolääkkeillä aktiivisen aineen tai metaboliitin pitoisuudet plasmassa voivat olla pienempiä, kun niitä käytetään samanaikaisesti fluvoksamiinin kanssa. Varotoimena klopidogreelin ja fluvoksamiinin samanaikaista käyttöä on vältettävä.

Samanaikainen hoito fluvoksamiinilla ja tällaisilla lääkkeillä on aloitettava pienimmillä suositelluilla annoksilla tai muutettava pienimpiin suositeltuihin annoksiin. Samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden pitoisuuksia plasmassa, vaikutuksia ja haittavaikutuksia on seurattava ja lääkkeiden annostusta on tarvittaessa pienennettävä. Tämä koskee erityisesti lääkeaineita, joiden terapeuttinen leveys on kapea.

Lääkeaineet, joilla on kapea terapeuttinen leveys

Fluvoksamiinin ja lääkeaineiden, joilla on kapea terapeuttinen leveys (kuten takriini, teofylliini, metadoni, meksiletiini, fenytoiini, karbamatsepiini ja siklosporiini), samanaikaista käyttöä on seurattava huolellisesti silloin kun nämä lääkkeet metaboloituvat ainoastaan fluvoksamiinin estämien CYP-entsyymien tai tällaisten entsyymien yhdistelmän välityksellä.

Tarvittaessa näiden lääkeaineiden annostusta on suositeltavaa muuttaa.

Pimotsidin ja fluvoksamiinin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet), koska pimotsidilla on kapea terapeuttinen leveys, ja sen tiedetään pystyvän pidentämään QT-aikaa.

Fluvoksamiinin samanaikaisen annon yhteydessä saattavat aiemmin vakaat plasmapitoisuudet nousta niillä trisyklisillä antidepressiiveillä (esim. klomipramiini, imipramiini, amitriptyliini) ja neurolepteillä (esim. klotsapiini, olantsapiini, ketiapiini), jotka pääosin metaboloituvat sytokromi P4501A2:n välityksellä. Näiden lääkeaineiden annoksen pienentämistä tulisi harkita, mikäli fluvoksamiinihoito aloitetaan.

Hapettumalla metaboloituvien bentsodiatsepiinien (esim. triatsolaami, midatsolaami, alpratsolaami ja diatsepaami) plasmapitoisuudet voivat todennäköisesti suurentua fluvoksamiinin samanaikaisen antamisen yhteydessä. Näiden bentsodiatsepiinien annostusta tulisi pienentää käytettäessä niitä samanaikaisesti fluvoksamiinin kanssa.

Koska plasman ropinirolipitoisuus voi suurentua fluvoksamiinin samanaikaisen käytön yhteydessä lisäten yliannoksen riskiä, saattaa seuranta ja ropinirolin annoksen pienentäminen fluvoksamiinihoidon aikana ja sen lopettamisen jälkeen olla tarpeen.

Koska plasman propranololipitoisuus suurenee käytettäessä sitä fluvoksamiinin kanssa samanaikaisesti, voi olla aiheellista pienentää propranololin annosta.

Käytettäessä fluvoksamiinia ja varfariinia samanaikaisesti plasman varfariinipitoisuus kohosi merkittävästi ja protrombiiniajat pitenivät.

Tapaukset, joissa haittavaikutukset ovat lisääntyneet

Harvinaisissa tapauksissa on fluvoksaminin ja tioridatsiinin yhtäaikaisen käytön todettu aiheuttaneen sydäntoksisuutta.

On todennäköistä, että plasman kofeiinipitoisuudet nousevat käytettäessä kofeiinia samanaikaisesti fluvoksamiinin kanssa. Tämän vuoksi kofeiinipitoisia juomia runsaasti käyttävien potilaiden tulisi vähentää niiden käyttöä fluvoksamiinihoidon aikana, mikäli kofeiiniin liittyviä haittavaikutuksia (kuten vapina, sydämentykytys, pahoinvointi, levottomuus, unettomuus) ilmenee.

Terfenadiini, astemitsoli, sisapridi, sildenafiili (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Fluvoksamiini ei vaikuta plasman digoksiinipitoisuuksiin.

Fluvoksamiini ei vaikuta plasman atenololipitoisuuksiin.

Raskaus

Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että SSRI:ien käyttöön, erityisesti raskauden loppuaikana, saattaa liittyä kohonnut keuhkoverenkierron vastus vastasyntyneillä (PPHN). Havaittu riski oli noin viisi tapausta 1000:ta raskautta kohti. Väestössä keskimäärin esiintyy 1-2 PPHN-tapausta 1000:ta raskautta kohti.

Lisääntymistoksisuutta koskevissa eläinkokeissa havaittiin hoitoon liittyvää alkiotoksisuuden (alkion ja sikiön kuolema, sikiön silmän poikkeavuudet) lisääntymistä. Merkitystä ihmisille ei tiedetä. Turvamarginaalia lisääntymistoksisuudelle ei tiedetä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Fluvoksamiinia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei raskaana olevan potilaan kliininen tila edellytä hoitoa fluvoksamiinilla.

Havaintoihin perustuvat tiedot osoittavat, että SSRI-lääkkeille altistuminen synnytystä edeltävän kuukauden aikana suurentaa synnytyksenjälkeisen verenvuodon riskiä (alle kaksinkertaisesti) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Joissakin yksittäistapauksissa vastasyntyneillä lapsilla on esiintynyt vieroitusoireita, kun fluvoksamiinia on käytetty raskauden loppuvaiheessa.

Joillakin vastasyntyneillä on ilmennyt ruokinta- ja/tai hengitysvaikeuksia, kouristuskohtauksia, kehon lämpötilan epävakaisuutta, hypoglykemiaa, vapinaa, epänormaalia lihasjänteyttä, tärinää, syanoosia, ärtyisyyttä, letargiaa, uneliaisuutta, oksentelua, univaikeuksia ja jatkuvaa itkua kolmannella kolmanneksella SSRI-lääkkeille altistumisen jälkeen, mikä voi vaatia pidennettyä sairaalahoitoa.

Imetys

Fluvoksamiinia erittyy pieniä määriä äidinmaitoon. Imettävien äitien ei pitäisi käyttää valmistetta.

Hedelmällisyys

Lisääntymistoksisuutta koskevissa eläinkokeissa on havaittu, että fluvoksamiini heikentää urosten ja naaraiden hedelmällisyyttä. Turvamarginaalia tälle vaikutukselle ei ole tunnistettu. Näiden löydösten merkitystä ihmisille ei tiedetä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Eläinkokeissa on osoitettu, että fluvoksamiini saattaa vaikuttaa siittiöiden laatuun (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Tapausselostukset joitakin SSRI-lääkkeitä käyttäneistä ihmisistä ovat osoittaneet, että vaikutus siittiöihin on palautuva. Tähän mennessä vaikutusta ihmisen fertiliteettiin ei ole havaittu.

Fluvoksamiinia ei pidä käyttää potilaille, jotka yrittävät tulla raskaaksi, ellei potilaan kliininen tila edellytä hoitoa fluvoksamiinilla.

Alle 150 mg fluvoksamiiniannokset eivät vaikuta tai vaikuttavat merkityksettömästi ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn. Terveillä vapaaehtoisilla ei havaittu vaikutusta autolla ajoon tai koneiden käyttämiseen liittyviin psykomotorisiin toimintoihin. Kuitenkin fluvoksamiinin on todettu aiheuttavan uneliaisuutta, minkä vuoksi varovaisuus on tarpeen ennen kuin lääkkeen yksilöllinen vaikutus on tiedossa.

Kliinisissä tutkimuksissa esiin tulleet haittavaikutukset, jotka on alla lueteltu esiintymistiheyden mukaan, johtuvat yleensä sairaudesta eivätkä välttämättä liity lääkehoitoon.

Yleisyysarvio: Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

* Fluvoksamiinihoidon yhteydessä yleisimmin havaittu oire on pahoinvointi, johon toisinaan liittyy oksentelua. Tämä haittavaikutus yleensä vähenee kahden ensimmäisen hoitoviikon aikana.

** Luokkavaikutukset: Epidemiologiset tutkimukset, jotka on tehty pääasiassa yli 50-vuotiaille SSRI- tai trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttäville potilaille, ovat osoittaneet suurentuneen riskin luunmurtumiin. Tähän riskiin johtavaa mekanismia ei tunneta.

*** Markkinoilletulon jälkeisessä seurannassa raportoitujen haittavaikutusten arvioitu esiintymistiheys; haittavaikutuksia ei ole havaittu lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.

**** Tätä haittatapahtumaa on ilmoitettu SSRI-/SNRI-luokkaan kuuluvien lääkkeiden yhteydessä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Raskaus ja imetys).

Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on raportoitu fluvoksamiinihoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Fluvoksamiinihoidon yhteydessä havaitut lopettamisoireet

Fluvoksamiinihoidon lopettaminen (varsinkin äkillinen) saa yleensä aikaan oireita. Yleisimmin raportoituja reaktioita ovat huimaus, aistihäiriöt (mukaan lukien parestesiat, näköhäiriöt ja sähköiskun kaltaiset tuntemukset), unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja intensiiviset unet), agitaatio tai ahdistuneisuus, ärtyvyys, sekavuus, mielialan muutokset, pahoinvointi ja/tai oksentelu, ripuli, hikoilu, sydämentykytykset, päänsärky ja vapina. Nämä oireet ovat yleensä lieviä tai kohtalaisen voimakkaita ja itsestään korjaantuvia, mutta joillakin potilailla ne voivat olla vakavia ja/tai pitkittyneitä. Tämän takia suositellaan, että kun fluvoksamiinihoitoa ei enää tarvita, se lopetetaan vähitellen annosta pienentämällä (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Eräässä pakko-oireisista häiriöistä kärsivillä lapsilla ja nuorilla suoritetussa 10 viikon lumekontrolloidussa tutkimuksessa raportoitiin lukuisasti ja useammin kuin lumelääkettä käytettäessä unettomuutta, asteniaa, agitaatiota, hyperkinesiaa, uneliaisuutta ja dyspepsiaa. Vakavat haittavaikutukset tässä tutkimuksessa olivat agitaatio ja hypomania.

Kouristuksia lapsilla ja nuorilla on raportoitu käytön yhteydessä kliinisten tutkimusten ulkopuolelta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Yliannostuksen oireita ovat ruoansulatuskanavan oireet (pahoinvointi, oksentelu ja ripuli), uneliaisuus ja pyörrytys. Sydänoireita (takykardia, bradykardia, hypotensio), maksan toimintahäiriöitä, kouristelua ja tajuttomuutta on raportoitu. Fluvoksamiinin turvallisuusmarginaali on laaja.

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen kuolemantapaukset, joissa fluvoksamiinia on otettu yksinään, ovat olleet erittäin harvinaisia.

Suurin dokumentoitu fluvoksamiinin yliannostus on 12 g, ja tämä potilas tervehtyi täysin. Satunnaisesti on havaittu vakavia komplikaatioita yliannostuksen yhteydessä, kun fluvoksamiinia on otettu yhdessä muiden lääkkeiden kanssa.

Hoito

Spesifistä vastavaikuttajaa ei ole. Yliannostustapauksissa mahan tyhjennys on suoritettava mahdollisimman pian tablettien nauttimisen jälkeen. Samalla on aloitettava oireenmukainen hoito. Lääkehiilen käyttö toistuvasti on suositeltavaa, tarpeen vaatiessa yhdessä osmoottisen ulostuslääkkeen kanssa. Tehostetusta diureesi- tai dialyysihoidosta ei katsota olevan merkittävää hyötyä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: masennuslääkkeet ja keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät

ATC-koodi: N06AB08.

Fluvoksamiinin vaikutusmekanismi perustunee serotoniinin takaisinoton estoon aivojen neuroneissa. Vaikutus noradrenergisiin prosesseihin on vähäinen. Alfa-adrenergisiin, beeta-adrenergisiin, histaminergisiin, muskariini-kolinergisiin, dopaminergisiin ja serotoninergisiin reseptoreihin sitoutuminen on todettu erittäin vähäiseksi.

Lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistui 120 8-17-vuotiasta pakko-oireista potilasta, todettiin 10 viikossa tilastollisesti merkitsevää paranemista koko ryhmässä fluvoksamiinin käytön eduksi plaseboon verrattuna. Tarkempi alaryhmittäinen tarkastelu osoitti paranemista lasten C-YBOCS asteikossa, kun taas nuorten osalta vaikutusta ei ollut nähtävissä. Keskimääräiset annokset olivat lapsilla 158 mg ja nuorilla 168 mg päivässä.

Annosvaste

Tavanomaisia kliinisiä tutkimuksia ei tehty fluvoksamiinin annosvasteesta. Kliinisen kokemuksen mukaan annoksen asteittaisesta suurentamisesta on hyötyä joillekin potilaille.

Imeytyminen

Fluvoksamiini imeytyy nopeasti ja täydellisesti oraalisesti annosteltuna. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 3 - 8 tuntia lääkkeen ottamisesta. Absoluuttisen hyötyosuuden keskiarvo on 53 %, johtuen ensikierron metaboliasta.

Ruoan samanaikainen nauttiminen ei vaikuta fluvoksamiinin farmakokinetiikkaan.

Jakautuminen

Fluvoksamiinin sitoutuminen plasman proteiineihin in vitro on 80 %. Jakautumistilavuus on ihmisillä 25 l/kg.

Biotransformaatio

Fluvoksamiini metaboloituu pääosin maksassa. Vaikka CYP2D6 on tärkein fluvoksamiinin metaboliaan vaikuttava isoentsyymi in vitro, plasman pitoisuudet eivät ole hitailla metaboloijilla paljonkaan suuremmat kuin nopeilla CYP2D6-metaboloijilla.

Fluvoksamiinin puoliintumisaika plasmassa kerta-annoksen jälkeen on keskimäärin 13 - 15 tuntia ja hieman pitempi (17 - 22 tuntia) jatkuvan annostelun aikana, jolloin vakaa tila saavutetaan yleensä 10 - 14 vrk:ssa.

Fluvoksamiini metaboloituu maksassa pääosin oksidatiivisen demetylaation kautta ainakin yhdeksäksi metaboliitiksi, jotka erittyvät virtsaan. Kahden päämetaboliitin farmakologinen aktiivisuus on vähäistä. Muiden metaboliittien ei katsota olevan farmakologisesti aktiivisia. Fluvoksamiini on tehokas CYP1A2:n ja CYP2C19:n inhibiittori. Kohtalaista CYP2C9:n, CYP2D6:n ja CYP3A4:n inhibitiota on todettu.

Fluvoksamiinin kerta-annoksen farmakokinetiikka on lineaarinen. Vakaan tilan pitoisuudet ovat suuremmat kuin kerta-annostuksen perusteella lasketut pitoisuudet, ja tämä epäsuhtainen suureneminen on selvempi suuremmilla vuorokausiannoksilla.

Erityisryhmät

Fluvoksamiinin farmakokinetiikka on samanlainen terveillä aikuisilla, iäkkäillä potilailla ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Fluvoksamiinin metabolia on heikentynyt maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Fluvoksamiinin vakaan tilan pitoisuudet plasmassa olivat kaksi kertaa korkeammat lapsilla (6–11-vuotiailla) kuin nuorilla (12–17-vuotiailla). Nuorten pitoisuudet plasmassa vastaavat aikuisten arvoja.

Karsinogeneesi ja mutageneesi

Viitteitä fluvoksamiinin karsinogeenisista tai mutageenisista vaikutuksista ei ole.

Hedelmällisyys ja lisääntymistoksisuus

Urosten ja naaraiden hedelmällisyyttä koskevissa eläinkokeissa on ilmennyt parittelukäyttäytymisen heikkenemistä ja siittiöiden määrän ja hedelmällisyysindeksin pienenemistä sekä munasarjojen painon suurenemista pitoisuuksilla, jotka olivat ihmisen altistumista suurempia. Vaikutukset havaittiin altistustasoilla, jotka olivat kaksinkertaisia maksimaalisella terapeuttisella annoksella saavutettuun altistukseen verrattuna. Koska lisääntymistutkimuksissa käytetyn altistuksen, jolla ei havaittu haittavaikutuksia (no-observed-adverse-effect level, NOAEL), ja maksimaalisella terapeuttisella annoksella saavutetun altistuksen välillä ei ole turvamarginaalia, potilaisiin kohdistuvaa riskiä ei voida poissulkea.

Lisääntymistoksisuutta koskevissa tutkimuksissa rotilla on osoitettu, että fluvoksamiini on alkiotoksinen (alkioiden ja sikiöiden lisääntynyt kuolleisuus [resorptiot], sikiön silmäpoikkeavuuksien lisääntyminen [verkkokalvon poimuuntuminen], sikiön painon pieneneminen ja luutumisen viivästyminen). Sikiön painoon ja luutumiseen kohdistuvat vaikutukset johtuvat todennäköisesti emoon kohdistuvasta toksisuudesta (pienentynyt emon paino ja painon nousu).

Lisäksi pre- ja postnataalisissa tutkimuksissa havaittiin perinataaliaikaisen poikaskuolleisuuden ilmaantuvuuden suurentumista. Lisääntymistoksisuuden turvamarginaalia ei tiedetä.

Fyysinen ja psyykkinen riippuvuus

Fluvoksamiinin kykyä aiheuttaa väärinkäyttöä, toleranssia ja fyysistä riippuvuutta on tutkittu apinoilla. Merkkejä riippuvuuden kehittymisestä ei ole havaittu.

Tabletin ydin:

Maissitärkkelys

Mannitoli

Tärkkelys, esigelatinoitu

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Natriumstearyylifumaraatti

Päällyste:

Makrogoli 6000

Talkki

Titaanidioksidi (E171)

Hypromelloosi

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FLUVOSOL tabletti, kalvopäällysteinen
50 mg (J) (L:ei) 90 fol (22,08 €)
100 mg (J) (L:ei) 90 fol (36,57 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVDC/Al läpipainopakkaukset: 10, 15, 20, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 100, 250 ja 1000 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Fluvosol 50 mg tabletit: valkoinen tai luonnonvalkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jossa on jakouurre molemmilla puolilla ja merkintä ”FLM 50”.

Fluvosol 100 mg tabletit: valkoinen tai luonnonvalkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jossa on jakouurre molemmilla puolilla ja merkintä ”FLM 100”.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Ei erityisvaatimuksia.

FLUVOSOL tabletti, kalvopäällysteinen
50 mg 90 fol
100 mg 90 fol

• Ei korvausta.

N06AB08

01.07.2022