ABBOTICIN infuusiokuiva-aine, liuosta varten 1 g

Erytromysiinilaktobionaatti, joka vastaa 1 g erytromysiiniä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokuiva-aine, liuosta varten

Erytromysiinille herkkien mikro-organismien aiheuttamat infektiot, esim. hengitystieinfektiot (erityisesti penisilliiniyliherkillä potilailla), hinkuyskä, Mycoplasma pneumoniae, legioonalaistauti sekä stafylokokki-infektiot. Chlamydia trachomatiksen aiheuttamat uretriitit ja servisiitit.

Antibioottihoidon toteutuksessa on huomioitava antibioottiresistenssiä ja antimikrobisen lääkehoidon tarkoituksenmukaista käyttöä koskevat viralliset ja paikalliset ohjeet.

Annostus

Aikuisille 250 mg joka 6. tunti tai 300 mg joka 8. tunti.

Vaikeimmissa infektioissa on enimmäisannoksena 4 g vrk:ssa jaettuna useaan osa-annokseen.

Lapsille 15−50 mg/kg/vrk jaettuna 4−6 annokseen. Voidaan myös antaa laskimonsisäisenä kestotiputuksena sekä aikuisille että lapsille.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat

Erytromysiiniä on annettava varoen potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat

Ototoksisuuden estämiseksi erytromysiiniä saa antaa korkeintaan 1,5 g/vrk, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta.

Antotapa

Abboticinia ei saa antaa bolusinjektiona (nopeana injektiona).

Infuusio voidaan antaa lyhytkestoisena tai jatkuvana infuusiona.

Kun valmiste annetaan lyhytkestoisena infuusiona, liuoksen vahvuus saa olla enintään 5 mg/ml eikä sitä saa antaa nopeana infuusiona (enimmäisnopeus 5 ml/min). Jos näitä varotoimia ei noudateta, anto saattaa aiheuttaa laskimoon kipua.

Koska nopeaan infuusioon liittyy todennäköisemmin sydämen rytmihäiriöitä tai matalaa verenpainetta, erytromysiini-infuusio suositellaan antamaan vähintään 60 minuutin kestoisena. Jos potilaalla on sydämen rytmihäiriöiden riskitekijöitä tai hänellä on aiemmin ollut sydämen rytmihäiriöitä, infuusio pitää antaa pidempikestoisena.

Erytromysiinilaktobionaatin antaminen jatkuvana infuusiona on suositeltavaa, koska näin infuusion antonopeus on alhaisempi ja erytromysiinipitoisuudet pienempiä. Kuitenkin myös lyhytkestoisten infuusioiden anto on tehokasta, jos infuusioiden väli on korkeintaan 6 tuntia.

Valmiste on ennen antoa saatettava käyttökuntoon ja sen jälkeen laimennettava. Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ja laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Laskimonsisäinen erytromysiini tulee korvata oraalisella erytromysiinillä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Aiempi tiedossa oleva yliherkkyys makrolideille.
Samanaikainen terfenadiini-, astemitsoli-, pimotsidi- domperidoni- tai sisapridilääkitys.

Erytromysiiniä ei pidä antaa potilaille, joilla on aiemmin ollut QT-ajan pidentymistä (synnynnäinen tai dokumentoitu hankinnainen QT-ajan pidentyminen) tai kammioperäisiä sydämen rytmihäiriöitä, kääntyvien kärkien takykardia mukaan lukien (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Erytromysiiniä ei pidä antaa potilaille, joilla on elektrolyyttihäiriöitä (hypokalemiaa, hypomagnesemiaa QT-ajan pidentymisen riskin vuoksi).

Terfenadiini: samanaikainen terfenadiinihoito sydänsairauksissa (rytmihäiriö, bradykardia, pidentynyt QT-aika, iskemia) tai elektrolyyttitasapainon häiriö. Kokeelliset tutkimukset viittaavat siihen, että erytromysiinihoito saattaa aiheuttaa kääntyvien kärkien oireyhtymän terfenadiinihoitoa saavilla potilailla, koska erytromysiini estää voimakkaasti terfenadiinin aineenvaihduntaa. Samanaikaista käyttöä tulisi välttää. Disopyramidi: Kaksi tapausselostusta ja ihmisen maksan mikrosomeilla tehdyt in vitro -tutkimukset viittaavat siihen, että erytromysiini voi estää disopyramidin aineenvaihduntaa ja siten pidentää QT-aikaa.

Abboticin 1 g infuusio voidaan antaa vain jatkuvana tai lyhyenä infuusiona laskimoon. Sitä ei saa antaa suonensisäisenä injektiona.

Erytromysiiniä ei saa käyttää samanaikaisesti HMG-CoA-reduktaasin estäjien (statiinien) kanssa, jotka metaboloituvat laajasti CYP3A4:n välityksellä (lovastatiini tai simvastatiini), koska myopatian, myös rabdomyolyysin, vaara on suurentunut (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Ergotamiinin tai dihydroergotamiinin samanaikainen käyttö.

Erytromysiinin ja lomitapidin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sydän- ja verisuonitapahtumat

Makrolideilla, erytromysiini mukaan lukien, hoitoa saaneilla potilailla on havaittu QT-ajan pidentymistä, mikä kuvastaa vaikutuksia sydämen repolarisaatioon ja siten sydämen rytmihäiriöiden ja kääntyvien kärkien takykardian kehittymisen riskiä (ks. kohdat Vasta-aiheet, Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Kuolemantapauksia on raportoitu.

Erytromysiinin käytössä pitää olla varovainen seuraavissa tilanteissa:

• potilaalla on sepelvaltimotauti, vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta, johtumishäiriöitä tai kliinisesti oleellista bradykardiaa
• potilas käyttää samanaikaisesti muita lääkevalmisteita, joihin liittyy QT-ajan pidentymistä (ks. kohta Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset).

Iäkkäät potilaat voivat olla herkempiä lääkkeisiin liittyville QT-aikaan kohdistuville vaikutuksille (ks. kohta Haittavaikutukset).

Makrolideihin liittyviä sydämen ja verisuoniston haittavaikutuksia selvittäneiden epidemiologisten tutkimusten tulokset ovat olleet vaihtelevia. Joissakin havainnointitutkimuksissa on tunnistettu makrolideihin, myös erytromysiiniin, liittyvien rytmihäiriöiden, sydäninfarktin ja sydän- ja verisuonikuolleisuuden harvinainen lyhytaikainen riski. Lääkettä määrättäessä nämä havainnot on otettava huomioon, ja suhteutettava ne hoidon hyötyihin.

Erytromysiini erittyy pääasiallisesti maksan kautta. Tämän vuoksi on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on heikentynyt maksan toiminta.

Lähes kaikkien antibakteeristen aineiden, myös makrolidien, käytön yhteydessä on ilmoitettu pseudomembranoottista koliittia, jonka vaikeusaste voi vaihdella lievästä henkeä uhkaavaan (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kuten muistakin makrolideista, myös tästä lääkeaineesta on ilmoitettu harvinaisia vakavia allergisia reaktioita, mukaan lukien akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP). Jos potilas saa allergisen reaktion, hoito tällä lääkkeellä on lopetettava ja asianmukainen hoito on aloitettava. Lääkäreiden on muistettava, että allergiset oireet voivat palata, kun symptomaattinen hoito lopetetaan.

Clostridium difficile ‑bakteeriin liittyvää ripulia (CDAD) on ilmoitettu lähes kaikkien antibakteeristen aineiden, myös erytromysiinin, käytön yhteydessä, ja sen vaikeusaste voi vaihdella lievästä ripulista kuolemaan johtavaan koliittiin. Hoito antibakteerisilla aineilla muuttaa normaalia suolistoflooraa, mikä voi johtaa C. difficilen liikakasvuun. CDAD:n mahdollisuus on otettava huomioon aina, jos potilaalla on ripulia antibioottien käytön jälkeen. Huolellinen anamneesi on tarpeen, sillä CDAD:tä on ilmoitettu esiintyvän yli kahden kuukauden ajan antibakteerisen aineen antamisesta.

Ilmoitetut tiedot viittaavat siihen, että erytromysiini ei kulkeudu sikiöön riittävän suurina pitoisuuksina, jotka estäisivät synnynnäisen syfiliksen. Jos äiti on saanut erytromysiiniä varhaisen syfiliksen hoitoon raskauden aikana, syntyvälle lapselle on annettava asianmukaista penisilliinihoitoa.

Raporttien mukaan erytromysiini voi pahentaa myasthenia gravis ‑oireita.

Erytromysiinin pitkään jatkunut tai toistuva käyttö voi aiheuttaa sellaisten bakteerien tai sienten liikakasvua, jotka eivät ole herkkiä erytromysiinille. Jos potilaalle ilmaantuu superinfektio, erytromysiinihoito on lopetettava ja aloitettava muu hoito.

Imeväisillä on raportoitu infantiilia hypertrofista mahanportin ahtaumaa (IHPS) erytromysiinihoidon jälkeen. Epidemiologiset tutkimukset, meta-analyysien tiedot mukaan lukien, viittaavat infantiilin hypertrofisen mahanportin ahtauman riskin 2–3-kertaiseen lisääntymiseen imeväisiässä tapahtuneen erytromysiinialtistuksen jälkeen. Tämä riski on suurin, jos erytromysiinille altistutaan ensimmäisten 14 elinpäivän aikana. Saatavissa olevat tiedot viittaavat siihen, että tämän ajanjakson aikana tapahtuneen erytromysiinialtistuksen jälkeen riski on 2,6 % (95 %:n luottamusväli: 1,5–4,2 %). Infantiilin hypertrofisen mahanportin ahtauman riski yleisessä väestössä on 0,1–0,2 %. Koska erytromysiiniä voidaan käyttää imeväisikäisille sellaisten sairauksien hoitoon, joihin liittyy merkitsevä kuolleisuus tai sairastavuus (kuten hinkuyskä tai klamydia), erytromysiinihoidon hyötyjä on punnittava IHPS:n kehittymisen riskiä vasten. Vanhempia on neuvottava ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos lapselle ilmaantuu oksentelua tai ärtyisyyttä syötön aikana.

Erytromysiinialtistuksen jälkeen on olemassa näkökyvyn heikkenemisen vaara. Joillakin potilailla geneettinen mitokondrion metabolian häiriö, kuten Leberin perinnöllinen optikusneuropatia (LHON) ja autosomaalinen dominantti optinen atrofia (ADOA), saattaa olla myötävaikuttava tekijä.

Laboratoriokokeet

Erytromysiini vaikeuttaa virtsan katekoliamiinien fluorometristä määritystä.

Erytromysiini on kohtalainen P-glykoproteiinin CYP3A4-isoentsyymin kautta tapahtuvan metabolian estäjä.

Seuraavien sytokromi P450 ‑järjestelmän kautta metaboloituvien lääkkeiden pitoisuudet seerumissa saattavat nousta, jos niitä käytetään samanaikaisesti erytromysiinin kanssa: asenokumaroli, alfentaniili, astemitsoli, bromokriptiini, karbamatsepiini, silostatsoli, siklosporiini, digoksiini, dihydroergotamiini, disopyramidi, ergotamiini, felodipiini, heksobarbitaali, metyyliprednisoloni, midatsolaami, omepratsoli, fenytoiini, kinidiini, rifabutiini, sildenafiili, takrolimuusi, terfenadiini, domperidoni, teofylliini, triatsolaami, valproaatti, vinblastiini sekä antimykoottiset lääkkeet, kuten flukonatsoli, ketokonatsoli ja itrakonatsoli. Potilasta on seurattava asianmukaisesti, ja lääkkeen annostusta on muutettava tarvittaessa. Sytokromi P450 -järjestelmän kautta metaboloituvien lääkkeiden pitoisuuksia seerumissa on seurattava tarkasti, jos potilas saa samanaikaista erytromysiinihoitoa. Lääkkeen määrääjän on tutkittava asianmukaista asiaankuuluvaa lähdekirjallisuutta lisätietojen saamiseksi. Erityistä varovaisuutta on noudatettava sellaisten lääkkeiden kanssa, joiden tiedetään pidentävän QTc-aikaa EKG:ssä.

CYP3A4-isoentsyymin indusoijat (kuten rifampisiini, fenytoiini, karbatsepiini, fenobarbitaali, mäkikuisma) saattavat indusoida erytromysiinin metaboliaa, mikä voi johtaa terapeuttisen tason alittaviin pitoisuuksiin ja heikentää siten hoidon tehoa. Induktio vähenee vähitellen kahden viikon kuluessa CYP3A4-indusoijahoidon lopettamisesta. Erytromysiiniä ei saa käyttää samanaikaisesti CYP3A4-indusoijahoidon aikana eikä kahteen viikkoon hoidon lopettamisen jälkeen.

HMG-CoA-reduktaasin estäjät: Erytromysiini on vasta-aiheista potilailla, jotka saavat HMG-CoA-reduktaasin estäjiä lovastatiinia ja simvastatiinia (ks. kohta Vasta-aiheet). Erytromysiinin on raportoitu nostavan HMG-CoA-estäjien pitoisuuksia. Rabdomyolyysia on ilmoitettu harvoin potilailla, jotka käyttävät näitä lääkkeitä samanaikaisesti.

Erytromysiinin ja lomitapidin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista transaminaasien huomattavan suurenemisriskin vuoksi (ks. kohta Vasta-aiheet).

Ehkäisyvalmisteet: jotkin antibiootit saattavat harvoissa tapauksissa alentaa ehkäisytablettien tehoa häiritsemällä steroidikonjugaattien hydrolyysiä suolistossa ja vähentämällä siten konjugoimattoman steroidin imeytymistä, jolloin aktiivisen steroidin pitoisuudet plasmassa saattavat pienentyä.

Histamiini-H1-salpaajat: Hoidossa on oltava varovainen, kun erytromysiiniä käytetään samanaikaisesti histamiini-H1-salpaajien, esim. terfenadiinin, astemitsolin tai mitsolastiinin, kanssa, koska erytromysiini muuttaa näiden lääkeaineiden metaboliaa.

Erytromysiini muuttaa merkitsevästi terfenadiinin, astemitsolin ja pimotsidin metaboliaa, kun sitä käytetään samanaikaisesti näiden lääkeaineiden kanssa. Vakavia, mahdollisesti kuolemaan johtavia sydän- ja verisuonitapahtumia on havaittu harvoin. Näitä ovat sydämen pysähdys, kääntyvien kärkien takykardia ja muut kammioarytmiat (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset).

Antibakteeriset aineet: Erytromysiinin ja bakterisidisten beetalaktaamiantibioottien (esim. penisilliini, kefalosporiini) välillä on havaittu antagonismia in vitro. Erytromysiini estää klindamysiinin, linkomysiinin ja kloramfenikolin toimintaa. Sama pätee streptomysiiniin, tetrasykliineihin ja kolistiiniin.

Proteaasinestäjät: erytromysiinin hajoamisen inhibitiota on havaittu annettaessa erytromysiiniä samanaikaisesti proteaasinestäjien kanssa.

Oraaliset antikoagulantit: antikoagulanttivaikutuksen lisääntymistä on ilmoitettu, kun erytromysiiniä ja oraalisia antikoagulantteja (esim. varfariini, rivaroksabaani) on käytetty samanaikaisesti.

Triatsolobentsodiatsepiinit (kuten triatsolaami ja alpratsolaami) ja samankaltaiset bentsodiatsepiinit: Erytromysiinin on raportoitu pienentävän triatsolaamin, midatsolaamin ja samankaltaisten bentsodiatsepiinien puhdistumaa. Näin ollen näiden bentsodiatsepiinien farmakologiset vaikutukset saattavat lisääntyä.

Kortikosteroidit: Jos erytromysiiniä käytetään samanaikaisesti sellaisten systeemisten ja inhaloitavien kortikosteroidien kanssa, jotka metaboloituvat pääasiassa CYP3A:n välityksellä, on syytä noudattaa varovaisuutta lisääntyneen systeemisen kortikosteroidialtistuksen riskin vuoksi. Jos valmisteita käytetään samanaikaisesti, potilaita on seurattava tarkasti kortikosteroidien systeemisten haittavaikutusten varalta.

Hydroksiklorokiini ja klorokiini: Erytromysiiniä tulee käyttää varoen potilailla, jotka saavat näitä QT-aikaa pidentäviä lääkkeitä, sillä samanaikainen käyttö voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja vakavia kardiovaskulaarisia haittavaikutuksia.

Markkinoille tulon jälkeiset ilmoitukset viittaavat siihen, että erytromysiinin ja ergotamiinin tai dihydroergotamiinin samanaikaiseen käyttöön liittyy akuuttia ergotismia, joka on ilmennyt vasospasmina ja keskushermoston, raajojen ja muiden kudosten iskemiana.

Potilailla, jotka saavat samanaikaisesti erytromysiiniä ja sisapridia, on raportoitu sisapridipitoisuuden suurenemista, mikä voi aiheuttaa QTc-ajan pidentymistä ja sydämen rytmihäiriöitä, kammiotakykardiaa, kammiovärinää ja kääntyvien kärkien takykardiaa. Pimotsidin ja klaritromysiinin (joka on myös makrolidiantibiootti) samanaikaisella annolla on havaittu olevan samankaltaisia vaikutuksia.

Erytromysiinin anto suuria teofylliiniannoksia saaville potilaille saattaa suurentaa teofylliinin pitoisuuksia seerumissa ja lisätä teofylliinin mahdollista toksisuutta. Jos potilaalle ilmaantuu teofylliinin toksisuutta ja/tai seerumin teofylliinipitoisuuksien suurenemista, teofylliiniannosta on pienennettävä samanaikaisen erytromysiinihoidon ajaksi. Julkaistut raportit viittaavat siihen, että kun erytromysiiniä annetaan suun kautta samanaikaisesti teofylliinin kanssa, erytromysiinin pitoisuudet pienenevät merkitsevästi, mikä voi johtaa terapeuttisen tason alittaviin pitoisuuksiin.

Kolkisiinin toksisuutta on ilmoitettu markkinoille tulon jälkeen, kun kolkisiinia on käytetty samanaikaisesti erytromysiinin kanssa.

Hypotensiota, bradyarytmioita ja maitohappoasidoosia on havaittu potilailla, jotka ovat saaneet samanaikaisesti verapamiilia, kalsiumkanavan salpaajaa.

Simetidiini saattaa estää erytromysiinin metaboloitumista, mikä voi suurentaa erytromysiinin pitoisuutta plasmassa.

Erytromysiinin on raportoitu pienentävän tsopiklonin puhdistumaa, mikä voi lisätä sen farmakodynaamisia vaikutuksia.

Raskaus

Erytromysiiniä saa käyttää raskaana oleville naisille vain, jos käyttö on selvästi tarpeen.

Saatavilla olevat epidemiologiset tutkimukset merkittävien synnynnäisten epämuodostumien riskistä käytettäessä raskauden aikana makrolideja, mukaan lukien erytromysiiniä, antavat ristiriitaisia tuloksia. Joissakin havainnoivissa tutkimuksissa on ilmoitettu kardiovaskulaarisia epämuodostumia, kun erytromysiinia on käytetty raskauden aikaisessa vaiheessa.

Erytromysiinin on ilmoitettu läpäisevän istukkaesteen ihmisillä, mutta erytromysiinin pitoisuudet sikiön plasmassa ovat yleensä pieniä.

Saatujen ilmoitusten perusteella raskaana olevien naisten altistumiseen makrolidiantibiooteille 10 viimeisen raskausviikon aikana saattaa liittyä suurentunut kasvanut infantiilin hypertrofisen mahanportin ahtauman (IHPS) riski.

Imetys

Erytromysiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Tästä syystä on noudatettava varovaisuuttaannettaessa erytromysiiniä imettävälle äidille. Rintaruokitulle imeväiselle on ilmoitettu kehittyneen mahanportin ahtauma, jonka on arveltu olevan yhteydessä äidin erytromysiinihoitoon. Erytromysiini konsentroituu ihmisen rintamaitoon, ja rintaruokituilla imeväisillä on havaittu haittavaikutuksia, kun äidit ovat saaneet erytromysiinihoitoa. Erytromysiiniä on siksi käytettävä varoen imettäville äideille. Kohorttitutkimuksen mukaan makrolidiantibioottien (atsitromysiini, klaritromysiini, erytromysiini, roksitromysiini ja spiramysiini) käyttö imetyksen aikana suurensi infantiilin hypertrofisen mahanportin ahtauman vaaraa.

Hedelmällisyys

Ei tietoja.

Valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn tai tarkkuutta vaativien koneiden ja laitteiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Haittavaikutukset on esitetty jäljempänä elinjärjestelmäluokan, MedDRA preferred term -termien ja yleisyyden mukaisesti. Yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

hyvin yleinen (≥ 1/10)
yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
hyvin harvinainen (< 1/10 000)
tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

* Tapausten on raportoitu vaihdelleen lievistä ihoreaktioista ja nokkosihottumasta anafylaksiaan.

Kuten muunkin antibioottiterapian aikana voi erityisesti pitkäaikaiskäytössä tai toistetussa terapiassa esiintyä ei-herkkien bakteerien ja sienien ylikasvua. Erytromysiinihoito on tällöin lopetettava ja sopiva terapia aloitettava.

** Yksittäistapauksina on raportoitu ohimeneviä keskushermostovaikutuksia, kuten sekavuutta, kouristuksia ja kiertohuimausta, mutta syys-seuraussuhdetta ei ole osoitettu.

*** Ilmeni joissakin tapauksissa, kun vuorokausiannos oli 4 g tai enemmän.

**** Nämä vaikutukset yleensä häviävät, kun annosta pienennetään.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostuksessa lopetetaan erytromysiinihoito välittömästi.

Oireet

Kuulon heikkeneminen, vaikea pahoinvointi, oksentelu ja ripuli.

Oireet ovat yleensä ohimeneviä ja häviävät, kun erytromysiinihoito lopetetaan. Toksisuus akuutin yliannostuksen jälkeen on epätavallista.

Hoito

Yleiset elintoimintoja tukevat toimet.

Hemo- ja peritoneaalidialyysi eivät merkittävästi vaikuta erytromysiinin, kuten eivät muidenkaan makrolidien, seerumipitoisuuksiin.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: systeemiset bakteerilääkkeet, makrolidit, ATC-koodi: J01F A01

Vaikutusmekanismi

Erytromysiinilaktobionaatti on erytromysiinin vesiliukoinen suola, joka soveltuu laskimonsisäiseen annosteluun. Vaikutus on pääasiallisesti bakteriostaattinen ja se saadaan aikaan erytromysiinin sitoutumisella bakteerien ribosomeihin, jolloin niiden proteiinisynteesi estyy. Pneumokokkeja ja streptokokkeja vastaan voidaan saada bakterisidinen teho.

Erytromysiinin antibakteerinen kirjo käsittää grampositiiviset sekä tietyt gramnegatiiviset bakteerit. Erityisesti voidaan mainita streptokokit, pneumokokit, stafylokokit, Corynebacterium diphtheriae, Bordetella pertussis, Moraxella catarrhalis sekä legioonalaistautia aiheuttavat bakteerit. Erytromysiinillä on lisäksi vaikutusta klamydiaan, mykoplasmaan, riketsiaan sekä bakteerien L-muotoihin. Erytromysiinillä ei ole tehoa aerobisiin, gramnegatiivisiin suolistobakteereihin, mutta se saattaa vaikuttaa anaerobiseen suolistoflooraan.

Herkkyystestien raja-arvot:

EUCASTin kliiniset MIC-raja-arvot erytromysiinille (versio 14.0, voimassa 1.1.2024 alkaen):

1) Kliininen näyttö makrolidien tehokkuudesta hengitysteiden H. influenzae ‑infektioissa on korkean spontaanin paranemisasteen vuoksi ristiriitaista. Jos makrolideja on tarpeen testata tämän lajin suhteen, on käytettävä epidemiologisia raja-arvoja (ECOFF) hankitun resistenssin omaavien kantojen havaitsemiseksi. Erytromysiinin ECOFF on 16 mg/l.

* IE tarkoittaa, että ei ole riittävästi näyttöä siitä, että lääke soveltuisi hoitoon kyseisen organismin tai ryhmän yhteydessä. MIC-arvon yhteydessä saatetaan ilmoittaa kommentti, mutta ei S-, I-, tai R-luokitusta.

Imeytyminen ja jakautuminen

Yleensä saavutetaan korkeat seerumikonsentraatiot välittömästi. 500 mg:n injektiolla odotettavissa oleva seerumikonsentraatio on 30 minuutin kuluttua 10 mikrog/ml tai korkeampi. Imeytymisen jälkeen erytromysiini jakautuu eri kudoksiin. Sitoutuminen plasmaproteiineihin on noin 60−80 %. Erityisen korkea konsentraatio saavutetaan maksassa ja sapessa erityisolosuhteista riippuen. Riittävä konsentraatio on osoitettu mukoosassa ja eritteessä sekä akuutissa että kroonisessa sinuiitissa, seröösisen välikorvantulehduksen eritteessä sekä nielu- että kitarisakudoksessa. Erytromysiini läpäisee sen sijaan vain vähäisessä määrin veri-aivoesteen ja n. 10 % siitä läpäisee istukan.

Eliminaatio

Mikäli maksan toiminta on normaali, konsentroituu erytromysiini maksaan ja erittyy pääasiallisesti sapen ja ulosteen kautta. Tästä johtuen saattaa erytromysiini vaikuttaa anaerobiseen suolistoflooraan. Ainoastaan pieni määrä (alle 5 %) erittyy virtsan kautta, joten erytromysiiniä voidaan antaa normaaliannoksina potilaille, joilla on heikentynyt munuaisten toiminta.

Karsinogeneesi, mutageneesi ja hedelmällisyyden heikkeneminen

Pitkäaikaisessa (2 vuotta kestäneessä) tutkimuksessa, jossa rotille annettiin enintään 400 mg/kg/vrk ja hiirille enintään 500 mg/kg/vrk erytromysiinistearaattia suun kautta, ei ilmennyt viitteitä tuumorigeenisuudesta.

Mutageenisuustutkimuksissa ei havaittu genotoksista potentiaalia, eikä erytromysiiniemäksellä ollut ilmeisiä vaikutuksia uros- ja naarasrottien hedelmällisyyteen, kun sitä annettiin 700 mg/kg/vrk letkulla suun kautta.

Erytromysiiniemäksen teratogeenisuudesta tai muista lisääntymiseen liittyvistä haittavaikutuksista ei ole saatu viitteitä naarasrotilla, joille annettiin erytromysiiniemästä letkulla suun kautta 350 mg/kg/vrk (7-kertainen ihmiselle tarkoitettuun annokseen verrattuna) ennen parittelua, parittelun aikana, tiineyden aikana ja vieroituksen aikana. Raskaana oleville naisille ei kuitenkaan ole tehty riittäviä kontrolloituja tutkimuksia.

Koska eläimillä tehdyt lisääntymiskokeet eivät aina ennusta vaikutusta ihmissikiöön, tätä lääkevalmistetta ei saa käyttää raskauden aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä. Erytromysiinin on raportoitu läpäisevän istukkaesteen, mutta erytromysiinin pitoisuudet sikiön plasmassa ovat yleensä pieniä.

Ei ole.

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

4 vuotta.

Kantaliuos tulee laimentaa välittömästi.

Laimennetun liuoksen käytönaikainen kemiallinen ja fysikaalinen säilyvyys riippuu laimentamiseen käytettävästä infuusioliuoksesta, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Valmiste pitää mikrobiologiselta kannalta käyttää heti, ellei avaamis-/laimentamistapa sulje pois mikrobikontaminaation riskiä.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ABBOTICIN infuusiokuiva-aine, liuosta varten
1 g 1 kpl (79,07 €)

PF-selosteen tieto

1 g:n injektiopullo.

Valmisteen kuvaus:

Infuusiokuiva-aine: Valkoinen.

Vain kertakäyttöön, hävitä mahdollinen käyttämätön liuos.

Valmiste on saatettava käyttökuntoon ja sitten laimennettava ennen antoa.

1. Kantaliuoksen valmistaminen

5-prosenttinen kantaliuos (50 mg erytromysiiniä/ml) valmistetaan liuottamalla injektiopullon sisältämä kuiva-aine (1 g erytromysiiniä) 20 ml:aan injektionesteisiin käytettävää vettä. Kantaliuos on laimennettava edelleen ennen antoa potilaalle.

2. Kantaliuoksen laimentaminen

a) Liuos jaksottaista infuusiota varten:

20 ml kantaliuosta laimennetaan edelleen lisäämällä se 200–250 ml:aan sopivaa infuusioliuosta (ks. jäljempänä).

b) Liuos jatkuvaa infuusiota varten:

20 ml kantaliuosta laimennetaan edelleen lisäämällä se 500 ml:aan tai 1000 ml:aan sopivaa infuusioliuosta (ks. jäljempänä).

Kantaliuoksen kanssa sekoitettavaksi sopivat infuusioliuokset:

• Ringerin isotoninen natriumkloridiliuos, 9 mg/ml natriumkloridi-infuusioliuos. Näihin liuoksiin sekoitettu valmiste pitää käyttää 12 tunnin kuluessa.
• 50 mg/ml ja 100 mg/ml glukoosiliuos samoin kuin Ringerin glukoosiliuos yhdessä 14 mg/ml natriumbikarbonaattiliuoksen kanssa.

Glukoosia sisältävät liuokset on lisättävä ensin natriumbikarbonaattipuskuriin, jotta varmistetaan neutraali liuos. Näihin liuoksiin sekoitettu valmiste pitää käyttää 6 tunnin kuluessa.

Varmista ennen valmisteen antoa potilaalle, ettei käyttökuntoon saatetussa infuusioliuoksessa ole hiukkasia havaittavissa.

Infuusioliuoksen pH vaikuttaa erytromysiinin säilyvyyteen. Erytromysiiniä ei saa lisätä liuoksiin, joiden pH on alle 5, vaan se on silloin annettava injektiona, esim. infuusiolaitteen sivuhaaran kautta.

ABBOTICIN infuusiokuiva-aine, liuosta varten
1 g 1 kpl

• Ei korvausta.

J01FA01

22.03.2024