BISOPROLOL VITABALANS tabletti 5 mg, 10 mg

Bisoprolol Vitabalans 5 mg tabletti: jokainen tabletti sisältää 5 mg bisoprololihemifumaraattia, vastaten 4,2 mg bisoprololia.

Bisoprolol Vitabalans 10 mg tabletti: jokainen tabletti sisältää 10 mg bisoprololihemifumaraattia, vastaten 8,5 mg bisoprololia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti.

• Hypertensio.
• Krooninen, vakaa angina pectoris.

Bisoprololi-tabletit tulee ottaa suun kautta. Tabletti tulee ottaa aamulla ja se nielaistaan riittävän nestemäärän kanssa (esim. lasillinen vettä). Tabletti voidaan ottaa ruokailun yhteydessä.

Annostus tulisi sovittaa yksilöllisesti. Hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pienellä annoksella. Joillekin potilaille 5 mg vuorokaudess voi olla riittävä. Tavallinen annos on 10 mg kerran vuorokaudessa ja korkein suositeltava annos on 20 mg vuorokaudessa.

Lievän verenpainetaudin hoidossa 2,5 mg Bisoprolol Vitabalansia saattaa olla riittävä. Korkeinta 20 mg annosta tulee käyttää vain erityistilanteissa.

Munuaisten vajaatoiminta:

Potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 20 ml/min, 0.33 ml/s), annos tulisi olla korkeintaan 10 mg kerran vuorokaudessa. Annos voidaan tarvittaessa antaa kahtena osa-annoksena.

Maksan vajaatoiminta:

Annoksen säätämistä ei tarvita; mutta huolellinen seuranta on tarpeen. Potilaiden, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta, ei tule ylittää 10 mg:n vuorokautista bisoprololihemifumaraattiannosta.

Vanhukset:

Annoksen säätäminen ei ole yleensä tarpeen. On suositeltavaa aloittaa hoito mahdollisimman pienellä annoksella.

Alle 12-vuotiaat lapset sekä kasvuiässä olevat nuoret:

Bisoprolol Vitabalansin käyttöä ei suositella lapsille, sillä turvallisuus ja tehokkuus tiedot ovat puutteelliset. (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Hoidon keskeytys:

Hoitoa ei tulisi keskeyttää äkillisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Annosta tulee laskea asteittain puolittamalla annos viikoittain.

Bisoprololi on kontraindisoitu potilailla joilla on

• yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineelle
• akuutti sydämen vajaatoiminta tai sydämen vajaatoimintakohtauksen aikana dekompensaatio, joka vaatii laskimonsisäistä inotrooppista hoitoa
• sydämenperäinen shokki
• II tai III asteen eteis-kammiokatkos (ilman tahdistinta)
• sairas sinus -oireyhtymä
• sinus-eteiskatkos
• oireinen bradykardia, jossa syke on hoidon aikana 45-50 lyöntiä/min, tai alle 50 lyöntiä/min ennen hoitoa
• oireinen hypotensio (systolinen verenpaine alle 100 mm Hg)
• vakava keuhkoastma tai krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus
• vakava perifeerisiä valtimoita ahtauttava tauti ja vakava Raynaud’n oireyhtymä
• metabolinen asidoosi
• hoitamaton feokromosytooma (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
• bisoprololia ei pidä käyttää floktafeniinin ja sultopridin kanssa

Eräitä bisoprololia sisältäviä valmisteita käytetään kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Beetasalpaajien käyttö tässä indikaatiossa vaatii huolellista arviointia sekä hoidon alussa tapahtuvaa annoksen tarkkaa titraamista, jolloin annosta lisätään vähitellen. Koska tämä ei ehkä ole mahdollista Bisoprolol Vitabalans -valmisteella, sitä ei tulisi käyttää kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Bisoprololin kombinointi verapamiili- ja diltiatseemi -tyyppisten kalsiumestäjien, keskushermoston kautta vaikuttavien verenpainelääkkeiden ja Vaughan-Williamsin luokan I rytmihäiriölääkkeiden kanssa ei yleensä ole suositeltavaa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Bisoprololia tulee käyttää varoen:

• samanaiakaisesti amiodaronin kanssa: kontraktiliteetin automatismin ja johtumishäiriöiden (sympaattinen kompensatorinen suppressio, ks. kohta Yhteisvaikutukset).
• bronkospasmissa (keuhkoastma, obstruktiivinen keuhkosairaus): keuhkoastmassa tai muissa kroonisissa obstruktiivisissa keuhkosairauksissa, jotka voivat aiheuttaa oireita, samanaikainen keuhkoputkia laajentava hoito on tarpeen. Hengitysteiden virtausvastusta voi satunnaisesti esiintyä astmapotilailla, tällöin beeta₂-stimulanttiannosta voidaan joutua nostamaan. On suositeltavaa suorittaa keuhkojen toimintakokeet ennen hoidon aloittamista.
• samanaikainen hoito antikolinesteraasien kanssa (mukaanlukien takriini): eteis-kammio-johtumisaika voi pidentyä ja/tai hidassykkeisyys voi korostua (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
• samanaikainen hoito inhalaatioanesteettien kanssa: reflektorisen takykardian heikkeneminen ja lisääntynyt riski hypotensioon (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset). Beetasalpauksen jatkuminen vähentää arytmian riskiä induktiossa ja intubaatiossa. Anestesiologia on informoitava, jos potilasta hoidetaan bisoprololilla.
• jodia sisältävät varjoaineet: beetasalpaajat voivat estää kompensatoriset kardiovaskulaariset reaktiot ja johtaa hypotension tai shokkiin, jonka jodia sisältävä varjoaine voi indusoida.
• diabetes mellitus, kun verensokeritaso vaihtelee huomattavasti. Hypoglykemian oireet saattavat peittyä. Verensokeritasoa tulee seurata bisoprololihoidon aikana.
• tyreotoksikoosi: oireet ja kliininen tyreotoksisuuden kuva saattaa peittyä bisoprololi hoidon taakse.
• ankaran paaston aikana.
• siedätyshoidon aikana: Kuten muutkin betasalpaajat bisoprololi voi lisätä sekä allergeeni-herkkyyttä että anafylaktisten reaktioiden vakavuutta. Adrenaliinihoito ei aina anna toivottua terapeuttista vaikutusta. Suuremmat adrenaliiiniannokset saattavat olla tarpeen anafylaktisen reaktion hoidossa.
• ensimmäisen asteen AV-katkoksessa.
• Prinzmetalin angina: beetasalpaajat voivat lisätä rintakipukohtausten määrää ja pidentää niiden kestoa.
• perifeerinen ahtauttava valtimosairaus/perifeeriset verenkiertohäiriöt kuten Raynaud´n oireyhtymä ja katkokävely: oireet saattavat pahentua erityisesti hoidon alussa.
• feokromosytoomapotilailla: bisoprololia tulee antaa vasta, kun alfasalpaus on saatu vakiinnutetuksi (ks. kohta Vasta-aiheet).
• aiemmin todettu tai tämän hetkinen psoriaasi: beetasalpaajia (esim.bisoprololia) tulisi antaa vain perusteellisen hyöty/riski-analyysin jälkeen.
• jos potilaalla on piilolinssit: beetasalpaajat saattavat vähentää kyyneleritystä ja altistaa kuivasilmäisyydelle.

Bisoprololihoidon aloittaminen edellyttää säännöllistä seurantaa erityisesti hoidettaessa iäkkäitä potilaita. Bisoprololihoitoa ei tule lopettaa äkillisesti etenkään iskeemistä sydänsairautta sairastavilta potilailta, ellei se nimenomaan ole tarpeen, sillä se voi johtaa sydänsairauden tilapäiseen pahenemiseen. Jos lääkitys lopetetaan äkillisesti potilailla, joilla on iskeeminen sydänsairaus, seurauksena on riski saada kuolemaan johtava sydäninfarkti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Jos potilas on menossa leikkaukseen tulee anestesialääkärin olla tietoinen beetasalpaajahoidosta. Jos beetasalpaajahoidon keskeyttäminen ennen leikkausta katsotaan tarpeelliseksi, se on tehtävä pienentämällä annosta vähitellen siten, että hoito on keskeytetty viimeistään 48 tuntia ennen anestesiaa.

Valmiste sisältää lääkeainetta, joka antaa positiivisen tuloksen antidoping-testissä.

Bisoprololia ei saa käyttää seuraavien lääkkeiden kanssa:

• floktafeniini: beetasalpaajat voivat estää floktafeniinin mahdollisesti aiheuttaman hypotension tai shokin aiheuttamia kompensatorisia kardiovaskulaarisia reaktioita.
• sultopridi: bisoprololia ei tule käyttää samanaikaisesti sultopridin kanssa, koska seurauksena on lisääntynyt ventrikulaarisen arytmian riski.

Seuraavia yhdistelmiä ei suositella:

• Verpamiilityyppiset ja vähäisemmässä määrin diltiatseemityyppiset kalsiumkanavasalpaajat (verapamiili, diltiatseemi, bepridiili): negatiivinen vaikutus supistumiseen, atrioventrikulaariseen johtumiseen ja verenpaineeseen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Laskimoon annettu verpamiili saattaa aiheuttaa beetasalpaajaa käyttävälle potilalle vakavan hypotonian ja eteis-kammiokatkoksen.
• klonidiini ja muut keskushermoston kautta vaikuttavat verenpainelääkkeet, kuten metyylidopa, guanfasiini, moksonidiini, rilmenidiini: keskushermostoon vaikuttavien, verenpainetta alentavien lääkeaineiden samanaikainen käyttö saattaa johtaa sydämen sykkeen hidastumiseen, minuuttitilavuuden pienentymiseen, sydämen vajaatoiminnan voimistumiseen ja vasodilataatioon. Lääkityksen äkillinen keskeyttäminen voi lisätä reboud-hypertension riskiä.
• monoamiinioksidaasin estäjät (paitsi MAO-B -estäjät): beetasalpaajan lisääntynyt hypotensiivinen vaikutus sekä riski hypertensiivisestä kriisistä.

Seuraavia lääkkeitä voidaan käyttää varoen yhdessä:

• ryhmän I rytmihäiriölääkkeet (esim. disopyramidi, kinidiini): vaikutus eteis-kammio johtumisaikaan voi tehostua ja negatiivinen inotrooppinen vaikutus voi lisääntyä. Tarkka kliininen seuranta ja EKG:n monitorointi ovat tarpeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• ryhmän III rytmihäiriölääkkeet (esim. amiodaroni): vaikutus eteis-kammio johtumisaikaan voi tehostua (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• Dihydropyridiinityyppiset kalsiumkanavasalpaajat: samanaikainen käyttö saattaa lisätä hypotension riskiä. Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla kammion pumppauskyky saattaa heiketä entisestään. Potilailla, joilla on piilevä sydämen vajaatoiminta, beetasalpaajien samanaikainen käyttö voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.
• parasympatomimeetit (antikolinesteraasit, mukaan lukien takriini): samanaikainen käyttö saattaa pidentää atrioventrikulaarista johtumisaikaa ja/tai lisätä bradykardian vaaraa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• paikallisesti annettavat beetasalpaajat, glaukooman hoitoon käytettävät silmätipat mukaan lukien, saattavat voimistaa bisoprololin systeemisiä vaikutuksia.
• insuliini ja oraaliset sokeritautilääkkeet: verensokeritason aleneminen voi tehostua. Beetasalpaus voi peittää hypoglykemian oireita.
• digitalisglykosidit: pulssin aleneminen, atrioventrikulaarisen johtumisajan pidentyminen.
• anestesia-aineet: refleksitakykardian heikentyminen sekä hypotension lisääntynyt riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• tulehduskipulääkkeet NSAID:t (prostaglandiinisynteesiä estävät aineet):bisoprololin heikentynyt hypotensiivinen vaikutus (NSAID:t inhiboivat vasodilatoivia prostaglandiineja ja natriumin retentiota saattaa ilmetä pyratsoloni-NSAID:ja käytettäessä).
• ergotamiinijohdannaiset: perifeeristen verenkiertohäiriöiden lisääntyminen.
• beetasympatomimeettiset aineet (esim. isoprenalini, dobutamini): yhteiskäyttö bisoprololin kanssa voi heikentää molempien lääkkeiden tehoa.
• sympatomimeetit, jotka aktivoivat sekä alfa- että beeta-adrenoseptoreita (kuten noradrenaliini, adrenaliini). Kombinointi bisoprololin kanssa voi tuoda esille alfa-adrenergisen vasokonstriktion, mikä johtaa verenpaineen nousuun ja vaihtelevaan klaudikaatio-oireeseen. Tällaiset yhteisvaikutukset ovat todennäköisempiä ei-selektiivisten beetasalpaajien kanssa.
• trisykliset antidepressiivit, barbituraatit, fenotiatsidit, muut antihypertensiiviset aineet ja orgaaniset nitraatit: lisääntynyt verenpainetta alentava vaikutus.
• baklofeeni: lisääntynyt antihypertensiivinen aktiivisuus.
• amifostiini: lisääntynyt verenpainetta laskeva vaikutus.
• muiden verenpainelääkkeiden sekä muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa lisätä hypotension riskiä.

Yhteiskäyttöä on harkittava:

• meflokiini: lisääntynyt bradykardian riski.
• kortikosteroidit: vähentynyt antihypertensiivinen vaikutus johtuen nesteen ja suolan retentiosta.

Raskaus:

Bisoprololilla on farmakologisia vaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia raskauden aikana ja/tai sikiölle/vastasyntyneelle. Beeta-adrenoreseptorisalpaajat heikentävät istukan läpivirtausta, mikä voi hidastaa sikiön kasvua, aiheuttaa sikiön kuoleman, keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen. Haittavaikutuksia voi ilmetä sikiössä tai vastasyntyneessä (esim. hypoglykemia ja bradykardia). Jos beeta-adrenoreseptorisalpaajahoito on välttämätöntä, on suositeltavaa käyttää beeta-1-selektiivisiä salpaajia.

Bisoprololia ei tule käyttää raskauden aikana muutoin kuin selvästi välttämättömissä tapauksissa. Jos bisoprololihoito katsotaan välttämättömäksi, kohdun verenvirtausta ja sikiön kehitystä on seurattava. Jos raskauteen tai sikiöön kohdistuu haitallisia vaikutuksia, vaihtoehtoista hoitoa tulee harkita. Vastasyntynyttä on seurattava tarkkaan. Hypoglykemian ja bradykardian oireet esiintyvät yleensä kolmen ensimmäisen elinpäivän aikana.

Imettäminen:

Ei tiedetä, erittyykö bisoprololi äidinmaitoon, ja siksi imetystä ei suositella bisoprololihoidon aikana.

Sepelvaltimotautipotilailla tehdyissä tutkimuksissa bisoprololi ei vaikuttanut ajokykyyn. Koska lääkkeen aiheuttamat reaktiot kuitenkin vaihtelevat yksilöllisesti, ajokyky tai kyky käyttää koneita saattavat heiketä, erityisesti hoidon alussa ja annosta muutettaessa sekä alkoholin käytön yhteydessä.

Esiintyvyysluokitus:

• hyvin yleiset (≥ 1/10),
• yleiset (≥ 1/100, < 1/10),
• melko harvinaiset (≥ 1/1000, < 1/100)
• harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000),
• hyvin harvinaiset (< 1/10 000), ei tiedetä (ei voida arvioida olemassa olevan tiedon perustella).

Immuunijärjestelmän häiriöt:

• harvinaiset: allerginen riniitti, poikkeuksellisten kliinisten oireiden kuten lupus syndrooman yhteydessä tumavasta-aineiden esiintymistä, joka häviää hoidon lopettamisen jälkeen.

Metaboliset ja nutritionaaliset häiriöt:

• harvinaiset: triglyseridien lisääntyminen, hypoglykemia.

Psykiatriset häiriöt

• melko harvinaiset: unihäiriöt, masennus.
• harvinaiset: painajaiset, hallusinaatiot.

Hermostoon liittyvät häiriöt:

• yleiset: väsymys, uupumus, huimaus, päänsärky (erityisesti hoidon alussa lieviä ja usein 1-2 viikossa ohimeneviä).
• harvinaiset: pyörtyminen.

Silmiin liittyvät häiriöt:

• harvinaiset: vähentynyt kyynelnesteen eritys (merkitystä, jos potilas käyttää piilolinssejä).
• hyvin harvinaiset: sidekalvon tulehdus.

Korva ja tasapainoelimen häiriöt:

• harvinaiset: kuulon heikkeneminen.

Sydämeen liittyvät häiriöt:

• melko harvinaiset: bradykardia, AV-johtumishäiriöt (hidastunut AV-johtuminen tai olemassa olevan AV-katkoksen paheneminen), aiemmin kehittyneen sydämen vajaatoiminnan paheneminen.

Verenkiertoelimistön häiriöt:

• yleiset: raajojen kylmyyden tai tunnottomuuden tunne, Raynaud´n oireyhtymä, olemassa olevan katkokävelyoireen paheneminen.
• melko harvinaiset: ortostaattinen hypotensio.

Hengityselimistön, rintakehän ja välikarsinan häiriöt:

• melko harvinaiset: bronkospasmit potilailla, joilla on keuhkoastma tai aikaisempi obstruktiivinen keuhkosairaus.
• harvinaiset: allerginen nuha.

Ruoansulatuselimistön häiriöt:

• yleiset: ruoansulatuselimistön häiriöt, kuten pahoinvointi, oksentaminen, ripuli, vatsakivut ja ummetus.

Maksan ja sapen häiriöt:

• harvinaiset:, maksatulehdus.

Ihon ja pehmytosakudoksen häiriöt:

• harvinaiset: yliherkkyysreaktiot (kutina, punoitus, ihottuma).
• hyvin harvinaiset: beetasalpaajat voivat aiheuttaa tai pahentaa psoriaasia tai aiheuttaa psoriaasin kaltaista ihottumaa, hiustenlähtö.

Tuki- ja liikuntaelimistön häiriöt:

• melko harvinaiset: lihasheikkous ja -krampit, nivelkivut.

Lisääntymiselimistön ja rintoihin liittyvät häiriöt:

• harvinaiset: potenssihäiriöt.

Yleisoireet:

• yleiset: uupuneisuus (esiintyy erityisesti hoidon alussa. On yleensä lievää ja häviää tavallisesti 1-2 viikon kuluessa).
• melko harvinaiset: astenia.

Tutkimukset:

• harvinaiset: suurentuneet triglyseridiarvot, suurentuneet maksaentsyymiarvot (ASAT, ALAT).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta -tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

Oireet:

Yleisimpiä odotettavissa olevia beetasalpaajan yliannostuksen merkkejä ovat bradykardia, hypotensio, bronkospasmi, akuutti sydäninsuffisienssi ja hypoglykemia. Herkkyys suurille bisoprololikerta-annoksille vaihtelee huomattavasti eri yksilöiden välillä ja sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat ovat todennäköisesti erittäin herkkiä.

Hoito:

Yliannostustapauksissa bisoprololihoito tulee keskeyttää ja elintoimintoja tukeva ja oireiden mukainen hoito aloittaa. Bisoprololin imeytymisen estämiseksi ruoansulatuskanavasta voidaan käyttää mahahuuhtelua tai absorbenttia (esim. aktiivihiili) ja laksatiivia (esim. natriumsulfaatti). Hengitystoimintaa tulee seurata ja, mikäli tarpeen, harkita hengityskoneen käyttöä. Bronkospasmin estoon käytetään isoprenaliinia tai beetasympatomimeettia.

Vähäiset käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, ettei bisoprololi juurikaan poistu elimistöstä dialyysin avulla. Kardiovaskulaarisia komplikaatioita tulee hoitaa oireenmukaisesti: AV-katkos (toisen tai kolmannen asteen) vaatii huolellisen tarkkailun ja se hoidetaan isoprenaliini-infuusiolla tai asentamalla laskimon kautta sydämentahdistin. Bradykardia voidaan hoitaa laskimonsisäisellä atropiinilla (tai N-metyyliatropiinilla). Verenpaineen laskua tai shokkia tulee hoitaa plasmaa korvaavilla valmisteilla ja vasopressoreilla. Hypoglykemiaa voidaan hoitaa i.v. glukoosilla.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: beetasalpaajat, selektiivinen.

ATC-koodi: C07 AB 07

Bisoprololi on tehokas, beeta₁-selektiivinen beetasalpaaja, jolta puuttuu luontainen sympatomimeettinen aktiivisuus. Kuten muidenkin beetasalpaajien kohdalla yksityiskohtainen vaikutusmekanismi hypertensiossa on epäselvä, vaikka tiedetäänkin, että bisoprololi alentaa merkittävästi plasman reniiniaktiivisuutta. Angina pectoris -potilailta beetareseptorisalpaus alentaa sydämen toimintatasoa ja vähentää hapentarvetta.

Bisoprololi imeytyy lähes täydellisesti mahasuolikanavasta. Pienen ensikierron metabolian ansiosta bisoprololin biologinen hyötyosuus on n. 90 %. Bisoprololi sitoutuu noin 30 %:sesti plasman proteiineihin. Jakaantumistilavuus on 3,5 l/kg. Kokonaispuhdistuma on noin 15 l/h. Eliminaation puoliintumisaika plasmassa (10-12 tuntia) varmistaa 24 tunnin vaikutusajan kerran päivässä annosteltuna. Bisoprololi eliminoituu kahta reittiä pitkin, n. 50 % metaboloituu maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi, jotka poistuvat munuaisten kautta. Loput 50 % poistuu munuaisten kautta muuttumattomana. Koska eliminaatiota tapahtuu sekä munuaisissa että maksassa, annoksen säätöä ei tarvita potilaille, joilla on joko maksan tai munuaisten vajaatoimintaa. Bisoprololin kinetiikka on lineaarista ja riippumatonta potilaan iästä. Potilaat, joilla on krooninen sydämen vajaatoiminta (NYHA III luokka) bisoprololin pitoisuus plasmassa on suurempi, ja puoliintumisaika pitempi verrattuna terveisiin vapaaehtoisiin. Annoksella 10 mg/vrk enimmäispitoisuus plasmassa on 64 ± 21 ng/ml ja puoliintumisaika 17 ± 5 tuntia vakaan tilan aikana. Kokemukset lapsista ovat rajoitetut ja annossuositusta ei ole vahvistettu. Siksi bisoprololin käyttöä lapsille ei voida suositella.

Tavanomaiset pre-kliiniset toksisuuskokeet eläimillä sekä genotoksisuus- ja karsinogeenisuustutkimukset eivät viitaa erityiseen riskiin ihmisille. Kuten muutkin beetasalpaajat, bisoprololi oli suurilla annoksilla toksista kantaville rotille (alentunut ruokahalu ja painon lasku) ja alkioille/sikiöille (resorptioiden lisääntyminen, matala syntymäpaino, fyysisen kehityksen hidastuminen), mutta teratogeenisuudestä ei ole löydetty merkkejä.

Kalsiumvetyfosfaattidihydraatti

magnesiumstearaatti,

mikrokiteinen selluloosa

Bisoprolol Vitabalans 10 mg:

keltainen rautaoksidi (E 172).

Ei oleellinen

.

5 mg: 4 vuotta

10 mg: 5 vuotta

Säilytä alle 30°C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BISOPROLOL VITABALANS tabletti
5 mg (J) 30 fol (4,92 €), 100 fol (5,67 €)
10 mg (J) 30 fol (7,43 €), 100 fol (6,69 €)

PF-selosteen tieto

Pakkauskoot: 10, 20, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 100 tablettia (PVC/Al tai PVC/PVdC/Al läpipainopakkauksissa).

Kaikkia vahvuuksia ja pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Bisoprolol Vitabalans 5 mg tabletti: valkoinen, pyöreä, kupera jakouurteellinen tabletti, jonka halkaisija on 8 mm.

Bisoprolol Vitabalans 10 mg tabletti: vaaleanruskea, täplikäs, pyöreä, kupera jakouurteellinen tabletti, jonka halkaisija on 8 mm.

Tablettin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

BISOPROLOL VITABALANS tabletti
5 mg 30 fol, 100 fol
10 mg 30 fol, 100 fol

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205), Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206), Krooniset sydämen rytmihäiriöt (207).
• Peruskorvaus (40 %).

C07AB07

05.05.2022