NOOTROPIL tabletti, kalvopäällysteinen 1200 mg

Yksi Nootropil 1200 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 1200 mg pirasetaamia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Pirasetaami on tarkoitettu kortikaalisen myoklonian hoitoon.

Annostus
Hoito suositellaan aloitettavaksi vain neurologien tai kuntoutukseen perehtyneiden lääkäreiden määräyksellä.

Optimaalinen annostus määritellään kullekin potilaalle yksilöllisesti.
Aloitusannos on 7,2 g päivässä. Annosta suositellaan nostettavaksi 4,8 g joka kolmas päivä, kunnes potilaan kliininen tila paranee. Maksimiannos on 24 g päivässä. Päiväannos jaetaan kahteen tai kolmeen antokertaan.

Kun pirasetaamihoito on aloitettu, sitä on jatkettava niin kauan kuin potilaan alkuperäinen aivosairaus jatkuu. Akuuteista kohtauksista kärsivillä potilailla spontaania kehitystä voi tapahtua ajan myötä ja lääkehoidon vähentämistä tai lopettamista on yritettävä kuuden kuukauden välein. Tämä on tehtävä pienentämällä pirasetaamiannosta 1,2 g:lla kahden päivän välein (jos potilaalla on Lancen ja Adamsin oireyhtymä, annosta pienennetään 3–4 päivän välein, jotta estetään kohtausten äkillinen uusiutuminen tai lääkkeen käytön lopettamisesta aiheutuvat epileptiset kohtaukset).

Hoidon kesto riippuu potilaan kliinisestä tilasta. Suuria annoksia käytettäessä oireiden helpottuminen tapahtuu tavallisesti muutamassa päivässä.

Hoitoa muilla myoklonian hoitoon käytettävillä lääkevalmisteilla on jatkettava samalla annostuksella. Jos potilaan kliininen tila paranee, pitäisi muiden myoklonian hoitoon käytettävien lääkkeiden annosta koettaa pienentää.

Pediatriset potilaat
Pirasetaamin turvallisuutta ja tehoa lasten myoklonian hoidossa ei ole varmistettu.

Iäkkäät potilaat
Iäkkäille potilaille, joiden munuaistoiminta on heikentynyt, suositellaan annostuksen muuttamista (ks. munuaisten vajaatoiminta). Iäkkäiden potilaiden pitkäaikaishoidossa kreatiniinipuhdistumaa on seurattava säännöllisesti, jotta annostusta voidaan tarvittaessa muuttaa.

Munuaisten vajaatoiminta
Vuorokausiannos tulee määrittää munuaisten toimintakyvyn perusteella. Annos määritetään seuraavan taulukon mukaisesti. Potilaan kreatiniinipuhdistuma (Clcr) on arvioitava ml/min-yksikköinä, jotta annostustaulukkoa voidaan käyttää. Kreatiniinipuhdistuma (ml/min) voidaan arvioida seerumin kreatiniinipitoisuusmäärityksen (mg/dl) perusteella seuraavan kaavan avulla:

CLcr = [140 – ikä (vuosina)] x paino (kg) / 72 x seerumin kreatiniinipitoisuus (mg/dl) (x 0,85 naisille)

Maksan vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on ainoastaan maksan vajaatoiminta. Jos potilaalla on sekä maksan että munuaisten vajaatoiminta, suositellaan annoksen muuttamista (ks. munuaisten vajaatoiminta).

Antotapa
Pirasetaami otetaan suun kautta, ruokailun yhteydessä tai tyhjään mahaan. Kalvopäällysteiset tabletit on nieltävä nesteen kanssa. Vuorokausiannos suositellaan jakamaan 2–3 antokertaan.

Yliherkkyys pirasetaamille, muille pyrrolidonijohdoksille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Pirasetaami on vasta-aiheinen potilailla, joilla on aivoverenvuoto.

Pirasetaami on vasta-aiheinen potilailla, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus (kreatiniinipuhdistuma alle 20 ml/min).

Potilaiden, joilla on Huntingtonin tauti, ei tule käyttää pirasetaamia.

Vaikutukset trombosyyttiaggregaatioon
Koska pirasetaami vaikuttaa trombosyyttien aggregaatioon, varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on voimakasta verenvuotoa, verenvuodon riski, esim. maha-suolikanavan haavauma, potilaalla on perussairautena hemostaasin häiriö, potilaalla on aiemmin ollut aivoverenvuoto, potilaalle tehdään suuri leikkaus, hammasleikkaus mukaan lukien, ja potilas käyttää antikoagulanttilääkitystä tai trombosyyttiaggregaatiota estäviä lääkkeitä, kuten asetyylisalisyylihappoa pieninä annoksina.

Munuaisten vajaatoiminta
Koska pirasetaami eliminoituu munuaisteitse, varovaisuutta tulee noudattaa munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä (ks. kohta Annostus ja antotapa)

Iäkkäät potilaat
Pitkäaikaishoitoa saavien iäkkäiden potilaiden kreatiniinipuhdistumaa on seurattava säännöllisesti, jotta annostusta voidaan tarvittaessa muuttaa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Hoidon lopettaminen
Myokloniapotilailla lääkityksen nopeaa lopettamista pitää välttää, koska se saattaa johtaa kohtausten äkilliseen uusiutumiseen tai lääkkeen käytön lopettamisesta aiheutuviin epileptisiin kohtauksiin.

Apuaineisiin liittyvät varoitukset
Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”. Kun annos on suurempi kuin 10 tablettia vuorokaudessa, tätä lääkevalmistetta ei voida pitää ”natriumittomana”. Tämä lääkevalmiste sisältää 43,8 mg natriumia per enimmäisvuorokausiannos (20 tablettia [24 g]). Tämä vastaa 2,19 %:a suositellusta natriumin enimmäisvuorokausiannoksesta aikuiselle.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset
Pirasetaamin farmakokinetiikkaan vaikuttavien yhteisvaikutusten riskin katsotaan olevan pieni, sillä n. 90 % annoksesta erittyy muuttumattomana virtsaan.

Pirasetaami ei estä in vitro ihmisen maksan sytokromi P450 -isoformeja CYP1A2, 2B6, 2C8, 2C9, 2C19, 2D6, 2E1 ja 4A9/11 pitoisuuksilla 142 μg/ml, 426 μg/ml ja 1422 μg/ml.

Pitoisuuden 1422 μg/ml yhteydessä havaittiin vähäinen CYP2A6 (21 %) ja 3A4/5 (11 %) -isoformeja estävä vaikutus. Näiden kahden CYP-isoformin eston Ki-arvot ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat kuin 1422 μg/ml. Pirasetaamin ja muiden lääkkeiden metaboliaan liittyvät yhteisvaikutukset ovat siksi epätodennäköisiä.

Kilpirauhashormonit
Sekavuutta, ärtyisyyttä ja unihäiriöitä on ilmoitettu esiintyneen kilpirauhasuutteen (T3 + T4) samanaikaisen käytön yhteydessä.

Asenokumaroli
Julkaistussa sokkoutetussa tutkimuksessa, johon osallistuneilla potilailla oli vaikea uusiutuva laskimotromboosi, pirasetaamin antaminen 9,6 g/vrk ei muuttanut INR-arvon 2,5−3,5 saavuttamiseen tarvittavaa asenokumaroliannosta. Verrattuna asenokumarolin vaikutuksiin yksinään, pirasetaamin lisääminen lääkitykseen (9,6 g/vrk) vähensi huomattavasti trombosyyttiaggregaatiota, β-tromboglobuliinin vapautumista, fibrinogeenipitoisuutta, von Willebrandin tekijöitä (VIII:C; VIII:vW:Ag; VIII:vW:RCo) sekä veren ja plasman viskositeettia.

Epilepsialääkkeet
Pirasetaamiannos 20 g/vrk 4 viikon ajan ei muuttanut epilepsialääkkeiden (karbamatsepiini, fenytoiini, fenobarbitaali, valproaatti) huippu- eikä minimipitoisuutta epilepsiapotilailla, joilla lääkeannokset pysyivät muuttumattomina.

Alkoholi
Alkoholin samanaikainen käyttö ei vaikuttanut pirasetaamipitoisuuteen seerumissa eikä 1,6 g:n pirasetaamiannos suun kautta muuttanut alkoholipitoisuutta.

Raskaus
Pirasetaamin käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole riittävästi tietoa. Eläinkokeissa ei ole todettu suoraa eikä epäsuoraa raskauteen, alkion tai sikiön kehitykseen, synnytykseen tai syntymänjälkeiseen kehitykseen kohdistuvaa haitallista vaikutusta.

Pirasetaami läpäisee istukan. Vastasyntyneellä veren lääkeainepitoisuus on noin 70−90 % äidin vastaavasta pitoisuudesta. Pirasetaamia ei tule käyttää raskausaikana, ellei tarve ole välttämätön, kun hyödyt ovat riskejä suuremmat ja raskaana olevan äidin kliininen tila edellyttää pirasetaamihoitoa.

Imetys
Pirasetaami erittyy äidinmaitoon. Siksi pirasetaamia ei tule käyttää imetyksen aikana tai imetys tulee lopettaa pirasetaamihoidon ajaksi. Päätös imetyksen tai pirasetaamihoidon lopettamisesta on tehtävä ottamalla huomioon imetyksen hyödyt lapselle ja hoidon hyödyt äidille.

Hedelmällisyys
Pirasetaamin vaikutuksesta hedelmällisyyteen ei ole kliinistä tietoa. Eläintutkimusten mukaan pirasetaami ei vaikuta uros- eikä naarasrottien hedelmällisyyteen.

Nootropililla on vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn, ja se on otettava huomioon.

Yhteenveto turvallisuusprofiilista
Kaksoissokkoutettuihin, lumelääkekontrolloituihin kliinisiin tai farmakologisiin tutkimuksiin, joista on saatu runsaasti turvallisuustietoa (poimittu UCB:n tietoaineistopankista kesäkuussa 1997), osallistui yli 3 000 pirasetaamia käyttävää potilasta käyttöaiheesta, lääkemuodosta, vuorokausiannoksesta tai potilasryhmän ominaisuuksista riippumatta.

Taulukoitu luettelo haittavaikutuksista
Kliinisissä tutkimuksissa ja valmisteen markkinoille tulon jälkeisen käyttökokemuksen yhteydessä raportoidut haittavaikutukset on lueteltu seuraavassa taulukossa elinjärjestelmittäin ja esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100,< 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Valmisteen markkinoille tulon jälkeisestä käyttökokemuksesta saadut tiedot ovat riittämättömiä haittavaikutusten esiintymistiheyden arvioimiseksi hoidettavassa potilasjoukossa.

Veri ja imukudos
Tuntematon: verenvuotohäiriöt

Immuunijärjestelmä
Tuntematon: anafylaktoidiset reaktiot, yliherkkyys

Psyykkiset häiriöt
Yleinen: hermostuneisuus
Melko harvinainen: masennus
Tuntematon: kiihtyneisyys, ahdistuneisuus, sekavuus, aistiharhat

Hermosto
Yleinen: hyperkinesia
Melko harvinainen: uneliaisuus
Tuntematon: ataksia, tasapainohäiriöt, epilepsian paheneminen, päänsärky, unettomuus

Kuulo ja tasapainoelin
Tuntematon: kiertohuimaus

Ruoansulatuselimistö
Tuntematon: vatsakipu, ylävatsakipu, ripuli, pahoinvointi, oksentelu

Iho ja ihonalainen kudos
Tuntematon: angioneuroottinen turvotus, dermatiitti, kutina, nokkosihottuma

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
Melko harvinainen: astenia

Tutkimukset
Yleinen: painonnousu

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet
Pirasetaamin käytön yhteydessä ei ole raportoitu muita haittavaikutuksia, jotka liittyisivät erityisesti yliannostukseen. Suurin raportoitu pirasetaamin yliannostus oli 75 g suun kautta. Veriripulia ja siihen liittyvää vatsakipua esiintyi, ja ne liittyivät todennäköisimmin tämän koostumuksen sisältämään erittäin suureen sorbitoliannokseen.

Yliannostuksen hoito
Akuutin, huomattavan yliannoksen yhteydessä maha voidaan tyhjentää mahahuuhtelulla tai oksennuttamalla. Pirasetaamin yliannoksen hoitoon ei ole spesifistä vasta-ainetta. Yliannostuksen hoidon on oltava oireenmukaista ja myös hemodialyysiä voidaan käyttää. Noin 50–60 % pirasetaamista voidaan poistaa dialyysin avulla.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: psykostimulantit ja nootroopit (ATC-WHO), ATC-koodi N06BX03. Pirasetaami on rakenteeltaan GABAn johdos.

Myoklonian patofysiologiaa ei täysin tunneta, ei myöskään mekanismia, jolla pirasetaamin vaikutus välittyy.

Vaikutusmekanismi
Lääkeaineen tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Sillä katsotaan olevan neuroprotektiivisia ominaisuuksia, jotka välittyvät aineen solukalvoon kohdistuvilla vaikutuksilla. Pirasetaamin on todettu sitoutuvan solukalvon fosfolipidien polaarisiin päihin. Tämän sitoutumisen oletetaan edistävän solukalvon säätelemiä toimintoja kuten ATP:n tuotantoa, neurotransmissiota ja toisiolähettien aktiivisuutta.

Imeytyminen
Oraalisen annon jälkeen pirasetaami imeytyy ruoansulatuskanavasta nopeasti ja lähes kokonaan. Eläimillä suoritetuissa tutkimuksissa ruoka vähensi imeytymistä jonkin verran. Oraalisten lääkemuotojen biologinen hyväksikäytettävyys on lähes 100 %. Maksimipitoisuus saavutetaan veressä 1,5 tunnissa ja selkäydinnesteessä 2−8 tunnissa.

Jakautuminen
Jakautumistilavuus on noin 0,7 l/kg. Pirasetaami ei sitoudu plasman proteiineihin. Pirasetaami jakautuu kaikkiin kudoksiin, se läpäisee veri-aivoesteen, istukan ja myös dialyysissä käytettävät membraanit. Pirasetaami konsentroituu isoaivojen kuorikerrokseen (otsa-, päälaki- ja takaraivolohkoihin), pikkuaivojen kuorikerrokseen ja basaaliganglioihin.

Biotransformaatio
Pirasetaami ei metaboloidu ihmisessä eikä eläimissä.

Eliminaatio
Pirasetaami eliminoituu nopeasti munuaisten kautta. 30 tunnissa lääkeaine eliminoituu lähes täydellisesti virtsaan (yli 95 %). Puoliintumisaika, joka on riippuvainen munuaisten toiminnasta, vaihtelee nuorilla terveillä aikuisilla 4−6 tunnin välillä. Pirasetaamin munuaispuhdistuma on terveillä vapaaehtoisilla 81 ml/min.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Makrogoli 6000 ja 400, vedetön kolloidinen piidioksidi, magnesiumstearaatti, kroskarmelloosinatrium, hypromelloosi, titaanidioksidi (E171).

Ei oleellinen.

4 vuotta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

NOOTROPIL tabletti, kalvopäällysteinen
1200 mg (L:ei) 100 fol (41,14 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus PVC/alumiinia, ulkopakkaus, pakkausseloste

Pakkauskoot: 30 ja 100 tablettia
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pitkänmuotoinen, jakouurteellinen tabletti, painaa 1 320 mg, mitat 21 mm x 9,1 mm x 7,2 mm.

Ei erityisvaatimuksia.

NOOTROPIL tabletti, kalvopäällysteinen
1200 mg 100 fol

• Ei korvausta.

N06BX03

28.01.2022