TAMIFLU jauhe oraalisuspensiota varten 6 mg/ml

Jokainen ml valmista suspensiota sisältää oseltamiviirifosfaattia määrän, joka vastaa 6 mg oseltamiviiria.

Pullo valmista suspensiota (65 ml) sisältää 390 mg oseltamiviiria.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

5 ml oseltamiviiriannos suspensiota sisältää 0,9 g sorbitolia ja 2,5 mg natriumbentsoaattia.
7,5 ml oseltamiviiriannos suspensiota sisältää 1,3 g sorbitolia ja 3,75 mg natriumbentsoaattia.
10 ml oseltamiviiriannos suspensiota sisältää 1,7 g sorbitolia ja 5,0 mg natriumbentsoaattia.
12,5 ml oseltamiviiriannos suspensiota sisältää 2,1 g sorbitolia ja 6,25 mg natriumbentsoaattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Jauhe oraalisuspensiota varten

Influenssan hoito

Tamiflu on tarkoitettu aikuisille ja lapsille, mukaan lukien täysiaikaiset vastasyntyneet, joilla on influenssalle tyypillisiä oireita, kun influenssavirusta on todettu esiintyvän paikkakunnalla. Teho on osoitettu, kun hoito aloitetaan kahden vuorokauden kuluessa ensi oireiden alkamisesta.

Influenssan ehkäisy

• Aikuisilla sekä 1-vuotiailla ja tätä vanhemmilla lapsilla kliinisesti diagnosoidulle influenssatapaukselle altistumisen jälkeen, kun influenssaa on todettu esiintyvän paikkakunnalla.
• Tamiflu-valmisteen tarkoituksenmukainen käyttö influenssan ehkäisyyn on tutkittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon olosuhteet ja suojausta tarvitseva väestöryhmä. Poikkeustilanteissa (esim. pandemian aikana sekä tapauksissa, joissa esiintyvä viruskanta ja rokotteen viruskannat eivät vastaa toisiaan) epidemian aikaista ehkäisyä voidaan harkita aikuisille sekä 1-vuotiaille ja tätä vanhemmille lapsille.
• Tamiflu on tarkoitettu pandemian aikana alle 1 vuoden ikäisille lapsille influenssalle altistumisen jälkeiseen ehkäisyyn (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Tamiflu ei korvaa influenssarokotusta.

Antiviraalisten lääkkeiden käytön influenssan hoidossa ja ehkäisyssä tulee perustua virallisiin suosituksiin. Oseltamiviirin käyttöön liittyvässä päätöksenteossa koskien influenssan hoitoa ja ehkäisyä on huomioitava esiintyvien influenssavirusten ominaisuudet, kultakin kaudelta saatavilla oleva tieto influenssavirusten lääkeherkkyyksistä influenssakausittain sekä sairauden merkitys eri maantieteellisillä alueilla ja eri potilasryhmissä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus

Tamiflu-suspensio ja Tamiflu kova kapseli ovat bioekvivalentteja lääkemuotoja. 75 mg:n annos voidaan annostella joko

• yhtenä 75 mg:n kapselina tai
• yhtenä 30 mg:n ja yhtenä 45 mg:n kapselina tai
• yhtenä 30 mg:n ja yhtenä 45 mg:n oraalisuspensioannoksena.

Aikuiset, nuoret ja lapset (> 40 kg), jotka kykenevät nielemään kapseleita, voivat ottaa vastaavan annoksen Tamiflu-kapseleita.

Hoito

Hoito on aloitettava mahdollisimman pian kahden ensimmäisen vuorokauden aikana influenssaoireiden alkamisesta.

Nuoret (13–17-vuotiaat) ja aikuiset: Suositeltu annos on 75 mg oseltamiviiria suun kautta kaksi kertaa vuorokaudessa 5 vuorokauden ajan (tai immuunipuutteisilla potilailla 10 vuorokauden ajan).

Pediatriset potilaat

1-vuotiaat ja tätä vanhemmat potilaat: Tamiflu 6 mg/ml -oraalisuspension suositusannokset esitetään alla olevassa taulukossa. Tamiflu 30 mg ja 45 mg kapselit ovat vaihtoehtona Tamiflu 6 mg/ml ‑oraalisuspension suositusannokselle.

Seuraavaa painonmukaista annostusohjetta suositellaan 1-vuotiaille tai tätä vanhemmille potilaille:

*Immuunipuutteisten (≥ 1-vuotiaiden) potilaiden hoidon suositeltu kesto on 10 vuorokautta. Ks. lisätietoja kohdasta Erityiset potilasryhmät, Immuunipuutteiset potilaat.

Yli 40 kg painavat lapset, jotka kykenevät nielemään kapseleita, voidaan hoitaa aikuisten annostuksella 75 mg:n kapseli kahdesti vuorokaudessa 5 vuorokauden ajan Tamiflu-oraalisuspension suositellun annoksen sijaan.

Alle 1-vuotiaat lapset: Suositeltu hoitoannos 0–12 kuukauden ikäisille lapsille on 3 mg/kg kahdesti vuorokaudessa. Suositus perustuu farmakokineettiseen tutkimus- ja turvallisuustietoon, joka osoittaa, että tällä annoksella saadaan 0–12 kuukauden ikäisille lapsille aihiolääkkeen ja aktiivisen metaboliitin plasmapitoisuudet, joiden oletetaan olevan kliinisesti tehokkaita ja joiden turvallisuusprofiili vastaa vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla todettua (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Kun 0–12 kuukauden ikäisille lapsille annetaan 1-3 ml Tamiflu 6 mg/ml oraaliliuosta, on käytettävä 3 ml:n ruiskua (mitta-asteikko 0,1 ml:n välein). Suurempien annosten antoon on käytettävä 10 ml:n ruiskua. Seuraavaa annostusohjetta suositellaan alle 1-vuotiaille:

Oseltamiviirin annostaulukko alle 1 vuoden ikäisille lapsille: 3 mg/kg kahdesti vuorokaudessa

* Taulukossa ei esitetä kaikkia mahdollisia painoja tämän potilasryhmän osalta.
**Immuunipuutteisten imeväisikäisten (0–12 kuukauden ikäisten) hoidon suositeltu kesto on 10 vuorokautta. Ks. lisätietoja kohdasta Erityiset potilasryhmät, Immuunipuutteiset potilaat.

Annossuositus ei ole tarkoitettu keskosille eli lapsille, joiden konseptioikä on alle 36 viikkoa. Tutkimustietoa ei ole riittävästi potilaista, jotka tarvitsevat erilaisen annostuksen fysiologisten toimintojen kehittymättömyyden vuoksi.

Ehkäisy

Altistumisen jälkeinen ehkäisy

Nuoret (13–17-vuotiaat) ja aikuiset: Suositeltu annos ehkäistä influenssa, joka aiheutuu läheisestä kontaktista infektoituneeseen henkilöön, on 75 mg oseltamiviiria kerran vuorokaudessa vähintään 10 vuorokauden ajan. Hoidon tulisi alkaa mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuorokauden sisällä altistumisesta tartunnan aiheuttajalle.

1-vuotiaat ja tätä vanhemmat lapset: Tamiflu 30 mg ja 45 mg kapselit ovat vaihtoehtona Tamiflu 6 mg/ml ‑oraalisuspension suositusannokselle.

Tamiflu-valmisteen suositeltu altistumisen jälkeinen ehkäisyannos on:

Yli 40 kg painaville lapsille, jotka kykenevät nielemään kapseleita, voidaan Tamiflu-suspension suositellun annoksen sijaan antaa influenssan ehkäisyksi 75 mg:n kapseli kerran vuorokaudessa 10 vuorokauden ajan.

Alle 1-vuotiaat lapset: Suositeltu ehkäisyannos pandemian aikana alle 12 kuukauden ikäisille lapsille on puolet päivittäisestä hoitoannoksesta. Suositus perustuu kliiniseen tutkimustietoon yli 1-vuotiailla lapsilla sekä aikuisilla. Se osoittaa, että puolta päivittäistä hoitoannosta vastaava annos, on kliinisesti tehokas influenssan ehkäisyssä (ks. altistussimulaatio kohdassa Farmakokinetiikka).

Pandemiatapauksessa on alle 12 kuukauden ikäisille lapsille, joille annetaan 1 ml–3 ml Tamiflu 6 mg/ml oraalisuspensiota, käytettävä 3 ml:n ruiskua (mitta-asteikko 0,1 ml:n välein). Suurempia annoksia käytettäessä on käytettävä 10 ml:n ruiskua.

Seuraavaa annostusohjetta suositellaan alle 1-vuotiaille:

Oseltamiviirin annostaulukko alle 1–vuotiaille lapsille: 3 mg/kg kerran vuorokaudessa

* Taulukossa ei esitetä kaikkia mahdollisia painoja tämän potilasryhmän osalta.

Annossuositusta ei ole tarkoitettu keskosille eli lapsille, joiden konseptioikä on alle 36 viikkoa. Tutkimustietoa ei ole riittävästi potilaista, jotka tarvitsevat erilaisen annostuksen fysiologisten toimintojen kehittymättömyyden vuoksi.

Ehkäisy influenssaepidemian aikana

Alle 12-vuotiailla lapsilla ei ole tehty influenssan ehkäisytutkimuksia influenssaepidemian aikana. Influenssan puhjettua paikkakunnalla suositeltu annos influenssan ehkäisyssä aikuisille ja nuorille on 75 mg oseltamiviiria kerran vuorokaudessa jopa 6 viikon ajan (tai immuunipuutteisilla potilailla jopa 12 viikon ajan).

Erityiset potilasryhmät

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla influenssan hoito- tai ehkäisyannoksen tarkistaminen ei ole tarpeen. Tutkimuksia ei ole tehty lapsipotilailla, joilla on maksan häiriöitä.

Munuaisten vajaatoiminta

Influenssan hoito: Annoksen tarkistamista suositellaan aikuisille ja nuorille (13–17-vuotiaille), joilla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Suositusannostukset esitetään alla olevassa taulukossa.

* Tiedot saatiin tutkimuksista, jotka tehtiin jatkuvaa peritoneaalidialyysihoitoa (CAPD) saaneilla potilailla. Oseltamiviirikarboksylaatin puhdistuman oletetaan olevan suurempi, kun käytetään automaattista peritoneaalidialyysia (APD). Jos nefrologi katsoo aiheelliseksi, hoito voidaan vaihtaa APD:stä CAPD:hen.

Influenssan ehkäisy: Annoksen tarkistamista suositellaan aikuisille ja nuorille (13–17-vuotiaille), joilla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta, kuten alla olevasta taulukosta ilmenee.

* Tiedot saatiin tutkimuksista, jotka tehtiin jatkuvaa peritoneaalidialyysihoitoa (CAPD) saaneilla potilailla. Oseltamiviirikarboksylaatin puhdistuman oletetaan olevan suurempi, kun käytetään automaattista peritoneaalidialyysia (APD). Jos nefrologi katsoo aiheelliseksi, hoito voidaan vaihtaa APD:stä CAPD:hen.

Annossuosituksia lapsille ei voida tehdä, koska kliinistä tutkimustietoa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla alle 12-vuotiailla lapsilla ei ole riittävästi.

Iäkkäät

Annoksen tarkistaminen ei ole tarpeen, ellei ole merkkejä keskivaikeasta tai vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta.

Immuunipuutteiset potilaat

Hoito: Immuunipuutteisten potilaiden influenssan hoidon suositeltu kesto on 10 vuorokautta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset ja Farmakodynamiikka). Annosta ei ole tarpeen muuttaa. Hoito pitää aloittaa mahdollisimman pian kahden ensimmäisen päivän kuluessa influenssan oireiden alkamisesta.

Kausittaisen influenssan ehkäisy: Pitempikestoista kausittaisen influenssan ehkäisyä on arvioitu immuunipuutteisilla potilailla 12 viikkoon asti (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Antotapa

Pakkauksessa on annostelua varten 3 ml:n ja 10 ml:n ruisku.

On suositeltavaa valmistaa Tamiflu-oraalisuspensio apteekissa ennen potilaalle antamista (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Oseltamiviiri on tehokas ainoastaan influenssavirusten aiheuttamassa sairaudessa. Sen tehosta muiden kuin influenssatyyppien aiheuttamissa sairauksissa ei ole mitään näyttöä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Tamiflu ei korvaa influenssarokotusta. Tamiflu-valmisteen käyttö ei vaikuta vuosittaisen influenssarokotuksen kohderyhmään. Suoja influenssaa vastaan kestää niin kauan kuin Tamiflu-valmistetta käytetään. Tamiflu-valmistetta tulisi käyttää influenssan hoitoon ja ehkäisyyn ainoastaan silloin, kun luotettavilla epidemiologisilla tiedoilla osoitetaan influenssavirusta esiintyvän paikkakunnalla.

Influenssaviruskantojen oseltamiviiriherkkyyden on osoitettu olevan hyvin vaihtelevaa (ks. kohta Farmakodynamiikka). Siksi lääkärin on ennen Tamiflu-valmisteen määräämispäätöstä huomioitava viimeisin saatavilla oleva tieto alueella sillä hetkellä esiintyvien virusten herkkyydestä oseltamiviirille.

Vaikea rinnakkaissairaus

Oseltamiviirin turvallisuudesta ja tehosta ei ole tietoa myöskään potilailla, joiden terveydentila on niin vakava tai epästabiili, että heillä katsotaan olevan välitön riski joutua sairaalahoitoon.

Immuunipuutteiset potilaat

Oseltamiviirin tehoa influenssan hoidossa tai ehkäisyssä ei ole täysin osoitettu immuunipuutteisilla potilailla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Sydän- tai hengityselinsairaus

Oseltamiviirin tehoa kroonista sydän- ja/tai hengityselinsairautta sairastavien henkilöiden hoidossa ei ole osoitettu. Komplikaatioiden esiintyvyydessä ei hoito- ja plaseboryhmien välillä havaittu eroja (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Pediatriset potilaat

Tutkimustietoa keskosten (konseptioikä < 36 viikkoa) annostelusuosituksista ei tällä hetkellä ole saatavilla.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta

Annoksen tarkistamista suositellaan sekä influenssan hoidossa että ehkäisyssä nuorille (13–17-vuotiaille) ja aikuisille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Annossuosituksia 1-vuotiaille tai tätä vanhemmille lapsille ei voida tehdä, koska kliinistä tutkimustietoa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla lapsilla ei ole riittävästi (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Neuropsykiatriset tapahtumat

Neuropsykiatrisia tapahtumia on raportoitu Tamiflu-valmisteen käytön aikana erityisesti lapsilla ja nuorilla influenssapotilailla. Näitä tapahtumia on myös havaittu potilailla, jotka eivät käyttäneet oseltamiviiria. Potilaiden käytösmuutoksia on seurattava huolella, ja hoidon jatkamisen hyödyt ja haitat on arvioitava huolella tapauskohtaisesti (ks. kohta Haittavaikutukset).

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää sorbitolia. Tätä lääkevalmistetta ei pidä antaa potilaille, joilla on perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi (HFI).

Sorbitoli saattaa aiheuttaa vatsavaivoja ja olla lievästi laksatiivinen.

Tämä lääkevalmiste sisältää natriumbentsoaattia. Natriumbentsoaatti (E211) voi lisätä vastasyntyneen (enintään 4 viikon ikäisen) ihon ja silmien keltaisuutta.

Oseltamiviirin farmakokineettiset ominaisuudet, kuten vähäinen proteiineihin sitoutuminen ja CYP450:stä ja glukuronidaasisysteemeistä riippumaton metabolia (ks. kohta Farmakokinetiikka), viittaavat siihen, etteivät merkittävät yhteisvaikutukset näiden mekanismien kautta ole todennäköisiä.

Probenesidi

Annoksen säätäminen ei ole tarpeen käytettäessä oseltamiviiria yhdessä probenesidin kanssa potilailla, joilla on normaali munuaisen toiminta. Probenesidin, tubulussekreetion anionisen reitin tehokkaan estäjän, yhtaikainen käyttö aiheuttaa noin kaksinkertaisen altistumisen oseltamiviirin aktiiviselle metaboliitille.

Amoksisilliini

Oseltamiviirilla ei ole kineettisiä yhteisvaikutuksia amoksisilliinin kanssa, joka eliminoituu samaa reittiä. Siten oseltamiviirin yhteisvaikutukset tämän reitin kautta ovat vähäisiä.

Renaalinen eliminaatio

Kliinisesti merkittävät yhteisvaikutukset, jotka johtuisivat kilpailusta tubulussekreetiosta, ovat epätodennäköisiä johtuen useimpien näiden aineiden turvamarginaaleista, aktiivisen metaboliitin eliminaation luonteesta (glomerulussuodatus ja anioninen tubulussekreetio) sekä näiden reittien erityskapasiteetista. Kuitenkin varovaisuutta tulee noudattaa määrättäessä oseltamiviiria henkilöille, jotka käyttävät myös samaa reittiä erittyviä aineita, joilla on kapea terapeuttinen marginaali (esim. klooripropamidi, metotreksaatti, fenyylibutatsoni).

Lisätiedot

Farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei ole havaittu oseltamiviirin tai sen päämetaboliitin ja parasetamolin, asetyylisalisyylihapon, simetidiinin, antasidien (magnesium- ja aluminiumhydroksidi sekä kalsiumkarbonaatti), rimantadiinin tai varfariinin (henkilöillä, joiden varfariinihoito on tasapainossa ja joilla ei ole influenssaa) välillä annettaessa niitä samanaikaisesti oseltamiviirin kanssa.

Raskaus

Influenssaan liittyy raskauteen ja sikiöön kohdistuvia haittoja, myös vakavien synnynnäisten epämuodostumien (mukaan lukien synnynnäisten sydänvikojen) riski. Laajat tiedot oseltamiviirin altistuksesta (yli 1 000 raskaudesta ensimmäisen raskauskolmanneksen ajalta) myyntiluvan myöntämisen jälkeen saaduista raporteista ja havaintotutkimuksista eivät viittaa oseltamiviirin epämuodostumia aiheuttavaan, fetaaliseen tai neonataaliseen toksisuuteen.

Yhdessä havaintotutkimuksessa, jossa epämuodostumien kokonaisriski ei suurentunut, ei tulosten perusteella voitu kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä koskien lasten ensimmäisten 12 elinkuukauden aikana diagnosoituja vakavia synnynnäisiä sydänvikoja. Tässä tutkimuksessa vakavia synnynnäisiä sydänvikoja ilmeni ensimmäisen raskauskolmanneksen aikaisen oseltamiviirialtistuksen jälkeen 1,76 %:lla (7 imeväisikäisellä 397:stä raskaudesta) verrattuna 1,01 %:iin yleisväestön altistumattomissa raskauksissa (ristitulosuhde 1,75; 95 %:n luottamusväli 0,51–5,98). Tämän havainnon kliininen merkitys ei ole selvä, koska tutkimuksen osoitusvoima oli heikko. Tutkimus oli lisäksi liian suppea, jotta vakavien epämuodostumien yksittäistä tyyppiä voitiin luotettavasti arvioida. Oseltamiviirille altistuneiden ja altistumattomien naisten vertailukelpoisuutta ei myöskään pystytty täysin takaamaan, etenkään sen suhteen, oliko naisilla influenssa vai ei.

Eläinkokeissa ei ole havaittu lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Tamiflu-valmisteen käyttöä raskauden aikana voidaan tarvittaessa harkita, kun otetaan huomioon saatavilla olevat turvallisuutta ja hyötyjä koskevat tiedot (tiedot hyödystä raskaana oleville naisille, ks. kohta Farmakodynamiikka, Influenssan hoito raskauden aikana) ja influenssaviruskannan patogeenisuus.

Imetys

Imettävillä rotilla oseltamiviiri ja sen aktiivinen metaboliitti erittyivät maitoon. Hyvin rajallinen määrä tietoa on saatavilla rintaruokittavista lapsista, joiden äiti on käyttänyt oseltamiviiriä, tai oseltamiviirin erittymisestä äidinmaitoon. Nämä tiedot osoittavat, että oseltamiviiria ja sen aktiivista metaboliittia löytyy äidinmaidosta tosin alhaisena pitoisuutena, mistä on seurauksena subterapeuttinen annos vauvalle. Kun otetaan huomioon nämä tiedot, influenssaviruskannan patogeenisuuden ja imettävän äidin peruskunnon oseltamiviirin antamista voidaan harkita, jos siitä on potentiaalista hyötyä imettävälle äidille.

Hedelmällisyys

Prekliinisiin tutkimuksiin perustuen Tamiflu-valmisteella ei ole havaittu vaikutuksia miesten tai naisten hedelmällisyyteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Tamiflu-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Yhteenveto turvallisuusprofiilista

Tamiflu-valmisteen yleinen turvallisuusprofiili perustuu kliinisistä tutkimuksista saatuihin tietoihin 6049 aikuisesta/nuoresta ja 1473 pediatrisesta potilaasta, jotka saivat Tamiflu- tai plasebohoitoa influenssaan sekä tietoihin 3990 aikuisesta/nuoresta ja 253 pediatrisesta potilaasta, jotka saivat Tamiflu-valmistetta tai plaseboa tai eivät lainkaan saaneet lääkehoitoa influenssan ehkäisyyn. Lisäksi 245 immuunipuutteista potilasta (mukaan lukien 7 nuorta ja 39 lasta) sai Tamiflu-valmistetta influenssan hoitoon ja 475 immuunipuutteista potilasta (mukaan lukien 18 lasta, joista 10 sai Tamiflu-valmistetta ja 8 plaseboa), sai Tamiflu-valmistetta tai plaseboa influenssan ehkäisyyn.

Aikuisilla/nuorilla hoitotutkimuksissa yleisimmin raportoidut haittavaikutukset olivat pahoinvointi ja oksentelu ja ehkäisytutkimuksissa pahoinvointi. Suurin osa havaituista haittavaikutuksista esiintyi vain hoidon ensimmäisenä tai toisena hoitopäivänä ja lievittyi itsestään 1–2 vuorokauden kuluessa. Lapsilla yleisimmin todettu haittavaikutus oli oksentelu. Suurimmalla osalla potilaista nämä haittavaikutukset eivät johtaneet Tamiflu-hoidon keskeyttämiseen.

Seuraavia vakavia haittavaikutuksia on harvoin raportoitu oseltamiviirin markkinoilletulon jälkeen: Anafylaktisia ja anafylaktoidisia reaktioita, maksan häiriöitä (fulminantti hepatiitti, maksan toimintahäiriö ja raskausmaksatauti), angioedeema, Stevens–Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi, ruoansulatuskanavan verenvuoto ja neuropsykiatriset häiriöt (neuropsykiatriset häiriöt ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Taulukoitu luettelo haittavaikutuksista

Alla olevassa taulukossa esitetyt haittavaikutukset on luokiteltu seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100–< 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000–< 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000–< 1/1 000) ja hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittavaikutukset on listattu asianmukaisiin luokkiin kliinisten tutkimusten yhdistetyn analyysin mukaisesti.

Influenssan hoito ja ehkäisy aikuisilla ja nuorilla:

Taulukossa 1 esitetään aikuisilla ja nuorilla tehdyissä hoito- ja ehkäisytutkimuksissa havaittuja haittavaikutuksia, joita todettiin yleisimmin suositusannoksella (hoito: 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa 5 vuorokauden ajan ja ehkäisy: 75 mg kerran vuorokaudessa 6 viikon ajan).

Influenssan ehkäisyyn suositellun annoksen Tamiflu-valmistetta (75 mg kerran vuorokaudessa 6 viikon ajan) saaneiden potilaiden turvallisuusprofiili oli laadullisesti samankaltainen kuin hoitotutkimuksissa olevilla potilailla huolimatta annostelun pidemmästä kestosta.

Taulukko 1 Haittavaikutukset, joita influenssatutkimuksissa on havaittu aikuisilla ja nuorilla Tamiflu-hoidon ja ehkäisyn aikana tai markkinoilletulon jälkeisessä seurannassa

Influenssan hoito ja ehkäisy lapsilla:

Influenssan hoitoa oseltamiviirilla tutkittiin kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui 1473 lasta (mukaan lukien muuten terveet 1–12-vuotiaat ja 6–12-vuotiaat astmaattiset lapset). Näistä 851 lasta sai hoidoksi oseltamiviirisuspensiota. Yhteensä 158 lasta [kotitalouksissa tehdyissä altistuksen jälkeisissä ehkäisytutkimuksissa (n = 99) ja 6 viikon pediatrisessa kausittaisen influenssan ehkäisytutkimuksessa (n = 49) ja 12 viikon pediatrisessa kausittaisen influenssan ehkäisytutkimuksessa immuunipuutteisilla potilailla (n = 10)] sai suositusannoksen Tamiflu-valmistetta kerran vuorokaudessa.

Taulukossa 2 esitetään lapsitutkimuksissa yleisimmin raportoidut haittavaikutukset

Taulukko 2 Haittavaikutukset, joita havaittiin Tamiflu-valmisteella tehdyissä lasten influenssan hoito- ja ehkäisytutkimuksissa ikään/painoon perustuva annostelu [30 mg – 75 mg kerran vuorokaudessa])

Kuvaus valikoiduista haittavaikutuksista:

Psyykkiset ja hermoston häiriöt

Influenssaan voi liittyä neurologisia ja käyttäytymiseen vaikuttavia oireita, kuten aistiharhoja, sekavuustiloja sekä epänormaalia käytöstä, mitkä ovat joissain tapauksissa johtaneet kuolemaan. Näitä tapahtumia voi esiintyä enkefaliitin tai enkefalopatian yhteydessä, mutta niitä voi esiintyä myös ilman selvää, vakavaa sairautta.

Markkinoille tulon jälkeisissä seurantaraporteissa Tamiflu-valmistetta saaneilla influenssapotilailla on esiintynyt kouristuksia ja sekavuustiloja (kuten tajunnan tason muutos, sekavuus, epänormaali käytös, harhakuvitelmat, sekavuustilat, kiihtymys, levottomuus sekä painajaiset). Ne ovat erittäin harvoin johtaneet itsensä vahingoittamiseen tai kuolemaan. Näitä tapahtumia on raportoitu ensisijaisesti lapsilla ja nuorilla, ja ne ovat usein alkaneet äkillisesti sekä lievittyneet nopeasti. Tamiflu-valmisteen osuutta tapahtumiin ei tiedetä. Samanlaisia neuropsykiatrisia tapahtumia on raportoitu myös potilailla, jotka eivät ole käyttäneet Tamiflu-valmistetta.

Maksa ja sappi

Influenssaoireisilla potilailla on havaittu maksan ja sapen häiriöitä, esimerkiksi hepatiittia ja kohonneita maksan entsyymiarvoja. Näihin tapauksiin sisältyy fataali fulminantti hepatiitti/maksan toimintahäiriö.

Muut erityisryhmät:

Pediatriset potilaat (alle 1-vuotiaat lapset)

Kahdessa 135:lle alle 1-vuotiaalle influenssaa sairastavalle lapselle tehdyssä oseltamiviirin farmakokinetiikkaa, farmakodynamiikkaa ja turvallisuusprofiilia selvittävässä tutkimuksessa ikäkohorttien turvallisuusprofiili oli samankaltainen, ja tavallisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat oksentelu, ripuli ja vaippaihottuma (ks. kohta Farmakokinetiikka). Lapsista, joiden konseptioikä on alle 36 viikkoa, ei ole riittävästi tietoja.

Oseltamiviirin turvallisuustieto alle 1-vuotiaiden influenssan hoidossa perustuu prospektiivisiin ja retrospektiivisiin havaintotutkimuksiin (käsittäen yhteensä yli 2400 lasta tästä ikäryhmästä) sekä epidemiologisiin tietokantatutkimuksiin ja myyntiluvan myöntämisen jälkeisiin raportteihin. Nämä viittaavat siihen, että turvallisuusprofiili alle 1-vuotiailla lapsilla on samanlainen kuin 1-vuotiailla tai tätä vanhemmilla lapsilla.

Iäkkäät potilaat ja potilaat, joilla on krooninen sydän- ja/tai hengityselinsairaus

Influenssan hoitotutkimuksiin osallistunut potilasryhmä muodostui muuten terveistä aikuisista ja nuorista sekä riskipotilaista (suurempi riski influenssan komplikaatioille esim. iäkkäät potilaat sekä potilaat, joilla oli krooninen sydän- ja/tai hengityselinsairaus). Riskipotilaiden turvallisuusprofiili oli yleensä laadullisesti samanlainen kuin muuten terveillä aikuisilla/nuorilla).

Immuunipuutteiset potilaat

Immuunipuutteisten potilaiden influenssan hoitoa arvioitiin kahdessa tutkimuksessa, joissa potilaat saivat hoitoa tavanomaisilla tai suurilla Tamiflu-annoksilla (kaksin- tai kolminkertainen annos) (ks. kohta Farmakodynamiikka). Näissä tutkimuksissa havaittu Tamiflu-valmisteen turvallisuusprofiili oli samankaltainen kuin aiemmin oli havaittu sellaisissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa Tamiflu-valmistetta annettiin influenssan hoitoon kaikkiin ikäryhmiin kuuluville ei-immuunipuutteisille potilaille (muuten terveitä potilaita tai riskipotilaita [ts. potilaita, joilla oli samanaikaisia hengitystie- ja/tai sydänsairauksia]). Immuunipuutteisilla lapsilla yleisimmin raportoitu haittavaikutus oli oksentelu (28 %).

12 viikkoa kestävään ehkäisytutkimukseen osallistui 475 immuunipuutteista potilasta, mukaan lukien 18 iältään 1–12-vuotiasta lasta. Oseltamiviiria saaneiden 238:n potilaan turvallisuusprofiili oli samankaltainen kuin oli aikaisemmin todettu Tamiflu-valmisteen kliinisissä ehkäisytutkimuksissa.

Lapset, joilla on keuhkoastma

Lapsilla, joilla on keuhkoastma, haittavaikutusprofiili oli yleensä laadullisesti samanlainen kuin muuten terveillä lapsilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 Fimea

Tamiflu-valmisteen yliannostustapauksia on raportoitu kliinisten lääketutkimuksien sekä markkinoilletulon jälkeisen seurannan kautta. Suurimmassa osassa näistä yliannostustapauksista ei raportoitu haittatapahtumia.

Yliannostuksen seurauksena raportoidut haittatapahtumat olivat luonteeltaan ja jakaumaltaan samanlaisia kuin mitä oli havaittu käytettäessä Tamiflu-valmistetta terapeuttisilla annoksilla, jotka on kuvattu kohdassa Haittavaikutukset Haittavaikutukset.

Erityistä vastalääkettä ei ole.

Pediatriset potilaat

Yliannostustapauksia on raportoitu yleisemmin lapsilla kuin aikuisilla ja nuorilla. Varovaisuutta tulee noudattaa valmistettaessa Tamiflu-oraalisuspensiota ja annettaessa Tamiflu-valmisteita lapsille.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset viruslääkkeet, neuraminidaasin estäjät ATC-koodi: J05AH02

Oseltamiviirifosfaatti on aktiivisen metaboliittinsa (oseltamiviirikarboksylaatti) prodrug-muoto. Aktiivinen metaboliitti on selektiivinen influenssaviruksen neuraminidaasientsyymin estäjä. Neuraminidaasientsyymit ovat viruksen pinnalla esiintyviä glykoproteiineja. Viruksen neuraminidaasiaktiviteetti on tärkeää sekä viruksen tunkeutumiselle infektoitumattomaan soluun että juuri muodostuneiden viruspartikkeleiden irtoamiselle infektoiduista soluista ja viruksen leviämiselle elimistöön.

Oseltamiviirikarboksylaatti estää influenssa A- ja ‑B-virusten neuraminidaaseja in vitro. Oseltamiviirifosfaatti estää influenssavirusten infektiota ja replikaatiota in vitro. Oseltamiviiri suun kautta annettuna estää influenssa A- ja ‑B-virusten replikaatiota ja patogeenisuutta in vivo influenssainfektion eläinmalleissa. Estovaikutus saadaan vastaavilla antiviraalialtistuksilla kuin ihmisillä 75 mg:n annoksella kaksi kertaa vuorokaudessa.

Oseltamiviirin antiviraalista vaikutusta influenssa A:han ja ‑B:hen tukevat kokeellisissa olosuhteissa suoritetut altistustutkimukset terveillä vapaaehtoisilla.

Neuraminidaasientsyymin IC50-arvot oseltamiviirille kliinisesti eristetystä influenssa A-viruksesta vaihtelivat 0,1 nM:sta 1,3 nM:iin ja influenssa B:llä arvo oli 2,6 nMa. Influenssa B:lle havaittiin julkaistuissa tutkimuksissa korkeampia IC50-arvoja (mediaani jopa 8,5 nM).

Kliiniset tutkimukset

Influenssainfektion hoito

Käyttöaihe perustuu normaalin influenssaepidemian aikana suoritettuihin kliinisiin tutkimuksiin, kun pääasiallinen aiheuttaja oli influenssa A -virus.

Oseltamiviiri on tehokas vain influenssaviruksen aiheuttamaan sairauteen. Tilastollisia analyysejä esitetään siksi ainoastaan influenssaviruksen infektoimista henkilöistä. Koko hoitotutkimuspopulaatioon kuului sekä influenssa-positiivisia että -negatiivisia henkilöitä (ITT = Intention To Treat). Hoidon teho aleni suhteessa influenssa-negatiivisten lukumäärään. Influenssainfektio vahvistettiin 67 %:lla (vaihtelu 46–74 %) kaikista hoitotutkimuksiin osallistuneista potilaista. Iäkkäistä potilaista 64 % oli influenssa-positiivisia ja kroonista sydän- ja/tai hengityselinsairautta sairastavista potilaista 62 % oli influenssa-positiivisia. Kaikissa faasin III hoitotutkimuksissa potilaita kerättiin tutkimukseen aikana, jolloin influenssaa tiedettiin esiintyvän paikkakunnalla.

Aikuiset ja nuoret 13 vuoden iästä alkaen: Potilaat olivat sopivia, jos he ilmoittautuivat 36 tunnin kuluessa oireiden alkamisesta, heillä oli kuumetta ≥ 37,8 °C sekä lisäksi vähintään yksi respiratorinen oire (yskä, nenäoireita tai kurkkukipua) ja vähintään yksi systeeminen oire (lihaskipu, vilunväreet/hikoilu, huonovointisuus, väsymys tai päänsärky). Kaikkien hoitotutkimuksiin osallistuneiden, influenssa-positiivisten aikuisten ja nuorten (N = 2413) yhdistetyssä tutkimusanalyysissä oseltamiviiri 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa viiden vuorokauden ajan vähensi influenssan kestoaikaa keskimäärin noin yhdellä päivällä plaseboryhmän 5,2 päivästä (95 %:n luottamusväli 4,9–5,5 päivää) 4,2 päivään (95 %:n luottamusväli 4,0–4,4 päivää; p ≤ 0,0001).

Koehenkilöillä diagnosoidut sekundääriset antibiooteilla hoidetut alempien hengitysteiden komplikaatiot (pääasiassa bronkiitti) vähenivät plaseboryhmän 12,7 %:sta (135/1063) oseltamiviirilla hoidettujen potilaiden 8,6 %:iin (116/1350) (p = 0,0012).

Influenssan hoito riskipotilailla: Influenssan keskimääräinen kestoaika ei vähentynyt merkitsevästi iäkkäillä potilailla (≥ 65-vuotiailla) eikä henkilöillä, joilla on krooninen sydän- ja/tai hengityselinsairaus, kun heille annettiin oseltamiviiria 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa viiden vuorokauden ajan. Kuumeen kokonaiskestoaika väheni oseltamiviiriryhmässä yhdellä päivällä. Influenssa-positiivisilla iäkkäillä potilailla oseltamiviiri vähensi merkitsevästi antibiooteilla hoidettavien alempien hengitysteiden komplikaatioita (pääasiassa bronkiittia ja myös alempien hengitysteiden tulehdusta sekä pneumoniaa) plaseboryhmän 19 %:sta (52/268) oseltamiviiriryhmän 12 %:iin (29/250)(p = 0,0156).

Influenssa-positiivisilla, kroonista sydän- ja/tai hengityselinsairautta sairastavilla potilailla antibiooteilla hoidettavien alempien hengitysteiden komplikaatioiden (pääasiassa bronkiitti) esiintyvyys oli plaseboryhmässä 17 % (22/133) ja oseltamiviiriryhmässä 14 % (16/118) (p = 0,5976).

Influenssan hoito raskauden aikana: Oseltamiviirin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole tehty kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia. Myyntiluvan saamisen jälkeen tehdyistä sekä retrospektiivisistä havainnointitutkimuksista on kuitenkin näyttöä siitä, että tämänhetkisestä annostuksesta on tälle potilasjoukolle hyötyä sairastuvuuden/kuolleisuuden vähentämisessä. Farmakokineettisten analyysien tulokset osoittavat, että altistus aktiiviselle metaboliitille on pienempi, mutta annosmuutoksia ei suositella raskaana olevien naisten estohoidossa tai käytettäessä valmistetta influenssan ehkäisyyn (ks. kohta Farmakokinetiikka, Farmakokinetiikka, Erityisryhmät).

Lasten influenssan hoito: Muuten terveillä (65 % influenssa-positiivisia) 1–12-vuotiailla lapsilla (keski-ikä 5,3 vuotta) tehdyssä tutkimuksessa lapsilla oli kuumetta (≥ 37,8 °C) sekä joko yskää tai nuhaa. 67 %:lla influenssa-positiivisista potilaista oli influenssa A ja 33 %:lla influenssa B. Oseltamiviirihoito (oseltamiviiria 2 mg/kg) aloitettiin 48 tunnin sisällä oireiden alkamisesta. Hoito vähensi merkitsevästi sairauden kestoa 1,5 päivällä (95 %:n luottamusväli 0,6–2,2 päivää; p < 0,0001) verrattuna plaseboon (määritelty normaalin terveydentilan ja aktiivisuuden palautumisena sekä kuumeen, yskän ja nuhan lievittymisenä). Oseltamiviiri vähensi akuutin välikorvatulehduksen esiintyvyyttä plaseboryhmän 26,5 %:sta (53/200) oseltamiviirilla hoidettujen lasten 16 %:iin (29/183) (p = 0,013).

Toinen tutkimus tehtiin 334:llä 6–12-vuotiaalla astmaattisella lapsella, joista 53,6 % oli influenssa-positiivisia. Oseltamiviiriryhmässä sairauden kesto ei lyhentynyt merkitsevästi. Kuudenteen päivään mennessä (viimeinen hoitopäivä) FEV₁ oli oseltamiviirilla hoidetussa ryhmässä noussut 10,8 %:lla verrattuna plaseboryhmän 4,7 %:iin (p = 0,0148).

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Tamiflu-valmisteen käytöstä influenssan hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Alle 1-vuotiaiden lasten käyttöaihe perustuu vanhemmista lapsista saatujen tehoa koskevien tietojen perusteella tehtyihin päätelmiin, ja suositeltu annostus perustuu farmakokineettisen mallinnuksen tietoihin (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Influenssa B-infektion hoito: Kaikkiaan 15 % influenssa-positiivisesta populaatiosta sairastui influenssa B:hen (määrä vaihtelee 1–33 %:iin yksittäisissä tutkimuksissa). Sairauden keskimääräinen kestoaika influenssa B:n infektoimilla henkilöillä ei eronnut merkitsevästi hoitoryhmien välillä yksittäisissä tutkimuksissa. Analyysissä yhdistettiin influenssa B:n infektoimien 504 henkilön tiedot. Oseltamiviiri lyhensi kaikkien oireiden kestoaikaa 0,7 päivällä (95 %:n luottamusväli 0,1–1,6 päivää; p = 0,022) sekä kuumeen (≥ 37,8 °C), yskän ja nuhan kestoa yhdellä päivällä (95 %:n luottamusväli 0,4–1,7 päivää; p < 0,001) plaseboon verrattuna.

Immuunipuutteisten potilaiden influenssan hoito: Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa arvioitiin oseltamiviirihoidon turvallisuutta ja selvitettiin sen vaikutuksia resistenttien influenssaviruskantojen kehittymiseen (primaarianalyysi) 151 immuunipuutteisella aikuisella potilaalla, 7 nuorella ja 9 lapsella, joilla oli influenssatartunta ja joilla oseltamiviirin teho oli arvioitavissa (sekundaarianalyysi, ei tilastollista voimaa). Tutkimuksessa mukana olleet potilaat olivat saaneet kiinteän elinsiirteen tai hematopoieettisen kantasolusiirteen, olivat HIV-positiivisia (CD4⁺-solumäärä < 500 solua/mm³), saivat systeemistä immunosuppressiivista hoitoa tai heillä oli pahanlaatuinen verisairaus. Potilaat satunnaistettiin 96 tunnin kuluessa oireiden alkamisesta saamaan hoitoa 10 vuorokauden ajan. Annettuja hoitoja olivat tavanomainen oseltamiviiriannos (75 mg tai painon mukainen annos lapsille) kaksi kertaa vuorokaudessa (73 aikuista potilasta, 4 nuorta potilasta ja 4 lasta) tai kaksinkertainen oseltamiviiriannos (150 mg tai painon mukainen annos lapsille) kaksi kertaa vuorokaudessa (78 aikuista potilasta, 3 nuorta potilasta ja 5 lasta).

Oireiden häviämiseen kuluneen ajan mediaani oli aikuisilla ja nuorilla samankaltainen tavanomaista annosta (103,4 tuntia [95 %:n luottamusväli 75,4–122,7]) ja kaksinkertaista annosta (107,2 tuntia [95 %:n luottamusväli 63,9–140,0]) saaneissa ryhmissä. Lapsilla oireiden häviämiseen kulunut aika vaihteli, ja pieni otoskoko rajoittaa tulkintaa. Niiden aikuisten potilaiden osuus, joilla esiintyi sekundaari-infektioita, oli samankaltainen tavanomaista annosta ja kaksinkertaista annosta saaneissa ryhmissä (8,2 % vs. 5,1 %). Tavanomaista annosta saaneista nuorista ja lapsista vain yhdellä potilaalla (nuorella) esiintyi sekundaari-infektio (bakteeriperäinen sinuiitti).

Vaikea-asteisesti immuunipuutteisilla lapsilla (≤ 12-vuotiailla, n = 30) tehtiin farmakokineettinen ja farmakodynaaminen tutkimus, jossa he saivat tavanomaista oseltamiviiriannosta (75 mg tai painon mukainen annos kaksi kertaa vuorokaudessa) tai kolminkertaista oseltamiviiriannosta (225 mg tai painon mukainen annos kaksi kertaa vuorokaudessa) viruksen erittymisen kestosta riippuen 5–20 vuorokauden sopeutetun annostusjakson ajan (hoidon keskimääräinen kesto: 9 vuorokautta). Tavanomaista annosta saaneessa ryhmässä yhdelläkään potilaalla ei raportoitu bakteerien aiheuttamia sekundaari-infektioita, mutta niitä raportoitiin kahdella potilaalla kolminkertaista annosta saaneessa ryhmässä (bronkiitti ja sinuiitti).

Influenssan ehkäisy

Oseltamiviirin teho ehkäistä normaalin tartunnan kautta saatua influenssasairautta on osoitettu altistumisen jälkeisessä ehkäisytutkimuksessa sekä kahdessa epidemian aikaisessa ehkäisytutkimuksessa. Ensisijainen tehon mitta kaikille näille tutkimuksille oli laboratoriossa varmennettu influenssa. Influenssaepidemian virulenssi ei ole ennustettavissa ja vaihtelee alueittain sekä kaudesta toiseen; siksi “number needed to treat" (NNT) ‑arvo eli potilasmäärä, joka tarvitaan yhden influenssatapauksen estämiseen, vaihtelee.

Altistumisen jälkeinen ehkäisy: Eräässä tutkimuksessa (12,6 % rokotettu influenssaa vastaan) aloitettiin oseltamiviirihoito 75 mg kerran vuorokaudessa henkilöillä, jotka olivat olleet kontaktissa varmennetun influenssatapauksen kanssa (ns. indeksitapaus). Hoito aloitettiin kahden vuorokauden sisällä siitä, kun indeksitapaus oli saanut oireita ja sitä jatkettiin seitsemän vuorokauden ajan. Influenssa varmennettiin 163 indeksitapauksessa 377:stä. Oseltamiviiri vähensi merkitsevästi influenssasairauden esiintyvyyttä henkilöillä, jotka olivat olleet kontaktissa kliinisesti varmennetun influenssatapauksen kanssa, plaseboryhmän 24 potilaasta 200:sta (12 %) oseltamiviiriryhmän kahteen potilaaseen 205:stä (1 %) (92 %:n vähentyminen, 95 %:n luottamusväli 6–16; p ≤ 0,0001). Ryhmässä, joka oli ollut kontaktissa influenssatapauksen kanssa, “number needed to treat" (NNT) oli 10 (95 %:n luottamusväli 9–12). Koko populaatiossa (ITT) riippumatta indeksitapauksen infektiotilanteesta NNT oli 16 (95 %:n luottamusväli 15–19).

Oseltamiviirin teho normaalin tartunnan kautta saadun influenssasairauden ehkäisyssä on osoitettu altistumisen jälkeisessä kotitalouksien estotutkimuksessa. Tutkimuksessa oli mukana aikuisia, nuoria sekä 1–12-vuotiaita lapsia (indeksitapauksia ja influenssapotilaan kanssa kontaktissa olleita perheenjäseniä). Ensisijainen tutkimuksessa käytetty tehon mitta oli laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyminen kotitalouksissa. Oseltamiviiriprofylaksia kesti 10 vuorokauden ajan. Laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyminen kotitalouksissa väheni koko populaatiossa 20 %:sta (27 potilasta 136:sta ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä) 7 %:iin (10 potilasta 135:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä), (62,7 %:n vähennys [95 %:n luottamusväli 26,081,2; p = 0,0042]). Kotitalouksissa influenssan infektoimilla indeksitapauksilla influenssan esiintyvyys väheni 26 %:sta (23 potilasta 89:stä ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä) 11 %:iin (9 potilasta 84:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä), (58,5 %:n vähennys, [95 %:n luottamusväli 15,6–79,6]; p = 0,0114).

1–12-vuotiaille lapsille tehdyn alaryhmäanalyysin mukaan laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyvyys lapsilla väheni merkitsevästi 19 %:sta (21 potilasta 111:stä ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä) 7 %:iin (7 potilasta 104:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä) (64 %:n vähennys, [95 %:n luottamusväli 15,8–85,0]; p = 0,0188). Lapsilla, jotka eivät olleet vielä levittäneet virusta tutkimuksen alussa, laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyvyys väheni 21 %:sta (15 potilasta 70:stä ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä) 4 %:iin (2 potilasta 47:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä), (80,1 %:n vähennys, [95 %:n luottamusväli 22,0–94,9]; p = 0,0206). NNT koko lapsipopulaatiossa (ITT) oli 9 (95 %:n luottamusväli 7–24) ja infektoituneiden indeksitapausten lapsikontakteissa (ITT II) 8 (95 %:n luottamusväli 6, yläarvo ei laskettavissa).

Alle 1-vuotiaiden lasten altistumisen jälkeinen influenssan ehkäisy pandemian aikana:

Influenssan ehkäisyä pandemian aikana ei ole tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa 0–12 kuukauden ikäisillä lapsilla. Ks. kohdasta Farmakokinetiikka tiedot altistussimulaatiosta.

Ehkäisy influenssaepidemian aikana: Kahteen muuhun tutkimukseen otettiin rokottamattomia, muuten terveitä aikuisia. Näiden tutkimusten tuloksia yhdistettäessä oseltamiviiri annettuna 75 mg kerran vuorokaudessa kuuden viikon ajan vähensi merkitsevästi kliinisiä influenssasairauksia, kun influenssaa esiintyi paikkakunnalla. Plaseboryhmässä influenssaoireita havaittiin 25 potilaalla 519:stä (4,8 %), oseltamiviiriryhmässä 6 potilaalla 520:stä (1,2 %) (76 %:n väheneminen, 95 %:n luottamusväli 1,6–5,7; p = 0,0006). NNT tässä tutkimuksessa oli 28 (95 %:n luottamusväli 24–50).

Eräässä tutkimuksessa seurattiin laitoshoidossa olevia iäkkäitä potilaita, joista 80 % sai influenssarokotteen. 75 mg oseltamiviiria kerran vuorokaudessa kuuden viikon ajan vähensi merkitsevästi kliinisen influenssasairauden esiintyvyyttä. Plaseboryhmässä influenssaoireita havaittiin 12 potilaalla 272:sta (4,4 %), oseltamiviiriryhmässä yhdellä potilaalla 276:sta (0,4 %) (92 %:n väheneminen, 95 %:n luottamusväli 1,5–6,6; p = 0,0015). NNT tässä tutkimuksessa oli 25 (95 %:n luottamusväli 23–62).

Influenssan ehkäisy immuunipuutteisilla potilailla: Kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa, satunnaistetussa tutkimuksessa selvitettiin kausittaisen influenssan ehkäisyä 475 immuunipuutteisella potilaalla, joista 18 oli 1–12 -vuotiasta lasta (388 elinsiirtopotilasta [195 plasebo; 193 oseltamiviiri], 87 hematopoieettista kantasolusiirtopotilasta [43 plasebo; 44 oseltamiviiri], ei potilaita, joilla muita immuunivastetta vähentäviä tiloja). Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli laboratoriossa varmistettujen influenssatapausten ilmaantuvuus, joka määritettiin virusviljelyllä ja/tai hemagglutinaatiota inhiboivien vasta-aineiden nelinkertaisen nousun perusteella. Laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten ilmaantuvuus oli 2,9 % (7 potilasta 238:sta plaseboryhmässä ja 2,1 % (5 potilasta 237:stä) oseltamiviiriryhmässä (95 %:n luottamusväli -2,3 %–4,1 %; p = 0,772).

Erityisiä tutkimuksia komplikaatioriskin pienentymisestä ei ole tehty.

Oseltamiviiriresistenssi

Kliiniset tutkimukset: Rochen taloudellisesti tukemissa kliinisissä tutkimuksissa on tutkittu influenssavirusten vähentyneen oseltamiviiriherkkyyden tai selvän oseltamiviiriresistenssin ilmaantuvuuden riskiä. Oseltamiviirille resistenttien virusten kehittyminen hoidon aikana oli lapsilla yleisempää kuin aikuisilla, sillä esiintyvyys vaihteli alle 1 %:sta aikuisilla 18 %:iin alle 1‑vuotiailla lapsilla. Lapset, joiden todettiin kantavan oseltamiviirille resistenttiä virusta, erittivät virusta yleensä pidempään kuin ne tutkittavat, joiden virus oli hoidolle herkkä. Hoidosta aiheutunut resistenssi oseltamiviirille ei kuitenkaan vaikuttanut hoitovasteeseen eikä pitkittänyt influenssan oireita.

Oseltamiviiriresistenssin ilmaantuvuuden havaittiin olevan kaiken kaikkiaan suurempi immuunipuutteisilla aikuisilla ja nuorilla potilailla, jotka saivat tavanomaista tai kaksinkertaista oseltamiviiriannosta 10 vuorokauden ajan [14,5 % (10/69) tavanomaista annosta saaneessa ryhmässä ja 2,7 % (2/74) kaksinkertaista annosta saaneessa ryhmässä] verrattuna muuten terveillä aikuisilla ja nuorilla potilailla tehtyjen tutkimusten tuloksiin. Valtaosa resistenttejä viruksia kehittäneistä aikuisista potilaista oli saanut siirteen (8/10 potilasta tavanomaista annosta saaneessa ryhmässä ja 2/2 potilasta kaksinkertaista annosta saaneessa ryhmässä). Useimmilla potilailla, joilla esiintyi oseltamiviirille resistenttiä virusta, oli influessa A ‑infektio ja viruksen erittyminen pitkittyi.

Kahdessa tutkimuksessa, joissa annettiin Tamiflu-hoitoa immuunipuutteisille (≤ 12-vuotiaille) lapsille ja joissa arvioitiin resistenssiä näillä potilailla, oseltamiviiriresistenssin havaittu ilmaantuvuus oli 20,7 % (6/29). Niistä kuudesta immuunipuutteisesta lapsesta, joilla todettiin hoidosta aiheutunut oseltamiviiriresistenssi, kolme potilasta sai tavanomaista annosta ja kolme potilasta sai suurta annosta (kaksin- tai kolminkertaista annosta). Valtaosalla oli akuutti lymfaattinen leukemia, ja he olivat iältään ≤ 5‑vuotiaita.

Oseltamiviiriresistenssin ilmaantuvuus kliinisissä tutkimuksissa

* Täydellistä genotyypitystä ei tehty kaikissa tutkimuksissa.

Influenssan ehkäisy

Tähän mennessä tehdyissä Tamiflu-valmisteen kliinisissä lääketutkimuksissa immunokompetenteillä henkilöillä ei ole saatu näyttöä resistenssin ilmaantumisesta altistumisen jälkeisen (7 päivää), perheenjäsenen altistumisen jälkeisen (10 päivää) tai kausittaisen influenssan ehkäisytutkimuksessa (42 päivää). Immuunipuutteisilla potilailla ei havaittu resistenssiä 12 viikon ehkäisytutkimuksen aikana.

Kliininen ja seurantatieto: Oseltamiviirille altistumattomien potilaiden influenssa A- ja B-viruksissa on havaittu luonnollisia mutaatioita, joihin liittyy vähentynyt herkkyys oseltamiviirille in vitro. Oseltamiviirihoidon aikana valikoituneita resistenttejä viruskantoja on eristetty sekä immunokompetenteiltä että immuunipuutteisilta potilailta. Immuunipuutteisilla potilailla ja nuorilla lapsilla on suurempi todennäköisyys kehittää oseltamiviirille resistentti virus hoidon aikana.

Oseltamiviirilla hoidetuilta potilailta eristettyjen oseltamiviirille resistenttien virusten sekä oseltamiviirille resistenttien influenssavirusten laboratoriokantojen on todettu sisältävän mutaatioita N1- ja N2-neuraminidaaseissa. Resistenssimutaatiot ovat tavallisesti virusalatyyppikohtaisia. Vuodesta 2007 lähtien on havaittu satunnaisesti H1N1-viruskannoissa luonnollisesti esiintyvää H275Y-mutaatioon liittyvää resistenssiä. Oseltamiviiriherkkyys ja tämän kaltaisten virusten esiintyvyys näyttää vaihtelevan sekä kausittain että maantieteellisesti. Vuonna 2008 Euroopassa H275Y-mutaatio havaittiin yli 99 prosentissa H1N1-influenssaisolaatteja. Vuonna 2009 H1N1 (”sikainfluenssa”) oli lähes aina herkkä oseltamiviirille. Resistenssitapauksia raportoitiin vain satunnaisesti, liittyen sekä hoitoon että ehkäisyyn.

Yleistä

Imeytyminen

Oseltamiviiri imeytyy hyvin ruuansulatuskanavasta suun kautta tapahtuvan oseltamiviirifosfaatin (prodrug-muoto) annostelun jälkeen ja muuttuu suurelta osin maksaesteraasien vaikutuksesta aktiiviseksi metaboliitiksi (oseltamiviirikarboksylaatti). Vähintään 75 % suun kautta otetusta annoksesta siirtyy systeemiseen verenkiertoon aktiivisen metaboliitin muodossa. Altistuminen prodrug-muodolle on vähemmän kuin 5 % verrattuna aktiiviseen metaboliittiin. Sekä prodrug-muodon että aktiivisen metaboliitin pitoisuudet plasmassa ovat annosriippuvaisia eikä ruuan yhtaikainen nauttiminen niihin vaikuta.

Jakautuminen

Oseltamiviirikarboksylaatin keskimääräinen vakaan tason (steady state) jakautumistilavuus on ihmisillä noin 23 litraa, joka on yhtä paljon kuin kehon ekstrasellulaarinesteen tilavuus. Koska neuraminidaasiaktiivisuus on solunulkoista, oseltamiviirikarboksylaatti jakautuu kaikkiin niihin paikkoihin, joissa virusta on.

Oseltamiviirikarboksylaatin sitoutuminen ihmisen plasman proteiiniin on vähäistä (noin 3 %).

Biotransformaatio

Oseltamiviiri muuttuu suurelta osin maksan esteraasien vaikutuksesta oseltamiviirikarboksylaatiksi. In vitro ‑tutkimukset osoittivat, ettei oseltamiviiri eikä sen aktiivinen metaboliitti ole tärkeimpien sytokromi P450 ‑isoentsyymien substraatteja eikä estäjiä. Toisen faasin konjugaatteja kummastakaan yhdisteestä ei ole osoitettu in vivo.

Eliminaatio

Imeytynyt oseltamiviiri eliminoituu ensisijaisesti (> 90 %) muuttumalla oseltamiviirikarboksylaatiksi. Se ei metaboloidu vaan erittyy virtsaan. Oseltamiviirikarboksylaatin huippupitoisuuden puoliintumisaika plasmassa on useimmilla potilailla 6–10 tuntia. Aktiivinen metaboliitti erittyy kokonaan munuaisten kautta. Munuaispuhdistuma (18,8 l/h) ylittää glomerulussuodosnopeuden (7,5 l/h). Tämä viittaa siihen, että glomerulussuodatuksen lisäksi tapahtuu tubulussekreetiota. Vähemmän kuin 20 % radioisotooppileimatusta annoksesta erittyy ulosteisiin.

Muut erityisryhmät

Pediatriset potilaat

Alle 1-vuotiaat lapset: Tamiflu-valmisteen farmakokinetiikkaa, farmakodynamiikkaa ja turvallisuutta on arvioitu kahdessa avoimessa kontrolloimattomassa tutkimuksessa, joihin osallistui myös alle 1-vuotiaita influenssatartunnan saaneita lapsia (n = 135). Painon suhteen korjattu aktiivisen metaboliitin puhdistuma alle 1-vuotiailla on pienempi kuin vanhemmilla lapsilla. Myös altistumisessa metaboliitille on enemmän vaihtelua pienimmillä lapsilla. Saatavilla olevat tiedot osoittavat, että 0−12 kuukauden ikäisillä lapsilla annos 3 mg/kg saa aikaan sellaiset aihiolääkkeen ja aktiivisen metaboliitin pitoisuudet plasmassa, joiden oletetaan olevan tehokkaita ja joiden turvallisuusprofiili vastaa vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla todettua turvallisuusprofiilia käytettäessä hyväksyttyä annosta (ks. kohdat Käyttöaiheet ja Annostus ja antotapa). Ilmoitetut haittavaikutukset olivat yhdenmukaisia vanhemmilla lapsilla todetun turvallisuusprofiilin kanssa.

Tietoja influenssan ehkäisystä altistumisen jälkeen alle 1-vuotiailla ei ole tietoja. Alle 12-vuotiailla lapsilla ei ole tehty influenssaepidemian aikana influenssan ehkäisytutkimuksia.

Alle 1-vuotiaiden lasten altistumisen jälkeinen influenssan ehkäisy pandemian aikana: simulaatio < 1 vuoden ikäisille lapsille kerran vuorokaudessa annetuista annoksista 3 mg/kg osoitti, että altistuminen on verrannollinen aikuisille kerran vuorokaudessa annettujen 75 mg:n annosten jälkeisen altistumisen kanssa tai sitä suurempi. Altistuminen ei ole suurempi kuin < 1 vuoden ikäisten lasten hoidossa (3 mg/kg kaksi kertaa vuorokaudessa), ja turvallisuusprofiili on oletettavasti verrannollinen (ks. kohta Haittavaikutukset). Alle 1-vuotiailla lapsilla ei ole tehty estohoitoa koskevia kliinisiä tutkimuksia.

Lapset (1-vuotiaat tai tätä vanhemmat): Oseltamiviirin farmakokinetiikkaa on tutkittu kerta-annostutkimuksessa 1–16-vuotiailla lapsilla. Kliinisessä tehotutkimuksessa seurattiin toistuvan annoksen farmakokinetiikkaa pienessä lapsiryhmässä. Oseltamiviiri ja sen aktiivinen metaboliitti poistuivat nuorempien lasten elimistöstä nopeammin kuin aikuisilta, mikä johti vähäisempään altistumiseen annetulla mg/kg-annoksella. 2 mg/kg annos saa aikaan oseltamiviirikarboksylaattialtistuksen, joka on verrannollinen aikuisten 75 mg:n kerta-annoksen jälkeiseen altistumiseen (noin 1 mg/kg). Oseltamiviirin farmakokinetiikka 12-vuotiailla ja vanhemmilla lapsilla on samanlaista kuin aikuisilla.

Iäkkäät

Altistuminen aktiiviselle metaboliitille steady state -vaiheessa on noin 25–35 % suurempi iäkkäillä potilailla (65–78-vuotiailla) kuin alle 65-vuotiailla käytettäessä toisiaan vastaavia oseltamiviiriannoksia. Iäkkäillä potilailla todetut puoliintumisajat ovat samanlaisia kuin nuorilla aikuisilla. Siedettävyyden ja lääkkeelle altistumisen perusteella annoksen säätäminen ei ole tarpeen iäkkäillä potilailla, ellei heillä ole merkkejä keskivaikeasta tai vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta (kreatiniinipuhdistuma alle 60 ml/min) (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Munuaisten vajaatoiminta

Annettaessa 100 mg oseltamiviiria kahdesti vuorokaudessa viiden vuorokauden ajan potilaille, joilla oli eriasteista munuaisten vajaatoimintaa, todettiin aktiiviselle metaboliitille altistumisen olevan kääntäen verrannollinen munuaisfunktioon (annostelu ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta

In vitro -tutkimusten perusteella ei ole odotettavissa, että altistuminen oseltamiviirille lisääntyisi merkittävästi eikä myöskään, että altistuminen aktiiviselle metaboliitille vähenisi maksan vajaatoimintapotilailla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Raskaana olevat naiset

Yhdistetyn potilasjoukon farmakokineettinen analyysi osoittaa, että kohdassa Annostus ja antotapa Annostus ja antotapa kuvatulla Tamiflu-annostuksella altistus aktiiviselle metaboliitille on pienempi (keskimäärin 30 % kaikkien raskauskolmannesten aikana) verrattuna naisiin, jotka eivät ole raskaana. Ennakoitu pienempi altistus on kuitenkin edelleen virusten replikaatiota estävää pitoisuutta (IC95-arvoa) suurempi ja useiden influenssaviruskantojen hoidossa tarvittavalla tasolla. Havainnointitutkimuksista on lisäksi saatu näyttöä siitä, että tämä potilasjoukko hyötyy nykyisestä annostuksesta.Annosmuutoksia ei näin ollen suositella käytettäessä valmistetta raskaana olevien naisten hoitoon tai influenssan ehkäisyyn (ks. kohta Raskaus ja imetys Hedelmällisyys, raskaus ja imetys).

Immuunipuutteiset potilaat

Populaatiofarmakokineettiset analyysit osoittavat, että immuunipuutteisilla aikuisilla ja pediatrisilla (< 18‑vuotiailla) potilailla oseltamiviirihoito (kohdassa Annostus ja antotapa Annostus ja antotapa kuvatulla tavalla) johtaa suurentuneeseen ennustettuun altistukseen (noin 5 %:sta enintään 50 %:iin) aktiiviselle metaboliitille verrattuna ei-immuunipuutteisiin potilaisiin, joiden kreatiniinipuhdistuma on verrannollinen. Aktiivisen metaboliitin suuren turvamarginaalin vuoksi annoksen sovittaminen immuunipuutteisille potilaille ei kuitenkaan ole tarpeen. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien immuunipuutteisten potilaiden annosta pitää kuitenkin säätää kohdassa Annostus ja antotapa Annostus ja antotapa kuvatulla tavalla.

Kahden immuunipuutteisilla potilailla tehdyn tutkimuksen farmakokineettiset ja farmakodynaamiset analyysit osoittivat, että tavanomaisesta annoksesta aiheutuvaa altistusta suuremmista altistuksista ei ole merkittävää lisähyötyä.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja genotoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Tavanomaiset karsinogeenisuustutkimukset antoivat viitteitä tiettyjen kasvaimien annosriippuvaisesta lisääntymisestä jyrsijöillä. Kasvaimet olivat tyypillisiä käytetylle jyrsijäkannalle. Tutkimuksissa käytetyt annokset ja ihmisillä kliiniseen käyttöön suositellut annokset huomioon ottaen havainnot eivät muuta Tamiflu-valmisteen riski-hyötysuhdetta sille hyväksytyissä käyttöaiheissa.

Rotilla annoksilla ad 1500 mg/kg/vrk ja kaneilla annoksilla ad 500 mg/kg/vrk suoritetuissa teratologisissa tutkimuksissa ei ole havaittu vaikutuksia sikiöaikaiseen kehitykseen. Rottien hedelmällisyyskokeissa ei kummallakaan sukupuolella esiintynyt haittavaikutuksia, kun annosta nostettiin aina 1500 mg:aan/kg/vrk. Pre- ja postnataalisissa rottatutkimuksissa annoksella 1500 mg/kg/vrk havaittiin naarasrotilla pitkittynyttä synnytystä. Turvamarginaali ihmisaltistuksen ja rottien korkeimman, ei-haittavaikutuksia aiheuttavan annoksen välillä on 480-kertainen oseltamiviirilla ja vastaavasti 44-kertainen aktiivisella metaboliitilla. Rottien ja kanien sikiöiden altistuminen oli noin 15–20 % emon altistumisesta.

Imettävillä rotilla sekä oseltamiviiri että sen aktiivinen metaboliitti erittyvät maitoon. Oseltamiviiri ja sen aktiivinen metaboliitti erittyvät ihmismaitoon, tosin tietoa on varsin rajallisesti. Eläintietojen perusteella voidaan arvioida, että edellä mainittujen yhdisteiden määrät olisivat noin 0,01 mg/vrk ja 0,3 mg/vrk.

Oseltamiviirin mahdollista ihoärsytystä on tutkittu marsuilla. Eryteemaa havaittiin noin 50 %:lla eläimistä, joita oli käsitelty aktiivisella lääkeaineella. Kaneilla havaittiin palautuvaa silmä-ärsytystä.

Aikuisille rotille annetuilla hyvin suurilla oraalisilla oseltamiviirifosfaattisuolan kerta-annoksilla (korkein tutkittu annos oli 1310 mg/kg) ei havaittu olevan haittavaikutuksia, kun taas nuorilla seitsemän vuorokauden ikäisillä rotan poikasilla vastaavat annokset johtivat myrkytykseen (kuolema mukaan luettuna). Näitä haittavaikutuksia todettiin yli 657 mg/kg annoksilla. Oseltamiviiriannoksella 500 mg/kg haittavaikutuksia ei havaittu pitkäaikaisessakaan hoidossa (annettuna 500 mg/kg/vrk 7−21 vuorokautta synnytyksen jälkeen).

Sorbitoli (E420)
Natriumdivetysitraatti (E331[a])
Ksantaanikumi (E415)
Natriumbentsoaatti (E211)
Sakkariininatrium (E954)
Titaanidioksidi (E171)
Tutti frutti ‑makuaine (sisältäen maltodekstriinejä [maissi], propyleeniglykolia, arabikumia [E414] sekä luontaisen kaltaisia makeutusaineita [koostuen pääosin banaani-, ananas- sekä persikkamakuaineista]).

Ei oleellinen

4 vuotta

Valmistuksen jälkeen säilyy 10 vuorokautta alle 25 °C:ssa.

Säilytä alle 30 °C:ssa.

Säilytysolosuhteet suspension valmistuksen jälkeen, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TAMIFLU jauhe oraalisuspensiota varten
6 mg/ml 13 g (24,41 €)

PF-selosteen tieto

100 ml ruskea lasipullo (lapsiturvallinen, polypropeeninen kierrekorkki, ulkopuoli polyeteeniä, sisäpuoli polypropeenia, pinnoite polyeteeniä), jossa on 13 g jauhetta oraalisuspensiota varten, muovinen tulppa (pientiheyspolyeteeniä), muovinen 3 ml:n annosruisku (mittaväli 0,1 ml) ja 10 ml:n annosruisku (mittaväli 0,5 ml) (säiliö ja mäntä: polypropeenia, silikonipohjainen tiivisterengas) sekä mittalasi (polypropeenia).

Pakkauskoko 1 pullo.

Valmisteen kuvaus:

Jauhe on valkoista tai vaaleankeltaista, rakeista tai kokkareista.

On suositeltavaa sekoittaa Tamiflu-oraalisuspensio käyttövalmiiksi apteekissa ennen potilaalle antamista.

Veden lisäyksen (55 ml) jälkeen pullosta saadaan kymmenen 30 mg:n oseltamiviiriannosta.

Oraalisuspension valmistaminen

1. Kopauta suljettua pulloa kevyesti useaan kertaan, jotta jauhe irtoaa pullon seinämistä.
2. Mittaa 55 ml vettä täyttämällä mittalasi oikeaan kohtaan (pakkaus sisältää mittalasin).
3. Lisää pulloon koko vesimäärä (55 ml), sulje pullo ja ravista sitä hyvin noin 15 sekunnin ajan.
4. Poista korkki ja työnnä tulppa pullonkaulaan.
5. Sulje pullo tiukasti korkilla (pullon tulpan päälle). Tämä varmistaa tulpan paikalleen asettumisen.

Veden lisäyksen jälkeen valmis Tamiflu-oraalisuspensio on sameaa, valkoista tai vaaleankeltaista suspensiota.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TAMIFLU jauhe oraalisuspensiota varten
6 mg/ml 13 g

• Ei korvausta.

J05AH02

14.08.2020