ROCEPHALIN CUM LIDOCAIN injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten 1 g

Yksi injektiopullo kuiva-ainetta sisältää keftriaksoninatriumia määrän, joka vastaa 1 g:aa keftriaksonia.

1 ml liuotinta sisältää 10 mg lidokaiinihydrokloridia, mikä vastaa 35 mg:aa lidokaiinihydrokloridia 3,5 ml:ssa liuotinta.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten

Rocephalin cum lidocain on tarkoitettu alla lueteltujen infektioiden hoitoon aikuisille ja lapsille, myös vastasyntyneille (syntymästä alkaen):

• bakteerimeningiitti
• avohoitopneumonia
• sairaalapneumonia
• akuutti välikorvatulehdus
• vatsansisäiset infektiot
• komplisoituneet virtsatieinfektiot (pyelonefriitti mukaan lukien)
• luu- ja nivelinfektiot
• komplisoituneet iho- ja pehmytkudosinfektiot
• tippuri
• kuppa
• bakteeriperäinen endokardiitti.

Rocephalin cum lidocain -valmistetta voidaan käyttää:

• keuhkoahtaumataudin akuuttien pahenemisvaiheiden hoito aikuisilla
• disseminoituneen Lymen borrelioosin (varhaisvaihe [aste II] ja myöhäisvaihe [aste III]) hoito aikuisilla ja lapsilla, vähintään 15 vuorokauden ikäiset vastasyntyneet mukaan lukien.
• Ennen leikkausta leikkauskohdan infektioiden estohoitoon.
• kuumeista neutropeniaa sairastavien potilaiden hoitoon, kun aiheuttajaksi epäillään bakteeri-infektiota
• bakteremiaa sairastavien potilaiden hoitoon, kun se liittyy tai sen epäillään liittyvän johonkin edellä mainituista infektioista.

Rocephalin cum lidocain -valmistetta on annettava muiden bakteerilääkkeiden kanssa, jos infektion mahdollisesti aiheuttanut bakteeri ei kuulu sen vaikutuskirjoon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Viralliset ohjeet bakteerilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä on otettava huomioon.

Annostus

Annos riippuu infektion vaikeusasteesta, herkkyydestä, sijainnista ja tyypistä sekä potilaan iästä ja maksan ja munuaisten toiminnasta.

Alla olevissa taulukoissa mainitut annokset ovat yleisiä suositusannoksia näissä käyttöaiheissa. Etenkin vaikeissa tapauksissa on harkittava suurimpien suositusannosten käyttöä.

Aikuiset ja yli 12-vuotiaat (≥ 50 kg:n painoiset) lapset

* Dokumentoidussa bakteremiassa on harkittava suurimpien suositusannosten käyttöä.

** Antotiheydeksi voidaan harkita kaksi kertaa vuorokaudessa (12 tunnin välein), jos annettava annos on suurempi kuin 2 g vuorokaudessa.

Erityistä annostusta edellyttävät käyttöaiheet aikuisilla ja yli 12-vuotiailla (≥ 50 kg:n painoiset) lapsilla:

Akuutti välikorvatulehdus

Rocephalin cum lidocain -valmistetta voidaan antaa 1–2 g:n kerta-annos lihakseen. Jos potilas on vaikea-asteisesti sairas tai aikaisemmin annettu hoito ei ole tehonnut, rajallisen tiedon mukaan Rocephalin cum lidocain voi olla tehokas, kun sitä annetaan päivittäin 1–2 g lihakseen 3 vuorokauden ajan.

Leikkauskohdan infektioiden estohoito ennen leikkausta

2 g kerta-annoksena ennen leikkausta.

Tippuri

500 mg kerta-annoksena lihakseen.

Syfilis

Yleinen suositusannos on 500 mg – 1 g kerran vuorokaudessa. Annos suurennetaan hermoston syfiliksen hoidossa 2 g:aan kerran vuorokaudessa 10–14 vuorokauden ajan. Annossuositukset syfiliksen, hermoston syfilis mukaan lukien, hoitoon perustuvat hyvin rajalliseen tietoon. Kansalliset tai paikalliset ohjeet on otettava huomioon.

Disseminoitunut Lymen borrelioosi (varhaisvaihe [aste II] ja myöhäisvaihe [aste III])

2 g kerran vuorokaudessa 14–21 vuorokauden ajan. Hoidon suositeltu kesto vaihtelee ja kansalliset tai paikalliset ohjeet on otettava huomioon.

Pediatriset potilaat

Vastasyntyneet, imeväisikäiset ja 15 vrk:n – 12 vuoden ikäiset lapset (< 50 kg)

Jos lapsen paino on vähintään 50 kg, annetaan tavanomainen aikuisten annos. Lidokaiinin suurin kerta-annos lapsille ei saa ylittää annosta 5 mg/painokg. Suurin annos ylipainoisille lapsille lasketaan sukupuolen ja iän mukaisen ihannepainon perusteella.

* Dokumentoidussa bakteremiassa on harkittava suurimpien suositusannosten käyttöä.

** Antotiheydeksi voidaan harkita kaksi kertaa vuorokaudessa (12 tunnin välein), jos annettava annos on suurempi kuin 2 g vuorokaudessa.

Vastasyntyneiden, imeväisikäisten ja 15 vrk:n – 12 vuoden ikäisten lasten (< 50 kg) käyttöaiheet, jotka edellyttävät erityistä annostusta:

Akuutti välikorvatulehdus

Akuutin välikorvatulehduksen hoidon aloitukseen voidaan Rocephalin cum lidocain -valmistetta antaa kerta-annos 50 mg/kg lihakseen. Jos lapsen sairaus on vaikea-asteinen tai aluksi annettu hoito ei ole tehonnut, rajallisen tiedon mukaan Rocephalin cum lidocain voi olla tehokas, kun sitä annetaan 50 mg/kg lihakseen 3 vuorokauden ajan.

Leikkauskohdan infektioiden estohoito ennen leikkausta

50–80 mg/kg kerta-annoksena ennen leikkausta.

Syfilis

Yleinen suositusannos on 75–100 mg/kg (enintään 4 g) kerran vuorokaudessa 10–14 vuorokauden ajan. Annossuositukset syfiliksen, hermoston syfilis mukaan lukien, hoitoon perustuvat hyvin rajalliseen tietoon. Kansalliset tai paikalliset ohjeet on otettava huomioon.

Disseminoitunut Lymen borrelioosi (varhaisvaihe [aste II] ja myöhäisvaihe [aste III])

50–80 mg/kg kerran vuorokaudessa 14–21 vuorokauden ajan. Hoidon suositeltu kesto vaihtelee ja kansalliset tai paikalliset ohjeet on otettava huomioon.

0–14 päivän ikäiset vastasyntyneet

Rocephalin cum lidocain on vasta-aiheista keskosille korjattuun viikon 41 ikään asti (raskausviikot + elinviikot).

* Dokumentoidussa bakteremiassa on harkittava suurimpien suositusannosten käyttöä.

Enimmäisvuorokausiannosta 50 mg/kg ei saa ylittää.

Vastasyntyneiden lasten (0–14 vrk) käyttöaiheet, jotka edellyttävät erityistä annostusta:

Akuutti välikorvatulehdus

Akuutin välikorvatulehduksen hoidon aloitukseen voidaan Rocephalin cum lidocain -valmistetta antaa kerta-annos 50 mg/kg lihakseen.

Leikkauskohdan infektioiden estohoito ennen leikkausta

20–50 mg/kg kerta-annoksena ennen leikkausta.

Syfilis

Yleinen suositusannos on 50 mg/kg kerran vuorokaudessa 10–14 vuorokauden ajan. Annossuositukset syfiliksen, hermoston syfilis mukaan lukien, hoitoon perustuvat hyvin rajalliseen tietoon. Kansalliset tai paikalliset ohjeet on otettava huomioon.

Hoidon kesto

Hoidon pituus määräytyy sairauden kulun perusteella. Kuten antibioottihoitoja yleensä, myös keftriaksonia tulee jatkaa vielä 48–72 tuntia sen jälkeen, kun potilas on kuumeeton tai kun bakteriologinen löydös on negatiivinen.

Iäkkäät

Aikuisten suositusannosta ei tarvitse muuttaa iäkkään potilaan hoidossa edellyttäen, että munuaisten ja maksan toiminta on tyydyttävä.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Käytettävissä olevat tiedot eivät viittaa siihen, että lievää tai keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annosta tarvitsisi muuttaa edellyttäen, että munuaisten toiminta ei ole heikentynyt.

Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tutkimustietoja (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Jos potilaan munuaisten toiminta on heikentynyt, keftriaksoniannosta ei tarvitse muuttaa edellyttäen, että maksan toiminta ei ole heikentynyt. Vain silloin, jos potilas sairastaa preterminaalista munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma < 10 ml/min), keftriaksoniannos ei saa ylittää 2 g:aa vuorokaudessa.

Jos potilas saa dialyysihoitoa, dialyysin jälkeen ei tarvitse antaa lisäannosta. Keftriaksoni ei poistu elimistöstä peritoneaali- eikä hemodialyysillä. Turvallisuuden ja tehon tarkkaa kliinistä seurantaa suositellaan.

Vaikeaa maksan ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Jos potilaalla on vaikea maksan ja munuaisten vajaatoiminta, turvallisuuden ja tehon tarkkaa kliinistä seurantaa suositellaan.

Antotapa

Rocephalin cum lidocain voidaan antaa injektiona syvälle lihakseen. Injektiot lihakseen annetaan syvälle johonkin suurehkoon lihakseen. Samalle puolelle ei suositella injisoitavaksi yli 1 g:aa.

Koska liuottimena käytetään lidokaiinia, näin saatua liuosta ei saa milloinkaan antaa laskimoon (ks. kohta Vasta-aiheet). Ennen valmisteen injisoimista on varmistettava aspiroimalla, ettei injektiota anneta vahingossa laskimoon.

Keftriaksoni on vasta-aiheista vastasyntyneille (≤ 28 vuorokauden ikäisille), jos he tarvitsevat (tai oletettavasti tarvitsevat) hoitoa kalsiumia sisältävillä laskimoon annettavilla liuoksilla, mukaan lukien jatkuva kalsiumia sisältävä infuusio, kuten parenteraalista ravitsemusta, koska keftriaksonin ja kalsiumin yhdistelmään liittyy saostumisriski (ks. kohta Vasta-aiheet).

Ennen leikkausta annettavassa leikkauskohdan infektioiden estohoidossa keftriaksoni on annettava 30−90 minuuttia ennen leikkausta.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa.

Keftriaksoni

Yliherkkyys keftriaksonille tai muille kefalosporiineille.

Aikaisempi vaikea yliherkkyys (esim. anafylaktinen reaktio) muille beetalaktaamiantibiooteille (penisiliinit, monobaktaamit tai karbapeneemit).

Keftriaksoni on vasta-aiheinen:
keskosilla 41 viikon korjattuun ikään asti (raskausviikot + elinviikot)*
täysiaikaisilla vastasyntyneillä (28 päivän ikään saakka), seuraavissa tapauksissa

• jos vastasyntyneellä on hyperbilirubinemia, ikterus, hypoalbuminemia tai asidoosi, sillä bilirubiinin sitoutuminen on todennäköisesti heikentynyt näissä tiloissa*
• jos vastasyntynyt tarvitsee (tai todennäköisesti tarvitsee) kalsiumhoitoa laskimoon tai kalsiumia sisältäviä infuusioita, sillä keftriaksonin kalsiumsuola saattaa saostua (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset ja Yhteensopimattomuudet).

*In vitro-tutkimuksissa on todettu, että keftriaksoni voi syrjäyttää seerumin albumiiniin sitoutunutta bilirubiinia ja näille potilaille saattaa kehittyä bilirubiinienkefalopatia.

Lidokaiini

Lidokaiinin vasta-aiheet on suljettava pois ennen keftriaksonin antamista lihakseen, kun lidokaiiniliuosta käytetään liuottimena (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

• Tiedossa oleva yliherkkyys lidokaiinille tai muille amidipuudutteille.
• Täydellinen eteis-kammiokatkos.
• Hypovolemia.

Lidokaiinia sisältävää keftriaksoniliuosta ei saa koskaan antaa laskimoon.

Keftriaksoni

Yliherkkyysreaktiot

Kuten kaikkien beetalaktaamiantibioottien käytön yhteydessä, vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita yliherkkyysreaktioita on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset). Yliherkkyysreaktiot voivat edetä myös Kounisin oireyhtymäksi. Se on vakava allerginen reaktio, josta voi aiheutua sydäninfarkti (ks. kohta Haittavaikutukset). Vaikean yliherkkyysreaktion ilmaantuessa keftriaksonihoito on keskeytettävä välittömästi ja tarvittavat ensiaputoimenpiteet aloitettava. Ennen hoidon aloittamista on selvitettävä, onko potilaalla aikaisemmin ollut vaikeita yliherkkyysreaktioita kefuroksiimille, muille kefalosporiineille tai muille beetalaktaamiantibiooteille. Varovaisuutta on noudatettava, jos keftriaksonia annetaan potilaille, joilla on aikaisemmin ollut ei-vaikeaksi katsottu yliherkkyys muille beetalaktaamiantibiooteille.

Vaikea-asteisia ihon haittavaikutuksia (Stevens-Johnsonin oireyhtymä tai Lyellin oireyhtymä/toksista epidermaalista nekrolyysiä ja yleisoireista eosinofiilistä oireyhtymää [DRESS]), jotka voivat olla hengenvaarallisia tai johtaa kuolemaan on raportoitu keftriaksonihoidon yhteydessä, mutta näiden tapahtumien esiintymistiheyttä ei tiedetä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Yhteisvaikutukset kalsiumia sisältävien valmisteiden kanssa

Sekä keskosilla että täysiaikaisilla alle 1 kk ikäisillä vastasyntyneillä on kuvattu kuolemaan johtaneita keftriaksonin kalsiumsuolan saostumia keuhkoissa ja munuaisissa. Ainakin yhdessä tapauksessa keftriaksonia ja kalsiumia oli annettu eri aikaan ja eri siirtoletkun kautta. Saatavilla olevissa tutkimustiedoissa ei ole raportoitu vahvistettuja intravaskulaarisaostumia muilla kuin vastasyntyneillä potilailla, jotka ovat saaneet keftriaksonihoitoa ja kalsiumia sisältäviä liuoksia tai muita kalsiumia sisältäviä valmisteita. In vitro ‑tutkimuksissa on todettu, että vastasyntyneiden riski saada keftriaksonin kalsiumsuolan saostumia on suurempi kuin muilla ikäryhmillä.

Potilaan iästä riippumatta keftriaksonia ei saa sekoittaa eikä antaa samanaikaisesti laskimoon annettavan kalsiumia sisältävän liuoksen kanssa edes eri infuusioletkujen kautta tai eri infuusiokohtaan. Yli 28 päivän ikäisille potilaille keftriaksonia ja kalsiumia sisältäviä liuoksia voidaan kuitenkin antaa peräkkäin, jos käytetään letkuja eri infuusiokohdissa, jos infuusioletku vaihdetaan tai jos letku huuhdellaan huolellisesti fysiologisella suolaliuoksella infuusioiden välillä saostumisen välttämiseksi. Jos kalsiumia sisältävä täydellinen parenteraalinen ravitsemushoito (TPN) jatkuvana infuusiona on tarpeen, voi olla syytä harkita vaihtoehtoista bakteerilääkitystä, johon ei liity vastaavaa saostumariskiä. Jos keftriaksonin käyttöä jatkuvaa ravitsemushoitoa tarvitsevalla potilaalla pidetään välttämättömänä, TPN-liuos ja keftriaksoni voidaan antaa samanaikaisesti, mutta eri infuusioletkujen kautta ja eri antokohtiin. Vaihtoehtoisesti TPN-infuusio voidaan keskeyttää keftriaksoni-infuusion ajaksi, ja infuusioletkut huuhdellaan liuosten annon välillä (ks. kohdat Vasta-aiheet, Haittavaikutukset, Farmakokinetiikka ja Yhteensopimattomuudet).

Pediatriset potilaat

Rocephalin cum lidocain -hoidon turvallisuutta ja tehoa vastasyntyneille, imeväisikäisille ja lapsille on varmistettu kohdassa annostus ja antotapa kuvatuilla annoksilla (ks. kohta Annostus ja antotapa). Tutkimukset ovat osoittaneet, että keftriaksoni, kuten jotkut muutkin kefalosporiinit, voivat syrjäyttää bilirubiinin seerumin albumiinista.

Rocephalin cum lidocain on vasta-aiheinen keskosilla ja täysiaikaisilla vastasyntyneilllä, joilla on bilirubiinienkefalopatian riski (ks. kohta Vasta-aiheet).

Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia

Kefalosporiinien luokkaan kuuluvia bakteerilääkkeitä, kuten Rocephalin cum lidocainia, saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteistä hemolyyttistä anemiaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Vaikea-asteista hemolyyttistä anemiaa, myös kuolemaan johtaneita tapauksia, on kuvattu sekä aikuisilla että lapsilla Rocephalin cum lidocain -hoidon aikana.

Jos potilaalle kehittyy keftriaksonihoidon aikana anemiaa, kefalosporiiniin liittyvä anemia on otettava huomioon ja keftriaksonihoito on lopetettava, kunnes syy on varmistunut.

Pitkäaikaishoito

Täydellinen verenkuva on tutkittava säännöllisesti pitkittyneen hoidon aikana.

Koliitti/resistenttien mikrobien liikakasvu

Bakteerilääkkeisiin liittyvää koliittia ja pseudomembranoottista koliittia on raportoitu lähes kaikkien bakteerilääkkeiden käytön yhteydessä, keftriaksoni mukaan lukien, ja niiden vaikeusaste voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen. Tämä diagnoosi on syytä ottaa huomioon, jos keftriaksonihoidon aikana tai sen jälkeen ilmaantuu vaikeaa ripulia (ks. kohta Haittavaikutukset). Keftriaksonihoidon keskeyttämistä ja Clostridium difficilen täsmähoitoa on harkittava. Peristaltiikkaa estäviä lääkevalmisteita ei saa antaa.

Resistenttien mikrobien aiheuttamia superinfektioita voi esiintyä, kuten muidenkin bakteerilääkkeiden käytön yhteydessä.

Vaikea munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Jos potilaalla on vaikeaa munuaisten ja maksan vajaatoimintaa, turvallisuuden ja tehon tarkkaan kliinistä seurantaa suositellaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vaikutukset serologisiin testeihin

Vaikutuksia Coombsin kokeeseen saattaa esiintyä, koska Rocephalin cum lidocain voi aiheuttaa virheellisiä positiivisia testituloksia. Rocephalin cum lidocain voi aiheuttaa myös virheellisesti positiivisia galaktosemian testituloksia (ks. kohta Haittavaikutukset).

Ei-entsymaattinen glukoosimääritys virtsasta saattaa olla virheellisesti positiivinen. Virtsasta tehtäviin glukoosimäärityksiin on Rocephalin cum lidocain-hoidon aikana käytettävä entsymaattista menetelmää (ks. kohta Haittavaikutukset).

Keftriaksoni saattaa virheellisesti alentaa joillakin verensokerimittareilla saatuja verensokeriarvojen mittaustuloksia. Ks. laitteen käyttöohjeet. Tarvittaessa tulee käyttää jotakin muuta testimenetelmää.

Natrium

Rocephalin cum lidocain -valmiste sisältää 85,4 mg natriumia per 1 g:n injektiopullo, joka vastaa 4,3 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Antibakteerikirjo

Keftriaksonin antibakteerikirjo on suppea, joten se ei välttämättä sovellu ainoaksi lääkkeeksi joidenkin infektiotyyppien hoitoon, ellei taudinaiheuttajaa ole varmistettu (ks. kohta Annostus ja antotapa). Sekainfektioissa on harkittava lisäantibiootin antamista, jos epäiltyjen patogeenien joukossa on keftriaksonille resistenttejä organismeja.

Sappikivitauti

Kun ultraäänitutkimuksessa havaitaan varjostumia, kalsiumin ja keftriaksonin saostumien mahdollisuus on huomioitava. Sappirakon ultraäänitutkimuksissa on havaittu varjostumia, jotka virheellisesti on tulkittu sappikiviksi. Näitä on havaittu useammin keftriaksonin 1 g:n ja suurempien vuorokausiannosten yhteydessä. Varovaisuutta on noudatettava etenkin hoidettaessa lapsipotilaita. Saostumat häviävät lääkityksen keskeyttämisen jälkeen. Kalsiumin ja keftriaksonin saostumalöydöksiin on harvoin liittynyt oireita. Oireisissa tapauksissa hoidoksi suositellaan konservatiivisia ei-kirurgisia toimenpiteitä, ja lääkityksen keskeyttäminen tapahtuu lääkärin tekemän riskien ja hyötyjen arvioinnin perusteella (ks. kohta Haittavaikutukset).

Sappistaasi

Rocephalin cum lidocain -hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu haimatulehdusta, joka on saattanut johtua sappitieobstruktiosta (ks. kohta Haittavaikutukset). Useimmissa tapauksissa potilailla oli taustalla sappistaasiin tai mikroskooppisiin sappisaostumiin altistavia riskitekijöitä, esim. edeltävä suuri hoito, vaikea sairaus tai täydellinen parenteraalinen ravitsemus. Rocephalin cum lidocain -hoitoon liittyvien sappisaostumien mahdollista osuutta haimatulehduksen laukaisijana tai sen kehittymistä edistävänä tekijänä ei voida sulkea pois.

Munuaiskivitauti

Munuaiskivitautia, joka häviää keftriaksonilääkityksen keskeyttämisen jälkeen, on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset). Oireisissa tapauksissa on suoritettava ultraäänitutkimus. Lääkärin on käytettävä lääkettä harkiten ja arvioitava hoidon hyödyt ja riskit potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt munuaiskivitautia tai joilla on hyperkalsiuria.

Jarisch-Herxheimerin reaktio (JHR)

Joillekin potilaille, joilla on spirokeettainfektio, voi ilmaantua pian keftriaksonihoidon aloittamisen jälkeen Jarisch-Herxheimerin reaktio. Jarisch-Herxheimerin reaktio paranee tavallisesti itsestään tai siihen voidaan antaa oireenmukaista hoitoa. Jos tällainen reaktio ilmaantuu, antibioottihoitoa ei saa lopettaa.

Enkefalopatia

Keftriaksonin käytössä on raportoitu enkefalopatiaa (ks. kohta Haittavaikutukset) etenkin iäkkäillä potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa) tai keskushermoston häiriöitä. Jos keftriaksoniin liittyvää enkefalopatiaa epäillään (esim. alentunut tajunnantaso, mielentilan muutos, myoklonus, kouristukset), keftriaksonihoidon lopettamista pitää harkita.

Lidokaiini

Lidokaiinin (jota on lihakseen annettavan injektionesteen liuottimessa) käytössä pitää olla varovainen, jos potilaalla on myasthenia gravis, epilepsia, sydämen johtumishäiriöitä, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, bradykardia tai hengityslama. Lidokaiinin käytössä pitää olla varovainen myös, jos lääkeaineiden yhteisvaikutuksista lidokaiinin kanssa tiedetään olevan seurauksena, että joko sen hyötyosuus suurenee tai vaikutukset ovat additiivisia (esim. fenytoiini) tai hidastavat sen eliminaatiota (esim. maksan tai munuaisten vajaatoiminta), jolloin lidokaiinin metaboliitit saattavat kertyä elimistöön.

Lihakseen annettu lidokaiini saattaa suurentaa kreatiniinifosfokinaasipitoisuuttta, mikä voi häiritä akuutin sydäninfarktin diagnosointia. Lidokaiinin on osoitettu olevan eläimille porfyrinogeeninen, joten sen käyttöä pitää välttää, jos henkilöllä on porfyria.

Lidokaiinin optimaalista pitoisuutta seerumissa vastasyntyneille toksisuuden (kuten kouristukset ja sydämen rytmihäiriöt) välttämiseksi ei tiedetä tässä ikäryhmässä.

Keftriaksoni

Rocephalin cum lidocain -injektiopullojen käyttökuntoon saattamisessa tai käyttökuntoon saatetun valmisteen jatkolaimentamiseen ei saa käyttää kalsiumia sisältäviä liuottimia, kuten Ringerin liuosta tai Hartmannin liosta, koska liuos voi tällöin saostua. Keftriaksonin ja kalsiumin saostuminen voi tapahtua myös, jos keftriaksoni sekoitetaan kalsiumia sisältäviin liuoksiin samassa antolaitteessa. Keftriaksonia ei saa antaa samanaikaisesti kalsiumia sisältävien laskimoon annettavien liuosten kanssa, mukaan lukien jatkuva kalsiumia sisältävä infuusio, kuten Y-hanan kautta annettava parenteraalinen ravitsemus. Potilaille voidaan kuitenkin vastasyntyneitä lukuun ottamatta antaa keftriaksonia ja kalsiumia sisältävät liuokset peräkkäin, jos infuusioletku huuhdellaan huolellisesti infuusioliuosten välillä tähän soveltuvalla nesteellä. Aikuisilla ja vastasyntyneiden napanuoraveren plasmasta tehdyt in vitro ‑tutkimukset osoittavat, että vastasyntyneillä on suurempi keftriaksonin kalsiumsuolojen saostumisriski (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset ja Yhteensopimattomuudet).

Suun kautta otettavien antikoagulanttien samanaikainen käyttö saattaa lisätä K-vitamiinin vaikutusta heikentävien lääkkeiden tehoa ja vuotoriskiä. International Normalised Ratio (INR) ‑arvoa suositellaan seuraamaan tiheästi ja säätämään K-vitamiinin vaikutusta heikentävän lääkkeen annosta vastaavasti keftriaksonihoidon aikana ja sen jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Aminoglykosidien munuaistoksisuudesta käytettäessä niitä yhdessä kefalosporiinien kanssa on havaittu ristiriitaista näyttöä. Aminoglykosidipitoisuuksia (ja munuaisten toimintaa) suositellaan näissä tapauksissa seuraamaan kliinisessä hoidossa tarkoin.

Kloramfenikolin ja keftriaksonin yhdistelmän käytössä on in vitro ‑tutkimuksissa todettu antagonistisia vaikutuksia. Tämän havainnon kliinistä merkitystä ei tunneta.

Yhteisvaikutuksia ei ole raportoitu keftriaksonin ja oraalisten kalsiumia sisältävien valmisteiden välillä eikä lihakseen annettavan keftriaksonin ja (laskimoon tai suun kautta annettavien) kalsiumia sisältävien valmisteiden välillä.

Keftriaksonia saaneiden potilaiden Coombsin testitulos voi olla virheellisesti positiivinen.

Keftriaksoni, kuten muutkin antibiootit, voi aiheuttaa virheellisen positiivisen tuloksen galaktosemiakokeeseen.

Ei-entsymaattisten glukoosimääritysten tulokset saattavat samoin olla virheellisesti positiivisia. Virtsasta keftriaksonihoidon aikana tehtävät glukoosipitoisuuden määritykset on siksi tehtävä entsymaattisia menetelmiä käyttäen.

Suurten keftriaksoniannosten ja voimakkaiden diureettien (esim. furosemidin) annon jälkeen ei ole todettu munuaisten toiminnan heikkenemistä.

Probenesidin samanaikainen antaminen ei vähennä keftriaksonin eliminaatiota.

Lidokaiini

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset: lidokaiini on CYP450-entsyymien CYP1A2 ja CYP3A4 substraatti. CYP:n estäjien (esim. klaritromysiini, erytromysiini, simetidiini) samanaikainen antaminen voi siten estää lidokaiinin metaboliaa, ja entsyymin indusoijien (esim. barbituraatit, karbamatsepiini, fenytoiini, primidoni, rifampisiini) samanaikainen käyttö voi lisätä lidokaiinin metaboliaa.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset: Amidityyppisten paikallispuudutteiden rakenteellisten analogien (esim. rytmihäiriölääkkeet, kuten meksiletiini tai tokainidi) samanaikaisessa käytössä systeemiset toksiset vaikutukset voivat olla additiivisia. Jos potilas käyttää samanaikaisesti tällaisia lääkevalmisteita, lihakseen annettava Rocephalin cum lidocain ‑injektio (jonka liuotin sisältää lidokaiinia) pitää tämän vuoksi antaa erityisen varoen. Lidokaiini voi voimistaa lihasrelaksanttien vaikutuksia. Lue samanaikaisesti annettavien lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot.

Keftriaksoni

Raskaus

Keftriaksoni läpäisee istukan. Keftriaksonin turvallisuudesta ihmisen raskauden aikana on vähän tietoa. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria vaikutuksia alkion/sikiön, perinataaliseen ja postnataaliseen kehitykseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Keftriaksonia saa käyttää raskauden aikana ja etenkin raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana vain, jos hyödyt ovat riskejä suuremmat.

Imetys

Keftriaksoni erittyy pieninä pitoisuuksina ihmisen rintamaitoon, mutta keftriaksoni ei terapeuttisina annoksina oletettavasti vaikuta imetettävään lapseen. Ripulin ja limakalvojen sieni-infektion riskiä ei kuitenkaan voida sulkea pois. Herkistymisen mahdollisuus on otettava huomioon. On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko keftriaksonihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Hedelmällisyystutkimuksissa ei ole todettu näyttöä haitallisista vaikutuksista miehen tai naisen hedelmällisyyteen.

Lidokaiini

Raskaus

Eläinkokeissa ei ole havaittu haitallisia vaikutuksia sikiöön. Lidokaiinia ei kuitenkaan saa antaa raskauden alkuvaiheessa, paitsi jos hyötyjen arvioidaan olevan riskejä suuremmat.

Imetys

Pieniä määriä lidokaiinia erittyy rintamaitoon. Vaikka allergisen reaktion mahdollisuus on pieni, se on kuitenkin otettava huomioon, kun lidokaiinia annetaan imettäville äideille.

Hedelmällisyys

Lidokaiinin vaikutuksesta hedelmällisyyteen ei ole tietoja.

Keftriaksonihoidon aikana voi esiintyä haittavaikutuksia (esim. huimausta), mikä saattaa vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on kehotettava noudattamaan varovaisuutta ajaessaan autoa ja käyttäessään koneita.

Keftriaksoni

Keftriaksonihoidon yhteydessä yleisimmin raportoidut haittavaikutukset olivat eosinofilia, leukopenia, trombosytopeania, ripuli, ihottuma ja suurentunut maksaentsyymipitoisuus.

Keftriaksonihoitoon liittyneiden haittavaikutusten yleisyys todettiin kliinisissä tutkimuksissa.

Haittavaikutusten yleisyys luokitellaan seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

^a Perustuu markkinoille tulon jälkeiseen raportointiin. Koska nämä perustuvat spontaaniraportointiin potilasjoukossa, jonka kokoa ei tiedetä, niiden esiintyvyyttä ei voida arvioida luotettavasti, jolloin niiden esiintyvyysluokka on tuntematon.

^b Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

^c Paranee yleensä keftriaksonin lopettamisen jälkeen

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Infektiot

Keftriaksonin käytön jälkeen on raportoitu ripulia, jonka aiheuttaja saattaa olla Clostridium difficile.

Asianmukainen neste- ja elektrolyyttikorvaushoito on aloitettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Keftriaksonin kalsiumsuolan saostuminen

Keskosina ja täysiaikaisina syntyneillä vastasyntyneillä (< 28 päivän ikäisillä), jotka ovat saaneet hoitona keftriaksonia ja kalsiumia laskimoon, on raportoitu harvinaisina tapauksina vaikea-asteisia ja toisinaan kuolemaan johtaneita haittavaikutuksia. Ruumiinavauksessa keuhkoissa ja munuaisissa on havaittu keftriaksonin kalsiumsuolan saostumia. Vastasyntyneiden suuri saostumien riski johtuu heidän pienemmästä veritilavuudestaan ja pidemmästä keftriaksonin puoliintumisajasta aikuisiin verrattuna (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Keftriaksonin saostumista virtsateihin on raportoitu lähinnä suuria annoksia (esim. ≥ 80 mg/kg/vrk tai yli 10 gramman kokonaisannoksia) saaneilla lapsilla, joilla on myös muita riskitekijöitä (esim. elimistön kuivumistila, hoito vuodepotilaana). Tällainen tapahtuma saattaa olla oireeton tai oireinen ja siitä saattaa aiheutua virtsanjohdintukos ja munuaisten äkillinen postrenaalinen vajaatoiminta, joka korjautuu yleensä keftriaksonihoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Keftriaksonin kalsiumsuolojen saostumista sappirakkoon on havaittu, pääasiassa tavanomaista suositusannoksia suuremmilla annoksilla hoidetuilla potilailla. Lapsilla tehdyt prospektiiviset tutkimukset ovat osoittaneet, että laskimoon tapahtuvaan antoon liittyvä saostumien ilmaantuvuus vaihtelee, joissakin tutkimuksissa ilmaantuvuus oli yli 30 %. Ilmaantuvuus näyttää olevan vähäisempää hitaan infuusion (20–30 minuuttia) yhteydessä. Tämä vaikutus on tavallisesti oireeton, mutta saostumiin on harvinaisissa tapauksissa liittynyt kliinisiä oireita, kuten kipua, pahoinvointia ja oksentelua. Tällöin suositellaan oireiden hoitoa. Saostumat häviävät yleensä keftriaksonihoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Injektiokohdan reaktiot

Injektio lihakseen on kliinisesti kivulias. Muita injektiokohdan reaktioita ovat injektiokohdan punoitus, injektiokohdan ekstravasaatio, injektiokohdan turpoaminen, injektiokohdan ihottuma, injektiokohdan kutina, injektiokohdan inflammaatio, injektiokohdan kovettuma ja injektiokohdan hematooma. Komplikaatioita, mukaan lukien injektiokohdan infektioita ja injektiokohdan märkäpesäkkeitä, on raportoitu harvoin.

Lidokaiini

Seuraavassa esitettävät tiedot kuvastavat haittavaikutuksia, joita on havaittu lidokaiinin käytössä. Keftriaksonin ja lidokaiinin käytöstä yhdistelmänä ei ole spesifisiä tietoja.

Lidokaiinin haittavaikutukset johtuvat tavallisesti suurentuneesta pitoisuudesta plasmassa, joka aiheutuu laskimoon tahattomasti annetusta injektiosta, liian suuresta annoksesta tai nopeasta imeytymisestä hyvin verisuonittuneilla alueilla. Haittavaikutukset voivat myös johtua yliherkkyydestä, idiosynkrasiasta tai joidenkin potilaiden heikentyneestä sietokyvystä. Systeeminen toksisuus kohdistuu lähinnä keskushermostoon ja/tai sydämeen ja verenkiertoon.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Keftriaksoni

Oireet

Yliannoksen yhteydessä oireina voi esiintyä pahoinvointia, oksentelua ja ripulia.

Hoito

Hemodialyysi tai peritoneaalidialyysi ei pienennä keftriaksonin pitoisuuksia. Spesifistä antidoottia ei ole. Hoidon tulee olla oireenmukaista.

Lidokaiini

Oireet

Lidokaiiniyliannos voi ilmetä keskushermoston ohimenevänä stimulaationa, jonka varhaisvaiheen oireita ovat haukottelu, levottomuus, huimaus, pahoinvointi, oksentelu, dysartria, ataksia, kuulo- ja näköhäiriöt. Kohtalaisten myrkytysten yhteydessä voi esiintyä myös nykimistä ja kouristuksia. Tämän jälkeen voi ilmetä tajuttomuutta, hengityslamaa ja kooma. Hyvin vaikea-asteisen myrkytyksen yhteydessä voi sydänlihaksen heikentyneen supistuvuuden ja impulssien johtumisen hidastumisen, hypotension ja verenkiertojärjestelmän kollapsin seurauksena oletettavasti ilmetä täydellinen eteis-kammiokatkos ja sydänpysähdys.

Hoito

Kouristukset, hypotensio ja hengityslama sekä sydäntapahtumat pitää hoitaa tarpeen mukaan. Jatkuva optimaalinen happeuttaminen ja ventilaatio sekä verenkierron tukeminen, samoin kuin asidoosin hoito, ovat elintärkeitä.

Keftriaksoni

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset bakteerilääkkeet, kolmannen sukupolven kefalosporiinit, ATC-koodi: J01DD04

Vaikutusmekanismi

Keftriaksoni kiinnittyy penisilliiniä sitoviin proteiineihin ja estää siten bakteeriseinämän synteesiä. Tämä aiheuttaa soluseinän (peptidoglykaanin) biosynteesin häiriintymisen, mikä johtaa bakteerin solulyysiin ja kuolemaan.

Resistenssi

Bakteerien keftriaksoniresistenssi voi johtua yhdestä tai useammasta mekanismista, joita ovat:

• beetalaktamaasien aiheuttama hydrolyysi, mukaan lukien laajakirjoiset beetalaktamaasit (ESBL), karbepenemaasit ja Amp C ‑entsyymit, jotka voivat indusoitua tai derepressoitua pysyvästi tietyissä aerobisissa gramnegatiivisissa bakteerilajeissa
• penisilliiniä sitovien proteiinien heikentynyt affiniteetti keftriaksoniin
• gramnegatiivisten bakteerien soluseinämän läpäisemättömyys
• bakteerien ulospumppausmekanismit (effluksimekanismit).

Herkkyystestauksen raja-arvot

EUCAST:n (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) asettamat pienimmän estävän pitoisuuden (MIC) herkkyysrajat ja vastaavat estyneen kasvun alueen läpimitat ovat seuraavat:

a. Herkkyys päätelty herkkyydestä kefoksitiinille.

b. Herkkyys päätelty herkkyydestä penisilliinille.

c. Isolaatit, joiden MIC-raja-arvo keftriaksonille on herkän kannan raja-arvon yläpuolella, ovat harvinaisia ja jos sellaisia todetaan, ne on testattava uudelleen. Jos testaustulos varmistuu, näyte on lähetettävä viitelaboratorioon.

d. Raja-arvot koskevat laskimoon annettavaa vuorokausiannosta 1 g x 1 ja suurempaa annosta, joka on vähintään 2 g x 1.

Kliininen teho tiettyjä patogeeneja kohtaan

Tiettyjen lajien hankitun resistenssin esiintyvyys saattaa vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti, joten paikallisen resistenssitilanteen tunteminen on tärkeää, varsinkin vaikeita infektioita hoidettaessa. Tarvittaessa on syytä kysyä neuvoa asiantuntijoilta, mikäli paikallinen resistenssitilanne tunnetaan ja lääkkeen hyöty on kyseenalainen ainakin joidenkin infektiotyyppien hoidossa.

£ Kaikki metisilliinille resistentit stafylokokit ovat resistenttejä keftriaksonille.

⁺ Resistenssin esiintyvyys > 50 % vähintään yhdellä alueella

^% Laajakirjoista beetalaktamaasia (extended-spectrum beta-lactamase, ESBL) erittävät kannat ovat aina resistenttejä

Lidokaiini

Lidokaiini (lihakseen annettavan injektion liuotin sisältää lidokaiinia) on amidityyppinen paikallispuudute. Sitä käytetään paikallis- ja johtopuudutukseen, jotka perustuvat natriumkanavan salpaukseen. Lidokaiinin vaikutus alkaa nopeasti (noin viidentoista minuutin kuluttua lihakseen annetun injektion jälkeen). Vaikutus kestää noin kuudestakymmenestä yhdeksäänkymmeneen minuuttiin lihakseen annetun injektion jälkeen.

Lidokaiinilaimennoksen (1 %) todettiin erässä kliinisessä tutkimuksessa vähentävän kipua (> 6-kertainen väheneminen kipua arvioivassa pisteytyksessä 15 minuuttia injektion jälkeen, p < 0,01) lihakseen annetun Rocephalin cum lidocain ‑injektion jälkeen.

Seuraavassa esitettävät farmakokineettiset tulokset perustuvat erillisillä vaikuttavilla aineilla tehtyihin tutkimuksiin, joissa Rocephalin cum lidocain tai lidokaiini annettiin yksinään. Lidokaiini ei vaikuta keftriaksonin farmakokinetiikkaan lihakseen annetun Rocephalin cum lidocain ‑injektion jälkeen.

Keftriaksoni

Imeytyminen

Lihakseen annetun injektion jälkeen keftriaksonin keskimääräiset huippupitoisuudet plasmassa ovat noin puolet laskimoon annetun vastaavan suuruisen annoksen jälkeen todettavasta huippupitoisuudesta. Lihakseen annetun kerta-annoksen 1 g jälkeen maksimipitoisuus plasmassa on noin 81 mg/l, joka saavutetaan 2−3 tunnissa.

Pitoisuus-aikakäyrän alle jäävät pinta‑alat (AUC) ovat lihakseen tapahtuneen annon jälkeen vastaavat kuin samansuuruisen laskimoon annetun annoksen jälkeen.

Jakautuminen

Keftriaksonin jakautumistilavuus on 7–12 l. Useimpien infektioita aiheuttavien patogeenien MIC-arvoja suurempia pitoisuuksia on havaittavissa kudoksissa, kuten keuhkoissa, sydämessä, sappitiehyeissä/maksassa, nielurisoissa, keskikorvassa, nenän limakalvoissa, luissa sekä aivo-selkäydinnesteessä, keuhkopussinesteessä, prostata- ja nivelnesteissä. Keskimääräisen huippupitoisuuden (C_max) plasmassa on havaittu toistuvassa annossa suurentuvan 8–15 %. Vakaa tila saavutetaan useimmissa tapauksissa 48–72 tunnin kuluessa antoreitistä riippuen.

Kulkeutuminen tiettyihin kudoksiin

Keftriaksoni läpäisee aivokalvot. Läpäisevyys on suurin, kun aivokalvot ovat tulehtuneet. Keftriaksonin keskimääräisen huippupitoisuuden on raportoitu olevan bakteerimeningiittiä sairastavan potilaan aivo-selkäydinnesteessä enimmillään 25 % pitoisuudesta plasmassa verrattuna 2 %:n pitoisuuteen, jos aivokalvot eivät ole tulehtuneet. Keftriaksonin huippupitoisuus aivo-selkäydinnesteessä saavutetaan noin 4–6 tuntia laskimoon annetun injektion jälkeen. Keftriaksoni läpäisee istukkaesteen ja erittyy pieninä pitoisuuksina rintamaitoon (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Sitoutuminen proteiineihin

Keftriaksoni sitoutuu kumoutuvasti albumiiniin. Kun pitoisuus plasmassa on alle 100 mg/l, plasman proteiineihin sitoutuu noin 95 % lääkeaineesta. Sitoutuminen on saturoituvaa ja sitoutunut osuus pienenee, kun pitoisuus suurenee (enimmillään 85 %, kun pitoisuus plasmassa on 300 mg/l).

Biotransformaatio

Keftriaksoni ei metaboloidu systeemisesti vaan muuntuu suolen bakteerien vaikutuksesta inaktiivisiksi metaboliiteiksi.

Eliminaatio

Keftriaksonin kokonaispuhdistuma plasmasta (sitoutuneen ja sitoutumattoman) on 10–22 ml/min. Munuaispuhdistuma on 5–12 ml/min. Keftriaksonista 50–60 % erittyy pääasiassa glomerulussuodatuksen kautta muuttumattomana virtsaan, ja 40–50 % erittyy muuttumattomana sappeen. Aikuisilla koko keftriaksonin eliminaation puoliintumisaika on noin 8 tuntia.

Munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Jos potilaalla on munuaisten tai maksan toimintahäiriö, keftriaksonin farmakokinetiikka muuttuu vain vähän, kun puoliintumisaika pitenee hieman (alle kaksinkertaiseksi), vaikka potilaalla olisi vaikea-asteisestikin heikentynyt munuaisten toiminta.

Munuaisten vajaatoimintaan liittyvän suhteellisen vähäisen puoliintumisajan pitenemisen selittää kompensoivan puhdistuman lisääntyminen muualla kuin munuaisissa, mikä aiheutuu keftriaksonin proteiiniin sitoutumisen vähenemisellä ja vastaavasti muualla kuin munuaisissa tapahtuvan puhdistuman lisääntymisellä.

Maksan vajaatoimintaa sairastavilla keftriaksonin eliminaation puoliintumisaika ei pitene, koska munuaispuhdistuma lisääntyy. Tämä johtuu myös keftriaksonin vapaan fraktion lisääntymisestä plasmassa, mikä osaltaan edistää havaittua kokonaislääkeaineen puhdistuman paradoksaalista lisääntymistä, jolloin jakautumistilavuus suurenee vastaavasti kuin kokonaispuhdistuma.

Iäkkäät

Yli 75-vuotiaiden iäkkäiden potilaiden keskimääräinen eliminaation puoliintumisaika on tavallisesti kaksin- tai kolminkertainen nuoriin aikuisiin verrattuna.

Pediatriset potilaat

Keftriaksonin puoliintumisaika on vastasyntyneillä pidentynyt. Vapaan keftriaksonin pitoisuus syntymästä 14 päivän ikään saakka saattaa suurentua esimerkiksi glomerulussuodatuksen vähenemisen vuoksi tai proteiiniin sitoutumisesta tapahtuvien muutosten seurauksena. Puoliintumisaika on lapsuusaikana lyhyempi kuin vastasyntyneillä tai aikuisilla.

Kokonaiskeftriaksonin puhdistuma plasmasta ja jakautumistilavuus ovat vastasyntyneillä, imeväisikäisillä ja lapsilla suuremmat kuin aikuisilla.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Keftriaksonin farmakokinetiikka on ei-lineaarinen ja kaikki farmakokineettiset perusparametrit eliminaation puoliintumisaikaa lukuun ottamatta ovat annosriippuvaisia, jos ne perustuvat lääkeaineen kokonaispitoisuuksiin, ja suurenevat vähemmän kuin suhteessa annokseen. Ei-lineaarisuus johtuu plasman proteiineihin sitoutumisen saturoitumisesta, joten se havaitaan siksi kokonaiskeftriaksonista plasmassa, mutta ei vapaasta (sitoutumattomasta) keftriaksonista.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet

Farmakokineettinen-farmakodynaaminen indeksi, jonka osoitettiin, kuten muillakin beetalaktaameilla, korreloivan parhaiten tehon in vivo kanssa, oli annosvälin prosenttiosuus, jolloin sitoutumattoman lääkeaineen pitoisuus säilyy bakteerien kasvun estävän keftriaksonipitoisuuden (MIC) yläpuolella yksittäiseen kohdelajiin osalta (eli %T > MIC).

Lidokaiini

Imeytyminen

Lidokaiini imeytyy nopeasti, ja imeytymisnopeus riippuu injektiokohdan verisuonituksesta.

Jakautuminen

Lidokaiinin vakaan tilan jakautumistilavuus on 91 l.

Pääsy tiettyihin kudoksiin. Lidokaiini läpäisee istukan, ja sitoutumattoman lääkepitoisuuden tasapainotila saavutetaan nopeasti. Sitoutuminen sikiön plasman proteiineihin on vähäisempää kuin äidillä, minkä vuoksi kokonaispitoisuus sikiön plasmassa on pienempi.

Sitoutuminen proteiineihin. Lidokaiinin sitoutuminen plasman proteiineihin on pitoisuudesta riippuvaista, ja sitoutuminen vähenee, kun pitoisuus suurenee. Pitoisuuden ollessa 1–5 mikrog/ml 60–80 % lidokaiinista sitoutuu proteiineihin. Sitoutuminen riippuu myös α1-happaman glykoproteiinin pitoisuudesta plasmassa.

Lidokaiinin on osoitettu läpäisevän veri-aivoesteen.

Biotransformaatio

Lidokaiini metaboloituu lähinnä maksassa. Lidokaiinin pääasialliset metaboliitit ovat monoetyyliglysiiniksylididi, glysiiniksylididi, 2,6-dimetyylianiliini ja 4-hydroksi-2,6-dimetyylianiliini. Lidokaiinin N-dealkylaation monoetyyliglysiiniksylididiksi katsotaan olevan sekä CYP1A2- että CYP3A4-välitteistä. Metaboliitti 2,6-dimetyylianiliini muuntuu CYP2A6:n ja CYP2E1:n vaikutuksesta 4-hydroksi-2,6- dimetyylianiliiniksi.

Eliminaatio

Boluksena laskimoon annetun lidokaiinin puhdistuma on 9–10 ml/min/kg. Bolusinjektiona laskimoon annetun lidokaiinin eliminaation puoliintumisaika on tyypillisesti 1,5–2 tuntia.

Monoetyyliglysiiniksylididin puoliintumisaika on noin 2,3 tuntia, ja glysiiniksylididin puoliintumisaika on noin 10 tuntia. Pitkäaikaiskäytössä ne saattavat kertyä elimistöön.

Vain 3 % lidokaiinista erittyy munuaisten kautta muuttumattomana aineena. Noin 73 % lidokaiinista on havaittavissa virtsassa 4-hydroksi-2,6-dimetyylianiliinimetaboliittina.

Munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat.

Maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille laskimoon annetun lidokaiinin puoliintumisaika on noin kolminkertainen.

Lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (Clcr 30–60 ml/min) ei vaikuta lidokaiinin farmakokinetiikkaan, mutta saattaa lisätä glysiiniksylididimetaboliitin kertymistä elimistöön, kun lidokaiini annetaan laskimoon. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lidokaiinin puhdistuma vähenee kuitenkin noin puoleen, ja sen puoliintumisaika pitenee noin kaksikertaiseksi, joten glysiiniksylididimetaboliitin kertyminen elimistöön lisääntyy (Clcr < 30 ml/min).

Hemodialyysipotilailla, jotka saavat lidokaiiniannoksen laskimoon, lidokaiinin ja sen pääasiallisen metaboliitin monoetyyliglysiiniksylididin farmakokinetiikka ei muutu merkittävästi.

Eläinkokeista on saatu näyttöä, että suuret keftriaksonikalsiumsuola-annokset johtavat kovettumien ja saostumien muodostumiseen koirien ja apinoiden sappirakkoon. Tämän vaikutuksen osoitettiin olevan korjautuva. Eläinkokeissa ei todettu näyttöä lisääntymistoksisuudesta eikä geenitoksisuudesta. Keftriaksonilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia.

Keftriaksonin ja lidokaiinin yhdistelmällä ei ole tehty prekliinisiä tutkimuksia.

Keftriaksonikuiva-aine: ei ole.

Lidokaiiniliuotin: injektionesteisiin käytettävä vesi.

Keftriaksoni ei kirjallisuudessa esitettyjen raporttien perusteella ole yhteensopiva amsakriinin, vankomysiinin, flukonatsolin ja aminoglykosidien kanssa.

Keftriaksonia sisältäviä liuoksia ei saa sekoittaa muiden lääkeaineiden kanssa eikä lisätä niihin paitsi jotka on mainittu kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet. Etenkään kalsiumia sisältäviä laimentimia (esim. Ringerin tai Hartmannin liuosta) ei saa käyttää keftriaksoni-injektiopullojen käyttöönvalmistuksessa. Keftriaksonia ei saa sekoittaa eikä antaa samanaikaisesti kalsiumia sisältävien liuosten kanssa mukaanlukien täydellinen parenteraalinen ravitsemushoitoliuos (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Jos Rocephalin cum lidocain on tarkoitus antaa yhdistelmänä jonkin toisen antibiootin kanssa, niitä ei saa antaa samalla ruiskulla eikä samassa infuusioliuoksessa.

Avaamaton injektiopullo tai ampulli:

Injektiokuiva-aine, liuosta varten: 3 vuotta.

Liuotin, liuosta varten: 5 vuotta.

Käyttökuntoon saatetun valmisteen käytönaikaiseksi kemialliseksi ja fysikaaliseksi säilyvyydeksi on osoitettu vähintään 6 tuntia enintään 25 °C:ssa tai 24 tuntia 2–8 °C:ssa.

Mikrobiologiselta kannalta valmiste pitää käyttää heti. Jos sitä ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja ‑olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla eivätkä saa olla edellä mainittua käytönaikaista kemiallista ja fysikaalista säilyvyysaikaa pidempiä.

Säilytä alle 30 °C. Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Käyttökuntoon saatetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ROCEPHALIN CUM LIDOCAIN injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten
1 g 1 g (25,49 €)

PF-selosteen tieto

Keftriaksonikuiva-aine: lasista valmistettu injektiopullo, jossa on fluoributyylikumitulppa ja alumiinikorkki.

Lidokaiiniliuotin: lasiampulli, jossa on 3,5 ml liuosta.

Pakkauskoot: 1 injektiopullo ja 1 ampulli.

Valmisteen kuvaus:

Kuiva-aine: valkoinen tai kellertävän oranssi kiteinen jauhe.

Liuotin: kirkas, väritön liuos.

Injektioliuoksen valmistaminen:

Liuos suositellaan käyttämään heti käyttökuntoon saattamisen jälkeen. Käyttökuntoon saatetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Rocephalin cum lidocain ‑valmistetta ei saa sekoittaa samaan ruiskuun minkään muun lääkkeen kanssa, lukuun ottamatta 1‑prosenttista lidokaiinihydrokloridiliuosta (vain injektiona lihakseen).

Keftriaksoni on hyvin liukoinen, joten Rocephalin cum lidocain liukenee käyttökuntoon saattamisessa käytettävään liuokseen välittömästi ja täydellisesti. Käyttökuntoon saatettu liuos on kirkas liuos, joka on väriltään keltaista tai ruskehtavan keltaista.

Lihakseen antoa varten 1 g Rocephalin cum lidocain ‑valmistetta liuotetaan 3,5 ml:aan pakkauksessa mukana olevaa liuotinta, joka sisältää 10 mg lidokaiinihydrokloridia ml:ssa injektionesteisiin käytettävää vettä. Injektiopulloa pitää pyöritellä varovasti kämmenten välissä. Liuos pitää tarkistaa silmämääräisesti sen varmistamiseksi, että valmiste on sekoittunut täysin käyttökuntoon eikä siinä ole hiukkasia havaittavissa. Liuos annetaan tämän jälkeen injektiona syvälle lihakseen.

1-prosenttiseen lidokaiinihydrokloridiliuokseen lisätyn 1 g Rocephalin cum lidocain ‑injektiokuiva-aineen syrjäyttämä tilavuus on 0,71 ml. Lisättäessä 3,5 ml 1-prosenttista lidokaiinihydrokloridiliuosta käyttökuntoon saatetun liuoksen lopulliseksi pitoisuudeksi muodostuu 237,53 mg/ml.

1 g suuremmat annokset pitää jakaa pienempiin annoksiin ja injisoida useampaan kuin yhteen antokohtaan.

Ks. myös tiedot kohdasta Yhteensopimattomuudet.

Vain kertakäyttöön. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

ROCEPHALIN CUM LIDOCAIN injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten
1 g 1 g

• Ei korvausta.

J01DD04

16.04.2024