TAMSULOSIINIHYDROKLORIDI ORION depotkapseli, kova 0,4 mg

Yksi depotkapseli sisältää tamsulosiinihydrokloridia 0,4 mg, mikä vastaa tamsulosiinia 0,367 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Depotkapseli, kova.

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun (BPH) oireiden hoito.

Annostus

Yksi kapseli vuorokaudessa aamiaisen tai päivän ensimmäisen aterian jälkeen.

Antotapa

Kapseli niellään kokonaisena vesilasillisen kera pystyasennossa tai istuen (ei makuuasennossa). Kapselia ei saa rikkoa eikä purra, koska se voi vaikuttaa pitkävaikutteisen aktiiviaineen vapautumiseen. Kapseli voidaan kuitenkin avata ja sisältö niellä pureskelematta.

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Pediatriset potilaat

Tamsulosiinin turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole varmistettu. Saatavilla oleva tieto on kuvattu kohdassa Farmakodynamiikka.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle (mukaan lukien sen aiheuttama angioedeema) tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• aikaisemmin havaittu ortostaattinen hypotensio
• vaikea maksan vajaatoiminta.

Tamsulosiinin, kuten muidenkin alfa₁-adrenoseptorin salpaajien käyttö voi laskea verenpainetta, mikä voi harvoin aiheuttaa pyörtymisen. Ortostaattisen hypotension (pyörrytys, heikotus) ensioireiden alkaessa potilaan tulisi olla istuvassa tai makuuasennossa niin kauan kunnes oireet ovat hävinneet.

Ennen tamsulosiinihoidon aloittamista potilas on tutkittava muiden samankaltaisia oireita kuin BPH aiheuttavien sairauksien poissulkemiseksi. Eturauhanen tulisi tutkia peräsuolen kautta sekä määrittää tarvittaessa PSA ennen hoidon aloittamista sekä säännöllisin väliajoin myöhemmin.

Tamsulosiinia tulee antaa varoen vaikean munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä (kreatiniinipuhdistuma < 10 ml/min), koska käyttöä näillä potilailla ei ole tutkittu.

Tamsulosiinin käytön jälkeen on joskus harvoin raportoitu angioedeemaa. Jos sen oireita ilmenee, hoito on heti keskeytettävä, potilasta on seurattava edeeman häviämiseen asti eikä tamsulosiinia saa antaa uudestaan.

Harmaakaihi- tai glaukoomaleikkauksen yhteydessä on joillakin potilailla, jotka käyttävät tai ovat aiemmin käyttäneet tamsulosiinia, todettu IFIS-oireyhtymä (Intraoperative Floppy Iris Syndrome, pienen pupillin syndrooman variantti). Oireyhtymä saattaa lisätä silmään kohdistuvien komplikaatioiden riskiä leikkauksen aikana ja sen jälkeen. Tamsulosiinin aloittamista potilailla, joille on suunniteltu kaihi- tai glaukoomaleikkausta, ei suositella.

Tamsulosiinin käytön lopettamisesta 1–2 viikkoa ennen harmaakaihi- tai glaukoomaleikkausta on yksittäistapauksissa todettu olevan apua, mutta hoidon keskeyttämisestä aiheutuvaa hyötyä ei ole vahvistettu. IFIS-oireyhtymää on todettu myös niillä potilailla, jotka ovat keskeyttäneet tamsulosiinihoidon pidemmän aikaa ennen leikkausta.

Harmaakaihi- tai glaukoomaleikkausta suunniteltaessa leikkaavan lääkärin ja hoitohenkilökunnan on selvitettävä, käyttääkö potilas parhaillaan tai onko hän aiemmin käyttänyt tamsulosiinia, ja huolehdittava asianmukaisista toimenpiteistä leikkauksessa ilmenevän IFIS-oireyhtymän varalta.

Tamsulosiinia ei pidä käyttää yhdessä voimakkaiden CYP3A4:n estäjien kanssa, jos potilas on CYP2D6-fenotyypiltään hidas metaboloija. Tamsulosiinia on käytettävä varoen kohtalaisten ja voimakkaiden CYP3A4:n estäjien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Interaktioita ei ole havaittu käytettäessä tamsulosiinia samanaikaisesti atenololin, enalapriilin, nifedipiinin tai teofylliinin kanssa.

Samanaikainen simetidiinin käyttö nostaa, ja furosemidin käyttö laskee tamsulosiinin pitoisuutta plasmassa. Tamsulosiinipitoisuudet pysyvät kuitenkin normaalialueella, joten annostusta ei tarvitse muuttaa.

In vitro diatsepaami, propranololi, trikloorimetiatsidi, kloorimadinoni, amitriptyliini, diklofenaakki, glibenklamidi, simvastatiini tai varfariini eivät vaikuta tamsulosiinin vapaaseen fraktioon ihmisen plasmassa. Tamsulosiini ei myöskään vaikuta diatsepaamin, propranololin, trikloorimetiatsidin tai kloorimadinonin vapaaseen fraktioon.

Diklofenaakki ja varfariini saattavat kuitenkin lisätä tamsulosiinin eliminoitumisnopeutta.

Tamsulosiinin samanaikainen käyttö yhdessä voimakkaiden CYP3A4:n estäjien kanssa voi lisätä tamsulosiinialtistusta. Samanaikainen käyttö yhdessä ketokonatsolin (tunnetusti voimakas CYP3A4:n estäjä) kanssa lisäsi tamsulosiinin kokonaisaltistusta (AUC) 2,8-kertaiseksi ja huippupitoisuutta (C_max) 2,2-kertaiseksi.

Tamsulosiinia ei pidä käyttää yhdessä voimakkaiden CYP3A4:n estäjien kanssa, jos potilas on CYP2D6-fenotyypiltään hidas metaboloija. Tamsulosiinia on käytettävä varoen kohtalaisten ja voimakkaiden CYP3A4:n estäjien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tamsulosiinin käyttö yhdessä voimakkaan CYP2D6:n estäjän, paroksetiinin, kanssa lisäsi tamsulosiinin huippupitoisuutta (C_max) 1,3-kertaiseksi ja kokonaisaltistusta (AUC) 1,6-kertaiseksi. Lisäystä ei pidetä kliinisesti merkittävänä.

Samanaikainen toisen alfa₁-adrenoreseptorisalpaajan käyttö voi alentaa verenpainetta.

Tamsulosiinihydrokloridi Orion -valmistetta ei ole tarkoitettu naisille.

Ejakulaatiohäiriöitä on havaittu sekä lyhyissä että pitkään kestäneissä tamsulosiinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa. Markkinoille tulon jälkeen on raportoitu ejakulaatiohäiriöitä, retrogradista ejakulaatiota ja ejakulaation puuttumista.

Tamsulosiinin vaikutusta autolla ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn ei ole tutkittu. Potilaiden on kuitenkin syytä olla tietoisia siitä, että huimausta, pyörtymistä, näön hämärtymistä tai näön heikkenemistä voi ilmetä.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Tamsulosiinihoitoon liittyen on kaihi- ja glaukoomaleikkauksen aikana raportoitu pienen mustuaisen oireyhtymää (IFIS, Intraoperative Floppy Iris Syndrome) (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Markkinoille tulon jälkeinen kokemus: Yllämainittujen haittavaikutusten lisäksi eteisvärinää, rytmihäiriöitä, takykardiaa ja hengenahdistusta on raportoitu tamsulosiinihoidon yhteydessä. Koska nämä spontaanit haittavaikutusraportit liittyvät maailmanlaajuiseen markkinoilletulon jälkeiseen käyttökokemukseen, haittojen yleisyyttä tai syy-yhteyttä tamsulosiiniin ei voida luotettavasti määrittää.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

Oireet

Tamsulosiinin yliannostus saattaa aiheuttaa vaikeaa verenpaineen laskua. Sitä on havaittu erilaisilla yliannoksilla.

Akuutti 5 milligramman tamsulosiinihydrokloridin yliannostus on raportoitu. Oireina ilmeni akuuttia verenpaineen laskua (systolinen verenpaine 70 mmHg) oksentelua ja ripulia. Oireita hoidettiin nesteytyksellä ja potilas voitiin kotiuttaa saman päivän aikana.

Hoito

Sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa pitää tukea, jos yliannostuksen yhteydessä ilmenee akuuttia verenpaineen laskua. Verenpaine ja syke voidaan normalisoida laittamalla potilas makuuasentoon. Jos tämä ei riitä, voidaan antaa plasmatilavuuden lisääjiä ja tarvittaessa vasopressoreita. Munuaisten toimintaa on syytä seurata ja ryhtyä yleisiin elintoimintoja ylläpitäviin toimenpiteisiin. Dialyysista ei todennäköisesti ole apua, sillä tamsulosiini sitoutuu hyvin suuressa määrin plasman proteiineihin.

Imeytymistä voidaan estää eri toimenpiteillä. Jos lääkemäärät ovat suuria, voidaan antaa aktiivihiiltä ja suorittaa mahahuuhtelu sekä antaa osmoottista laksatiivia, kuten natriumsulfaattia.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Virtsaelinten sairauksien lääkkeet, adrenergisiä alfareseptoreita salpaavat lääkeaineet, ATC-koodi: G04CA02.

Vaikutusmekanismi

Tamsulosiini sitoutuu selektiivisesti ja kompetitiivisesti niihin postsynaptisiin α1A-adrenoreseptoreihin,erityisesti alatyyppeihin α_1A ja α_1D, jotka välittävät sileän lihaksen supistumista eturauhasessa ja virtsaputkessa relaksoimalla sileää lihasta.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Tamsulosiini lisää virtsan maksimivirtausnopeutta relaksoimalla sileää lihasta eturauhasessa ja virtsaputkessa ja helpottaa siten obstruktiota.

Alfasalpaajat voivat alentaa verenpainetta alentamalla perifeeristä resistenssiä. Kliinisesti merkitsevää verenpaineen alenemista ei havaittu normotensiivisille potilaille tamsulosiinilla suoritetuissa tutkimuksissa.

Valmisteen vaikutus sekä kerääntymis- että tyhjennysoireisiin pysyy yllä myös pitkäaikaishoidossa, mistä johtuen katetrisoinnin tai kirurgisen hoidon tarve merkitsevästi siirtyy.

Pediatriset potilaat

Neuropaattisesta rakosta kärsivillä lapsilla suoritettiin satunnaistettu, lumelääkekontrolloitu, kaksoissokkoutettu annosmääritystutkimus. Tutkimukseen osallistui 161 lasta (iältään 2–16 vuotta). Lapset satunnaistettiin neljään eri ryhmään, jotka saivat joko pienen (0,001–0,002 mg/kg), keskisuuren (0,002–0,004 mg/kg) tai suuren annoksen (0,004–0,008 mg/kg) tamsulosiinia tai vaihtoehtoisesti lumelääkettä. Ensisijainen päätetapahtuma oli potilaiden määrä, joiden detrusorin sulkupaine (Detrusor Leak Point Pressure, LPP) kahden samana päivänä suoritetun mittauksen perusteella pieneni arvoon < 40 cm H₂O. Toissijaiset päätetapahtumat olivat: detrusorin sulkupaineen mitattu ja prosentuaalinen muutos lähtötasosta, hydronefroosin ja hydroureterin tilan paraneminen tai stabiloituminen, sekä katetrointipäiväkirjojen mukainen muutos katetroimalla saadun virtsan ja kasteluiden määrässä. Ensi- tai toissijaisissa päätetapahtumissa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa lumelääkkeen tai millään annostasolla toteutetun tamsulosiinilääkityksen välillä. Annosvastetta ei todettu millään annostasolla.

Tamsulosiiniannosta ei ole tarpeen muuttaa lievässä munuaisten vajaatoiminnassa.

Imeytyminen

Tamsulosiini imeytyy nopeasti suolistosta ja sen biologinen hyötyosuus on lähes täydellinen. Ennen lääkkeen ottoa nautittu ateria hidastaa imeytymistä. Tasainen imeytyminen voidaan varmistaa ottamalla tamsulosiinivalmiste aina aamiaisen jälkeen.

Tamsulosiinilla on lineaarinen kinetiikka.

Tamsulosiinin kerta-annos ruokailun jälkeen otettuna saa aikaan huippupitoisuuden plasmassa noin 6 tunnin kuluttua ja toistuvassa lääkityksessä steady state -taso saavutetaan viidenteen päivään mennessä, toistuvasti lääkettä otettaessa C_max on potilailla noin 2/3 korkeampi kuin kerta-annoksen jälkeen. Vaikka tämä on todettu vain vanhuksista, sama tulos on odotettavissa myös nuoremmista potilaista.

Plasman tamsulosiinipitoisuuksissa on suuria potilaiden välisiä vaihteluja sekä kerta-annon että toistuvan annon jälkeen.

Jakautuminen

Ihmisessä tamsulosiini sitoutuu plasman proteiineihin yli 99 %:sti ja jakautumistilavuus on pieni (n. 0,2 l/kg).

Biotransformaatio

Tamsulosiinilla on vähäinen ”first pass” -metabolia. Suurin osa tamsulosiinista on plasmassa muuttumattomana. Aine metaboloituu maksassa.

In vitro -tulokset viittaavat siihen, että CYP3A4 ja myös CYP2D6 osallistuvat metaboliaan ja että muillakin CYP-isoentsyymeillä saattaa olla pieni vaikutus tamsulosiinihydrokloridimetaboliaan. Lääkeaineita metaboloivien CYP3A4- ja CYP2D6-entsyymien toiminnan estyminen saattaa lisätä tamsulosiinihydrokloridialtistusta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Rotilla tehdyissä tutkimuksissa tamsulosiinin todettiin aiheuttavan vain vähän maksan mikrosomaalisten entsyymien induktiota.

Metaboliitit eivät ole niin tehokkaita tai toksisia kuin aktiivi lääkeaine. Lievä maksan toiminnanvajaus ei vaadi annoksen muuttamista.

Eliminaatio

Tamsulosiini ja sen metaboliitit erittyvät pääasiassa virtsaan, noin 9 % annoksesta muuttumattomassa muodossa.

Potilailla tamsulosiinin eliminaation puoliintumisaika on noin 10 tuntia (ruuan jälkeen otettuna) kerta-annoksen jälkeen ja vastaavasti 13 tuntia steady state -tasolla.

Toksisuutta kerta-annoksen ja toistuvan annon jälkeen on tutkittu hiirillä, rotilla ja koirilla. Lisäksi on selvitetty lisääntymistoksisuutta rotilla, karsinogeenisuutta hiirillä ja rotilla ja genotoksisuutta sekä in vivo että in vitro.

Suurten tamsulosiiniannosten todettu yleinen toksisuusprofiili vastaa alfa-adrenergisten salpaajien tunnettua farmakologista vaikutusta. Hyvin suurten annosten todettiin aiheuttavan koirille EKG‑muutoksia. Tällä ei oletettavasti ole kuitenkaan mitään kliinistä merkitystä.

Tamsulosiinilla ei todettu olevan merkittäviä genotoksisia ominaisuuksia. Tamsulosiinialtistuksen on havaittu aiheuttavan huomattavia proliferatiivisia muutoksia naarasrottien ja -hiirten rintarauhasissa. Näitä löydöksiä, jotka luultavasti liittyvät epäsuorasti hyperprolaktinemiaan ja joita ilmenee vain suurilla annoksilla, pidetään kliinisesti merkityksettöminä.

Kapselin sisältö:

Natriumalginaatti

Metakryylihappo-etyyliakrylaattikopolymeeri (1:1)

Glyserolidibehenaatti

Maltodekstriini

Natriumlauryylisulfaatti

Makrogolit

Polysorbaatti 80

Natriumhydroksidi

Simetikoniemulsio (simetikoni, metyyliselluloosa, sorbiinihappo)

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön.

Kapselin kuori:

Liivate

Punainen rautaoksidi (E172)

Titaanidioksidi (E171)

Keltainen rautaoksidi (E172).

Ei oleellinen.

4 vuotta.

Säilytä alle 30 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TAMSULOSIINIHYDROKLORIDI ORION depotkapseli, kova
0,4 mg 30 fol (10,53 €), 90 fol (17,17 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus: PVC/PVDC/Al-läpipainopakkaus.

Tablettipurkki: HDPE-purkki, jossa PP-kansi.

Pakkauskoot: 10, 20, 30, 50, 60, 90, 100 ja 200.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Oranssi liivatekapseli (nro 2), jonka sisällä valkoisia tai kellertäviä rakeita.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TAMSULOSIINIHYDROKLORIDI ORION depotkapseli, kova
0,4 mg 30 fol, 90 fol

• Peruskorvaus (40 %).

G04CA02

30.11.2020