RESILAR oraaliliuos 3 mg/ml

Yksi millilitra sisältää 3 mg dekstrometorfaanihydrobromidia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: sorbitoli (E420) 500 mg/ml oraalinestettä, fruktoosi 137 mg/ml oraalinestettä, sakkaroosi 1 mg/ml oraalinestettä, etanoli 50 mg/ml oraalinestettä, natrium 4,9–5,2 mg/ml oraalinestettä ja natriumbentsoaatti 1,5 mg/ml oraalinestettä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Oraaliliuos

Ärsytysyskän oireiden lievittäminen.

Annostus

Pediatriset potilaat

Alle 2‑vuotiaat: vain lääkärin ohjeen mukaan.

Maksan vajaatoiminta

Dekstrometorfaania tulee käyttää varoen potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Yskän pitkittyessä (yli 2 viikkoa) tulee ottaa yhteys lääkäriin.

• Dekstrometorfaania ei tule käyttää, jos potilas käyttää tai on kahden edellisen viikon aikana käyttänyt monoamiinioksidaasin (MAO) estäjiä (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).
• Synnynnäinen fruktoosi-intoleranssi (valmisteen sisältämän sorbitolin ja fruktoosin vuoksi, ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Koska dekstrometorfaanin eliminaatio tapahtuu pääasiassa maksametabolian kautta, tulee lääkeainetta käyttää varoen, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Dekstrometorfaania tulee käyttää varoen, jos potilaalla on vaikea hengitysvajaus.

Dekstrometorfaani ei ole tarkoitettu kroonisen jatkuvan (mm. astmaattisen) yskän hoitoon eikä yskään, johon liittyy runsas liman eritys.

Dekstrometorfaanin väärinkäyttötapauksia ja riippuvuutta on raportoitu. Varovaisuutta suositellaan erityisesti hoidettaessa nuoria, nuoria aikuisia ja lääkkeitä tai psykoaktiivisia aineita aiemmin väärinkäyttäneitä potilaita.

Dekstrometorfaani metaboloituu maksan sytokromi P450 2D6-entsyymin vaikutuksesta. Tämän entsyymin aktiivisuus määräytyy geneettisesti. Noin 10 % väestöstä on hitaita metaboloijia CYP2D6:n suhteen. Hitailla metaboloijilla ja potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti CYP2D6:n estäjiä, dekstrometorfaanin teho saattaa voimistua ja/tai kestää pidempään. Tämän vuoksi on suositeltavaa noudattaa erityistä varovaisuutta hoidettaessa potilaita, jotka ovat CYP2D6:n suhteen hitaita metaboloijia tai jotka käyttävät CYP2D6:n estäjiä (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Serotoniinioireyhtymä

Serotonergisia vaikutuksia, mukaan lukien mahdollisesti henkeä uhkaavan serotoniinioireytymän kehittymistä, on ilmoitettu käytettäessä dekstrometorfaania samanaikaisesti serotonergisten aineiden, kuten selektiivisien serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), serotoniinin metaboliaa heikentävien lääkkeiden (muun muassa monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjien) ja CYP2D6:n estäjien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Serotoniinioireyhtymään saattaa liittyä psyykkisen tilan muutoksia, autonomista epävakautta, neuromuskulaarisia poikkeavuuksia ja/tai gastrointestinaalisia oireita. Jos serotoniinisyndroomaa epäillään, Resilar-hoito on lopetettava.

Sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden, samanaikaisen käytön aiheuttamat riskit

Resilar-valmisteen ja sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden, samanaikainen käyttö saattaa aiheuttaa sedaatiota, hengityslamaa, koomaa ja kuoleman. Näiden riskien vuoksi näitä sedatiivisia lääkkeitä voidaan määrätä samanaikaisesti vain sellaisille potilaille, joille muut hoitovaihtoehdot eivät sovi. Jos potilaalle päätetään määrätä Resilar-valmistetta samanaikaisesti sedatiivisten lääkkeiden kanssa, on määrättävä pienin tehoava annos ja hoidon on oltava mahdollisimman lyhytkestoinen. Potilasta on seurattava tarkkaan hengityslaman ja sedaation merkkien ja oireiden varalta. On erittäin suositeltavaa neuvoa potilasta ja hänen läheisiään tarkkailemaan näitä oireita (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pediatriset potilaat

Lapsilla saattaa esiintyä yliannostuksen yhteydessä vakavia haittavaikutuksia, muun muassa neurologisia häiriöitä. Lääkkeen antajia on neuvottava olemaan ylittämättä suositeltua annosta.

Dekstrometorfaani voi joissakin tapauksissa lisätä histamiinin vapautumista, mikä tulee ottaa huomioon hoidettaessa atooppisia lapsia.

Apuaineet

Resilar sisältää sorbitolia 500 mg/ml (1 250–5 000 mg/annos) ja fruktoosia 137 mg/ml (343–1 370 mg/annos) (ks. myös kohta Haittavaikutukset). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi (HFI), ei pidä käyttää tätä lääkettä (ks. myös kohta Vasta-aiheet). Sorbitoli saattaa aiheuttaa vatsavaivoja ja olla lievästi laksatiivinen.

Resilar sisältää sakkaroosia 1 mg/ml (2,5–10 mg/annos). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin puutos, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Resilar sisältää etanolia 50 mg/ml (125–500 mg/annos), joka vastaa 6,3 tilavuusprosenttia etanolia (alkoholia). Alkoholimäärä 10 ml:ssa tätä lääkevalmistetta vastaa noin 13 ml:aa olutta tai 5 ml:aa viiniä ja alkoholimäärä 2,5 ml:ssa tätä lääkevalmistetta vastaa noin 4 ml:aa olutta ja 2 ml:aa viiniä. Yksi 10 ml:n annos tätä lääkevalmistetta annettuna 70 kg painavalle aikuiselle aiheuttaa etanolialtistuksen 7 mg/kg, joka saattaa nostaa veren alkoholipitoisuuden noin tasolle 1,2 mg/100 ml. Yksi 2,5 ml:n annos tätä lääkevalmistetta annettuna 2-vuotiaalle lapselle, joka painaa 8 kg aiheuttaa etanolialtistuksen 16 mg/kg, joka saattaa nostaa veren alkoholipitoisuuden noin tasolle 2,6 mg/100 ml. Vertailun vuoksi, kun aikuinen juo lasillisen viiniä tai 500 ml olutta, veren alkoholipitoisuus on todennäköisesti noin 50 mg/100 ml. Tämän lääkevalmisteen sisältämällä alkoholimäärällä ei todennäköisesti ole vaikutusta aikuisiin tai nuoriin, eivätkä vaikutukset lapsiin todennäköisesti ole havaittavia. Pienillä lapsilla saattaa esiintyä joitain vaikutuksia, kuten uneliaisuutta. Haitallinen alkoholismissa. Otettava huomioon raskaana olevilla ja imettävillä naisilla.

Samanaikainen anto esimerkiksi propyleeniglykolia tai etanolia sisältävien lääkevalmisteiden kanssa saattaa johtaa etanolin kumuloitumiseen ja aiheuttaa haittavaikutuksia.

Resilar sisältää natriumia 4,9–5,2 mg/ml (12,2–13,0 mg / 2,5 ml:n annos, 49–52 mg / 10 ml:n annos). 10 ml:n annos vastaa 3 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Resilar sisältää natriumbentsoaattia 1,5 mg/ml.

Monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät

Dekstrometorfaanin ja MAO:n estäjien, esim. selegiliinin (MAO‑B:n estäjä), moklobemidin (MAO‑A:n estäjä) tai linetsolidin (ei-selektiivinen MAO:n estäjä) samanaikainen käyttö voi johtaa serotoniinioireyhtymään. Sen oireita ovat pahoinvointi, verenpaineen lasku, jalkojen vapina, lihasspasmit, ruumiinlämmön nousu ja pahimmillaan kooma tai sydämenpysähdys. Dekstrometorfaanin käyttö on kielletty MAO:n estäjähoidon aikana ja 14 päivän sisällä hoidon päättymisestä (ks. kohta Vasta-aiheet).

Muut serotonergiset lääkevalmisteet

Dekstrometorfaania on käytettävä varoen, jos sen kanssa käytetään samaan aikaan muita serotonergisiä lääkevalmisteita, kuten selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä (SNRI), trisyklisiä masennuslääkkeitä tai muita opioideja (esim. buprenorfiini); näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö suurentaa serotoniinioireyhtymän (joka voi olla hengenvaarallinen tila) riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

CYP2D6:n estäjät

Dekstrometorfaani metaboloituu CYP2D6:n välityksellä ja sillä on merkittävä ensikierron metabolia. Voimakkaiden CYP2D6-entsyymin estäjien samanaikainen käyttö voi suurentaa elimistön dekstrometorfaanipitoisuuden useita kertoja tavanomaista korkeammaksi. Tämä lisää potilaan riskiä dekstrometorfaanin toksisille vaikutuksille (kiihtymys, sekavuus, vapina, unettomuus, ripuli ja hengityslama) ja serotoniinioireyhtymän kehittymiselle. Voimakkaita CYP2D6-entsyymin estäjiä ovat mm. fluoksetiini, paroksetiini, kinidiini ja terbinafiini. Samanaikaisessa käytössä kinidiinin kanssa dekstrometorfaanin pitoisuudet plasmassa ovat nousseet jopa 20-kertaisiksi, mikä on lisännyt dekstrometorfaanin keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Myös amiodaronilla, flekainidilla ja propafenonilla, sertraliinilla, bupropionilla, metadonilla, sinakalseetilla, haloperidolilla, perfenatsiinilla ja tioridatsiinilla on samankaltainen vaikutus dekstrometorfaanin metaboliaan. Jos CYP2D6:n estäjien ja dekstrometorfaanin samanaikainen käyttö on välttämätöntä, potilasta tulee seurata ja dekstrometorfaanin annosta voidaan joutua pienentämään.

Sedatiiviset lääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet

Additiivisen keskushermostoa lamaavan vaikutuksen vuoksi opioidien ja sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden samanaikainen käyttö lisää sedaation, hengityslaman, kooman ja kuoleman riskiä. Annostusta ja samanaikaisen hoidon kestoa on rajoitettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Muut yhteisvaikutukset

Memantiinin ja dekstrometorfaanin yhteiskäyttöä tulisi välttää, koska yhdisteet vaikuttavat samaan reseptorijärjestelmään (NMDA) ja yhteiskäyttö voi täten aiheuttaa haittavaikutuksia (lähinnä keskushermostoon liittyviä).

Dekstrometorfaanin ja alkoholin samanaikainen käyttö saattaa voimistaa molempien keskushermostovaikutuksia.

Raskaus ja imetys

Vaikkei dekstrometorfaanin kulkeutumisesta istukan läpi tai erittymisestä maitoon ole tietoa, on hyvin epätodennäköistä, että äidin raskauden tai imetyksen aikaisella tilapäisellä lääkkeenkäytöllä olisi haitallisia vaikutuksia sikiöön tai imeväiseen (ks. myös kohta Haittavaikutukset).

Normaaliannostuksella dekstrometorfaanin ei tiedetä heikentävän ajokykyä tai koneiden käyttökykyä.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100), Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000), Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

* Kyseinen haittavaikutus liittyy valmisteen apuaineena sisältämään sorbitoliin ja sen laksatiiviseen vaikutukseen.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet ja löydökset

Dekstrometorfaanin toksisuus on vähäinen. Lääkeaineen arvioitu letaali annos ihmiselle on n. 500 mg. Yliannostustapauksia ja tahattomia myrkytyksiä (yleensä lapsilla), harvinaisena myös kuolemantapauksia, on raportoitu esiintyneen dekstrometorfaanin käytön yhteydessä. Toksiset annokset ovat lapsen iästä riippuen (10 kk–10 v) vaihdelleet välillä 15–600 mg.

300 mg dekstrometorfaania on aiheuttanut huumeriippuvaiselle aikuiselle toksisen psykoosin, johon liittyi hyperaktiivisuutta sekä näkö- ja kuuloharhoja.

Dekstrometorfaanin yliannostukseen voi liittyä pahoinvointia, oksentelua, dystoniaa, kiihtymystä, sekavuutta, uneliaisuutta, stuporia, nystagmusta, kardiotoksisuutta (takykardia, epänormaali EKG pidentynyt QTc-aika mukaan lukien), ataksiaa, toksista psykoosia johon liittyy visuaalisia hallusinaatioita, ylikiihottumista. Erittäin suuren yliannostuksen yhteydessä voidaan havaita seuraavia oireita: kooma, hengityksen lamaantuminen, kouristukset.

Hoito

• Oireettomille potilaille, jotka ovat ottaneet dekstrometorfaaniyliannoksen edeltävän tunnin aikana, voidaan antaa aktiivihiiltä.
• Potilaille, jotka ovat ottaneet dekstrometorfaania ja ovat sedatoituneita tai syvästi tajuttomia, voidaan harkita käytettäväksi naloksonia tavanomaisin opioidiyliannostuksen hoitoon käytettävin annoksin. Kouristuksiin voidaan käyttää bentsodiatsepiineja ja serotoniinioireyhtymästä johtuvaan hypertermiaan ulkoisia jäähdytystoimenpiteitä ja bentsodiatsepiineja.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Yskänlääkkeet ja vilustumislääkkeet, opiumalkaloidit ja niiden johdokset, ATC-koodi: R05DA09.

Dekstrometorfaani on levometorfaanin ei-opioidinen dekstroisomeeri. Lääkeaineen täsmällinen vaikutusmekanismi ei ole tiedossa. Dekstrometorfaanilla sekä sen päämetaboliitilla dekstrorfaanilla on sentraalinen yskää hillitsevä vaikutus, joka ei välity opiaattireseptoreiden kautta. Yskää hillitsevältä teholtaan dekstrometorfaani on kodeiinin luokkaa. Dekstrometorfaanilla tai sen aktiivisella metaboliitilla ei ole analgeettista vaikutusta. Sitoutumiskokeiden perusteella on arvioitu, että osa dekstrometorfaanin toksisista vaikutuksista voisi välittyä joko N-metyyli-D-aspartaattireseptoreiden (NMDA) tai sigmareseptoreiden kautta.

Dekstrometorfaani imeytyy hyvin ja nopeasti ruuansulatuskanavasta. Dekstrometorfaanin vaikutus alkaa tavallisesti n. 15–30 minuuttia lääkkeenoton jälkeen. Suun kautta otetun dekstrometorfaanin vaikutusaika on n. 3–8 tuntia. Suun kautta otettu dekstrometorfaani käy läpi nopean ja laajan ensikierron metabolian maksassa, minkä vuoksi oraalinen hyötyosuus jää matalaksi. Perinnöllisesti määräytyvä O-demetylaatio (CYD2D6) on pääasiallinen dekstrometorfaanin farmakokinetiikkaa määrittävä tekijä vapaaehtoisilla tutkittavilla. Tälle oksidaatioprosessille näyttää olevan toisistaan erottuvia fenotyyppejä, mikä johtaa suureen vaihteluun yksilöiden välisessä farmakokinetiikassa. Metaboloitumaton dekstrometorfaani yhdessä kolmen demetyloituneen morfinaanimetaboliitin (dekstrorfaani [tunnetaan myös 3-hydroksi-N-metyylimorfinaanina], 3‑hydroksimorfinaani ja 3-metoksimorfinaani) kanssa on tunnistettu konjugaatteina virtsasta.

Dekstrorfaani, jolla on myös yskää hillitsevä vaikutus, on pääasiallinen metaboliitti. Joillakin yksilöillä metabolia etenee hitaammin ja verestä ja virtsasta löytyy hallitsevana muuttumatonta dekstrometorfaania. Dekstrometorfaanin kulkeutumisesta istukan läpi tai erittymisestä äidinmaitoon ei ole tietoa.

Dekstrometorfaanilla ei tiedetä olevan mutageenisia ominaisuuksia. Akuuteissa tai kroonisissa toksisuuskokeissa ei ole havaittu kliinisesti merkityksellisiä löydöksiä. Suurillakaan annoksilla dekstrometorfaania ei ole ollut vaikutusta koe-eläinten peri- tai postnataaliseen kuolleisuuteen.

Natriumbentsoaatti (E211)

Fruktoosi 70 %

Sorbitoli, nestemäinen (kiteytymätön) (E420)

Etanoli 96 %

Glyseroli 85 %

Natriumsitraatti

Anis-luumuesanssi

Poltettu sokeri

Kloorivetyhappo

Natriumhydroksidi

Puhdistettu vesi

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C).

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

RESILAR oraaliliuos
3 mg/ml (L:ei) 150 ml (10,97 €)

PF-selosteen tieto

Ruskea lasipullo, tyyppi III; alumiinikierrekorkki; 150 ml ja 200 ml.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, ruskea liuos.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

RESILAR oraaliliuos
3 mg/ml 150 ml

• Ei korvausta.

R05DA09

12.04.2022