AZONA kapseli, kova 50 mg

Yksi kapseli sisältää 50 mg tratsodonihydrokloridia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: laktoosi (monohydraattina) 120,7 mg / kapseli.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kapseli, kova.

• Masennustilat
• Skitsoaffektiivisessa psykoosissa Azonaa voidaan käyttää yhdessä antipsykoottien kanssa
• Unettomuus, erityisesti jos siihen liittyy depressiivisiä oireita.

Annostus

Aikuiset:

Hoito suositellaan aloitettavaksi annoksella 150—200 mg/vrk. Annosta suurennetaan hoitovasteen mukaan. Lievissä depressioissa keskimääräinen ylläpitoannos on 150 mg/vrk ja keskivaikeissa sekä vaikeissa depressioissa 300 mg/vrk jaettuna yleensä kolmeen annoskertaan. Annosta voidaan tarvittaessa suurentaa ad 600 mg/vrk. Unettomuudessa annostus on yleensä 25—100 mg iltaisin. Vakava masennustila ja sen oireena esiintyvä unettomuus edellyttävät suurempia annoksia. Tratsodonihoito on lopetettava vähitellen. On suositeltavaa pienentää annosta asteittain 1–2 viikon jaksoissa.

Iäkkäät potilaat (yli 65-vuotiaat):

Iäkkäiden ja huonokuntoisten potilaiden kohdalla tulee noudattaa varovaisuutta ja aloittaa hoito pienemmällä annoksella. Hoito suositellaan aloitettavaksi annoksella 100 mg/vrk. Vuorokausiannos voidaan jakaa kahteen antokertaan tai antaa kerta-annoksena iltaisin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Annosta voidaan suurentaa potilaan yksilöllisen vasteen mukaan. Yleensä yli 100 mg:n kerta-annoksia tulisi välttää iäkkäillä potilailla. Yli 300 mg/vrk annoksia ei yleensä ole tarpeen käyttää.

Pediatriset potilaat:

Turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu alle 18-vuotiailla. Tämän vuoksi valmistetta ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta:

Tratsodoni läpikäy voimakkaan metabolian maksassa (ks. kohta Farmakokinetiikka) ja käyttöön on liittynyt maksatoksisuutta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset). Varovaisuutta tulee noudattaa valmisteen käytössä maksan vajaatoimintaa (erityisesti vaikeaa vajaatoimintaa) sairastavilla potilailla. Säännöllistä maksan toiminnan monitorointia voidaan harkita.

Munuaisten vajaatoiminta:

Annosmuutoksiin ei yleensä ole tarvetta, mutta varovaisuutta tulee noudattaa valmisteen käytössä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Suun kautta.

Mahdollisia haittavaikutuksia voidaan lieventää ottamalla Azona ruokailun jälkeen.

• Yliherkkyys tratsodonille tai valmisteen apuaineille
• Alkoholin tai unilääkkeiden aiheuttama intoksikaatio
• Akuutti sydäninfarkti

Pediatriset potilaat:

Tratsodonia ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon. Suisidaalista käyttäytymistä (itsemurhayrityksiä ja itsemurha-ajatuksia) sekä vihamielisyyttä (pääasiassa aggressiota, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa) havaittiin kliinisissä tutkimuksissa useammin masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla. Lisäksi pitkän aikavälin turvallisuutta koskevat tiedot lasten ja nuorten kasvamisesta, kypsymisestä sekä kognitiivisesta kehityksestä ja käyttäytymisen kehityksestä ovat puutteelliset.

Itsemurha/ itsemurha-ajatukset tai masennuksen paheneminen:

Masennukseen liittyy lisääntynyt alttius itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin (itsemurhaan liittyvät tapahtumat). Tämä alttius säilyy kunnes itse taudissa tapahtuu merkitsevää paranemista. Koska paranemista ei ehkä tapahdu ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloituksesta, tulee potilaita seurata tarkoin siihen saakka, että paranemista tapahtuu. Kliinisen kokemuksen perusteella tiedetään, että itsemurha-alttius kasvaa taudin paranemisen alkuvaiheessa. Itsemurhariskin vuoksi tulee potilaalle antaa varsinkin hoidon alkuvaiheessa ainoastaan rajoitettu määrä tratsodonia.

Potilaat, joilla on aiemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai -käyttäytymistä, tai joilla on merkittävässä määrin itsemurhaan liittyviä ajatuksia ennen hoidon aloitusta, ovat alttiimpia itsemurha-ajatuksille ja -yrityksille, ja heitä tulee tarkkailla erityisesti hoidon aikana. Meta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25-vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riskialttiita potilaita tulee seurata tarkkaan etenkin hoidon alkuvaiheessa ja kun tehdään muutoksia annostukseen.

Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) tulee kiinnittää huomiota mahdolliseen masennuksen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai -ajatusten lisääntymiseen tai outoon käytökseen. Jos tällaista esiintyy, tulee välittömästi hakeutua lääkärin hoitoon.

Kuten muidenkin alfa-adrenolyyttisten lääkeaineiden yhteydessä, tratsodonihoitoon on liittynyt harvoin priapismia eli kivuliaita ja pitkittyneitä erektioita (1:6000). Priapismia voidaan hoitaa injisoimalla paisuvaiskudokseen alfa-adrenolyyttistä valmistetta, kuten adrenaliinia tai metaraminolia. On kuitenkin raportoitu, että osa priapismitapauksista on johtanut kirurgiseen hoitoon tai pysyviin seksuaalitoimintojen häiriöihin (erektiovaikeudet ja impotenssi). Mikäli pitkittyneitä erektioita ilmenee Azona-hoidon aikana, tulee valmisteen käyttö lopettaa välittömästi. Jos tratsodonihoitoa määrätään sukupuolisesti aktiiveille, etenkin nuorille miehille tulisi priapismin kehittymisen mahdollisuudesta ja toimintaohjeista pitkittyneen tai syyttä ilmaantuneen erektion yhteydessä kertoa.

Kuten muidenkin masennuslääkkeiden yhteydessä, tratsodonihoitoon liittyen on raportoitu hyvin harvoin QT-ajan pidentymistä. Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa potilaita, joilla on merkittävä bradykardia, synnynnäinen tai suvussa esiintynyt pitkä QT –syndrooma tai muu samanaikainen lääkitys, jonka tiedetään pidentävän QT-aikaa (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

On suositeltavaa noudattaa varovaisuutta tratsodonin annostelussa ja säännöllistä seurantaa potilaiden kohdalla, jotka sairastavat:

• Epilepsiaa, erityisesti äkillisiä annoksen nostoja ja laskuja on vältettävä
• Maksan tai munuaisten vajaatoimintaa, erityisesti vaikea-asteista
• Sydänsairautta, kuten angina pectoris, johtumishäiriöt tai jonkin asteinen eteis-kammiokatkos, äskettäinen sydäninfarkti
• Hypertyreoosia
• Virtsaamishäiriöitä ja prostatan hyperplasiaa, vaikka ongelmia ei ole todennäköisesti odotettavissa, koska tratsodonin antikolinerginen vaikutus on vähäinen
• Akuuttia ahdaskulmaglaukoomaa ja kohonnutta silmänpainetta, vaikka suuria muutoksia ei ole todennäköisesti odotettavissa, koska tratsodonin antikolinerginen vaikutus on lievä

Jos potilaalla ilmenee keltaisuutta tai muita maksan vajaatoiminnan merkkejä, on Azona-hoito keskeytettävä välittömästi.

Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa psykoottisten oireiden pahenemista (esim. vainoharhaisten ajatusten voimistumista) skitsofreniaa tai muita psykooseja sairastavilla potilailla. Tratsodonihoidon aikana bipolaarihäiriön depressio voi muuttua maniaksi. Tässä tapauksessa Azona-hoito on keskeytettävä.

Tratsodonin yhteiskäytössä muiden serotonergisten lääkkeiden (esim. trisykliset antidepressantit, SSRI/SNRI-valmisteet ja MAO:n estäjät) ja neuroleptien kanssa on kuvattu esiintyneen serotoniinioireyhtymää sekä malignia neuroleptioireyhtymää. Yhteiskäytössä neuroleptien kanssa on raportoitu myös kuolemaan johtanutta malignia neuroleptioireyhtymää, joka on tunnettu haittavaikutus neurolepteille (ks. myös kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Agranulosytoosi voi ilmetä flunssankaltaisina oireina, kuten kurkkukipuna tai kuumeena. Jos näitä oireita ilmenee, suositellaan verisoluarvojen tarkistamista.

Tratsodonin käytön yhteydessä on raportoitu esiintyneen hypotensiota, mukaan lukien ortostaattinen hypotensio ja synkopee (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset). Käytettäessä yhdessä tratsodonin kanssa, verenpainelääkityksen annosta voi joutua laskemaan.

Iäkkäillä potilailla saattaa esiintyä tavallista useammin ortostaattista hypotensiota, uneliaisuutta, ja muita tratsodonin aiheuttamia antikolinergisiä haittavaikutuksia. Additiivisten vaikutusten mahdollisuuden vuoksi varovaisuutta on noudatettava käytettäessä muuta samanaikaista lääkitystä (kuten muita psykotrooppeja tai verenpainetta alentavia lääkkeitä), tai jos potilaalla on muita riskitekijöitä (kuten samanaikaisesti esiintyvä muu sairaus), jotka voivat pahentaa näitä haittavaikutuksia. Potilaille/ heidän hoitajilleen pitää kertoa näiden haittavaikutusten mahdollisuudesta ja niiden huolellisesta seuraamisesta lääkehoidon alussa sekä ennen kuin lääkeannosta suurennetaan ja suurentamisen jälkeen.

Mahdollisten lopettamisoireiden, kuten pahoinvoinnin, huonovointisuuden ja päänsäryn, välttämiseksi on suositeltavaa lopettaa tratsodonihoito (erityisesti pitkäaikainen) annosta asteittain pienentämällä.

Ei ole näyttöä siitä, että tratsodoni aiheuttaisi riippuvuutta.

Potentit CYP3A4-inhibiittorit voivat nostaa tratsodonin plasmapitoisuuksia huomattavasti (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Apuaineet

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkevalmistetta.

Yleiset:

Tratsodoni voi voimistaa muiden keskushermostoa lamaavien aineiden (kuten psykoosilääkkeet, unilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, anksiolyytit ja antihistamiinit) väsyttävää vaikutusta. Annoksen pienentämistä voidaan harkita.

Antidepressanttien metabolia voi nopeutua yhteiskäytössä oraalisten ehkäisyvalmisteiden, fenytoiinin, karbamatsepiinin ja barbituraattien kanssa. Simetidiini ja eräät antipsykootit voivat hidastaa tratsodonin metaboliaa.

Monoamiinioksidaasin (MAO-)estäjät:

Mahdollisista yhteisvaikutuksista MAO-estäjien kanssa on raportoitu satunnaisesti. Tratsodonia ei tule käyttää samanaikaisesti MAO-estäjien (kuten moklobemidi ja selegiliini) kanssa. Siirryttäessä MAO-estäjästä tratsodoniin on pidettävä viikon tauko ja siirryttäessä tratsodonista MAO-estäjään on pidettävä kahden viikon tauko.

CYP3A4-estäjät:

Potentit CYP3A4-inhibiittorit, kuten makrolidiantibiootit (esim. erytromysiini), atsolisienilääkkeet (esim. ketokonatsoli ja itrakonatsoli), HIV-proteaasin estäjät (esim. ritonaviiri ja indinaviiri) ja nefatsodoni, voivat nostaa tratsodonin plasmapitoisuuksia huomattavasti. Terveillä vapaaehtoisilla tehdyissä in vivo-tutkimuksissa havaittiin, että ritonaviirin BID-annos 200 mg nosti tratsodonin pitoisuutta plasmassa yli kaksinkertaiseksi johtaen pahoinvointiin, pyörtymiseen ja hypotensioon. Yhteiskäytössä on noudatettava varovaisuutta ja harkittava tratsodoniannoksen pienentämistä. Tratsodonin ja potenttien CYP3A4-estäjien yhteiskäyttöä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.

Karbamatsepiini:

Karbamatsepiinin ja tratsodonin yhteiskäyttö voi laskea tratsodonin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuuksia plasmassa. Yhteiskäytössä 400 mg:n annos karbamatsepiinia johti 76 % laskuun tratsodoni- ja 60 % laskuun tratsodonin aktiivisen metaboliitin pitoisuudessa. Yhteiskäytön on myös raportoitu lisäävän karbamatsepiinin pitoisuuksia plasmassa. Karbamatsepiinin ja tratsodonin yhteiskäytössä on potilasta monitoroitava huolellisesti mahdollisten haittavaikutusten ja annosmuutoksien tarpeen havaitsemiseksi.

Serotonergiset lääkeaineet:

Tratsodonin yhteiskäyttö serotonergisesti vaikuttavien lääkeaineiden, kuten triptaanien (esim. sumatriptaani) ja tiettyjen opioiden (esim. tramadoli ja buprenorfiini) kanssa voi lisätä serotoniinioireyhtymän riskiä.

Serotoniinioireyhtymää on raportoitu esiintyneen tratsodonin ja muiden psykotrooppisten lääkeaineiden yhteiskäytössä.

Trisykliset masennuslääkkeet:

Trisyklisten antidepressanttien ja tratsodonin yhteiskäyttöä ei suositella serotoniinioireyhtymän ja kardiovaskulaaristen haittojen riskin takia.

Fluoksetiini:

Fluoksetiinin (CYP1A2/2D6-inhibiittori) ja tratsodonin yhteiskäytössä on raportoitu harvoissa tapauksissa esiintyneen kohonneita tratsodonin pitoisuuksia ja haittavaikutuksia. Mahdollisen farmakokineettisen yhteisvaikutuksen mekanismia ei täysin tunneta. Farmakodynaamisen interaktion (serotoniinisyndrooma) mahdollisuutta ei voida poissulkea.

Alkoholi:

Tratsodoni voi voimistaa alkoholin väsyttävää vaikutusta. Alkoholin käyttöä tratsodonihoidon aikana tulisi välttää.

Verenpainelääkkeet:

Koska tratsodoni voi aiheuttaa hypotensiota, se voi myös voimistaa verenpainetta alentavien lääkeaineiden vaikutuksia. Verenpainelääkkeiden annosta voidaan siten joutua pienentämään Azona-hoidon yhteydessä.

Fentiatsiinit:

Voimakasta ortostaattista hypotensiota on havaittu tratsodonin ja fentiatsiinien (esim. klooripromatsiini, flufenatsiini, levomepromatsiini ja perfenatsiini) yhteiskäytössä.

Lihasrelaksantit / anesteetit:

Tratsodoni voi voimistaa lihasrelaksanttien ja anesteettien vaikutusta. Yhteiskäytössä on noudatettava varovaisuutta.

Levodopa:

Koska jotkut antidepressantit voivat nopeuttaa levodopan metaboliaa, tätä mahdollisuutta ei voida poissulkea myöskään tratsodonin osalta. Tratsodonin on havaittu vähentäneen vapinaa ihmisillä sekä yksinään käytettynä että yhteiskäytössä levodopan kanssa.

Muut:

Tratsodoni voi heikentää varfariinin vaikutusta. Yhteiskäytössä, etenkin tratsodonilääkitystä aloitettaessa tai lopetettaessa, INR-arvojen tiivis seuranta on tarpeen.

Tratsodonin yhteiskäyttö NSAID-valmisteiden tai ASA:n kanssa voi lisätä mahasuolikanavan verenvuodon riskiä.

Tratsodonin ja amiodaronin yhteiskäytössä on raportoitu esiintyneen pidentynyttä QT-aikaa ja kammioperäisiä rytmihäiriöitä (mukaan lukien kääntyvien kärkien takykardia). Käytettäessä tratsodonia yhdessä muiden tunnetusti QT-aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa on noudatettava varovaisuutta.

Koska tratsodoni on hyvin heikko noradrenaliinin takaisinoton estäjä, eikä tratsodonilla (50 mg x 3/vrk) ole havaittu olevan vaikutusta tyramiinin aiheuttamaan verenpainevasteeseen, guanetidiini-tyyppisten valmisteiden verenpainetta laskevan vaikutuksen estäminen on epätodennäköistä. Kuitenkin laboratorioeläimillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että tratsodoni saattaa estää klonidiinin hypotensiivista vaikutusta. Muun tyyppisten verenpainetta alentavien lääkeaineiden suhteen mahdollinen potentoiva vaikutus on huomioitava, vaikka kliinisiä yhteisvaikutuksia ei ole raportoitu.

Tratsodoni voi nostaa digoksiinin ja fenytoiinin pitoisuuksia plasmassa.

Tratsodonin haittavaikutukset voivat lisääntyä yhteiskäytössä mäkikuisman (hypericum perforatum) kanssa.

Kahdessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa tratsodonin on havaittu aiheuttavan haittavaikutuksia sikiölle. Rotilla käytetyt annokset oli suhteutettu ihmisellä käytettäviin, ja ne olivat suuruudeltaan 30—50 kertaa suositeltuja enimmäisannoksia suurempia. Yhdessä kolmesta kaneilla suoritetusta tutkimuksesta havaittiin lisääntynyt synnynnäisten kehityshäiriöiden riski. Annokset oli suhteutettu ihmisellä käytettäviin, ja ne olivat suuruudeltaan 15—50 kertaa suositeltuja enimmäisannoksia suurempia.

Raskaus:

Rajalliset tiedot (< 200) tratsodonin käytöstä raskaana oleville naisille eivät osoita, että tratsodoni aiheuttaisi haittavaikutuksia raskauteen tai sikiölle/vastasyntyneelle. Muuta relevanttia epidemiologista tutkimustietoa ei ole saatavilla. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria haittavaikutuksia liittyen raskauteen, sikiön kehitykseen, synnytykseen tai syntymän jälkeiseen kehitykseen käytettäessä terapeuttisia annoksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta raskaana oleville naisille. Jos tratsodonia käytetään lapsen syntymään asti tai juuri ennen syntymää, suositellaan vastasyntyneen syntymänjälkeistä valvontaa lääkkeen lopettamiseen mahdollisesti liittyvien oireiden vuoksi.

Imetys:

Rajalliset tiedot osoittavat, että tratsodonia erittyy rintamaitoon pieniä määriä, mutta aktiivisen metaboliitin pitoisuuksia äidinmaidossa ei tunneta. Riittävän tiedon puuttuessa tehtäessä päätöstä siitä, jatketaanko/lopetetaanko rintaruokinta tai jatketaanko/lopetetaanko tratsodoni-hoito, on huolellisesti arvioitava rintaruokinnan hyöty lapselle ja tratsodoni-hoidon hyöty äidille.

Tratsodonilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Potilasta tulisi kehottaa varovaisuuteen moottoriajoneuvon kuljettamisessa ja vaarallisten koneiden käyttämissä, kunnes lääkkeen yksilölliset vaikutukset (esim. väsymys, huimaus, sekavuus ja näön hämärtyminen) ovat selvinneet.

Tratsodonin käyttöön liittyvä tavallisin haittavaikutus on väsymys, jonka ilmaantuvuus on noin

20—50 %. Väsyttävä vaikutus on voimakkaimmillaan hoidon alussa ja vähenee tavallisesti hoitoa jatkettaessa. Suun kuivumista on esiintynyt n. 15—30 %:lla tratsodonia käyttävistä potilaista.

Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on raportoitu tratsodonihoidon aikana tai pian hoidon

lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Tratsodoni saattaa aiheuttaa antikolinergisia ja kardiovaskulaarisia haittavaikutuksia. Haittavaikutusten ilmaantuvuuteen ja voimakkuuteen vaikuttavat tratsodoniannos ja hoidon kesto. Haittavaikutusten ilmaantuvuus lisääntyy jonkin verran vuorokausiannoksen ylittäessä 300 mg.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥1/10)

Yleinen (≥1/100, <1/10)

Melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100)

Harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000)

Hyvin harvinainen (<1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

¹ Neste ja elekrolyyttitasapainoa tulee seurata oireilevilla potilailla.

² Eläinkokeet ovat osoittaneet, että tratsodonilla on vähemmän kardiotoksisia vaikutuksia kuin trisyklisillä antidepressanteilla. Kliinisten kokeiden perusteella voidaan olettaa, että tratsodoni aiheuttaa ihmisillä vähemmän rytmihäiriöitä verrattuna trisyklisiin antidepressantteihin. Sydänsairailla potilailla suoritetut kliiniset kokeet viittaavat siihen, että tratsodoni voi aiheuttaa rytmihäiriöitä joillekin tähän potilasryhmään kuuluville henkilöille.

³ Maksan toimintaan kohdistuvia haittavaikutuksia (joskus vakavia) on raportoitu harvoin. Jos potilaalla ilmenee keltaisuutta tai muita merkkejä maksan toiminnan häiriöistä, on Azona-hoito keskeytettävä välittömästi.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja

kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden

haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI‐00034 Fimea

Oireet

Ainoana käytettynä lääkkeenä tratsodonin on hyvin harvoin kuvattu aiheuttaneen kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Annoksen 7,5 g tratsodonia on kuvattu aiheuttaneen uneliaisuutta ja heikotusta, kun taas 9,2 g:n annos ei aiheuttanut mainittavia oireita. Vakavimpia kuvattuja tratsodoni-yliannoksen aiheuttamia reaktioita ovat kooma, kouristukset, hypotensio, priapismi, hengityspysähdys, takykardia ja EKG-muutokset. Mahdollisina sydänhaittoina voi esiintyä myös bradykardiaa, QT-ajan pidentymistä sekä kääntyvien kärkien takykardiaa. Useimmin raportoituja reaktioita ovat uneliaisuus, heikotus, huimaus, pahoinvointi ja oksentelu. Muita kuvattuja yliannostuksen oireita ovat ortostaattinen hypotensio, päänsärky, tinnitus, hengenahdistus ja suun kuivuminen. Oireet ilmenevät 24 tunnin tai yli vuorokauden sisällä yliannostuksesta. Tratsodonin yliannostus yhteiskäytössä muiden serotonergisesti vaikuttavien lääkeaineiden kanssa voi aiheuttaa serotoniinioireyhtymän.

Hoito

Tratsodonille ei ole spesifistä antidoottia ja yliannostuksen hoito on siten oireenmukaista. Akuutissa vaiheessa 1 tunnin sisällä yliannoksen ottamisesta aikuispotilaalle, joka on ottanut yli 1 g tai lapsipotilaalle, joka on ottanut yli 150 mg tratsodonia, voidaan antaa lääkehiiltä. Vaihtoehtoisesti aikuisilla, jotka ovat ottaneet 1 tunnin sisällä henkeä uhkaavan yliannoksen tratsodonia, voidaan harkita mahahuuhtelun suorittamista. Tehostettua diureesia voidaan käyttää nopeuttamaan lääkeaineen eliminaatiota. Hemodialyysi ei ilmeisesti lisää tratsodonin eliminaatiota.

Potilaan tilaa on seurattava vähintään 6 tuntia yliannoksesta (tai 12 tuntia, mikäli kyseessä on pitkävaikutteinen valmiste). Verenpaineen, pulssin, happisaturaation ja Glasgow'n kooma-asteikon monitorointi on suositeltavaa. Mahdollista hypotensiota, hypoksiaa sekä happo-emästasapainon ja metabolisen toiminnan häiriöitä hoidetaan tarvittaessa. Jos vaikea hypotensio pitkittyy, voidaan inotrooppien (esim. dopamiini tai dobutamiini) käyttöä harkita. Sydämen toiminnan valvonta on asianmukaista sydänoireista kärsiville potilaille. Yksittäiset lyhyet kouristukset eivät vaadi hoitoa. Toistuvia ja pitkittyneitä kouristuksia voidaan hoitaa diatsepaamilla (0,1–0,3 mg/kg suonensisäisesti) tai loratsepaamilla (aikuisilla 4 mg ja lapsilla 0,05 mg/kg suonensisäisesti). Vaikeissa kouristuskohtauksissa fenytoiinin käyttöä voidaan harkita.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut masennuslääkkeet, ATC-koodi: N06AX05

Tratsodoni on triatsolopyridiinijohdos, joka poikkeaa rakenteeltaan muista masennuslääkkeistä ja kuuluu ns. "toisen polven masennuslääkkeisiin". Se estää serotoniinin takaisinottoa presynaptiseen hermosoluun. Lisäksi sillä on α1-adrenoseptoreita salpaavia ja antihistamiinivaikutuksia. Tratsodonilla ei ole affiniteettia muskariinireseptoreihin eikä siten juurikaan antikolinergisia haittavaikutuksia. Tratsodonin antidepressiivisten vaikutusten mekanismia ei täysin tunneta, mutta sen arvioidaan liittyvän serotoniinin takaisinoton estoon.

Oraalisen annostelun jälkeen tratsodoni imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti GI-kanavasta. Ruokailu vaikuttaa imeytymiseen ja voi lisätä imeytyneen lääkeaineen määrää jopa 20 %:lla. Se voi myös alentaa huippupitoisuuksia plasmassa ja hidastaa huippupitoisuuden saavuttamista. Tyhjään vatsaan otettuna huippupitoisuudet saavutetaan noin yhden tunnin kuluttua. Mikäli lääke nautitaan ruokailun yhteydessä, huippupitoisuudet saavutetaan noin kahden tunnin kuluttua. Lääkeaineesta on 89—95 % sitoutuneena plasman proteiineihin.

Tratsodoni metaboloituu maksassa mm. hydroksylaatio ja N-oksidaatioreaktioiden kautta. Eläinkokeissa on m-klorofenyylipiperatsiinin havaittu olevan farmakologisesti aktiivinen metaboliitti. Suurin osa (>75 %) imeytyneestä tratsodonista erittyy munuaisten kautta 72 tunnin kuluessa pääasiallisesti karboksyylihappo- ja hydroksyylimetaboliiitteina ja vain alle 1 % imeytyneestä lääkeaineesta erittyy muuttumattomana virtsaan. Tratsodonin jakautumisvaiheen puoliintumisaika on noin 3—6 tuntia ja eliminaatiovaiheen puoliintumisaika noin 7—13 tuntia.

Viimeaikaisissa eläinkokeissa ei ole tullut merkittävää uutta tutkimustietoa tratsodonista. Oraalisesti annosteltuna tratsodonin LD₅₀ hiirellä on 610 mg/kg, rotalla 486 mg/kg, kanilla 560 mg/kg ja koiralla 500 mg/kg.

Kapselin sisältö:

laktoosimonohydraatti

Neosyl (synteettinen amorfinen piidioksidi)

magnesiumstearaatti

Kapselikuori:

titaanidioksidi (E 171)

liivate

Ei oleellinen.

3 vuotta

Säilytä alle 25˚C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

AZONA kapseli, kova
50 mg 100 kpl (18,79 €)

PF-selosteen tieto

Polyeteenimuovitölkki.

Azona 50 mg: 30 ja 100 kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen kaksiosainen kovaliivatekapseli, jossa teksti TRA 50 MPR. Kapselin sisältö: valkoinen jauhe.

Ei erityisvaatimuksia.

AZONA kapseli, kova
50 mg 100 kpl

• Ei korvausta.

N06AX05

04.11.2020