TUBILYSIN tabletti 300 mg
Vaikuttavat aineet ja niiden määrät
Isoniatsidi 300 mg/tabletti.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.
Lääkemuoto
Tabletti
Kliiniset tiedot
Käyttöaiheet
Tuberkuloosi.
Annostus ja antotapa
Annostus
Tuberkuloosin hoito perustuu virallisiin ohjeisiin. Jos potilaalla on aktiivinen tuberkuloosi, potilaalle on annettava yhdistelmähoitona isoniatsidin lisäksi muita tuberkuloosilääkkeitä.
Suositusannos aikuisille:
- 5 mg/kg (4–6 mg/kg) vuorokaudessa, enintään 300 mg vuorokaudessa
tai
- 10 mg/kg (8–12 mg/kg) kolme kertaa viikossa, enintään 900 mg vuorokaudessa.
Tavallinen annos aikuisille on 300 mg kerran vuorokaudessa.
Pediatriset potilaat
Suositusannos yli 3 kuukauden ikäisille lapsille on:
- 10 mg/kg (7–15 mg/kg) vuorokaudessa, enintään 300 mg vuorokaudessa.
Munuaisten vajaatoiminta
Annosmuutos ei yleensä ole tarpeen. Potilaita on kuitenkin seurattava isoniatsiditoksisuuden, etenkin perifeerisen neuropatian varalta. Annoksen pienentämistä 2/3:aan normaaliannoksesta on harkittava, jos potilas on hidas asetyloija ja hänellä on vakava munuaisten vajaatoiminta (glomerulussuodosnopeus < 25 ml/min) tai jos ilmenee merkkejä isoniatsiditoksisuudesta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).
Maksan vajaatoiminta
Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että isoniatsidin farmakokinetiikka muuttuu, jos potilaalla on maksan vajaatoiminta. Potilaita on seurattava huolellisesti isoniatsiditoksisuuden varalta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Antotapa
Lääke tulee ottaa vähintään 1–2 tuntia ennen ateriaa tai 2 tuntia aterian jälkeen (ks. kohta Farmakokinetiikka).
Vasta-aiheet
- Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
- perifeerinen neuriitti
- akuutti maksasairaus
- aiempi isoniatsidihoitoon liittynyt vakava haittavaikutus kuten maksavaurio, lääkekuume, horkka tai artriitti.
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Isoniatsidi metaboloituu maksassa pääasiassa N-asetyylitransferaasin katalysoimana lähinnä asetyyli-isoniatsidiksi ja isonikotiinihapoksi. Isoniatsidin asetylaationopeus vaihtelee perimän mukaan (ks. kohta Farmakokinetiikka).
Hyvin vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa isoniatsidin eliminaatio saattaa hidastua, millä saattaa olla kliinistä merkitystä hoidettaessa isoniatsidin hitaita asetyloijia. Isoniatsidin eliminaation puoliintumisaika on kaksinkertaistunut vaikeassa maksan vajaatoiminnassa, mikä saattaa edellyttää lääkeannoksen pienentämistä. Varovaisuutta suositellaan hoidettaessa potilaita, joilla on maksasairaus tai munuaisten vajaatoiminta. Merkittävässä munuaisten vajaatoiminnassa (glomerulussuodosnopeus alle 25 ml/min) on pienennettävä annosta, etenkin hitailla asetyloijilla, jotta voidaan pienentää riskiä haittavaikutuksiin kuten perifeeriseen neuropatiaan.
Vakavaa ja joissakin tapauksissa kuolemaan johtavaa hepatiittia on esiintynyt isoniatsidihoidon yhteydessä. Useimmissa tapauksissa haitta ilmeni kolmen ensimmäisen hoitokuukauden aikana, mutta hepatotoksisuutta voi ilmetä myös hoidon myöhemmässä vaiheessa.
Maksan toimintaa on seurattava. Maksa-arvojen kohoaminen hoidon aikana on tavallista. Mikäli transaminaasiarvot kohoavat isoniatsidilääkityksen aikana yli 3–5-kertaisiksi normaaliin nähden, tulee isoniatsidilääkitys keskeyttää vakavan maksavauriovaaran takia. Hepatiittiin viittaavia oireita tulee myös seurata ja jos näitä tai maksavaurion merkkejä ilmenee, lääkitys tulee keskeyttää. Aikaisempi maksan tai sappiteiden sairaus voi altistaa isoniatsidin tai isoniatsidi-rifampisiini-yhdistelmän aiheuttamalle hepatiitille. Maksavaurion riski kasvaa iän myötä (ks. kohta Haittavaikutukset). Myös runsas alkoholin ja suonensisäisten huumeiden käyttö lisää riskiä. Isoniatsidin metabolia voi olla lisäksi nopeutunut alkoholisteilla. Alkoholin käyttöä pitää välttää hoidon aikana.
Potilasta on neuvottava ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos ilmenee selittämätöntä ruokahaluttomuutta, jatkuvaa väsymystä, heikkouden tunnetta yli kolmena peräkkäisenä päivänä, keltaisuutta, kutinaa, jatkuvia tuntohäiriöitä jaloissa ja käsissä, vatsan arkuutta (etenkin oikealla vatsan yläosassa), ruuansulatusvaivoja kuten pahoinvointia, oksentelua, turvotusta, ripulia, ummetusta tai tumman väristä virtsaa.
Isoniatsidi voi aiheuttaa perifeeristä neuropatiaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Perifeerisen neuropatian ensioireita voivat olla käsien tai jalkojen pistely tai tunnottomuus sekä toisinaan lihasten heikkous ja jäykkyys. Myös muita neurologisia oireita voi ilmetä (esim. ataksia, näköhermon tulehdus, psykoosi, kouristukset).
Isoniatsidin aiheuttamaa neuropatiaa voidaan ehkäistä pyridoksiinilla (B6-vitamiini) ja riskipotilaiden on syytä käyttää pyridoksiinilisää hoidon aikana. Pyridoksiinin puutosta voi esiintyä alkoholisteilla, iäkkäillä potilailla ja vitamiinin tarve voi lisääntyä esim. raskaana olevilla, imettävillä tai ureemisilla potilailla. Muita riskiryhmiä ovat potilaat, joilla on diabetes, munuaisten vajaatoiminta, krooninen maksasairaus, syöpä, HIV-infektio tai aliravitsemusta sekä hitaat asetyloijat.
Varovaisuutta suositellaan hoidettaessa potilaita, joilla on jokin keskushermoston sairaus kuten epilepsia, esiintynyt kouristuksia tai anamneesissa psykoosi.
Isoniatsidilääkitys saattaa häiritä diabeetikon sokeritasapainoa.
Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa potilaita, joilla on porfyria isoniatsidin mahdollisen porfyrogeenisyyden takia.
Paradoksaaliset reaktiot hoidon aikana
Antimikrobihoidon aikana voi paradoksaalisesti ilmetä mykobakteeri-infektion ohimenevää pahenemista, elpyvän immuniteetin tulehdusoireyhtymää (IRIS) tai uusia tautipesäkkeitä. Paradoksaaliset reaktiot ja IRIS ovat mahdollisia etenkin potilailla, joilla on samanaikaisesti tuberkuloosi ja HIV-infektio ja jotka aloittavat antiretroviraalisen lääkityksen.
Vaikka tuberkuloosin oireet olisivat parantuneet Tubilysin-hoidon aikana, ne voivat pahentua uudelleen. Potilailla on havaittu olemassa olevien tautipesäkkeiden kliinistä tai radiologista pahenemista tai uusien tautipesäkkeiden kehittymistä ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana tuberkuloosihoidon aloittamisesta. Bakteeriviljelyt ovat yleensä negatiivisia, eikä paradoksaalisia reaktioita pidä sekoittaa hoidon epäonnistumiseen.
Paradoksaalisen reaktion syy on epäselvä, mutta mahdolliseksi syyksi epäillään liiallista immuunireaktiota. Jos paradoksaalista reaktiota epäillään, on tarvittaessa aloitettava oireenmukainen hoito liiallisen immuunireaktion vaimentamiseksi. Lisäksi suositellaan suunnitellun tuberkuloosin yhdistelmähoidon jatkamista.
Potilaita on kehotettava hakeutumaan välittömästi lääkäriin, jos oireet pahenevat. Oireet ovat yleensä spesifisiä kudoksille, joissa tuberkuloosipesäkkeitä esiintyy. Mahdollisia yleisoireita ovat yskä, kuume, väsymys, hengenahdistus, päänsärky, ruokahaluttomuus, painon lasku tai heikkous (ks. kohta Haittavaikutukset).
Potilaat, jotka ovat yliherkkiä etionamidille, pyratsiiniamidille, niasiinille (nikotiinihappo) tai muille kemiallisille sukulaisaineille, voivat olla yliherkkiä myös isoniatsidille.
Yhteisvaikutukset
Alfentaniili
Pitkäaikainen pre-/perioperatiivinen isoniatsidin käyttö voi pienentää isoniatsidin puhdistumaa plasmassa ja pidentää alfentaniilin vaikutuksen kestoa, minkä vuoksi alfentaniiliannoksen sovittaminen voi olla tarpeen.
Alkoholi
Isoniatsidin metabolia voi olla nopeutunut alkoholisteilla, mikä voi johtaa heikentyneeseen tehoon ja maksatoksisuuteen. Alkoholin käyttöä pitää välttää hoidon aikana.
Disulfiraami
Disulfiraamin ja isoniatsidin samanaikainen käyttö voi lisätä keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Disulfiraamin annoksen pienentäminen tai hoidon keskeyttäminen voi olla tarpeen.
CYP-inhibitio
Isoniatsidi estää joidenkin CYP-entsyymien toimintaa. CYP 2C19 ja CYP3A4 inhibitio saattaa aiheuttaa kliinisesti merkittäviä interaktioita. Isoniatsidi estää myös usean muun CYP-entsyymin toimintaa, joskin inhibition vaikutus lienee hiukan vähäisempi. Tällaisia CYP-entsyymejä ovat mm. CYP1A2, CYP2E1, CYP2D6, CYP2A6 ja CYP2C9. Yhteisvaikutuksen mahdollisuus on aina otettava huomioon käytettäessä samanaikaisesti muita lääkkeitä, etenkin lääkkeitä, joilla on kapea terapeuttinen leveys (esim. tietyt diabeteslääkkeet).
Epilepsialääkkeet
Isoniatsidi hidastaa useiden epilepsialääkkeiden metaboliaa. Fenytoiinin, karbamatsepiinin, primidonin ja etosuksimidin pitoisuuksien ja haittavaikutusten on raportoitu lisääntyneen, kun niitä on käytetty yhdessä isoniatsidin kanssa. Fenobarbitaalin ja isoniatsidin samanaikainen käyttö voi lisätä maksatoksisuutta.
Teofylliini
Isoniatsidi voi hidastaa teofylliinin metaboliaa ja suurentaa näin teofylliinin pitoisuutta plasmassa. Yhteiskäytössä tulee plasman teofylliinipitoisuutta seurata.
Bentsodiatsepiinit ja haloperidoli
Isoniatsidi saattaa hidastaa bentsodiatsepiinien (esim. diatsepaami, fluratsepaami, midatsolaami ja triatsolaami) metaboliaa sekä haloperidolin metaboliaa. Potilaita on seurattava bentsodiatsepiinitoksisuuden varalta ja bentsodiatsepiinin annosta voi olla tarpeen muuttaa.
Varfariini
Isoniatsidin ja varfariinin yhteiskäytössä varfariinin antikoagulaatiovaikutus saattaa voimistua ja vuotoriski lisääntyä. INR-arvoa on syytä seurata yhteiskäytön aikana.
Levodopa
Isoniatsidi voi estää levodopan terapeuttiset vaikutukset. Levodopan antiparkinsonismivaikutuksia voi yrittää parantaa annosta nostamalla. Tällöin on kuitenkin tarkkailtava mahdollisia haittavaikutuksia, seuraamalla esimerkiksi verenpainetta.
Ketokonatsoli
Isoniatsidi pienentää samanaikaisesti annetun ketokonatsolin plasmapitoisuutta.
Parasetamoli
Isoniatsidi voi lisätä parasetamolin maksatoksisuutta.
Kortikosteroidit
Kortikosteroidit (esim. prednisoloni) voivat joillakin potilailla pienentää isoniatsidin pitoisuutta plasmassa lisäämällä lääkeaineen asetylaatiota ja munuaispuhdistumaa.
Halogenoidut anesteetit
Isoniatsidi voi lisätä sevofluraanin (ja muiden halogenoitujen anestesia-aineiden) metaboliaa ja aiheuttaa fluoridipitoisuuksien kohoamista.
Rifampisiini, metotreksaatti ja sulfasalatsiini
Rifampisiini lisää isoniatsidin aiheuttaman maksavaurion riskiä. Samoin isoniatsidin käyttö reumapotilailla joko metotreksaatin tai sulfasalatsiinin kanssa joko ilman TNF alfa-salpaajaa tai sen kanssa.
Antasidit
Alumiinia sisältävät antasidit voivat vähentää isoniatsidin imeytymistä suolistosta. Niiden käyttöä isoniatsidihoidon aikana on syytä välttää.
Ruoka ja juoma
Ruoka heikentää isoniatsidin imeytymistä, joten lääke pitää ottaa tyhjään vatsaan (ks. myös kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).
Tyramiinia sisältävät ruoka-aineet, kuten tietyt juustot ja punaviini, voivat isoniatsidin käytön yhteydessä aiheuttaa käsivarsien, kasvojen ja yläruumiin ihon punoitusta, samoin sydämen tykytystä, päänsärkyä, silmän sidekalvon punoitusta ja lievää systolisen verenpaineen nousua johtuen isoniatsidin lievästä MAO:n esto-ominaisuudesta.
Runsaasti histamiinia sisältävät ruuat, esim. tonnikala, voivat isoniatsidin käytön yhteydessä aiheuttaa ihon punoitusta, sydämen tykytystä, päänsärkyä, silmän sidekalvon punoitusta, pahoinvointia ja kutinaa.
Raskaus ja imetys
Isoniatsidihoidon aikana suositellaan pyridoksiini (B6-vitamiini) ‑lisää kaikille raskaana oleville ja imettäville äideille.
Raskaus
Isoniatsidi läpäisee istukan. Kertyneen rajallisen kokemuksen mukaan isoniatsidin käyttöön raskauden aikana ei liity merkittävästi suurentunutta epämuodostumariskiä. Vaikka isoniatsidin turvallisuudesta raskauden aikana on vain rajallisesti näyttöä, on tuberkuloosi äidille, lapselle ja ympäristölle suurempi riski kuin lääkehoito, ja tuberkuloosin hoito tulee toteuttaa asianmukaisesti myös raskauden aikana.
Eläimillä tehtyjen lisääntymistoksisuuskokeiden perusteella isoniatsidilla voi olla alkioita tuhoava vaikutus, mutta teratogeenisia vaikutuksia ei ole havaittu hiirillä, rotilla eikä kaneilla.
Imetys
Isoniatsidi erittyy ihmisillä äidinmaitoon. Imeväishaittoja ei ole raportoitu, mutta julkaisuja aiheesta on vain rajallisesti. Isoniatsidin käyttö ei yleensä ole este imetykselle. Annosteltaessa isoniatsidia imettävälle äidille tulee imetettävää lasta seurata huolellisesti.
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Tubilysin-tableteilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.
Haittavaikutukset
Isoniatsidi on yleensä hyvin siedetty. Isoniatsidin hitaat asetyloijat ovat alttiimpia haittavaikutuksille. Isoniatsidin merkittävimpiä haittavaikutuksia ovat erilaiset yliherkkyysreaktiot, hermostoon liittyvät vaikutukset (perifeerinen neuropatia) ja maksavaurio. Maksavauriota ei juuri esiinny alle 30-vuotiailla potilailla, mutta se kehittyy n. 3 %:lle yli 50-vuotiaista potilaista. Perifeeristä neuropatiaa esiintyy alle 2 %:lla potilaista. Neuropatian riski on suurempi hitailla metaboloijilla, suurilla isoniatsidin annoksilla ja pyridoksiinin puutteesta kärsivillä potilailla (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinainen (< 1/10 000)
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).
Yleinen | Melko harvinainen | Harvinainen | Tuntematon | |
Veri ja imukudos | Anemia, aplastinen anemia, hemolyyttinen anemia, neutropenia, agranulosytoosi, eosinofilia, trombosytopenia, allerginen leukopenia | Sideroblastinen anemia | ||
Immuunijärjestelmä | Yliherkkyysreaktiot (lähinnä kuume ja iho-oireet) | SLE (Systeeminen Lupus Erythematosus) ‑kaltainen reaktio, imusolmuketauti | ||
Umpieritys | Hyperglykemia | Metabolinen asidoosi, pellagra | ||
Psyykkiset häiriöt | Muistihäiriöt | Mielialan muutokset, psykoosit | Sekavuus, desorientaatio, hallusinaatiot | |
Hermosto | Perifeerinen neuropatia*, huimaus | Kouristukset, enkefalopatia | Päänsärky, vapina, kiertohuimaus, hyperrefleksia, ataksia | |
Silmät | Optikusneuriitti | Näköhermon surkastuma | ||
Verisuonisto | Vaskuliitti | |||
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina | Allerginen pneumoniitti | |||
Ruuansulatuselimistö | Pahoinvointi, oksentelu | Suun kuivuminen | Pankreatiitti, ruokahaluttomuus, ilmavaivat, mahakipu, ummetus | |
Maksa ja sappi | Maksan transaminaasien lievä väliaikainen nousu | Hepatiitti | Keltaisuus, maksanekroosi, maksan toiminnanvajaus | |
Iho ja ihonalainen kudos | Ihottumat, urtikaria | Lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen reaktio (DRESS), toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN)** | Stevens–Johnsonin oireyhtymä, allergiset reaktiot, joihin liittyy iho-oireita (eksanteema, punoitus, eryteema multiforme), kutina, alopesia | |
Luusto, lihakset ja sidekudos | Nivelvaivat, rabdomyolyysi | Reumaattinen oireyhtymä, niveltulehdus | ||
Munuaiset ja virtsatiet | Virtsaretentio, nefrotoksisuus mukaan lukien interstitielli nefriitti | |||
Sukupuolielimet ja rinnat | Gynekomastia | |||
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat | Paradoksaalinen reaktio*** |
* Perifeerisen neuropatian ensioireita voivat olla käsien tai jalkojen pistely tai tunnottomuus sekä toisinaan lihasten heikkous ja jäykkyys.
** Riski on suurentunut potilailla, joilla on samanaikaisesti HIV-infektio.
*** Paradoksaaliseksi reaktioksi kutsutaan tuberkuloosin oireiden uusiutumista tai uusien tuberkuloosioireiden, fyysisten ja radiologisten merkkien ilmaantumista potilaalle, jonka tila on aiemmin parantunut asianmukaisella tuberkuloosilääkityksellä. Paradoksaalinen reaktio todetaan sen jälkeen, kun on poissuljettu potilaan huono hoitomyöntyvyys, lääkeresistenssi, tuberkuloosilääkityksen haittavaikutukset ja sekundaariset bakteeri- tai sieni-infektiot.
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www‑sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
Yliannostus
Oireet
Isoniatsidin aiheuttamia akuutteja ja jopa letaaleja yliannostustapauksia on kuvattu. Alkoholi lisää isoniatsidin toksisuutta. Isoniatsidin letaali annos on vaihdellut välillä 80–150 mg/kg. Aikuisella 6–10 g:n annos isoniatsidia (20–33 300 mg:n tablettia) voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja kuoleman. Myrkytysoireet alkavat tavallisesti 30 minuuttia – 2 tuntia yliannoksen ottamisen jälkeen. Tyypillisiä ovat neurologiset oireet, kuten kouristukset. Lisäksi voi esiintyä pahoinvointia, oksentelua, puheen puuroutumista, ruumiinlämmön nousua, tinnitusta, vapinaa, hyperrefleksiaa, parestesioita, hallusinaatioita, hengityslamaa, apneaa, takykardiaa, sydämen rytmihäiriöitä, verenpaineen laskua, koomaa, metabolista asidoosia, rabdomyolyysiä, DIC:iä, hyperglykemiaa, ketonuriaa ja hyperkalemiaa.
Hoito
Myrkytyksen hoidossa tulee noudattaa myrkytysten hoidon perusperiaatteita (lääkehiili, elintoimintojen seuranta ja oireenmukainen hoito). Kouristusten hoidossa annetaan 1 g pyridoksiinia (i.v.) / 1 g isoniatsidia. Mikäli isoniatsidiannos ei ole tiedossa, voidaan pyridoksiinia antaa (3–)5 g (i.v.). Tarvittaessa annos toistetaan. Pyridoksiinia voidaan antaa neurologisten oireiden puuttuessakin profylaktisesti 2–3 g (i.v.). Pyridoksiinin kouristuksia estävää vaikutusta voidaan tehostaa diatsepaamilla. Metabolinen asidoosi korjataan natriumbikarbonaatilla. Eliminaatiota voidaan nopeuttaa tehostetulla diureesilla, hemodialyysillä tai hemoperfuusiolla.
Farmakologiset ominaisuudet
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: mykobakteerilääkkeet, hydratsidit, ATC-koodi: J04AC01.
Isoniatsidi on tuberkuloosin ensilinjan lääke. Sen vaikutus nopeasti jakaantuviin mykobakteereihin on bakterisidinen, mutta lepotilassa oleviin mykobakteereihin bakteriostaattinen. Lääkeaineen pienin tuberkulostaattinen pitoisuus vaihtelee välillä 0,025–0,05 mikrog/ml. Isoniatsidin vaikutusmekanismi ei ole täysin tunnettu. On esitetty, että lääke vaikuttaa mykobakteerien lipidi-, nukleiinihappo- ja sokeriaineenvaihduntaan. Pääasiallinen vaikutus lienee kuitenkin bakteerien seinämän mykolihappojen synteesin esto. Osa mykobakteereista on geneettisesti resistenttejä isoniatsidille, ja monoterapiassa resistenssin kehittymisen riski on suuri. Tuberkuloosin hoito aloitetaankin yleensä vähintään kahdella lääkkeellä, usein kolmella tai neljällä ja multiresistenteissä tapauksissa jopa viidellä lääkkeellä.
Tuberkuloosin hoito perustuu virallisiin ohjeisiin. Resistenssin esiintyvyys saattaa vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti, joten paikallinen tietous resistenssistä on toivottavaa, etenkin silloin kun hoidetaan vaikeita infektioita. Tarpeen mukaan on syytä hakea asiantuntijan neuvoa silloin kun paikallinen resistenssi on sellainen, että lääkkeen teho on ainakin joihinkin infektioihin kyseenalainen.
Farmakokinetiikka
Imeytyminen
Suun kautta otettu isoniatsidi imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti ruoansulatuskanavasta. Hiilihydraattipitoinen ruoka ja alumiini vähentävät imeytymistä. Annoksella 5 mg/kg plasman huippupitoisuus (3–5 mikrog/ml) saavutetaan 1–2 tunnissa.
Jakautuminen
Isoniatsidi jakautuu nopeasti elimistöön. Jakautumistilavuus on 0,6–0,8 l/kg. Likvorin lääkeainepitoisuus on tavallisesti n. 20 % plasman pitoisuudesta, mutta voi meningiitissä nousta jopa 65 %:iin. Isoniatsidi tunkeutuu myös hyvin tuberkuloosikaverneihin. Sen sitoutuminen plasman proteiineihin on vähäinen.
Biotransformaatio
Isoniatsidi metaboloituu maksassa pääasiassa N-asetyylitransferaasin katalysoimana lähinnä asetyyli-isoniatsidiksi ja isonikotiinihapoksi. Isoniatsidin asetylaationopeus vaihtelee perimän mukaan. Suomalaisista n. 60 % kuuluu perimältään ns. hitaisiin asetyloijiin, joilla lääkeaineen eliminaation puoliintumisaika on 2–6,5 tuntia. Nopeilla asetyloijilla eliminaation puoliintumisaika on 0,5–2 tuntia, ja plasman lääkeainepitoisuus on noin puolet hitaiden asetyloijien pitoisuudesta. Isoniatsidi estää joidenkin CYP-entsyymien toimintaa. CYP 2C19:n ja CYP3A4:n estovaikutukset ovat merkittävimmät ja niiden inhibitio aiheuttaa todennäköisimmin kliinisesti merkittäviä interaktioita. Isoniatsidi estää myös usean muun CYP-entsyymin toimintaa, joskin eston vaikutus lienee hiukan vähäisempi. Tällaisia CYP-entsyymejä ovat mm. CYP1A2, CYP2E1, CYP2D6, CYP2A6 ja CYP2C9.
Eliminaatio
75–95 % annoksesta erittyy virtsaan vuorokauden kuluessa, enimmäkseen metaboliitteina.
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Isoniatsidilla on todettu karsinogeenisia ominaisuuksia hiirikokeissa. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa ei mahdollisesta karsinogeenisuudesta ole kuitenkaan saatu näyttöä.
Farmaseuttiset tiedot
Apuaineet
Selluloosa, mikrokiteinen
Maissitärkkelys
Piidioksidi, kolloidinen, vedetön
Magnesiumstearaatti
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
Kestoaika
3 vuotta.
Säilytys
Säilytä alle 25 °C.
Pakkaukset ja valmisteen kuvaus
Markkinoilla olevat pakkaukset
Resepti
TUBILYSIN tabletti
300 mg (J) (L:ei) 30 kpl (84,11 €)
PF-selosteen tieto
30 ja 100 tablettia: ruskea tyypin III lasitölkki.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Valmisteen kuvaus:
Melkein valkoinen, kupera tabletti, jossa ristikkäisjakouurre, Ø n. 11 mm.
Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.
Käyttö- ja käsittelyohjeet
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
Korvattavuus
TUBILYSIN tabletti
300 mg 30 kpl
- Ei korvausta.
ATC-koodi
J04AC01
Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä
02.04.2024
Yhteystiedot
Orionintie 1, PL 65
02101 Espoo
010 4261
www.orion.fi
etunimi.sukunimi@orionpharma.com