DOPMIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten 40 mg/ml

1 ml sisältää dopamiinihydrokloridia 40 mg.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Yksi ampulli sisältää 50 mg (10 mg/ml) natriummetabisulfiittia (E223).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

• Kardiogeeninen tai endotoksiinien aiheuttama hypotensio
• Hypovoleeminen sokki, joka ei parane kiertävän verivolyymin korjaamisen jälkeen
• Vaikea hoidolle reagoimaton sydämen vajaatoiminta.

Dopamiini-infuusio annetaan, jos mahdollista, suureen laskimoon. Tarvittava lääkemäärä vaihtelee potilaskohtaisesti. Tavallinen infuusion aloitusannos on 2–5 µg/kg/min dopamiinia ja se voidaan vasteen mukaan nostaa ad 5–10 µg/kg/min. Yli 20 µg/kg/min dopamiiniannoksia ei yleensä käytetä, vaikka yli 50 µg/kg/min annoksiakin on annettu vaikeissa tapauksissa.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa.

• Feokromosytooma
• Hoitamattomat takyarytmiat
• Taipumus kammiovärinään
• Tyreotoksikoosi
• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainitulle apuaineelle.

Mahdollinen hypovolemia tulee korjata ennen lääkityksen aloittamista.

Infuusion aikana tulee seurata potilaan EKG:tä, verenpainetta ja virtsan eritystä.

Hypoksia, hyperkapnia ja asidoosi heikentävät dopamiinin tehoa ja lisäävät haittavaikutuksia, joten nämä tulee hoitaa viimeistään lääkkeen annon yhteydessä.

Perifeerisessä okklusiivisessa verisuonitaudissa on noudatettava varovaisuutta.

Dopamiinin infuusionopeutta tulee hidastaa tai anto joksikin aikaa lopettaa, mikäli esiintyy ääreisverisuonten supistumisesta johtuvaa diastolisen paineen liiallista nousua ja pulssipaineen laskua, virtsan erityksen laskua tai rytmihäiriöitä.

Dopamiinia on annettavaa suureen laskimoon ekstravasaalisen annostelun estämiseksi. Mikäli infuusionestettä pääsee suuria määriä verisuonen ulkopuoliseen kudokseen (esim. suonen perforaation takia) voi tästä seurata kyseisen alueen nekrotisoitumista. Tässä tapauksessa fentolamiinia on annettava paikallisesti.

Yhteiskäytössä halotaanin tai syklopropaanin kanssa saattaa esiintyä kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja verenpaineen nousua (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Dopamiini-infuusio on lopetettava vähitellen hypotensioriskin vuoksi.

Dopamiinin optimaalisesta annostelusta lapsille ei ole tietoa.

Apuaineet

Natriummetabisulfiitti saattaa aiheuttaa vakavia yliherkkyysreaktioita ja bronkospasmia.

Tämä lääkevalmiste sisältää natriumia 12,1 mg per ampulli (5 ml) eli 2,4 mg/ml, mikä on alle 1 mmol (23 mg) natriumia eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”. Jos lääkevalmiste sekoitetaan käyttäen 0,9 % keittosuolaliuosta (NaCl), pitää huomioida sekä keittosuolaliuoksen että lääkevalmisteen sisältämä natriumin määrä.

Monoamiinioksidaasin (MAO) estäjät: MAO on tärkeä elimistön katekoliamiineja hajottava entsyymi. MAO:n -estäjät (esim. moklobemidi) vahvistavat dopamiinin vaikutuksia sekä pidentävät sen vaikutusaikaa. Dopamiinia tulee antaa MAO:n -estäjiä käyttäville potilaille suurta varovaisuutta noudattaen (aloitusannos 1/10 normaaliannoksesta).

Trisykliset antidepressiivit ja maprotiliini: Dopamiini lisää hermopäätteestä vapautuvan noradrenaliinin määrää. Trisykliset antidepressiivit estävät noradrenaliinin takaisinottoa hermopäätteisiin, jolloin sen vaikutukset lisääntyvät. Näin ollen antidepressiivejä käyttäville potilaille voidaan käyttää pienempiä dopamiiniannoksia saman verenkierrollisen vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Halotaani ja syklopropaani: Dopamiinin käyttö yhdessä halotaanin, syklopropaanin tai jonkun muun sydäntä ärsyttävän anesteetin kanssa saattaa aiheuttaa kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja verenpaineen nousua. Yhteiskäyttöä tulee välttää.

Fenytoiini: I.v. fenytoiinin anto dopamiini-infuusion aikana on aiheuttanut hypotensiota ja bradykardiaa. Yhteiskäytössä tulee noudattaa varovaisuutta.

Ergotalkaloidit: Yhteiskäytössä ergotalkaloidien kanssa perifeerisen vasokonstriktion riski suurenee.

α-salpaajat: Dopamiinin vasokonstriktiovaikutus alenee.

β-salpaajat: Dopamiinin sydänvaikutukset alenevat.

Diureetit: Yhteiskäytössä dopamiini potensoi diureettien vaikutusta.

Katekoli-O-metyylitransferaasin (COMT) estäjät: COMT:n estäjät (esim. entakaponi) voivat potensoida katekoliamiinien, kuten dopamiinin, sydänvaikutuksia. Yhteisvaikutuksen kliininen merkitys on epäselvä. COMT:n estäjiä käyttäville potilaille tulisi käyttää pienempää dopamiiniannosta.

Dopamiinin vaikutuksista sikiöön ei ole varmaa tietoa, joten dopamiinia ei tule käyttää raskauden aikana muuten kuin poikkeustilanteissa.

Dopamiinin kulkeutuminen äidinmaitoon on epätodennäköistä. Lisäksi mahdollisesti erittynyt lääkeaine todennäköisesti metaboloituisi imeväisessä ennen pääsyään systeemikiertoon.

Dopamiini on sairaalakäytössä oleva lääkeaine, jolla on hyvin lyhyt puoliintumisaika. Kotiuttamisen jälkeen ei vaikutuksia autolla-ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ole.

Haittavaikutuksien yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Yleinen (≥1/100)

Melko harvinaiset (>1/1 000, <1/100)

Harvinaiset (<1/1000)

Korkeat dopamiiniannokset voivat aiheuttaa hengenvaarallisia kammioperäisiä rytmihäiriöitä.

Munuaisvauriota, heikentynyttä suolen motiliteettia, matalaa prolaktiinin seerumipitoisuutta ja immuunivasteen heikkenemistä on raportoitu tehohoitopotilailla. Ekstravasaalinen annostelu voi aiheuttaa ympäröivän kudoksen nekroosia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Dopamiinin yliannostukseen liittyvät oireet johtuvat yleensä liiallisesta sympatomimeettisestä aktiivisuudesta. Koska dopamiinin puoliintumisaika elimistössä on hyvin lyhyt, riittää oireiden hoidoksi yleensä infuusion lopettaminen. Tarvittaessa voidaan antaa fentolamiinia.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Adrenergiset ja dopaminergiset lääkeaineet, ATC-koodi: C01CA04.

Dopamiini on elimistössä esiintyvä katekoliamiini ja toisen katekoliamiinin noradrenaliinin välitön esiaste. Noradrenaliinin kautta tapahtuvien vaikutusten lisäksi dopamiinilla on myös omia farmakologisia vaikutuksia. Dopamiinia metaboloivista entsyymeistä tärkeimmät ovat monoamiinioksidaasi (MAO) ja katekoli O-metyylitransferaasi (COMT). Dopamiini on suun kautta otettuna kardiovaskulaarisesti tehoton. Alhaisilla annoksilla (0,5–2 µg/kg/min) dopamiini laajentaa munuaisten, suoliliepeen ja sydämen verisuonia stimuloimalla näissä olevia D1-dopamiinireseptoreita (solunsisäisen syklisen AMP:n pitoisuus kasvaa). Dopamiini lisää munuaisten verenkiertoa, munuaissuodoksen määrää sekä munuaisten kautta tapahtuvaa natriumin eritystä. Dopamiinin munuaisvauriolta suojaava vaikutus on kuitenkin viime vuosina kyseenalaistettu. Kohtuullisilla annoksilla (2–10 µg/kg/min) dopamiinilla on positiivinen inotrooppinen vaikutus sydämeen. Osa sydänvaikutuksesta selittyy dopamiinin omalla ß1-adrenergisia reseptoreita stimuloivalla vaikutuksella, osa taas dopamiinin kyvystä lisätä noradrenaliinin vapautumista. Suurilla annoksilla dopamiini stimuloi myös verisuonten α1-adrenergisiä reseptoreita, mikä johtaa suonten supistumiseen.

Dopamiini nostaa sydämen minuuttivolyymiä ja yleensä myös systolista verenpainetta ja pulssipainetta. Alhaisilla annoksilla diastolinen verenpaine ei juurikaan nouse. Annoksen nostaminen lisää kuitenkin perifeeristä vastusta, mikä nostaa myös diastolista painetta. Dopamiini ei aiheuta yhtä voimakasta takykardiaa kuin esim. isoprenaliini.

I.v. annetun dopamiinin vaikutus alkaa 1–5 minuutin sisällä infuusion aloittamisesta. Dopamiini jakautuu nopeasti laajalti elimistöön (Vd 0,89 l/kg), mutta ei juurikaan läpäise veri-aivoestettä. Dopamiinin kulkeutumisesta istukan läpi ei ole tietoa. Dopamiinin farmakologinen puoliintumisaika on n. 1–2 minuuttia. Lääkevaikutus säilyy infuusion lopettamisen jälkeen tavallisesti n. 10 minuutin ajan. Pääosa lääkeaineesta metaboloidaan lähinnä monoamiinioksidaasin (MAO) ja katekoli O-metyylitransferaasin (COMT) toimesta maksassa, munuaisissa ja plasmassa inaktiiveiksi homovaniliinihapoiksi (HVA) ja 3,4-dihydroksi-fenyyliasetaatiksi (DOPAC). Noin 25 % dopamiiniannoksesta muuttuu noradrenaliiniksi. Pääosa dopamiinista eritetään virtsaan HVA:na sekä dopamiinin sulfaatti- ja glukuroni-konjugaatteina. Alle 10 % annoksesta erittyy muuttumattomana. Dopamiinin kokonaispuhdistuma on n. 4,4 l/kg/h.

Dopamiini on lisännyt rotalla sikiökuolleisuutta sekä aiheuttanut mahdollisesti sikiöissä kaihia.

Natriummetabisulfiitti (E223)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Dopmin 40 mg/ml infuusiokonsentraattia ei saa sekoittaa emäksisiin liuoksiin, kuten natriumbikarbonaattiliuokseen. Dopamiini inaktivoituu emäksisissä liuoksissa.

3 vuotta.

Käyttövalmis liuos on käytettävä 12 tunnin kuluessa.

Säilytä alle 25 °C. Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Käyttövalmiiksi saatetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

DOPMIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
40 mg/ml (L:ei) 5 x 5 ml (154,61 €)

PF-selosteen tieto

Lasiampulli (tyyppi I); 5x5 ml.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön tai hieman kellertävä liuos.

Kun 1 ampulli (5 ml) Dopmin 40 mg/ml infuusiokonsentraattia sekoitetaan 100 ml:aan 0,9 % keittosuolaliuosta tai 5 % glukoosiliuosta, sisältää 1 tippa valmista liuosta n. 80 µg dopamiinia (n. 95 µg dopamiinihydrokloridia). Laskentaperuste: 1 ml = 20 tippaa.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

DOPMIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
40 mg/ml 5 x 5 ml

• Ei korvausta.

C01CA04

17.02.2021