SPORANOX oraaliliuos 10 mg/ml
Vaikuttavat aineet ja niiden määrät
1 ml Sporanox-oraaliliuosta sisältää 10 mg itrakonatsolia.
Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan
Yksi ml Sporanox-oraaliliuosta sisältää:
400 mg hydroksipropyyli-β-syklodekstriiniä
198 mg sorbitolia
104 mg propyleeniglykolia
0,005 mg etanolia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.
Lääkemuoto
Oraaliliuos
Kliiniset tiedot
Käyttöaiheet
Sporanox-oraaliliuosta käytetään:
- Suun ja ruokatorven hiivasienitulehduksen hoitoon hiv-positiivisilla potilailla tai muilla immuunivajepotilailla.
- Syvien sieni-infektioiden estohoitoon silloin kun itrakonatsolin voidaan olettaa tehoavan sieni-infektioon ja standardihoitoa pidetään riittämättömänä, potilaille joilla on pahanlaatuisia hematologisia muutoksia tai joille tehdään luuydinsiirto ja joilla voidaan epäillä kehittyvän neutropenia (< 500 solua/mikrolitra). Tällä hetkellä kliiniset tiedot valmisteen tehosta aspergilloosin ennaltaehkäisyssä ovat niukat.
Kansalliset ja paikalliset ohjeet sienilääkevalmisteiden oikeasta käytöstä on huomioitava.
Annostus ja antotapa
Imeytymisen optimoimiseksi Sporanox-oraaliliuos otetaan tyhjään vatsaan (potilaita kehotetaan olemaan syömättä ainakin tunnin ajan lääkkeen oton jälkeen).
Suun ja ruokatorven kandidoosin hoidossa oraaliliuosta purskutellaan suussa (noin 20 sekuntia) ja sen jälkeen niellään. Suuta ei saa huuhdella nielemisen jälkeen.
- Suun ja ruokatorven kandidoosin hoito: 200 mg (2 mitallista) päivässä mieluummin kahtena, vaihtoehtoisesti yhtenä annoksena viikon ajan. Mikäli vastetta ei todeta viikossa, hoitoa tulee jatkaa vielä viikko.
- Flukonatsolille resistentin suun ja/tai ruokatorven kandidoosin hoito: 100–200 mg (1–2 mitallista) kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Mikäli vastetta ei todeta kahdessa viikossa, hoitoa tulee jatkaa vielä toiset kaksi viikkoa. 400 mg päiväannosta ei tulisi käyttää 2 viikkoa pitempään, jos paranemisen merkkejä ei näy.
- Sieni-infektioiden estohoito: 5 mg/kg/vrk kahteen annokseen jaettuna. Kliinisissä tutkimuksissa estohoito aloitettiin juuri ennen sytostaattihoitoa ja yleensä viikkoa ennen kudoksensiirtoa. Lähes kaikki todetut syvät sieni-infektiot esiintyivät potilailla, joiden neutrofiiliarvot olivat laskeneet alle arvon 100 solua/mikrolitra. Hoitoa jatkettiin, kunnes neutrofiiliarvot olivat normalisoituneet (> 1 000 solua/mikrolitra).
Neutropeniapotilailla tehdyistä kliinisistä tutkimuksista saadut farmakokineettiset parametrit osoittivat huomattavia eroja yksilöiden välillä. Veriarvoja tulisi tarkkailla erityisesti potilailla, joilla on gastrointestinaalinen vaurio, ripulia sekä pitkäaikaisten Sporanox-oraaliliuoshoitojen aikana.
Potilaat, joiden maha-suolikanavan motiliteetti on heikentynyt
Jos potilaan maha-suolikanavan motiliteetti on häiriintynyt ja potilas saa hoitoa vaikea-asteiseen sieni-infektioon tai käyttää sienilääkkeitä estohoitoon, potilasta pitää seurata tarkkaan, ja tarvittaessa on harkittava lääkeainepitoisuuden seurantaa, jos se on mahdollista.
Pediatriset potilaat
Sporanox-oraaliliuoksen turvallisuutta ja tehoa lapsille ei ole varmistettu. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.
Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä pediatrisille potilaille ei suositella, ellei odotettavissa olevien hyötyjen ole arvioitu olevan mahdollisia haittoja suuremmat (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Sieni-infektioiden estohoito: lääkkeen tehosta neutropeniaa sairastavilla lapsilla ei ole tietoa. Turvallisuudesta on olemassa rajoitetusti kokemusta annostuksella 5 mg/kg/vrk kahteen annokseen jaettuna (ks. kohta Haittavaikutukset).
Iäkkäät potilaat
Kliiniset tiedot Sporanox-oraaliliuoksen käytöstä iäkkäillä potilailla ovat vähäiset. Sen vuoksi Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä suositellaan näille potilaille vain jos odotettavissa olevat hyödyt ovat mahdollisia haittoja suuremmat. Iäkkäiden potilaiden annostusta suositellaan yleensä harkitsemaan tarkoin, koska tämän potilasryhmän maksan, munuaisten ja sydämen toiminta on yleisemmin heikentynyt ja heillä on yleisemmin samanaikaisia sairauksia tai muita lääkehoitoja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Suun kautta annosteltavan itrakonatsolin käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vain rajoitetusti tietoa. Sen vuoksi Sporanoxia tulee antaa varoen näille potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).
Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Suun kautta annosteltavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vain rajoitetusti tietoa. Joidenkin munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden itrakonatsolialtistus saattaa olla pienempi. Näillä tutkittavilla havaittiin kapselilääkemuodon käytön yhteydessä, että tutkittavien välinen vaihtelu oli suurta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Sen vuoksi Sporanoxia tulee antaa varoen näille potilaille, ja annoksen säätämistä tai lääkityksen vaihtamista toiseen sienilääkkeeseen saattaa olla syytä harkita hoidon kliinisen tehon arvion perusteella.
Antotapa
Ennen lääkkeen käsittelyä tai antoa huomioon otettavat varotoimet
Ks. kohdasta Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen käsittelystä ennen lääkkeen antoa.
Vasta-aiheet
- Sporanox-oraaliliuos on vasta-aiheista potilaille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä itrakonatsolille tai jollekin valmisteen apuaineelle.
- Sporanox-oraaliliuosta ei pidä antaa potilaille, joilla on sydänkammioiden toimintahäiriö, kuten kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, tai joilla on aiemmin todettu kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, paitsi kun kyseessä on henkeä uhkaavan tai muun vakavan infektion hoito (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
- Sporanox-oraaliliuosta ei saa käyttää raskauden aikana, ellei tila ole henkeä uhkaava (ks. kohta Raskaus ja imetys).
- Sporanox-oraaliliuoksen ja lukuisten CYP3A4:n substraattien, kuten jäljempänä lueteltujen esimerkkien, samanaikainen käyttö on vasta-aiheista (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset):
| Analgeetit, anesteetit | ||
Ergotalkaloidit (esim. dihydroergotamiini, ergometriini, ergotamiini, metyyliergometriini) | ||
| Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet, mykobakteerilääkkeet, systeemisesti käytettävät sienilääkkeet | ||
| Isavukonatsoli | ||
| Matolääkkeet, alkueläinlääkkeet | ||
| Halofantriini | ||
| Systeemisesti käytettävät antihistamiinit | ||
| Astemitsoli | Mitsolastiini | Terfenadiini |
| Antineoplastiset lääkkeet | ||
| Irinotekaani | Venetoklaksi (kroonista lymfaattista leukemiaa sairastavilla potilailla venetoklaksihoitoa aloitettaessa ja annostitrausvaiheessa) | |
| Antitromboottiset lääkkeet | ||
| Dabigatraani | Tikagrelori | |
| Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet | ||
| Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa) | ||
| Sydän ja verenkiertoelimistö (reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet, verenpainelääkkeet, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, sydänlääkkeet, diureetit) | ||
| Aliskireeni | Eplerenoni | Kinidiini |
| Bepridiili | Finerenoni | Ranolatsiini |
| Disopyramidi | Ivabradiini | Sildenafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon) |
| Dofetilidi | Lerkanidipiini | |
| Dronedaroni | Nisoldipiini | |
| Ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaan lukien ripulilääkkeet, suoliston tulehdusten/infektioiden hoitoon käytettävät lääkkeet, oksentelua ja pahoinvointia estävät lääkkeet, ummetuslääkkeet, ruoansulatuskanavan toiminnallisten sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet | ||
| Sisapridi | Domperidoni | Naloksegoli |
| Immunosuppressiiviset lääkkeet | ||
| Voklosporiini | ||
| Lipidipitoisuutta muuttavat lääkkeet | ||
| Lovastatiini | Lomitapidi | Simvastatiini |
| Psyykenlääkkeet (esim. psykoosilääkkeet, anksiolyytit ja unilääkkeet) | ||
| Lurasidoni | Pimotsidi | Sertindoli |
| Midatsolaami (suun kautta) | Ketiapiini | Triatsolaami |
| Urologiset lääkkeet | ||
| Avanafiili | Darifenasiini | Solifenasiini (vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa tai keskivaikeaa tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla) |
| Dapoksetiini | Fesoterodiini (keskivaikeaa tai vaikeaa munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla). | Vardenafiili (yli 75-vuotiailla potilailla). |
| Muut lääkkeet ja lääkeaineet | ||
| Kolkisiini (munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla) | Eliglustaatti (heikoilla CYP2D6-metaboloijilla, kohtalaisilla tai nopeilla CYP2D6-metaboloijilla, jotka käyttävät jotakin voimakasta tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää). | |
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Potilaat, joiden maha-suolikanavan motiliteetti on heikentynyt
Jos potilaan maha-suolikanavan motiliteetti on häiriintynyt ja potilas saa hoitoa vaikea-asteiseen sieni-infektioon tai käyttää sienilääkkeitä estohoitoon, potilasta pitää seurata tarkkaan, ja tarvittaessa on harkittava lääkeainepitoisuuden seurantaa, jos se on mahdollista.
Ristiin herkistyminen
Ristiin herkistymisestä itrakonatsolin ja muiden atsolijohdannaisten sienilääkkeiden välillä ei ole tietoa. Sporanox-oraaliliuoksen määräämistä on harkittava tarkoin, jos potilas on yliherkkä muille atsolijohdannaisille.
Sydämeen kohdistuvat vaikutukset
Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä tutkimuksessa Sporanox IV ‑valmisteella (suoneen annettava itrakonatsoli) havaittiin ohimenevää oireetonta vasemman kammion ejektiofraktion pienenemistä.
Itrakonatsolilla on osoitettu negatiivinen inotrooppinen vaikutus, ja Sporanoxin käyttöön liittyvää kongestiivista sydämen vajaatoimintaa on raportoitu. Sydämen vajaatoimintaa raportoitiin yleisemmin spontaanisti 400 mg:n päivittäisellä kokonaisannoksella kuin pienempää päiväannosta käyttäneillä, mikä merkitsee sydämen vajaatoiminnan riskin mahdollisesti suurenevan, kun päivittäin käytettävän itrakonatsolin määrä kasvaa.
Sporanoxia ei saa antaa kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille tai potilaille, joilla on aiemmin esiintynyt kongestiivista sydämen vajaatoimintaa, ellei hoidosta odotettu hyöty ole mahdollisia riskejä selvästi suurempi. Tämän yksilöllisen hyöty/riski-arvioinnin tulisi huomioida sellaiset seikat, kuten käyttöaiheen vakavuus, annos ja hoitoaika sekä yksilölliset kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan riskitekijät. Näille potilaille tulisi kertoa kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan merkeistä ja oireista, varovaisuutta tulisi noudattaa heidän hoidossaan ja heitä tulisi valvoa hoidon aikana kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan oireiden ja löydösten varalta. Jos tällaisia oireita tai löydöksiä esiintyy hoidon aikana, Sporanox-hoito tulisi lopettaa.
Itrakonatsolin ja kalsiuminestäjien samanaikaisessa käytössä on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
Maksaan kohdistuvat vaikutukset
Hyvin harvoissa tapauksissa Sporanox-hoidon aikana on esiintynyt vakavaa maksatoksisuutta, joista osassa on ollut kyse äkillisestä kuolemaan johtaneesta maksan toimintahäiriöstä. Osa näistä potilaista ei ole aiemmin sairastanut maksasairautta. Osa tapauksista on todettu ensimmäisen hoitokuukauden aikana, jotkut jo ensimmäisen viikon aikana. Sporanox-hoitoa saavien potilaiden maksan toiminnan seurantaa tulisi harkita. Potilaita tulisi neuvoa ilmoittamaan lääkärille viipymättä hepatiittiin viittaavista oireista ja löydöksistä, kuten ruokahaluttomuudesta, pahoinvoinnista, oksentelusta, väsymyksestä, vatsakivusta tai tummasta virtsasta. Näiden potilaiden Sporanox-hoito on keskeytettävä heti ja maksan toimintakokeet tulisi tehdä. Vakavat maksatoksisuustapaukset esiintyivät useimmiten potilailla, joilla oli aiemmin kehittynyt maksasairaus, joita hoidettiin systeemisten indikaatioiden vuoksi, joilla oli muita merkittäviä sairauksia ja/tai saivat samaan aikaan muita maksatoksisia lääkityksiä.
Pediatriset potilaat
Kliiniset tiedot Sporanox-oraaliliuoksen käytöstä pediatrisille potilaille ovat vähäiset. Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä pediatrisille potilaille ei suositella, ellei odotettavissa olevien hyötyjen ole arvioitu olevan mahdollisia haittoja suuremmat.
Iäkkäät potilaat
Kliiniset tiedot Sporanox-oraaliliuoksen käytöstä iäkkäille potilaille ovat vähäiset. Sen vuoksi Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä näille potilaille suositellaan vain, jos odotettavissa olevat hyödyt ovat mahdollisia haittoja suuremmat. Iäkkäiden potilaiden annostusta suositellaan yleensä harkitsemaan tarkoin, koska tämän potilasryhmän maksan, munuaisten ja sydämen toiminta on yleisemmin heikentynyt ja heillä on yleisemmin samanaikaisia sairauksia tai muita lääkehoitoja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Maksan vajaatoiminta
Suun kautta annosteltavan itrakonatsolin käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vain rajoitetusti tietoa, ja Sporanoxia tulee antaa varoen näille potilaille. Maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita suositellaan seuraamaan tarkoin itrakonatsolin käytön aikana. Kliinisessä tutkimuksessa havaittiin, että kun kirroosia sairastavat potilaat ottivat suun kautta kerta-annoksen itrakonatsolikapseleita, itrakonatsolin eliminaation puoliintumisaika piteni. Tämä suositellaan ottamaan huomioon, kun päätetään aloittaa hoito muilla CYP3A4:n välityksellä metaboloituvilla lääkkeillä.
Jos potilaan maksaentsyymipitoisuus on koholla tai poikkeava tai jos potilas sairastaa aktiivista maksasairautta tai potilaalla on esiintynyt maksatoksisuutta muiden lääkkeiden käytön yhteydessä, Sporanox-hoidosta luopumista suositellaan voimakkaasti, paitsi jos kyseessä on vakava tai hengenvaarallinen tila, jossa hyödyt oletettavasti ovat riskejä suuremmat. Jos potilaalla on aiemmin ollut maksan toiminnan poikkeavuuksia tai muiden lääkkeiden käytön yhteydessä on esiintynyt maksatoksisuutta, potilaan maksan toimintaa suositellaan seuraamaan (ks. kohta Farmakokinetiikka).
Munuaisten vajaatoiminta
Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille on vähän tietoja. Itrakonatsolialtistus saattaa olla joillakin munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla pienempi. Näillä tutkittavilla havaittiin kapselilääkemuodon käytön yhteydessä, että tutkittavien välinen vaihtelu oli suurta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Tämän lääkkeen käytössä tämän potilasryhmän hoitoon pitää olla varovainen. Annoksen säätämistä tai siirtymistä toisen vaihtoehtoisen sienilääkkeen käyttöön pitää kliinisen tehon arvion perusteella harkita.
Estohoito neutropeniaa sairastavilla potilailla
Kliinisissä tutkimuksissa ripuli oli yleisin haittavaikutus. Gastrointestinaalisen alueen häiriöt saattavat aiheuttaa imeytymisen heikkenemistä ja muuttaa mikrobiologista flooraa jopa sienikasvustolle suotuisaksi. Tällöin on harkittava Sporanox-oraaliliuoshoidon keskeyttämistä.
Vaikeaa neutropeniaa sairastavien potilaiden hoito
Sporanox-oraaliliuoksen käyttöä suun ja ruokatorven kandidoosin hoidossa ei ole tutkittu vaikeaa neutropeniaa sairastavilla potilailla. Farmakokineettisten ominaisuuksien vuoksi (ks. kohta Farmakokinetiikka) Sporanox-oraaliliuoshoitoa ei suositella aloitettavaksi potilailla, joilla on välitön riski sairastua systeemiseen kandidoosiin.
Kuulon aleneminen
Tilapäistä tai pysyvää kuulon alenemista on raportoitu itrakonatsolihoitoa käyttäneillä potilailla. Kuulon alenemaan liittyi usein itrakonatsolin samanaikainen käyttö kinidiinin kanssa, joka on vasta-aiheista (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset). Yleensä kuulo palautuu, kun hoito lopetetaan, mutta joillakin potilailla kuulon alenema voi jatkua.
Kystinen fibroosi
Kystistä fibroosia sairastavilla potilailla on havaittu vaihtelevuutta plasman itrakonatsolipitoisuuksissa, mikä on johtanut subterapeuttisiin pitoisuuksiin. Subterapeuttisen pitoisuuden riski voi olla korkeampi alle 16-vuotiailla. Jos potilas ei saa vastetta Sporanox oraaliliuos -hoidolle, pitää harkita hoidon vaihtamista vaihtoehtoiseen hoitoon.
Neuropatia
Hoito on keskeytettävä, mikäli ilmaantuu Sporanox-oraaliliuoshoitoon mahdollisesti liittyvää neuropatiaa.
Ristiresistenssi
Jos systeemisen kandidoosin aiheuttajaksi epäillään flukonatsolille resistenttiä Candida-lajia, sen ei voida olettaa olevan herkkä itrakonatsolille, joten taudinaiheuttajan herkkyys on selvitettävä ennen itrakonatsolihoidon aloittamista.
Yhteisvaikutusten mahdollisuus
Itrakonatsolin ja tiettyjen lääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa muuttaa itrakonatsolin ja/tai sen kanssa samanaikaisesti käytetyn lääkkeen tehoa tai turvallisuutta. Itrakonatsolin käyttö CYP3A4:ää indusoivien lääkeaineiden kanssa saattaa esimerkiksi johtaa plasman subterapeuttisiin itrakonatsolipitoisuuksiin ja siten hoidon epäonnistumiseen. Itrakonatsolin käyttö joidenkin CYP3A4:n substraattien kanssa voi lisäksi suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuuksia plasmassa ja johtaa vakaviin ja/tai mahdollisesti hengenvaarallisiin haittavaikutuksiin, kuten QT-ajan pitenemiseen ja kammioperäiseen takyarytmiaan, mukaan lukien mahdollisesti kuolemaan johtava kääntyvien kärkien takykardia (torsades de pointes). Lääkettä määräävän lääkärin pitää lukea samanaikaisesti käytettävän lääkkeen valmistetiedoista tarkemmat tiedot vakavista tai hengenvaarallisista haittavaikutuksista, jotka ovat mahdollisia, jos kyseisen lääkkeen pitoisuus plasmassa suurenee. Ks. kohdista Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset lisätietoja samanaikaista käyttöä koskevista suosituksista lääkevalmisteista, jotka ovat vasta-aiheisia, joiden käyttöä ei suositella tai joiden käytössä suositellaan varovaisuutta, jos niitä käytetään yhdistelmänä itrakonatsolin kanssa.
Vaihdettavuus
Hoidon vaihtamista toiseen Sporanox-kapseleiden ja Sporanox-oraaliliuoksen välillä ei suositella, koska oraaliliuosta käytettäessä altistus lääkkeelle on suurempi kuin käytettäessä samansuuruista annosta kapseleina.
Sporanox-oraaliliuoksen apuaineet
Sporanox-oraaliliuos sisältää 7 920 mg sorbitolia per 40 ml annos, joka vastaa 198 mg/ml. Sorbitolia (tai fruktoosia) sisältävien muiden valmisteiden samanaikaisen annon sekä ravinnosta saatavan sorbitolin (tai fruktoosin) additiivinen vaikutus on huomioitava. Suun kautta otettavien lääkevalmisteiden sorbitoli saattaa vaikuttaa muiden suun kautta otettavien lääkkeiden biologiseen hyötyosuuteen. Tätä lääkevalmistetta ei pidä antaa potilaille, joilla on perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi (HFI). Sorbitoli saattaa aiheuttaa vatsavaivoja ja olla lievästi laksatiivinen.
Sporanox-oraaliliuos sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per 40 ml annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.
Sporanox-oraaliliuos sisältää 0,2 mg alkoholia (etanolia) per 40 ml annos, joka vastaa 0,005 mg/ml. Alkoholimäärä, jota 40 ml tätä lääkevalmistetta sisältää, vastaa alle 1 ml:aa olutta tai 1 ml:aa viiniä. Tämän lääkevalmisteen sisältämä pieni määrä alkoholia ei aiheuta havaittavia vaikutuksia.
Sporanox-oraaliliuos sisältää 16 000 mg syklodekstriiniä (syklodekstriinejä) per 40 ml annos, joka vastaa 400 mg/ml. Syklodekstriinit voivat aiheuttaa ruuansulatusvaivoja kuten ripulia. Syklodekstriinien vaikutuksista alle 2-vuotiaisiin lapsiin ei ole riittävästi tietoa. Tämän vuoksi Sporanox-oraaliliuoksen riskit ja hyödyt potilaalle pitää arvioida tapauskohtaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa).
Sporanox-oraaliliuos sisältää 4,2 g propyleeniglykolia per 40 ml annos, joka vastaa 104 mg/ml, eikä sitä saa käyttää raskauden aikana muulloin kuin henkeä uhkaavissa tapauksissa, joissa mahdolliset hyödyt äidille ovat sikiölle aiheutuvia mahdollisia haittoja suuremmat (ks. kohta Vasta-aiheet). Sporanox-oraaliliuosta ei saa käyttää imetyksen aikana (ks. kohta Hedelmällisyys, raskaus ja imetys). Yhtäaikainen anto alkoholihydrogenaasin substraatin kuten etanolin kanssa saattaa aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia alle 5-vuotiaille lapsille. Niiden potilaiden hoitoa on valvottava, joilla on munuaisten tai maksan vajaatoimintaa, sillä propyleeniglykoliin liittyviä haittavaikutuksia, kuten munuaisten toimintahäiriöitä (akuutti tubulusnekroosi), akuuttia munuaisten vajaatoimintaa ja maksan toimintahäiriöitä on raportoitu.
Yhteisvaikutukset
Itrakonatsoli metaboloituu pääasiassa CYP3A4-entsyymin välityksellä. Muut tämän metaboliareitin kautta metaboloituvat tai CYP3A4-entsyymin aktiivisuutta muuttavat lääkeaineet saattavat vaikuttaa itrakonatsolin farmakokinetiikkaan. Itrakonatsoli on voimakas CYP3A4:n estäjä ja P-glykoproteiinin estäjä sekä rintasyöpäresistenssiproteiinin (BCRP) estäjä.
Itrakonatsoli saattaa muuttaa tämän metaboliareitin kautta tai näiden proteiinien kuljettajien välityksellä metaboloituvien muiden lääkeaineiden farmakokinetiikkaa.
Taulukossa 1 jäljempänä on lääkeluokittain esimerkkejä lääkkeistä, jotka saattavat vaikuttaa itrakonatsolin pitoisuuteen plasmassa. Taulukossa 2 jäljempänä on esimerkkejä lääkkeistä, joiden pitoisuuteen plasmassa itrakonatsoli voi vaikuttaa. Mahdollisia muutoksia yhteisvaikutuksia aiheuttavien lääkeaineiden turvallisuudessa ja tehossa ei mainita yhteisvaikutusten lukumäärän vuoksi. Jäljempänä olevat esimerkkejä yhteisvaikutuksia aiheuttavista lääkeaineista luettelevat taulukot eivät ole kattavia, joten kunkin itrakonatsolin kanssa samanaikaisesti annettavan lääkkeen valmistetiedoista on tarkistettava metaboliareitti, yhteisvaikutusreitit, mahdolliset riskit ja samanaikaiseen antoon liittyvät erityiset toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä.
Taulukoissa kuvatut yhteisvaikutukset luokitellaan seuraavasti: vasta-aiheinen, ei suositella ja käytössä itrakonatsolin kanssa oltava varovainen, kun otetaan huomioon yhteisvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen pitoisuuden suurenemisen suuruus ja turvallisuusprofiili (ks. lisätietoja myös kohdista Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Yhteisvaikutusten mahdollisuus mainittujen lääkkeiden kanssa arvioitiin ihmisillä tehtyjen itrakonatsolin farmakokineettisten tutkimusten ja/tai ihmisillä muilla voimakkailla CYP3A4:n estäjillä (esim. ketokonatsolilla) tehtyjen farmakokineettisten tutkimusten ja/tai in vitro ‑tietojen perusteella:
- Vasta-aiheiset: Lääkettä ei saa missään tilanteessa antaa samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa eikä vähintään kahteen viikkoon itrakonatsolihoidon päättymisen jälkeen.
- Ei suositella: Lääkkeen käyttöä pitää välttää itrakonatsolihoidon aikana ja vähintään kahden viikon ajan sen päättymisen jälkeen, elleivät hyödyt ole mahdollista haittavaikutusten lisääntymisen riskiä suuremmat. Jos samanaikaista käyttöä ei voida välttää, samanaikaisesti käytettävän lääkkeen vaikutusten tai haittavaikutusten voimistumiseen tai pitkittymiseen viittaavia oireita tai löydöksiä suositellaan seuraamaan kliinisesti, ja annosta on pienennettävä tai hoito on keskeytettävä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Samanaikaisesti käytettävän lääkkeen pitoisuus plasmassa suositellaan määrittämään, jos se katsotaan aiheelliseksi.
- Käytössä oltava varovainen: Potilasta suositellaan seuraamaan tarkoin, jos lääkettä käytetään samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa. Samanaikaisessa käytössä suositellaan seuraamaan tarkoin yhteisvaikutuksia aiheuttavan lääkkeen vaikutusten tai haittavaikutusten voimistumiseen tai pitkittymiseen viittaavia oireita tai löydöksiä, ja annosta on pienennettävä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Samanaikaisesti käytettävän lääkkeen pitoisuus plasmassa suositellaan määrittämään, jos se katsotaan aiheelliseksi.
Seuraavissa taulukoissa lueteltuja yhteisvaikutuksia on havaittu suositelluilla itrakonatsoliannoksilla tehdyissä tutkimuksissa. Yhteisvaikutuksen voimakkuus voi kuitenkin olla yhteydessä annetun itrakonatsoliannoksen suuruuteen. Suurempia annoksia ja lyhyempää antoväliä käytettäessä yhteisvaikutus voi olla voimakkaampi. Havaintojen ekstrapoloinnissa muihin annostuksiin tai lääkkeisiin pitää olla varovainen.
Kun hoito lopetetaan, itrakonatsolipitoisuus plasmassa pienenee annoksesta ja hoidon kestosta riippuen 7−14 vuorokauden kuluessa lähelle tasoa, joka ei ole havaittavissa. Maksakirroosia sairastavilla tai CYP3A4:n estäjiä käyttävillä potilailla pitoisuuden pieneneminen plasmassa voi olla vielä hitaampaa. Tämä on erityisen tärkeää, kun aloitetaan hoito lääkkeillä, joiden metaboliaan itrakonatsoli vaikuttaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).
Taulukko 1. Esimerkkejä lääkeluokittain lääkkeistä, jotka voivat vaikuttaa itrakonatsolin pitoisuuteen plasmassa
| Esimerkkejä lääkevalmisteista luokittain (suun kautta [p.o.] kerta-annoksena, ellei muuta mainita) | Oletettu/mahdollinen vaikutus itrakonatsolin pitoisuuteen (↑ = suurenee; ↔ = ei muutosta; ↓ = pienenee) | Kliininen kommentti (ks. lisätietoja edellä ja myös kohdissa Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) |
| Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet; mykobakteerilääkkeet | ||
| Isoniatsidi | Ei tutkittu suoraan, mutta isoniatsidi todennäköisesti pienentää itrakonatsolipitoisuutta. | Ei suositella |
| Rifampisiini p.o. 600 mg x 1/vrk | Itrakonatsoli AUC ↓ | Ei suositella |
| Rifabutiini p.o. 300 mg x 1/vrk | Itrakonatsoli Cmax ↓ 71 %, AUC ↓ 74 % | Ei suositella |
| Siprofloksasiini p.o. 500 mg x 2/vrk | Itrakonatsoli Cmax ↑ 53 %, AUC ↑ 82 % | Käytössä oltava varovainen |
| Erytromysiini 1 g | Itrakonatsoli Cmax ↑ 44 %, AUC ↑ 36 % | Käytössä oltava varovainen |
| Klaritromysiini p.o. 500 mg x 2/vrk | Itrakonatsoli Cmax ↑ 90 %, AUC ↑ 92 % | Käytössä oltava varovainen |
| Epilepsialääkkeet | ||
| Karbamatsepiini, fenobarbitaali | Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet todennäköisesti pienentävät itrakonatsolipitoisuutta. | Ei suositella |
| Fenytoiini p.o. 300 mg x 1/vrk | Itrakonatsoli Cmax ↓ 83 %, AUC ↓ 93 % Hydroksi-itrakonatsoli Cmax ↓ 84 %, AUC ↓ 95 % | Ei suositella |
| Antineoplastiset lääkkeet | ||
| Idelalisibi | Ei tutkittu suoraan, mutta idelalisibi todennäköisesti suurentaa itrakonatsolipitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet | ||
| Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa) | Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet oletettavasti suurentavat itrakonatsolipitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Efavirentsi 600 mg | Itrakonatsoli Cmax ↓ 37 %, AUC ↓ 39 %; Hydroksi-itrakonatsoli Cmax ↓ 35 %, AUC ↓ 37 % | Ei suositella |
| Nevirapiini p.o. 200 mg x 1/vrk | Itrakonatsoli Cmax ↓ 38 %, AUC ↓ 62 % | Ei suositella |
| Kobisistaatti, darunaviiri (tehostettu), elvitegraviiri (ritonaviirilla tehostettu), fosamprenaviiri (ritonaviirilla tehostettu), ritonaviiri, sakinaviiri (ritonaviirilla tehostettu) | Ei tutkittu suoraan, mutta nämä lääkkeet oletettavasti suurentavat itrakonatsolipitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Indinaviiri p.o. 800 mg x 3/vrk | Itrakonatsolipitoisuus ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Kalsiumkanavan salpaajat | ||
| Diltiatseemi | Ei tutkittu suoraan, mutta diltiatseemi todennäköisesti suurentaa itrakonatsolipitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Happovaivojen hoitoon käytettävät lääkkeet | ||
| Antasidit (alumiini-, kalsium-, magnesium- tai natriumbikarbonaatti), H2-reseptorin salpaajat (esim. simetidiini, ranitidiini), protonipumpun estäjät (esim. lansopratsoli, omepratsoli, rabepratsoli) | Itrakonatsoli Cmax ↓, AUC ↓ | Käytössä oltava varovainen |
| Hengityselimet: muut hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät valmisteet | ||
| Lumakaftori/ivakaftori p.o. 200/250 mg x 2/vrk | Itrakonatsolipitoisuus ↓ | Ei suositella |
| Muut | ||
| Mäkikuisma (Hypericum perforatum) | Ei tutkittu suoraan, mutta mäkikuisma todennäköisesti pienentää itrakonatsolipitoisuutta. | Ei suositella |
Taulukko 2. Esimerkkejä lääkeluokittain lääkkeistä, joiden pitoisuuteen plasmassa itrakonatsoli voi vaikuttaa
| Esimerkkejä lääkevalmisteista luokittain (suun kautta [p.o.] kerta-annoksena, ellei muuta mainita) | Oletettu/mahdollinen vaikutus lääkkeen pitoisuuteen (↑ = suurenee; ↔ = ei muutosta; ↓ = pienenee) | Kliininen kommentti (ks. lisätietoja edellä ja myös kohdissa Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) |
| Analgeetit, anesteetit | ||
| Ergotalkaloidit (esim. dihydroergotamiini, ergometriini, ergotamiini, metyyliergometriini) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Eletriptaani, fentanyyli | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Ei suositella |
| Alfentaniili, buprenorfiini (i.v. ja kielen alle), kannabinoidit, metadoni, sufentaniili | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Oksikodoni p.o. 10 mg | Oksikodoni p.o.: Cmax ↑ 45 %, AUC ↑ 2,4-kertaiseksi | Käytössä oltava varovainen |
| Oksikodoni i.v. 0,1 mg/kg | Oksikodoni i.v.: AUC ↑ 51 % | Käytössä oltava varovainen |
| Systeemisesti käytettävät bakteerilääkkeet, mykobakteerilääkkeet, systeemisesti käytettävät sienilääkkeet | ||
| Isavukonatsoli | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa isavukonatsolin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Bedakiliini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa bedakiliinin pitoisuutta. | Ei suositella |
| Rifabutiini p.o. 300 mg x 1/vrk | Rifabutiinipitoisuus ↑ (suuruutta ei tiedetä) | Ei suositella |
| Klaritromysiini p.o. 500 mg x 2/vrk | Klaritromysiinipitoisuus ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Delamanidi | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa delamanidin pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Epilepsialääkkeet | ||
| Karbamatsepiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa karbamatsepiinin pitoisuutta. | Ei suositella |
| Tulehdus- ja reumalääkkeet | ||
| Meloksikaami 15 mg | Meloksikaami Cmax ↓ 64 %, AUC ↓ 37 % | Käytössä oltava varovainen |
| Matolääkkeet, alkueläinlääkkeet | ||
| Halofantriini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa halofantriinin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Artemeetteri-lumefantriini, pratsikvanteeli | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Kiniini 300 mg | Kiniini Cmax ↔, AUC ↑ 96 % | Käytössä oltava varovainen |
| Systeemisesti käytettävät antihistamiinit | ||
| Astemitsoli, mitsolastiini, terfenadiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Ebastiini 20 mg | Ebastiini Cmax ↑ 2,5-kertaiseksi, AUC ↑ 6,2-kertaiseksi Karebastiini Cmax ↔, AUC ↑ 3,1-kertaiseksi | Ei suositella |
| Bilastiini, rupatadiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Antineoplastiset lääkkeet | ||
| Irinotekaani | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa irinotekaanin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Venetoklaksi | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa venetoklaksin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen kroonista lymfaattista leukemiaa sairastaville potilaille venetoklaksihoitoa aloitettaessa ja annostitrausvaiheessa. Muulloin ei suositella, paitsi jos hyödyt ovat riskejä suuremmat. Ks. venetoklaksin valmisteyhteenveto. |
Aksitinibi, bosutinibi, glasdegibi, ibrutinibi, lapatinibi, | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta kabatsitakselia ja regorafenibia lukuun ottamatta. Kabatsitakselin altistuksessa ei tilastollisesti merkitsevää muutosta, mutta tuloksissa todettiin suurta vaihtelua. Regorafenibin AUC oletettavasti pienenee (aktiivisen fraktion arvion perusteella). | Ei suositella |
| Kobimetinibi 10 mg | Kobimetinibi Cmax ↑ 3,2-kertaiseksi, AUC ↑ 6,7-kertaiseksi | Ei suositella |
| Entrektinibi | Entrektinibi Cmax ↑ 73 %, AUC ↑ 6,0‑kertaiseksi | Ei suositella |
| Olaparibi 100 mg | Olaparibi Cmax ↑ 40 %, AUC ↑ 2,7-kertaiseksi | Ei suositella |
| Talatsoparibi | Talatsoparibi Cmax ↑ 40 %, AUC ↑ 56 % | Ei suositella |
| Alitretinoiini (suun kautta), bortetsomibi, brentuksimabi-vedotiini, erlotinibi, idelalisibi, imatinibi, nintedanibi, panobinostaati, ponatinibi, ruksolitinibi, sonidegibi, tretinoiini (suun kautta) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Busulfaani 1 mg/kg 6 tunnin välein | Busulfaani Cmax ↑, AUC ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Gefitinibi 250 mg | Gefitinibi 250 mg Cmax ↑, AUC ↑ 78 % | Käytössä oltava varovainen |
| Pemigatinibi | Pemigatinibi Cmax ↑ 17 %, AUC ↑ 91 % | Käytössä oltava varovainen |
| Antitromboottiset lääkkeet | ||
| Dabigatraani, tikagrelori | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Apiksabaani, edoksabaani, rivaroksabaani, vorapaksaari | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Ei suositella |
| Silostatsoli, kumariinit (esim. varfariini) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta | Käytössä oltava varovainen |
| Systeemisesti käytettävät viruslääkkeet | ||
| Ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri (yksinään tai dasabuviirin kanssa) | Itrakonatsoli voi suurentaa paritapreviirin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Elbasviiri/gratsopreviiri, tenofoviirialafenamidifumaraatti (TAF), tenofoviiridisoproksiilifumaraatti (TDF) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Ei suositella |
| Kobisistaatti, elvitegraviiri (ritonaviirilla tehostettu), glekapreviiri/pibrentasviiri, maraviroki, ritonaviiri, sakinaviiri | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Indinaviiri p.o. 800 mg x 3/vrk | Indinaviiri Cmax ↔, AUC ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Sydän ja verenkiertoelimistö (reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet, verenpainelääkkeet, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, sydänlääkkeet, diureetit) | ||
| Bepridiili, disopyramidi, dofetilidi, dronedaroni, eplerenoni, finerenoni, ivabradiini, lerkanidipiini, nisoldipiini, ranolatsiini, sildenafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Aliskireeni 150 mg | Aliskireeni Cmax ↑ 5,8-kertaiseksi, AUC ↑ 6,5-kertaiseksi | Vasta-aiheinen |
| Kinidiini 100 mg | Kinidiini Cmax ↑ 59 %, AUC ↑ 2,4-kertaiseksi | Vasta-aiheinen |
| Felodipiini 5 mg | Felodipiini Cmax ↑ 7,8-kertaiseksi, AUC ↑ 6,3-kertaiseksi | Ei suositella |
| Riosiguaatti, tadalafiili (keuhkoverenpainetaudin hoitoon) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Ei suositella |
| Bosentaani, diltiatseemi, guanfasiini, muut dihydropyridiinit (esim. amlodipiini, isradipiini, nefidipiini, nimodipiini), verapamiili | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Digoksiini 0,5 mg | Digoksiini Cmax ↑ 34 %, AUC ↑ 68 % | Käytössä oltava varovainen |
| Nadololi 30 mg | Nadololi Cmax ↑ 4,7-kertaiseksi, AUC ↑ 2,2-kertaiseksi | Käytössä oltava varovainen |
| Systeemisesti käytettävät kortikosteroidit, ahtauttavien hengitystiesairauksien lääkkeet | ||
| Siklesonidi, salmeteroli | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa salmeterolin ja siklesonidin aktiivisen metaboliitin pitoisuutta. | Ei suositella |
| Budesonidi inhalaationa 1 mg:n kerta-annos | Budesonidi inhalaationa Cmax ↑ 65 %, AUC ↑ 4,2-kertaiseksi; budesonidin (muut lääkemuodot) pitoisuus ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Deksametasoni i.v. 5 mg Deksametasoni p.o. 4,5 mg | Deksametasoni i.v.: Cmax ↔, AUC ↑ 3,3-kertaiseksi Deksametasoni p.o.: Cmax ↑ 69 %, AUC ↑ 3,7-kertaiseksi | Käytössä oltava varovainen |
| Flutikasoni inhalaationa 1 mg x 2/vrk | Flutikasoni inhalaationa, pitoisuus ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Metyyliprednisoloni 16 mg | Metyyliprednisoloni p.o. Cmax ↑ 92 %, AUC ↑ 3,9-kertaiseksi Metyyliprednisoloni i.v. AUC ↑ 2,6-kertaiseksi | Käytössä oltava varovainen |
| Flutikasoni nenään | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa nenään annetun flutikasonin pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Diabeteslääkkeet | ||
| Repaglinidi 0,25 mg | Repaglinidi Cmax ↑ 47 %, AUC ↑ 41 % | Käytössä oltava varovainen |
| Saksagliptiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa saksagliptiinin pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaan lukien ripulilääkkeet, suoliston tulehdusten hoitoon käytettävät lääkkeet, oksentelua ja pahoinvointia estävät lääkkeet, ummetuslääkkeet, ruoansulatuskanavan toiminnallisten sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet | ||
| Sisapridi, naloksegoli | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Domperidoni 20 mg | Domperidoni Cmax ↑ 2,7-kertaiseksi, AUC ↑ 3,2-kertaiseksi | Vasta-aiheinen |
| Aprepitantti, loperamidi, netupitantti | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Immunosuppressiiviset lääkkeet | ||
| Voklosporiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa voklosporiinin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Sirolimuusi (rapamysiini) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa sirolimuusin pitoisuutta. | Ei suositella |
| Siklosporiini, takrolimuusi | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Takrolimuusi i.v. 0,03 mg/kg x 1/vrk | Takrolimuusi i.v. pitoisuus ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Lipidipitoisuutta muuttavat lääkkeet | ||
| Lomitapidi | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa lomitapidin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Lovastatiini 40 mg | Lovastatiini Cmax ↑ 14,5- – > 20-kertaiseksi, AUC ↑ > 14,8- – > 20-kertaiseksi Lovastatiinihappo Cmax ↑ 11,5–13-kertaiseksi, AUC ↑ 15,4–20-kertaiseksi | Vasta-aiheinen |
| Simvastatiini 40 mg | Simvastatiinihappo Cmax ↑ 17-kertaiseksi, AUC ↑ 19-kertaiseksi | Vasta-aiheinen |
| Atorvastatiini | Atorvastatiinihappo: Cmax ↔ – ↑ 2,5‑kertaiseksi, AUC ↑ 40 % – 3‑kertaiseksi | Ei suositella |
| Psyykenlääkkeet (esim. psykoosilääkkeet, anksiolyytit ja unilääkkeet) | ||
| Lurasidoni, pimotsidi, ketiapiini, sertindoli | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Midatsolaami (suun kautta) 7,5 mg | Midatsolaami (suun kautta) Cmax ↑ 2,5–3,4-kertaiseksi, AUC ↑ 6,6–10,8-kertaiseksi | Vasta-aiheinen |
| Triatsolaami 0,25 mg | Triatsolaami Cmax ↑, AUC ↑ | Vasta-aiheinen |
| Alpratsolaami 0,8 mg | Alpratsolaami Cmax ↔, AUC ↑ 2,8-kertaiseksi | Käytössä oltava varovainen |
| Aripipratsoli 3 mg | Aripipratsoli Cmax ↑ 19 %, AUC ↑ 48 % | Käytössä oltava varovainen |
| Brotitsolaami 0,5 mg | Brotitsolaami Cmax ↔, AUC ↑ 2,6-kertaiseksi | Käytössä oltava varovainen |
| Buspironi 10 mg | Buspironi Cmax ↑ 13,4-kertaiseksi, AUC ↑ 19,2-kertaiseksi | Käytössä oltava varovainen |
| Midatsolaami (i.v.) 7,5 mg | Midatsolaami (i.v.) 7,5 mg: pitoisuus ↑; Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa suuonteloon annetun midatsolaamin pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Risperidoni 2–8 mg/vrk | Risperidonin ja aktiivisen metaboliitin pitoisuus ↑ | Käytössä oltava varovainen |
| Tsopikloni 7,5 mg | Tsopikloni Cmax ↑ 30 %, AUC ↑ 70 % | Käytössä oltava varovainen |
| Karipratsiini, galantamiini, haloperidoli, reboksetiini, venlafaksiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Hengityselimet: muut hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät valmisteet | ||
| Lumakaftori/ivakaftori p.o. 200/250 mg x 2/vrk | Ivakaftori Cmax ↑ 3,6-kertaiseksi, AUC ↑ 4,3-kertaiseksi Lumakaftori Cmax ↔, AUC ↔ | Ei suositella |
| Ivakaftori | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa ivakaftorin pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Sukupuolihormonit ja sukupuolielimiin vaikuttavat lääkkeet, muut gynekologiset lääkkeet | ||
| Kabergoliini, dienogesti, ulipristaali | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Urologiset lääkkeet | ||
| Avanafiili, dapoksetiini, darifenasiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Vasta-aiheinen |
| Fesoterodiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa aktiivisten metaboliittien, 5‑hydroksimetyylitolterodiinin, pitoisuutta. | Keskivaikea tai vaikea munuaisten tai maksan vajaatoiminta: vasta-aiheinen. Lievä munuaisten tai maksan vajaatoiminta: samanaikaista käyttöä pitää välttää. Normaali munuaisten tai maksan toiminta: enintään 4 mg:n fesoterodiiniannoksen käytössä oltava varovainen. |
| Solifenasiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa solifenasiinin pitoisuutta. | Vaikea munuaisten vajaatoiminta: vasta-aiheinen. Keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta: vasta-aiheinen. Muilla potilailla enintään 5 mg:n solifenasiiniannoksen käytössä oltava varovainen. |
| Vardenafiili | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa vardenafiilin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen yli 75‑vuotiaille potilaille, muille ei suositella. |
| Alfutsosiini, silodosiini, tadalafiili (erektiohäiriöiden hoitoon ja eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoitoon), tamsulosiini, tolterodiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Ei suositella |
| Dutasteridi, imidafenasiini, sildenafiili (erektiohäiriöiden hoitoon) | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa näiden lääkkeiden pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
| Oksibutyniini 5 mg | Oksibutyniini Cmax ↑ 2-kertaiseksi, AUC ↑ 2-kertaiseksi
Anto ihon läpi: Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa oksibutyniinin pitoisuutta ihon läpi tapahtuneen annon jälkeen. | Käytössä oltava varovainen |
| Muut lääkkeet ja lääkeaineet | ||
| Kolkisiini | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa kolkisiinin pitoisuutta | Vasta-aiheinen munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Ei suositella muille potilaille. |
| Eliglustaatti | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli oletettavasti suurentaa eliglustaatin pitoisuutta. | Vasta-aiheinen heikoilla CYP2D6-metaboloijilla. Vasta-aiheinen kohtalaisilla CYP2D6-metaboloijilla tai nopeilla metaboloijilla, jotka käyttävät jotakin voimakasta tai kohtalaista CYP2D6:n estäjää. Käytössä kohtalaisille ja nopeille CYP2D6-metaboloijille oltava varovainen. Nopeille CYP2D6-metaboloijille, jotka sairastavat lievää maksan vajaatoimintaa, on harkittava eliglustaattiannosta 84 mg/vrk. |
| Sinakalseetti | Ei tutkittu suoraan, mutta itrakonatsoli todennäköisesti suurentaa sinakalseetin pitoisuutta. | Käytössä oltava varovainen |
Raskaus ja imetys
Raskaus
Sporanox-oraaliliuosta ei tule käyttää raskauden aikana lukuun ottamatta henkeä uhkaavia tapauksia, jolloin äidin odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin sikiölle mahdollisesti koituva haitta (ks. kohta Vasta-aiheet).
Eläinkokeissa itrakonatsoli on osoittautunut lisääntymistoksiseksi (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Epidemiologiset tiedot altistumisesta Sporanoxille raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana – tavallisimmin lyhytkestoista lääkitystä vulvovaginaalisen kandidiaasin hoitoon saaneita potilaita – eivät osoittaneet epämuodostumien riskin lisääntyneen verrattuna kontrollipotilaisiin, jotka eivät olleet altistuneet millekään tunnetuille teratogeeneille. Itrakonatsolin on osoitettu rottamallissa läpäisevän istukan.
Hedelmällisyys
Sporanox-oraaliliuosta käyttävien naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää käyttää ehkäisyä. Varmaa ehkäisyä tulee jatkaa Sporanox-hoidon päättymistä seuraaviin kuukautisiin saakka.
Imetys
Äidinmaitoon itrakonatsolia erittyy pieniä määriä. Sporanox-oraaliliuosta ei tule käyttää imetyksen aikana.
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn ei ole tehty. Ajoneuvolla ajettaessa ja koneita käytettäessä tulee ottaa huomioon mahdolliset haittavaikutukset kuten huimaus, näköhäiriöt ja kuulon aleneminen (ks. kohta Haittavaikutukset).
Haittavaikutukset
Haittavaikutusprofiilin yhteenveto
Sporanox-oraaliliuoksen käytössä kliinisissä tutkimuksissa ja/tai spontaaniraportoinnissa yleisimmin raportoiduiksi haittavaikutuksiksi tunnistettiin huimaus, päänsärky, makuhäiriöt, hengenahdistus, yskä, vatsakipu, ripuli, oksentelu, pahoinvointi, dyspepsia, ihottuma ja kuume. Vakavimmat haittavaikutukset olivat vakavat allergiset reaktiot, sydämen vajaatoiminta/kongestiivinen sydämen vajaatoiminta/keuhkoedeema, haimatulehdus, vakava maksatoksisuus (mukaan lukien joitakin kuolemaan johtaneita akuutteja maksan vajaatoimintatapauksia) ja vakavat ihoreaktiot. Ks. esiintymistiheydet ja muut havaitut haittavaikutukset alaotsikon Haittavaikutustaulukko alta. Ks. kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet lisätietoja muista vakavista haittavaikutuksista.
Haittavaikutustaulukko
Seuraava haittavaikutustaulukko perustuu spontaaniraportointiin sekä Sporanox-oraaliliuoksella tehtyihin kaksoissokkoutettuihin ja avoimiin kliinisiin tutkimuksiin, joissa oli mukana 889 suunielun ja ruokatorven kandidoosiin hoitoa saanutta potilasta.
Alla olevassa taulukossa haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmittäin esiintymisfrekvenssin mukaisessa järjestyksessä yleistä asteikkoa käyttäen:
Hyvin yleinen (≥ 1/10), Yleinen (≥ 1/100, < 1/10), Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), Hyvin harvinainen (< 1/10 000), Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).
Haittavaikutukset | |
Veri ja imukudos | |
Melko harvinainen | leukopenia, trombosytopenia |
Immuunijärjestelmä | |
Melko harvinainen | yliherkkyys* |
Tuntematon | seerumitauti, angioneuroottinen turvotus, anafylaktinen reaktio |
Aineenvaihdunta ja ravitsemus | |
Melko harvinainen | hypokalemia |
Tuntematon | hypertriglyseridemia |
Hermosto | |
Yleinen | huimaus, päänsärky, makuhäiriöt |
Melko harvinainen | perifeerinen neuropatia*, parestesiat, hypestesia |
Silmät | |
Melko harvinainen | näköhäiriöt (kuten kahtena näkeminen ja näön hämärtyminen) |
Kuulo ja tasapainoelin | |
Melko harvinainen | tinnitus |
Tuntematon | tilapäinen tai pysyvä kuulon aleneminen* |
Sydän | |
Melko harvinainen | sydämen vajaatoiminta |
Tuntematon | kongestiivinen sydämen vajaatoiminta* |
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina | |
Yleinen | hengenahdistus, yskä |
Ruoansulatuselimistö | |
Yleinen | mahakipu, ripuli, oksentelu, pahoinvointi, dyspepsia |
Melko harvinainen | ummetus |
Tuntematon | pankreatiitti |
Maksa ja sappi | |
Melko harvinainen | maksan vajaatoiminta*, hyperbilirubinemia |
Tuntematon | vakava maksatoksisuus (mukaan lukien joitakin kuolemaan johtaneita akuutteja maksan vajaatoimintatapauksia)* |
Iho ja ihonalainen kudos | |
Yleinen | ihottuma |
Melko harvinainen | urtikaria, kutina |
Tuntematon | toksinen epidermaalinen nekrolyysi, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, äkillinen yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi, monimuotoinen punavihoittuma (erythema multiforme), lämpötilan muutoksen aiheuttama ihotulehdus (dermatitis exfoliativa), allerginen suonitulehdus (vasculitis leucocytoclastica), hiustenlähtö, valoherkkyys |
Luusto, lihakset ja sidekudos | |
Melko harvinainen | lihaskipu, nivelkipu |
Sukupuolielimet ja rinnat | |
Melko harvinainen | kuukautishäiriöt |
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat | |
Yleinen | kuume |
Melko harvinainen | turvotus |
Tutkimukset | |
Tuntematon | suurentunut veren kreatiinifosfokinaasipitoisuus |
| * ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet | |
Valittujen haittavaikutusten kuvaus
Seuraavassa luetellaan muut Sporanox-kapseleilla ja laskimoon annettavalla Sporanox-lääkemuodolla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset, jotka liittyivät itrakonatsoliin, lukuun ottamatta haittavaikutustermiä Injektiokohdan tulehdus, joka liittyy valmisteen antamiseen injektiona.
Infektiot: sinuiitti, ylempien hengitysteiden infektio, riniitti
Veri ja imukudos: granulosytopenia
Immuunijärjestelmä: anafylaktoidinen reaktio
Aineenvaihdunta ja ravitsemus: hyperglykemia, hyperkalemia, hypomagnesemia
Psyykkiset häiriöt: sekavuustila
Hermosto: uneliaisuus, vapina
Sydän: vasemman kammion vajaatoiminta, takykardia
Verisuonisto: hypertensio, hypotensio
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina: keuhkoedeema, dysfonia
Ruoansulatuselimistö: maha-suolikanavan häiriöt, ilmavaivat
Maksa ja sappi: hepatiitti, ikterus, maksan toiminnan poikkeavuudet
Iho ja ihonalainen kudos: erytematoottinen ihottuma, liikahikoilu
Munuaiset ja virtsatiet: munuaisten vajaatoiminta, tiheävirtsaisuus, virtsankarkailu
Sukupuolielimet ja rinnat: erektiohäiriö
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat: yleistynyt turvotus, kasvojen turvotus, rintakipu, kipu, uupumus, vilunväristykset
Tutkimukset: suurentunut alaniiniaminotransferaasipitoisuus, suurentunut aspartaattiaminotransferaasipitoisuus, suurentunut veren alkalisen fosfataasin pitoisuus, suurentunut veren laktaattidehydrogenaasipitoisuus, suurentunut veren ureapitoisuus, suurentunut gammaglutamyylitransferaasipitoisuus, suurentunut maksaentsyymipitoisuus, virtsa-analyysien poikkeavuudet.
Pediatriset potilaat
Sporanox-oraaliliuoksen turvallisuutta arvioitiin 250 pediatrisella potilaalla, jotka olivat iältään 6 kuukautta – 14 vuotta ja jotka osallistuivat viiteen avoimeen kliiniseen tutkimukseen. Nämä potilaat saivat vähintään yhden Sporanox-oraaliliuosannoksen sieni-infektioiden estoon tai sammaksen tai systeemisen sieni-infektion hoitoon, mistä saatiin turvallisuustietoja.
Näiden kliinisten tutkimusten yhdistettyjen turvallisuustietojen perusteella pediatrisilla potilailla hyvin yleisesti raportoituja haittavaikutuksia olivat oksentelu (36,0 %), kuume (30,8 %), ripuli (28,4 %), limakalvotulehdus (23,2 %), ihottuma (22,8 %), vatsakipu (17,2 %), pahoinvointi (15,6 %), hypertensio (14,0 %) ja yskä (11,2 %). Pediatrisilla potilailla esiintyneet haittavaikutukset ovat luonteeltaan samankaltaisia kuin aikuisilla, mutta ilmaantuvuus on pediatrisilla potilailla suurempi.
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
Yliannostus
Oireet
Yliannoksen yhteydessä raportoidut haittavaikutukset ovat yleensä olleet yhdenmukaisia tässä itrakonatsolin valmisteyhteenvedossa jo lueteltujen haittavaikutusten kanssa (ks. kohta Haittavaikutukset).
Hoito
Yliannostustapauksissa hoito on supportiivinen. Itrakonatsoli ei poistu elimistöstä hemodialyysillä. Spesifistä vasta-ainetta ei tunneta.
Farmakologiset ominaisuudet
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: J02A C02 (Systeemiset sienilääkkeet, triatsoli- ja tetratsolijohdokset).
Vaikutusmekanismi
Itrakonatsoli estää sienen 14-alfa-demetylaasientsyymiä, mikä johtaa ergosterolin ehtymiseen ja sienen solukalvon synteesin katkeamiseen.
Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet
Itrakonatsolin PK/PD-suhteesta, kuten triatsolien PK/PD-suhteesta yleensäkin, tiedetään vähän ja tilannetta vaikeuttaa sienilääkkeiden farmakokinetiikan vähäinen tuntemus.
Resistenssimekanismi(t)
Sienien atsoliresistenssi näyttää kehittyvän hitaasti ja on usein monien geneettisten mutaatioiden tulos. Tunnettuja mekanismeja ovat
- ERG11:n yliekspressio. ERG11 on geeni joka koodaa 14-alfa-demetylaasia (kohde-entsyymi)
- ERG11:n pistemutaatiot, jotka johtavat 14-alfa-demetylaasin heikentyneeseen affiniteettiin itrakonatsolille
- lääkkeen kuljettajien yliekspressio, joka johtaa itrakonatsolin lisääntyneeseen ulospumppaukseen (ns. effluksi) sienisoluista (eli itrakonatsolin poistamiseen kohteestaan)
- ristiresistenssi. Candida-lajeilla on havaittu ristiresistenssiä atsoliryhmään kuuluvien lääkeaineiden välillä, vaikka yhteen tähän lääkeryhmään kuuluvaan lääkkeeseen kohdistuva resistenssi ei välttämättä merkitse resistenssiä muille atsoliryhmän lääkkeille.
Raja-arvot
Itrakonatsolille on määritelty raja-arvot sienilääkkeiden EUCAST-testauksen (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing), versio 10.0, voimassa 4.2.2020 alkaen, raja-arvojen mukaisesti.
| Candida- ja Aspergillus-lajit | MIC (Minimal Inhibitory Concentration) ‑raja-arvo (mg/l) | |
| ≤ S (herkkä) | > R (resistentti) | |
| Candida albicans | 0,06 | 0,06 |
| Candida dubliniensis | 0,06 | 0,06 |
| Candida parapsilosis | 0,125 | 0,125 |
| Candida tropicalis | 0,125 | 0,125 |
| Aspergillus flavus1,2 | 1 | 1 |
| Aspergillus fumigatus1,2 | 1 | 1 |
| Aspergillus nidulans1,2 | 1 | 1 |
| Aspergillus terreus1,2 | 1 | 1 |
Toistaiseksi ei ole riittävästi näyttöä kliinisten raja-arvojen asettamiseksi Candida glabrata‑3, C. krusei‑3, C. guilliermondi‑3 ja Cryptococcus neoformans ‑lajeille eikä lajiin liittymättömien raja-arvojen asettamiseksi Candida-suvun lajeille.
Toistaiseksi ei ole riittävästi näyttöä kliinisten raja-arvojen asettamiseksi Aspergillus niger ‑lajille4,5 eikä lajiin liittymättömien raja-arvojen asettamiseksi Aspergillus-suvun lajeille5.
1 Sieni-infektioon hoitoa saavilla potilailla suositellaan atsolien minimipitoisuuksien seurantaa.
2ATU-arvo (area of technical uncertainty) on 2. Raportoidaan resistentiksi seuraavan kommentin mukaisesti: ”Itrakonatsolia voidaan käyttää joissakin kliinisissä tilanteissa (noninvasiiviset infektiotyypit) edellyttäen, että riittävä altistus varmistetaan”.
3 Näiden lajien epidemiologiset raja-arvot (ECOFF) ovat yleensä suuremmat kuin C. albicans ‑lajille.
4 Näiden lajien epidemiologiset raja-arvot (ECOFF) ovat yleensä yhden kaksinkertaisen laimennoksen suuremmat kuin A. fumigatus ‑lajille.
5 MIC-arvot isolaateille A. niger ja A. versicolor ovat yleensä suuremmat kuin A. fumigatus ‑lajille. Ei tiedetä, tarkoittaako tämä heikompaa kliinistä vastetta.
Itrakonatsolille ei ole määritelty selittäviä raja-arvoja Candida-suvun lajeille eikä rihmasienille CLSI:n (Clinical and Laboratory Standards Institute) menetelmiin kuuluvilla sienilääkkeitä koskevilla hiivojen herkkyystestauksilla (M60 Performance Standards for Antifungal Susceptibility Testing of Yeasts. 2nd edition, 2020).
Hankitun resistenssin prevalenssi voi vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti tiettyjen lajien kohdalla. Paikallistieto resistenssistä on toivottavaa erityisesti silloin, kun hoidetaan vakavia infektioita. Asiantuntijoiden näkemyksiä tulisi kuulla, kun resistenssin prevalenssi tietyllä alueella on sellainen, että lääkkeen käytettävyys on ainakin joidenkin infektioiden kohdalla kyseenalainen.
Sienien herkkyys itrakonatsolille in vitro riippuu inokulaatin koosta, inkubaatiolämpötilasta, sienen kasvuvaiheesta ja käytettävästä kasvatusalustasta ja siksi itrakonatsolin pienin estävä lääkepitoisuus (MIC) voi vaihdella laajasti. Seuraavassa taulukossa kuvattu herkkyys perustuu pitoisuudelle MIC90 < 1 mg itrakonatsolia/l. Herkkyyden in vitro ja kliinisen tehon välillä ei ole korrelaatiota.
| Yleisesti herkät lajit |
| Aspergillus spp.2 |
| Blastomyces dermatitidis1 |
| Candida albicans |
| Candida parapsilosis |
| Cladosporium spp. |
| Coccidioides immitis1 |
| Cryptococcus neoformans |
| Epidermophyton floccosum |
| Fonsecaea spp.1 |
| Geotrichum spp. |
| Histoplasma spp. |
| Malassezia (aiemmin Pityrosporum) spp. |
| Microsporum spp. |
| Paracoccidioides brasiliensis1 |
| Talaromyces (aiemmin Penicillium) marneffei1 |
| Pseudallescheria boydii |
| Sporothrix schenckii |
| Trichophyton spp. |
| Trichosporon spp. |
| Lajit, joiden kohdalla resistenssi voi muodostaa ongelman |
| Candida glabrata3 |
| Candida krusei |
| Candida tropicalis3 |
| Luonnostaan resistentit organismit |
| Absidia spp. |
| Fusarium spp. |
| Mucor spp. |
| Rhizomucor spp. |
| Rhizopus spp. |
| Scedosporium proliferans |
| Scopulariopsis spp. |
1 Näitä organismeja saatetaan tavata potilailla, jotka ovat palanneet Euroopan ulkopuolelle ulottuneelta matkalta. 2 Aspergillus fumigatuksen itrakonatsolille resistenttejä kantoja on raportoitu. 3 Herkkyys luontaisesti keskinkertainen. |
Pediatriset potilaat
Itrakonatsolioraaliliuoksen siedettävyyttä ja turvallisuutta sieni-infektioiden estohoidossa tutkittiin avoimessa, kontrolloimattomassa, vaiheen III kliinisessä tutkimuksessa 103 neutropeniaa sairastavalla pediatrisella potilaalla, jotka olivat iältään 0–14-vuotiaita (mediaani 5 vuotta). Useimmille potilaille (78 %) tehtiin allogeeninen luuydinsiirto pahanlaatuisen veritaudin vuoksi. Kaikki potilaat saivat itrakonatsolioraaliliuosta 5 mg/kg/vrk kerta-annoksena tai jaettuna annoksena. Varsinaista johtopäätöstä hoidon tehosta ei voitu tutkimusasetelman vuoksi tehdä. Yleisimpiä haittavaikutuksia, joiden katsottiin varmasti tai mahdollisesti liittyneen itrakonatsoliin olivat oksentelu, maksan toiminnan poikkeavuudet ja vatsakipu.
Farmakokinetiikka
Itrakonatsoli
Yleiset farmakokineettiset ominaisuudet
Itrakonatsolin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2,5 tunnissa oraaliliuoksen ottamisen jälkeen. Koska itrakonatsolin farmakokinetiikka on epälineaarinen, se kertyy toistuvassa annossa plasmaan. Vakaan tilan pitoisuus saavutetaan yleensä noin 15 päivän kuluessa, jolloin Cmax- ja AUC-arvot ovat 4–7-kertaiset verrattuna kerta-annokseen. Vakaan tilan Cmax-arvo, noin 2 μg/ml saavutetaan suun kautta otetuilla annoksilla 200 mg kerran vuorokaudessa. Itrakonatsolin terminaalinen puoliintumisaika on kerta-annoksen jälkeen yleensä 16–28 tuntia ja se pitenee toistuvassa annossa 34–42 tuntiin. Lääkityksen lopettamisen jälkeen itrakonatsolin pitoisuus plasmassa vähenee lähes havaitsemattomalle tasolle 7–14 päivän kuluessa käytetystä annoksesta ja hoidon kestosta riippuen. Itrakonatsolin keskimääräinen kokonaispuhdistuma plasmasta on laskimoon tapahtuneen annon jälkeen 278 ml/min. Itrakonatsolin puhdistuma pienenee suurempia annoksia käytettäessä, koska maksametabolia saturoituu.
Imeytyminen
Itrakonatsoli imeytyy nopeasti suun kautta otettuna. Itrakonatsolin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2,5 tunnissa tyhjään mahaan otetun oraaliliuoksen jälkeen. Itrakonatsolilla todettu absoluuttinen hyötyosuus on noin 55 % ruokailun yhteydessä otettuna ja se suurenee noin 30 % kun oraaliliuos otetaan paastotilassa. Oraaliliuoksesta saatava itrakonatsolialtistus on suurempi kuin samasta annoksesta kapselimuotoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Jakautuminen
Suurin osa plasmassa olevasta itrakonatsolista on proteiineihin sitoutuneena (99,8 %), jolloin albumiini on pääasiallinen sitova aineosa (99,6 % hydroksimetaboliitin osalta). Sillä on myös merkittävä affiniteetti lipideihin. Vain 0,2 % plasmassa olevasta itrakonatsolista on vapaana lääkeaineena. Itrakonatsolin näennäinen jakautumistilavuus elimistössä on suuri (> 700 l), mikä viittaa laajaan jakautumiseen kudoksiin: keuhkoissa, munuaisissa, maksassa, luissa, mahassa, pernassa ja lihaksissa pitoisuuksien todettiin olevan 2–3 kertaa suurempia kuin vastaavat pitoisuudet plasmassa, ja kertymä keratiinikudoksiin, etenkin ihoon, on jopa neljä kertaa suurempi. Aivo-selkäydinnesteessä pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin plasmassa, mutta teho aivo-selkäydinnesteessä olevia infektioita vastaan on kuitenkin osoitettu.
Biotransformaatio
Itrakonatsoli metaboloituu suurelta osin maksassa useiksi metaboliiteiksi. In vitro ‑tutkimukset osoittivat, että CYP3A4 on tärkein itrakonatsolin metaboliaan osallistuva entsyymi. Yksi merkittävimmistä metaboliiteista on hydroksi-itrakonatsoli, jolla on itrakonatsoliin verrattava antimykoottinen teho in vitro. Tämän metaboliitin pitoisuudet plasmassa ovat noin kaksinkertaiset itrakonatsoliin verrattuna.
Eliminaatio
Itrakonatsolista erittyy pääosin vaikuttamattomina metaboliitteina virtsaan (35 %) ja ulosteisiin (54 %) yhden viikon kuluessa oraaliliuoksen ottamisesta. Laskimoon annetusta itrakonatsolista ja sen aktiivisesta metaboliitista hydroksi-itrakonatsolista erittyy munuaisten kautta alle 1 % annoksesta. Suun kautta annetun radioaktiivisesti merkityn annoksen perusteella muuttumatonta lääkeainetta erittyy ulosteisiin 3–18 % annoksesta. Keratiinikudoksessa olevan itrakonatsolin uudelleenjakaantuminen näyttää olevan vähäistä, itrakonatsolin eliminaatio näistä kudoksista liittyy orvaskeden uudelleenkasvuun. Plasmasta poiketen pitoisuudet säilyvät ihossa 2–4 viikkoa neljän viikon pituisen hoidon lopettamisen jälkeen ja kynnen keratiinissa – missä itrakonatsolia on havaittavissa jo viikon kuluessa hoidon aloittamisen jälkeen – vähintään kuusi kuukautta kolmen kuukauden pituisen hoitojakson päättymisen jälkeen.
Erityisryhmät
Maksan vajaatoiminta
Itrakonatsoli metaboloituu pääasiassa maksassa. Farmakokineettinen tutkimus tehtiin 6 terveellä ja 12 kirroosia sairastavalla tutkittavalla, joille annettiin 100 mg:n kerta-annos itrakonatsolia kapselimuodossa. Kirroosia sairastavilla potilailla todettiin terveisiin tutkittaviin verrattuna tilastollisesti merkitsevä itrakonatsolin keskimääräisen Cmax-arvon pieneneminen (47 %) ja eliminaation puoliintumisajan pidentyminen kaksinkertaiseksi (37 ± 17 tuntia vs 16 ± 5 tuntia). Kirroosia sairastavien potilaiden kokonaisaltistus oli AUC-arvon perusteella kuitenkin samankaltainen kuin terveillä tutkittavilla. Itrakonatsolin pitkäaikaiskäytöstä maksakirroosia sairastavilla potilailla ei ole tietoa (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Munuaisten vajaatoiminta
Suun kautta otettavan itrakonatsolin käytöstä munuaisten vajaatoimintaa sairastavien hoidossa on vain rajoitetusti tietoa. Farmakokineettisessä tutkimuksessa annettiin 200 mg:n itrakonatsolikerta-annos (neljä 50 mg:n kapselia) kolmelle munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle potilasryhmälle (uremia: n = 7, hemodialyysi: n = 7 ja jatkuva peritoneaalidialyysi: n = 5). Ureemisilla tutkimuspotilailla, joiden keskimääräinen kreatiniinipuhdistuma oli 13 ml/min × 1,73 m2, altistus oli AUC-arvon perusteella hieman pienempi verrattuna normaaliväestön muuttujiin. Hemodialyysin tai jatkuvan peritoneaalidialyysin ei tässä tutkimuksessa osoitettu vaikuttavan merkityksellisesti itrakonatsolin farmakokinetiikkaan (Tmax, Cmax ja AUC0-8h). Kaikissa kolmessa ryhmässä todettiin tutkittavien välillä huomattavaa vaihtelua plasman pitoisuus-aika-profiilissa.
Laskimoon annetun kerta-annoksen jälkeen itrakonatsolin keskimääräiset terminaaliset puoliintumisajat olivat lievää (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl 50–79 ml/min), keskivaikeaa (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl 20–49 ml/min) ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (määritelmä tässä tutkimuksessa CrCl < 20 ml/min) sairastavilla potilailla samankaltaiset kuin terveillä tutkittavilla (keskiarvojen vaihteluväli 42–49 tuntia munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla vs 48 tuntia terveillä tutkittavilla). Keskivaikeaa ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kokonaisaltistus itrakonatsolille oli AUC-arvon perusteella noin 30 % (keskivaikea munuaisten vajaatoiminta) ja 40 % (vaikea munuaisten vajaatoiminta) pienempi verrattuna tutkittaviin, joiden munuaisten toiminta oli normaali. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden itrakonatsolin pitkäaikaiskäytöstä ei ole tietoja. Dialyysi ei vaikuta itrakonatsolin eikä hydroksi-itrakonatsolin puoliintumisaikaan eikä puhdistumaan (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Pediatriset potilaat
Neutropeniaa sairastavilla lapsilla (iältään 6 kuukautta – 14 vuotta) on tehty kaksi farmakokineettistä tutkimusta, joissa itrakonatsolioraaliliuosta annettiin annoksina 5 mg/kg kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa. Vanhempien lasten (6–14-vuotiaiden) altistus itrakonatsolille oli jonkin verran suurempi kuin pienempien lasten altistus. Kaikilla lapsilla saavutettiin efektiivinen itrakonatsolipitoisuus plasmassa 3–5 vuorokauden kuluessa hoidon aloittamisesta ja se säilyi koko hoidon ajan.
Hydroksipropyyli-β-syklodekstriini
Itrakonatsolin liukoisuutta parantavana aineena oraaliliuoksessa käytettävän hydroksipropyyli-β-syklodekstriinin hyötyosuus on keskimäärin alle 0,5 % ja samankaltainen kuin hydroksipropyyli-β-syklodekstriinin yksin. Tämä alhainen hydroksipropyyli-β-syklodekstriinin oraalinen hyötyosuus ei muutu ruuan vaikutuksesta ja on samankaltainen kerta-annoksen tai toistuvien annosten jälkeen.
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Itrakonatsoli
Itrakonatsoli ei ole primaari karsinogeeni, kun rotille annetut annokset ovat enintään 13 mg/kg/vrk (urokset) ja 52 mg/kg/vrk (naaraat) tai hiirille annetut annokset ovat enintään 80 mg/kg/vrk (1-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2/vrk] perusteella).
Itrakonatsolin prekliiniset tiedot eivät antaneet viitteitä genotoksisuudesta, ensisijaisesta karsinogeenisyydestä tai hedelmällisyyden heikentymisestä. Suurilla annoksilla, jotka olivat rotilla 40 mg/kg/vrk ja 80 mg/kg/vrk (1- ja 2-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2/vrk] perusteella) vaikutuksia todettiin lisämunuaiskuoressa, maksassa ja mononukleaarisessa fagosyyttijärjestelmässä, mutta suositusten mukaisessa kliinisessä käytössä merkitys näyttää pieneltä. Itrakonatsolin pitkäaikaisen annon jälkeen nuorilla koirilla havaittiin yleistä luuntiheyden alenemista (toksisuutta ei havaittu, kun annokset olivat enintään 20 mg/kg/vrk [2-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2/vrk] perusteella]), rotilla taas havaittiin luulevyn aktiivisuuden heikkenemistä, suurien luiden zona compactan ohenemista ja luiden haurastumista.
Hydroksipropyyli-β-syklodekstriini
Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Rotilla tehdyssä karsinogeenisyystutkimuksessa hydroksipropyyli-β-syklodekstriini aiheutti paksusuolen adenokarsinoomia (annoksella 5 000 mg/kg/vrk [3‑kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella, joka on mg/m2/vrk perusteella 16 g) ja haiman eksokriinisen osan adenokarsinoomia (kaikilla tutkituilla annostasoilla eli 500, 2 000 ja 5 000 mg/kg/vrk [0,3-, 1,2- ja 3-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan perusteella, joka on mg/m2/vrk perusteella 16 g). Näitä löydöksiä ei havaittu vastaavassa hiirillä tehdyssä karsinogeenisyystutkimuksessa. Paksusuolen adenokarsinoomien kliininen merkitys on pieni, eikä haiman eksokriinisen osan adenokarsinoomien muodostusta aiheuttavalla mekanismilla katsota olevan merkitystä ihmisille.
Lisääntymistoksisuus
Itrakonatsolin havaittiin aiheuttavan emoon kohdistuvan toksisuuden, sikiötoksisuuden ja teratogeenisuuden annosriippuvaista lisääntymistä rotille annoksesta 40 mg/kg/vrk (1-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2/vrk] perusteella) lähtien ja hiirille annoksesta 80 mg/kg/vrk (1-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2/vrk] perusteella) lähtien. Rotilla teratogeenisuus ilmeni vakavina luuston kehityshäiriöinä, hiirillä taas se ilmeni aivotyränä ja suurikielisyytenä. Kaniineilla ei todettu teratogeenisia vaikutuksia, kun annos oli enintään 80 mg/kg/vrk (4-kertainen ihmisen suurimpaan suositeltuun annokseen nähden kehon pinta-alan [mg/m2/vrk] perusteella).
Farmaseuttiset tiedot
Apuaineet
Hydroksipropyyli-β-syklodekstriini, nestemäinen sorbitoli (kiteytymätön) E420, propyleeniglykoli E1520, keinotekoinen kirsikan aromiaine 1 (sisältää 1,2-propyleeniglykolia E1520 ja etanolia), keinotekoinen kirsikan aromiaine 2 (sisältää 1,2-propyleeniglykolia E1520), keinotekoinen karamelliaromi, natriumsakkariini, kloorivetyhappo ja natriumhydroksidi (pH-säätelyyn), puhdistettu vesi.
Yhteensopimattomuudet
Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.
Kestoaika
2 vuotta. Valmiste on käytettävä 1 kuukauden kuluessa pullon avaamisesta.
Säilytys
Säilytä alle 25 °C.
Pakkaukset ja valmisteen kuvaus
Markkinoilla olevat pakkaukset
Resepti
SPORANOX oraaliliuos
10 mg/ml 150 ml (76,02 €)
PF-selosteen tieto
150 ml. Ruskea lasipullo, jossa lapsiturvallinen polypropeenikierrekorkki ja LDPE-tiivisterengas. Mukana 10 millilitran lääkemitta.
Valmisteen kuvaus:
Kirkas, keltainen tai hieman kullanruskea kirsikantuoksuinen liuos.
Käyttö- ja käsittelyohjeet
Turvasulkimella suljettu Sporanox-oraaliliuospullo avataan seuraavasti: paina muovista kierrekorkkia alaspäin ja kierrä sitä samanaikaisesti vastapäivään.
Sporanox-oraaliliuospakkaus sisältää mittamukin. Käytä mittamukia samoin päin kuin se on kiinnitetty pulloon. Varmista, että mukin mitta-asteikkopuoli (mukin pienempi osa) on yläpuolella; mukin tämä osa täytetään. Muki on oikeinpäin, kun sivuilla olevat nuolet osoittavat ylöspäin.
Korvattavuus
SPORANOX oraaliliuos
10 mg/ml 150 ml
- Peruskorvaus (40 %).
ATC-koodi
J02AC02
Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä
05.09.2023
Yhteystiedot
JANSSEN-CILAG OY PL 15
02621 Espoo
020 753 1300
www.janssen.com/finland
jacfi@its.jnj.com