THYMOGLOBULINE infuusiokuiva-aine, liuosta varten 5 mg/ml

Yksi injektiopullo sisältää 25 mg kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliinia.

Kun valmisteeseen on sekoitettu 5 ml injektionesteisiin käytettävää vettä, liuos sisältää 5 mg kanin ATG:tä millilitraa kohden (konsentraatti).

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan:
Yksi 10 ml:n injektiopullo sisältää 0,171 mmol natriumia eli 4 mg natriumia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokuiva-aine, liuosta varten

Siirteen hyljinnän esto ja hoito munuaisensiirrossa.

Annostus
Annostus riippuu annostusohjeesta ja mahdollisesta muiden immunosuppressoreiden yhdistelmästä. Seuraavaa annostussuositusta voidaan käyttää mallina. Hoito voidaan lopettaa ilman annoksen asteittaista pienentämistä.

- Immunosuppressio elinsiirrossa:

• Munuaissiirteen hyljinnän esto:

  
  1,25–1,5 mg/kg/vrk 4–9 vuorokauden ajan munuaissiirron jälkeen, mikä vastaa kumulatiivista annosta 5–13,5 mg/kg.

• Munuaissiirteen hyljinnän hoito:

  
  1,5 mg/kg/vrk 7–14 vuorokauden ajan, mikä vastaa kumulatiivista annosta 10,5–21 mg/kg.

Annosmuutokset
Trombosytopeniaa ja/tai leukopeniaa (lymfopenia ja neutropenia mukaan lukien) on havaittu, ja ne voidaan korjata annosmuutoksilla. Jos trombosytopenia ja/tai leukopenia eivät kuulu perussairauteen tai liity siihen sairauteen, johon Thymoglobulinea annetaan, annoksen pienentämistä suositellaan seuraavasti:

• Annoksen pienentämistä on harkittava, jos verihiutaleiden määrä on 50 000–75 000 solua/mm³ tai jos valkosolujen määrä on 2 000–3 000 solua/mm³;

• Thymoglobuline-hoidon lopettamista on harkittava, jos ilmenee pitkäaikainen ja vaikea trombosytopenia (< 50 000 solua/mm³) tai kehittyy leukopenia (< 2 000 solua/mm³).

Pediatriset potilaat
Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Haittavaikutukset ja Farmakodynamiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta. Saatavissa olevat tiedot viittaavat siihen, että pediatrisille potilaille voidaan käyttää samaa annostusta kuin aikuispotilaille.

Antotapa
Kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliini annetaan yleensä hoito-ohjelmassa, johon kuuluu erilaisia immunosuppressiivisia lääkeaineita.
Anna laskimonsisäisesti kortikosteroidi- ja antihistamiiniannos, joka vaaditaan ennen kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliini-infuusiota.
Käyttövalmiiksi sekoitettu liuos on kirkas tai hieman samea.
Anna infuusio hitaasti suureen laskimoon. Säädä infuusionopeus siten, että infuusion kokonaiskesto on vähintään 4 tuntia.
Käyttövalmiiksi sekoittaminen ja laimennus, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

• Aktiiviset akuutit tai krooniset infektiot, jotka olisivat vasta-aiheena mille tahansa immunosuppressiolle.
• Yliherkkyys kanin proteiineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Thymoglobulinea saa käyttää vain tarkassa lääkärin valvonnassa sairaalaolosuhteissa. Potilaita on valvottava huolellisesti infuusion aikana ja infuusion jälkeen, kunnes potilaan tila on vakaa. Suositellun annoksen ja infuusioajan tarkka noudattaminen saattaa vähentää infuusioon liittyvien reaktioiden esiintyvyyttä ja vaikeutta. Lisäksi infuusionopeuden pienentäminen voi minimoida monia näistä haittavaikutuksista. Esilääkitys kuumelääkkeillä, kortikosteroideilla ja/tai antihistamiineilla voi vähentää sekä näiden haittavaikutusten esiintyvyyttä että vaikeutta.

Varoitukset

Maksasairaudet
Thymoglobuline on annosteltava erityistä varovaisuutta noudattaen potilaille, joilla on maksasairaus, koska aiemmat veren hyytymishäiriöt voivat pahentua. Trombosyyttimäärän ja veren hyytymistekijöiden tarkkaa seurantaa suositellaan.

Immuunivälitteiset reaktiot
Harvoissa tapauksissa Thymoglobulinen käytön yhteydessä on raportoitu vakavia immuunivälitteisiä reaktioita, joita ovat olleet anafylaksia tai vaikea sytokiinioireyhtymä (CRS). Hyvin harvoin on raportoitu fataalia anafylaksiaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos potilas saa anafylaktisen reaktion, infuusio on lopetettava välittömästi ja asianmukainen ensihoito aloitettava. Thymoglobulinea saa antaa uudelleen potilaalle, joka on saanut aiemmin anafylaksiaa Thymoglobulinesta, vain tarkan harkinnan jälkeen.

Vakavat, akuutit infuusioon liittyvät reaktiot ovat yhdenmukaisia CRS:n kanssa, joka aiheutuu monosyyttien ja lymfosyyttien aktivoimasta sytokiinien vapautumisesta. Harvoissa tapauksissa näihin raportoituihin reaktioihin on liitetty vakavia kardiorespiratorisia tapahtumia ja/tai kuolema (ks. ”Varotoimet” ja kohta Haittavaikutukset).

Infektio
Thymoglobulinea käytetään rutiininomaisesti yhdessä muiden immunosuppressiivisten lääkeaineiden kanssa. Infektioita (bakteeri-, sieni-, virus- ja alkueläinperäisiä), infektion reaktivaatiota (erityisesti sytomegalovirus [CMV]) ja sepsistä on raportoitu, kun Thymoglobulinea on annettu yhdessä useiden immunosuppressiivisten lääkeaineiden kanssa. Harvoissa tapauksissa nämä infektiot ovat olleet fataaleja.

Varotoimet

Yleistä
Asianmukainen Thymoglobuline-annos on erilainen kuin muiden antitymosyyttiglobuliinien (ATG) annos, sillä proteiinikoostumus ja -pitoisuus vaihtelevat käytettävän ATG-lähteen mukaan. Lääkärien on siksi varmistettava huolellisesti, että määrätty annos on asianmukainen annettavalle ATG-valmisteelle.

Suositellun annoksen ja infuusioajan tarkka noudattaminen saattaa vähentää infuusioon liittyvien reaktioiden esiintyvyyttä ja vakavuutta. Lisäksi infuusionopeuden alentaminen saattaa minimoida monia näistä infuusioon liittyvistä reaktioista. Esilääkitys kuumelääkkeillä, kortikosteroideilla ja/tai antihistamiineilla voi pienentää näiden haittareaktioiden esiintyvyyttä ja vakavuutta.

Nopeisiin infuusionopeuksiin on yhdistetty CRS:n kanssa yhdenmukaisia tapausselostuksia. Harvoissa tapauksissa vaikea CRS voi olla fataali.

Hematologiset vaikutukset
Trombosytopeniaa ja/tai leukopeniaa (lymfopenia ja neutropenia mukaan lukien) on havaittu, ja ne voidaan korjata annosmuutoksilla. Jos trombosytopenia ja/tai leukopenia eivät kuulu perussairauteen tai liity siihen sairauteen, johon Thymoglobulinea annetaan, annoksen pienentämistä suositellaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Valkosolujen ja verihiutaleiden määriä on seurattava Thymoglobuline-hoidon aikana ja sen jälkeen.

Infektio
Infektioita, infektion reaktivaatiota ja sepsistä on raportoitu, kun Thymoglobulinea on annettu yhdessä useiden immunosuppressiivisten lääkeaineiden kanssa. Potilaan huolellinen seuranta ja asianmukaisen profylaktisen infektiolääkkeen käyttö on suositeltavaa.

Maligniteetit
Immunosuppressoiden käyttö, Thymoglobuline mukaan lukien, voi lisätä maligniteettien esiintyvyyttä, kuten lymfooma tai lymfoproliferatiiviset taudit (jotka voivat olla viruksen aiheuttamia). Nämä tapahtumat ovat joissakin tapauksissa johtaneet kuolemaan (ks. kohta Haittavaikutukset).

Taudinaiheuttajien tarttumisvaara
Thymoglobulinen valmistusvaiheessa käytetään ihmisen veren aineosia (formaldehydillä käsiteltyjä veren punasoluja) sekä kateenkorvan soluja. Ihmisen veren aineosista valmistettujen lääkevalmisteiden käytöstä johtuvia infektioita ehkäistään vakiomenetelmin, joita ovat mm. luovuttajien valikoiminen, yksittäisten luovutuserien ja plasmapoolien seulonta tiettyjen infektion merkkiaineiden varalta sekä tehokkaiden valmistusmenetelmien käyttö virusten inaktivaatiossa tai poistamisessa. Näistä toimenpiteistä huolimatta infektionaiheuttajien siirtymismahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois annettaessa ihmisen veren aineosista valmistettuja lääkevalmisteita. Tämä riski koskee myös tuntemattomia tai uusia viruksia ja muita taudinaiheuttajia.

Käytettyjen toimenpiteiden katsotaan tehoavan myös vaipallisiin viruksiin, kuten HIV, HBV ja HCV, sekä vaipattomaan HAV-virukseen.

Niistä saattaa olla jonkin verran hyötyä Parvovirus B19:n kaltaisia vaipattomia viruksia vastaan.

Erityisesti huomioonotettavat seikat Thymoglobuline-infuusiossa
Kuten muissakin infuusioissa, infuusiopaikan reaktioita, kuten kipua, turvotusta ja punoitusta, voi esiintyä.

Thymoglobulinen suositeltu antotapa on laskimonsisäinen infuusio suurivirtauksiseen laskimoon; se voidaan kuitenkin antaa ääreislaskimon kautta. Jos Thymoglobuline annetaan ääreislaskimon kautta, hepariinin ja hydrokortisonin käyttö samanaikaisesti infuusioliuoksessa, jossa on injektioihin käytettävää natriumkloridiliuosta 9 mg/ml (0,9 %), voi minimoida tromboflebiitin ja syvän laskimotromboosin vaaran. Thymoglobulinen, hepariinin ja hydrokortisonin yhdistelmän on havaittu saostuvan glukoosi-infuusioliuoksessa, eikä sitä suositella (ks. kohta Yhteensopimattomuudet).

Rokotukset
Rokotuksen turvallisuutta heikennetyillä elävillä rokotteilla Thymoglobuline-hoidon jälkeen ei ole tutkittu; siksi rokotusta heikennetyillä elävillä rokotteilla ei suositella potilaille, jotka ovat äskettäin saaneet Thymoglobulinea (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Thymoglobuline sisältää natriumia.
Tämä lääkevalmiste sisältää 4 mg natriumia per injektiopullo, mikä vastaa 0,2 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Jäljitettävyys
Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

• Liikasuppression vaara yhdistelmähoidossa.
• Rokotuksen turvallisuutta heikennetyillä elävillä rokotteilla Thymoglobuline-hoidon jälkeen ei ole tutkittu; siksi rokotusta heikennetyillä elävillä rokotteilla ei suositella potilaille, jotka ovat äskettäin saaneet Thymoglobulinea.
• Verta tai veriperäisiä valmisteita ei saa antaa samanaikaisesti Thymoglobulinen kanssa.

Kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliini voi alkaa muodostaa vasta-aineita, jotka reagoivat muiden kanin immunoglobuliinien kanssa.

Thymoglobulinen ei ole osoitettu vaikuttavan tavanomaisiin kliinisiin laboratoriotesteihin, joissa käytetään immunoglobuliineja. Thymoglobuline voi kuitenkin häiritä kanin vasta-ainepohjaisia immuunimäärityksiä ja sopivuuskokeita tai PRA (panel-reactive antibody) -sytotoksisuusmäärityksiä.

Hedelmällisyys
Thymoglobuline-valmistetta koskevia lisääntymistutkimuksia eläimillä ei ole tehty. Ei tiedetä, voiko Thymoglobuline vaikuttaa lisääntymiskykyyn.

Raskaus
Thymoglobuline-valmistetta koskevia lisääntymistutkimuksia eläimillä ei ole tehty. Ei tiedetä, voiko Thymoglobuline aiheuttaa haittaa sikiölle. Thymoglobulinea ei pitäisi käyttää raskauden aikana, mikäli käyttö ei ole selvästi välttämätöntä. Thymoglobuline-valmistetta ei ole tutkittu synnytyksen yhteydessä.

Imetys
Thymoglobuline-valmistetta ei ole tutkittu imettävillä naisilla. Ei tiedetä, erittyykö kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliini äidinmaitoon. Koska muut immunoglobuliinit erittyvät äidinmaitoon, imetys on lopetettava Thymoglobuline-hoidon aikana.

Kun otetaan huomioon haittavaikutukset, joita voi esiintyä Thymoglobuline-infuusiojakson aikana, erityisesti CRS, on suositeltavaa, etteivät potilaat aja tai käytä koneita Thymoglobuline-hoitojakson aikana.

Taulukoitu lista haittavaikutuksista

Kliinisissä tutkimuksissa havaitut ja markinnoilletulon jälkeen raportoidut haittavaikutukset on esitetty alla.
Haittavaikutusten yleisyydet on luokiteltu seuraavasti: hyvin yleinen (≥°1/10); yleinen (≥°1/100, <°1/10); melko harvinainen (≥°1/1°000, <°1/100); harvinainen (≥°1/10°000, <°1/1°000); hyvin harvinainen (<°1/10°000), yleisyys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Myös ranskalaisessa myynnin aikaisessa monikeskus-seurantatutkimuksessa havaitut haittavaikutukset on lisätty alla olevaan taulukkoon.
Kesäkuusta 1997 maaliskuuhun 1998 18 ranskalaista elinsiirtokeskusta osallistui ranskalaiseen myynnin aikaiseen monikeskus-seurantatutkimukseen (French Multicenter Post-marketing Surveillance Study) – 00PTF0.
Tähän prospektiiviseen, yhdellä ryhmällä tehtyyn, havainnoivaan kohorttitutkimukseen osallistui yhteensä 240 potilasta. Kaikki potilaat saivat Thymoglobulinea munuaissiirteen akuutin hyljinnän profylaksina.

*= katso alta

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Infuusioon liittyvät reaktiot saattavat esiintyä Thymoglobulinen annon jälkeen, ja ne saattavat esiintyä heti ensimmäisen tai toisen infuusion jälkeen yhden Thymoglobuline-hoitojakson aikana. Infuusioon liittyvien reaktioiden kliinisiä ilmenemismuotoja ovat mm. jotkin seuraavista merkeistä ja oireista: kuume, vilunväristykset, hengenahdistus, pahoinvointi/oksentelu, ripuli, hypotensio tai hypertensio, huonovointisuus, ihottuma, nokkosihottuma ja/tai päänsärky. Thymoglobuline-infuusioon liittyvät reaktiot ovat yleensä lieviä, ohimeneviä ja hoidettavissa infuusionopeutta pienentämällä ja/tai lääkkeillä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Vakavia ja hyvin harvoissa tapauksissa henkeä uhkaavia anafylaktisia reaktioita on raportoitu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kuolemantapaukset sattuivat potilaille, jotka eivät saaneet adrenaliinia reaktion aikana.

CRS:n kanssa yhdenmukaisia infuusioon liittyviä reaktioita on raportoitu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Vakavaa ja mahdollisesti hengenvaarallista sytokiinioireyhtymää on raportoitu harvoin. Myynnin aikaisissa raporteissa sytokiinioireyhtymään on liitetty kardiorespiratorinen vajaatoiminta (johon kuuluu mm. hypotensio, akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä [ARDS], keuhkoödeema, sydäninfarkti, takykardia ja/tai kuolema).

Myynnin aikaisen seurannan aikana on raportoitu reaktioita, kuten kuume, ihottuma, nokkosihottuma, nivelkipu ja/tai lihaskipu, jotka viittaavat mahdolliseen seerumitautiin. Seerumitauti ilmenee yleensä 5‑15 vuorokauden kuluttua Thymoglobuline-hoidon aloittamisesta. Oireet ovat yleensä kestoltaan rajallisia, tai ne häviävät nopeasti kortikosteroidihoidolla.

Paikallisia haittareaktioita, kuten infuusiokohdan kipua ja perifeeristä tromboflebiittiä, on myös raportoitu.

Maksa ja sappi
Thymoglobuline-infuusion aikana on raportoitu myös lyhytkestoista, ohimenevää transaminaasiarvojen suurenemista, johon ei liity kliinisiä oireita eikä löydöksiä. Maksan vajaatoimintatapauksia on raportoitu allergisen hepatiitin ja hepatiitin uudelleenaktivoitumisen jälkeen potilailla, joilla on hematologinen tauti ja/tai kantasolusiirre sekoittavana tekijänä.

Immunosuppressiosta johtuvat haittatapahtumat
Infektioita, infektion reaktivaatiota, kuumeista neutropeniaa ja sepsistä on raportoitu, kun Thymoglobulinea on annettu yhdessä useiden immunosuppressiivisten lääkeaineiden kanssa. Nämä infektiot ovat harvinaisissa tapauksissa johtaneet kuolemaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Harvoissa tapauksissa on raportoitu maligniteetteja, kuten lymfoproliferatiivisia tauteja ja muita lymfoomia (jotka saattavat olla viruksen aiheuttamia), sekä kiinteitä kasvaimia. Nämä tapahtumat ovat joissakin tapauksissa johtaneet kuolemaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Nämä haittatapahtumat liitettiin aina useiden immunosuppressoreiden yhdistelmään.

Tartunnanaiheuttajiin liittyvät turvallisuustiedot, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Pediatriset potilaat
Tällä hetkellä tietoa on saatavilla vain vähän. Saatavilla olevat tiedot viittaavat siihen, että Thymoglobulinen turvallisuusprofiili pediatrisilla potilailla ei ole ratkaisevasti erilainen kuin aikuisilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55, 00034 FIMEA

Tahaton yliannostus voi aiheuttaa leukopenian (lymfopenia ja neutropenia mukaan lukien) ja trombosytopenian. Nämä vaikutukset voidaan korjata annosmuutoksilla tai lopettamalla hoito (ks. kohta Annostus ja antotapa). Antagonistia ei ole.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: selektiiviset immunosuppressiiviset lääkeaineet, ATC-koodi: L04AA04.

Kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliini on selektiivinen immunosuppressiivinen lääkeaine (vaikuttaa T-lymfosyytteihin).

Lymfosyyttien väheneminen on luultavasti tärkein immunosuppressiivinen mekanismi, jonka kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliini saa aikaan.

Thymoglobuline tunnistaa useimmat molekyylit, jotka osallistuvat T-solujen aktivaatiokaskadiin siirteen hyljinnän aikana, kuten CD2, CD3, CD4, CD8, CD11a, CD18, CD25, HLA-DR ja HLA luokka I.

T-solut häviävät verenkierrosta komplementista riippuvan hajoamisen kautta ja myös monosyytti- ja fagosyyttijärjestelmävälitteisen Fc-riippuvaisen opsonisaation kautta.

T-solumäärän vähenemisen lisäksi Thymoglobulinella on muitakin lymfosyyttien toimintaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka liittyvät immunosuppressioon.

In vitro pitoisuuksilla 0,1 mg/ml Thymoglobuline aktivoi T-soluja ja stimuloi niiden jakautumista (samalla tavoin CD4⁺- ja CD8⁺-alaryhmissä) IL-2:n ja IFN-γ:n synteesin sekä CD25:n ekspression kautta. Tämä mitogeenivaikutus käyttää lähinnä CD2-reittiä. Suuremmilla pitoisuuksilla kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliini estää lymfosyyttien proliferatiivista vastetta muihin mitogeeneihin transkription jälkeisen IFN-γ:n ja CD25:n synteesin estymisen kautta, mutta vähentämättä IL-2-eritystä.

Thymoglobuline ei aktivoi B-soluja in vitro.
Vähäinen B-solulymfooman riski, jota on havaittu Thymoglobuline-hoitoa saaneilla potilailla, voidaan selittää seuraavasti:

ei B-solujen aktivoitumista, jolloin plasmosyyttien erilaistumista ei tapahdu

B-solujen ja tiettyjen lymfoblastoidisten solulinjojen jakautumista estävä vaikutus.

Immunosuppression aikana elinsiirtopotilailla, joita hoidetaan kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliinilla, esiintyy voimakasta lymfopeniaa (määritetään yli 50 %:n alenemisena lähtöarvosta) jopa jo yhden päivän kuluttua hoidon aloittamisesta. Lymfopenia kestää koko hoidon ajan ja jatkuu hoitojakson jälkeen. Keskimäärin 40 % potilaista saa takaisin yli 50 % lymfosyyttien lähtömäärästä kolmen kuukauden kuluttua.

Lymfosyyttialaryhmien (CD2, CD3, CD4, CD8, CD14, CD19 ja CD25) seuranta on vahvistanut Thymoglobulinen laajan T-soluspesifisen vaikutuskirjon. B-lymfosyyttejä ja monosyyttejä lukuun ottamatta kaikkien muiden alaryhmien absoluuttinen määrä vähenee selvästi (yli 85 % alaryhmissä CD2, CD3, CD4, CD8, CD25, CD56 ja CD57). Hoidon alussa monosyyttien kato on vähäisempää.
B-lymfosyyteissä ei juuri tapahdu vaikutusta. Useimpien alaryhmien lähtöarvot palautuivat yli 50 %:sesti kahden kuukauden kuluessa. CD4 pysyy matalana hyvin kauan, ja sitä kestää kuusi kuukautta. Tämä aiheuttaa käänteisen CD4/CD8-suhteen.

Pediatriset potilaat
Thymoglobulinen käytöstä lapsille on julkaistu useita raportteja. Raporteissa kuvataan laajaa, kliinistä kokemusta valmisteen käytöstä pediatrisille potilaille, ja ne viittaavat siihen, että teho- ja turvallisuusprofiilit pediatrisilla potilailla eivät ole ratkaisevasti erilaisia kuin aikuispotilailla.
Lapsille käytettävistä annoksista ei ole kuitenkaan selkeää yksimielisyyttä. Kuten aikuisilla, myös pediatrisilla potilailla annostus riippuu käyttöaiheesta, antotavasta ja mahdollisesta muiden immunosuppressoreiden yhdistelmästä. Nämä asiat on otettava huomioon ennen sopivan annostuksen määrittämistä pediatrisille potilaille.

Ensimmäisen Thymoglobuline-infuusion 1,25 mg/kg jälkeen (munuaissiirtopotilaat) kanin IgG-pitoisuus seerumissa on 10–40 µg/ml. Seerumiarvot alenevat tasaisesti seuraavaan infuusioon asti eliminaation puoliintumisajan ollessa 2–3 päivää.

Kanin IgG:n laaksopitoisuudet nousevat progressiivisesti tasolle 20–170 µg/ml 11 päivän hoitojakson lopussa. Sen jälkeen nähdään asteittainen arvojen aleneminen, kun hoito kanin anti-ihmistymosyytti-immunoglobuliinilla lopetetaan. Kanin IgG on kuitenkin mitattavissa 80 %:lla potilaista kahden kuukauden kuluttua.

Merkitsevä immunisaatio kanin IgG:lle havaitaan 40 %:lla potilaista. Useimmissa tapauksissa tämä immunisaatio tapahtuu 15 päivän sisällä hoidon aloittamisesta. Immunosoituneilla potilailla kanin IgG:n laaksopitoisuus näyttää alenevan nopeammin.

Kerta-annoksen ja toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.
Thymoglobulinella ei ole tehty mutageenisuutta, lisääntymistä tai genotoksisuutta koskevia tutkimuksia.

Glysiini
Natriumkloridi
Mannitoli

Yhden yhteensopivuutta koskevan tutkimuksen perusteella Thymoglobulinen, hepariinin ja hydrokortisonin yhdistelmän on havaittu saostuvan glukoosi-infuusioliuoksessa, eikä sitä suositella. Koska muita yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa samaan infuusioon muiden lääkevalmisteiden kanssa, erityisesti lipidiliuosten.

3 vuotta.
Laimennettu liuos tulisi käyttää välittömästi mikrobikontaminaation estämiseksi.
Jos sitä ei käytetä välittömästi, käyttäjä on vastuussa säilytysajoista ja käyttöä edeltävistä olosuhteista, joiden tulisi olla korkeintaan 24 tuntia 2–8 °C:ssa, ellei valmiiksi sekoittaminen ja laimennus ole tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C). Ei saa jäätyä.
Kuljetuksen aikainen lämpötilan nousu korkeintaan 25 °C:een kolmen päivän ajan ei muuta lääkevalmisteen ominaisuuksia.
Käyttövalmiiksi sekoitetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

THYMOGLOBULINE infuusiokuiva-aine, liuosta varten
5 mg/ml (L:ei) 25 mg (266,12 €)

PF-selosteen tieto

Jauhe injektiopullossa (tyypin 1 lasi), jossa on tulppa (klorobutyyli) – yhden pullon pakkaus.

Valmisteen kuvaus:

Thymoglobuline on kermanvalkoista kylmäkuivattua jauhetta.

Sekoita jauhe ja 5 ml steriiliä injektionesteisiin käytettävää vettä niin, että saadaan liuos, joka sisältää 5 mg proteiinia millilitraa kohden. Liuos on kirkas tai hieman samea. Käyttövalmiiksi sekoitettu liuos tulisi tarkistaa silmämääräisesti hiukkasten tai värjääntymisen varalta. Jos hiukkasia jää, jatka injektiopullon pyörittämistä varovasti, kunnes hiukkasia ei enää näy. Jos hiukkaset eivät häviä, hävitä injektiopullo. Käyttövalmiiksi sekoitettu liuos tulisi käyttää välittömästi. Kukin injektiopullo on kertakäyttöinen. Päivittäisestä annoksesta riippuu, tarvitseeko käyttövalmiiksi sekoittaa useampi injektiopullo Thymoglobuline-jauhetta. Laske käytettävien injektiopullojen määrä ja pyöristä se lähimpään injektiopulloon. Thymoglobulinea suositellaan annettavaksi 0,2 μm:n in-line-suodattimen läpi, jotta vältetään epähuomiossa liuokseen jääneiden hiukkasten annostelu. Päivittäinen annos liuotetaan infuusioliuokseen (injektioihin käytettävä natriumkloridiliuos 9 mg/ml (0,9 %) tai 5-prosenttinen glukoosi) niin, että kokonaisinfuusiotilavuus on 50–500 ml (yleensä 50 ml/injektiopullo).
Lääkevalmiste tulee antaa samana päivänä.
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

THYMOGLOBULINE infuusiokuiva-aine, liuosta varten
5 mg/ml 25 mg

• Ei korvausta.

L04AA04

25.08.2023