ILOMEDIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten 0,1 mg/ml

1 ml infuusiokonsentraattia sisältää 134 mikrogrammaa iloprostitrometamolia, joka vastaa 100 mikrogrammaa (0,1 mg) iloprostia

Yksi 0,5 ml:n ampulli infuusiokonsentraattia sisältää 67 mikrogrammaa iloprostitrometamolia, joka vastaa 50 mikrogrammaa iloprostia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: natrium ja etanoli.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten

Vaikeaa perifeeristä ahtauttavaa valtimosairautta (PAOD) sairastavien hoito, etenkin niiden, joilla on amputaatioriski ja joita ei voida leikata tai joille ei voida tehdä angioplastiaa.

Suositus: Valmistetta suositellaan käytettäväksi vain verisuonikirurgisissa yksiköissä tai sisätautilääkärien aloittamaan hoitoon.

Ilomedin-valmistetta tulee käyttää vain tarkassa valvonnassa sairaalassa tai asianmukaisesti varustetulla poliklinikalla.

Raskauden mahdollisuus on poissuljettava ennen hoidon aloittamista.

Käyttövalmiiksi saatettu (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet) Ilomedin-infuusioneste annostellaan laskimoinfuusiona ääreislaskimoon tai keskuslaskimokatetrin kautta infuusiopumpun avulla. Annos sovitetaan yksilöllisen siedettävyyden mukaan välille 0,5–2,0 ng iloprostia/painokilo/min ja annetaan kuuden tunnin infuusiona kerran päivässä.

Käyttövalmis infuusioneste on valmistettava päivittäin aseptisuuden varmistamiseksi.

Ampullin sisältö on sekoitettava laimennusnesteeseen huolellisesti.

Verenpaine ja sydämen syke on mitattava infuusion alussa ja jokaisen annoslisäyksen jälkeen.

Yksilöllisesti siedetty annos määritetään ensimmäisten 2–3 hoitopäivän aikana. Tätä tarkoitusta varten hoito aloitetaan infuusionopeudella 0,5 ng/kg/min 30 minuutin ajan. Tämän jälkeen annosta suurennetaan noin 30 minuutin välein 0,5 ng/kg/min kerrallaan korkeintaan annokseen 2,0 ng/kg/min. Infuusionopeus tulee laskea potilaan painon mukaan siten, että annos asettuu välille 0,5–2,0 ng/kg/min (ks. alla olevat annostelutaulukot infuusiopumppua tai injektioruiskua käytettäessä).

Jos esiintyy haittavaikutuksia, kuten päänsärkyä ja pahoinvointia tai ei-toivottua verenpaineen alenemista, infuusionopeutta on hidastettava, kunnes siedetty annos löytyy. Jos haittavaikutukset ovat vaikeita, infuusio on keskeytettävä. Lopun hoitojakson aikana – tavallisesti 4 viikon ajan – hoitoa tulee jatkaa ensimmäisten 2–3 hoitopäivän aikana siedetyksi havaitulla annoksella.

Käytetyn infuusiomenetelmän mukaan ampullin sisältö voidaan laimentaa kahdella eri tavalla. Toinen laimennus on pitoisuudeltaan kymmenen kertaa pienempi kuin toinen (0,2 mikrog/ml vs. 2 mikrog/ml), ja sitä voidaan käyttää vain annettaessa infuusiota infuusiopumpun avulla (esim. Infusomat^®). Vastaavasti vahvempaa liuosta käytetään annettaessa infuusio injektioruiskun avulla (esim. Perfusor^®), käyttö- ja käsittelyohjeet ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Eri annosten infuusionopeudet (ml/h) käytettäessä infuusiopumppua

Käyttövalmiiksi saatettu Ilomedin-infuusioneste infusoidaan tavallisesti laskimonsisäisesti infuusiopumpun avulla (esim. Infusomat^®). Ohjeet laimennosta varten ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Käyttövalmiin infuusionesteen, joka sisältää 0,2 mikrog/ml iloprostia, infuusionopeus tulee laskea edellä esitetyn mukaisesti potilaan painon mukaan siten, että annos asettuu välille 0,5–2,0 ng/kg/min.

Seuraavaa taulukkoa voidaan käyttää, kun lasketaan infuusionopeus potilaan painon ja infusoitavan annoksen mukaan. Interpoloi annos potilaan todellisen painon mukaan ja aseta infuusionopeus (ng/kg/min) suunniteltua annosta vastaavaksi.

Eri annosten infuusionopeudet (ml/h) käytettäessä infuusiopumppua, jossa on injektioruisku

Annosteluun voidaan käyttää myös infuusiopumppua, jossa on 50 ml:n injektioruisku (esim. Perfusor^®). Ohjeet laimennosta varten ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Käyttövalmiin infuusionesteen, joka sisältää 2 mikrog/ml iloprostia, infuusionopeus tulee laskea edellä esitetyn mukaisesti potilaan painon mukaan siten, että annos asettuu välille 0,5–2,0 ng/kg/min.

Seuraavaa taulukkoa voidaan käyttää, kun lasketaan infuusionopeus potilaan painon ja infusoitavan annoksen mukaan. Interpoloi annos potilaan todellisen painon mukaan ja aseta infuusionopeus (ng/kg/min) suunniteltua annosta vastaavaksi.

Hoidon kesto on 4 viikkoa.

Jatkuvaa usean päivän infuusiota ei suositella mahdollisen trombosyyttivaikutusten takyfylaksian kehittymisen vuoksi ja rebound-trombosyyttiaggregaation mahdollisuuden vuoksi hoidon lopussa, vaikka näihin ilmiöihin liittyviä kliinisiä komplikaatioita ei olekaan raportoitu.

Munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Iloprostin eliminaatio on vähentynyt dialyysia tarvitsevilla munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ja maksakirroosipotilailla. Näiden potilaiden iloprostiannosta tulee pienentää (esim. puoleen annossuosituksesta).

Pediatriset potilaat

Käyttö lapsilla ja nuorilla on rajoitettua (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

• Raskaus ja imetys
• Tilat, joissa iloprostin trombosyyttivaikutukset voivat lisätä verenvuotoriskiä (esim. aktiivivaiheessa oleva peptinen haava, trauma, kallonsisäinen verenvuoto).
• Vaikea sepelvaltimotauti tai epästabiili rasitusrintakipu
• Sydäninfarkti kuluneen puolen vuoden aikana
• Akuutti tai krooninen kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHA II–IV)
• Vakavat rytmihäiriöt
• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainitulle apuaineelle.

Erityisvarotoimet

Pikaista amputaatiota (esim. tulehtunut kuolio) tarvitsevat potilaat on operoitava viipymättä.

Potilasta on kehotettava lopettamaan tupakointi.

Iloprostin erittyminen elimistöstä on vähentynyt potilailla, joilla on dialyysiä vaativa munuaisten vajaatoiminta tai maksan toimintahäiriö (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka)

Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joiden verenpaine on alhainen, ettei verenpaine alene entisestään. Potilaita, joilla on vaikea sydänsairaus, tulee seurata huolellisesti.

On muistettava, että annostelun jälkeen makuulta ylös nousevilla potilailla voi esiintyä ortostaattista hypotensiota.

Jos potilaalla on ollut viimeisten kolme kuukauden aikana aivoverenkierron häiriöitä (esim. iskeeminen kohtaus, aivoveritulppa), hänelle tulee tehdä huolellinen hyöty-riskianalyysi (ks. myös kohtaa 4.3 / verenvuotoriski esim. kallonsisäinen verenvuoto).

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per millilitra eli sen voidaan

sanoa olevan ”natriumiton”.

Ilomedin sisältää etanolia:

1 ml Ilomedin-valmistetta sisältää 8,1 mg alkoholia (etanoli 96 %), joka vastaa 0,2 ml:aa olutta tai 0,08 ml:aa viiniä.

Erityisvaroitukset

Pediatriset potilaat

Tällä hetkellä on vain yksittäisiä raportteja valmisteen käytöstä lapsille ja nuorille. Tämän vuoksi Ilomedin-valmisteen käyttöä ei suositella tälle potilasryhmälle.

Laimentamattoman Ilomedin-valmisteen paravaskulaarinen infuusio voi aiheuttaa paikallisia muutoksia pistokohdassa.

Valmistetta ei saa nauttia suun kautta eikä se saa joutua kosketuksiin limakalvojen kanssa. Iholle joutunut iloprosti voi aiheuttaa pitkäaikaisen, mutta kivuttoman eryteeman. Asianmukaisia varotoimia onkin noudatettava iloprostin ihokontaktin välttämiseksi. Jos iloprostia joutuu iholle, altistunut ihoalue on pestävä heti runsaalla vedellä tai 0,9 % natriumkloridiliuoksella.

Iloprosti saattaa voimistaa beetasalpaajien, kalsiuminestäjien, vasodilataattoreiden ja ACE-estäjien verenpainetta alentavaa vaikutusta. Mahdollisesti esiintyvä merkittävä hypotensio voidaan korjata iloprostiannosta pienentämällä.

Koska iloprosti estää verihiutaletoimintaa, sen käyttö antikoagulanttien (kuten hepariini, hemostaattisiin mekanismeihin vaikuttavat kumariinityyppiset antikoagulantit), trombosyyttiaggregaatiota estävien aineiden (kuten asetyylisalisyylihappo ja muut ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet, fosfodiesteraasin estäjät ja nitrovasodilataattorit) kanssa voi lisätä verenvuotoriskiä.

Oraalinen esilääkitys 300 mg/vrk asetyylisalisyylihappoa 8 päivän ajan ei vaikuttanut iloprostin farmakokinetiikkaan. Eläinkokeen perusteella on todettu, että iloprosti voi aiheuttaa kudosaktivaattorin (t-PA:n) plasmapitoisuuden alenemisen. Ihmisille tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että iloprosti-infuusiot eivät vaikuta suun kautta otettavan digoksiinin toistuviin annoksiin eikä samaan aikaan annetun plasminogeenin kudosaktivaattorin (t-PA:n) farmakokinetiikkaan.

Eläinkokeissa iloprostin verisuonia laajentava vaikutus heikkenee, kun eläimille annetaan etukäteen glukokortikoideja, mutta trombosyyttiaggregaation estovaikutus säilyy ennallaan. Löydöksen merkitystä kliinisessä käytössä ei tunneta.

Vaikka kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, in vitro -tulosten perusteella iloprostilla ei vaikuta olevan merkittävää inhiboivaa vaikutusta sytokromi P450-entsyymiin ja sitä kautta lääkeaineiden metaboliaan.

Ilomedin-valmistetta ei saa käyttää raskauden eikä imetyksen aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Raskaus

Iloprostin käytöstä raskausaikana ei ole riittävästi tietoa. Prekliinisissä tutkimuksissa on havaittu fetotoksisuutta rotilla mutta ei kaneilla eikä apinoilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Koska raskaudenaikaisen iloprostihoidon mahdollisia riskejä ei tunneta riittävästi, fertiili-iässä olevien naisten on käytettävä luotettavaa ehkäisyä hoidon aikana

Imetys

Ei tiedetä, kulkeutuuko iloprostia äidinmaitoon. Koska erittäin pieniä määriä iloprostia kulkeutuu rottien maitoon, iloprostia ei tule antaa imettäville naisille.

Ei merkityksellinen.

Yhteenveto turvallisuudesta

Ilomedin-valmisteen kokonaisturvallisuusprofiili perustuu tietoihin, jotka on saatu markkinoille tulon jälkeisestä seurannasta ja useista kliinisistä tutkimuksista. Arviot esiintyvyystiedoista perustuvat kumulatiiviseen tietokantaan 3325 potilaasta, jotka ovat saaneet iloprostia joko kontrolloiduissa tai kontrolloimattomissa kliinisissä tutkimuksissa tai erityisluvalla sekä yleisesti vanhemmilta ja monisairailta potilailta, jotka sairastavat vaikea-asteista (luokat III ja IV) perifeeristä ahtauttavaa valtimosairautta (PAOD), sekä verisuonten tukkotulehdusta (trombangitis obliterans; TAO) sairastavilta potilailta. Yksityiskohtaiset tiedot, ks. taulukko 1.

Kliinisissä tutkimuksissa iloprostia saaneilla potilailla yleisimmin (≥ 10 %) havaittuja haittavaikutuksia olivat päänsärky, kasvojen punoitus, pahoinvointi, oksentelu ja hikoilu. Näitä haittavaikutuksia esiintyy todennäköisimmin hoidon alussa, kun potilaan annosta titrataan hänen sietämälleen yksilölliselle tasolle. Kaikki nämä haittavaikutukset kuitenkin häviävät yleensä nopeasti annosta pienennettäessä.

Kaiken kaikkiaan vakavimmat haittavaikutukset iloprostia saaneilla potilailla ovat aivoverenkiertohäiriö, sydäninfarkti, keuhkoembolia, sydämen vajaatoiminta, kouristukset, hypotensio, takykardia, astma, angina pectoris, hengenahdistus ja keuhkoedeema.

Toinen haittavaikutusryhmä liittyy infuusiokohdan paikallisreaktioihin. Infuusiokohdassa voi esimerkiksi esiintyä punoitusta ja kipua, ja ihoverisuonten laajeneminen voi joskus aiheuttaa juovamaista eryteemaa infuusiolaskimon yläpuolella.

Haittavaikutukset taulukkomuodossa

Ilomedin-valmisteen käytön yhteydessä havaitut haittavaikutukset on esitetty alla olevassa taulukossa. Haittavaikutukset on luokiteltu elinjärjestelmän mukaan (MedDRA versio 14.1). Sopivinta MedDRA:n termiä on käytetty kuvaamaan tiettyjä reaktioita ja sen synonyymejä sekä samankaltaisia tiloja.

Kliinisistä tutkimuksista saadut haittavaikutukset on luokiteltu yleisyyden mukaan. Yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen ≥ 1/10; yleinen ≥ 1/100, < 1/10; melko harvinainen ≥ 1/1000, < 1/100; harvinainen ≥ 1/10 000, < 1/1000)

Taulukko 1: Kliinisistä tutkimuksista ja markkinoille tulon jälkeisestä seurannasta raportoidut haittavaikutukset potilailla, jotka ovat saaneet Ilomedin-valmistetta.

* henkeä uhkaavia ja / tai kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu.

Iloprosti voi aiheuttaa rasitusrintakipua etenkin sepelvaltimotautipotilailla.

Verenvuotoriski kasvaa, jos muita verihiutaletoimintaa estäviä lääkkeitä, hepariinia tai veren hyytymistä ehkäiseviä kumariinityyppisiä antikoagulantteja annetaan samanaikaisesti.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Hypotensiivinen reaktio on mahdollinen kuten myös päänsärky, punastuminen, pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Verenpaineen nousu, brady- tai takykardia sekä raaja- tai selkäkipu ovat mahdollisia.

Hoito

Spesifiä antidoottia ei tunneta.

Infuusion keskeyttämistä, seurantaa ja oireenmukaista hoitoa suositellaan.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antitromboottiset lääkeaineet; Aggregaation estäjät lukuun ottamatta hepariinia, ATC-koodi: B01AC11

Iloprosti on synteettinen prostasykliinianalogi. Seuraavia farmakologisia vaikutuksia on havaittu:

• Trombosyyttiaggregaation, adheesion ja vapautumisreaktion esto

Pikkuvaltimoiden ja pikkulaskimoiden laajeneminen

• Hiussuonitiheyden lisääntyminen ja lisääntyneen verisuonten läpäisevyyden väheneminen mikroverenkierrossa
• Fibrinolyysin aktivaatio

Anti-inflammatoriset vaikutukset, kuten leukosyyttien adheesion esto endoteelivaurion jälkeen ja leukosyyttien kerääntymisen esto vaurioituneelle alueelle sekä tuumorinekroositekijän vähentynyt vapautuminen.

Jakautuminen

Vakaa tila plasmassa saavutetaan jo 10–20 minuutin kuluttua laskimoinfuusion aloittamisesta. Iloprostin pitoisuus plasmassa on lineaarisessa suhteessa infuusionopeuteen. Infuusionopeudella 3 ng/kg/min saavutetaan plasmapitoisuudeksi noin 135 ± 24 pg/ml. Iloprostin pitoisuus plasmassa alenee erittäin nopeasti infuusion päätyttyä nopeasta metaboloitumisesta johtuen. Aineen metabolinen puhdistuma plasmasta on noin 20 ± 5 ml/kg/min. Terminaalinen eliminaatiovaiheen puoliintumisaika plasmassa on 0,5 tuntia, minkä vuoksi aineen pitoisuus laskee alle 10-prosenttiin tasapainopitoisuudesta jo 2 tunnissa infuusion päättymisen jälkeen.

Interaktiot muiden lääkkeiden kanssa plasman proteiineihin sitoutumistasolla ovat epätodennäköisiä, koska suurin osa iloprostista sitoutuu veren plasman albumiiniin (proteiineihin sitoutumisaste 60 %) ja koska plasman iloprostipitoisuus jää erittäin alhaiseksi. Iloprostihoidon vaikutus muiden lääkkeiden biotransformaatioon on erittäin epätodennäköistä iloprostin aineenvaihduntareiteistä ja alhaisesta absoluuttisesta annoksesta johtuen.

Biotransformaatio

Iloprosti metaboloituu pääasiassa karboksyylin sivuketjun β-oksidaation kautta. Iloprosti ei erity muuttumattomassa muodossa. Päämetaboliitti on tetranor-iloprosti, jota esiintyy virtsassa sekä vapaana että konjugoituneessa muodossa 4-diastereo-isomeereinä. Tetranor-iloprostilla ei ole farmakologista vaikutusta eläinkokeiden perusteella. In vitro kokeiden mukaan iloprostin metabolia keuhkoissa on samanlaista laskimoon annostelun ja keuhkoinhalaation jälkeen.

Eliminaatio

Henkilöillä, joilla munuaisten ja maksan toiminta on normaalia, iloprostin poistumiselle laskimonsisäisen infuusion jälkeen on suurimmassa osassa tapauksista tunnusomaista kaksivaiheinen profiili, puoliintumisajoilla 3‑5 minuuttia ja 15‑30 minuuttia. Iloprostin totaalipuhdistuma on noin 20 ml/kg/min, mikä indikoi maksan ulkopuolisen toiminnan osallistumista iloprostin metaboliaan.

Massa-tasapainotutkimukset tehtiin terveillä vapaaehtoisilla käyttäen ³H-merkittyä iloprostia. Laskimonsisäisen infuusion jälkeen 81 % radioaktiivisuudesta oli havaittavissa virtsassa (68 %) ja ulosteessa (12 %). Metaboliitit erittyvät plasmasta virtsaan kahdessa vaiheessa, joiden puoliintumisajoiksi on laskettu noin 2 ja 5 tuntia (plasma) ja 2 ja 18 tuntia (virtsa).

Potilaiden yksilöllisten ominaisuuksien vaikutus

Munuaisten vajaatoiminta

Tutkimuksessa, jossa iloprostia annosteltiin laskimonsisäisenä infuusiona, havaittiin huomattavasti alentunut puhdistuma potilailla, joilla oli toistuvasti dialyysillä hoidettava loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta (keskimääräinen CL = 5 ± 2 ml/minuutti/kg) verrattuna postilaisiin, joilla munuaisten vajaatoimintaa ei hoidettu toistuvasti dialyysihoidolla (keskimääräinen CL = 18 ± 2 ml/minuutti/kg).

Maksan vajaatoiminta

Koska iloprosti metaboloituu huomattavasti maksan kautta, maksan toiminnan muutokset vaikuttavat lääkeaineen plasmapitoisuuksiin. Laskimonsisäisessä tutkimuksessa, saatiin tuloksia 8 maksakirroosia sairastavasta potilaasta. Keskimääräisen iloprostin puhdistuman on arvioitu olevan 10 ml/minuutti/kg.

Ikä ja sukupuoli

Ikä ja sukupuoli eivät ole kliinisesti merkittäviä iloprostin farmakokinetiikan kannalta.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Prekliinisiä vaikutuksia on todettu vain silloin, kun on käytetty altistusta, joka ylittää ihmisille riittävän annostuksen niin suuresti, että vaikutuksella on kliiniseltä kannalta vain vähäinen merkitys.

Systeeminen toksisuus

Akuuteissa toksisuuskokeissa, yksittäinen laskimonsisäinen ja suun kautta annettu iloprostiannos aiheuttivat vakavia myrkytysoireita tai kuoleman (IV) annoksilla, joiden suuruus oli noin kaksinkertainen laskimonsisäiseen terapeuttiseen annokseen verrattuna. Kun otetaan huomioon iloprostin suuri farmakologinen teho ja absoluuttiset terapeuttiset annokset, akuutin toksisuuskokeen tulokset eivät välttämättä merkitse akuuttien haittavaikutusten esiintymistä ihmisillä. Kuten oli odotettavissa prostasykliinillä, iloprosti aiheutti hemodynaamisiä vaikutuksia (verisuonten laajeneminen, ihon punoitus, verenpaineen lasku, trombosyyttien toiminnan estyminen, hengenahdistus) ja yleisiä myrkytysoireita, kuten apatiaa ja tasapainoon liittyviä muutoksia.

Systeemisissä toksisuustutkimuksissa toistuvaa (jatkuvaa) laskimoinfuusiota käyttäen verenpaine aleni hieman yli 14 ng/kg/min:n annoksilla, ja terapeuttiseen annokseen verrattuna vaikeita ei-toivottuja vaikutuksia (hypotensio, hengitystoiminnan häiriöt) esiintyi vain erittäin suurten annosten jälkeen.

Jopa 26 viikon jatkuva IV/SC iloprosti infuusio jyrsijöillä ja ei-jyrsijöillä annoksilla, jotka ylittivät ihmisen terapeuttisen annoksen 14‑47-kertaisesti (perustuen plasmapitoisuuksiin), ei aiheuttanut elintoksisuutta. Vain odotettuja farmakologisia vaikutuksia, kuten alhainen verenpaine, ihon punoitus, hengenahdistus ja lisääntynyt suolen motiliteetti, havaittiin.

Genotoksisuus ja tuumorigeenisyys

Genotoksisia vaikutuksia koskevissa in vitro ja in vivo -tutkimuksissa ei ole saatu näyttöä mutageenisuudesta.

Iloprostilla ei havaittu tuumorigeenistä vaikutusta rotilla ja hiirillä tehdyissä tuumorigeenisyyskokeissa.

Lisääntymis- ja kehitystoksisuus

Alkio- ja fetotoksisuustutkimuksessa iloprostin jatkuvan laskimoinfuusion on havaittu aiheuttavan annoksesta riippumattomia yksittäisiä eturaajan varvasluun epämuodostumia rotan sikiöillä/poikasilla.

Näitä muutoksia ei pidetä todellisina teratogeenisinä vaikutuksina, vaan ne liittyvät todennäköisesti iloprostin aiheuttamaan kasvun hidastumiseen, joka johtuu sikiön ja istukan välisen verenkierron hemodynaamisista muutoksista. Oletettavasti tämä kasvun hidastuminen korjaantuu syntymän jälkeen. Vastaavissa kaneilla ja apinoilla tehdyissä sikiötoksisuustutkimuksissa varvasepämuodostumia tai muita rakenteellisia epämuodostumia ei ole havaittu edes huomattavan suurilla annoksilla, jotka olivat moninkertaisia ihmisille annettaviin annoksiin verrattuna.

Rotilla on havaittu erittäin pieniä määriä iloprostia erittyvän maitoon.

Trometamoli

etanoli 96 %

natriumkloridi

kloorivetyhappo

injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty muiden kuin kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet mainittujen lääkevalmisteiden kanssa.

Infuusiokonsentraatti myyntipakkauksessa 4 vuotta.

Käyttövalmiin laimennoksen on osoitettu säilyvän stabiilina 12 tunnin ajan huoneenlämmössä. Mikrobiologiselta kannalta tarkasteltuna laimennos tulisi käyttää välittömästi. Jos laimennosta ei käytetä välittömästi, säilytysaika ja -olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Käyttövalmiiksi laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ILOMEDIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
0,1 mg/ml 5 x 0,5 ml (519,62 €)

PF-selosteen tieto

Väritön 1 ml:n lasiampulli (lasilaatua I), joka sisältää 0,5 ml infuusiokonsentraattia.

Pakkauskoko: 5 x 0,5 ml.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas väritön liuos.

Ilomedin-infuusiokonsentraattia tulee käyttää vain laimennettuna.

Interaktioriskin vuoksi käyttövalmiiksi laimennettuun infuusionesteeseen ei saa lisätä muita lääkkeitä.

Käyttövalmis infuusioneste on valmistettava samana päivänä steriiliyden varmistamiseksi, ks. kohta Säilytys.

Laimennosohjeet

Ampullin sisältö on sekoitettava laimennusnesteeseen huolellisesti.

Ilomedin-valmisteen laimennos infuusiopumpulla annostelua varten:

Tätä tarkoitusta varten 0,5 ml:n Ilomedin-ampullin sisältö (= 50 mikrog iloprostia) laimennetaan 250 ml:lla steriiliä 0,9 % natriumkloridiliuosta tai 5 % glukoosiliuosta, jolloin käyttövalmis infuusioneste sisältää 0,2 mikrog/ml iloprostia.

Ilomedin-valmisteen laimennos 50 ml:n injektioruiskulla varustetulla infuusiopumpulla annostelua varten:

Tällöin 0,5 ml:n Ilomedin-ampullin sisältö (eli 50 mikrog) laimennetaan 25 ml:lla steriiliä 0,9 % natriumkloridiliuosta tai 5 % glukoosiliuosta, jolloin käyttövalmis infuusioneste sisältää 2 mikrog/ml iloprostia.

Käyttämättä jäänyt liuos on hävitettävä.

ILOMEDIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
0,1 mg/ml 5 x 0,5 ml

• Ei korvausta.

B01AC11

27.10.2021