PLASMALYTE infuusioneste, liuos

Täydellinen apuaineluettelo, katso kohta Apuaineet.

Infuusioneste, liuos.

Kirkas liuos, ei näkyviä hiukkasia.

Osmolaarisuus: 295 mOsmol/l (noin)

pH: noin 7,4 (6,5 – 8,0)

Plasmalyte on tarkoitettu käytettäväksi seuraavissa tapauksissa:

• nestetasapainon palauttaminen (esim. palovammojen, päävammojen, murtumien, infektioiden ja vatsakalvon ärsytyksen yhteydessä)
• leikkauksenaikainen nestehoito
• verenvuotosokki ja kliiniset tilat, joissa tarvitaan nopeita verensiirtoja (yhteensopivuus veren kanssa)
• lievä tai keskivaikea metabolinen asidoosi, myös silloin, kun maitohappometabolia on heikentynyt.

Annostus:

Aikuiset, iäkkäät potilaat ja nuoret (12-vuotiaat ja tätä vanhemmat):

Nestetasapainoa, seerumin elektrolyyttipitoisuuksia ja happo-emästasapainoa on seurattava ennen annostelua ja sen aikana. Hoitoperäisen hyponatremian riskin vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota seerumin natriumpitoisuuteen potilailla, joilla on lisääntynyt ei-osmoottinen antidiureettisen hormonin vapautuminen (antidiureettisen hormonin liikaerityshäiriö, SIADH), ja potilailla, jotka saavat samanaikaisesti vasopressiiniagonisteja (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset). Seerumin natriumin seuranta on erityisen tärkeää hypotonisten nesteiden yhteydessä.

Plasmalyte -valmisteen toonisuus: 295 mOsm/l (noin).

Infuusionopeus ja -tilavuus määräytyvät iän, painon ja kliinisen tilan mukaan (esim. palovammat, leikkaus, päävamma, infektiot), ja samanaikaisen hoidon saa määrittää konsultoiva lääkäri, jolla on kokemusta laskimonsisäisestä nestehoidosta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Suositeltava annos on: 500 ml – 3 litraa/24 h.

Antonopeus:

Aikuisille, iäkkäille ja nuorille infuusionopeus on yleensä 40 ml/kg/24 h.

Leikkauksenaikaisena nestehoitona normaalinopeus voi olla suurempi, noin 15 ml/kg/h.

Käyttö iäkkäille potilaille

Kun iäkkäille potilaille valitaan infuusionestettä ja sen vahvuutta/infuusionopeutta, on otettava huomioon, että heillä on todennäköisemmin sydän-, munuais-, maksa- ja muita sairauksia, tai he saavat muutakin lääkehoitoa.

Pediatriset potilaat

Plasmalyte -valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole osoitettu pätevissä ja kunnolla kontrolloiduissa kokeissa. Lapsipotilaiden hoitoa on kuvattu kirjallisuudessa.

Annos vaihtelee painon mukaan:

• 0-10 kg painavat: enintään 100 ml/kg/24 h
• 10-20 kg painavat: 1000 ml + (50 ml/kg yli 10 kiloa ylittävää painokiloa kohti) / 24 h
• yli 20 kg painavat: 1500 ml + (20 ml/kg yli 20 kiloa ylittävää painokiloa kohti) / 24 h.

Antonopeus vaihtelee painon mukaan:

• 0–10 kg painavat: 6–8 ml/kg/h
• 10–20 kg painavat: 4–6 ml/kg/h
• yli 20 kg painavat: 2–4 ml/kg/h.

Antotapa:

Valmiste annetaan laskimoon.

Infuusio on annettava steriilillä välineistöllä tarkkaa aseptiikkaa noudattaen. Antovälineistö on ensin täytettävä valmisteella, jotta estetään ilman pääsy järjestelmään.

Valmiste voidaan antaa ennen verensiirtoa, sen aikana tai sen jälkeen.

Koska valmiste on iso-osmolaalinen, sitä voidaan antaa ääreislaskimoon.

Liuos on tarkastettava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa aina, kun se on mahdollista. Liuosta saa käyttää vain, kun se on kirkasta ja pussi on ehjä.

Liuospussi otetaan päällyspussista juuri ennen käyttöä. Sisäpussi pitää liuoksen steriilinä. Liuos on annettava heti kun infuusiovälineet on kiinnitetty pussiin.

Muovipusseja ei saa liittää toisiinsa. Liittäminen voi aiheuttaa ilmaemboliaa, mikä johtuu ensimmäiseen pussiin jääneen ilman siirtymisestä infuusioletkustoon, ennen kuin nesteen annostelu jälkimmäisestä pussista on loppunut. Pehmeissä muovipusseissa olevien laskimoon annettavien liuosten paineistaminen virtausnopeuden kasvattamiseksi voi johtaa ilmaemboliaan, jos pussiin jäänyt ilma ei ole kokonaan poistunut ennen annostelua. Ilmattavien infuusiovälineiden käyttäminen auki-asennossa voi aiheuttaa ilmaemboliaa, eikä tällaisia infuusiovälineitä saa käyttää auki-asennossa pehmeiden muovipussien kanssa.

Lääkelisäyksiä voidaan tehdä ennen infuusiota tai infuusion aikana injektioportin kautta.

Valmistetta ei saa antaa potilaille, joilla on:

• hyperkalemia
• munuaisten vajaatoimintaa
• eteis-kammiokatkos
• metabolinen tai respiratorinen alkaloosi
• hypoklorhydria
• yliherkkyys vaikuttaville aineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

VAROITUKSET

Elektrolyyttitasapaino

Plasmalyte -valmistetta ei ole tarkoitettu hypokloreemisen hypokaleemisen alkaloosin hoitoon.

Plasmalyte -valmistetta ei ole tarkoitettu vaikean metabolisen asidoosin ensisijaiseen hoitoon eikä hypomagnesemian hoitoon.

Potilaat, joilla on hypermagnesemia(riski)

Parenteraalisesti annettavia magnesiumsuoloja on annettava varoen sellaisille potilaille, joilla on lievä munuaisten vajaatoiminta ja myasthenia gravis. Magnesiumyliannoksen kliinisiä merkkejä on seurattava erityisesti eklampsiaa hoidettaessa. (Katso myös kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset.)

Potilaat, joilla on hypokalsemia

Plasmalyte -valmisteessa ei ole kalsiumia, ja sen alkalisoivasta vaikutuksesta johtuva plasman pH-arvon nousu voi alentaa ionisoituneen (proteiineihin sitoutumattoman) kalsiumin pitoisuutta. Valmistetta on annettava erityisen varovasti hypokalsemiapotilaille.

Potilaat, joilla on hyperkalemia(riski)

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa kaliumsuoloja sisältäviä liuoksia sellaisille potilaille, joilla on sydänvika, tai jotka kärsivät hyperkalemialle altistavista tiloista kuten esim. munuaisten tai lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoiminta, akuutti dehydraatio tai laajat, vaikeiden palovammojen kaltaiset kudosvauriot (katso myös kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset). Hyperkalemiariskissä olevien potilaiden plasman kaliumpitoisuutta on seurattava erityisen tarkkaan.

Seuraavia yhdistelmiä ei suositella, koska ne lisäävät plasman kaliumpitoisuutta ja voivat johtaa mahdollisesti hengenvaaralliseen hyperkalemiaan erityisesti munuaisten vajaatoimintatapauksissa, koska munuaisten vajaatoiminta lisää hyperkaleemisia vaikutuksia (ks. kohta Yhteisvaikutukset):

• kaliumia säästävien diureettien samanaikainen käyttö (amiloridi, kaliumkanrenoaatti, spironolaktoni, triamtereeni)
• ACE:n estäjät sekä ekstrapoloimalla angiotensiini II ‑reseptoriantagonistit – hyperkalemia voi olla hengenvaarallinen)
• takrolimuusi, siklosporiini.

Potilaat, joilla on kaliuminvajaus

Vaikka Plasmalyte ‑valmisteen kaliumpitoisuus vastaa plasman kaliumpitoisuutta, se ei riitä korvaamaan vaikeaa kaliuminvajausta, eikä sitä pidä käyttää tässä tarkoituksessa.

Nestetasapaino/munuaisten toiminta

Nesteylikuormituksen ja elektrolyyttihäiriöiden riski

Potilaan kliinistä tilaa ja laboratorioarvoja (nestetasapaino, veren ja virtsan elektrolyytit ja happo-emästasapaino) on seurattava valmisteen käytön aikana.

Plasmalyte -valmisteen määrästä ja infuusionopeudesta riippuen sen antaminen laskimoon voi aiheuttaa liiallista nesteytystä, mistä voi seurata nesteylikuormitus/hypervolemia. Sen vuoksi on erityisen tarkkaan valvottava sydämen, keuhkojen tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden suuria infuusioannoksia.

Suuritilavuuksiset infuusiot edellyttävät hoitoperäisen hyponatremian riskin vuoksi erityistä valvontaa potilailla, joilla on sydämen tai keuhkojen vajaatoiminta, ja potilailla, joilla on ei-osmoottista antidiureettisen hormonin vapautumista (mukaan lukien SIADH) (ks. jäljempänä).

Hyponatremia

Potilailla, joilla on ei-osmoottista antidiureettisen hormonin vapautumista (jota aiheuttaa esim. akuutti sairaus, kipu, leikkauksenjälkeinen rasitus, infektiot, palovammat ja keskushermoston sairaudet), sydän-, maksa- tai munuaissairaus tai jotka ovat altistuneet vasopressiiniagonisteille (ks. kohta Yhteisvaikutukset), on erityisen suuri hyponatremian riski hypotonisten nesteiden infuusion yhteydessä.

Akuutti hyponatremia voi aiheuttaa akuutin hyponatreemisen enkefalopatian (aivoturvotuksen), jonka oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, kohtaukset, letargia ja oksentelu. Potilailla, joilla on aivoturvotusta, on erityisen suuri vakavan, palautumattoman ja hengenvaarallisen aivovamman riski.

Lapsilla, hedelmällisessä iässä olevilla naisilla ja potilailla, joiden aivojen komplianssi on heikentynyt (esim. aivokalvotulehduksen, kallonsisäisen verenvuodon, aivoruhjeen tai aivoturvotuksen vuoksi), on erityisen suuri akuutin hyponatremian aiheuttaman vakavan ja hengenvaarallisen aivoturvotuksen riski.

Potilaat, joilla on hypervolemia, nesteylikuormitusta tai sellaisia sairauksia, jotka aiheuttavat natriumin kerääntymistä elimistöön ja turvotusta

Plasmalyte -valmistetta on annettava erityistä varovaisuutta noudattaen sellaisille potilaille, joilla on hypervolemia tai nesteylikuormitusta.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa natriumkloridia sisältäviä liuoksia sellaisille potilaille, joilla on verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, periferaalinen tai pulmonaalinen edeema, heikentynyt munuaisten toiminta, pre-eklampsia, aldosteronismi tai muita tiloja, joihin liittyy natriumin kerääntymistä. (katso myös kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset).

Potilaat, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta

Plasmalyte -valmistetta on annettava erityistä varovaisuutta noudattaen vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska Plasmalyte -valmisteen antaminen näille potilaille voi aiheuttaa natriumin ja/tai kaliumin tai magnesiumin kerääntymistä elimistöön.

Happo-emästasapaino

Potilaat, joilla on alkaloosi(riski)

Plasmalyte -valmistetta on annettava erityistä varovaisuutta noudattaen sellaisille potilaille, joilla on alkaloosi tai alkaloosin riski. Plasmalyte ‑valmisteen liiallinen antaminen voi aiheuttaa metabolisen alkaloosin, koska valmisteessa on asetaatti- ja glukonaatti-ioneja.

Muita varoituksia

Yliherkkyysreaktiot

Plasmalyte -valmisteen annon yhteydessä on raportoitu yliherkkyysreaktioita ja infuusioon liittyviä reaktioita, mukaan luettuina anafylaktoidiset reaktiot.

Valmisteen anto on heti lopetettava, jos mahdollisia yliherkkyysoireita tai ‑reaktioita ilmenee, ja tarvittaviin kliinisiin hoitotoimiin on ryhdyttävä.

Anto

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa valmistetta leikkauksen jälkeen juuri neuromuskulaarisalpauksesta toipuneille potilaille, sillä magnesiumsuolat voivat aiheuttaa uuden salpauksen.

Kun valmistetta käytetään samanaikaisesti parenteraalisen ravitsemuksen kanssa, potilaan elektrolyyttien saannista on huolehdittava ja niiden määrää on tarvittaessa muutettava.

VAROTOIMET

Glukonaattia sisältävien liuosten vaikutus laboratoriokokeisiin

Baxterin glukonaattia sisältävää Plasmalyte ‑liuosta saaneilla potilailla on raportoitu virheellisiä positiivisia tuloksia käytettäessä Bio-Rad Laboratorioiden Platelia Aspergillus EIA ‑testiä. Näillä potilailla ei kuitenkaan tosiasiassa ollut Aspergillus-infektiota. Tästä syystä positiiviset tulokset potilailla, jotka ovat saaneet Baxterin glukonaattia sisältävää Plasmalyte -liuosta, tulisi tulkita huolellisesti ja varmistaa toisella testimenetelmällä.

Anto

Muiden lääkkeiden lisääminen valmisteeseen tai valmisteen antaminen väärällä tavalla voi aiheuttaa kuumeilua, joka johtuu mahdollisista pyrogeeneista. Jos haittavaikutuksia ilmaantuu, infuusio on lopetettava välittömästi.

Tietoa tuotteen yhteensopimattomuuksista, valmistamisesta käyttöön sekä lisäyksistä, katso kohta Yhteensopimattomuudet ja Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet.

Vasopressiinin vaikutusta tehostavat lääkevalmisteet:

Seuraavat lääkevalmisteet tehostavat vasopressiinin vaikutusta, mikä vähentää elektrolyytittömän veden eritystä munuaisista ja saattaa lisätä hoitoperäisen hyponatremian riskiä virheellisesti tasapainotetun laskimoon annetun infuusionestehoidon jälkeen (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

• Vasopressiinin vapautumista stimuloivat lääkkeet, joita ovat esimerkiksi seuraavat: klooripropamidi, klofibraatti, karbamatsepiini, vinkristiini, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, 3,4-metyleenidioksi-N-metamfetamiini, ifosfamidi, psykoosilääkkeet ja narkoottiset aineet
• Vasopressiinin toimintaa vahvistavat lääkkeet, joita ovat esimerkiksi seuraavat: klooripropamidi, ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet ja syklofosfamidi
• Vasopressiinianalogit, joita ovat esimerkiksi seuraavat: desmopressiini, oksitosiini ja terlipressiini

Muita hyponatremian riskiä lisääviä lääkevalmisteita ovat diureetit ja epilepsialääkkeet, kuten okskarbatsepiini.

Natriumiin liittyvät yhteisvaikutukset:

• kortikosteroidit/steroidit ja karbenoksoloni, jotka aiheuttavat natrium- ja vesiretentiota (joihin voi liittyä edeemaa ja hypertensiota).

Kaliumiin liittyvät yhteisvaikutukset:

Seuraavat yhdistelmät lisäävät plasman kaliumpitoisuutta ja voivat johtaa mahdollisesti hengenvaaralliseen hyperkalemiaan erityisesti munuaisten vajaatoimintatapauksissa, koska munuaisten vajaatoiminta lisää hyperkaleemista vaikutusta.

• kaliumia säästävät diureetit (amiloridi, kaliumkanrenoaatti, spironolaktoni, triamtereeni yksin tai yhdessä käytettynä) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
• ACE:n estäjät sekä ekstrapoloimalla angiotensiini II ‑reseptoriantagonistit: mahdollisesti hengenvaarallinen hyperkalemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
• takrolimuusi, siklosporiini (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kaliumin antaminen tällaisilla lääkkeillä hoidettaville potilaille, voi aiheuttaa vakavan ja mahdollisesti hengenvaarallisen hyperkalemian erityisesti vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Magnesiumiin liittyvät yhteisvaikutukset:

• neuromuskulaarisalpauksia aiheuttavat aineet kuten tubokurariini, suksametoni ja vekuroni, joiden vaikutusta magnesiumin tehostaa
• asetyylikoliini, jonka vapautumista ja vaikutuksia magnesiumsuolat heikentävät, mikä saattaa johtaa neuromuskulaarisalpaukseen
• bakterisidiset aminoglykosidit ja nifedipiini, jotka lisäävät parenteraalisesti annetun magnesiumin vaikutusta ja tehostavat neuromuskulaarisalpauksia.

Bikarbonaatiksi metabolisoituviin asetaattiin ja glukonaattiin liittyvät yhteisvaikutukset:

Plasmalyte -valmistetta on annettava varoen potilaille, joita hoidetaan sellaisilla lääkkeillä, joiden eliminaatio munuaisten kautta riippuu pH:sta. Plasmalyte -valmisteella on alkalisoiva vaikutus (bikarbonaatin muodostuminen), minkä vuoksi se voi vaikuttaa tällaisten lääkkeiden eliminaatioon.

• Happamien lääkeaineiden, kuten salisylaattien, barbituraattien ja litiumin munuaispuhdistuma voi lisääntyä, koska asetaatin ja glukonaatin metaboloitumisen myötä syntyy bikarbonaattia, joka alkalisoi virtsaa.
• Emäksisten lääkeaineiden kuten sympatomimeettien (esim. efedriini, pseudoefedriini) ja stimulanttien (esim. deksamfetamiinisulfaatti, fenfluramiinihydrokloridi) munuaispuhdistuma voi pienentyä.

Raskaus ja imetys

Plasmalyte -valmisteen käytöstä raskaan olevilla tai imettävillä naisilla ei ole riittävästi tietoja. Mahdollisia riskejä ja hyötyjä on tarkkaan punnittava, ennen kuin valmistetta annetaan raskaana oleville tai imettäville naisille.

Varovaisuutta on noudatettava seerumin natriumpitoisuuden osalta, kun Plasmalyte -valmistetta annetaan raskaana oleville naisille synnytyksen aikana, erityisesti jos valmistetta annetaan yhdessä oksitosiinin kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Hedelmällisyys

Plasmalyte -valmisteen vaikutuksista hedelmällisyyteen ei ole tietoja.

Plasmalyte -valmisteen vaikutuksista ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tietoja.

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu Plasmalyte -valmisteen kaltaisista elektrolyyttiliuoksista niiden markkinoille tulon jälkeen. Haittavaikutukset on listattu MedDRA-elinluokituksen mukaan yleisyysjärjestyksessä silloin, kun se on mahdollista.

Yleisyys on määritetty seuraavasti: hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

* Kursivoidut haittavaikutukset on raportoitu muista samankaltaisista valmisteista.

** Hoitoperäinen hyponatremia voi aiheuttaa palautumattoman aivovamman ja kuoleman akuutin hyponatreemisen enkefalopatian vuoksi (yleisyys tuntematon) (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yhteisvaikutukset).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Valmisteen yliannos tai liian nopea anto voi johtaa veden ja natriumin kertymiseen elimistöön, mikä aiheuttaa edeemariskin erityisesti silloin, kun munuaisten natriumeritys on puutteellista. Tällaisessa tapauksessa munuaisten lisädialyysihoito saattaa olla tarpeen.

Kaliumin liiallinen anto voi johtaa hyperkalemiaan erityisesti munuaisten vajatoiminnasta kärsivillä potilailla. Oireita ovat raajojen parestesia, lihasheikkous, paralyysi, sydämen rytmihäiriöt, AV-katkos, sydämen pysähdys ja sekavuus.Hyperkalemiaa hoidetaan dialyysillä tai antamalla kalsiumia, insuliinia (glukoosin kanssa), natriumbikarbonaattia tai ioninvaihtohartseja.

Magnesiumsuolojen liiallinen parenteraalinen anto johtaa hypermagnesemiaan, jonka oireita ovat neuromuskulaarisalpauksesta aiheutuva syvien jännerefleksien katoaminen ja hengitysvaikeudet. Muita hypermagnesemian oireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, ihon punoitus, jano, perifeerisen vasodilataation aiheuttama hypotensio, uneliaisuus, sekavuus, lihasheikkous, bradykardia, kooma ja sydämenpysähdys. Supraletaalia hypermagnesemiaa sairastavaa potilasta on menestyksekkäästi hoidettu antamalla hänelle hengitystukea ja kalsiumkloridia laskimoon sekä diureesia aiheuttavia mannitoli-infuusioita.

Kloridisuolojen liiallinen anto voi aiheuttaa bikarbonaattihävikkiä, millä on hapettava vaikutus.

Bikarbonaattianioneiksi metaboloituvien yhdisteiden kuten esim. natriumasetaatin ja natriumglukonaatin liiallinen anto voi johtaa hypokalemiaan ja metaboliseen alkaloosiin erityisesti munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Oireita voivat olla mielialan vaihtelut, väsymys, hengästyneisyys, lihasheikkous ja epäsäännölliset sydämen lyönnit. Erityisesti hypokalsemiaa potevilla potilailla voi esiintyä lisääntynyttä lihasjänteyttä, lihasten nykimistä ja tetaniaa. Bikarbonaatin yliannostuksen aiheuttaman metabolista alkaloosia hoidetaan pääasiassa neste- ja elektrolyyttitasapainoa korjaamalla.

Jos yliannos liittyy lääkkeeseen, jota on lisätty infusoituun liuokseen, yliannostuksen oireet ja merkit ovat lisätyn lääkkeen haittavaikutusten mukaisia. Jos potilaaseen infusoidaan vahingossa liian suuri määrä, hoito on keskeytettävä ja potilaasta on tarkkailtava lääkelisäykseen liittyviä yliannostuksen merkkejä ja oireita. Tarvittaessa annetaan sopivaa oireenmukaista hoitoa ja tukihoitoa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Elektrolyyttitasapainoon vaikuttavat liuokset, elektrolyytit – ATC-koodi: B05BB01

Plasmalyte on isotoninen elektrolyyttiliuos, jonka elektrolyytit ja elektrolyyttipitoisuus ovat suunniteltu vastaamaan plasman elektrolyyttikoostumusta.

Plasmalyte ‑valmisteen farmakologiset ominaisuudet ovat samat kuin sen sisältämien aineiden (vesi, natrium, kalium, magnesium, kloridi, asetaatti ja glukonaatti) farmakologiset ominaisuudet.

Plasmalyte ‑valmiste laajentaa pääasiassa solunulkoista tilaa mukaan lukien kudosnesteet ja intravaskulaariset nesteet.

Natriumasetaatti ja glukonaatti ovat bikarbonaatteja muodostavia suoloja, ja siksi ne kohottavat pH-arvoa.

Kun Plasmalyte ‑liuokseen lisätään lääkkeitä, liuoksen yleisfarmakodynamiikka riippuu lisättyjen lääkkeiden ominaisuuksista.

Plasmalyte ‑valmisteen farmakokineettiset ominaisuudet ovat samat kuin sen sisältämien aineiden (natrium, kalium, magnesium, kloridi, asetaatti ja glukonaatti) farmakokineettiset ominaisuudet.

Asetaatit metaboloituvat bikarbonaatiksi lihaksissa ja ääreiskudoksissa, mikä ei kuormita maksaa.

Kun Plasmalyte ‑valmisteeseen lisätään lääkkeitä, liuoksen lopullinen farmakokinetiikka riippuu lisättyjen lääkkeiden ominaisuuksista.

Plasmalyte ‑infuusionesteen prekliiniset tiedot turvallisuudesta eläimillä eivät ole oleellisia, sillä sen sisältämät aineet ovat eläinten ja ihmisen plasman fysiologisia ainesosia.

Toksisia vaikutuksia ei ole odotettavissa kliinisessä käytössä.

Mahdollisten lääkelisäysten turvallisuus on harkittava erikseen.

Injektionesteisiin käytettävä vesi.

Natriumhydroksidi (pH:n säätöön).

Lisäykset

Kun Plasmalyte -valmisteeseen tehdään lisäyksiä, on noudatettava aseptista tekniikkaa. Liuos on sekoitettava huolellisesti lisäysten jälkeen. Lisäysten jälkeen pussi on käytettävä heti, eikä sitä saa säilyttää.

Viaflo -pussissa olevaan liuokseen lisättävän lääkeaineen yhteensopimattomuus on arvioitava ennen lääkelisäystä.

Lisättävän lääkkeen käyttöohjetta on noudatettava.

Ennen lisäystä on varmistettava, että lisättävä aine tai lääkevalmiste on vesiliukoinen ja/tai stabiili vedessä, ja että Plasmalyte ‑valmisteen (pH 7,4) pH-alue on sopiva (pH 6,5–8,0). Lisäysten jälkeen on tarkastettava, että valmisteessa ei ole värimuutoksia ja/tai saostumia, liukenemattomia aineita eikä kiteytymiä.

Lääkevalmisteita, joiden tiedetään olevan yhteensopimattomia, ei saa lisätä.

Avaamattoman pakkauksen kestoaika:500 ml ja 1 000 ml 2 vuotta

Avatun pakkauksen kestoaika: Valmiste on käytettävä välittömästi pakkauksen avaamisen jälkeen.

Kestoaika lisäysten jälkeen:

Ennen lisäystä on varmistettava, että lääkelisäykset ovat kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiileja Plasmalyte ‑valmisteen pH-arvossa.

Mikrobiologiselta kannalta liuotettu valmiste on käytettävä välittömästi. Jos valmistetta ei käytetä heti, säilytysaika ja ‑olosuhteet lisäysten jälkeen ovat käyttäjän vastuulla, eikä 24 tunnin säilytysaikaa 2–8 °C:ssa yleensä saa ylittää paitsi, jos liuottaminen on tapahtunut valvotuissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Säilytys lisäysten jälkeen, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

PLASMALYTE infuusioneste, liuos
10 x 1000 ml (56,27 €), 20 x 500 ml (93,52 €)

PF-selosteen tieto

Liuospussit ovat puristettua polyolefiini/polyamidi-muovia (PL-2442). Ne on pakattu suojaavaan polyamidi/polypropyleeni-päällyspussiin, joiden ainoa tarkoitus on suojata pusseja fyysisesti.

Pussikoot: 500 ja 1 000 ml.

Pakkauskoot:

20 x 500 ml

10 x 1000 ml.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas liuos, ei näkyviä hiukkasia.

Pussin avaamisen jälkeen sisältö on käytettävä heti, eikä sitä saa säilyttää myöhempää infuusiota varten.

Kerta-antoon.

Käyttämättä jäänyt osuus hävitettävä.

Osittain käytettyjä pusseja ei saa käyttää uudelleen.

1. Pakkauksen avaaminen

1. Ota Viaflo -pussi päällyspussista juuri ennen valmisteen käyttöä.
2. Tarkista, että Viaflo -pussi on ehjä puristelemalla sitä napakasti. Jos pussi vuotaa, se on hävitettävä, koska liuos ei enää ole steriiliä.
3. Tarkista, että liuos on kirkasta, ja ettei siinä ole ylimääräisiä hiukkasia. Jos liuos ei ole kirkasta, tai jos siinä on hiukkasia, se on hävitettävä.

2. Infuusion valmistelu

Käytä annossa ja sen valmistelussa vain steriilejä tarvikkeita ja aineita.

1. Ripusta pussi ripustussilmukasta.
2. Poista toisella kädellä muovisuojus pussin pohjassa olevasta ulostuloportista:

tartu toisella kädellä portissa olevaan pieneen ulokkeeseen

• kierrä toisella kädellä suojuksen isompaa uloketta
• suojus putoaa pois.

Noudata huolellista aseptiikkaa infuusion valmistelussa.

1. Kiinnitä infuusiovälineistö. Noudata käytettävän infuusiovälineistön käyttöohjeita yhdistämisessä, infuusioletkuston esitäytössä (praimauksessa) ja annostelussa.

3. Injektoitavat lääkelisäykset

Varoitus: jotkut lisäykset voivat olla yhteensopimattomia valmisteen kanssa.

Kun valmisteeseen lisätään lääkkeitä, isotonisuus on varmistettava ennen parenteraalista antoa, ja lisäysten perusteellinen ja huolellinen aseptinen sekoittaminen on välttämätöntä. Lisäysten jälkeen liuos on käytettävä heti, eikä sitä saa säilyttää.

Lääkelisäykset ennen infuusiota

1. Desinfioi lääkkeenlisäysportti.
2. Pistä 19–22 gaugen (1,10–0,70 mm) neula itsestään umpeutuvan lääkkeenlisäysportin läpi ja injisoi.
3. Sekoita infuusioneste ja lääkelisäys huolellisesti. Kun infuusionesteeseen lisätään lääkkeitä, joiden tiheys on suuri kuten esim. kaliumkloridia, taputtele pystysuorassa olevia portteja kevyesti ja sekoita.

Huomautus! Älä säilytä pusseja, joihin on lisätty lääkkeitä.

Lääkelisäykset infuusion aikana

1. Sulje letkuston suljin.
2. Desinfioi lääkkeenlisäysportti.
3. Pistä 19–22 gaugen (1,10–0,70 mm) neula itsestään umpeutuvan lääkkeenlisäysportin läpi ja injisoi.
4. Ota pussi pois telineestä ja/tai käännä se pystyasentoon.
5. Tyhjennä molemmista porteista ilma kevyesti taputtelemalla pussin ollessa pystyasennossa.
6. Sekoita liuos ja lääkelisäys huolellisesti.
7. Laita pussi takaisin käyttöasentoon, avaa suljin ja jatka liuoksen antamista.

PLASMALYTE infuusioneste, liuos
10 x 1000 ml, 20 x 500 ml

• Ei korvausta.

B05BB01

15.06.2021