ENTOCORT tabletti ja liuotin peräruiskesuspensiota varten 2 mg

1 tabletti sisältää 2,3 mg budesonidia.

Valmiin Entocort-peräruiskesuspension määrä on 115 ml, joka sisältää budesonidia 0,02 mg/ml. Koska ylijäämä on noin 15 ml, potilaan saama lääkeannos on noin 2 mg budesonidia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti ja liuotin peräruiskesuspensiota varten.

Haavainen koliitti peräsuolessa, paksusuolen loppuosassa ja laskevassa paksusuolessa. Proktiitti.

Aikuiset
Yksi Entocort-peräruiskesuspensio iltaisin ennen nukkumaanmenoa neljän viikon ajan. Täysi vaikutus saavutetaan tavallisesti 2–4 viikon kuluessa. Jos potilaan oireet eivät ole lievittyneet 4 viikon hoidon aikana, voidaan hoitojaksoa pidentää 8 viikoksi. Annosteltaessa potilaan tulee olla vasemmalla kyljellä ja sen jälkeen pysyä vatsallaan makuulla 5 minuuttia. Liuosta tulisi pidättää peräsuolessa mahdollisimman pitkään, mieluiten yön yli.

Pediatriset potilaat
Entocort-peräruiskesuspension käytöstä lapsille on vain vähän kokemuksia.

Vanhukset
Annostus kuten aikuisille.

Ohjeet Entocort-peräruiskesuspension oikealle käytölle

Entocort-peräruiskesuspensio on yhdistelmävalmiste, joka sisältää liukenevan tabletin ja liuotinpullon.

Huom. On tärkeää ohjeistaa valmisteen käyttö potilaalle

• Pakkausselosteen lukeminen huolellisesti. Pakkausseloste on jokaisessa lääkepakkauksessa.
• Peräruiskeen valmistus juuri ennen käyttöä laittamalla tabletti pulloon ja ravistamalla sen jälkeen pulloa voimakkaasti vähintään 15 sekunnin ajan tai kunnes tabletti on kokonaan liuennut.
• Annostelu illalla ennen nukkumaanmenoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Systeemisille kortikosteroideille tyypillisiä haittavaikutuksia saattaa esiintyä. Mahdollinen systeeminen vaikutus on glaukooma.

Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on jokin infektio tai muu sairaus, jossa kortikosteroidit saattavat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia.

Erityistä varovaisuutta on noudatettava siirryttäessä enemmän systeemisiä vaikutuksia omaavasta glukokortikosteroidihoidosta Entocort-hoitoon. Tällaisilla potilailla saattaa olla lisämunuaisen kuorikerroksen suppressio. Siksi näillä potilailla tulee seurata lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa ja heidän systeemistä steroidilääkitystään tulee vähentää varovasti.

Joillakin potilailla esiintyy epämääräistä pahanolon tunnetta siirtymisvaiheen aikana, esim. lihaskivut ja nivelsärky. Yleistä glukokortikosteroidin vajausta on syytä epäillä, tosin harvoissa tapauksissa, jos seuraavia oireita ilmaantuu: väsymystä, päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua. Joskus näissä tapauksissa tulee väliaikaisesti nostaa systeemisen glukokortikosteroidin annosta.

Korvattaessa enemmän systeemisiä vaikutuksia omaava glukokortikosteroidi Entocort-hoidolla paljastuu joskus allergioita, kuten riniittiä ja ihottumaa, jotka sitä ennen pysyivät kurissa systeemisellä glukokortikosteroidilla.

Maksan vajaatoiminta vaikuttaa kortikosteroidien eliminaatioon ja pienentää eliminaationopeutta ja lisää systeemistä altistusta. Mahdolliset systeemiset haittavaikutukset on hyvä tiedostaa. Kuitenkin budesonidin intravenoosi farmakokinetiikka on samanlainen kirroosipotilailla kuin terveillä henkilöillä. Maksan vajaatoiminta hidasti oraalisesti nautitun budesonidin farmakokinetiikkaa, jolloin budesonidin systeeminen hyväksikäytettävyys nousi.

Oraalisesti otettu ketokonatsoli (tunnettu CYP3A4-aktiivisuuden inhibiittori maksassa sekä suolen limakalvolla, ks. myös kohta Yhteisvaikutukset) aiheutti useaa kertaluokkaa suuremman systeemisen altistumisen budesonidille. Yhteiskäytön CYP3A:n estäjien, kuten ketokonatsolin ja kobisistaattia sisältävien valmisteiden, kanssa odotetaan suurentavan systeemisten haittavaikutusten riskiä. Tämän yhdistelmän käyttöä on vältettävä, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut kortikosteroidihaittavaikutusten riski, jolloin potilaita on seurattava systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten varalta. Jos se ei ole mahdollista, hoitojen antovälin tulee olla mahdollisimman pitkä ja budesonidin annoksen pienentämistä voidaan myös harkita (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Kun Entocort-peräruiskesuspensiota käytetään säännöllisesti suurina annoksina, systeemisiä glukokortikosteroidivaikutuksia, kuten hyperkortisismia ja lisämunuaisen suppressiota saattaa esiintyä. Kuitenkin sekä lääkemuoto - peräruiskesuspensio - että antotapa tekevät pitkäaikaisesta yliannostuksesta epätodennäköisen.

Näköhäiriö
Systeemisesti tai topikaalisesti käytettävien kortikosteroidien käytön yhteydessä saatetaan ilmoittaa näköhäiriöistä. Jos potilaalla esiintyy oireita, kuten näön hämärtymistä tai muita näköhäiriöitä, potilas on ohjattava silmälääkärille, joka arvioi oireiden mahdolliset syyt. Niitä voivat olla kaihi, glaukooma tai harvinaiset sairaudet, kuten sentraalinen seroosi korioretinopatia, joista on ilmoitettu systeemisten tai topikaalisten kortikosteroidien käytön jälkeen.

Entocort-peräruiske sisältää laktoosia sekä metyyliparahydroksibentsoaattia (E 218) ja propyyliparahydroksibentsoaattia (E 216),jotka saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita (mahdollisesti viivästyneitä). Huolellisuutta tulee noudattaa hoidettaessa näille aineille yliherkkiä potilaita.

Kortikosteroidien kohonneita pitoisuuksia plasmassa ja vaikutuksen voimistumista on havaittu naisilla, jotka käyttävät estrogeenejä tai hormonaalista ehkäisyä, mutta budesonidin ja pieniannoksisen oraalisen yhdistelmäehkäisytabletin samanaikaisessa käytössä ei ole huomattu tällaista vaikutusta. Pieniannoksiset oraaliset yhdistelmäehkäisytabletit kuitenkin kaksinkertaistivat oraalisesti otetun prednisolonin pitoisuuden plasmassa.

Budesonidi metaboloituu pääasiassa CYP3A4:n välityksellä. Tämän entsyymin estäjät, esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli ja HIV-proteaasin estäjät, voivat lisätä systeemistä altistusta budesonidille moninkertaisesti, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. Yhdistelmää tulee välttää, koska annossuosituksia tukevia tietoja ei ole saatavilla. Jos se ei ole mahdollista, hoitojen antovälin tulee olla mahdollisimman pitkä ja budesonidin annoksen pienentämistä voidaan myös harkita.

Budesonidin affiniteetti tähän entsyymiin on heikko, joten muiden CYP3A4:n kautta metaboloituvien lääkeaineiden metabolian estyminen budesonidin vaikutuksesta on epätodennäköistä.

Samanaikainen käyttö CYP3A4-indusorien (esim. karbamatsepiini) kanssa todennäköisesti vähentää altistumista budesonidille ja siksi annoksen suurentaminen voi olla tarpeen.

Lisämunuaisten suppressio on mahdollinen, joten aivolisäkkeen vajaatoiminnan toteamiseen käytettävässä ACTH-stimulaatiokokeessa voidaan saada vääriä tuloksia (matalia arvoja).

Tiineinä oleville eläimille suoritetuissa kokeissa budesonidin, kuten muidenkin glukokortikosteroidien, on todettu aiheuttavan epämuodostumia sikiöille. Näiden löydösten merkitystä ihmiselle ei ole osoitettu. Näiden eläinkokeiden tuloksilla ei näytä olevan merkitystä ihmiselle. Budesonidia, kuten muitakin lääkevalmisteita raskauden aikana käytettäessä, tulee äidin saamaa hyötyä verrata lapseen kohdistuviin riskeihin.

Budesonidi erittyy äidinmaitoon. Inhaloitavalla budesonidilla saadun tiedon perusteella voidaan kuitenkin olettaa lapsen altistumisen jäävän vähäiseksi käytettäessä terapeuttisia annoksia Entocortia.

Astmaa sairastavien imettävien äitien ylläpitohoito inhaloidulla budesonidilla (200 tai 400 mikrog kahdesti vuorokaudessa) aiheuttaa merkityksetöntä budesonidin systeemistä altistusta imetettäville lapsille.

Farmakokineettisessä tutkimuksessa lasten vuorokausiannoksen arvioitiin olevan 0,3 % äidin vuorokausiannoksesta molemmilla annostasoilla ja lapsilla keskimääräisen pitoisuuden plasmassa arvioitiin olevan 1/600 äidin plasmasta mitatuista pitoisuuksista olettaen, että hyötyosuus lapsilla suun kautta on täydellistä. Budesonidin pitoisuudet lasten plasmanäytteissä eivät olleet mitattavissa.

Inhaloidusta budesonidista saatujen tietojen perusteella ja koska budesonidilla on lineaariset farmakokineettiset ominaisuudet, imetettävän lapsen altistumisen oletetaan olevan vähäistä, kun budesonidia annetaan terapeuttisina annoksina ja terapeuttisin annosvälein nenään, inhaloituna, suun kautta tai rektaalisesti.

Nämä tulokset tukevat oraalisen ja rektaalisen budesonidin käytön jatkamista imetyksen aikana.

Entocort-peräruiskesuspensio ei vaikuta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutusten esiintyvyys on määritelty seuraavasti:
hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Useimpia tässä valmisteyhteenvedossa mainituista haittavaikutuksista on odotettavissa myös käytettäessä muita glukokortikoideja.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Harvoissa tapauksissa systeemisten kortikosteroidivaikutusten merkkejä tai oireita, mukaan lukien lisämunuaisten vajaatoiminta, saattaa esiintyä rektaalisesti annettavilla kortikosteroideilla, luultavasti riippuen annoksesta, altistusajasta, samanaikaisesta ja aiemmasta kortikosteroidikäytöstä sekä yksilöllisestä herkkyydestä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Kortikosteroidien yliannostuksesta johtuvat akuutit myrkytykset tai niistä johtuvat kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Akuutti yliannostus Entocort-peräruiskesuspensiolla suurillakaan annoksilla ei ole kliinisesti merkittävä. Spesifistä antidoottia ei ole saatavilla. Jos potilas on vahingossa ottanut suun kautta suuria annoksia liuotettavia tabletteja, on hoitona elintoimintoja tukeva ja oireenmukainen hoito. Lääkehiiltä ja mahahuuhtelua käytetään hoitavan lääkärin harkinnan mukaan.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: suolistotulehdusten lääkkeet, ATC-koodi: A07E A06.

Budesonidi on glukokortikosteroidi, jolla on voimakas paikallinen anti-inflammatorinen vaikutus. Toistaiseksi ei täysin tunneta glukokortikosteroidien toimintamekanismia haavaisen koliitin hoidossa. Tulehdusta estävät vaikutukset, kuten tulehdusvälittäjien vapautumisen esto ja soluvälitteisen immuunivasteen esto, ovat luultavasti merkitseviä.

Suositelluilla annoksilla Entocort-peräruiskesuspensio ei aiheuta kliinisesti merkittäviä muutoksia normaaliin kortisolitasoon plasmassa eikä vasteessa ACTH-stimulaatioon. Vaikutukset kortisoliin plasmassa ja lisämunuaisten toimintaan aamulla ovat huomattavasti pienemmät verrattuna päivittäiseen 25 mg:n prednisoloni-peräruiskeeseen.

Pediatriset potilaat
4 viikon pituisessa yksöissokkoutetussa, satunnaistetussa, aktiivikontrolloidussa rinnakkaisryhmätutkimuksessa vertailtiin glukokortikoidiperäruiskeiden kliinistä tehoa ja turvallisuutta 47 lapsella, joilla oli haavainen paksusuolitulehdus. 23 lasta (ikä 7–15 v) satunnaistettiin saamaan Entocort-peräruiskeita ja 24 lasta (ikä 6–15 v) Pred-Clysma-peräruiskeita. Ensisijainen tehon päätemuuttuja oli remissio, joka määriteltiin endoskopialöydösten kohentumisena ja haavaisen paksusuolitulehduksen kliinisten oireiden häviämisenä. 4 viikon kuluttua remissioprosentti oli Entocort-ryhmässä 50 % ja Pred-Clysma-ryhmässä 71 %. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ensisijaisena turvallisuuden päätemuuttujana tutkittiin lisämunuaistoiminnan suppressiota, jonka määrittelyperusteena käytettiin plasman kortisolipitoisuuksien muutoksia ACTH-stimulaation jälkeen. Lisämunuaistoiminnaltaan normaalien potilaiden prosenttiosuudessa oli tilastollisesti merkitsevä ero viikolla 4 (Entocort 73 %, Pred-Clysma 33 %).

Imeytyminen
Oraalisesti annetun budesonidin systeeminen hyväksikäytettävyys on noin 10 %. Rektaalisesti annetun budesonidin systeeminen hyväksikäytettävyys terveillä vapaaehtoisilla on noin 15 % (vaihdellen 3–50 %). Kuten tiedetään, rektaalisesti annettujen lääkkeiden ensikierron metabolia on laaja, hyväksikäytettävyys vaihtelee enemmän kuin oraalisesti annettaessa. Tämä johtuu yksilöllisestä imeytymisestä sekä siitä, kuinka paljon budesonidia kulkeutuu peräsuolen laskimoita pitkin maksan ohi. Rektaalisen annon jälkeen budesonidin imeytyminen on nopeaa ja tapahtuu pääasiassa 3 tunnin sisällä.

Jakautuminen
Budesonidin jakautumistilavuus on noin 3 l/kg. Sitoutuminen plasman proteiineihin on keskimäärin 85–90 %. Keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa 2 mg:n rektaalisen budesonidiannoksen jälkeen on 2–3 nmol/l (vaihdellen 1–9 nmol/l), joka saavutetaan 1,5 tunnissa.

Biotransformaatio
Budesonidi läpikäy laajan (noin 90 %) ensikierron metabolian maksassa ja metaboloituu heikon glukokortikosteroidisen tehon omaaviksi metaboliiteiksi. Päämetaboliittien, 6-beeta-hydroksibudesonidi ja 16-alfa-hydroksiprednisoloni, glukokortikosteroidinen teho on alle 1 % budesonidin tehosta. Budesonidin metabolia välittyy pääasiassa CYP3A4:n kautta, joka on sytokromi P450:n alaryhmä.

Eliminaatio
Metaboliitit erittyvät sellaisinaan tai konjugaatteina pääasiassa munuaisten kautta. Virtsasta ei ole tavattu puhdasta budesonidia. Budesonidilla on korkea systeeminen puhdistuma (noin 1,2 l/min), ja puoliintumisaika plasmassa laskimonsisäisen ja rektaalisen annon jälkeen on keskimäärin 2–3 tuntia.

Lineaarisuus
Budesonidin kinetiikka on lineaarista suhteessa annokseen (mikä näkyy annoksesta riippuvana kasvuna C_max- ja AUC-arvoissa oraalisen 3,9 ja 15 mg:n budesonidiannoksen jälkeen otettuna Entocort-kapseleina).

Akuutit, subakuutit ja pitkäaikaiset toksisuustutkimusten tulokset osoittavat budesonidilla olevan samankaltaisia systeemivaikutuksia, kuten painonlaskua, imukudoksen ja lisämunuaiskuoren surkastumista, kuin muilla glukokortikosteroideilla.

Kuudella eri testimenetelmällä arvioituna budesonidilla ei ole todettu olevan mutageenisia tai klastogeenisia vaikutuksia.

Aivoglioomien lisääntymistä, jota tavattiin urosrotilla suoritetussa karsinogeenisuustutkimuksessa, ei enää tavattu uusintatutkimuksessa. Glioomien esiintyminen oli sama kaikissa aktiivilääkettä (budesonidi, prednisoloni, triamsinoloniasetonidi) saaneissa ryhmissä ja verrokkiryhmissä.

Urosrotilla ensimmäisessä karsinogeenisuustutkimuksessa tavattuja maksamuutoksia (primaarisia maksasolukasvaimia) esiintyi myös uusintatutkimuksessa sekä budesonidilla että vertailluilla glukokortikosteroideilla. Nämä johtuvat mitä todennäköisemmin reseptorivaikutuksesta ja ovat luonteenomaisia tälle eläinlajille.

Kliinisen kokemuksen mukaan ei budesonidi eivätkä muut glukokortikosteroidit aiheuta aivoglioomia tai primaarisia maksasolukasvaimia ihmisille.

Tabletti: vedetön laktoosi 263 mg, riboflaviininatriumfosfaatti (E 101), laktoosimonohydraatti 1,3 mg, krospovidoni, vedetön kolloidinen piidioksidi, magnesiumstearaatti.

Liuotin: natriumkloridi, metyyliparahydroksibentsoaatti (E 218), propyyliparahydroksibentsoaatti (E 216), puhdistettu vesi.

Ei oleellinen.

2 vuotta.

Säilytä alle 30 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ENTOCORT tabletti ja liuotin peräruiskesuspensiota varten
2 mg 7 x 2 mg (46,83 €)

PF-selosteen tieto

Tabletit ovat alumiinisessa läpipainopakkauksessa. Liuotin on LDPE-pullossa. Pakkauksessa on myös yksittäispakattuja annostelijoita ja muovipusseja. Varsinainen pakkaus sisältää läpipainopakkauksen, jossa on 7 tablettia à 2,3 mg, 7 liuotinpulloa à 115 ml, 7 annostelijaa ja 7 muovipussia käsisuojana käytettäväksi.

Valmisteen kuvaus:

Tabletti: kellertävä, pyöreä ja kaksoiskupera tabletti. Solubletin halkaisija on 9 mm ja paino noin 0,3 g.
Liuotin: kirkas, väritön neste.

Ks. kohta Annostus ja antotapa.

ENTOCORT tabletti ja liuotin peräruiskesuspensiota varten
2 mg 7 x 2 mg

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti (208).
• Peruskorvaus (40 %).

A07EA06

29.06.2023