FLUMAZENIL HAMELN injektio-/infuusioneste, liuos 0,1 mg/ml

1 ml injektio/infuusionestettä sisältää 0,1 mg flumatseniilia.
5 ml:n ampulli sisältää 0,5 mg flumatseniilia.
10 ml:n ampulli sisältää 1,0 mg flumatseniilia.

Apuaine, joiden vaikutus tunnetaan:
Tämä valmiste sisältää noin 3,7 mg natriumia/ml flumatseniili-injektio/infuusionestettä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektio-/infuusioneste, liuos.

Flumatseniili on tarkoitettu bentsodiatsepiinien aiheuttaman sedatiivisen vaikutuksen täydelliseen tai osittaiseen kumoamiseen. Sitä voidaan käyttää anestesiassa ja tehohoidossa seuraavissa tilanteissa:

Anestesiassa

• hypnoottisten rauhoittavien vaikutusten lopettaminen yleisessä bentsodiatsepiineilla aikaansaadussa ja/tai ylläpidetyssä anestesiassa sairaalapotilailla,
• bentsodiatsepiinien rauhoittavan vaikutuksen kumoaminen avohoito- ja sairaalapotilaiden lyhytaikaisissa diagnostisissa ja terapeuttisissa toimenpiteissä,
• bentsodiatsepiinien aiheuttaman tietoisen rauhoitustilan kumoamiseksi yli 1-vuotiailla lapsilla.

Tehohoidossa:

• bentsodiatsepiinien keskushermostovaikutusten spesifinen kumoaminen (luonnollisen hengityksen palauttamiseksi).
• joko yksin tai pääasiassa bentsodiatsepiinin aiheuttaman intoksikaation tai yliannostuksen diagnosoinnissa ja hoidossa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Annostus

Aikuiset
Anestesia
Suositeltava aloitusannos on 0,2 mg laskimoon 15 sekunnin ajan. Jos haluttua tajunnan tilaa ei saavuteta 60 sekunnin kuluessa, voidaan antaa toinen 0,1 mg:n annos. Tämä voidaan toistaa 60 sekunnin välein tarpeen mukaan, mutta korkeintaan 1,0 mg:n annokseen asti. Tavallinen annos on 0,3–0,6 mg, mutta tämä voi vaihdella potilaskohtaisesti ja käytetyn bentsodiatsepiinin mukaan.

Tehohoito
Suositeltu alkuannos on 0,3 mg laskimoon annettuna. Jos haluttua tajunnan tilaa ei saavuteta 60 sekunnin sisällä, voidaan antaa toinen 0,1 mg:n annos. Tämä voidaan toistaa 60 sekunnin välein tarpeen mukaan, mutta korkeintaan 2 mg:n annokseen asti tai kunnes potilas herää. Jos uneliaisuus palautuu, voidaan antaa toinen bolusinjektio. (0,1 - 0,4 mg tunnissa) laskimonsisäisenä infuusiona on osoittautunut käyttökelpoiseksi. Infuusionopeus tulisi sovittaa yksilöllisesti halutun sedaatioasteen mukaisesti.

Jos toistuvilla annoksilla ei selvästi ole vaikutusta potilaan tajunnan tasoon tai hengitykseen, on otettava huomioon muu etiologia.
Infuusio tulee keskeyttää 6 tunnin välein re-sedaation toteamiseksi.

Vieroitusoireiden välttämiseksi tehohoitopotilailla, jotka ovat pitkään saaneet suuria bentsodiatsepiiniannoksia, flumatseniiliannos on sovitettava yksilöllisesti ja injektio annettava hitaasti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Erityisryhmät

Vanhukset:
Koska käytöstä vanhuksilla ei ole tietoja, on otettava huomioon, että he ovat yleensä herkempiä lääkkeiden vaikutuksille ja heidän hoitonsa edellyttää varovaisuutta.

Munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavat:
Flumatseniili metaboloituu pääosin maksassa. Maksan vajaatoimintaa sairastavilla flumatseniilin eliminaatio saattaa viivästyä, minkä vuoksi suositellaan annoksen huolellista titrausta. Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville annoksen muuttaminen ei ole tarpeen.

Pediatriset potilaat
Lapset (yli 1-vuotiaat)
Bentsodiatsepiinien aiheuttaman tietoisen rauhoitustilan kumoamiseksi >1-vuotiailla lapsilla suositellaan alkuannokseksi 0,01 mg/kg (enintään 0,2 mg), joka annetaan laskimoon 15 sekunnininjektiona. Jos haluttua tajunnantasoa ei saavuteta seuraavan 45 sekunnin aikana, voidaan antaa 0,01 mg/kg lisäinjektio (enintään 0,2 mg) ja toistaa tämä 60 sekunnin välein tarpeen vaatiessa (enintään 4 kertaa) korkeintaan 0,05 mg/kg:n tai 1 mg:n totaaliannokseen asti, valiten näistä alhaisempi annos. Annoksen tulisi olla yksilöity potilaan vasteen mukaan. Flumatseniilin toistuvan käytön turvallisuudesta ja tehokkuudesta lasten re-sedaatiossa ei ole tietoja.

Alle 1-vuotiaat lapset:
Kokemusta flumatseniilin käytöstä alle 1-vuotiaille on rajoitetusti. Tämän vuoksi flumatseniilia tulee antaa alle 1-vuotiaille ainoastaan, jos odotettavissa oleva hyöty ylittää mahdolliset riskit.

Antotapa

Flumatseniili on annettava laskimoon anestesiologin tai muun anestesiologiaan perehtyneen lääkärin toimesta.
Flumatseniili voidaan antaa infuusiona (ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon).
Valmistetta voidaan antaa muiden elvytystoimenpiteiden yhteydessä.

• yliherkkyys flumatseniilille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• potilaat, joille on annettu bentsodiatsepiineja mahdollisesti hengenvaarallisen tilan hallitsemiseksi (esim. kohonnut aivopaine tai status epilepticus)

Valmistetta ei suositella käytettäväksi lapsilla muun kuin tietoisen rauhoittamisen kumoamisessa, koska tuloksia vertailevista tutkimuksista ei ole käytettävissä. Kunnes saatavilla on riittävästi tietoa, flumatseniilia ei saa käyttää 1-vuotiaille tai tätä nuoremmille lapsille, elleivät potilaalle aiheutuvat riskit (erityisesti tahattoman yliannostuksen tapauksessa) ole pienempiä kuin hoidon tuomat hyödyt.

• Eliminaatio voi viivästyä maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.
• Potilaan tilaa on seurattava riittävän pitkään perustuen käytetyn bentsodiatsepiinin annokseen ja vaikutuksen kestoon. (EKG, pulssi, oksimetria, potilaan vireystila ja muut elintoiminnot, kuten sydämen syke, hengitys ja verenpaine).
• Flumatseniili kumoaa spesifisesti bentsodiatsepiinien vaikutukset. Vaikutus ei tästä syystä ole odotettavissa mikäli sedaatio on jonkun muun aineen aiheuttama.
• Jos flumatseniilia annetaan anestesian aikana leikkauksen loppuvaiheessa, perifeerisesti vaikuttavien lihasrelaksanttien vaikutuksen tulee olla täysin hävinnyt.
• Flumatseniilin vaikutus ei tavallisesti kestä yhtä kauan kuin bentsodiatsepiinien vaikutus, joten rauhoittava vaikutus saattaa palautua. Tämän vuoksi potilaan tilaa on seurattava, mieluiten teho-osastolla, kunnes flumatseniilin vaikutuksen voidaan olettaa olevan hävinnyt.
• Suuren riskin potilailla bentsodiatsepiinisedaation etuja on punnittava nopeasta heräämisestä aiheutuviin riskeihin nähden. Joidenkin (esim. sydänvaivoista kärsivien) potilaiden kohdalla saattaa olla edullisempaa ylläpitää tiettyä rauhoittavaa tasoa varhaisessa leikkauksen jälkeisessä vaiheessa kuin antaa heidän täysin herätä.
• Nopeaa flumatseniili-injektiota suurina (yli 1 mg:n) annoksina tulisi välttää sellaisten potilaiden kohdalla, jotka ovat saaneet suuria bentsodiatsepiiniannoksia tai joilla on krooninen bentsodiatsepiinilääkitys milloin tahansa viikkoja ennen flumatseniilin antoa. Näille potilaille on nopea vähintään 1 mg injektio aiheuttanut vieroitusoireita, mukaan lukien sydämentykytystä, kiihtymystä, ahdistusta, mielialan vaihteluita sekä lievää sekavuutta ja aistivääristymiä
• Sellaisten potilaiden kohdalla, jotka ovat leikkausta edeltävässä vaiheessa levottomia tai joiden tiedetään kärsivän kroonisesta tai tilapäisestä ahdistuneisuudesta, flumatseniiliannos on sovitettava huolellisesti.
• Suurten leikkausten jälkeen, leikkauksen jälkeinen kipu on otettava huomioon. Voi olla parempi pitää potilasta kevyesti sedatoituna.
• Sellaisten potilaiden kohdalla, jotka saavat pitkäaikaishoitoa suurilla bentsodiatsepiiniannoksilla, flumatseniilin käytön tarjoamat edut on punnittava huolellisesti vieroitusoireiden riskiin verrattuna. Mikäli vieroitusoireita esiintyy huolimatta asianmukaisesta annostuksesta, tulee antaa yksilöllisesti titrattu pieni annos bentsodiatsepiinia (diatsepaami tai midatsolaami) hitaana injektiona laskimoon.
• Mahdollisen resedaation ja hengityslaman takia lapsia, joiden rauhoitukseen on aiemmin käytetty midatsolaamia, on seurattava vähintään 2 tuntia flumatseniilin annon jälkeen. Muiden sedatiivisten bentsodiatsepiinien kyseessä ollessa monitorointiaika on sovitettava odotetun vaikutuksen keston mukaan.
• Antagonistin käyttöä ei suositella sellaisten epilepsiapotilaiden kohdalla, jotka saavat pitkäaikaista bentsodiatsepiinihoitoa. Vaikka flumatseniililla on lievä antiepileptinen vaikutus, saattaa äkillinen antagonistivaikutus aiheuttaa kouristuksia epilepsiapotilaille.
• Flumatseniilin käyttö - bentsodiatsepiinin vaikutusten kumoamiseksi - potilaille, joilla on vakava aivovamma (ja/tai epävakaa aivopaine), saattaa aiheuttaa aivopaineen kohoamista.
• Erityisen varovainen pitää olla kun flumatseniilia käytetään usean lääkkeen yliannostustapauksessa. Varsinkin bentsodiatsepiinien ja syklisten masennuslääkkeiden myrkytystapausten yhteydessä flumatseniilin anto pahentaa tiettyjä toksisia vaikutuksia, kuten kouristuksia ja sydämen rytmihäiriöitä, joita nämä masennuslääkkeet aiheuttavat mutta joita esiintyy vähemmässä määrin yhteiskäytössä bentsodiatsepiinien kanssa.
• Potilaita, jotka ovat saaneet flumatseniilia betsodiatsepiinivaikutusten kumoamiseen, on seurattava uusiutuvan sedaation, hengityslaman tai muiden betsodiatsepiinin aiheuttamien jäännösvaikutusten varalta riittävän aikaa perustuen käytetyn bentsodiatsepiinin annokseen ja vaikutuksen kestoon. Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla voi ilmetä yllä mainittuja viiveellä esiintyviä vaikutuksia, siksi pidennetty tarkastelujakso voi olla tarpeen.
• Flumatseniilia ei suositella bentsodiatsepiiniriippuvuuden hoitoon tai pitkittyneiden bentsodiatsepiinivieroitusoireiden hoitoon.
• Flumatseniilin on todettu aiheuttavan paniikkikohtauksia potilaissa, joilla on aiemmin todettu paniikkihäiriöitä.
• Koska bentsodiatsepiinitoleranssi ja -riippuvuus on alkoholisteilla ja muilla lääkeriippuvaisilla henkilöillä suurempi, flumatseniilia on annettava näille potilasryhmille varoen.

Natriumpitoisuus:
Tämä valmiste sisältää noin 3,7 mg natriumia/ml flumatseniili-injektio/infuusionestettä.

• Jokainen 5 ml:n ampulli sisältää alle 1 mmol natriumia eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

• Jokainen 10 ml:n ampulli sisältää 37 mg natriumia, joka vastaa 2 % WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Flumatseniili kumoaa bentsodiatsepiinien keskushermostovaikutukset reseptoritasolla kilpailevan interaktion kautta. Flumatseniili estää myös bentsodiatsepiinireseptorin kautta vaikuttavien ei-bentsodiatsepiini-agonistien, kuten tsopiklonin, triatsolopyridatsiinin ja muiden vaikutukset. Flumatseniili ei kuitenkaan estä muulla tavoin vaikuttavien lääkeaineiden vaikutusta. Yhteisvaikutuksia muiden keskushermostoa lamaavien lääkeaineiden kanssa ei ole havaittu.
Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä flumatseniilia tahattomissa yliannostustapauksissa, sillä muiden samanaikaisesti käytettyjen psykotrooppisten lääkeaineiden (erityisesti trisyklisten antidepressanttien) toksiset vaikutukset saattavat voimistua bentsodiatsepiinivaikutuksen heikentyessä.
Jos flumatseniilia annetaan samanaikaisesti midatsolaami-, flunitratsepaami- ja lormetatsepaami-bentsodiatsepiinien kanssa, tämä ei vaikuta flumatseniilin farmakokineettisiin ominaisuuksiin. Flumatseniili ei vaikuta näiden bentsodiatsepiinien farmakokinetiikkaan.
Etanolin ja flumatseniilin välillä ei ole farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia.

Flumatseniilin antaminen hätätapauksissa raskauden ja imetyksen aikana ei ole vasta-aiheinen.

Raskaus
Flumatseniilia tulee käyttää raskauden aikana vain, jos mahdollinen hyöty potilaalle on suurempi kuin potentiaalinen riski sikiölle.

Imetys
Flumatseniilin erittymisestä rintamaitoon ei ole tietoja. Tämän vuoksi imettäminen tulee keskeyttää 24 tunnin ajaksi flumatseniilin antamisen jälkeen.

Hedelmällisyys
Vaikka eläinkokeissa ei ole todettu alkiotoksisia tai teratogeenisiä vaikutuksia, flumatseniilin raskaudenaikaisesta käytöstä mahdollisesti koituvia haittoja ihmiselle ei ole tutkittu (ks. Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Bentsodiatsepiinien sedatiivisen vaikutuksen kumoamiseksi flumatseniilia saaneita potilaita tulee neuvoa pidättäytymään autolla ajosta, vaarallisten koneiden käyttämisestä tai muista fyysistä tai henkistä valppautta vaativista tehtävistä vähintään 24 tunnin aikana sillä aiemmin annetun bentsodiatsepiinin vaikutus saattaa palata.

Flumatseniiliin yhdistetyt haittavaikutukset häviävät yleensä nopeasti ilman erityistä hoitoa.

Haittavaikutukset on luokiteltu seuraavasti:

Hyvin yleinen: ≥ 1/10
Yleinen: ≥ 1/100, < 1/10
Melko harvinainen: ≥ 1/1 000, < 1/100
Harvinainen: ≥ 1/10 000, < 1/1 000
Hyvin harvinainen: < 1/10 000)
Tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin

Alla mainittuja haittavaikutuksia on raportoitu.

Immuunijärjestelmä
Yleinen: allerginen reaktio
Harvinainen: vakavat yliherkkyysreaktiot, (mukaan lukien anafylaksia)

Psyykkiset häiriöt
Yleinen: Ahdistuneisuus*, mielialan muutokset, unettomuus, uneliaisuus.
Melko harvinainen Pelko

Tuntematon: Vieroitusoireet (esim. kiihtymys, ahdistus, mielialan vaihtelut, sekavuus, aistivääristymät, takykardia, huimaus ja hikoilu), 1 mg:n tai suurempien annosten nopean injektion jälkeen potilailla, jotka ovat saaneet suuria annoksia ja/tai altistuneet pitkäaikaisesti bentsodiatsepiineille, joka on päättynyt viikon sisällä ennen flumatseniilin antoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet); paniikkikohtaukset (potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt paniikkireaktioita); epänormaali itkuisuus, kiihtymys, aggressiiviset reaktiot. (Haittavaikutusprofiili lapsilla on yleensä samanlainen kuin aikuisilla. Kun flumatseniilia on käytetty tietoisen rauhoittamisen kumoamiseen, on epänormaalia itkuisuutta, kiihtymystä ja aggressiivisia reaktioita raportoitu).

Hermosto
Yleinen: Huimaus, päänsärky, levottomuus*, vapina, suun kuivuminen, hyperventilaatio, puheen häiriöt, parestesiat.
Melko harvinainen: Kouristukset (sellaisten potilaiden kohdalla, jotka sairastavat epilepsiaa tai vakavaa maksan vajaatoimintaa, useimmiten pitkäaikaisen bentsodiatsepiinihoidon tai monien lääkevalmisteiden väärinkäytön jälkeen, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Silmät
Yleinen: Kahtena näkeminen, karsastaminen, lisääntynyt kyynelnesteen eritys.

Kuulo ja tasapainoelin
Melko harvinainen: Kuulohäiriöt.

Sydän
Yleinen: Sydämentykytys*
Melko harvinainen: Tiheälyöntisyys tai harvalyöntisyys, ekstrasystole eli lisälyöntisyys.

Verisuonisto
Yleinen: Punastuminen, hypotensio eli matala verenpaine, ortostaattinen hypotensio, ohimenevä kohonnut verenpaine (herätessä).

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
Melko harvinainen: Hengenahdistus, yskä, nenän tukkoisuus, rintakipu.

Ruoansulatuselimistö
Hyvin yleinen: Pahoinvointi (nukutuksen aikana).
Yleinen: Oksentelu (nukutuksen aikana), nikotus.

Iho ja ihonalainen kudos
Yleinen: Hikoilu.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
Yleiset: Injektiopaikan kipu.
Melko harvinaiset: Vilunväristykset.
Harvinainen: vakavat yliherkkyysreaktiot (mukaan lukien anafylaksia).

* nopeasti annetun injektion jälkeen, ei yleensä vaatinut hoitoa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 Fimea

Usean lääkkeen yliannostustapauksissa, erityisesti jos potilas on käyttänyt syklisiä masennuslääkkeitä, toksisia vaikutuksia (kuten kouristuksia ja sydämen rytmihäiriöitä) voi ilmaantua kumottaessa bentsodiatsepiinin vaikutukset flumatseniililla.

Akuutista flumatseniiliyli-annostuksesta ihmisillä on rajoitetusti kokemuksia.

Erityistä vastalääkettä flumatseniiliyli-annostukseen ei ole. Hoitona on käytettävä yleisiä tukitoimenpiteitä, kuten elintoimintojen seurantaa ja potilaan kliinisen tilan tarkkailua.

Flumatseniilista johtuvia yliannostusoireita ei ole havaittu edes annettaessa 100 mg laskimonsisäisesti.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut lääkevalmisteet, Antidootit, ATC-koodi: V03AB25

Flumatseniili on imidatsobentsodiatsepiinin ja bentsodiatsepiinin vastavaikuttajalääke, joka estää vaikuttavien aineiden vaikutuksen kilpailemalla bentsodiatsepiinireseptorista. Bentsodiatsepiinien paradoksaalisten reaktioiden heikkenemistä on todettu.

Eläinkokeissa on todettu, että flumatseniili ei kumoa sellaisten aineiden vaikutusta, jotka eivät vaikuta bentsodiatsepiinireseptorien kautta (kuten barbituraatit, GABA-analogit ja adenosiinireseptorin agonistit). Ei-bentsodiatsepiini-lääkkeiden, esim. syklopyrrolonit (tsopikloni) ja triatsolopyridatsiinit, vaikutus estyy.

Bentsodiatsepiinien hypnoottinen ja sedatiivinen vaikutus kumoutuu nopeasti (1-2 minuutin kuluessa) flumatseniilin laskimonsisäisen annon jälkeen. Vaikutus saattaa ilmetä uudelleen joidenkin tuntien kuluttua, riippuen vaikuttaja- ja vastavaikuttajalääkkeen eliminaationopeuden erosta.

Flumatseniililla on mahdollisesti lievästi agonistinen (esim. kouristuksia ehkäisevä) vaikutus.

Flumatseniili sai aikaan vieroitusreaktioita, mukaan lukien kouristuskohtauksia, eläimissä, jotka saivat flumatseniilia pitkäaikaishoitona.

Jakaantuminen:
Flumatseniili on heikko lipofiilinen emäs, joka on 50%:sesti sitoutunut plasman proteiineihin, joista albumiinin osuus on kaksi kolmannesta. Flumatseniili jakaantuu laajalti ekstravaskulaaritilaan. Plasman flumatseniilikonsentraatioiden puoliintumisaika on jakaantumisvaiheessa 4 - 15 minuuttia. Jakaantumistilavuus vakaassa tilassa (Vss) on 0,9-1,1 l/kg.

Biotransformaatio:
Flumatseniili metaboloituu suurelta osin maksassa. Karboksyylihappometaboliitti (pääasiallisena aineenvaihdunnan tuotteena) todettiin plasmasta (vapaassa muodossa) ja virtsasta (vapaassa ja konjugoituneessa muodossa).
Tällä metaboliitilla ei farmakologisissa tutkimuksissa todettu olevan minkäänlaista bentsodiatsepiiniagonistista tai antagonistista vaikutusta.

Eliminaatio:
Flumatseniili ei käytännöllisesti katsoen erity virtsaan muuttumattomana, mikä viittaa lääkkeen täydelliseen metaboloitumiseen elimistössä. Radioaktiivisesti merkitty lääke eliminoituu täydellisesti 72 tunnin kuluessa, jolloin 90 – 95% radioaktiivisuudesta todetaan virtsassa ja 5 – 10% ulosteessa. Eliminaatio on nopeaa, kuten lyhyt 40 – 80 minuutin puoliintumisaika osoittaa. Flumatseniilin kokonaisplasmapuhdistuma on 0,8 – 1,0 l/h/kg, mikä on lähes kokonaan maksan metaboliasta johtuvaa.
Flumatseniilin farmakokinetiikka riippuu annoksesta terapeuttisella annosvälillä 100 mg:aan asti.
Ravinnonotto laskimonsisäisen flumatseniili-infuusion aikana lisää puhdistumaa 50%:lla, mikä johtuu mitä todennäköisimmin veren lisääntyvästä virtauksesta maksassa ravinnon nauttimisen seurauksena.

Erityisten potilasryhmien farmakokinetiikka:

Vanhukset:
Flumatseniilin farmakokinetiikka vanhuksissa ei eroa nuorten aikuisten farmakokinetiikasta.

Maksan vajaatoiminnasta kärsivät potilaat:
Flumatseniilin puoliintumisaika on pitempi (70 – 210 %:n lisä) potilailla, joiden maksan toiminta on kohtalaisesti tai tuntuvasti heikentynyt, ja kokonaispuhdistuma on alhaisempi (57 – 74 %) kuin normaaleilla terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä.

Munuaisten vajaatoiminnasta kärsivät potilaat:
Flumatseniilin farmakokinetiikka munuaisten heikentyneestä toiminnasta kärsivien potilaiden tai hemodialyysipotilaiden kohdalla ei eroa normaalien terveiden vapaaehtoisten koehenkilöiden farmakokinetiikasta.

Pediatriset potilaat:
Yli 1-vuotiailla lapsilla eliminaation puoliintumisaika on lyhyempi ja vaihtelee enemmän kuin aikuisilla, puoliintumisaika on noin 40 minuuttia ja vaihteluväli 20–75 minuuttia Puhdistuma ja jakaantumistilavuus yhtä painokiloa kohti ovat verrattavissa aikuisten vastaaviin arvoihin.

Altistus flumatseniilille tiineysajan myöhäisvaiheessa samoin kuin peri- ja postnataalivaiheessa aiheutti käyttäytymismuutosten ohella hippokampuksen bentsodiatsepiinireseptoritiheyden kasvua rottien jälkeläisissä. Näiden havaintojen vaikutusta ei pidetä oleellisena, jos valmistetta käytetään ohjeiden mukaisesti hyvin lyhyen ajan.

natriumedetaatti
väkevä etikkahappo
natriumkloridi
natriumhydroksidi pH:n säätämiseen
injektionesteisiin käytettävä vesi

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

3 vuotta.

Kestoaika avaamisen jälkeen
Avaamisen jälkeen valmiste on käytettävä välittömästi.

Kestoaika laimentamisen jälkeen
Valmisteen on osoitettu säilyvän kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 24 tuntia 25 °C:ssa.

Mikrobiologisista syistä valmiste tulisi käyttää välittömästi. Ellei valmistetta käytetä heti, säilytysaika ja -olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä nämä normaalisti saa ylittää 24:ää tuntia 2 – 8 °C:ssa, paitsi jos laimentaminen on tehty kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytä alle 25 °C. Ei saa jäätyä.
Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FLUMAZENIL HAMELN injektio-/infuusioneste, liuos
0,1 mg/ml (L:ei) 5 x 5 ml (13,94 €)

PF-selosteen tieto

Pahvikotelo sisältäen 5 tai 10 tyypin I lasiampullia, joissa 5 ml injektio-/infuusioneste, liuos.
Pahvikotelo sisältäen 5 tai 10 tyypin I ampullia, joissa 10 ml injektio-/infuusioneste, liuos.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas ja väritön liuos.

Tämä lääkevalmiste on tarkoitettu ainoastaan kertakäyttöön. Käyttämätön liuos on hävitettävä.
Liuos on tarkastettava silmämääräisesti ennen käyttöä. Vain kirkasta liuosta, jossa ei ole näkyviä hiukkasia, tulee käyttää.

Annettaessa flumatseniilia infuusiona se on laimennettava ennen käyttöä. Laimentamista varten voidaan käyttää seuraavia infuusioliuoksia: 9 mg/ml (0,9%) NaCl, 50 mg/ml (5%) glukoosi, 4,5 mg/ml (0,45%) NaCl + 25 mg/ml (2,5%) glukoosi (10, 20 tai 50 ml Flumazenil hameln 0,1 mg/ml 500 ml:ssa liuosta). Flumatseniilin yhteensopivuutta muiden kuin yllä mainittujen infuusioliuosten kanssa ei ole varmistettu.

Laskimonsisäiseen infuusioon tarkoitetut liuokset tulee hävittää 24 tunnin kuluttua.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

FLUMAZENIL HAMELN injektio-/infuusioneste, liuos
0,1 mg/ml 5 x 5 ml

• Ei korvausta.

V03AB25

11.06.2020