DOBUTAMIN HAMELN infuusiokonsentraatti, liuosta varten 12,5 mg/ml

Yksi ampulli Dobutamin Hameln-valmistetta sisältää dobutamiinihydrokloridia määrän, joka vastaa 250 mg dobutamiinia.

20 ml:n ampulli:
1 ml sisältää 12,5 mg dobutamiinia.

Apuaine, joiden vaikutus tunnetaan:
Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per 20 ml eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten

Dobutamiini on tarkoitettu potilaille, jotka tarvitsevat inotrooppista tukea alentuneesta pumppausvoimasta johtuvaa sydämen vajaatoimintaa hoidettaessa.

Sydämen vajaatoimintana ja vaikeana hypotensiona ilmenevän kardiogeenisen sokin ja septisen sokin yhteydessä voidaan dopamiinin lisäksi antaa dobutamiinia silloin kun potilaiden kammiofunktio on heikentynyt, kammion täyttöpaine noussut ja systeemisen verenkierron vastus lisääntynyt.

Dobutamiinia voidaan myös käyttää sydänlihasiskemian ja elinvoimaisen sydänlihaksen toteamiseen kaikukardiografisella tutkimuksella (dobutamiinirasituskaikukardiografia) silloin, kun potilaiden fyysinen rasitus ei ole mahdollista tai se ei tuota riittävästi merkittävää tietoa.

Pediatriset potilaat
Dobutamiini on tarkoitettu käytettäväksi kaikissa pediatrisissa ikäryhmissä (vastasyntyneistä 18-vuotiaisiin) inotrooppisena tukena sydämen heikkoon pumppaustehoon liittyvissä hypoperfuusiotiloissa kompensoitumattoman sydämen vajaatoiminnan seurauksena, sydänleikkauksen jälkeen, sydänlihassairauksissa sekä kardiogeenisen tai septisen sokin yhteydessä.

Vain sairaalakäyttöön.

Annostus

Dobutamiiniannos tulee sovittaa yksilöllisesti.

Käytettävä infuusionopeus riippuu potilaan hoitovasteesta ja todetuista haittavaikutuksista.

Aikuiset:
Aikaisempien kokemusten perusteella suurin osa potilaista reagoi annostukseen 2,5–10 mikrog/kg/min. Joissakin yksittäistapauksissa on käytetty korkeintaan 40 mikrog/kg/min annostusta.

Pediatriset potilaat:

Kaikissa ikäryhmissä (vastasyntyneistä 18-vuotiaisiin) suositellaan käytettäväksi aloitusannosta 5 mikrogrammaa/kg/minuutti, joka säädetään kliinisen vasteen mukaan annokseen 2–20 mikrog/kg/minuutti. Silloin tällöin vaste saavutetaan jo alhaisemmallakin annoksella 0,5–1,0 mikrog/kg/minuutti.

On syytä uskoa, että lasten kohdalla pienin tehokas annos on korkeampi kuin aikuisilla. Suuria annoksia käytettäessä on noudatettava varovaisuutta, sillä on syytä uskoa myös, että suurin siedettävä annos on alhaisempi lapsilla kuin aikuisilla. Eniten haittavaikutuksia (erityisesti takykardiaa) ilmenee käytettäessä annoksia, jotka ovat vähintään 7,5 mikrog/kg/minuutti. Haittavaikutukset voidaan kuitenkin nopeasti kumota hidastamalla infuusionopeutta tai keskeyttämällä infuusio.

Pediatristen potilaiden välillä on havaittu huomattavia vaihteluja sekä hemodynaamisen vasteen (”kynnyksen”) aikaansaamiseksi tarvittavan plasman pitoisuuden suhteen että suurenevilla plasman pitoisuuksilla saavutettavan hemodynaamisen vasteen nopeuden suhteen. Tämä osoittaa, ettei lapsille tarvittavaa annosta voida määrittää ennakolta ja että se on titrattava lasten oletettavasti pienemmän ”terapeuttisen leveyden” huomioon ottamiseksi.

Taulukot, joista näkyy eri alkupitoisuuksien yhteydessä käytettävät infuusionopeudet eri annostuksille:

Annostus käytettäessä jatkuvaan infuusioon tarkoitettua infuusiolaitetta
Yksi Dobutamin Hameln 12,5 mg/ml (250 mg/20 ml) ampulli laimennettuna 500 ml:n liuostilavuuteen (lopullinen pitoituus 0,5 mg/ml)

Annostus käytettäessä infuusiopumppua

Yksi Dobutamin Hameln 12,5 mg/ml (250 mg/20 ml) ampulli laimennettuna 50 ml:n liuostilavuuteen (lopullinen pitoisuus 5 mg/ml).

Käytettävä pumppu tulee valita annettavan määrän ja antotavan mukaan.

Yksityiskohtaiset ohjeet laimentamiseen sopivista infuusionesteistä: ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Rasituskammiokardiografiassa dobutamiini-infuusioannosta suurennetaan vähitellen.
Tällä hetkellä yleisimmin käytetty annosteluohjelma aloitetaan annoksella 5 mikrog/kg/min. Dobutamiiniannostusta lisätään kolmen minuutin välein 10, 20, 30 ja 40 mikrog:aan/kg/min kunnes diagnostinen päätetapahtuma saavutetaan (ks. antotapa ja hoidon kesto).
Jos päätetapahtumaa ei saavuteta, sydämen lyöntitiheyden nostamiseksi voidaan antaa 0,5 – 2 mg atropiinisulfaattia jaettuna 0,25 – 0,5 mg:n annoksiin minuutin välein. Vaihtoehtoisesti voidaan dobutamiinin infuusionopeus nostaa annokseen 50 mikrog/kg/min.

Käyttökokemukset lasten ja nuorten hoidosta rajoittuvat positiiviseen inotrooppiseen hoitoon.

Antotapa

Dobutamin Hameln 12,5 mg/ml (250 mg/20 ml)
Infuusiokonsentraatti täytyy laimentaa ennen antoa potilaalle. Tarkoitettu annettavaksi ainoastaan laskimonsisäisenä infuusiona.

Dobutamin Hameln-valmistetta voidaan antaa laskimonsisäisenä infuusiona myös laimennuksen jälkeen. Sopivia infuusionesteitä ovat 5 % glukoosi, 0,9 % natriumkloridi tai 0,45 % natriumkloridi/5 % glukoosi. (Laimentamista koskevat yksityiskohtaiset ohjeet: ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet) Laimennokset tulee valmistaa vasta juuri ennen käyttöä.
(Säilyvyyttä koskevat ohjeet löytyvät kohdasta Kestoaika)

Lyhyen puoliintumisajan vuoksi dobutamiini on annettava jatkuvana laskimonsisäisenä infuusiona.

On suositeltavaa, että dobutamiini-annosta vähennetään vähitellen ennen hoidon lopettamista.

Lääkäri päättää hoidon keston, joka tulee valita kliinisten vaatimusten mukaan ja jonka tulee olla mahdollisimman lyhyt.

Toleranssia saattaa kehittyä yli 72 tuntia kestävän käytön aikana, ja tällöin on tarpeen suurentaa annosta.

Dobutamiinin käytön aikana on seurattava jatkuvasti potilaan sydämen lyöntitiheyttä ja rytmiä, verenpainetta ja virtsaamista sekä infuusionopeutta. Myös sydämen minuuttitilavuutta ja keuhkokapillaarien kiilapainetta on seurattava, mikäli se on mahdollista.

Pediatriset potilaat: Infuusiopumpun kautta annettavaa jatkuvaa infuusiota varten valmiste laimennetaan pitoisuuteen 0,5–1 mg/ml (max 5 mg/ml, jos potilaalla on nesterajoitus) 5-prosenttisella glukoosilla tai 0,9-prosenttisella natriumkloridilla. Liuokset, joiden pitoisuus on korkeampi, annetaan infuusiona ainoastaan keskuslaskimokatetrin kautta. Dobutamiini-laskimoinfuusio ei sovellu käytettäväksi bikarbonaattiliuosten eikä muiden väkevien emäksisten liuosten kanssa.

Vastasyntyneiden tehohoito: 30 mg valmistetta/painokilo laimennetaan siten, että infuusionesteen lopputilavuudeksi tulee 50 ml. Kun laskimoinfuusio annetaan nopeudella 0,5 ml/h, annoksen suuruus on 5 mikrogrammaa/kg/minuutti.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Vain lääkäri, jolla on riittävästi kokemusta sydämen rasituskokeista, saa antaa dobutamiinia sydänlihasiskemian ja suorituskyvyn diagnosointiin. Potilasta on seurattava jatkuvasti kaikkien seinämäalueiden kaikukardiografian sekä EKG-käyrän ja verenpaineen mittauksen avulla.
Rasituskokeen aikana käytössä on oltava tarvittavat valvontalaitteet sekä ensiaputarvikkeet (esim. defibrillaattori, laskimonsisäisesti annettavat beetasalpaajat, nitraatit jne.) ja läsnä on oltava elvytyskoulutuksen saanut henkilökunta.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Dobutamiinia ei tule käyttää

• jos potilas on yliherkkä vaikuttavalle aineelle dobutamiinille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• jos potilaalla on mekaaninen kammion täyttymis- ja/tai tyhjentymiseste kuten sydämen tamponaatio, konstriktiivinen perikardiitti, hypertrofis-obstruktiivinen kardiomyopatia, vaikea aorttastenoosi.
• hypovoleemisten tilojen yhteydessä.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Dobutamiinia ei tule käyttää sydänlihasiskemian ja suorituskyvyn diagnosointiin, jos

• potilaalla on tuore, 30 päivän aikana ilmennyt sydäninfarkti.
• potilaalla on epästabiili angina pectoris.
• potilaalla on vasemman sepelvaltimon ahtauma.
• potilaalla on hemodynaamisesti merkittävä vasemman kammion tyhjenemiseste mukaan lukien hypertrofis-obstruktiivinen kardiomyopatia.
• potilaalla on hemodynaamisesti merkittävä läppävika.
• potilaalla on vaikea sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokitus III tai IV).
• potilaalla on alttius kroonisiin rytmihäiriöihin tai hänellä on ollut aikaisemmin dokumentoituja ja kliinisesti merkittäviä tai kroonisia rytmihäiriöitä, erityisesti toistuva, pysyvä kammiotakykardia.
• potilaalla on merkittäviä johtumishäiriöitä.
• potilaalla on akuutti perikardiitti, myokardiitti tai endokardiitti.
• potilaalla on aortan dissekoituma.
• potilaalla on aortta-aneurysma.
• riittävää ultraäänitutkimusta ei ole mahdollista tehdä.
• potilaalla on huonosti hallittu verenpainetauti.
• potilaalla on kammion täyttymiseste (konstriktiivinen perikardiitti, sydämen tamponaatio).
• potilaalla on hypovolemia.
• potilaalla on aikaisemmin esiintynyt yliherkkyyttä dobutamiinille.

Huom:
Atropiinia käytettäessä on otettava huomioon atropiinin vasta-aiheet.

Dobutamiinia ei tule käyttää keuhkoastmapotilailla, jotka ovat yliherkkiä sulfiiteille.

Dobutamiinihoidon yhteydessä on havaittu paikallista sepelvaltimovirtauksen lisääntymistä tai vähenemistä, jotka voivat vaikuttaa sydänlihaksen hapentarpeeseen. Sepelvaltimotautia potevilla potilailla taudinkuva saattaa heikentyä, erityisesti silloin, kun dobutamiinihoidon aikana esiintyy huomattavaa sydämen lyöntitiheyden ja/tai verenpaineen nousua. Aivan kuten kaikkien positiivisten inotrooppien kohdalla myös dobutamiinin käyttö iskeemisen sydänsairauden yhteydessä on päätettävä tapaus kerrallaan.

Rytmihäiriöriskin vuoksi ja koska sydänlihaksen dysfunktion pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä, inotrooppien tavoin vaikuttavia aineita, kuten dobutamiinia, tulisi käyttää varoen akuutin sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Kaliumtasoa on seurattava, sillä seerumin kaliumtaso voi muuttua.

Toleranssia (lääkkeen vaikutuksen heikkenemistä) saattaa kehittyä yli 72 tuntia kestävän käytön aikana, ja tällöin on tarpeen suurentaa annosta.

Jyrkkää verenpaineen laskua (hypotensio) on satunnaisesti todettu dobutamiinihoidon yhteydessä. Yleensä annoksen pienentäminen tai infuusion keskeyttäminen palauttaa verenpaineen nopeasti normaalitasolle, mutta joskus harvoin interventio on tarpeen eikä palautuminen välttämättä tapahdu välittömästi.

Dobutamiini voi haitata kloramfenikolin HPLC-määritystä.

Pediatriset potilaat
Dobutamiinia on annettu lapsille sydämen heikkoon pumppaustehoon liittyvissä hypoperfuusiotiloissa kompensoitumattoman sydämen vajaatoiminnan seurauksena, sydänleikkauksen jälkeen, sydänlihassairauksissa sekä kardiogeenisen ja septisen sokin yhteydessä. Jotkut dobutamiinihydrokloridin hemodynaamisista vaikutuksista saattavat lapsilla olla määrällisesti tai laadullisesti erilaisia kuin aikuisilla. Sydämen lyöntitaajuuden kiihtyminen ja verenpaineen kohoaminen näyttää olevan yleisempää ja voimakkaampaa lapsilla. Keuhkokapillaarien kiilapaine ei välttämättä laske lapsilla samalla tavoin kuin aikuisilla, vaan se saattaa jopa kohota, varsinkin alle vuoden ikäisillä lapsilla. Vastasyntyneen sydän- ja verisuonijärjestelmän on raportoitu olevan vähemmän herkkä dobutamiinille ja valmisteen verenpainetta laskevaa vaikutusta todetaan ilmeisesti useammin aikuispotilailla kuin pienillä lapsilla.

Dobutamiinin käyttöä lapsille on siis tarkkailtava huolellisesti, ottaen huomioon nämä farmakodynaamiset ominaisuudet.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Koska dobutamiinirasituskokeeseen voi liittyä hengenvaarallisia komplikaatioita, dobutamiinin käytöstä saa päättää vain lääkäri, jolla on riittävästi kokemusta dobutamiinin käytöstä tässä indikaatiossa.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia on lopetettava, kun saavutetaan jokin seuraavista diagnostisista päätetapahtumista:

• iän mukaan arvioitu maksimisyke [220-ikä vuosina)x 0,85],
• systolisen paineen lasku > 20 mmHg,
• verenpaine > 220/120 mmHg,
• etenevät oireet (angina pectoris, dyspnea, heitehuimaus, ataksia),
• paheneva rytmihäiriö (kammioperäiset häiriöt),
• pahenevat johtumishäiriöt,
• tuore seinämäliikehäiriö >1 seinämäsegmentissä (16-segmenttimalli),
• vasemman kammion jäännöstilavuuden lisääntyminen,
• repolarisaatiohäiriöiden kehittyminen (aiheuttajina horisontaalinen iskemia tai ST-segmentin lasku > 0,2 mV 80 (60) ms J-pisteen jälkeen perustasoon verrattuna, ST-segmentin etenevä tai monofaasinen nousu > 0,1 mV potilailla, joilla ei ole ollut sydänlihasinfarktia,
• tavoiteannoksen saavuttaminen.

Stressikardiomyopatia (takotsubo-oireyhtymä) on mahdollinen vakava komplikaatio käytettäessä dobutamiinia rasituskaikukardiografian aikana (ks. kohta Haittavaikutukset). Rasituskaikukardiografian aikana käytettävän dobutamiinin saa antaa ainoastaan lääkäri, jolla on kokemusta kyseisestä toimenpiteestä. Lääkärin on oltava valppaana tutkimuksen ja toipumisvaiheen aikana, ja hänen on oltava valmis asianmukaisiin hoitotoimenpiteisiin tutkimuksen aikana. Jos stressikardiomyopatiaa (takotsubo-oireyhtymä) ilmenee, dobutamiinin antaminen on lopetettava välittömästi.

Jos vakavia komplikaatiota ilmenee (ks. kohta Haittavaikutukset), dobutamiini-rasituskammiokardiografia on keskeytettävä välittömästi.

Dobutamin Hameln sisältää natriummetabisulfiittia (E223), joka voi harvoin aiheuttaa allergisia reaktioita (yliherkkyyttä) ja astman kaltaisia oireita (bronkospasmi).

Infuusion jälkeen potilasta on valvottava kunnes hänen tilansa on vakaa.

Koska dobutamiini on kilpaileva reseptorinsalpaaja, sen sympatomimeettiset vaikutukset voivat heikentyä silloin, kun sitä käytetään samanaikaisesti beetasalpaajien kanssa. Lisäksi alfa-agonistivaikutukset voivat johtaa perifeeriseen vasokonstriktioon, josta on seurauksena verenpaineen nousu.

Jos samanaikaisesti esiintyy alfareseptorinsalpausta, hallitsevat beetamimeettiset vaikutukset voivat aiheuttaa takykardiaa ja perifeerisen vasodilataation.

Ensisijaisesti laskimoihin vaikuttavat vasodilataattorit (esim. nitraatit, natriumnitroprussidit) voivat dobutamiinin samanaikaisen käytön aikana johtaa suurempaan sydämen minuuttitilavuuden nousuun sekä verisuonten ääreisvastuksen ja kammion täyttymispaineen huomattavampaan alenemiseen kuin yksittäin käytettyinä.

Dobutamiinin käyttö diabeetikoilla voi johtaa lisääntyneeseen insuliinitarpeeseen. Diabeetikkojen insuliiniarvot on mitattava dobutamiinihoidon alussa ja aina, kun infuusionopeutta muutetaan ja kun infuusio lopetetaan. Insuliiniannostusta on muutettava tarpeen vaatiessa.

Jos potilaalle annetaan samanaikaisesti ACE:n estäjiä (esim. kaptopriilia) ja suuria dobutamiiniannoksia, sydämen minuuttitilavuus saattaa nousta, mikä vaikuttaa sydänlihaksen hapenkulutukseen. Tällaisissa tapauksissa on raportoitu rintakipuja ja sydämen rytmihäiriöitä.

Dobutamiini yhdessä dopamiinin kanssa käytettynä aiheuttaa – dopamiiniannostuksesta riippuen ja yksittäiskäyttöön verrattuna – huomattavampaa verenpaineen nousua ja kammion täyttymispaineen laskua tai muuttumattomuutta.

Natriumbisulfiitti on erittäin reaktiivinen yhdiste. Siksi on varmistettava, että aineenvaihdunta hajottaa valmisteen kanssa samanaikaisesti annetun tiamiinin (B₁-vitamiini).

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa dobutamiinia yhdessä inhaloitavien anestesia-aineiden kanssa, sillä samanaikainen käyttö saattaa lisätä sydänlihaksen ärsytystä ja kammioekstrasystolian riskiä.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Jos potilas saa verisuonia laajentavaa hoitoa, erityisesti sydämen lyöntitiheyttä alentavia aineita kuten beetasalpaajia, iskeeminen reaktio rasitukseen on vähäisempi tai se saattaa puuttua kokonaan.
Tämän vuoksi verisuonia laajentava hoito voidaan joutua keskeyttämään 12 tuntia ennen dobutamiini-rasituskammiokardiografiaa.

Jos potilaalle annetaan korkeimman titratun dobutamiinimäärän yhteydessä myös atropiinia:
Haittavaikutusten mahdollisuus lisääntyy silloin, kun rasituskaikukardiografiaa jatketaan pitkään, dobutamiinin kokonaisannostus on suuri ja potilaalle annetaan samanaikaisesti atropiinia.

Koska riittävää tietoa dobutamiinin käytöstä ihmisillä raskauden aikana ei ole, eikä tiedetä, läpäiseekö valmiste istukan, tulee dobutamiinia käyttää raskauden aikana ainoastaan silloin, kun mahdolliset hyödyt ovat sikiölle mahdollisesti aiheutuvia riskejä suuremmat eikä muita turvallisia vaihtoehtoja hoidolle ole.
Koska ei tiedetä, erittyykö dobutamiini rintamaitoon, varovaisuutta on syytä noudattaa. Mikäli dobutamiinihoitoa pidetään välttämättömänä imettävälle äidille, imetys on keskeytettävä hoidon ajaksi.

Ei oleellinen.

Haittavaikutusten arviointi perustuu alla esitettyihin yleisyysluokkiin:

Hyvin yleinen: ≥ 1/10
Yleinen: ≥ 1/100, < 1/10
Melko harvinainen: ≥ 1/1 000, < 1/100
Harvinainen: ≥ 1/10 000, < 1/1 000
Hyvin harvinainen: < 1/10 000
Tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin

Veri ja imukudos
Yleinen: Eosinofilia, trombosyyttien aggregoitumisen estyminen (vain useita päiviä kestävän infuusion yhteydessä)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus
Hyvin harvinainen: Hypokalemia

Hermosto
Yleinen: Päänsärky

Sydän / Verisuonisto

Pediatriset potilaat
Haittavaikutuksia ovat systolisen verenpaineen kohoaminen, systeeminen hypertonia tai hypotonia, takykardia, päänsärky ja keuhkokapillaarien kiilapaineen nousu, joka johtaa keuhkostaasiin ja keuhkopöhöön, sekä sekundaariset vaivat.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Sydän / Verisuonisto

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
Yleinen: Bronkospasmi, hengästyminen

Ruoansulatuselimistö
Yleinen: Pahoinvointi

Ihon ja ihonalainen kudos
Yleinen: Iho-oireiden puhkeaminen
Hyvin harvinainen: Petekia

Luusto, lihakset ja sidekudos
Yleinen: Rintakehän kivut

Munuaiset ja virtsatiet
Yleinen: Lisääntynyt virtsaamistarve suurien annosten yhteydessä

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Muut haittavaikutukset
Levottomuus, pahoinvointi, päänsärky, parestesia, vapina, virtsapakko, kuumuuden tunne ja ahdistuneisuus, myoklooniset kouristukset.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA.

Yliannostuksen oireet
Oireet johtuvat yleensä beetareseptorien liiallisesta stimuloitumisesta. Oireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, ruokahaluttomuus, vapina, ahdistuneisuus, palpitaatio, päänsärky sekä angina pectoris -tyyppiset ja epäspesifiset rintakivut. Positiivinen inotrooppinen ja kronotrooppinen kardiaalinen vaikutus voi aiheuttaa hypertoniaa, sydämen eteisperäisiä ja kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja jopa kammiovärinää ja sydänlihasiskemiaa. Perifeerinen vasodilataatio voi aiheuttaa hypotoniaa.

Hoitotoimenpiteet yliannostustapauksissa
Dobutamiini metaboloituu nopeasti ja sen vaikutus kestää vain lyhyen ajan (puoliintumisaika 2 – 3 minuuttia).

Yliannostuksen sattuessa dobutamiinin anto tulee keskeyttää ja tarvittavat elvytystoimet on aloitettava välittömästi. Tehohoidossa olevan potilaan vitaalitoimintoja on valvottava ja ne on turvattava tarpeen vaatiessa ja oikeat verikaasujen tasot ja seerumin elektrolyyttiarvot on ylläpidettävä.

Vaikeat kammioperäiset rytmihäiriöt hoidetaan antamalla lidokaiinia tai jotain beetasalpaajaa (esim. propranololia).

Angina pectoriksen hoitoon voidaan käyttää kielen alle annettavaa nitraattia ja/tai mahdollisimman lyhytvaikutteista, suonensisäisesti annettavaa beetasalpaajaa (esim. esmololia).

Annostuksen vähentäminen tai infuusion lopettaminen ovat yleensä riittäviä toimenpiteitä hypertension yhteydessä.

Jos valmistetta otetaan vahingossa suun kautta, suusta tai ruoansulatuskanavasta tapahtuvan imeytymisen määrää ei voida ennustaa. Tällaisissa tilanteissa imeytymistä voidaan heikentää antamalla potilaalle aktiivihiiltä, joka tehoaa usein paremmin kuin oksennuslääkkeet tai vatsahuuhtelu.

Tehostetun diureesin, vatsaonteluhuuhtelun, hemodialyysin tai aktiivihiilen avulla tehdyn hemoperfuusion hyötyjä ei ole osoitettu dobutamiinin yliannostuksen yhteydessä.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Tavallisia annosteluohjelmia käytettäessä toksisia annoksia ei saavuteta edes kumulatiivisesti. Jos dobutamiinin diagnostisen käytön yhteydessä esiintyy vaikeita komplikaatioita, infuusio on lopetettava välittömästi ja potilaan riittävä hapensaanti ja keuhkotuuletus on varmistettava. Angina pectoriksen hoitoon tulee käyttää mahdollisimman lyhytvaikutteista, suonensisäisesti annettavaa beetasalpaajaa. Angina pectorista voidaan hoitaa tarvittaessa myös kielen alle annettavalla nitraatilla. Luokan I tai III antiarytmisia lääkkeitä ei tule käyttää.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Adrenergiset ja dopaminergiset lääkeaineet
ATC-koodi: C01CA07

Dobutamiini on rasemaattina annettava, synteettinen sympatomimeettinen amiini, joka muistuttaa rakenteeltaan isoproterenolia ja dopamiinia. Dobutamiinin positiivinen inotrooppinen vaikutus johtuu ensisijaisesti sen agonistisesta vaikutuksesta sydämen beeta₁- ja alfa₁-reseptoreihin. Se aiheuttaa kontraktiliteetin lisääntymistä sekä sydämen iskutilavuuden ja minuuttitilavuuden nousua. Dobutamiinilla on myös agonistinen vaikutus perifeerisiin beeta₂-reseptoreihin sekä vähemmässä määrin perifeerisiin alfa₂-reseptoreihin. Farmakologisen vaikutusprofiilin mukaan dobutamiinilla on positiivisia kronotrooppisia vaikutuksia sekä vaikutuksia ääreisverisuoniin. Nämä ovat kuitenkin vähemmän huomattavia kuin muilla katekoliamiineilla. Hemodynaamiset vaikutukset ovat annoksesta riippuvia. Sydämen minuuttitilavuus lisääntyy ensisijassa sydämen iskutilavuuden nousun vuoksi. Lyöntitiheyden nousua havaitaan erityisesti suurien annosten kohdalla. Vasemman kammion täyttymispaine ja systeemisen verenkierron vastus sekä suurien annosten yhteydessä myös keuhkoverenkierron vastus alenevat. Joissakin tapauksissa voidaan havaita systeemisen verenkierron vastuksen vähäistä nousua. Verenpaineen nousu on selitettävissä sydämen lisääntyneen ulosvirtauksen synnyttämän minuuttitilavuuden nousun vuoksi. Dobutamiinilla on suora vaikutus riippumatta synaptisista katekoliamiinipitoisuuksista. Se ei vaikuta dopamiinireseptoreihin ja päinvastoin kuin dopamiini sillä ei ole vaikutusta endogeenisen noradrenaliinin (norepinefriini) vapautumiseen.

Sinussolmukkeen palautumisaika ja AV-johtumisaika pienenevät. Dobutamiini voi lisätä taipumusta rytmihäiriöihin. Toleranssia on havaittu pitkän, yli 72 tunnin keskeytymättömän käytön yhteydessä. Dobutamiini vaikuttaa trombosyyttien toimintaan. Kuten kaikki positiiviset inotroopit myös dobutamiini lisää sydänlihaksen hapentarvetta. Kun keuhkoverenkierron vastus laskee ja verenkierto lisääntyy myös sellaisten keuhkorakkuloiden alueilla, joiden tuuletus on heikkoa (pulmonaalisen oikovirtauksen muodostuminen), hapensaanti voi joissakin tapauksessa heikentyä. Sydämen minuuttitilavuuden nousu ja siitä seuraavan sepelvaltimovirtauksen lisääntyminen kompensoivat yleensä tätä vaikutusta ja johtavat muihin positiivisiin inotrooppeihin verrattuna edulliseen happitasapainoon.

Dobutamiini on tarkoitettu potilaille, jotka tarvitsevat inotrooppista tukea alentuneesta pumppausvoimasta johtuvaa sydämen vajaatoimintaa hoidettaessa. Tämä vajaatoiminta saattaa johtua joko orgaanisesta sydänviasta tai liittyä sydänleikkaukseen erityisesti silloin, kun sydämen pumppausvoima on alentunut ja johtanut keuhkojen kiilapaineen nousuun.

Sydämen vajaatoiminnan ja samanaikaisen akuutin tai kroonisen sydänlihasiskemian yhteydessä dobutamiinia on annettava annoksina, jotta voidaan estää sydämen lyöntitiheyden ja/tai verenpaineen huomattava nousu. Jos näin ei tehdä, iskemian lisääntymistä ei voida sulkea pois erityisesti silloin, kun kammiotoiminta on suhteellisen hyvä.

Kliinisistä tuloksista mukaan lukien sairastuneisuus ja kuolleisuus on vain vähän tietoja. Pitkäaikaisvaikutuksista sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen ei toistaiseksi ole dokumentaatiota.

Dobutamiinilla ei ole suoraa dopaminergista vaikutusta munuaisverenkiertoon.

Pediatriset potilaat
Dobutamiinilla on myös inotrooppisia vaikutuksia lapsilla, mutta heillä hemodynaaminen vaste eroaa jonkin verran aikuisten vasteesta. Vaikka sydämen pumppausteho lapsilla lisääntyykin, systeeminen vaskulaarinen resistenssi ja kammion täyttöpaine pyrkivät laskemaan vähemmän ja sydämen lyöntitaajuus pyrkii kiihtymään ja valtimoverenpaine nousemaan lapsilla enemmän kuin aikuisilla. Keuhkokapillaarien kiilapaine saattaa nousta dobutamiini-infuusion aikana alle 12 kuukauden ikäisillä tai sitä nuoremmilla lapsilla.

Sydämen pumppausteho alkaa ilmeisesti lisääntyä jo alhaisillakin laskimoinfuusionopeuksilla, kuten 1,0 mikrogrammaa/kg/minuutti, systolinen verenpaine alkaa nousta nopeudella 2,5 mikrogrammaa/kg/minuutti, ja muutokset sydämen lyöntitaajuudessa nopeudella 5,5 mikrogrammaa/kg/minuutti.

Dobutamiinin infuusionopeuden lisääminen 10:stä mikrogrammasta/kg/minuutti 20:een mikrogrammaan/kg/minuutti johtaa tavallisesti sydämen pumppaustehon lisääntymiseen entisestään.

Dobutamiini-rasituskammiokardiografia

Iskemian diagnostiikka: Dobutamiinirasituksen aikana syntyneiden positiivisten inotrooppisten ja erityisesti positiivisten kronotrooppisten vaikutusten vuoksi sydänlihaksen hapen ja substraattien tarve kasvaa. Jos aiemmin on todettu sepelvaltimon ahtauman aiheuttama riittämätön sepelvaltimovirtaus, se johtaa paikalliseen hypoperfuusioon, joka voi näkyä kaikukardiografiassa tuoreena sydänlihaksen seinämäliikehäiriönä kyseisessä segmentissä.

Elinkyvyn diagnostiikka: Elinkykyisellä sydänlihaksella, joka kaikukardiografiassa näkyy hypokineettisena tai akineettisena (sydänlihaksen lamaantumisesta johtuva, hibernaatio), on kuitenkin yhä supistumisreserviä. Tämä supistumisreservi stimuloituu dobutamiinirasituksessa pienten annosten (5–20 µg/painokilo/min) yhteydessä ennen kaikkea positiivisten inotrooppisten vaikutusten vuoksi. Kaikukardiografiassa saattaa näkyä sydämen systolisen supistelun paraneminen eli seinämäliike lisääntyy kyseisessä segmentissä.

Dobutamiinin vaikutus alkaa 1–2 minuutin kuluttua infuusion aloittamisesta. Jatkuvassa infuusiossa vakaan tilan pitoisuudet plasmassa saavutetaan kuitenkin vasta 10–12 minuutin kuluttua. Vakaan tilan pitoisuudet plasmassa kasvavat annoksesta riippuen lineaarisesti infuusionopeuden mukaan. Puoliintumisaika on 2–3 minuuttia, jakautumistilavuus 0,2 l/kilo ja plasmapuhdistuma, joka ei ole riippuvainen sydämen minuuttitilavuudesta, on 2,4 l/ min/m². Dobutamiini metaboloituu ensisijassa kudoksissa ja maksassa. Metaboloituminen tapahtuu pääasiassa glukuronideiksi konjugoitumisen ja farmakologisesti inaktiiviseksi 3-O-metyylidobutamiiniksi transferoitumisen vaikutuksesta. Metaboliitit erittyvät pääasiassa virtsaan (yli 2/3 annoksesta), ja vähäisessä määrin sappeen.

Pediatriset potilaat
Useimmilla pediatrisilla potilailla plasman dobutamiinipitoisuuden ja hemodynaamisen vasteen välillä on log-lineaarinen, kynnysmallia vastaava suhde. Dobutamiinin puhdistuma noudattaa ensimmäisen asteen kinetiikkaa annosvälillä 0,5–20 mikrogrammaa/kg/minuutti. Plasman dobutamiinipitoisuus voi vaihdella jopa kaksinkertaisesti pediatristen potilaiden välillä, jotka saavat lääkettä samalla infuusionopeudella. Myös hemodynaamisen vasteen aikaansaamiseksi tarvittava plasman pitoisuus ja suurenevilla plasman pitoisuuksilla saavutettavan hemodynaamisen vasteen nopeus vaihtelevat laajasti. Tämän vuoksi dobutamiinin infuusionopeudet on titrattava yksilöllisesti kliinisissä tilanteissa.

Farmakologista turvallisuutta ja toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Dobutamiinin mutageenisuutta ja karsinogeenisuutta ei ole tutkittu. Valmisteen elintärkeiden käyttöaiheiden ja hoidon lyhytkestoisuuden vuoksi tällaiset tutkimukset eivät ole osoittautuneet oleellisiksi. Rotilla ja kaneilla tehdyt tutkimukset eivät osoittaneet teratogeenisia vaikutuksia.
Kantavilla rotilla, joille annettiin toksisia dobutamiiniannoksia, havaittiin implantaation häiriintymistä sekä pre- ja postnataalista kasvunhidastumista. Rotilla tehdyissä tutkimuksissa ei havaittu minkäänlaista vaikutusta hedelmällisyyteen.

Natriummetabisulfiitti (E223)
Kloorivetyhappo
Injektionesteisiin käytettävä vesi

Dobutamiini ei sovellu käytettäväksi seuraavien aineiden kanssa:

• Alkaliset liuokset (esim. natriumvetykarbonaatti),
• Liuokset, jotka sisältävät sekä natriummetabisulfiittia että etanolia,
• Alteplaasi,
• Aminofylliini,
• Asikloviiri,
• Bretylium,
• Diatsepaami,
• Digoksiini,
• Etakryynihappo (natriumsuola),
• Fenytoiini,
• Furosemidi,
• Hepariininatrium,
• Insuliini,
• Kaliumkloridi,
• Kalsiumglukonaatti,
• Kalsiumkloridi,
• Kefalotiininatrium,
• Kefamandoliformiaatti,
• Kefatsoliininatrium,
• Kortisonivetynatriumsuksinaatti,
• Magnesiumsulfaatti,
• Penisilliini,
• Streptokinaasi,
• Verapamiili.

Lisäksi natriummetabisulfiitin tiedetään olevan yhteensopimaton seuraavien aineiden kanssa:

• kloramfenikoli,
• sisplatiini.

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

3 vuotta

Ensimmäisen avaamisen/laimentamisen jälkeen:
Laimentamisen jälkeen valmisteen kemiallisen ja fysikaalisen stabiliteetin on osoitettu säilyvän 24 tuntia 25 °C:ssa.
Laimennettu tuote on mikrobiologiselta kannalta käytettävä välittömästi. Jos tuotetta ei käytetä välittömästi, säilytysaika ja säilytysolosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla eikä 24 tunnin säilytysaikaa 2 – 8 °C:n lämmössä normaalisti saa ylittää, ellei käyttövalmiiksi saattaminen ole tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.
Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita. Ei saa jäätyä.

Laimennetun/avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

DOBUTAMIN HAMELN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
12,5 mg/ml 5 x 20 ml (99,53 €)

PF-selosteen tieto

Dobutamin Hameln 12,5 mg/ml (250 mg/20 ml)
1, 5 ja 50 ampullia (väritön, neutraali tyypin I Ph.Eur. lasi), joissa kussakin 20 ml infuusiokonsentraattia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön tai hieman keltainen liuos.

Ennen antoa infuusiokonsentraatti on laimennettava vähintään 50 ml:n tilavuuteen. Täydelliset ohjeet käyttövalmiiksi saattamisesta: ks. kohta Annostus ja antotapa.

Laimentamisen tulisi tapahtua juuri ennen käyttöä.
Laimentamiseen on käytettävää sopivaa infuusionestettä. Kemiallinen ja fysikaalinen yhteensopivuus on osoitettu seuraavien infuusionesteiden kanssa: 5 % glukoosiliuos, 0,9 % natriumkloridiliuos ja 0,45 % natriumkloridi/5 % glukoosiliuos.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Huom:
Dobutamin Hameln-valmistetta sisältävät liuokset saattavat olla väriltään vaaleanpunaisia ja väri voi muuttua tummemmaksi ajan myötä. Tämä johtuu vaikuttavan aineen vähäisestä hapettumisesta. Sillä ei ole merkitystä valmisteen tehon kannalta, kunhan annettuja säilytysohjeita on noudatettu.
(Katso myös kohta Säilytys)

Välittömästi ampullin avaamisen jälkeen on mahdollista, että lyhyen aikaa on havaittavissa rikin hajua. Tällä ei ole vaikutusta lääkkeen laatuun.

DOBUTAMIN HAMELN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
12,5 mg/ml 5 x 20 ml

• Ei korvausta.

C01CA07

05.04.2022