SUFENTANIL HAMELN injektio-/infuusioneste, liuos 50 mikrog/ml

1 ml injektionestettä sisältää
50 mikrog sufentaniilia (vastaten 75 mikrog sufentaniilisitraattia)

Yksi 1 ml:n ampulli sisältää 50 mikrogrammaa sufentaniilia (vastaten 75 mikrogrammaa sufentaniilisitraattia).
Yksi 5 ml:n ampulli sisältää 250 mikrogrammaa sufentaniilia (vastaten 375 mikrogrammaa sufentaniilisitraattia).
Yksi 20 ml:n ampulli sisältää 1000 mikrogrammaa sufentaniilia (vastaten 1500 mikrogrammaa sufentaniilisitraattia).

Apuaine, joiden vaikutus tunnetaan:
Sufentanil hameln injektio-/infuusioneste, liuos sisältää 0,15 mmol (tai 3,54 mg) natriumia / 1 ml liuosta.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektio-/infuusioneste, liuos

Aikuiset
Sufentaniilin antaminen laskimoon on indisoitu anestesiassa kirurgisten toimenpiteiden aikana potilaille, joita ventiloidaan mekaanisesti endotrakeaalisen intubaation avulla:

• kipua lievittävänä komponenttina yhdistelmäanestesian induktiossa ja ylläpidossa.
• anestesia-aineena anestesian induktiossa ja ylläpidossa.

Sufentaniilin epiduraaliannostelu on indisoitu analgeettina epiduraalisen bupivakaiinin kanssa:

• postoperatiivisen kivun hoidossa yleiskirurgisissa, thorax-kirurgisissa ja ortopedisissä toimenpiteissä ja keisarinleikkauksessa.
• synnytyskivun hoidossa.

Lapset
Laskimoon annettava sufentaniili on tarkoitettu käytettäväksi kipulääkkeenä yli 1 kuukauden ikäisille lapsille balansoidun yleisanestesian induktiossa ja/tai ylläpitovaiheessa.
Epiduraalisesti annettava sufentaniili on tarkoitettu käytettäväksi 1 vuoden ikäisten ja vanhempien lasten postoperatiivisen kivun hoitoon yleiskirurgisten, rintakehän tai ortopedisten toimenpiteiden jälkeen.

Vain lääkäreiden, jotka tuntevat sufentaniilin käytön ja vaikutukset tulisi antaa sufentaniilia tai sen pitäisi tapahtua heidän valvonnassaan. Epiduraaliannostelun tulee tapahtua epiduraaliannostelutekniikkaan asianmukaisesti perehtyneen lääkärin toimesta. Neulan ja katetrin oikea paikka on tarkastettava ennen annostelua.

Annos tulee määrittää yksilöllisesti potilaan iän ja painon sekä kliinisen tilanteen mukaan (kliininen diagnoosi, muu lääkitys, anestesiatoimenpiteet, leikkauksen tyyppi ja kesto). Alkuannoksen vaikutus tulee ottaa huomioon lisäannoksia määritettäessä.

Sydämen harvalyöntisyyden välttämiseksi on suositeltavaa antaa pieni määrä antikolinergiä juuri ennen anestesian aloittamista. Pahoinvointi ja oksentelu voidaan välttää antamalla antiemeettiä. Eri indikaatioista riippuen, annostelu ja annokset ovat seuraavat:

Annostus laskimoon:

• Annostus aikuisille ja nuorille:
  Analgeettisena komponenttina yhdistelmäanestesiassa, jonka induktioon ja ylläpitoon käytetään useampia anestesia-aineita:
  Alkuannos – laskimoon hitaana bolusinjektiona tai -infuusiona, joka kestää 2–10 minuuttia: 0,5–2 mikrog sufentaniilia/kg.
  Vaikutuksen kesto riippuu annoksesta. Annoksen 0,5 mikrog/kg sufentaniilia vaikutuksen kesto on noin 50 minuuttia.
  
  Ylläpitoannos - laskimoon, kun havaitaan nukutuksen kevenevän: 10–50 mikrog sufentaniilia (noin 0,15–0,7 mikrog/kg).
  
  Vieroitusvaihe – tämän vaiheen aikana annosta on pienennettävä hyvin hitaasti.
  
  Ainoana anestesia-aineena anestesian induktioon/ylläpitoon:
  Aloitusannos – hidas injektio tai lyhyt infuusio 2–10 min laskimoon: 7–20 mikrog sufentaniilia/kg.
  
  Ylläpitoannos – annetaan laskimoon, kun havaitaan nukutuksen kevenevän: 25–50 mikrog sufentaniilia (noin 0,36–0,7 mikrog/kg).
  Ylläpitoannokset 25–50 mikrog sufentaniilia riittävät yleensä turvaamaan nukutuksen aikana tasaisen sydän- ja verenkiertoelimistöntoiminnan.
  
  Huom.:
  Ylläpitoannokset säädellään kunkin potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan sekä oletetun jäljellä olevan leikkausajan mukaan.
  
• Annostus yli 1 kuukauden ikäisille lapsille:
  
  Koska vastasyntyneiden farmakokineettisissä parametreissä esiintyy suurta vaihtelua, luotettavia annossuosituksia ei voida antaa. Ks. myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka.
  
  Ennen jokaista annosta suositellaan antamaan antikolinergistä lääkevalmistetta, kuten atropiinia, ellei sen käyttö ole vasta-aiheista.
  
• Anestesian induktio:
  
  Sufentaniilia voidaan antaa hitaana, 30 sekuntia kestävänä tai hitaampana bolusinjektiona 0,2−0,5 mikrog/kg yhdistelmänä muiden anestesian induktioon käytettävien lääkeaineiden kanssa. Suurten leikkausten (esim. sydänleikkauksen) yhteydessä voidaan antaa enintään annos 1 mikrog/kg.
  
• Anestesian ylläpito ventiloiduilla potilailla:
  Sufentaniilia voidaan antaa osana yhdistelmäanestesiaa. Annostus riippuu muista samanaikaisesti käytettävistä anestesia-aineista sekä leikkauksen tyypistä ja kestosta. Aloitusannos 0,3−2 mikrog/kg annetaan hitaana, vähintään 30 sekuntia kestävänä bolusinjektiona, jonka jälkeen voidaan tarvittaessa antaa lisäboluksia 0,1–1 mikrog/kg enintään kokonaisannokseen 5 mikrog/kg saakka sydänleikkauksen yhteydessä.

Huom.:
Ylläpitoannostus tulee sovittaa yksilöllisen tarpeen ja oletetun jäljellä olevan leikkausajan mukaan. Koska sufentaniilin munuaispuhdistuma on lapsilla suurempaa isommat annokset tai tiheämpi annosväli voivat olla tarpeen tässä potilasryhmässä.
Kun sufentaniilia annettiin bolusinjektiona ainoana anestesia-aineena, sillä ei saatu aikaan riittävää anestesiasyvyyttä vaan sufentaniilin lisäksi tarvittiin muita anestesia-aineita.

Annostus epiduraalisesti:

Annostus aikuisille:

Epiduraaliannostelu annettaessa lisäanalgeettina epiduraalisen bupivakaiinin kanssa:

• Postoperatiivisen kivun hoito yleiskirurgian, thorax-kirurgian tai ortopedisen toimenpiteen ja keisarinleikkauksen jälkeen:
  Epiduraalinen kyllästysannos voidaan antaa leikkauksen aikana: 10–15 ml 0,25‑prosenttista bupivakaiinia, johon on lisätty 1 mikrog sufentaniilia / ml.
  Postoperatiivisessa kivun lievityksessä annetaan 0,175-prosenttista bupivakaiinia, johon on lisätty 1 mikrog sufentaniilia/ml, jatkuvana taustainfuusiona. Infuusion nopeudeksi säädetään aluksi 5 ml/tunti, jonka jälkeen ylläpitonopeus, 4–14 ml/tunti, määritetään yksilöllisesti. Potilaan toivoessa annetaan 2 ml:n lisäannoksia. Lisäannosten välillä on suositeltavaa pitää 20 minuutin tauko.
  
• Synnytyskivun hoito:
  Sufentaniilin (10 mikrog) lisääminen epiduraaliseen bupivakaiiniin (0,125–0,25 %) pidentää ja parantaa analgesiaa. Injektiotilavuus 10 ml on osoittautunut parhaimmaksi. Jotta lääkkeet sekoittuisivat paremmin ruiskuun, tulisi vetää ensin sufentaniili ja sitten bupivakaiini halutussa suhteessa. Kokonaistilavuus 10 ml saadaan laimentamalla lääkeseos 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuoksella. Tarvittaessa lääkeseosta voidaan antaa kaksi lisäannosta. Sufentaniilin kokonaisannosta 30 mikrog ei tulisi ylittää.
  
• Annostus lapsille:
  
  Sufentaniilia saavat antaa lapsille epiduraalisesti vain pediatriseen epiduraalianestesiaan ja opioidien hengitystä lamaavien vaikutusten hoitoon erityiskoulutuksen saaneet anestesiologit. Asianmukaisten elvytysvälineiden, mukaan lukien hengitysteiden avoimina pitämiseen tarvittavat välineet, ja opioidiantagonistin on oltava välittömästi saatavilla.
  Pediatrisia potilaita on seurattava vähintään 2 tunnin ajan sufentaniilin epiduraaliannon jälkeen hengityslaman havaitsemiseksi.
  Sufentaniilin epiduraalinen käyttö pediatrisille potilaille on dokumentoitu vain pienellä potilasjoukolla.
  
• Yli 1-vuotiaat lapset
  Leikkauksen aikana annettu yksittäinen bolusannos sufentaniilia 0,25–0,75 mikrog/kg lievittää kipua 1−12 tunnin ajan. Tehokkaan analgesian kestoon vaikuttavat leikkaustoimenpide sekä amidityyppisten puudutteiden samanaikainen käyttö epiduraalisesti.
  
• Alle 1-vuotiaat lapset
  Sufentaniilin turvallisuutta ja tehoa alle 1 vuoden ikäisillä lapsilla ei ole vielä varmistettu (ks. myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).
  Tällä hetkellä saatavilla oleva tieto yli 3 kuukauden ikäisistä lapsista kuvataan kohdassa Farmakodynamiikka, mutta annostussuositusta ei voida antaa.
  Vastasyntyneistä ja alle kolmen kuukauden ikäisistä imeväisistä tietoja ei ole saatavilla.

Erityiset annostukseen liittyvät varotoimet:
Vanhukset ja heikkokuntoiset potilaat tarvitsevat yleensä pienemmän annoksen. Sufentaniilin puoliintumisaika eliminaatiovaiheessa ei ole pidentynyt vanhuksilla, mutta heillä kardiovaskulaaristen häiriöiden vaara on lisääntynyt.
Suunniteltu kokonaisannos tulee titrata tarkkaan potilaille, joilla on jokin seuraavista sairauksista: hoitamaton hypotyreoosi, keuhkosairaus, varsinkin, jos vitaalikapasiteetti on alentunut, lihavuus sekä alkoholismi. On myös suositeltavaa, että näitä potilaita seurataan leikkauksen jälkeen pitempään.

Heikentyneen poistumisen mahdollisuus maksan ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on otettava huomioon ja annosta tulee pienentää sen mukaisesti. Potilaat, jotka saavat pitkäaikaista opioidihoitoa tai joiden tiedetään väärinkäyttäneen opioideja, voivat tarvita suuremman annoksen.
Käytön pituus riippuu oletetusta leikkausajasta.
Sufentaniili voidaan antaa kerta-annoksena tai useampina annoksina.
Nopeita bolusinjektioita tulee välttää. Jos sufentaniilia annetaan samanaikaisesti sedatiivin kanssa, molemmat aineet tulee antaa erillisistä ruiskuista.

Epiduraaliannostuksen kesto perustuu kliiniseen tarpeeseen. Yli viisi vuorokautta kestävästä postoperatiivisesta annostuksesta ei ole riittävää kliinistä tietoa.

Antotapa
Laskimoon tai epiduraaliseen antoon.

Sufentaniili on kontraindisoitu potilaille:

• joilla on yliherkkyys vaikuttavalle aineelle (vaikuttaville aineille) tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille tai muille morfiinin kaltaisille lääkkeille,
• joilla on sairauksia, joissa on vältettävä hengityskeskuksen lamaa,
• joilla on akuutti hepaattinen porfyria,
• jotka samanaikaisesti saavat hoitoa MAO:n estäjillä tai jotka ovat saaneet MAO:n estäjää viimeisten 14 vuorokauden kuluessa (ks. kohta Yhteisvaikutukset),
• joilla on yhdistelmähoidossa morfiini agonisti-antagonisti (esim. nalbufiini, buprenorfiini, pentatsosiini).
• Sufentaniilin anto laskimoon synnytyksen yhteydessä tai ennen napanuoran sulkemista keisarileikkauksessa
• Sufentaniilin epiduraalisessa annostelussa on otettava huomioon alueelliseen anestesiaan liittyvät yleiset vasta-aiheet.

Kuten muidenkin tehokkaiden opioidien kohdalla
Hengityslama on annoksesta riippuvaista ja se voidaan kumota spesifisellä opioidiantagonistilla (naloksoni), jota voidaan joutua antamaan myöhemmin lisää, koska hengityslama voi kestää kauemmin kuin ko. antagonistin vaikutus. Syvän anestesian yhteydessä hengityslama on huomattava ja se voi jatkua tai ilmetä uudelleen postoperatiivisessa vaiheessa, mikäli sufentaniilia on annettu laskimonsisäisesti. Sen vuoksi potilaita on pidettävä asianmukaisessa tarkkailussa ja varmistettava, että potilaan elvytystä varten tarvittavat laitteet ja opioidiantagonistit ovat helposti saatavilla. Anestesian aikainen hyperventilaatio voi muuttaa potilaan hengityskeskuksen CO₂-vastetta ja siten vaikuttaa leikkauksen jälkeiseen hengitykseen.

Samanaikaisen sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja vastaavanlaisten lääkkeiden, käytön riskit:

Sufentanil hameln -valmisteen ja sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien tai niihin liittyvienlääkkeiden, samanaikainen käyttö saattaa aiheuttaa sedaatiota, hengityslamaa, koomaa ja kuoleman. Näiden riskien takia valmistetta voidaan määrätä samanaikaisesti sedatiiivisten lääkkeiden kanssa ainoastaan sellaisille potilaille, joille muut hoitovaihtoehdot eivät sovi. Jos potilaalle päätetään määrätä Sufentanil hameln -valmistetta samanaikaisesti sedatiivisten lääkkeiden kanssa, on määrättävä pienin tehoava annos ja hoidon on oltava mahdollisimman lyhytkestoinen.

Potilasta on seurattava tarkkaan hengityslaman ja sedaation merkkien ja oireiden varalta. On erittäin suositeltavaa neuvoa potilasta ja hänen läheisiään tarkkailemaan näitä oireita (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Laskimonsisäistä sufentaniilia on käytettävä ainoastaan potilaille, joita ventiloidaan mekaanisesti endotrakeaalisen intubaation kautta.

Ei-epileptisiä (myo)kloonisia liikkeitä voi esiintyä.

Epiduraaliannostelussa on noudatettava varovaisuutta potilailla, joilla on hengityslama tai joiden hengitystoiminta on heikentynyt, sekä sikiön ahdinko- ja vaaratilanteissa. Potilasta tulee seurata tarkkaan 1 tunnin ajan jokaisen epiduraalisen ruiskeen antamisen jälkeen mahdollisen hengityslaman varalta.

Opioidien bolusannoksen nopeaa injektiota on vältettävä potilailla, joilla on häiriintynyt aivoverenkierto tai aivopaineen kohoamisen riski. Tällaisilla potilailla ohimenevään keskivaltimopaineen laskuun on joskus liittynyt lyhytaikainen aivojen perfuusiopaineen lasku.

Annosta suositellaan pienennettäväksi vanhuksilla tai heikkokuntoisilla potilailla. Opioidiannosten titrauksessa on noudatettava varovaisuutta potilailla, joilla on jokin seuraavista sairauksista: hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, keuhkosairaus, vähentynyt hengityskapasiteetti, alkoholismi, heikentynyt maksan tai munuaisten toiminta. Tällaiset potilaat tarvitsevat myös pidempiaikaista leikkauksen jälkeistä tarkkailua.

Vastasyntyneet ovat erittäin herkkiä sufentaniilin hengitystä heikentävälle vaikutukselle aivan kuten muidenkin opioidien vaikutukselle. Sufentaniilin käytöstä imeväisillä on saatavilla vain vähän tietoa. Koska farmakokineettisissä parametreissä esiintyy suurta vaihtelua vastasyntyneillä, on olemassa laskimonsisäisen sufentaniilin yli- tai aliannostuksen vaara synnytyksen jälkeisenä aikana. Ks. myös kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka. Epiduraalisen sufentaniilin turvallisuutta ja tehoa alle yhden vuoden ikäisissä lapsissa ei vielä ole varmistettu (ks. myös kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka). Sen vuoksi hyöty/riski-suhde on arvioitava tarkkaan ennen kuin sufentaniilia annetaan vastasyntyneille ja imeväisille.

Lihasjäykkyyttä, myös rintakehän lihaksissa, saattaa esiintyä. Tämä voidaan välttää seuraavin toimenpitein: hidas laskimonsisäinen injektio (tämä toimenpide on yleensä riittävä, kun annettava annos on pieni); esilääkitys bentsodiatsepiinilla ja lihasrelaksantin käyttö.
Potilaalla saattaa esiintyä sydämen harvalyöntisyyttä ja jopa sydänpysähdys, jos hänen saamansa antikolinergisen aineen määrä on riittämätön tai jos sufentaniili annetaan samanaikaisesti ei-vagolyyttisen lihasrelaksantin kanssa. Sydämen harvalyöntisyys voidaan hoitaa atropiinilla.
Pankuronin antamisen aiheuttama sydämen tiheälyöntisyys voi ylittää aiheutetun harvalyöntisyyden.

Opioidit voivat aiheuttaa verenpaineen laskua, etenkin hypovoleemisilla potilailla.
Tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä tasaisen valtimopaineen ylläpitämiseksi.

Toleranssi ja opioidien käyttöhäiriö (väärinkäyttö ja riippuvuus)
Opioidien toistuva annostelu voi aiheuttaa toleranssia, fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta sekä opioidien käyttöhäiriötä.

Sufentanil hameln-valmisteen väärinkäyttö tai tahallinen väärinkäyttö voi johtaa yliannostukseen ja/tai kuolemaan. Opioidien käyttöhäiriön kehittymisen riski on suurentunut, jos potilaalla tai hänen perheenjäsenillä (vanhemmat tai sisarukset) on aiemmin ollut päihteiden väärinkäyttöä (mukaan lukien alkoholin väärinkäyttöä), jos potilas tupakoi tai jos hänellä on aiemmin ollut mielenterveysongelmia (esim. vakava masennus, ahdistuneisuutta tai persoonallisuushäiriö).

Potilaita on tarkkailtava huumekäyttöön viittaavan käytöksen varalta (esim. liian aikaiset reseptinuusimispyynnöt). Tähän kuuluu samanaikaisesti käytössä olevien opioidien ja psykoaktiivisten aineiden (kuten esimerkiksi bentsodiatsepiinien) tarkkailu. Niiden potilaiden kohdalla, joilla on opioidihäiriön oireita, on harkittava riippuvuuksiin erikoistuneen lääkärin konsultaatiota.

Hoidon keskeyttäminen ja vieroitusoireyhtymä
Pitkäaikainen toistuva anto lyhyin väliajoin voi johtaa vieroitusoireyhtymän kehittymiseen hoidon lopettamisen jälkeen. Sufentanil hameln-valmisteen käytön lopettamisen jälkeisiä oireita, mukaan lukien takykardiaa, hypertensiota ja kiihtyneisyyttä, on raportoitu toisinaan äkillisen lopettamisen yhteydessä, erityisesti yli kolmen (3) vuorokauden pituisen pitkäaikaisen annostelun jälkeen. Infuusion uudelleen aloittaminen ja vähentäminen on ollut hyödyllistä näiden tapausten yhteydessä siltä osin kuin siitä on raportoitu. Yli kolmen (3) vuorokauden pituista Sufentanil hameln-valmisteen käyttöä ei suositella mekaanisesti ventiloiduille tehohoitopotilaille.

Unenaikaiset hengitysvaikeudet
Opioidit voivat aiheuttaa unenaikaisia hengityshäiriöitä, kuten sentraalista uniapneaa (CSA) ja uneen liittyvää hypoksemiaa. Opioidien käyttö lisää CSA:n riskiä annosriippuvaisesti. Harkitse opioidien kokonaisannoksen pienentämistä potilailla, joilla on sentraalinen uniapnea.

Opioidien aiheuttama hyperalgesia
Kuten muitakin opioideja käytettäessä, jos sufentaniilinannoksen suurentaminen ei johda riittävään kivun hallintaan, on huomioitava opioidien aiheuttaman hyperalgesian mahdollisuus. Sufentaniiliannoksen pienentäminen, sufentaniilihoidon lopettaminen tai taustakipuun annettavan hoidon muuttaminen saattavat olla tarpeen.

Maha-suolikanavaan liittyvät vaikutukset
Koska sufentaniili on μ-opioidireseptoriagonisti, se voi heikentää maha-suolikanavan motiliteettia. Sufentanil hameln-valmisteen käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on ileuksen riski.

Koska sufentaniili on μ-opioidireseptoriagonisti, se voi aiheuttaa sapenjohtimen ja haimatiehyen sulkijalihasten (Oddin sulkijan) kouristuksia. Siksi Sufentanil hameln-valmisteenkäytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on sappiteiden sairaus, mukaan lukien akuutti haimatulehdus.

Tämä lääkevalmiste sisältää 3,54 mg natriumia per ml liuosta, joka vastaa 0,2 % WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Sedatiiviset lääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit tai niihin liittyvät lääkkeet:
Additiivisen keskushermostoa lamaavan vaikutuksen vuoksi opioidien, samanaikainen käyttö sedatiivisten lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja vastaavanlaisten lääkkeiden, kanssa lisää sedaation, hengityslaman, kooman ja kuoleman riskiä. Annostusta ja samanaikaisen hoidon kestoa on rajoitettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Bentsodiatsepiinien samanaikainen käyttö voi johtaa madaltuneeseen verenpaineeseen.

Gabapentinoidit
Opioidien ja gabapentinoidien (gabapentiinin ja pregabaliinin) samanaikainen käyttö lisää opioidien yliannostuksen, hengityslaman ja kuoleman riskiä.

Muut keskushermostoa lamaavat lääkkeet
Barbituraatit, opioidit, neuroleptit, yleiset anesteetit ja muut ei-selektiiviset keskushermostoa lamaavat aineet (esim. alkoholi) saattavat lisätä opioidien aiheuttamaa hengityslamaa.

Kun potilaat käyttävät muita keskushermostoa lamaavia lääkkeitä, tarvittava sufentaniilin annos voi olla tavallista alhaisempi. Samanaikainen käyttö sufentaniilin kanssa spontaanisti hengittävillä potilailla voi nostaa hengitysdepression, syvän sedaation, kooman ja kuoleman riskiä.

Sufentaniilin vaikutus muihin lääkevalmisteisiin
Sufentaniilin käytön jälkeen, muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden annostusta on vähennettävä. Tämä on erityisen tärkeää leikkauksen jälkeen, koska syvää analgesiaa seuraa merkittävä hengitysdepressio, joka voi jatkua tai toistua leikkauksen jälkeisenä aikana. Keskushermostoa lamaavan lääkkeen, kuten bentsodiatsepiinin, käyttö tämän jakson aikana voi suhteettomasti nostaa hengitysdepression riskiä (ks. yllä).

Sytokromi P450 3A4 (CYP3A4) –entsyymien estäjät
Sufentaniili metaboloituu pääasiassa ihmisen sytokromi CYP3A4 –entsyymin avulla. Mitään erytromysiinin (tunnettu sytokromi CYP3A4 –entsyymin estäjä) aiheuttamaa in vivo –inhibitiota ei ole kuitenkaan todettu. Vaikka kliiniset tiedot ovat puutteelliset, in vitro –tiedot osoittavat, että muut vahvat sytokromi CYP3A4 –entsyymin estäjät (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli, ritonaviiri) voivat estää sufentaniilin metaboloitumisen. Tämä voi johtaa pitkittyneeseen tai viivästyneeseen hengitysdepressioon. Kyseisten lääkkeiden samanaikainen käyttö vaatii erityistä potilashoitoa ja –seurantaa; erityisesti, voi olla tarpeen laskea sufentaniilin annosta.

Jos sufentaniilin ja typpioksidin annokset samanaikaisesti annettuna ovat suuria, seurauksena voi olla verenpaineen laskua, sydämen lyöntitiheyden ja sydämen minuuttitilavuuden laskua.

Serotonergiset lääkeaineet mukaan lukien monoamiinioksidaasiestäjät (MAO-estäjät)
Sufentaniilin samanaikainen antaminen serotonergisen aineen, kuten selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) tai monoamiinioksidaasin estäjien (MAOI) kanssa, voi lisätä serotoniinioireyhtymän riskiä, joka on mahdollisesti hengenvaarallinen tila. Monoamiinioksidaasin estäjiä ei saa ottaa kahden viikon aikana ennen tai samanaikaisesti Sufentanil hameln antamisen kanssa.

Samanaikainen sufentaniilin ja vekuronin tai suksametonin antaminen voi aiheuttaa sydämen harvalyöntisyyttä varsinkin, jos pulssi on jo hidas (esim. potilailla, jotka saavat kalsiumkanavan salpaajia tai beetasalpaajia). Siksi suositellaan yhden tai molempien aineiden annoksen alentamista.

Raskaus
Laskimoon annetun sufentaniilin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu. Eläinkokeissa ei kuitenkaan ole todettu teratogeenisiä vaikutuksia. Kuten muidenkin lääkkeiden kohdalla, riski on punnittava potilaan mahdollisesti saamaan hyötyyn nähden.
Sufentaniili läpäisee istukan nopeasti seuraten lineaarisesti konsentraation nousua äidillä. Suhdeluku napaveren konsentraatio: äidin veren konsentraatio oli 0,81.
Sufentaniilin antoa laskimoon synnytyksen yhteydessä tai ennen napanuoran sulkemista keisarileikkauksessa ei suositella, koska sufentaniili voi aiheuttaa vastasyntyneen hengityslaman. Epiduraalista annostelua voidaan kuitenkin käyttää synnytyksen aikana.
Synnytyksen aikana tehdyissä kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että sufentaniilin epiduraaliannostelu bupivakaiinin lisänä enintään 30 mikrogramman kokonaisannoksella ei vaikuta haitallisesti äidin eikä vastasyntyneen tilaan synnytyksen aikana. Kun epiduraalisesti annettu kokonaisannos oli enintään 30 mikrogrammaa, keskimääräinen plasmapitoisuus napalaskimossa oli 0,016 ng/ml. Lasta varten on aina oltava saatavilla vastalääke (naloksoni).

Imetys
Sufentaniili erittyy ihmisen rintamaitoon. On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko tai keskeytetäänkö sufentaniilihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuva hyöty lapselle ja hoidosta koituva hyöty äidille. Imetys voidaan aloittaa uudelleen 24 tuntia sufentaniilin viimeisen annostelun jälkeen.

Hedelmällisyys
Sufentaniilin vaikutuksesta hedelmällisyyteen ei ole kliinisiä tietoja. Rotilla tehdyissä tutkimuksissa hedelmällisyys väheni ja alkiokuolleisuus lisääntyi (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Potilaiden ei tule ajaa eikä käyttää koneita ennen kuin sufentaniilin antamisesta on kulunut riittävän pitkä aika. Potilasta ei saa lähettää kotiin ilman saattajaa ja häntä on kehotettava välttämään alkoholin käyttöä.

Sufentaniilin turvallisuutta arvioitiin kuudessa kliinisessä tutkimuksessa, joihin osallistui 650 sufentaniilihoitoa saanutta potilasta. Potilaista 78 osallistui kahteen tutkimukseen, joissa sufentaniilia annettiin laskimoon nukutusaineena anestesian induktioon ja ylläpitoon potilaille, joille tehtiin suuri kirurginen toimenpide (sepelvaltimo-ohitus tai avosydänleikkaus). Loput 572 potilasta osallistui neljään tutkimukseen, joissa sufentaniilia annettiin epiduraalisesti leikkauksenjälkeisen kivun hoitoon, tai synnytyskipujen hoitoon alatiesynnytyksen aikana yhdessä epiduraalisesti annostellun bupivakaiinin kanssa. Nämä potilaat saivat vähintään yhden sufentaniiliannoksen ja heistä kerättiin turvallisuustiedot. Näistä tutkimuksista saatujen yhdistettyjen tietojen perusteella yleisimmin raportoituja (ilmaantuvuus ≥5 %) haittavaikutuksia (prosentuaalinen ilmaantuvuus suluissa) olivat: sedaatio (19,5 %), kutina (15,2 %), pahoinvointi (9,8 %) ja oksentelu (5,7 %).

Yllä mainittujen lisäksi seuraavassa taulukossa esitetään haittavaikutukset, joita on raportoitu sufentaniilin käytön yhteydessä joko kliinisistä tutkimuksista tai markkinoille tulon jälkeen saadusta kokemuksesta. Haittavaikutusten esiintyvyys on määritelty seuraavasti:

Pediatriset potilaat
Haittavaikutusten esiintymistiheyden, tyypin ja vaikeuden lapsilla odotetaan olevan samanlaisia kuin aikuisilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet ja löydökset
Yliannostuksen oireet ilmenevät sufentaniilin farmakologisten vaikutusten ylikorostumisena. Yksilöllisestä herkkyydestä riippuen kliininen tila määräytyy lähinnä hengityslaman asteen mukaan vaihdellen hengityksen hidastumisesta hengityspysähdykseen. Sufentaniilin farmakologisten ominaisuuksien johdosta hengityslamaa voi esiintyä jo hoitoannoksilla (laskimoon: >0,3 mikrog/kg). Annettaessa sufentaniilia valvotuissa olosuhteissa näiden oireiden asianmukainen hoito tulee varmistaa.

Hoito
Vähentyneen keuhkotuuletuksen tai hengityspysähdyksen kyseessä ollessa riittävästä hapen saannista ja hengityksen avustamisesta tai kontrolloimisesta on huolehdittava. Hengityslamaa voidaan hoitaa spesifisellä opioidiantagonistilla (esim. naloksonilla) yhdessä muiden tukitoimenpiteiden kanssa. Antagonistin toistuva anto saattaa olla tarpeen, koska hengityslama voi kestää pidempään kuin antagonistin vaikutus. Mikäli hengityslamaan liittyy luurankolihasten jäykkyyttä, laskimoon annettavaa neuromuskulaarista salpaajaa saatetaan tarvita helpottamaan hengityksen avustamista tai riittävän hengityksen varmistamista. Potilasta on tarkkailtava huolellisesti; riittävästä ruumiinlämmöstä ja nesteiden saannista tulee huolehtia. Jos potilaalla on vaikeaa, jatkuvaa hypotensiota, hypovolemian mahdollisuus tulee ottaa huomioon ja tila tulee hoitaa asianmukaisella parenteraalisella nestehoidolla.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: anesteetit; opioidianesteetit
ATC-koodi: N01AH03.

Sufentaniili, hyvin tehokas opioidikipulääke, on spesifinen µ-agonisti, jolla on fentanyyliin verrattuna 7–10 kertaa suurempi affiniteetti µ-reseptoreille. Sufentaniililla on huomattavasti voimakkaampi analgeettinen vaikutus kuin fentanyylillä, samalla kun hemodynaaminen tasapaino ja sydänlihaksen hyvä hapensaanti on mahdollista säilyttää käytettäessä sufentaniilia. Maksimiteho saavutetaan muutaman minuutin kuluttua siitä, kun aine on annettu laskimoon. Farmakologisissa tutkimuksissa on todettu kardiovaskulaarisen stabiliteetin ja mitattujen aivosähkökäyrien olevan samankaltaisia kuin fentanyylillä. Immunosupressiivista tai hemolyyttista vaikutusta tai histamiinin vapautumisen stimuloitumista ei havaittu. Kuten muutkin opioidit, sufentaniili voi aiheuttaa sydämen harvalyöntisyyttä vaikuttamalla mahdollisesti kiertäjähermon sentraaliseen osaan. Sufentaniili ei alenna, tai alentaa vain osaksi, pankuronin aiheuttamaa sydämen lyöntitiheyden kiihtymistä.

Sufentaniilin turvallisuusindeksi on korkea (LD₅₀/ED₅₀ alhaisimmalla analgeettisella asteella) rotissa: 25 211. Indeksi on fentanyylin (277) ja morfiinin (69,5) indeksiä korkeampi. Vähäinen akkumulaatio ja nopea eliminaatio varastointiaitioista mahdollistaa nopean toipumisen. Analgesian syvyys riippuu annoksesta ja sitä voidaan leikkauksen aikana säädellä kiputason mukaiseksi.

Monet sufentaniilin aiheuttamat vaikutukset (erityisesti hengityslama) voidaan poistaa antamalla vastavaikutusainetta kuten naloksonia.

Pediatriset potilaat
Anto epiduraalisesti
Kun viidelletoista 4–12-vuotiaalle lapselle annettiin epiduraalisesti 0,75 mikrog/kg sufentaniilia, keskimääräinen aika analgesian alkamiseen oli 3,0 ± 0,3 minuuttia ja keskimääräinen analgesian kesto 198 ± 19 minuuttia.

Sufentaniilia on annettu epiduraalisesti vain pienelle joukolle 3 kuukauden – 1 vuoden ikäisiä lapsia yksittäisenä bolusannoksena 0,25–0,75 mikrog/kg leikkauksenjälkeisen kivun hoitoon.

Kun yli 3 kuukauden ikäisille lapsille annettiin sufentaniilia 0,1 mikrog/kg epiduraalisen bolusannoksen jälkeen epiduraali-infuusiona 0,03–0,3 mikrog/kg/h yhdistelmänä amidityyppisen puudutteen kanssa, saavutettiin tehokas leikkauksenjälkeinen kivunlievitys enintään 72 tunnin ajaksi subumbilikaalisen leikkauksen jälkeen.

Kun käytettiin laskimonsisäistä 250–1500 mikrog:n sufentaniiliannosta, ja voitiin ottaa verinäytteitä ja mitata seerumikonsentraatioita pitemmällä aikavälillä, saatiin seuraavat tutkimustulokset:
Puoliintumisaika distribuutiovaiheessa oli 2,3–4,5 minuuttia ja 35-73 minuuttia, keskimääräinen puoliintumisaika eliminaatiovaiheessa oli 784 (vaihteluväli 656–938) minuuttia, jakautumistilavuus sentraalisessa osassa 14,2 litraa, distribuutiovolyymi vakaassa tilassa 344 litraa, ja munuaispuhdistuma 917 ml/minuutti. Metodologisen havaitsemisrajan takia poistumisvaiheen puoliintumisaika 250 mikrog:n annoksen jälkeen oli huomattavasti lyhyempi (240 minuuttia) kuin 500–1500 mikrog:n annoksen (10–15 tuntia) jälkeen.
Distribuutiovaiheen puoliintumisaika pikemmin kuin eliminaatiovaiheen puoliintumisaika määrää, kuinka nopeasti plasmakonsentraatio alenee terapeuttiselta tasolta subterapeuttiselle tasolle. Sufentaniilin farmakokinetiikka oli lineaarista tutkitulla annostustasolla.

Aineen biotransformaatio tapahtuu ensisijaisesti maksassa ja ohutsuolessa. Lähes 80 % annetusta annoksesta poistuu vuorokauden kuluessa, josta vain 2 % muuttumattomassa muodossa. Sufentaniilin sitoutumisaste plasman proteiineihin on 92,5 %.

Hyvin alhaisia pitoisuuksia sufentaniilia löydettiin plasmasta 3–30 mikrog:n epiduraalinnostelun jälkeen, kun sitä annosteltiin epiduraalisesti joko terveillä vapaaehtoisilla tai synnyttäjillä. Sufentaniilia löydettiin myös napanuoran verestä.
Maksimaaliset plasmakonsentraatiot sufentaniilia saavutetaan 10 minuutissa epiduraaliannostelun jälkeen ja ne ovat 4–6 kertaa alhaisemmat kuin ne, jotka saavutetaan laskimonsisäisessä annostelussa. Epinefriinin lisääminen (50–70 mikrog) vähentää sufentaniilin imeytymistä systeemiverenkiertoon aluksi 25–50 %:lla.

Pediatriset potilaat

Lapsista on vähän farmakokineettistä tietoa

Anto laskimoon
Sufentaniilin sitoutuminen plasman proteiineihin on lapsilla alhaisempi verrattuna aikuisiin ja lisääntyy iän myötä. Vastasyntyneillä sufentaniilista sitoutuu proteiineihin noin 80,5 % verrattuna 88,5 %:iin imeväisillä, 91,1 %:iin lapsilla ja 92,5 %:iin aikuisilla.

Pediatrisille sydänleikkauspotilaille laskimoon annetun sufentaniilin bolusannoksen 10−15 mikrog/kg jälkeen sufentaniilin farmakokinetiikkaa voidaan kuvata trieksponentiaalisella käyrällä kuten aikuisilla (taulukko 1). Painon mukaan normalisoitu puhdistuma oli imeväisillä ja lapsilla suurempi kuin nuorilla, joiden puhdistumanopeus oli verrattavissa aikuisten puhdistumanopeuteen. Vastasyntyneiden puhdistuma oli huomattavasti hitaampaa ja siinä esiintyi suurta vaihtelua (vaihteluväli 1,2–8,8 ml/min/kg ja yksi poikkeava arvo 21,4 ml/min/kg). Vastasyntyneiden vakaan tilan jakautumistilavuuden osoitettiin olevan suurempi ja eliminaation puoliintumisajan pidentynyt. Farmakodynaamiset erot saattavat olla farmakokineettisten parametrien erojen vuoksi suuremmat, jos sitoutumaton fraktio otetaan huomioon.

Taulukko 1: Sufentaniilin farmakokineettisten parametrien keskiarvot lapsilla (N = 28) yksittäisen laskimoon annetun sufentaniilin 10–15 mikrog/kg bolusannoksen jälkeen.

Anto epiduraalisesti
Viidelletoista iältään 4–12-vuotiaalle lapselle epiduraalisesti injektiona annetun sufentaniiliannoksen 0,75 mikrog/kg jälkeen mitattu pitoisuus plasmassa oli 30, 60, 120 ja 240 minuuttia annon jälkeen 0,08 ± 0,01−0,10 ± 0,01 ng/ml.
Kuudella iältään 5- ja 12-vuotiaalla lapsella, jotka saivat sufentaniilia bolusannoksina 0,6 mikrog/kg ja sen jälkeen 0,08 mikrog/kg/h sufentaniilia ja 0,2 mg/kg/h bupivakaiinia jatkuvana epiduraali-infuusiona 48 tunnin ajan, huippupitoisuudet saavutettiin noin 20 minuuttia bolusinjektion jälkeen ja ne vaihtelivat havaitsemisrajan alapuolelta (< 0,02 ng/ml) pitoisuuteen 0,074 ng/ml.

Vaikutus lisääntymiskykyyn (alentunut hedelmällisyys, embryotoksinen vaikutus, fetotoksinen vaikutus, vastasyntyneiden kuolleisuusluvut) havaittiin rotassa ja kanissa vasta, kun emolle oli annettu toksisia annoksia (2,5-kertaisia verrattuna ihmisen annokseen 10 ‑ 30 päivän ajan). Teratogeenistä vaikutusta ei ole raportoitu.

Sufentaniilin karsinogeenisiä ominaisuuksia eläimissä tutkivia pitkäaikaistutkimuksia ei ole julkaistu.

Natriumkloridi,
sitruunahappomonohydraatti (pH:n säätämiseen),
injektionesteisiin käytettävä vesi.

Sufentaniilisitraatti on fysikaalisesti yhteensopimaton diatsepaamin, loratsepaamin, fenobarbitaalinatriumin, fenytoiininatriumin ja tiopentaalinatriumin kanssa.

3 vuotta.

Avattu pakkaus:

Valmiste on käytettävä välittömästi avaamisen jälkeen.

Laimentamisen jälkeen:

Laimennosten on osoitettu säilyvän kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 72 tuntia 20–25 °C:ssa (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).
Mikrobiologisista syistä laimennokset tulisi kuitenkin käyttää välittömästi. Jos laimennosta ei käytetä välittömästi, säilytysaika ja olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä normaalisti saa ylittää 24 tuntia 2–8 °C:ssa, paitsi jos laimentaminen on tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytä alle 25 °C.
Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.
Säilytys avaamisen tai laimentamisen jälkeen; ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SUFENTANIL HAMELN injektio-/infuusioneste, liuos
50 mikrog/ml (L:ei) 5 x 5 ml (66,79 €)

PF-selosteen tieto

1 ml injektionesteampulli (väritön lasi, tyyppi I)
Alkuperäispakkaus sisältää 5 kpl 1 ml: n ampullia
Alkuperäispakkaus sisältää 10 kpl 1 ml: n ampullia

5 ml injektionesteampulli (väritön lasi, tyyppi I)
Alkuperäispakkaus sisältää 5 kpl 5 ml: n ampullia
Alkuperäispakkaus sisältää 10 kpl 5 ml: n ampullia

20 ml injektionesteampulli (väritön lasi, tyyppi I)
Alkuperäispakkaus sisältää 5 kpl 20 ml: n ampullia
Alkuperäispakkaus sisältää 10 kpl 20 ml: n ampullia

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Injektioneste on kirkas ja väritön.

pH 3,5–5,0

Valmiste tulee tarkastaa silmämääräisesti vieraiden partikkeleiden, pakkauksen rikkoutumisen tai valmisteen vaurioitumisen osalta ennen antoa. Liuos on hävitettävä, jos merkkejä näistä todetaan.

Sufentanil hameln injektioneste voidaan sekoittaa Ringer-laktaatti, 9 mg/ml (0,9 %) NaCl- tai 50 mg/ml (5 %) glukoosi-infuusionesteiden kanssa.
Epiduraaliantoa varten Sufentanil hameln voidaan sekoittaa 9 mg/ml (0,9 %) NaCl- ja/tai bupivakaiiniliuoksen kanssa.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

SUFENTANIL HAMELN injektio-/infuusioneste, liuos
50 mikrog/ml 5 x 5 ml

• Ei korvausta.

N01AH03

08.03.2023