LORITAX tabletti, kylmäkuivattu 2 mg

Yksi kylmäkuivattu tabletti sisältää loperamidihydrokloridia 2 mg, mikä vastaa 1,85 mg loperamidia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

1,0 mg aspartaamia (E951)

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kylmäkuivattu

Akuutin ripulin oireenmukaiseen hoitoon aikuisille ja vähintään 12-vuotiaille nuorille.

Annostus

Aikuiset

Aloitusannos on kaksi kylmäkuivattua tablettia (4 mg), sen jälkeen 1 kylmäkuivattu tabletti (2 mg) jokaisen ripuliulostuksen jälkeen, aikaisintaan yhden tunnin kuluttua ensimmäisestä annoksesta. Tavallinen annos on 3–4 kylmäkuivattua tablettia (6–8 mg) vuorokaudessa; vuorokausiannos on enintään 6 kylmäkuivattua tablettia (12 mg).

Vähintään 12-vuotiaat nuoret

Aloitusannos on yksi kylmäkuivattu tabletti (2 mg), sen jälkeen 1 kylmäkuivattu tabletti (2 mg) jokaisen ripuliulostuksen jälkeen, aikaisintaan yhden tunnin kuluttua ensimmäisestä annoksesta. Vuorokausiannos on enintään 4 kylmäkuivattua tablettia (8 mg).

Hoidon enimmäiskesto ilman lääkärin kanssa neuvottelemista on kaksi päivää.

Lapset

Tämä lääkevalmiste ei ole tarkoitettu 2–12-vuotiaille lapsille.

Iäkkäät

Annoksen sovittaminen ei ole tarpeen iäkkäitä potilaita hoidettaessa.

Munuaisten vajaatoiminta:

Annosta ei tarvitse sovittaa potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta.

Maksan vajaatoiminta:

Vaikka farmakokineettisiä tietoja maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole saatavilla, on noudatettava varovaisuutta käytettäessä tätä lääkettä näiden potilaiden hoitoon, koska heillä maksan ensikierron metabolia on heikentynyt (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa:

Kylmäkuivattu tabletti laitetaan kielen päälle, jossa se liukenee ja niellään syljen mukana. Kylmäkuivatun tabletin kanssa ei tarvitse ottaa nestettä.

Loperamidihydrokloridi on vasta-aiheinen:

• potilaille, joilla on tunnettu yliherkkyys loperamidihydrokloridille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• alle 2-vuotiaille lapsille
• potilaille, joilla on akuutti dysenteria, jonka oireita ovat veriset ulosteet ja kohonnut kehon lämpötila
• potilaille, joilla on akuutti haavainen koliitti,
• potilaille, joilla on invasiivisten bakteerien, kuten salmonella-, shigella- ja kampylobakteeri, aiheuttama suolitulehdus
• potilaille, joilla on laajakirjoisten antibioottien käyttöön liittyvä pseudomembranoottinen koliitti.

Loperamidihydrokloridia ei saa käyttää tilanteissa, joissa suolen peristaltiikan estoa on vältettävä mahdollisen vakavan jälkiseuraamuksen, kuten ileuksen, megakoolonin ja toksisen megakoolonin riskin vuoksi.

Loperamidihydrokloridi on lopetettava välittömästi, jos potilaalla on ileus tai ummetus tai kehittyy vatsan pingotusta.

Ripulin hoito loperamidihydrokloridilla on pelkästään oireenmukaista. Aina kun ripulin taustalla oleva sairaus voidaan selvittää, on annettava siihen soveltuvaa hoitoa.

Akuutin ripulin hoidossa on ensisijaista estää neste- ja elektrolyyttivajausta tai korjata vajaus. Tämä on erityisen tärkeää pienillä lapsilla sekä haurailla ja iäkkäillä potilailla, joilla on akuutti ripuli. Loperamidihydrokloridin käyttö ei estä asianmukaisen neste- ja elektrolyyttikorvaushoidon antamista.

Koska jatkuva ripuli voi viitata mahdollisesti vakavaan tilaan, loperamidihydrokloridia ei saa käyttää pitkiä aikoja ilman että ripulin aiheuttaja on tutkittu.

Jos akuutissa ripulissa ei saavuteta hoitovastetta 48 tunnin kuluessa, loperamidihydrokloridin käyttö pitää lopettaa ja potilasta kehotetaan kääntymään lääkärin puoleen.

Loperamidihydrokloridin käyttö pitää lopettaa heti kun ulosteet kiinteytyvät tai heti kun ulostamista ei ole tapahtunut 12 tuntiin.

AIDS-potilaan ripulin hoito loperamidihydrokloridilla on lopetettava heti, jos potilaalla ilmenee vatsan pingotuksen oireita. Virus- tai bakteeriperäistä koliittia sairastavilla ja loperamidihydrokloridia käyttävillä AIDS-potilailla on yksittäisinä tapauksina ilmoitettu toksista megakoolonia.

Vaikka loperamidihydrokloridin farmakokinetiikasta ei ole tietoa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, loperamidihydrokloridia pitää käyttää varoen näille potilaille, koska heillä on alentunut maksan ensikierron metabolia, mikä voi johtaa suhteelliseen yliannokseen ja keskushermoston toksisuuteen.

Yliannostuksen yhteydessä on ilmoitettu sydäntapahtumista, kuten QT-välin pitenemisestä ja QRS- kompleksin levenemisestä sekä kääntyvien kärkien takykardiasta. Joissakin tapauksissa potilas menehtyi (ks. kohta Yliannostus). Yliannostus saattaa paljastaa olemassa olevan Brugadan oireyhtymän. Potilaiden ei pidä ylittää suositeltua annosta ja/tai suositeltua hoidon kestoa.

Tämä lääke sisältää vähemmän kuin 1 mmol (23 mg) natriumia yhtä kylmäkuivattua tablettia kohden, eli se on käytännössä natriumiton.

Tämä lääke sisältää 1,0 mg aspartaamia yhtä kylmäkuivattua tablettia kohden. Aspartaami on fenyylialaniinin lähde. Se voi olla haitallista, jos potilaalla fenyyliketonuria, harvinainen geneettinen sairaus, jossa fenyylialaniini kumuloituu, koska elimistö ei pysty poistamaan sitä kunnolla.

Ei-kliiniset tiedot ovat osoittaneet, että loperamidihydrokloridi on P-glykoproteiinin substraatti. Loperamidihydrokloridin (16 mg:n kerta-annos) anto samanaikaisesti kinidiinin tai ritonaviirin (P- glykoproteiinin estäjiä) kanssa aiheutti plasman loperamidihydrokloridipitoisuuden kaksin- tai kolminkertaistumisen. Tämän P-glykoproteiinin estäjien ja suositelluilla annoksilla käytetyn loperamidihydrokloridin välillä havaitun farmakokineettisen yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Loperamidihydrokloridin (4 mg:n kerta-annos) anto samanaikaisesti CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin estäjän itrakonatsolin kanssa aiheutti plasman loperamidihydrokloridipitoisuuden kolmin- tai nelinkertaistumisen. Samassa tutkimuksessa CYP2C8:n estäjä gemfibrotsiili suurensi loperamidihydrokloridin pitoisuuden noin kaksinkertaiseksi. Itrakonatsolin ja gemfibrotsiilin yhdistelmä nelinkertaisti loperamidihydrokloridin huippupitoisuuden plasmassa ja suurensi kokonaisaltistuksen plasmassa 13-kertaiseksi. Nämä pitoisuuksien suurentumiset eivät liittyneet psykomotorisilla testeillä (subjektiivinen uneliaisuus ja Digit Symbol Substitution Test) mitattuihin keskushermostovaikutuksiin.

Loperamidihydrokloridin (16 mg:n kerta-annos) anto samanaikaisesti CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin estäjä ketokonatsolin kanssa aiheutti plasman loperamidihydrokloridipitoisuuden viisinkertaistumisen. Tähän pitoisuuden suurenemiseen ei pupillien koon perusteella liittynyt farmakodynaamisten vaikutusten voimistumista.

Samanaikainen hoito suun kautta otettavalla desmopressiinilla aiheutti plasman desmopressiinipitoisuuden kolminkertaistumisen, mikä todennäköisesti johtui suolen liikkeiden hidastumisesta.

On odotettavissa, että lääkkeet, joiden farmakologiset ominaisuudet ovat samankaltaiset, saattavat vahvistaa loperamidin vaikutusta ja ruoansulatuskanavan läpikulkua nopeuttavat lääkkeet saattavat heikentää loperamidin vaikutusta.

Raskaus

On vain vähän tietoja loperamidihydrokloridin käytöstä raskaana olevilla naisilla. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Varmuuden vuoksi loperamidihydrokloridin käyttöä on suositeltavaa välttää raskauden aikana.

Imetys

Ei ole odotettavissa vaikutuksia vastasyntyneisiin tai imeväisiin, sillä loperamidin systeeminen altistus rintaruokkivalle naiselle on merkityksetön. Loperamidia voi määrätä tilapäiseen käyttöön imetyksen aikana, jos ruokavaliohoito ei riitä.

Hedelmällisyys

Loperamidihydrokloridin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa. Eläintutkimusten tulokset eivät viittaa siihen, että loperamidihydrokloridilla olisi mitään vaikutusta hedelmällisyyteen hoitoannoksilla.

Ripulin johdosta voi esiintyä väsymystä, huimausta tai uneliaisuutta loperamidihoidon aikana. Siksi on noudatettava varovaisuutta autoa ajettaessa ja koneita käytettäessä.

Pediatriset potilaat

Loperamidihydrokloridin turvallisuutta arvioitiin 13 kontrolloidussa ja ei-kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, joihin osallistui 607 10 päivän –13 vuoden ikäistä potilasta, joille loperamidihydrokloridia annettiin akuutin ripulin hoitoon. Tämän potilaspopulaation haittavaikutusprofiili oli yleisesti vastaava kuin loperamidihydrokloridilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa aikuisilla ja yli 12-vuotiailla lapsilla.

Aikuiset ja ≥ 12-vuotiaat lapset

Loperamidihydrokloridin turvallisuutta akuutin ripulin hoidossa arvioitiin 26 kontrolloidussa ja ei- kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, joihin osallistui 2755 aikuista ja ≥ 12-vuotiasta lasta.

Loperamidihydrokloridin käyttöä akuutin ripulin hoitoon selvittäneissä kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia (esiintyvyys ≥ 1 %) olivat ummetus (2,7 %), ilmavaivat (1,7 %), päänsärky (1,2 %) ja pahoinvointi (1,1 %).

Taulukossa 1 on esitetty loperamidihydrokloridin käytön yhteydessä kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset (akuutin ripulin hoito) ja myyntiluvan saamisen jälkeisen käytön yhteydessä ilmoitetut haittavaikutukset.

Haittavaikutukset on lueteltu taulukossa esiintymistiheyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Taulukko 1. Haittavaikutukset

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto:www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet:

Yliannostustapauksessa (myös maksan vajaatoiminnasta johtuva suhteellinen yliannostus) saattaa esiintyä keskushermoston lamaantumista (stupor, koordinaatiohäiriöt, uneliaisuus, mioosi, lisääntynyt lihasjänteys, hengityslama), ummetusta, virtsaumpea ja suolen tukkeumaa. Lapset ja potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta, saattavat olla herkempiä lääkkeen keskushermostovaikutuksille.

Henkilöillä, jotka ovat ottaneet liikaa loperamidia, on havaittu sydäntapahtumia, kuten QT-ajan pitenemistä ja QRS-kompleksin levenemistä, kääntyvien kärkien takykardiaa, muita vakavia kammioperäisiä rytmihäiriöitä, sydänpysähdyksiä ja pyörtyilyä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Myös kuolemantapauksia on ilmoitettu. Yliannostus saattaa paljastaa olemassa olevan Brugadan oireyhtymän.

Hoito:

Yliannostuksessa on aloitettava EKG-seuranta QT-ajan pitenemisen varalta.

Jos yliannostukseen liittyy keskushermosto-oireita, antidoottina voidaan antaa naloksonia. Koska loperamidihydrokloridin vaikutusaika on pidempi kuin naloksonin (1–3 tuntia), naloksonia voi olla tarpeen antaa toistamiseen. Siksi potilaan tilaa on seurattava tarkoin vähintään 48 tunnin ajan mahdollisen keskushermoston lamaantumisen havaitsemiseksi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ripulin ja suolistoinfektioiden lääkkeet, suolen liikkuvuutta estävät lääkeaineet

ATC-koodi: A07DA03

Loperamidihydrokloridi sitoutuu suolen seinämän opioidireseptoreihin ja vähentää propulsiivista peristaltiikkaa. Tämä pidentää ruokasulan läpikulkuaikaa suolistossa ja tehostaa veden ja elektrolyyttien imeytymistä. Loperamidihydrokloridi lisää peräaukon sulkijalihaksen tonusta ja vähentää siten ulostamisinkontinenssia ja -pakkoa.

Kun satunnaistetussa kliinisessä kaksoissokkotutkimuksessa annettiin loperamidia 56 potilaalle, joilla oli akuutti ripuli, valmisteen ripulia estävä vaikutus ilmeni yhden tunnin kuluessa 4 mg:n kerta-annoksesta. Kliiniset vertailut muhin ripulilääkkeisiin vahvistivat tämän loperamidin poikkeuksellisen nopean vaikutuksen alkamisen.

Imeytyminen:

Suurin osa suun kautta otetusta loperamidihydrokloridista imeytyy suolesta, mutta merkittävästä ensikierron metaboliasta johtuen systeeminen hyötyosuus on vain noin 0,3 %.

Jakautuminen:

Rotilla tehdyt jakautumistutkimukset osoittavat loperamidihydrokloridin voimakkaan affiniteetin suolen

seinämään ja erityisesti pitkittäislihaskerroksen reseptoreihin. Loperamidihydrokloridi sitoutuu 95- prosenttisesti plasman proteiineihin, pääasiassa albumiiniin. Ei-kliiniset tiedot ovat osoittaneet, että loperamidihydrokloridi on P-glykoproteiinin substraatti.

Biotransformaatio:

Loperamidihydrokloridi erittyy lähes kokonaan maksan kautta, jossa se metaboloituu, konjugoituu ja erittyy etupäässä sappeen. Loperamidihydrokloridi metaboloituu pääasiassa oksidatiivisen N-demetylaation kautta, ja välittäjänä toimivat pääasiassa CYP3A4 ja CYP2C8. Tämän erittäin tehokkaan alkureitin vaikutuksen ansiosta muuttumattoman lääkeaineen pitoisuus plasmassa jää hyvin pieneksi.

Eliminaatio:

Loperamidihydrokloridin puoliintumisaika ihmisellä on noin 11 tuntia (vaihteluväli 9–14 tuntia). Muuttumaton loperamidihydrokloridi ja sen metaboliitit erittyvät pääasiassa ulosteen mukana.

Prekliinisiä vaikutuksia havaittiin vain altistuksilla, jotka olivat merkitsevästi suurempia kuin ihmiselle koituva suurin altistus, mikä viittaa siihen, että niiden kliininen merkitys on hyvin vähäinen.

Loperamidihydrokloridin ei-kliininen in vitro- ja in vivo -arviointi ei osoita merkittäviä sydämen elektrofysiologisia vaikutuksia sen terapeuttisesti merkityksellisillä pitoisuusalueilla ja sen merkittävillä monikerroilla (jopa 47-kertaisilla). Yliannostukseen liittyvillä erittäin suurilla pitoisuuksilla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), loperamidihydrokloridilla on kuitenkin vaikutuksia sydämen elektrofysiologiaan vaikutuksia, joihin kuuluvat kaliumkanavan (hERG) ja natriumkanavan esto ja rytmihäiriöt.

Loperamidihydrokloridilla ja loperamidihydrokloridioksidilla, joka on loperamidihydrokloridin aihiolääke, ei havaittu viitteitä perimää vaurioittavista vaikutuksista. Loperamidihydrokloridilla tehdyt karsinogeenisuustutkimukset eivät osoittaneet viitteitä tuumorigeenisyydestä.

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei havaittu oleellisia vaikutuksia hedelmällisyyteen, alkion ja sikiön kehitykseen eikä imetykseen annoksilla, jotka eivät olleet toksisia emolle. Viitteitä teratogeenisuudesta ei havaittu.

Pullulaani (E1204)

Mannitoli (E421)

Natriumvetykarbonaatti (E500)

Aspartaami (E951)

Polysorbaatti 80 (E433)

Piparminttuaromi (maissimaltodekstriini, aromiaineet ja modifioitu vahamainen maissitärkkelys, 1450).

Ei olennainen.

3 vuotta

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

LORITAX tabletti, kylmäkuivattu
2 mg (L:ei) 12 fol (9,90 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus, jossa on 6 tai 12 ja 10 kylmäkuivattua tablettia.

Läpipainopakkaus on PVC/polyamidi/alumiini/PVC-läpipainopakkaus, jossa on irrotettava paperi/PET/alumiinifolio.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai lähes valkoinen, pyöreä tabletti, toisella puolella merkintä T.

Ei erityisvaatimuksia. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

• Kylmäkuivatun tabletin ottaminen läpipainopakkauksesta:
• nosta folion reunaa;
• irrota folio kokonaan;
• kaada kylmäkuivattu tabletti ulos; poista kylmäkuivattu tabletti kuplasta.

Kylmäkuivattua tablettia ei saa työntää ulos folion läpi.

LORITAX tabletti, kylmäkuivattu
2 mg 12 fol

• Ei korvausta.

A07DA03

13.03.2025