LEQEMBI infuusiokonsentraatti, liuosta varten 100 mg/ml

Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Yksi millilitra konsentraattia sisältää 100 mg lekanemabia.

Yksi 5 ml:n injektiopullo sisältää 500 mg lekanemabia (500 mg / 5 ml).

Yksi 2 ml:n injektiopullo sisältää 200 mg lekanemabia (200 mg / 2 ml).

Lekanemabi on rekombinantti humanisoitu immunoglobuliini gamma 1:n (IgG1) monoklonaalinen vasta-aine, joka on tuotettu kiinankääpiöhamsterin munasarjasoluissa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Yksi 2 ml:n injektiopullo sisältää 1,0 mg polysorbaatti 80:tä (E 433).

Yksi 5 ml:n injektiopullo sisältää 2,5 mg polysorbaatti 80:tä (E 433).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

Leqembi on tarkoitettu sellaisten aikuispotilaiden hoitoon, joilla on diagnosoitu Alzheimerin taudista johtuva lievä kognitiivinen heikentyminen tai lievä dementia (varhaisvaiheen Alzheimerin tauti). Potilailla tulee olla vahvistettu amyloidipatologia ja heidän tulee olla apolipoproteiini E:n ε4-alleelin (ApoE ε4) suhteen joko ei-kantajia tai heterotsygootteja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hoidon aloittavan ja sitä valvovan lääkärin tulee olla perehtynyt Alzheimerin taudin (dementian) diagnosointiin ja hoitoon.

Hoidon aloittavat ja sitä valvovat lääkärit, jotka ovat perehtyneet Alzheimerin taudin diagnostiikkaan ja hoitoon ja joilla on viipymättä käytettävissään magneettikuvaus (MRI). Lekanemabi-infuusiot antavat pätevät terveydenhuollon ammattilaiset, jotka on koulutettu infuusioreaktioiden seurantaan, tunnistamiseen ja hoitoon.

Lekanemabihoitoa saaville potilaille on annettava potilaskortti, ja heille on kerrottava lekanemabin riskeistä (katso myös pakkausseloste).

ApoE4-testaus

ApoE4-genotyyppi on arvioitava CE-merkityllä, tähän käyttötarkoitukseen tarkoitetulla in vitro -diagnostisella (IVD) testillä. Jos CE-merkittyä IVD-testiä ei ole saatavilla, tällöin on käytettävä vaihtoehtoista validoitua testiä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

ApoE ε4 -statuksen testaus on tehtävä ennen lekanemabihoidon aloittamista amyloidiin liittyvien kuvantamispoikkeavuuksien kehittymisen riskin arvioimiseksi (ks. kohdat Käyttöaiheet ja Farmakodynamiikka). Ennen testausta potilaalle on annettava asianmukaista perinnöllisyysneuvontaa, ja häneltä on saatava soveltuvin osin suostumus kansallisten tai paikallisten hoitosuositusten mukaisesti.

Annostus

Suositeltu lekanemabin annos on 10 mg painokiloa kohden laskimoinfuusiona (i.v.) kahden viikon välein.

Lekanemabihoito on lopetettava, kun potilaan Alzheimerin tauti etenee keskivaikeaksi.

Lekanemabihoidon aikana kognitiivisten toimintojen testaus ja kliinisten oireiden arviointi on tehtävä noin kuuden kuukauden välein. Kognitiivista testausta ja oireiden etenemistä on käytettävä sen arvioinnissa, onko potilaan tauti edennyt keskivaikeaksi Alzheimerin taudiksi ja/tai sen, viittaako taudin kliininen kulku muutoin siihen, että lekanemabi ei ole osoittautunut tehokkaaksi potilaan hoidossa, sekä lekanemabihoidon jatkamista tai lopettamista koskevan päätöksenteon tukena.

Amyloidiin liittyvien kuvantamispoikkeavuuksien (ARIA) seuranta

Lekanemabi voi aiheuttaa amyloidiin liittyviä kuvantamispoikkeavuuksia, joiden tunnuspiirteenä on ARIA ja edeema (ARIA-E), joka havaitaan magneettikuvissa aivojen edeemana tai uurteiden effuusioina, tai ARIA ja hemosideriinikertymät (ARIA-H), jossa on mikroverenvuotoa ja pinnallista sideroosia. ARIA:n lisäksi läpimitaltaan yli 1 cm:n suuruisia aivoverenvuotoja on ilmennyt lekanemabihoitoa saaneilla potilailla.

Ennen lekanemabihoidon aloittamista on käytettävissä oltava tuore (kuuden kuukauden sisällä tehty) lähtötilanteen aivojen magneettikuva potilaan arvioimiseksi jo olemassa olevien amyloidiin liittyvien kuvantamispoikkeavuuksien varalta. Magneettikuvaus tehdään ennen 5. ja 7. ja 14. infuusiota. Jos potilaalle tulee ARIA:an viittaavia oireita milloin tahansa hoidon aikana, tällöin on tehtävä magneettikuvauksen sisältävä kliininen arviointi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Annostelun keskeyttämistä tai hoidon lopettamista koskevat suositukset potilailla, joilla on ARIA

ARIA-E

Annostelua voidaan jatkaa oireettomissa, radiologisesti lieviksi arvioiduissa ARIA-E-tapauksissa. Annostelu keskeytetään kaikissa oireisissa tai radiologisesti keskivaikeiksi tai vaikeiksi arvioiduissa ARIA-E-tapauksissa. ARIA-E:n havaitsemisen jälkeen tehdään seurantamagneettikuvaus 2-4 kuukauden kuluttua oireiden ohi menemisen arvioimiseksi. Kun magneettikuvissa todetaan radiologisesti ja oireissa lievittymistä, , annostelua jatketaan kliinisen arvion perusteella. Ks. taulukosta 1 magneettikuvissa näkyvien kuvantamismuutosten vaikeusasteen luokittelu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kliinistä harkintaa on käytettävä sen arvioimisessa, onko uusiutuneen ARIA-E:n tapauksessa syytä jatkaa annostelua. Lekanemabihoito on lopetettava, jos oireinen ARIA-E tai kuvantamisen perusteella keskivaikea ARIA-E uusiutuu tai, jos potilaalle kehittyy vaikea ARIA-E (ks. kohta Haittavaikutukset).

ARIA-H

Annostelua voidaan jatkaa oireettomissa, radiologisesti lieviksi arvioiduissa ARIA-H-tapauksissa. Annostelu keskeytetään oireisissa (lievät tai keskivaikeat oireet) tai radiologisesti arvioituna keskivaikeissa ARIA-H-tapauksissa. Sen tunnistamisen jälkeen 2–4 kuukauden kuluttua tehdään seurantamagneettikuvaus tilanteen vakautumisen arvioimiseksi. Kun magneettikuvissa todetaan vakautuminen ja mahdolliset oireet häviävät, annostelua jatketaan kliinisen arvion perusteella (ks. kohta Haittavaikutukset). Lekanemabihoito on lopetettava pysyvästi kuvantamisen perusteella tai vaikean tai vaikeaoireisen ARIA-H:n ilmenemisen jälkeen. Ks. taulukosta 1 magneettikuvissa näkyvien kuvantamismuutosten vaikeusasteen luokittelu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Aivoverenvuoto

Lekanemabihoito on lopetettava pysyvästi, jos ilmenee läpimitaltaan yli 1 cm:n suuruinen aivoverenvuoto.

Viivästyneet tai väliin jääneet annokset

Jos infuusio jää väliin, seuraava annos on annettavan mahdollisimman pian.

Erityisryhmät

Iäkkäät

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen vähintään 65-vuotiaille potilailla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Lekanemabilla ei ole oleellista käyttöaihetta pediatristen potilaiden hoidossa.

Antotapa

Lekanemabi on tarkoitettu vain laskimonsisäiseen annosteluun. Lekanemabi annetaan infuusiona laskimoon noin yhden tunnin aikana kahden viikon välein. Potilasta on tarkkailtava noin 2,5 tunnin ajan ensimmäisen infuusion loppuun suorittamisen jälkeen infuusioreaktioiden oireiden ja löydösten varalta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Lekanemabi laimennetaan ennen sen antamista infuusiona laskimoon.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Potilaat, joilla on riittämättömästi hallinnassa olevia verenvuotohäiriöitä.

Hoitoa edeltävänä magneettikuvauksen löydöksenä aiempi aivoverenvuoto, yli neljä mikroverenvuotoa, pinnallinen sideroosi tai vasogeeninen edeema, tai muut löydökset, jotka viittaavat aivojen amyloidiangiopatiaan (CAA) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Lekanemabihoitoa ei pidä aloittaa potilaille, jotka saavat parhaillaan antikoagulanttihoitoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hallitun käyttöönoton ohjelma ja rekisteriLekanemabin turvallisen ja tehokkaan käytön edistämiseksi hoidon aloittamisen on tapahduttava kaikkien potilaiden kohdalla keskitetyn rekisteröintijärjestelmän kautta, joka toteutetaan hallitun käyttöönoton ohjelman osana.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Yliherkkyysreaktiot

Lekanemabihoitoa saaneilla potilailla on ilmennyt yliherkkyysreaktioita, kuten angioedeemaa, bronkospasmia ja anafylaksiaa, jotka voivat olla vakavia. Infuusio on keskeytettävä välittömästi havaittaessa yliherkkyysreaktion oireita tai löydöksiä, ja näissä tapauksissa on aloitettava asianmukainen hoito (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Beeta-amyloidipatologia

Beeta-amyloidipatologian esiintyminen on vahvistettava asianmukaisella testillä ennen hoidon aloittamista.

Amyloidiin liittyvät kuvantamispoikkeavuudet (ARIA)

Amyloidiin liittyviä kuvantamispoikkeavuuksia voi ilmetä spontaanisti Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla. ARIA-H ilmenee yleensä ARIA-E:n kanssa.

ARIA ilmenee yleensä hoidon alkuvaiheessa, ja ne ovat yleensä oireettomia. Vakavia ja hengenvaarallisia tapahtumia, mukaan lukien kouristuskohtaus ja epileptinen sarjakohtaus, voi kuitenkin ilmetä harvoin. Jos ARIA esiintyy, niihin liittyväksi raportoituja oireita voivat olla päänsärky, sekavuus, näkökyvyn muutokset, heitehuimaus, pahoinvointi ja kävelyn vaikeus. Paikallisia neurologisia puutosoireita voi myös ilmetä. ARIA toistui yhdellä kolmasosalla (1/3) potilaista, joille tuli niitä lumelääkkeen tai lekanemabin saamisen aikana. Lekanemabihoitoa jatketaan hyvin yleisesti ensimmäisen ARIA-tapahtuman jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset). ARIA:an yhdistetyt oireet häviävät yleensä ajan myötä (ks. kohta Haittavaikutukset).

ARIA:n riski, mukaan lukien oireinen ja vakava ARIA, on suurempi apolipoproteiini E:n ε4-alleelin (ApoE ε4) homotsygooteilla kantajilla (ks. kohta Haittavaikutukset). ARIA:n lisäksi läpimitaltaan yli 1 cm:n suuruisia aivoverenvuotoja on ilmennyt lekanemabihoitoa saaneilla potilailla.

Lekanemabin hyöty Alzheimerin taudin hoidossa ja mahdollinen ARIA:n yhteydessä esiintyvien vakavien haittatapahtumien riski on huomioitava tehtäessä päätöstä lekanemabihoidon aloittamisesta (ks. kohta Haittavaikutukset).

Seuranta ARIA:n varalta

Aivojen magneettikuvausta lähtötilanteessa ja säännöllistä seurantaa magneettikuvauksella suositellaan. ARIA:n tehostettua kliinistä seurantaa suositellaan ensimmäisten 14 lekanemabihoitoviikon aikana. Jos potilaalle tulee ARIA:an viittaavia oireita (ks. kohta Haittavaikutukset), tällöin on tehtävä kliininen arviointi, johon sisältyy lisämagneettikuvantaminen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kuvantamislöydökset

Lekanemabiin yhdistetyn ARIA:n vaikeusaste on luokiteltu taulukossa 1 olevien kriteerien mukaisesti.

Taulukko 1: ARIA:n luokittelukriteerit magneettikuvauksessa

¹ Radiologisen vaikeusasteen määritelmänä on uusien mikroverenvuotojen kokonaismäärä lähtötilanteesta lukien tai pinnallisen sideroosin alueiden kokonaismäärä.

Potilaita, joilla on oireettomia ARIA-E:n radiologisia löydöksiä, suositellaan seurattavan kliinisesti tehostetusti ARIA:n oireiden varalta (ks. oireet kohdasta Haittavaikutukset). Ylimääräisiä magneettikuvauksia on tehtävä 1–2 kuukauden kuluttua amyloidiin liittyvien kuvantamispoikkeavuuksien havaitsemisesta radiografisten löydösten korjaantumisen arvioimiseksi tai tätä aikaisemmin, jos oireita esiintyy.

ApoE:n ε4-alleellin kantajastatus ja ARIA:n riski

Lekanemabihoitoa saaneilla potilailla, jotka ovat ApoE:n ε4-alleelin homotsygootteja kantajia, on suurempi ARIA:n riski, mukaan lukien oireinen vaikea ja toistuva ARIA, verrattuna heterotsygootteihin kantajiin ja ei-kantajiin (ks. kohta Haittavaikutukset). Lekanemabia ei ole tarkoitettu käytettäväksi potilaille, jotka ovat homotsygootteja (ks. kohta Käyttöaiheet).

Lisääntynyt aivoverenvuodon riski

Varovaisuutta on noudatettava harkittaessa lekanemabin käyttöä potilaille, joilla on suurempaan aivoverenvuodon riskiin viittaavia tekijöitä.

Läpimitaltaan yli 1 cm:n suuruisia aivoverenvuotoja, mukaan lukien kuolemaan johtaneita tapahtumia, on havaittu lekanemabia ja antikoagulantteja samanaikaisesti käyttäneillä potilailla sekä potilailla, jotka saivat trombolyyttisia lääkkeitä lekanemabihoidon aikana. Erityistä varovaisuutta on noudatettava harkittaessa antikoagulanttien antoa potilaalle, jota hoidetaan jo lekanemabilla.

Samanaikainen antitromboottinen lääkitys

Antitromboottisten lääkevalmisteiden (ASA, muut verihiutaleiden estäjät tai antikoagulantit) käyttö oli sallittua lähtötilanteessa kliinisissä tutkimuksissa, jos potilaan annos oli vakaa. Suurin osa antitromboottisille lääkityksille altistuneista henkilöistä sai ASA:a. ARIA:n tai aivoverenvuodon ei havaittu lisääntyvän verihiutaleiden estäjien käytön myötä.

Koska aivoverenvuotoja on havaittu samanaikaisesti lekanemabia ja antikoagulantteja käyttävillä potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset) ja trombolyyttisiä lääkkeitä lekanemabihoidon aikana saaneilla potilailla, erityistä varovaisuutta on noudatettava harkittaessa antikoagulanttien tai trombolyyttisen lääkeaineen (esim. kudosplasminogeenin aktivaattori) antoa potilaalle, joka saa jo lekanemabihoitoa:

• Jos antikoagulaatio on aloitettava lekanemabihoidon aikana (esimerkiksi valtimotromboosin, akuutin keuhkoembolian tai muun hengenvaarallisen käyttöaiheen takia), lekanemabihoito on tällöin tauotettava. Lekanemabihoito voidaan ottaa uudelleen käyttöön, jos antikoagulaatio ei enää ole lääketieteellisesti aiheellista. Samanaikaisesti käytettävän ASA:n ja muun verihiutaleiden estäjähoidon käyttö on sallittua.
• Kliinisissä tutkimuksissa altistus trombolyyttisille lääkeaineille oli rajallista, mutta samanaikaisesta käytöstä aiheutuva vakavan kallonsisäisen verenvuodon riski on mahdollinen. Trombolyyttisten lääkeaineiden käyttöä on vältettävä, paitsi välittömästi hengenvaarallisissa käyttöaiheissa, joissa ei ole vaihtoehtoista hoitoa (esim. keuhkoembolia ja hemodynaaminen heikentyminen) ja joissa hyödyt voivat olla riskejä suuremmat.
• Koska ARIA-E voi aiheuttaa paikallisia neurologisia puutosoireita , jotka voivat olla samanlaisia kuin iskeemisessä aivohalvauksessa, hoitavan lääkärin on arvioitava, voivatko oireet johtua ARIA-E:stä, ennen trombolyyttisen hoidon antamista lekanemabihoitoa saavalle potilaalle.

Lekanemabihoitoa ei pidä aloittaa potilaille, jotka saavat parhaillaan antikoagulanttihoitoa (ks. kohta Vasta-aiheet).

Muut aivoverenvuodon riskitekijät

Potilaat suljettiin pois tutkimuksesta 301, jos heidän aivokuvantamislöydöksensä viittasivat kohonneeseen aivoverenvuodon riskiin. Näitä olivat aivojen amyloidiangiopatiaan viittaavat löydökset (aiempi suurimmalta läpimitaltaan yli 1 cm:n suuruinen aivoverenvuoto, yli neljä mikroverenvuotoa, pinnallinen sideroosi, vasogeeninen edeema) tai muihin leesioihin viittavat löydökset (aneurysma, vaskulaarinen epämuodostuma), jotka voivat mahdollisesti lisätä aivoverenvuodon riskiä.

ApoE:n ε4-alleelin esiintyminen on yhteydessä aivojen amyloidiangiopatiaan, jossa on suurempi aivoverenvuodon riski.

Infuusioreaktiot

Infuusioreaktioita havaittiin lekanemabin kliinisissä tutkimuksissa (ks. kohta Haittavaikutukset). Suurin osa niistä oli lieviä tai keskivaikeita ja ne ilmenivät ensimmäisen infuusion yhteydessä. Infuusioreaktion ilmetessä infuusion nopeutta voidaan hidastaa tai infuusio voidaan keskeyttää ja asianmukainen hoito aloitetaan kliinisen tarpeen mukaisesti. Ennen seuraavia infuusioita voidaan harkita esilääkitystä antihistamiineilla, parasetamolilla, ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä tai kortikosteroideilla.

Kliinisistä tutkimuksista poissuljetut potilaat (ks. myös kohta Farmakodynamiikka)

Potilaat, joilla oli sairaushistoriassa ohimeneviä iskeemisiä kohtauksia (TIA-kohtauksia), aivohalvaus tai kouristuskohtauksia 12 kuukauden sisällä ennen seulontaa, suljettiin pois lekanemabin kliinisistä tutkimuksista. Turvallisuutta ja tehoa näillä potilailla ei tunneta.

Potilaat, joilla oli immunologisia häiriöitä, jotka eivät joko olleet riittävästi hallinnassa tai jotka edellyttivät hoitoa immunoglobuliinilla, systeemisillä monoklonaalisilla vasta-aineilla, systeemisillä immunosuppressanteilla tai plasmafereesillä, suljettiin pois lekanemabin kliinisistä tutkimuksista. Näin ollen turvallisuutta ja tehoa näillä potilailla ei tunneta.

Potilailla, joilla on autosomissa vallitsevasti periytyvä Alzheimerin tauti tai Downin syndrooma, aivojen amyloidiangiopatian ja ARIA:n esiintyvyys voi olla suurempaa. Siksi heidät on suljettu pois lekanemabin kliinisistä tutkimuksista. Lekanemabin turvallisuutta ja tehoa näillä potilailla ei tunneta.

Potilaskortti ja pakkausseloste Lääkkeen määräävän lääkärin on käytävä läpi potilaan kanssa lekanemabihoidon riskit, magneettikuvaukset ja haittavaikutusten oireet ja löydökset sekä se, milloin potilaan on hakeuduttava terveydenhuollon ammattilaisen hoitoon. Potilaalle annetaan potilaskortti ja häntä ohjeistetaan pitämään kortti aina mukanaan.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Laimennus natriumkloridilla (0,9 %:n suolaliuos) tarvitaan ennen antoa. Katso tarkemmat tiedot natriumkloridiliuoksen valmistetiedoista.

Tämä lääkevalmiste sisältää 0,5 mg polysorbaatti 80:tä lekanemabin 1 millilitraa kohti. Polysorbaatit saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita. Potilaan todetut allergiat on otettava huomioon.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty lekanemabilla.

Lekanemabin eliminaatio tapahtuu todennäköisesti normaalien immunoglobuliinien hajoamisreittien kautta, ja pienimolekyylisten samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden ei pitäisi vaikuttaa puhdistumaan. Näin ollen ei ole odotettavissa, että lekanemabi aiheuttaisi farmakokineettisiä lääkkeiden yhteisvaikutuksia samanaikaisesti annettavien lääkeaineiden kanssa tai olisi niille altis.

Aivoverenvuodon riski voi kasvaa lekanemabihoidon myötä antikoagulanttihoitoa tai trombolyyttisiä lääkeaineita saavilla potilailla (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, raskaustilanne on varmistettava ennen lekanemabihoidon aloittamista.

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 2 kuukauden ajan viimeisen lekanemabiannoksen jälkeen.

Raskaus

Lekanemabin käytöstä raskaana oleville naisille ja eläimillä tehdyistä tutkimuksista ei ole olemassa tietoja lekanemabiin liittyvän riskin arvioimiseksi raskauden aikana. Ihmisen IgG:n tiedetään siirtyvän istukan läpi ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Näin ollen lekanemabi voi siirtyä äidistä kehittyvään sikiöön. Lekanemabin vaikutuksia kehittyvään sikiöön ei tunneta. Lekanemabin käyttöä ei suositella raskauden aikana.

Imetys

Ei ole olemassa tietoja lekanemabin erittymisestä äidinmaitoon ihmisillä, sen vaikutuksista imetettävään lapseen eikä näiden lääkkeiden vaikutuksesta maidon erittymiseen.

Ihmisen IgG:n tiedetään erittyvään äidinmaitoon ensimmäisinä syntymän jälkeisinä päivinä ja sen pitoisuudet vähenevät pieniksi pian sen jälkeen. Tämän altistuksen vaikutuksia imetettävään lapseen ei tunneta ja riskiä ei voida poissulkea. Näin ollen on päätettävä, lopetetaanko imetys vai pidättäydytäänkö lekanemabihoidosta, ottaen huomioon imetyksen hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Tietoja lekanemabin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole.

Lekanemabilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Potilasta on kehotettava noudattamaan varovaisuutta ajaessaan tai käyttäessään koneita, mikäli hänellä on heitehuimausta tai sekavuutta lekanemabihoidon aikana.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Lekanemabin turvallisuutta on arvioitu 2 203 potilaalla, jotka saivat vähintään yhden lekanemabiannoksen.

Tutkimuksessa 301 oli mukana potilaita, joilla oli Alzheimerin taudista johtuva lievä kognitiivinen heikentyminen tai lievä Alzheimerin taudin dementia. Tutkimuksen kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa jaksossa yhteensä 898 potilasta sai lekanemabia suositellulla annoksella 10 mg/kg kahden viikon välein. Heistä 757 oli (ApoE ε4:n) ei-kantajia tai heterotsygootteja (käyttöaiheen mukainen populaatio).

Lekanemabihoitoa saaneista potilaista 31 % (278/898) oli ei-kantajia, 53 % (479/898) heterotsygootteja ja 16 % (141/898) homotsygootteja. ARIA-tapahtumia lukuun ottamatta turvallisuusprofiili oli samanlainen eri genotyypeillä.

Kliinisissä tutkimuksissa lekanemabihoidon yhteydessä on raportoitu kouristuskohtauksia, mukaan lukien epileptinen sarjakohtaus.

Käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa yleisimmät haittavaikutukset olivat infuusioreaktiot (26 %), ARIA-H (13 %), päänsärky (11 %) ja ARIA-E (9 %).

Läpimitaltaan yli 1 cm:n suuruisia aivoverenvuotoja raportoitiin 0,5 %:lla (4/757) potilaista tutkimuksessa 301 lekanemabihoidon jälkeen ja 0,1 %:lla (1/764) lumelääkettä saaneista potilaista. Kuolemaan johtaneita aivoverenvuototapauksia on havaittu lekanemabia saaneilla potilailla.

Taulukkomuotoinen luettelo haittavaikutuksista

Seuraavia alla olevassa taulukossa 2 lueteltuja haittavaikutuksia on raportoitu lekanemabin kliinisissä tutkimuksissa.

Haittavaikutukset on esitetty MedDRA-sanaston suositeltujen termien mukaisesti MedDRA-elinjärjestelmäluokan mukaan jaoteltuina. Haittavaikutukset on esitetty esiintyvyysjärjestyksessä elinjärjestelmäluokan mukaan jaoteltuina seuraavien esiintyvyysluokkien mukaisesti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/ 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kunkin esiintyvyysluokan sisällä alenevassa vakavuusjärjestyksessä.

Taulukko 2: Haittavaikutukset

¹ Sisältää seuraavat: angioedeema, bronkospasmi, anafylaksia, ihottuma ja päänsärky.

² Sisältää seuraavat: ihottuma, päänsärky, rinorrea, riniitti ja hiustenlähtö.

³ Ilmeni 24 tuntia infuusion jälkeen.

⁴ ARIA: Sisältää seuraavat: kuvannettu ARIA-E, oireinen ARIA-E, kuvannettu ARIA-H ja oireinen ARIA-H.

⁵ ARIA-H: Sisältää seuraavat: kuvannettu ARIA-H ja oireinen ARIA-H.

⁶ ARIA-H: amyloidiin liittyvä kuvantamispoikkeavuus-mikroverenvuoto ja hemosideriinikertymä; keskushermoston pinnallinen sideroosi ja pikkuaivojen mikroverenvuoto.

⁷ Sisältää yleisenä oireena päänsäryn sekä seuraavat melko harvinaiset oireet: sekavuus, näkökyvyn muutokset (diplopia, häikäistyminen, näön hämärtyminen, näöntarkkuuden heikentyminen, näön heikentyminen), heitehuimaus, pahoinvointi, kävelyn vaikeus ja kouristuskohtaukset.

⁸ ARIA-E: Sisältää seuraavat: kuvannettu ARIA-H ja oireinen ARIA-E.

⁹ ARIA-E on yleinen käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa ja hyvin yleinen homotsygoottipopulaatiossa.

¹⁰ Sisältää seuraavat: infuusioreaktio ja infuusiokohdan reaktio.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Amyloidiin liittyvien kuvantamispoikkeavuuksien esiintyvyys käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa

Tutkimuksessa 301 oireista ARIA:a esiintyi 2 %:lla (16/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista, jotka olivat ei-kantajia ja heterotsygootteja. Vakavia ARIA:n oireita, jotka edellyttivät sairaalahoitoa, raportoitiin 0,4 %:lla (3/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista. ARIA:n kliiniset oireet hävisivät 75 %:lla (12/16) potilaista havainnointijakson aikana.

Kun oireettomat radiologiset tapahtumat lasketaan mukaan, tutkimuksessa 301 havaittiin ARIA 17 %:lla (128/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista ja 7 %:lla (55/764) lumelääkettä saaneista potilaista.

Tutkimuksessa 301 ARIA-E-löydöksiä havaittiin 9 %:lla (67/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista ja 1 %:lla (10/764) lumelääkettä saaneista potilaista. Suurin osa ARIA-E-löydöksistä oli oireettomia. Oireisia ARIA-E-löydöksiä raportoitiin 2 %:lla (12/757) lekanemabihoitoa saaneista ja ei yhdelläkään lumelääkettä saaneista. Kun ARIA-E-löydöksiin yhdistyi raportoituja oireita, niitä olivat päänsärky (50 %, 6/12), sekavuus (17 %, 2/12), heitehuimaus (8 %, 1/12) ja pahoinvointi (8 %, 1/12). Paikallisia neurologisia puutosoireita ilmeni myös (8 %, 1/12).

ARIA-H-löydöksiä havaittiin 13 %:lla (98/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista ja 7 %:lla (52/764) lumelääkettä saaneista potilaista. Suurin osa ARIA-H-löydöksistä oli oireettomia. Oireisia ARIA-H-löydöksiä raportoitiin 0,8 %:lla (6/757) lekanemabihoitoa saaneista ja 0,1 %:lla (1/764) lumelääkettä saaneista potilaista. ARIA-H- ja ARIA-E-löydökset voivat esiintyä yhdessä. Pelkät ARIA-H-löydökset (ARIA-H potilailla, joilla ei ollut ARIA-E:tä) eivät lisääntyneet lekanemabia saaneilla lumelääkettä saaneisiin verrattuna.

Suurin osa kuvanntuista ARIA-E-tapauksista ilmeni hoidon alkuvaiheessa (ensimmäisten seitsemän annoksen sisällä), vaikkakin ARIA-E-löydöksiä voidaan havaita milloin tahansa ja potilailla voi ilmetä useampi kuin yksi episodi. ARIA-E-löydöksen suurin kuvantamislöydösten vaikeusaste lekanemabihoitoa saaneilla potilailla oli lievä 4 %:lla (31/757), keskivaikea 4 %:lla (33/757) ja vaikea 0,3 %:lla (2/757) potilaista. Magneettikuvauslöydökset lievenivät 64 %:lla (43/67) potilaista 12 viikkoon mennessä, 87 %:lla (58/67) 17 viikkoon mennessä ja 100 %:lla (67/67) seuranta-ajan kuluessa. Lumelääkettä saaneista potilaista ne lievittyivät 80 %:lla (8/10).

ARIA-H-mikroverenvuodon suurin kuvantamislöydösten vaikeusaste lekanemabihoitoa saaneilla potilailla oli lievä 8 %:lla (60/757), keskivaikea 1 %:lla (8/757) ja vaikea 1 %:lla (10/757) potilaista. ARIA-H:n pinnallinen sideroosi oli lievää 3 %:lla (26/757), keskivaikeaa 0,5 %:lla (4/757) ja vaikeaa 0,3 %:lla (2/757) potilaista. Katso magneettikuvauslöydösten näkyvä vaikeusaste kohdan Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet taulukosta 1.

ARIA:n toistuminen käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa

ARIA-E-löydöksiä havaittiin 9 %:lla (67/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista, joista 88 % (59/67) jatkoi lekanemabihoitoa annostelun keskeyttämisen jälkeen tai ilman annostelun keskeyttämistä. Lekanemabihoitoa saaneista 14 %:lla (8/59) ARIA-E uusiutui.

ARIA-H-löydöksiä (samanaikaisen ARIA-E-löydöksen kanssa tai ilman sitä) havaittiin 13 %:lla (98/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista ja 7 %:lla (52/764) lumelääkettä saaneista potilaista. 80 % (78/98) lekanemabihoitoa saaneista potilaista ja 77 % (40/52) lumelääkettä saaneista potilaista jatkoi hoitoa annostelun keskeyttämisen jälkeen tai ilman annostelun keskeyttämistä. Hoitoa jatkaneista potilaista 36 %:lla (28/78) lekanemabia saaneista ja 30 %:lla (23/40) lumelääkettä saaneista ARIA-H uusiutui.

Pelkkiä ARIA-H-löydöksiä havaittiin 8 %:lla (61/757) lekanemabihoitoa saaneista potilaista ja 6 %:lla (45/764) lumelääkettä saaneista potilaista. 97 % (59/61) lekanemabihoitoa saaneista potilaista ja 100 % (45/45) lumelääkettä saaneista potilaista jatkoi hoitoa annostelun keskeyttämisen jälkeen tai ilman annostelun keskeyttämistä ARIA-H uusiutui hoitoa jatkaneista potilaista 20 %:lla (12/59) lekanemabia saaneista ja 20 %:lla (10/45) lumelääkettä saaneista.

Aivoverenvuodot käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa

Aivoverenvuodon esiintyvyys oli 0,3 % (1/286) lekanemabihoitoa saaneilla potilailla, joilla oli samanaikainen antitromboottinen lääkitys tapahtuman aikana, ja 0,7 % (3/450) potilailla, jotka eivät saaneet sitä. Potilailla, jotka käyttivät lekanemabihoitoa samanaikaisesti antikoagulantin kanssa tai antikoagulantin kanssa yhdistettynä verihiutaleiden estäjälääkitykseen tai ASA:an, aivoverenvuotojen esiintyvyys oli 1,5 % (1/68 potilaalla). Lumelääkettä saaneilla niitä ei esiintynyt lainkaan.

ApoE:n ε4-alleellin kantajastatus ja ARIA:n riski

Noin 15 % Alzheimerin tautia sairastavista potilaista on ApoE:n ε4-alleelin homotsygoottisia kantajia. Tutkimuksessa 301 ARIA:n esiintyvyys oli matalampi ei-kantajilla (13 % lekanemabia saaneilla ja 4 % lumelääkettä saaneilla) ja heterotsygooteilla (19 % lekanemabia saaneilla ja 9 % lumelääkettä saaneilla) kuin homotsygooteilla (45 % lekanemabia saaneilla ja 22 % lumelääkettä saaneilla). Lekanemabia saaneilla potilailla ARIA-E-löydöksiä esiintyi 5 %:lla ei-kantajista, 11 %:lla heterotsygooteista ja 33 %:lla homotsygooteista. Oireisia ARIA-E-löydöksiä esiintyi 1 %:lla ei-kantajista, 2 %:lla heterotsygooteista ja 9 %:lla homotsygooteista. ARIA-H-löydöksiä esiintyi 12 %:lla ei-kantajista, 14 %:lla heterotsygooteista ja 38 %:lla homotsygooteista. Oireisia ARIA-H-löydöksiä esiintyi 1 %:lla ei-kantajista ja heterotsygooteista ja 4 %:lla homotsygooteista. Vakavia ARIA-tapahtumia esiintyi noin 1 %:lla ei-kantajista ja heterotsygooteista kantajista ja 3 %:lla homotsygooteista.

ARIA:n hoitoa koskevat suositukset eivät eroa ApoE:n ε4-alleelin kantajien ja ei-kantajien välillä.

Infuusioreaktiot

Tutkimuksessa 301 infuusioreaktioita havaittiin 26 %:lla (237/898) lekanemabihoitoa saaneista potilaista, ja 75 % (178/237) niistä ilmeni ensimmäisen infuusion yhteydessä. Infuusioreaktiot olivat vakavuudeltaan enimmäkseen lieviä (69 %) tai keskivaikeita (28 %). Vaikea-asteisia infuusioreaktioita raportoitiin alle 1 %:lla potilaista. Vakavia infuusioreaktioita on myös ilmennyt. Infuusioreaktiot johtivat hoidon keskeyttämiseen 1 %:lla (12/898) lekanemabia saaneista potilaista. Infuusioreaktioiden oireita ovat kuume ja flunssan kaltaiset oireet (vilunväristykset, yleistyneet säryt, vapinan tunne ja nivelkipu), pahoinvointi, oksentelu, hypotensio, hypertensio ja happidesaturaatio). Yli 63 %:lla potilaista, joilla ilmeni aluksi infuusioreaktioita, ei ollut enää reaktioita esilääkityksen myötä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Infuusioreaktioiden esiintyvyys oli samanlainen ApoE:n ε4-genotyypistä riippumatta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55 00034

FIMEA

Lekanemabin yliannostuksesta on vain vähän kliinistä kokemusta.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Masennuslääkkeet ja muut keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet, muut dementialääkkeet, ATC-koodi: N06DX04

Vaikutusmekanismi

Lekanemabi on monoklonaalinen IgG1-vasta-aine, joka on kohdennettu beeta-amyloidin liukoisia ja liukenemattomia kertymiä vastaan, ja se vähentää beeta-amyloidiplakkeja.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Lekanemabin vaikutus beeta-amyloidipatologiaan

Lekanemabi vähentää beeta-amyloidiplakkeja ajasta riippuvaisella tavalla lumelääkkeeseen verrattuna. Lekanemabin vaikutus beeta-amyloidiplakkien määriin aivoissa arvioitiin PET-kuvantamisen silmämääräisellä tulkinnalla ja kvantifioitiin Standard Uptake Value Ratio (SUVR) -menetelmällä ja Centiloid-asteikolla. Tutkimuksessa 301 keskimääräinen muutos lähtötilanteesta viikkoon 79 oli tilastollisesti merkitsevä potilailla, joille annettiin lekanemabia annoksella 10 mg/kg kahden viikon välein, käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa verrattuna lumelääkettä saaneisiin (–59,437).

Altistus-vastesuhteet

Altistus-vasteanalyysi osoitti, että PET-kuvauksessa havaittu amyloidin SUVR-arvo väheni lekanemabialtistuksen lisääntymisen myötä. Farmakokinetiikka/farmakodynamiikka-analyysi osoitti, että aivo-selkäydinnesteen Aβ1-42:n, plasman Aβ42/40-suhteen ja plasman p-tau181:n muutokset korreloivat lekanemabialtistuksen lisääntymisen kanssa.

Immunogeenisuus

Lekanemabin immunogeenisuutta ei ole arvioitu riittävästi lääkevasta-ainemäärityksen rajoittuneisuuden vuoksi. Lääkevasta-aineiden vaikutusta farmakokinetiikkaan, tehoon ja turvallisuuteen ei ole arvioitu riittävästi.

Kliininen teho ja turvallisuus

Lekanemabin tehoa arvioitiin kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa, rinnakkaisryhmillä tehdyssä satunnaistetussa tutkimuksessa (tutkimus 301) varhaisvaiheen Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla (potilailla, joilla oli vahvistettu amyloidipatologia ja lievä kognitiivinen heikentyminen [62 % potilaista] tai lievä taudin dementiavaihe [38 % potilaista]).

Aβ-patologia määritettiin silmämääräisellä tulkinnalla käyttämällä hyväksyttyjä Aβ-PET-varjoaineita valmistetietojen mukaisesti ja aivo-selkäydinnesteen tau-proteiinin kokonaismäärän (t-tau)/Aβ42:n suhteella, jonka osalta validoitu raja-arvo oli > 0,54 (määritys: Lumipulse® G P-Amyloid 1-42).

Potilaat otettiin mukaan tutkimukseen seuraavien kriteereiden mukaisesti:

• Clinical Dementia Rating (CDR) -luokka 0,5 tai 1,0 ja Memory Box -muistipistemäärä 0,5 tai suurempi
• National Institute on Aging and the Alzheimer’s Associationin (NIA-AA) lievän kognitiivisen heikentymisen tai todennäköisen Alzheimerin taudin dementian kliiniset ydinkriteerit
• Mini-Mental State Examination (MMSE) -testin pistemäärä ≥ 22 ja ≤ 30
• objektiivinen episodisen muistin häiriö, jonka merkkinä oli vähintään yhden keskihajonnan poikkeama ikäkorjatusta keskiarvosta Wechsler-Memory Scale-IV-testin Looginen muisti II -osatestissä (ala-asteikko) (WMS-IV LMII).

Potilaat suljettiin pois tutkimuksesta, mikäli heillä oli näyttöä aiemmista ohimenevistä iskeemisistä kohtauksista (TIA-kohtaukset), aivohalvauksesta tai kouristuskohtauksista 12 kuukauden sisällä ennen seulontaa, aivokontuusiosta, infektiivisistä leesioista, useista lakunaainfarkteista tai aivohalvauksesta, joka vaikutti merkittävään verisuoniston alueeseen, vaikeasta pienten verisuonten tai valkean aineen taudista, verenvuotohäiriöistä, jotka eivät olleet riittävästi hallinnassa, tai immunologisista häiriöistä, jotka eivät olleet riittävästi hallinnassa (esim. aktiivinen vaskuliitti) tai jotka edellyttivät hoitoa immunoglobuliineilla, systeemisillä monoklonaalisilla vasta-aineilla, systeemisillä immunosuppressanteilla tai plasmafereesillä.

Turvallisuutta ja tehoa keskivaikeaa Alzheimerin tautia, epätyypillisiä Alzheimerin taudin oireyhtymiä (potilaat, joilla ei ole muistihäiriöpainotteinen Alzheimerin tauti) tai autosomissa vallitsevasti periytyvää Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden tai aikuisten, joilla on Downin syndrooma, hoidossa ei ole varmistettu.

Tutkimuksen 301 tapauksessa 1 795 potilasta satunnaistettiin saamaan lekanemabia 10 mg/kg tai lumelääkettä kahden viikon välein 18 kuukauden ajan. Potilaista 1 521 kuului käyttöaiheen mukaiseen populaatioon. Satunnaistetuista potilaista 31 % oli ei-kantajia, 53 % oli heterotsygootteja ja 16 % oli homotsygootteja. Lähtötilanteessa satunnaistettujen potilaiden mediaani-ikä oli 72 vuotta, ja heidän vaihteluvälinsä oli 50–90 vuotta. 52 % potilaista oli naisia; 77 % oli valkoihoisia, 17 % oli aasialaisia ja 3 % oli tummaihoisia. Liitännäistauteja olivat hyperlipidemia (60 %), hypertensio (55 %), liikalihavuus (17 %), iskeeminen sydänsairaus (16 %) ja diabetes (15 %).

Satunnaistaminen ositettiin kliinisen alaryhmän mukaan, lähtötilanteessa samanaikaisen oireenmukaisen Alzheimerin taudin lääkityksen käytön tai käyttämättömyyden mukaan, ApoE ε4 -alleelin kantajastatuksen ja maantieteellisen alueen mukaan.

Tutkimuksen 301 tulokset

Ensisijainen päätetapahtuma oli muutos lähtötilanteesta 18 kuukauden kohdalla CDR-summapisteissä (CDR-SB).. Keskeisiä toissijaisia päätetapahtumia olivat muutos lähtötilanteesta 18 kuukauden jälkeen seuraavissa mittareissa: amyloidi-PET-kuvaus Centiloid-asteikkoja käyttäen, Alzheimer’s Disease Assessment Scale Cognitive Subscale (ADAS-Cog14) -, Alzheimer’s Disease Composite Score (ADCOMS) ja Alzheimer's Disease Cooperative Study-Activities of Daily Living Scale for Mild Cognitive Impairment (ADCS MCI-ADL) ..

Kokonaispopulaatiossa lekanemabin ja lumelääkkeen ero muutoksessa lähtötilanteesta CDR- summapisteissä oli –0,401 (95 %:n luottamusväli: –0,622; –0,180). Vaikutus oli samanlainen kokonaispopulaatiossa ja käyttöaiheen mukaan rajoitetussa populaatiossa. Merkittävät tutkimustulokset käyttöaiheen mukaisessa populaatiossa on esitetty alla olevassa taulukossa 3.

Taulukko 3: Tulokset CDR-SB-, ADAS-Cog14- ja ADCS MCI-ADL -mittareiden osalta tutkimuksessa 301

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset lekanemabin käytöstä Alzheimerin taudin hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Lekanemabin farmakokinetiikka määritettiin käyttämällä populaatiofarmakokineettistä analyysia. Se tehtiin pitoisuustiedoille, jotka olivat peräisin 1 619 Alzheimerin tautia sairastavalta potilaalta, jotka saivat lekanemabia yhden tai useamman annoksen. Lekanemabin vakaan tilan pitoisuus saavutettiin, kun hoitoa oli annettu kuuden viikon ajan annoksella 10 mg/kg kahden viikon välein. Systeeminen kertymä oli noin 1,4-kertainen. Lekanemabin huippupitoisuus (C_max) ja altistus (AUC) kasvoivat suhteessa annokseen annosalueella 0,3–15 mg/kg kerta-annoksen jälkeen.

Imeytyminen

Ei oleellinen.

Jakautuminen

Jakautumistilavuuden keskimääräinen arvo (95 %:n luottamusväli) vakaassa tilassa on 5,52 (5,14–5,93) l.

Biotransformaatio

Lekanemabi on monoklonaalinen vasta-aine, joka on kohdennettu beeta-amyloidin liukoisia ja liukenemattomia kertymiä vastaan. Sen ei odoteta vaikuttavan sytokiinimoduloiduissa reiteissä.

Eliminaatio

Proteolyyttiset entsyymit pilkkovat lekanemabia samalla tavalla kuin endogeenisia IgG:itä. Lekanemabin puhdistuma (95 %:n luottamusväli) on 0,370 (0,353–0,384) l/vrk. Terminaalinen puoliintumisaika on 5–7 vuorokautta.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Lekanemabin farmakokinetiikka on lineaarinen.

Maksan tai munuaisten vajaatoiminta

Lekanemabin eliminaatio tapahtuu normaalien immunoglobuliineja pilkkovien reittien kautta, ja maksan tai munuaisten vajaatoiminnan ei pitäisi vaikuttaa systeemiseen puhdistumaan. Maksan toiminnan biomerkkiaineilla (ALAT, ASAT, AFOS, kokonaisbilirubiini) ja kreatiniinipuhdistumalla ei ollut vaikutusta lekanemabin farmakokineettisiin parametreihin.

Karsinogeenisuus

Karsinogeenisuustutkimuksia ei ole tehty.

Mutageenisuus

Genotoksisuustutkimuksia ei ole tehty.

Kehitys- ja lisääntymistoksisuus

Eläimillä ei ole tehty tutkimuksia lekanemabin urosten tai naaraiden hedelmällisyyteen tai kehitykseen ja lisääntymistoimintaan kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi. Haitallisia vaikutuksia urosten tai naaraiden lisääntymiselimiin ei havaittu 39 viikon pituisessa laskimoon annetun valmisteen toksisuustutkimuksessa apinoilla, joille annettiin lekanemabia viikoittain enintään annostuksella 100 mg/kg (vastaa 27 kertaa suurempia plasma-altistuksia kuin ihmisille suositellulla annoksella). Näiden tietojen merkitys ihmisten kannalta on rajallinen, koska terveillä apinoilla ei esiinny A kertymiä.

Histidiini (pH:n säätöön)

Histidiinihydrokloridimonohydraatti (pH:n säätöön)

Arginiinihydrokloridi

Polysorbaatti 80 (E 433)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Ei oleellinen.

Avaamaton injektiopullo: 42 kuukautta.

Infuusioliuoksen valmistamisen jälkeen.

Kemiallinen ja fysikaalinen käytön aikainen säilyvyys on osoitettu 24 tunnin ajalta 25 °C:n lämpötilassa.

Ellei laimennusmenetelmä poista mikrobikontaminaation riskejä, valmiste on käytettävä välittömästi mikrobiologisten syiden vuoksi. Jos sitä ei käytetä välittömästi, käytön aikaiset säilytysajat ja olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla.

Säilytä jääkaapissa (2°C - 8°C).

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Ei saa jäätyä eikä injektiopulloa saa ravistaa.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Ei markkinoilla olevia pakkauksia.

PF-selosteen tieto

2 ml konsentraattia, joka sisältää 200 mg lekanemabia 6 ml:n injektiopullossa (tyypin I kirkasta lasia), jossa on tulppa (klooributyyliä) ja sinetti (alumiinia) sekä tummanharmaa repäisykorkki, pakkauskoko 1.

5 ml konsentraattia, joka sisältää 500 mg lekanemabia 6 ml:n injektiopullossa (tyypin I kirkasta lasia), jossa on tulppa (klooributyyliä) ja sinetti (alumiinia) sekä valkoinen repäisykorkki, pakkauskoko 1.

Yksi pahvikotelo sisältää yhden injektiopullon.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai hieman opaalinhohtoinen, väritön tai vaaleankeltainen liuos.

Liuoksen pH-arvo on noin 5,0 ja osmolaliteetti 350–430 mOsm/kg.

Parenteraaliset lääkevalmisteet on tarkistettava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa. Jos jompaakumpaa näistä havaitaan, hävitä lääkevalmiste.

Infuusioliuoksen valmistaminen

Laske annos, tarvittava lekanemabiliuoksen kokonaistilavuus ja tarvittavien injektiopullojen määrä potilaan todellisen painon perusteella. Yksi injektiopullo sisältää lekanemabia pitoisuudella 100 mg/ml.

Ota tarvittava lekanemabin tilavuus injektiopullo(i)sta ja lisää siihen 250 ml injektioihin tarkoitettua 0,9-prosenttista natriumkloridiliuosta.

Käännä laimennetun lekanemabiliuoksen sisältävä infuusiopussi varovasti ylösalaisin, jotta sen sisältö sekoittuu täysin. Älä ravista.

Polypropeenista, polyvinyylikloridista, koekstrudoidusta polyolefiinista-polyamidista tai etyleeni-propyleenisekapolymeerista valmistettujen infuusiopussien on vahvistettu olevan yhteensopivia lekanemabin antoon.

Valmiste on suositeltavaa käyttää välittömästi laimennuksen jälkeen.

Infuusioliuoksen antaminen

Anna laimennetun lekanemabiliuoksen lämmetä huoneenlämpöön ennen infuusiota.

Infusoi koko lekanemabin tilavuus laskimoon noin yhden tunnin aikana laskimoletkun kautta, joka sisältää terminaalisen, vähän proteiinia sitovan 0,2 mikrometrin linjasuodattimen (yhteensopivia suodatinmateriaaleja ovat polytetrafluorietyleeni, polyeetterisulfoni, polykarbonaatti, polyvinyylideenifluoridi, polypropeeni, polyuretaani ja polysulfoni). Varmista kaiken lekanemabin antaminen huuhtelemalla infuusioletku.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

N06DX04

22.09.2025