IBULINECAPS kapseli, pehmeä 400 mg

Yksi kapseli sisältää 400 mg ibuprofeenia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi kapseli sisältää 58,3 mg sorbitolia (E420) ja 0,04 mg Allura Red -väriainetta (E129).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.

Kapseli, pehmeä (kapseli).

Aikuisille ja vähintään 12-vuotiaille nuorille tilapäisiin kipu- ja kuumetiloihin, kuten virusten aiheuttama nuhakuume ja influenssan oireet, lihas- ja nivelkivut, päänsärky, migreeni, reumasärky, kuukautiskivut ja hammassärky.

Annostus

Tämä valmiste on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön. Jos tätä lääkettä on käytettävä nuorella yli kolme päivää tai oireet pahenevat, lääkäriin on otettava yhteyttä.

Oireiden lievittämiseen on käytettävä pienintä tehokasta annosta lyhyimmän mahdollisen ajan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Aikuiset ja vähintään 12-vuotiaat nuoret

1 kapseli 1–3 kertaa vuorokaudessa.

Annostus migreenin hoitoon 1 kapseli kerta-annoksena heti oireiden ilmaantuessa. Tarvittaessa annoksen voi uusia 4–6 tunnin välein kuitenkaan ylittämättä vuorokauden 1 200 mg:n enimmäisannosta.

Jos tätä lääkettä on käytettävä nuorella yli kolme päivää tai oireet pahenevat, lääkäriin on otettava yhteyttä.

Pediatriset potilaat

Ibulinecaps 400 mg kapseleita ei pidä käyttää alle 12-vuotiaiden nuorten ja lasten hoitoon eikä alle 40 kg painavien potilaiden hoitoon.

Iäkkäät potilaat (yli 65-vuotiaat):

Iäkkäät potilaat voivat muita potilaita herkemmin saada haittavaikutuksia tulehduskipulääkkeistä. Tästä syystä iäkkäille potilaille suositellaan edellä kuvattuja pienempiä kerta-annoksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta:

Lievää ja kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tulee käyttää pienintä tehokasta annosta ja munuaisten toimintaa tulee seurata (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Valmisteen käyttö on vasta-aiheista vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks. kohta Vasta-aiheet).

Maksan vajaatoiminta:

Ibuprofeenia tulee käyttää varoen maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Valmisteen käyttö on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks. kohta Vasta-aiheet).

Antotapa

Kapselit otetaan riittävän nestemäärän kera (esim. lasillinen vettä) pystyasennossa. Kapselia ei saa pureskella vatsan ja nielun ärsytyksen välttämiseksi. Herkkävatsaisia potilaita suositellaan ottamaan lääkevalmiste aterian yhteydessä.

• yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• aiemmat yliherkkyysreaktiot (esim. bronkospasmi, astma, riniitti, angioedeema tai urtikaria) asetyylisalisyylihapon tai muiden tulehduskipulääkkeiden (NSAID) käytön yhteydessä
• potilaat, joilla on veren hyytymishäiriöitä tai lisääntynyt verenvuototaipumus
• aivoverenvuoto tai muu akuutti verenvuoto
• peptinen haava/verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuneet peptiset haavat/verenvuodot (vähintään kaksi varmistettua haava- tai verenvuotoepisodia)
• aiemmin sairastettu ruoansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkkeiden käyttöön
• muut ruuansulatuskanavan verenvuodoille altistavat tilat
• vaikea maksan vajaatoiminta
• vaikea munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus [GFR] < 30 ml/min/1,73 m²)
• vaikea sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokitus IV)
• viimeinen raskauskolmannes (ks. kohta Raskaus ja imetys)
• vaikea elimistön kuivuminen (oksentelun, ripulin tai riittämättömän nesteensaannin takia).

Ibuprofeenia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa, mukaan lukien syklo-oksigenaasi-2:n estäjät.

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset).

Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot:

Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista.

Ibuprofeeni heikentää trombosyyttiaktivaatiota ja -aggregaatiota, mutta vaikutus on ohimenevä ja se kestää kerta-annoksen jälkeen alle 24 tuntia. Tämä on syytä huomioida hoidettaessa niitä postoperatiivisia potilaita, joilla on lisääntynyt vuotoriski, antikoagulanttihoitoa saavia potilaita (ks. kohta Yhteisvaikutukset), hemofiliapotilaita tai muita potilaita, joilla on hyytymisjärjestelmän toimintaa heikentävä sairaus tai trombosytopenia. Ruuansulatuskanavan verenvuodon vaara lisääntyy myös tällä mekanismilla.

Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien, määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta Yhteisvaikutukset).

Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa.

Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos ibuprofeenia saavalla potilaalla ilmenee maha-suolikanavan verenvuotoa tai haavaumia, hoito on lopetettava.

Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin maha-suolikanavan sairaus (haavainen koliitti, Crohnin tauti), sillä sairauden oireet voivat vaikeutua. (ks. kohta Haittavaikutukset.)

Iäkkäät potilaat:

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon:

Erityistä varovaisuutta tarvitaan ennen hoidon aloittamista (potilaan on keskusteltava lääkärin tai apteekkihenkilöstön kanssa), jos potilaalla on verenpainetauti ja/tai sydämen vajaatoiminta, sillä tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä, verenpaineen nousua ja turvotuksia.

Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä, etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa), saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esimerkiksi sydäninfarkti tai aivohalvaus). Kaiken kaikkiaan epidemiologiset tutkimukset eivät viittaa siihen, että ibuprofeeni pieninä annoksina (esimerkiksi enintään 1 200 mg vuorokaudessa) liittyisi kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin.

Kounisin oireyhtymän tapauksia on raportoitu ibuprofeenihoitoa saaneilla potilailla. Kounisin oireyhtymän määritelmänä ovat sydämen ja verisuoniston oireet, jotka johtuvat allergisesta reaktiosta tai yliherkkyysreaktiosta, johon liittyy sepelvaltimoiden supistumista ja joka johtaa mahdollisesti sydäninfarktiin.

Jos potilaalla on hoitamaton kohonnut verenpaine, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokitus II tai III), todettu iskeeminen sydänsairaus, ääreisverisuonten sairaus ja/tai aivoverisuonten sairaus, ibuprofeenin käyttöä hoidossa on harkittava huolellisesti ja suuria annoksia (2 400 mg vuorokaudessa) vältettävä.

Samoin on harkittava huolellisesti pitkäaikaisen hoidon aloittamista potilailla, joilla on sydän- ja verisuonitapahtumien riskitekijöitä (kuten kohonnut verenpaine, hyperlipidemia, diabetes mellitus tai tupakointi), etenkin jos hoito edellyttää suuria ibuprofeeniannoksia (2 400 mg vuorokaudessa).

Seerumin kaliumpitoisuutta tulee seurata etenkin, jos potilas käyttää ACE:n estäjiä, angiotensiinireseptorin salpaajia tai kaliumia säästäviä diureetteja. Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää joidenkin verenpainelääkkeiden tehoa (ks. kohta Yhteisvaikutukset)

Vaikeat ihoreaktiot:

Ibuprofeenin käytön yhteydessä on raportoitu vaikea-asteisia ihon haittavaikutuksia, mukaan lukien eksfoliatiivista dermatiittia, erythema multiformea, Stevens-Johnsonin oireyhtymää (SJS), toksista epidermaalista nekrolyysiä (TEN), lääkeyliherkkyysoireyhtymää (DRESS-oireyhtymää) ja akuuttia yleistynyttä eksantematoottista pustuloosia (AGEP), jotka voivat olla hengenvaarallisia tai johtaa kuolemaan (ks. kohta Haittavaikutukset). Näiden reaktioiden riski on suurimmillaan hoidon alkuvaiheessa; useimmissa tapauksissa reaktio ilmaantuu hoidon ensimmäisen kuukauden aikana. Valmisteen käyttö on lopetettava heti, jos potilaalla ilmenee vaikean ihoreaktion oireita, kuten ihottumaa, limakalvovaurioita tai muita merkkejä yliherkkyydestä.

Vesirokko voi poikkeustapauksissa aiheuttaa vakavia ihon ja pehmytkudoksen tulehduksellisia komplikaatioita. Tulehduskipulääkkeen myötävaikutusta tällaiseen tulehdusten pahenemiseen ei toistaiseksi voida sulkea pois. Sen vuoksi ibuprofeenin käyttöä vesirokon yhteydessä on suositeltavaa välttää.

Munuaisiin ja maksaan kohdistuvat vaikutukset:

Ibuprofeenia tulee käyttää varoen potilailla, joilla on ollut maksa- tai munuaissairaus, ja jotka käyttävät samanaikaisesti diureetteja. Prostaglandiinien esto voi aiheuttaa nesteen kertymistä ja munuaisten toiminnan heikkenemistä. Jos ibuprofeenia annetaan näille potilaille, annos on pidettävä mahdollisimman pienenä ja munuaisten toimintaa on seurattava säännöllisesti (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Haittavaikutukset).

Munuaisperfuusioon kohdistuvien vaikutusten vuoksi ibuprofeeni voi aiheuttaa natriumin, kaliumin ja nesteen kertymistä potilaille, joilla ei ole aiemmin ollut munuaishäiriöitä. Tämä voi aiheuttaa turvotusta tai jopa johtaa sydämen vajaatoimintaan tai hypertensioon potilailla, jotka ovat alttiita näille vaikutuksille.

Kuivumistila tulehduskipulääkkeen käytön aikana lisää munuaisten akuutin vajaatoiminnan vaaraa, joten potilaan mahdollinen kuivumistila pitää hoitaa ennen ibuprofeenihoidon aloittamista. Potilaille, joilla on merkittävä kuivumistila, ibuprofeenihoito tulee aloittaa varovaisesti.

Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, ibuprofeeni on aiheuttanut pitkäaikaisessa hoidossa munuaisten papillanekroosia ja muita patologisia munuaismuutoksia.

Munuaistoksisuutta on havaittu myös potilailla, joilla prostaglandiinit ylläpitävät munuaisverenkiertoa. Tulehduskipulääkkeiden käyttö saattaa aiheuttaa näille potilaille annosriippuvaisesti prostaglandiinien muodostumisen vähenemisen, mikä johtaa munuaisten verenkierron vähenemiseen. Tästä voi seurata munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen. Suurin riski on iäkkäillä, diureetteja tai ACE:n estäjiä käyttävillä potilailla sekä potilailla, joilla on heikentynyt munuaisten tai maksan toiminta tai sydämen vajaatoiminta (ks. myös kohta Vasta-aiheet). Hoidon keskeyttämisen jälkeen potilaan tila tyypillisesti palautuu hoitoa edeltäneelle tasolle.

Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, ibuprofeeni voi aiheuttaa joidenkin maksa-arvojen lieviä ja ohimeneviä kohoamisia sekä merkitseviä transaminaasiarvojen kohoamisia. Hoito pitää lopettaa, jos nämä arvot kohoavat merkitsevästi (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet).

Taustalla olevien infektioiden oireiden peittyminen

Ibuprofeeni voi peittää infektion oireita, jolloin asianmukaisen hoidon aloittaminen voi viivästyä, mikä pahentaa infektion seurauksia. Näin on havaittu tapahtuvan bakteeriperäisen, sairaalan ulkopuolella saadun keuhkokuumeen ja vesirokon bakteeriperäisten komplikaatioiden yhteydessä. Kun ibuprofeenia käytetään infektioon liittyvän kuumeen tai kivun lievittämiseen, infektiota on seurattava tiiviisti. Avohoidossa olevan potilaan on otettava yhteyttä lääkäriin, jos oireet jatkuvat tai pahenevat.

Muut varotoimet

Vaikeita akuutteja yliherkkyysreaktioita (esim. anafylaktinen sokki) on havaittu hyvin harvoin. Ibulinecaps-valmisteen käyttö on lopetettava heti yliherkkyysreaktion ensimmäisten merkkien ilmetessä. Potilaalle on annettava tarvittavaa oireenmukaista lääketieteellistä hoitoa.

Potilaat, joilla on aiemmin esiintynyt keuhkoastmaa, kroonista riniittiä, sinuiittia, nenäpolyyppejä, suurentuneita kitarisoja tai allergioita, saattavat olla alttiimpia saamaan bronkospasmeja, urtikariaa tai angioedeemaa (ks. kohta Vasta-aiheet).

Pitkäaikaisessa ibuprofeenihoidossa potilaan maksa-arvoja, munuaisten toimintaa ja verenkuvaa on tarkkailtava säännöllisesti.

Minkä tahansa päänsärkylääkkeen pitkäaikainen käyttö voi pahentaa päänsärkyjä. Jos tällainen tilanne ilmenee tai sitä epäillään, on hakeuduttava lääkäriin ja lopetettava hoito. Lääkkeen liikakäytöstä johtuvaa päänsärkyä on syytä epäillä, jos potilaalla on päänsärkyä usein tai päivittäin päänsärkylääkkeiden säännöllisestä käytöstä huolimatta (tai sen takia).

Ibuprofeenihoidon aikana on havaittu muutamia tapauksia, joissa autoimmuunisairauksia (esim. systeeminen lupus erythematosus, sekamuotoinen sidekudossairaus) sairastavilla potilailla on esiintynyt aseptisen meningiitin oireita (niskan jäykkyys, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, kuume, desorientaatio) (kts. kohta Haittavaikutukset).

Erityistä lääketieteellistä seurantaa tarvitaan, jos ibuprofeenia käytetään heti suuren leikkauksen jälkeen.

Ibuprofeenia tulee käyttää vain tarkan hyöty-riskiarvion jälkeen potilailla, joilla on akuutti intermittoiva porfyria.

Ibuprofeenin käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Ibuprofeeni-hoidon lopettamista tulee harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.

Vaikutukset laboratoriotutkimuksiin

• vuotoaika (voi olla pidentynyt vuorokauden ajan hoidon päättymisen jälkeen)
• veren glukoosipitoisuus (voi pienentyä)
• kreatiniinipuhdistuma (voi pienentyä)
• hematokriitti tai hemoglobiini (voivat laskea)
• veren ureatyppi- ja seerumin kreatiniini- ja kaliumpitoisuudet (voivat suurentua)
• maksan toimintakokeet: kohonneet transaminaasiarvot.

Pediatriset potilaat:

Nestehukasta kärsivillä nuorilla on munuaisten vajaatoiminnan vaara.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää 58,3 mg sorbitolia per kapseli.

Tämä lääkevalmiste sisältää atsoväriä Allura Red (E129), joka saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita.

Asetyylisalisyylihappo: Ibuprofeenin ja asetyylisalisyylihapon samanaikaista käyttöä ei yleisesti ottaen suositella, sillä se saattaa lisätä haittavaikutuksia. Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että ibuprofeeni saattaa inhiboida pienen asetyylisalisyylihappoannoksen vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon, kun valmisteita otetaan samanaikaisesti. On epävarmaa, voidaanko näitä tietoja ekstrapoloida kliiniseen tilanteeseen, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että ibuprofeenin säännöllinen, pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavaa vaikutusta. Ei ole todennäköistä, että satunnaisella ibuprofeenin käytöllä olisi kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Muut tulehduskipulääkkeet, mukaan lukien salisylaatit: Useiden eri tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö voi lisätä maha-suolikanavan haavaumien ja verenvuodon riskiä synergististen vaikutusten vuoksi. Siksi ibuprofeenin ja muiden tulehduskipulääkkeiden samanaikaista käyttöä on vältettävä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antikoagulantit: Tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin tai hepariinin vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Tiklopidiini: Tulehduskipulääkkeitä ei saa käyttää yhdessä tiklopidiinin kanssa verihiutaleiden toiminnan estymiseen liittyvän additiivisen vaikutuksen takia.

Klofibraatti: Klofibraatti voi hidastaa ibuprofeenin metaboliaa, mutta tämän yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tunneta.

Metotreksaatti: Tulehduskipulääkkeet estävät metotreksaatin tubulaarista eritystä, mistä voi seurata joitakin metabolisia yhteisvaikutuksia ja metotreksaatin puhdistuman pienenemistä. Siksi tulehduskipulääkkeiden määräämistä on vältettävä, jos potilaalla on suuriannoksinen metotreksaattihoito.

Tulehduskipulääkkeiden ja metotreksaatin mahdollisen yhteisvaikutuksen riski on huomioitava myös pieniannoksisen metotreksaattihoidon yhteydessä, etenkin munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Munuaisten toimintaa on seurattava yhteiskäytön yhteydessä, annostuksesta riippumatta. Varovaisuutta on noudatettava, jos sekä tulehduskipulääkettä että metotreksaattia annetaan 24 tunnin sisällä, sillä plasman metotreksaattipitoisuus voi kasvaa ja aiheuttaa lisääntynyttä toksisuutta.

Sydänglykosidit (esim. digoksiini): Tulehduskipulääkkeet voivat pahentaa sydämen vajaatoimintaa, heikentää glomerulussuodatusta ja suurentaa sydänglykosidien pitoisuutta plasmassa. Seerumin digoksiinipitoisuuden seurantaa suositellaan.

Mifepristoni: Jos tulehduskipulääkkeitä käytetään 8–12 päivän sisällä mifepristonin antamisen jälkeen, ne voivat heikentää mifepristonin tehoa.

Sulfonyyliureat: Tulehduskipulääkkeet saattavat voimistaa sulfonyyliureoiden hypoglykeemistä vaikutusta. Jos sulfonyyliureoita annetaan samanaikaisesti, veren glukoositasojen seuranta on suositeltavaa.

Tsidovudiini: HIV-positiivisilla hemofiliapotilailla on todettu kasvanut hemartroosien ja hematoomien riski, kun tsidovudiinia on annettu yhdessä ibuprofeenin kanssa. Tsidovudiinin ja tulehduskipulääkkeiden samanaikaiseen käyttöön saattaa liittyä kohonnut hematotoksisuuden riski. Verenkuvantutkimista suositellaan 1–2 viikkoa samanaikaisen käytön aloittamisen jälkeen.

Moklobemidi: Voimistaa ibuprofeenin vaikutusta.

Fenytoiini, litium: Ibuprofeenin ja fenytoiinin tai litiumvalmisteiden samanaikainen käyttö voi lisätä näiden lääkevalmisteiden pitoisuuksia seerumissa. Seerumin litiumpitoisuutta on seurattava ja mahdollisuuksien mukaan lääkeannosta säädettävä. Seerumin fenytoiinitason määritystä suositellaan.

Diureetit ja verenpainelääkkeet: Diureetit ja ACE:n estäjät voivat lisätä tulehduskipulääkkeiden munuaistoksisuutta. Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden (esim. ACE:n estäjät ja beetasalpaajat) verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACE:n estäjän / angiotensiini II -antagonistin yhtäaikainen annostelu syklo-oksigenaasi-inhibiittoreiden kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Tulehduskipulääkkeen ja ACE:n estäjän / angiotensiini II -antagonistin yhdistelmää tulee käyttää varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulee olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulee harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. Yhteiskäytössä ACE:n estäjien, AT-reseptorisalpaajien tai kaliumia säästävien diureettien kanssa voi ilmetä hyperkalemiaa. Tulehduskipulääkkeet heikentävät furosemidin tehoa myös sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla digitalisoiduilla potilailla on syytä seurata seerumin digoksiinipitoisuutta ja tarvittaessa muuttaa digoksiinin annostusta, jos lääkitykseen lisätään tai siitä poistetaan ibuprofeeni.

Aminoglykosidit: Tulehduskipulääkkeet voivat hidastaa aminoglykosidien eliminaatiota ja lisätä niiden toksisuutta.

Verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet (esim. klopidogreeli) ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet): Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Siklosporiini: Siklosporiinista johtuvan munuaisvaurion riski kasvaa tiettyjen tulehduskipulääkkeiden samanaikaisen käytön seurauksena. Tätä vaikutusta ei voida sulkea pois myöskään siklosporiinin ja ibuprofeenin yhteiskäytössä.

Kolestyramiini: Kolestyramiinin ja ibuprofeenin samanaikainen käyttö hidastaa ja vähentää (25 %:lla) ibuprofeenin imeytymistä. Näiden lääkevalmisteiden annon välillä on oltava vähintään yksi tunti.

Takrolimuusi: Kohonnut munuaistoksisuuden riski.

Ritonaviiri: Tulehduskipulääkkeiden plasmapitoisuudet voivat kasvaa.

Probenesidi ja sulfiinipyratsoli: Saattaa hidastaa ibuprofeenin eliminaatiota. Näiden lääkeaineiden urikosuurinen vaikutus heikkenee.

Kinoloniantibiootit: Tulehduskipulääkkeitä ja kinoloneja käyttävillä potilailla on suurentunut kouristusten ilmaantumisen vaara.

Kortikosteroidit: Lisääntynyt ruuansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Alkoholi, bisfosfonaatit ja pentoksifylliini: Saattavat voimistaa maha-suolikanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia ja verenvuodon ja haavaumien riskiä.

Baklofeeni: Lisääntynyt baklofeenin toksisuus.

CYP2C9:n estäjät: Ibuprofeenin ja CYP2C9:n estäjän samanaikainen käyttö voi lisätä altistusta ibuprofeenille (CYP2C9:n substraatti). Vorikonatsolilla ja flukonatsolilla (CYP2C9:n estäjiä) tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että nämä lääkeaineet lisäsivät altistusta S(+)-ibuprofeenille noin 80–100 %. Kun ibuprofeenia ja voimakkaita CYP2C9:n estäjiä käytetään samanaikaisesti, ibuprofeeniannoksen pienentämistä on harkittava, etenkin käytettäessä yhtäaikaisesti suuriannoksista ibuprofeenia ja joko vorikonatsolia tai flukonatsolia.

CYP-450-isoentsyymien 2C8 ja 2C9 induktorit, kuten fenytoiini, fenobarbitaali ja rifampisiini, voivat teoriassa nopeuttaa ibuprofeenin eliminaatiota (ja mahdollisesti vaikuttaa ibuprofeenin tehoa heikentävästi).

Neidonhiuspuu (ginkgo biloba): Saattaa suurentaa tulehduskipulääkkeisiin liittyvää verenvuotoriskiä.

Alumiini- tai magnesiumhydroksidia sisältävät antasidit sekä natriumbikarbonaatti nopeuttavat ja tehostavat ibuprofeenin imeytymistä. Sukralfaatti hidastaa hieman ibuprofeenin imeytymistä, mutta ei vaikuta imeytymisen määrään.

Raskaus

Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai alkion/sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen alkioiden tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja alkio-/sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän, kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana.

Ibuprofeenin käyttö 20.  raskausviikosta alkaen voi aiheuttaa sikiön munuaisten toimintahäiriöstä johtuvaa oligohydramnionia. Tämä voi tapahtua pian hoidon aloittamisen jälkeen, ja se on yleensä korjaantuvaa, kun hoito lopetetaan. Lisäksi on raportoitu valtimotiehyen kuroutumista, kun valmistetta on käytetty toisella raskauskolmanneksella. Tämä oli yleensä korjaantuvaa hoidon lopettamisen jälkeen. Täten raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana ibuprofeenia ei pidä käyttää, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää ibuprofeenia, tulee käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti. Oligohydramnionin ja valtimotiehyen kurouman varalta on harkittava syntymää edeltävää seurantaa, kun ibuprofeenille on altistuttu useiden päivien ajan raskausviikosta 20 alkaen. Ibuprofeenin käyttö on lopetettava, mikäli oligohydramnion tai valtimotiehyen kurouma todetaan.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana voi altistaa

• sikiön:

• sydämeen ja keuhkoihin kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen kurouma/sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu)

• munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen (ks. yllä).

• raskauden loppuvaiheessa äidin ja vastasyntyneen:

• verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdollisesti vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin

• kohdun supistusten estymiselle, mikä voi viivästyttää tai pitkittää synnytystä.

Tämän vuoksi ibuprofeeni on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Imetys

Ibuprofeeni erittyy ihmisen rintamaitoon, mutta on epätodennäköistä, että terapeuttiset annokset vaikuttaisivat vastasyntyneeseen lyhytaikaisessa käytössä. Jos potilaalle määrätään pitkäkestoisempi hoito, rintaruokinnan lopettamista on harkittava.

Hedelmällisyys

On olemassa jonkin verrannäyttöä siitä, että syklo-oksigenaasi-/prostaglandiinisynteesiä estävät lääkkeet saattavat heikentää naisten hedelmällisyyttä ovulaatioon kohdistuvien vaikutusten kautta. Vaikutus on ohimenevä ja häviää hoidon päättyessä. Ibuprofeeni-hoidon lopettamista tulee harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.

Suurten ibuprofeeniannosten yhteydessä saattaa esiintyä keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia, kuten väsymystä ja heitehuimausta. Tällaisissa tapauksissa reaktiokyky, liikenteessä vaadittava aktiivinen huomiointikyky sekä kyky käyttää koneita voi olla alentunut. Nämä vaikutukset korostuvat yhteiskäytössä alkoholin kanssa.

Yleisimmin havaitut haittatapahtumat kohdistuvat maha-suolikanavaan. Käyttäjillä voi esiintyä peptisiä haavoja, perforaatiota tai maha-suolikanavan verenvuotoa, jotka voivat johtaa kuolemaan erityisesti iäkkäillä potilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Käytön yhteydessä on ilmoitettu pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, dyspepsiaa, vatsakipua, veriulosteita, verioksennuksia, haavaista suutulehdusta sekä koliitin ja Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Harvinaisina tapauksina on ilmoitettu gastriittia. Haittavaikutukset ovat pääosin annoksesta riippuvaisia. Erityisesti maha-suolikanavan verenvuotojen esiintymisriski on sidoksissa annoksen suuruuteen ja hoidon kestoon.

Yliherkkyysreaktiot, anafylaksia ja astman paheneminen ovat mahdollisia, mutta harvinaisia haittavaikutuksia (ks. kohta Vasta-aiheet).

Kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että ibuprofeenin käytöllä, etenkin suurina annoksina (2 400 mg vuorokaudessa), saattaa olla yhteyttä hieman kohonneeseen valtimoveritulppatapahtumien riskiin (esimerkiksi sydäninfarkti tai aivohalvaus) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Ibuprofeeniin liittyvät haittavaikutukset on esitetty seuraavassa taulukossa MedDRA:n elinjärjestelmä- ja yleisyysluokituksen mukaan: hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin):

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

¹Aseptinen meningiitti: Lääkeaineen aiheuttaman aseptisen meningiitin patogeenistä mekanismia ei täysin ymmärretä. Käytettävissä olevat tiedot tulehduskipulääkkeisiin liittyvästä aseptisesta meningiitistä viittaavat kuitenkin immuunireaktioon. Potilaat, joilla on autoimmuunisairauksia (SLE-tauti, sekamuotoinen sidekudostauti), näyttävät olevan alttiimpia saamaan aseptisen meningiitin oireita, kuten niskajäykkyys, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, kuume tai tajunnantason heikkeneminen.

²Yliherkkyysreaktiot: Yliherkkyysreaktioita on raportoitu ibuprofeenihoidon yhteydessä. Näitä voivat olla (a) epäspesifisit allergiset reaktiot ja anafylaksia, (b) hengitysteiden reaktiivisuus, esim. astma, astman paheneminen, bronkospasmit, hengenahdistus tai (c) erilaiset ihoreaktiot, esim. erityyppiset ihottumat, kutina, nokkosihottuma, purppura, angioedeema ja harvemmin eksfoliatiiviset ja rakkulaiset dermatoosit (mukaan lukien toksinen epidermaalinen nekrolyysi, Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja erythema multiforme).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Ibuprofeenin yliannostuksen aiheuttamat vakavat myrkytykset ovat harvinaisia. Useimmissa tapauksissa haittavaikutukset ilmenevät alle 4 tunnin kuluessa yliannoksen nauttimisesta. Ibuprofeenin määrän ja haittavaikutusten vakavuuden välillä ei ole selkeää korrelaatiota. Joillekin potilaille on tullut vakavia oireita 3–4 gramman yliannoksesta ja toiset ovat sietäneet oireitta 20–40 gramman yliannoksia.

Yliannostuksen oireina voi esiintyä mahakipua, pahoinvointia, oksentelua, ruuansulatuskanavan verenvuotoa, verioksentelua, tokkuraisuutta, sekavuutta, agitaatiota, huimausta, päänsärkyä, tajunnan tason laskua, koomaa, kouristuksia, kaksoiskuvia, silmävärvettä, korvien sointia, lihasvapinaa, hikoilua, paleltamista, hypotermiaa, kalpeutta, ihottumaa, kutinaa, limakalvojen turvotusta, muita turvotuksia, hengitysvaikeutta, hyperventilaatiota, verenpaineen nousua tai laskua, taky- tai bradykardiaa, shokkia, akuuttia palautuvaa munuaisten vajaatoimintaa, tubulaarista nekroosia ja elektrolyyttihäiriöitä. Vaikea-asteisissa myrkytystiloissa voi ilmetä metabolista asidoosia. Pitkäaikainen käyttö suositusannoksia suuremmilla annoksilla tai yliannostus voi johtaa renaaliseen tubulaariseen asidoosiin ja hypokalemiaan.

Hoito

Potilaita hoidetaan tarvittaessa oireenmukaisesti. Lapsille riittää kotiseuranta jos annos on ollut alle 100 mg/kg. 100–400 mg/kg annostuksen jälkeen suositellaan lääkehiilen antamista ja vähintään 4 tunnin seurantaa hoitolaitoksessa. Jos annos on yli 400 mg/kg, lääkehiilen anto ja pitempi sairaalaseuranta ovat välttämättömiä. Aikuispotilaille suositellaan mahan tyhjennystä jos yliannoksen nauttimisesta on alle kaksi tuntia. Potilaalle annetaan lääkehiiltä ibuprofeenin imeytymisen estämiseksi. Suolenhuuhtelulla voidaan nopeuttaa ibuprofeenin poistumista. Muilta osin yliannostuksen hoito on supportiivista. Ibuprofeeni ei dialysoidu. Aikuisille suositellaan munuaisfunktion seurantaa jos annos on ollut yli 6 000 mg. H₂-salpaaja- tai protonipumpun estäjälääkitystä voidaan myös harkita ruuansulatuskanavan komplikaatioiden ehkäisemiseksi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet; propionihappojohdokset, ATC-koodi: M01AE01.

Ibuprofeeni on raseeminen, propionihappojohdannaisiin kuuluva, ei-steroidirakenteinen tulehduskipulääke. Ibuprofeenin farmakologinen teho perustunee suurimmaksi osaksi syklo-oksigenaasientsyymien ja prostaglandiinisynteesin estoon. Prostaglandiinisynteesiä estää S-enantiomeeri. R-ibuprofeeni konversoituu elimistössä 60–70-prosenttisesti S-ibuprofeeniksi ja toisin päin konversiota ei tapahdu. Konversion välimetaboliitit ovat myös farmakologisesti aktiivisia. Ibuprofeenin leukosyytti-inhibition kautta välittyvät anti-inflammatoriset vaikutukset eivät ole stereoisomeriaan sidoksissa. Ibuprofeenin vaikutus kuumeeseen alkaa hitaammin kuin sen vaikutus kipuun, mikä puolestaan korreloi ibuprofeenin imeytymisnopeuteen. Ibuprofeenin vaikutukset mahan limakalvon suojamekanismeihin, munuaisverenkiertoon ja trombosyyttifunktioon selittyvät niin ikään prostaglandiinisynteesin estymisellä.

Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että samanaikaisesti käytetty ibuprofeeni saattaa estää täysin pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon vaikutuksen verihiutaleiden aggregaatioon. Joissakin farmakodynaamisissa tutkimuksissa on havaittu heikentynyttä vaikutusta tromboksaanin muodostumiseen ja verihiutaleiden aggregaatioon, kun ibuprofeenia on otettu 400 mg:n kerta-annoksena joko 8 tunnin sisällä ennen lääkeainetta välittömästi vapauttavan asetyylisalisyylihappoannoksen (81 mg) antamista tai 30 minuuttia sen jälkeen. Kliinisten johtopäätösten tekemiseen näiden tietojen perusteella liittyy kuitenkin epävarmuuksia, eikä säännölliseen ja pitkäkestoiseen ibuprofeenihoitoon mahdollisesti liittyvää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon sydäntä suojaavan vaikutuksen heikkenemistä voida sulkea pois. Satunnaisella ibuprofeenin käytöllä ei todennäköisesti ole kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia (ks kohta Yhteisvaikutukset).

Ibuprofeeni estää prostaglandiinisynteesiä kohdussa, jolloin kohdun lepo ja aktiivinen paine vähenevät, kohdun jaksoittaiset supistukset ja verenkiertoon vapautuvien prostaglandiinien määrä vähenee. Näiden muutosten oletetaan selittävän kuukautiskipujen lievittymistä. Ibuprofeeni estää munuaisten prostaglandiinisynteesiä, mikä voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan, nesteen kertymiseen elimistöön ja sydämen vajaatoimintaan riskipotilailla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Prostaglandiinit liittyvät ovulaatioon, ja prostaglandiinisysteesiä estävien lääkevalmisteiden käyttö saattaa joillakin naisilla vaikuttaa hedelmällisyyteen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. 4.6 ja 5.3).

Imeytyminen

Ibuprofeeni imeytyy nopeasti ruoansulatuskanavasta, ja sen biologinen hyötyosuus on noin 80–90 %. Seerumin huippupitoisuus saavutetaan 1–2 tunnin kuluessa antamisen jälkeen. Ruoan kanssa annettuna seerumin huippupitoisuudet ovat matalampia ja ne saavutetaan hitaammin kuin tyhjään vatsaan annettuna. Ruoka ei vaikuta merkittävästi biologiseen kokonaishyötyosuuteen.

Jakautuminen

Ibuprofeeni sitoutuu voimakkaasti plasman proteiineihin (99 %). Ibuprofeenin jakautumistilavuus on pieni, aikuisilla noin 0,12–0,2 l/kg. Ibuprofeeni kulkeutuu terapeuttisina pitoisuuksina nivelnesteeseen ja aivo-selkäydinnesteeseen, joissa huippupitoisuus saavutetaan hitaammin kuin plasmassa.

Biotransformaatio

Ibuprofeeni metaboloituu nopeasti maksassa sytokromi P450:n, ensisijaisesti CYP2C9:n, avulla kahdeksi primääriseksi inaktiiviseksi metaboliitiksi, 2-hydroksi-ibuprofeeniksi ja 3- karboksiibuprofeeniksi. Hieman alle 90 % suun kautta otetusta ibuprofeenin annoksesta voidaan havaita virtsasta oksidatiivisena metaboliittina tai niiden glukuronikonjugaatteina. Hyvin pieni määrä ibuprofeenia erittyy muuttumattomana virtsaan.

Eliminaatio

Ibuprofeenin erittyminen munuaisten kautta on nopeaa ja täydellistä. Eliminaation puoliintumisaika on noin 2 tuntia. Ibuprofeeni on eliminoitunut käytännössä kokonaan 24 tuntia viimeisen annoksen jälkeen. Ibuprofeenin farmakokinetiikka on lineaarista aina 600 mg:n kerta-annoksiin saakka. Tätä suuremmilla annoksilla plasman proteiineihin sitoutuminen saturoituu, vapaan ibuprofeenin pitoisuus plasmassa kasvaa ja sen eliminaatio nopeutuu.

Erityisryhmät

Iäkkäät

Sikäli kun munuaisten vajaatoimintaa ei esiinny, iäkkäiden ja nuorten potilaiden välillä on vain pieni, kliinisesti merkityksetön ero farmakokineettisessä profiilissa ja ibuprofeenin erittymisessä virtsaan.

Lapset

Yli 1-vuotiaiden lasten systeeminen ibuprofeenialtistuminen painoon perustuvan terapeuttisen annostelun jälkeen (5–10 mg/kg) näyttää vastaavan aikuisten systeemistä altistumista.

3 kk:n – 2,5 vuoden ikäisillä lapsilla vaikuttaa olevan suurempi ibuprofeenin jakautumistilavuus (l/kg) ja puhdistuma (l/kg/h) kuin > 2,5–12-vuotiailla lapsilla.

Munuaisten vajaatoiminta

Lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on ilmoitettu sitoutumattoman (S)- ibuprofeenin lisääntymistä, (S)-ibuprofeenin korkeampia AUC-arvoja ja enantiomeeristen AUC (S/R) -arvojen nousua terveisiin verrokkeihin verrattuna.

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavien ja dialyysihoidossa olevien potilaiden keskimääräinen vapaa ibuprofeenifraktio oli noin 3 % verrattuna terveiden verrokkien noin 1 %:iin.

Munuaisten toiminnan vaikea heikentyminen voi aiheuttaa ibuprofeenin metaboliittien kertymistä. Tämän vaikutuksen merkitystä ei tunneta. Metaboliitteja voidaan poistaa hemodialyysin avulla (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Maksan vajaatoiminta

Alkoholiperäinen maksasairaus, johon liittyi lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta, ei aiheuttanut merkittäviä farmakokineettisiä muutoksia.

Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla kirroosipotilailla (Child–Pughin pisteet 6–10), joita hoidettiin raseemisella ibuprofeenilla, todettiin keskimäärin kaksinkertainen puoliintumisaika ja enantiomeerien AUC:n (S/R) suhde oli huomattavasti pienempi kuin terveillä verrokeilla. Tämä viittaa siihen, että metabolinen inaktiivisen (R)-ibuprofeenin muuntuminen aktiiviseksi (S)-enantiomeeriksi on heikentynyt (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kliinisen turvallisuuden kannalta oleelliseksi katsottavia tietoja prekliinisestä turvallisuudesta ei ole tämän valmisteyhteenvedon muihin kohtiin sisällytettyjen tietojen lisäksi.

Ibuprofeenin akuutti toksisuus on ilmennyt koe-eläimillä ruuansulatuskanavaan kohdistuvina haittavaikutuksina, oksenteluna, haavaumina ja verenvuotona. Munuaisvaurion kehittyminen on myös mahdollista ja se on ilmennyt albuminuriana. Koirilla näitä haittoja havaittiin oraalisen annostelun jälkeen 125 mg/kg annostasolla mutta ei 20–50 mg/kg annostasoilla. Oraaliset LD₅₀-arvot vaihtelevat lajeittain 3 000–4 000 mg/kg (rotta, marsu, hamsteri) kerta-annoksen jälkeen ja 636–1 260 mg/kg/vrk (hiiri, rotta) 7–14 vrk:n ajan annosteltuna. Pitkäaikaisannostelussa toksisuus on ilmennyt samoina löydöksinä myös kliinisesti relevanteilla annostasoilla. Ibuprofeenin käyttö koe-eläimillä raskausaikana on johtanut kardiovaskulaarisiin haittavaikutuksiin (valtimotiehyeen ennenaikainen sulkeutuminen). Ibuprofeeni ei ole mutageeninen tai karsinogeeninen yhdiste.

Kapselin sisältö

Makrogoli 600

Kaliumhydroksidi

Puhdistettu vesi

Allura Red (E129)

Kapselin kuori

Liivate

Sorbitoli, nestemäinen (kiteytymätön) (E420)

Puhdistettu vesi

Ei oleellinen.

2 vuotta.

Säilytä alle 30 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Itsehoito

IBULINECAPS kapseli, pehmeä
400 mg (L:ei) 30 fol (10,92 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVDC/Al-läpipainopakkaus: 10, 20 ja 30 kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä

Valmisteen kuvaus:

Vaaleanpunainen, soikea, läpinäkyvä pehmeä kapseli. Kapselin pituus n. 17 mm ja leveys n. 10 mm.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

IBULINECAPS kapseli, pehmeä
400 mg 30 fol

• Ei korvausta.

M01AE01

22.08.2024