WINREVAIR injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten 45 mg, 60 mg

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Winrevair 45 mg injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten

Yksi injektiopullo sisältää 45 mg sotaterseptia (sotatercept). Käyttökuntoon saattamisen jälkeen yksi millilitra liuosta sisältää 50 mg sotaterseptia.

Winrevair 60 mg injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten

Yksi injektiopullo sisältää 60 mg sotaterseptia (sotatercept). Käyttökuntoon saattamisen jälkeen yksi millilitra liuosta sisältää 50 mg sotaterseptia.

Sotatersepti on rekombinantti homodimeerinen fuusioproteiini, joka koostuu ihmisen tyypin IIA aktiviinireseptorin (ActRIIA) solunulkoisesta domeenista ja siihen liittyneestä ihmisen IgG1:n Fc‑domeenista, joka on tuotettu kiinanhamsterin munasarjasoluissa (CHO) yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten (injektiokuiva-aine).

Winrevair yhdistelmänä keuhkovaltimoverenpainetaudin muiden hoitojen kanssa on tarkoitettu keuhkovaltimoverenpainetaudin hoitoon aikuisille potilaille, joiden WHO-toimintakykyluokka on II–III, parantamaan fyysistä suorituskykyä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Hoidon saa aloittaa vain keuhkovaltimoverenpainetaudin diagnosointiin ja hoitoon perehtyneen lääkärin määräyksestä ja toteuttaa hänen valvonnassaan.

Winrevair-hoidon saa aloittaa vain keuhkovaltimoverenpainetaudin diagnosointiin ja hoitoon perehtyneen lääkärin määräyksestä ja toteuttaa hänen valvonnassaan.

Annostus

Winrevair-valmistetta annetaan 3 viikon välein kertainjektiona ihon alle potilaan painon mukaan.

Suositeltu aloitusannos
Hemoglobiiniarvo (Hb) ja verihiutaleiden määrä on määritettävä ennen ensimmäisen annoksen antamista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Hoidon aloittaminen on vasta‑aiheista, jos verihiutaleiden määrä on jatkuvasti < 50 x 10⁹/l (ks. kohta Vasta-aiheet).

Hoito aloitetaan antamalla 0,3 mg/kg kerta-annoksena (ks. taulukko 1).

Taulukko 1: Injektionesteen määrä, kun annos on 0,3 mg/kg

*Käyttökuntoon saatetun liuoksen pitoisuus on 50 mg/ml (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet)

Suositeltu tavoiteannos
Kolme viikkoa aloitusannoksen (kerta-annos, 0,3 mg/kg) antamisen jälkeen annos tulee suurentaa suositellulle tavoitetasolle 0,7 mg/kg, kun on varmistettu, että hemoglobiiniarvo (Hb) ja verihiutaleiden määrä ovat hyväksyttävät (ks. kohta Annostus ja antotapa ”Annoksen muuttaminen hemoglobiiniarvon suurenemisen tai verihiutaleiden määrän pienenemisen vuoksi”). Hoitoa tulee jatkaa annoksella 0,7 mg/kg 3 viikon välein, ellei annoksen muuttaminen ole tarpeen.

Taulukko 2: Injektionesteen määrä, kun annos on 0,7 mg/kg

*Käyttökuntoon saatetun liuoksen pitoisuus on 50 mg/ml (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet)

Annoksen muuttaminen hemoglobiiniarvon suurenemisen tai verihiutaleiden määrän pienenemisen vuoksi
Hemoglobiiniarvoa ja verihiutaleiden määrää on seurattava, kunnes viisi ensimmäistä annosta on annettu, tai kauemmin, jos arvot vaihtelevat. Tämän jälkeen hemoglobiiniarvo ja verihiutaleiden määrä on tutkittava 3–6 kuukauden välein, ja annosta on muutettava tarvittaessa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Hoitoa on lykättävä 3 viikolla (lykkäämällä antamista yhden annosvälin verran), jos jokin seuraavista ilmenee:

• hemoglobiiniarvo on suurentunut > 1,24 mmol/l (20 g/l) edellisen annoksen saamisen jälkeen ja on viitealueen ylärajan yläpuolella
• hemoglobiiniarvo on suurentunut > 2,48 mmol/l (40 g/l) lähtötilanteesta
• hemoglobiiniarvo on suurentunut > 1,24 mmol/l (20 g/l) viitealueen ylärajan yläpuolelle
• verihiutaleiden määrä on pienentynyt tasolle < 50 x 10⁹/l.

Hemoglobiiniarvo ja verihiutaleiden määrä on määritettävä uudelleen ennen hoidon uudelleenaloittamista.

Jos hoito lykkääntyy yli 9 viikolla, hoito tulee aloittaa uudelleen annoksella 0,3 mg/kg, ja annos tulee suurentaa tasolle 0,7 mg/kg, kun on varmistettu, että hemoglobiiniarvo ja verihiutaleiden määrä ovat hyväksyttävät.

Jos hoito lykkääntyy yli 9 viikolla, koska verihiutaleiden määrä on jatkuvasti < 50 x 10⁹/l, lääkärin on arvioitava uudelleen hoidon hyöty-riskisuhde kyseisen potilaan kohdalla ennen hoidon uudelleenaloittamista.

Annoksen jääminen väliin
Jos annos jää väliin, se on annettava mahdollisimman pian. Jos väliin jäänyttä annosta ei oteta 3 päivän sisällä suunnitellusta ajankohdasta, aikataulua on muutettava, jotta 3 viikon annosväli säilyy.

Iäkkäät
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen iäkkäillä (vähintään 65‑vuotiailla) potilailla (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen munuaisten vajaatoiminnan vuoksi ei ole tarpeen (ks. kohta Farmakokinetiikka). Sotaterseptia ei ole tutkittu keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavilla potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten laskennallinen suodatusnopeus [eGFR] < 30 ml/min/1,73 m²).

Maksan vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen maksan vajaatoiminnan (Child–Pughin luokat A–C) vuoksi ei ole tarpeen. Sotaterseptia ei ole tutkittu maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat
Winrevair-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Antotapa

Winrevair on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten.

Valmiste on saatettava käyttökuntoon ennen käyttöä. Käyttökuntoon saatettu lääkevalmiste on kirkas tai opaalinhohtoinen ja väritön tai heikosti ruskehtavankeltainen liuos.

Winrevair annetaan injektiona ihon alle vatsaan (vähintään 5 cm:n päähän navasta), olkavarteen tai reiden yläosaan. Sitä ei saa pistää kohtaan, jossa on arpia, aristusta tai mustelmia. Samaa pistoskohtaa ei saa käyttää kahdella peräkkäisellä kerralla.

Winrevair injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten on tarkoitettu käytettäväksi terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa. Potilaat ja heitä hoitavat henkilöt voivat pistää lääkevalmistetta, jos se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi ja jos he saavat terveydenhuollon ammattilaiselta koulutuksen siitä, miten Winrevair injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten saatetaan käyttökuntoon, valmistellaan, mitataan ja annetaan injektiona. Myöhemmällä käynnillä pian koulutuksen jälkeen terveydenhuollon ammattilaisen on varmistettava, että potilas tai häntä hoitava henkilö osaa suorittaa nämä vaiheet oikein. Terveydenhuollon ammattilaisen on myös harkittava potilaan tai häntä hoitavan henkilön käyttämän antotekniikan tarkistamista, jos annosta muutetaan, potilas tarvitsee toisenlaisen injektiosetin tai potilaalle kehittyy erytrosytoosi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet) tai milloin tahansa terveydenhuollon ammattilainen katsoo sen tarpeelliseksi.

Katso kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet yksityiskohtaiset ohjeet Winrevair-valmisteen asianmukaisesta valmistelusta ja antamisesta.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Verihiutaleiden määrä jatkuvasti < 50 x 10⁹/l ennen hoidon aloittamista.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Erytrosytoosi

Potilailla on sotaterseptihoidon aikana havaittu suurentuneita hemoglobiiniarvoja. Vaikea erytrosytoosi saattaa suurentaa tromboembolisten tapahtumien ja hyperviskositeettioireyhtymän riskiä. Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on erytrosytoosi ja suurentunut tromboembolisten tapahtumien riski. Hemoglobiiniarvo on määritettävä ennen jokaisen annoksen antamista, kunnes viisi ensimmäistä annosta on annettu, tai kauemmin, jos arvot vaihtelevat. Sen jälkeen arvo on määritettävä 3–6 kuukauden välein, jotta voidaan arvioida, onko annoksen muuttaminen tarpeen (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Haittavaikutukset). Jos potilaalle kehittyy erytrosytoosi, terveydenhuollon ammattilaisen on harkittava, pitääkö potilaan tai häntä hoitavan henkilön lääkkeenantotekniikkaa arvioida uudelleen.

Vaikea trombosytopenia

Joillakin sotaterseptia saaneilla potilailla on havaittu verihiutaleiden määrän pienenemistä, myös vaikeaa trombosytopeniaa (verihiutaleiden määrä < 50 x 10⁹/l). Trombosytopeniaa ilmoitettiin useammin potilailla, jotka saivat myös prostasykliini-infuusiohoitoa (21,5 %), verrattuna potilaisiin, jotka eivät saaneet prostasykliini-infuusiohoitoa (3,1 %) (ks. kohta Haittavaikutukset). Vaikea-asteinen trombosytopenia saattaa suurentaa verenvuototapahtumien riskiä. Verihiutaleiden määrä on määritettävä ennen jokaisen annoksen antamista viiden ensimmäisen annoksen kohdalla, tai kauemmin, jos arvot vaihtelevat, sekä sen jälkeen 3–6 kuukauden välein, jotta voidaan arvioida, onko annoksen muuttaminen tarpeen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vakava verenvuoto

Kliinisissä tutkimuksissa sotaterseptihoidon aikana on havaittu vakavia verenvuototapahtumia (mukaan lukien ruoansulatuskanavan verenvuoto ja kallonsisäinen verenvuoto) 4,3 %:lla potilaista (ks. kohta Haittavaikutukset).
Potilaita, joilla ilmeni vakavia verenvuototapahtumia, koski todennäköisemmin jokin seuraavista: he saivat prostasykliinitaustahoitoa ja/tai antitromboottisia lääkkeitä, heidän trombosyyttiarvonsa olivat matalat tai he olivat vähintään 65‑vuotiaita. Potilaille on kerrottava verenhukan mahdollisista merkeistä ja oireista. Lääkärin on arvioitava ja hoidettava verenvuototapahtumia asianmukaisesti. Sotaterseptia ei pidä antaa, jos potilaalla on parhaillaan vakava verenvuototapahtuma.

Kliinisten tietojen rajoitukset

Kliinisissä tutkimuksissa ei ollut mukana tutkittavia, joilla oli immuunikatovirukseen (HIV) liittyvä keuhkovaltimoverenpainetauti, portahypertensioon liittyvä keuhkoverenpainetauti, skistosomiaasiin liittyvä keuhkovaltimoverenpainetauti tai keuhkojen veno-okklusiiviseen tautiin liittyvä keuhkovaltimoverenpainetauti.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Tämä lääkevalmiste sisältää natriumia alle 1 mmol (23 mg) per annos, eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Tämä lääkevalmiste sisältää 0,20 mg polysorbaatti 80:tä per ml käyttökuntoon saatettua liuosta. Polysorbaatit saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on suositeltavaa tehdä raskaustesti ennen hoidon aloittamista. Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja vähintään 4 kuukauden ajan viimeisen annoksen saamisen jälkeen, jos hoito lopetetaan (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Raskaus

Sotaterseptin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa tietoja. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (enemmän alkionmenetyksiä kiinnittymisen jälkeen, sikiöiden painon pienenemistä ja luutumisen hidastumista) (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Winrevair-valmisteen käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi mutta eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö sotatersepti ja/tai sen metaboliitit ihmisillä äidinmaitoon. Imetettävään vauvaan kohdistuvia riskejä ei voida sulkea pois.

Imetys on lopetettava hoidon ajaksi ja siihen asti, kunnes viimeisen annoksen saamisesta on kulunut 4 kuukautta.

Hedelmällisyys

Eläimillä tehtyjen havaintojen perusteella sotatersepti saattaa heikentää naisten ja miesten hedelmällisyyttä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Sotaterseptilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat päänsärky (24,5 %), nenäverenvuoto (22,1 %), telangiektasia (16,6 %), ripuli (15,3 %), heitehuimaus (14,7 %), ihottuma (12,3 %) ja trombosytopenia (10,4 %).

Yleisimmin raportoituja vakavia haittavaikutuksia olivat trombosytopenia (< 1 %) ja nenäverenvuoto (< 1 %).

Haittavaikutuksia, jotka yleisimmin johtivat hoidon keskeyttämiseen, olivat nenäverenvuoto ja telangiektasia.

Haittavaikutustaulukko

Sotaterseptin turvallisuutta on arvioitu lumekontrolloidussa STELLAR-avaintutkimuksessa. Tutkimuksessa sotaterseptia annettiin 163 potilaalle, joilla oli keuhkovaltimoverenpainetauti (ks. kohta Farmakodynamiikka). Sotaterseptihoidon keston mediaani oli 313 päivää.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu sotaterseptin käytön yhteydessä ilmoitetut haittavaikutukset MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen ja esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheydet määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1 / 1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1 / 10 000, < 1 / 1 000) ja hyvin harvinainen (< 1 / 10 000).

Taulukko 3: Haittavaikutukset

¹ Ks. valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
² Sisältää seuraavat: ”trombosytopenia” ja ”verihiutaleiden määrän pieneneminen”
³ Sisältää seuraavat: ”hypertensio”, ”kohonnut diastolinen verenpaine” ja ”verenpaineen kohoaminen”

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Hemoglobiiniarvon suureneminen
STELLAR-tutkimuksessa hemoglobiiniarvon suurenemista (”suurentunut hemoglobiiniarvo” ja ”polysytemia”) ilmoitettiin haittavaikutuksena 8,6 %:lla sotaterseptia saaneista potilaista. Laboratoriodatan perusteella hemoglobiiniarvon kohtalaista suurenemista (> 1,24 mmol/l [20 g/l] viitealueen ylärajan yläpuolelle) ilmeni 15,3 %:lla sotaterseptia saaneista potilaista. Hemoglobiiniarvojen suurenemista hoidettiin annosta muuttamalla (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Trombosytopenia
Trombosytopeniaa (”trombosytopenia” ja ”pienentynyt verihiutaleiden määrä”) ilmoitettiin 10,4 %:lla sotaterseptia saaneista potilaista. Verihiutaleiden määrän vaikea-asteista pienenemistä niin, että määrä oli < 50 x 10⁹/l, ilmeni 2,5 %:lla sotaterseptia saaneista potilaista. Trombosytopeniaa ilmoitettiin useammin potilailla, jotka saivat myös prostasykliini-infuusiohoitoa (21,5 %), kuin potilailla, jotka eivät saaneet prostasykliini-infuusiohoitoa (3,1 %). Trombosytopenia hoidettiin annosta muuttamalla (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Telangiektasia
Telangiektasiaa todettiin 16,6 %:lla sotaterseptia saaneista potilaista. Mediaaniaika tapahtuman ilmaantumiseen oli 18,6 viikkoa. Telangiaektasian vuoksi hoidon lopettaneiden osuus oli sotaterseptiryhmässä 1 %.

Kohonnut verenpaine
Kohonnutta verenpainetta ilmoitettiin 4,3 %:lla sotaterseptia saaneista potilaista. Sotaterseptia saaneilla potilailla systolisen verenpaineen keskiarvo oli kohonnut lähtötilanteesta 2,2 mmHg ja diastolisen verenpaineen keskiarvo oli kohonnut 4,9 mmHg 24 viikon kohdalla.

Iäkkäät

Verenvuototapahtumia lukuun ottamatta (erityisen kliinisen seurannan kohteena olleiden haittatapahtumien kollektiivinen ryhmä) turvallisuudessa ei havaittu eroja < 65‑vuotiaiden ja ≥ 65‑vuotiaiden potilaiden alaryhmien välillä. Verenvuototapahtumia ilmeni yleisemmin sotaterseptia saaneiden vanhempien potilaiden alaryhmässä (52 %:lla vs. 31,9 %:lla alle 65-vuotiaista potilaista), mutta ikäryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa minkään tietyn verenvuototapahtuman suhteen. Vakavia verenvuotoja ilmeni 3,6 %:lla < 65-vuotiaista ja 8,0 %:lla ≥ 65-vuotiaista sotaterseptia saaneista potilaista.

Pitkän aikavälin turvallisuustiedot

Pitkän aikavälin turvallisuustietoja on saatavilla yhdistetyistä vaiheen 2 ja vaiheen 3 kliinisistä tutkimuksista (n = 431). Altistuksen keston mediaani oli 657 päivää. Turvallisuusprofiili oli yleisesti samanlainen kuin STELLAR-avaintutkimuksessa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Terveillä vapaaehtoisilla toteutetussa vaiheen 1 tutkimuksessa yhdellä osallistujalla, joka sai sotaterseptia annoksella 1 mg/kg, ilmeni hemoglobiiniarvon suurenemista, johon liittyi oireinen kohonnut verenpaine. Nämä korjaantuivat flebotomialla.

Jos keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavalla potilaalla ilmenee yliannostus, hemoglobiiniarvoa on seurattava tarkasti suurenemisen ja verenpaineen kohoamisen varalta, ja tarvittaessa on annettava tukihoitoa (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Sotatersepti ei poistu verestä hemodialyysilla.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: verenpainelääkkeet, keuhkoverenpainetaudin lääkkeet. ATC-koodi: C02KX06

Vaikutusmekanismi

Sotatersepti on aktiviinin signaalinvälityksen estäjä. Se sitoutuu erittäin selektiivisesti aktiviini A:han, joka on transformoiva kasvutekijä β (TGF‑β) ‑ligandien suurperheeseen kuuluva dimeerinen glykoproteiini. Sitoutumalla tyypin IIa aktiviinireseptoriin (ActRIIA) aktiviini A säätelee keskeisiä tulehdukseen, soluproliferaatioon, apoptoosiin ja kudosten homeostaasiin liittyviä signaaleja.

Aktiviini A:n pitoisuudet ovat suurentuneet keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavilla potilailla. Aktiviinin sitoutuminen ActRIIA-reseptoriin edistää proliferatiivista signaalinvälitystä ja vähentää antiproliferatiivista luun morfogeneettisen proteiinin tyypin II reseptorin (BMPRII) signaalinvälitystä. Keuhkovaltimoverenpainetaudin taustalla oleva ActRIIA-BMPRII-signaalien epätasapaino saa aikaan verisuonisolujen hyperproliferaatiota, mikä aiheuttaa keuhkovaltimoiden seinämien patologista remodellaatiota ja valtimon luumenin ahtautumista, suurentaa keuhkoverenkierron vastusta ja johtaa keuhkovaltimopaineen suurenemiseen ja oikean kammion toimintahäiriöön.

Sotatersepti muodostuu ligandia sitovasta rekombinantista homodimeerisestä tyypin IIA aktiviinireseptorin ja Fc‑domeenin (ActRIIA‑Fc) fuusioproteiinista, joka sitoo liiallista aktiviini A:ta ja muita ActRIIA-reseptorin ligandeja ja estää siten aktiviinin signaalinvälityksen. Näin sotatersepti palauttaa proliferaatiota edistävän (ActRIIA/Smad2/3-välitteisen) ja antiproliferatiivisen (BMPRII/Smad1/5/8-välitteisen) signaalinvälityksen tasapainoa ja vaikuttaa siten verisuoniproliferaatioon.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Vaiheen 2 kliinisessä tutkimuksessa (PULSAR) arvioitiin keuhkoverenkierron vastusta keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavilla potilailla 24 viikon pituisen sotaterseptihoidon jälkeen. Keuhkoverenkierron vastus pieneni lähtötilanteesta merkittävästi enemmän ryhmissä, joissa tutkittavat saivat sotaterseptia annoksella 0,7 mg/kg tai 0,3 mg/kg, kuin lumeryhmässä. Lumeryhmän tietojen suhteen korjatun pienimmän neliösumman keskiarvon ero lähtötilanteeseen nähden oli ‑269,4 dyn*s/cm⁵ (95 %:n luottamusväli: ‑365,8, ‑173,0) sotaterseptia annoksella 0,7 mg/kg saaneiden ryhmässä ja ‑151,1 dyn*s/cm⁵ (95 %:n luottamusväli: ‑249,6, ‑52,6) sotaterseptia annoksella 0,3 mg/kg saaneiden ryhmässä.

Keuhkovaltimoverenpainetaudin rottamalleissa sotaterseptianalogi vähensi proinflammatoristen markkerien ilmentymistä keuhkovaltimoiden seinämissä, vähensi leukosyyttien kertymistä, esti endoteeli- ja sileälihassolujen proliferaatiota ja edisti apoptoosia vaurioituneissa verisuonissa. Näihin solumuutoksiin liittyi verisuonten seinämien ohenemista, valtimoiden ja oikean kammion patologisten muutosten kumoutumista ja hemodynamiikan paranemista.

Kliininen teho ja turvallisuus

Sotaterseptin tehoa arvioitiin keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavilla aikuisilla potilailla STELLAR-avaintutkimuksessa. STELLAR oli kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu, rinnakkaisryhmillä toteutettu kliininen monikeskustutkimus, johon osallistui 323 keuhkovaltimoverenpainetautia (WHO-ryhmän 1 toimintakykyluokka II tai III) sairastavaa potilasta. Potilaat satunnaistettiin suhteessa 1:1 saamaan ihon alle 3 viikon välein joko sotaterseptia (aloitusannos 0,3 mg/kg, suurennettiin tavoiteannokseksi 0,7 mg/kg) (n = 163) tai lumelääkettä (n = 160). Pitkän aikavälin kaksoissokkoutetun hoitojakson aikana potilaat jatkoivat siinä ryhmässä, johon heidät oli satunnaistettu, kunnes kaikki potilaat olivat suorittaneet loppuun viikon 24.

Tähän tutkimukseen osallistuneet tutkittavat olivat aikuisia, joiden mediaani-ikä oli 48,0 vuotta (vaihteluväli: 18–82 vuotta), ja heistä 16,7 % oli ≥ 65‑vuotiaita. Painon mediaani oli 68,2 kg (vaihteluväli: 38,0–141,3 kg), 89,2 % tutkittavista oli valkoihoisia, 79,3 % oli taustaltaan muita kuin espanjankielisiä tai latinalaisamerikkalaisia, ja 79,3 % oli naisia. Potilaiden keuhkovaltimoverenpainetauti oli etiologialtaan yleisimmin idiopaattinen primaarinen keuhkovaltimoverenpainetauti (58,5 %), periytyvä primaarinen keuhkovaltimoverenpainetauti (18,3 %) tai sidekudossairauteen liittyvä keuhkovaltimoverenpainetauti (14,9 %), keuhkovaltimoverenpainetauti, joka liittyi yksinkertaiseen synnynnäiseen sydänvikaan, jonka yhteydessä oli korjattu systeemisen verenkierron ja keuhkoverenkierron välisiä oikovirtauksia (5 %) tai lääkkeisiin tai toksiineihin liittyvä keuhkovaltimoverenpainetauti (3,4 %). Keuhkovaltimoverenpainetautidiagnoosista seulontaan kuluneen ajan keskiarvo oli 8,76 vuotta.

Suurin osa tutkittavista sai keuhkovaltimoverenpainetaudin taustahoitona kolmea valmistetta (61,3 %) tai kahta valmistetta (34,7 %), ja yli kolmasosa (39,9 %) tutkittavista sai prostasykliini-infuusiovalmistetta. Tutkittavia, joiden WHO-toimintakykyluokka oli II, oli 48,6 %, ja tutkittavia, joiden toimintakykyluokka oli III, oli 51,4 %. STELLAR-tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli todettu HIV-infektioon liittyvä keuhkovaltimoverenpainetauti, keuhkovaltimoverenpainetauti, johon liittyi portahypertensio, skistosomiaasiin liittyvä keuhkovaltimoverenpainetauti tai keuhkojen veno-okklusiivinen tauti.

Ensisijainen tehoa koskeva päätetapahtuma oli 6 minuutin kävelytestin (6MWD) tuloksen muutos lähtötilanteesta viikon 24 kohdalla. Sotaterseptihoitoryhmässä lumeryhmän tietojen suhteen korjattu 6MWD-testituloksen muutos lähtötilanteesta oli viikon 24 kohdalla 40,8 metriä (95 %:n luottamusväli: 27,5, 54,1; p < 0,001). Viikon 24 kohdalla todettujen lumeryhmän tietojen suhteen korjattujen 6MWD-testitulosten muutosten mediaani arvioitiin myös alaryhmittäin. Hoitovaikutus oli johdonmukainen sukupuoleen, keuhkovaltimoverenpainetaudin diagnostiseen ryhmään, lähtötilanteessa käytettyyn taustahoitoon, lähtötilanteessa käytettyyn prostasykliini-infuusiohoitoon, WHO-toimintakykyluokkaan ja lähtötilanteen keuhkoverenkierron vastukseen perustuvien alaryhmien välillä.

Toissijaisiin päätetapahtumiin kuuluivat paremmat tulokset usean osa-alueen paranemisen osalta (multicomponent improvement, MCI), keuhkoverenkierron vastuksen pieneneminen, B‑tyypin natriureettisen N‑terminaalisen propeptidin (NT‑proBNP) pitoisuuden pieneneminen, WHO-toimintakykyluokan paraneminen sekä pidempi aika kuolemaan tai ensimmäiseen kliinisen tilan pahenemistapahtumaan.

Usean osa-alueen paraneminen oli ennalta määritelty päätetapahtuma, jonka mittarina oli niiden potilaiden osuus, joiden osalta oli viikon 24 kohdalla saavutettu lähtötilanteeseen verrattuna kaikki seuraavat kolme kriteeriä: 6MWD-testituloksen paraneminen (piteneminen ≥ 30 m), NT‑proBNP-pitoisuuden paraneminen (NT‑proBNP-pitoisuuden pieneneminen ≥ 30 % tai NT‑proBNP-pitoisuuden pysyminen tasolla < 300 ng/l tai tämän tason saavuttaminen) ja WHO-toimintakykyluokan paraneminen tai WHO-toimintakykyluokan II säilyminen.

Taudin etenemisen mittarina oli aika kuolemaan tai ensimmäiseen kliinisen tilan pahenemistapahtumaan. Kliinisen tilan pahenemistapahtumia olivat joutuminen keuhkon- ja/tai sydämensiirtojonoon tilan pahenemisen vuoksi, tarve aloittaa oirelääkitys hyväksytyllä keuhkovaltimoverenpainetaudin hoitoon käytettävällä valmisteella tai tarve suurentaa prostasykliini-infuusion annosta ≥ 10 %, eteisseptostomian tarve, sairaalahoito (≥ 24 tuntia) keuhkovaltimoverenpainetaudin pahenemisen vuoksi ja keuhkovaltimoverenpainetaudin paheneminen (WHO-toimintakykyluokan huononeminen ja 6MWD-testituloksen pieneneminen ≥ 15 % riippumatta siitä, ilmenivätkö nämä tapahtumat samaan aikaan tai eri aikoina). Tietoja kliinisen tilan pahenemistapahtumista ja kuolemista kerättiin, kunnes viimeinen potilas oli ollut viikon 24 vastaanottokäynnillä (tiedot tiedonkeruun päättymispäivään asti; altistuksen keston mediaani 33,6 viikkoa).

Viikon 24 kohdalla usean osa-alueen paranemista havaittiin 38,9 %:lla sotaterseptihoitoa saaneista potilaista vs. 10,1 %:lla lumeryhmästä (p < 0,001). Keuhkoverenkierron vastuksen osalta sotatersepti- ja lumehoidon välisen eron mediaani oli -234,6 dyn*s/cm⁵ (95 %:n luottamusväli: ­-­288,4, -180,8; p < 0,001). NT-proBNP-pitoisuuden osalta sotatersepti- ja lumehoidon välisen eron mediaani oli -­441,6 pg/ml (95 %:n luottamusväli: -573,5, -309,6; p < 0,001). WHO-toimintakykyluokka parani lähtötilanteesta 29 %:lla sotaterseptiryhmän potilaista ja 13,8 %:lla lumeryhmän potilaista (p < 0,001).

Sotaterseptihoito vähensi kuolemantapauksia ja kliinisen tilan pahenemistapahtumia 82 % (riskitiheyksien suhde [HR]: 0,182, 95 %:n luottamusväli: 0,075, 0,441; p < 0,001) lumelääkkeeseen verrattuna (ks. taulukko 4). Sotaterseptin hoitovaikutus lumelääkkeeseen verrattuna alkoi viikkoon 10 mennessä ja jatkui tutkimuksen keston ajan.

Taulukko 4: Kuolema tai kliinisen tilan pahenemistapahtumat

* Tutkittavalta voi olla kirjattuna useampia kuin yksi arviointi ensimmäisestä kliinisen tilan pahenemistapahtumasta. Tutkittavia, joilta oli kirjattuna useampia kuin yksi arviointi ensimmäisestä kliinisen tilan pahenemistapahtumasta, oli lumelääkettä saaneista 2 ja sotaterseptia saaneista ei yhtään. Analyysista suljettiin pois komponentti ”tarve aloittaa oirelääkitys hyväksytyllä keuhkovaltimoverenpainetaudin hoitoon käytettävällä valmisteella tai tarve suurentaa prostasykliini-infuusion annosta vähintään 10 %”.

† Keuhkovaltimoverenpainetaudin paheneminen määritellään molempien seuraavien tapahtumien ilmenemisenä samaan aikaan, vaikka ne olisivat alkaneet eri aikoina, verrattuna lähtötilanteeseen: (a) WHO-toimintakykyluokan huononeminen (esim. luokasta II luokkaan III, luokasta III luokkaan IV tai luokasta II luokkaan IV); ja (b) 6MWD-testituloksen pieneneminen ≥ 15 % (vahvistettuna kahdella 6MWT-testillä, joiden välillä on vähintään 4 tuntia ja enintään 1 viikko).
N = tutkittavien määrä koko analyysijoukossa; n = tutkittavien määrä kategoriassa. Prosentuaaliset osuudet on laskettu seuraavasti: (n/N) * 100.

Immunogeenisuus

STELLAR-tutkimuksessa viikon 24 kohdalla havaittiin lääkevasta-aineita 44:llä 163:sta (27 %) sotaterseptia käyttäneestä potilaasta. Näistä 44 potilaasta 12:lla todettiin neutraloivia vasta-aineita sotaterseptia vastaan. Lääkevasta-aineiden vaikutuksista farmakokinetiikkaan, tehoon tai turvallisuuteen ei havaittu näyttöä.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Winrevair-valmisteen käytöstä keuhkovaltimoverenpainetaudin hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Kun keuhkovaltimoverenpainetautia sairastaville potilaille annettiin hoitoa annoksella 0,7 mg/kg 3 viikon välein, vakaan tilan AUC-arvon geometrinen keskiarvo (variaatiokerroin prosentteina [CV%]) oli 171,3 mikrog×d/ml (34,2 %) ja vakaan tilan huippupitoisuuden (C_max) geometrinen keskiarvo (variaatiokerroin prosentteina [CV%]) oli 9,7 mikrog/ml (30 %). Sotaterseptin AUC ja C_max suurenevat suhteessa annokseen. Vakaa tila saavutetaan noin 15 hoitoviikon kuluessa. Sotaterseptin AUC:n kumulaatiosuhde oli noin 2,2.

Imeytyminen

Ihon alle annettavan lääkemuodon absoluuttinen hyötyosuus on populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella noin 66 %. Sotaterseptin huippupitoisuuden saavuttamiseen kuluvan ajan (t_max) mediaani oli noin 7 päivää (vaihteluväli 2–8 päivää), kun valmistetta annettiin toistuvasti 4 viikon välein.

Jakautuminen

Sotaterseptin sentraalinen jakautumistilavuus (CV%) on noin 3,6 l (24,7 %). Perifeerinen jakautumistilavuus (CV%) on noin 1,7 l (73,3 %).

Biotransformaatio

Sotatersepti kataboloituu tavanomaisilla proteiinien hajoamisprosesseilla.

Eliminaatio

Sotaterseptin puhdistuma on noin 0,18 l/vrk. Terminaalisen puoliintumisajan geometrinen keskiarvo (CV%) on noin 21 vuorokautta (33,8 %).

Erityisryhmät

Ikä, sukupuoli ja etninen tausta
Sotaterseptin farmakokinetiikassa ei havaittu kliinisesti merkittäviä ikään (18–81 vuotta), sukupuoleen tai etniseen taustaan (82,9 % valkoihoisia, 3,1 % mustaihoisia, 7,1 % aasialaisia ja 6,9 % muita) perustuvia eroja.

Paino
Sotaterseptin puhdistuma ja sentraalinen jakautumistilavuus ovat sitä suuremmat, mitä suurempi on potilaan paino. Suositeltu painoon perustuva annostusohjelma johtaa yhdenmukaisiin sotaterseptialtistuksiin.

Munuaisten vajaatoiminta
Sotaterseptin farmakokinetiikka oli vastaavanlainen keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavilla potilailla, joilla oli lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (eGFR 30–89 ml/min/1,73 m²), kuin potilailla, joiden munuaiset toimivat normaalisti (eGFR ≥ 90 ml/min/1,73 m²). Sotaterseptin farmakokinetiikka oli vastaavanlainen myös potilailla, joilla oli keuhkovaltimoverenpainetautiin liittymätön loppuvaiheen munuaissairaus, kuin potilailla, joiden munuaiset toimivat normaalisti. Sotatersepti ei poistu verestä hemodialyysilla. Sotaterseptia ei ole tutkittu keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavilla potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (eGFR < 30 ml/min/1,73 m²).

Maksan vajaatoiminta
Sotaterseptia ei ole tutkittu keuhkovaltimoverenpainetautia sairastavilla potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta (Child–Pughin luokat A–C). Maksan vajaatoiminnan ei odoteta vaikuttavan sotaterseptin metaboliaan, sillä sotatersepti metaboloituu soluissa katabolisesti.

Sotaterseptilla ei ole tehty karsinogeenisuus- tai mutageenisuustutkimuksia.

Toistuvan altistuksen aiheuttama toksisuus

Pisimmät toksisuustutkimukset, joissa valmistetta annettiin ihon alle, kestivät rotilla 3 kuukautta ja apinoilla 9 kuukautta. Seuraavia haittavaikutuksia havaittiin rotilla: kiveksen viejätiehyiden / kivesten degeneraatio, lisämunuaisten kongestio/nekroosi, membranoproliferatiivinen munuaiskerästulehdus ja tubulointerstitiaalinen nefriitti. Munuaisten muutokset eivät korjaantuneet 1 kuukauden pituisen toipumisjakson jälkeen. Apinoilla havaittiin haittavaikutuksina muun muassa soluväliaineen suurentunutta määrää kortikomedullaarisen rajan alueella, glomerulusten pienentynyttä kokoa, munuaiskerästulehdusta ja tubulointerstitiaalista nefriittiä. Apinoilla todetut munuaismuutokset olivat osittain korjaantuneet 3 kuukauden toipumisjakson jälkeen. Rotilla ja apinoilla NOAEL-arvo (suurin annos, jolla ei saada merkitsevää vastetta) saavutettiin, kun sotaterseptialtistukset olivat ≤ 2-kertaisia verrattuna kliinisiin altistuksiin, joita todettiin suositellulla enimmäisannoksella ihmisillä. Muita löydöksiä, joita apinoilla esiintyi kliinisen altistuksen raja-arvoilla, olivat tulehdusinfiltraatit maksassa, pernan imukudosdepleetio ja tulehdusinfiltraatit aivokammion suonipunoksessa.

Lisääntymistoksisuus

Naaraiden hedelmällisyyttä koskeneessa tutkimuksessa havaittiin kiimakierron pitenemistä, tiinehtyvyyden heikkenemistä, ennen kiinnittymistä ja kiinnittymisen jälkeen tapahtuneiden alkionmenetysten määrän suurenemista ja elävien poikasten määrän pienenemistä poikueissa. Naaraiden hedelmällisyyteen liittyviä päätetapahtumia koskeva NOAEL-arvo saavutettiin, kun sotaterseptialtistus oli 2-kertainen verrattuna kliiniseen altistukseen (AUC-arvon perusteella), joka todettiin suositellulla enimmäisannoksella ihmisillä.

Uroksilla ilmeni korjaantumattomia histologisia muutoksia kivesten viejätiehyissä, kiveksissä ja lisäkiveksissä. Rotan kivesten histomorfologiset muutokset korreloivat pienentyneeseen hedelmällisyysindeksiin, joka korjaantui 13 viikon pituisen lääkkeettömän jakson aikana. Kivesten histologisiin muutoksiin liittyvää NOAEL-arvoa ei ole varmistettu, ja urosten hedelmällisyyden toiminnallisiin muutoksiin liittyvä NOAEL-arvo vastaa kaksinkertaista systeemistä altistusta ihmiselle suositellun enimmäisannoksen aiheuttamaan kliiniseen altistukseen nähden.

Alkion ja sikiön kehitykseen kohdistuvia toksisia vaikutuksia koskeneissa tutkimuksissa rotilla ja kaneilla ilmeni elävien sikiöiden määrän ja sikiöiden painon pienenemistä, luutumisen viivästymistä sekä sikiöiden resorption ja implantaation jälkeisten alkionmenetysten lisääntymistä. Ainoastaan rotilla havaittiin luuston muutoksia (ylimääräisten kylkiluiden lukumäärä suureni ja rintanikamien ja lannenikamien lukumäärissä tapahtui muutoksia). NOAEL-arvo saavutettiin, kun sotaterseptialtistus oli rotilla kaksinkertainen ja kaneilla 0,4-kertainen ihmiselle suositellun enimmäisannoksen aiheuttamaan kliiniseen altistukseen nähden.

Rotilla tehdyssä pre- ja postnataalista kehitystä koskeneessa tutkimuksessa ei havaittu sotaterseptiin liittyviä haittavaikutuksia ensimmäisen F‑polven (F1) poikasilla, joiden emojen arvioidut altistukset tiineyden aikana olivat enintään 2‑kertaisia verrattuna altistuksiin, joita todettiin suositellulla enimmäisannoksella ihmisillä. F1‑poikasilla, joiden emoille oli annettu valmistetta imetyksen aikana, poikasten painon lasku korreloi sukukypsyyden saavuttamisen viivästymisen kanssa. Poikasten kasvuun ja kehitykseen liittyvä NOAEL-arvo vastaa 0,6-kertaista systeemistä altistusta ihmiselle suositellun enimmäisannoksen aiheuttamaan kliiniseen altistukseen nähden.

Kuiva-aine

Sitruunahappomonohydraatti (E330)
Natriumsitraatti (E331)
Polysorbaatti 80 (E433)
Sakkaroosi

Liuotin

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Avaamaton injektiopullo

3 vuotta

Käyttökuntoon saattamisen jälkeen

Valmisteen on osoitettu säilyvän käytön aikana biokemiallisesti ja biofysikaalisesti stabiilina 4 tuntia 30 °C:ssa.

Mikrobiologisista syistä lääkevalmiste on käytettävä käyttökuntoon saattamisen jälkeen välittömästi tai viimeistään 4 tunnin kuluttua.

Jos valmistetta ei käytetä välittömästi, käytönaikainen säilytysaika ja säilytysolosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla.

Säilytä jääkaapissa (2–8 °C). Ei saa jäätyä.
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Käyttökuntoon saatetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

WINREVAIR injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten
45 mg (L:ei) 1 kpl (50 mg/ml, 1 liitin, ruisku, neula, 4 antiseptista pyyhettä) (7497,73 €), 2 kpl (50 mg/ml, 2 liitintä, ruisku, neula, 8 antiseptista pyyhettä) (14785,80 €)
60 mg (L:ei) 1 kpl (50 mg/ml, 1 liitin, ruisku, neula, 4 antiseptista pyyhettä) (9927,10 €)

PF-selosteen tieto

Winrevair 45 mg injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten

2 ml:n vetoinen, tyypin I lasista valmistettu injektiopullo, jossa on polymeeripinnoitettu bromibutyylikumitulppa ja alumiinisuljin limenvihreällä irtinapsautettavalla polypropeenikorkilla ja joka sisältää 45 mg sotaterseptia.

Esitäytetty ruisku (tyypin I lasista valmistettu sylinteriampulli, joka on suljettu bromibutyylikumitulpalla), jossa on 1 ml liuotinta.

Winrevair 60 mg injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten

2 ml:n vetoinen, tyypin I lasista valmistettu injektiopullo, jossa on polymeeripinnoitettu bromibutyylikumitulppa ja alumiinisuljin viininpunaisella irtinapsautettavalla polypropeenikorkilla ja joka sisältää 60 mg sotaterseptia.

Esitäytetty ruisku (tyypin I lasista valmistettu sylinteriampulli, joka on suljettu bromibutyylikumitulpalla), jossa on 1,3 ml liuotinta.

Winrevair injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten on saatavilla seuraavissa pakkauskoissa:

• injektiosetit, jotka sisältävät 1 injektiopullon, jossa on 45 mg kuiva-ainetta, 1 esitäytetyn ruiskun, jossa on 1,0 ml liuotinta, 1 annosteluruiskun, jonka mitta-asteikon tarkkuus on 0,1 ml, 1 injektiopulloliittimen (13 mm), 1 injektioneulan ja 4 antiseptistä pyyhettä
• injektiosetit, jotka sisältävät 2 injektiopulloa, joissa on 45 mg kuiva-ainetta, 2 esitäytettyä ruiskua, joissa on 1,0 ml liuotinta, 1 annosteluruiskun, jonka mitta-asteikon tarkkuus on 0,1 ml, 2 injektiopulloliitintä (13 mm), 1 injektioneulan ja 8 antiseptistä pyyhettä
• injektiosetit, jotka sisältävät 1 injektiopullon, jossa on 60 mg kuiva-ainetta, 1 esitäytetyn ruiskun, jossa on 1,3 ml liuotinta, 1 annosteluruiskun, jonka mitta-asteikon tarkkuus on 0,1 ml, 1 injektiopulloliittimen (13 mm), 1 injektioneulan ja 4 antiseptistä pyyhettä
• injektiosetit, jotka sisältävät 2 injektiopulloa, joissa on 60 mg kuiva-ainetta, 2 esitäytettyä ruiskua, joissa on 1,3 ml liuotinta, 1 annosteluruiskun, jonka mitta-asteikon tarkkuus on 0,1 ml, 2 injektiopulloliitintä (13 mm), 1 injektioneulan ja 8 antiseptistä pyyhettä.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kuiva-aine: valkoinen tai luonnonvalkoinen jauhe.

Liuotin: kirkas väritön injektionesteisiin käytettävä vesi.

Sopivan injektiosetin valinta

Jos potilaan paino edellyttää kahden 45 mg:n tai kahden 60 mg:n injektiopullon käyttöä, tulee käyttää yhtä 2 injektiopullon settiä, ei kahta 1 injektiopullon settiä. Näin potilaalle ei jouduta antamaan useita injektioita (ks. kohta Pakkaukset ja valmisteen kuvaus).

Käyttökuntoon saattamista ja antamista koskevat ohjeet

Winrevair injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten, on saatettava käyttökuntoon ennen käyttöä ja annettava kertainjektiona potilaan painon mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Lue erillinen Käyttöohjeet-vihkonen, joka toimitetaan injektiosetin mukana. Siinä on yksityiskohtaiset vaiheittaiset ohjeet lääkevalmisteen valmistelusta ja antamisesta. Seuraavassa on yleiskatsaus käyttökuntoon saattamisesta ja lääkkeenannosta.

Käyttökuntoon saattaminen

• Ota setti jääkaapista ja odota 15 minuuttia, jotta esitäytetty ruisku (esitäytetyt ruiskut) ja lääkevalmiste lämpenevät huoneenlämpöisiksi ennen valmistelua.
• Tarkista injektiopullosta, ettei lääkevalmiste ole vanhentunut. Kuiva-aineen on oltava valkoista tai luonnonvalkoista, ja se saattaa olla kokonaisena tai rikkoutuneena kakkuna.
• Irrota kuiva-ainetta sisältävän injektiopullon kansi ja pyyhi kumitulppa antiseptisellä pyyhkeellä.
• Kiinnitä injektiopulloliitin injektiopulloon.
• Tarkasta silmämääräisesti, ettei esitäytetyssä ruiskussa ole vaurioita tai vuotoja ja että ruiskussa olevassa steriilissä vedessä ei ole näkyviä hiukkasia.
• Irrota esitäytetyn ruiskun korkki taittamalla ja kiinnitä ruisku injektiopulloliittimeen.

• Ruiskuta kaikki steriili vesi injektiopulloon kiinnitetystä ruiskusta kuiva-ainetta sisältävään injektiopulloon:

  • 45 mg:n injektiopullon mukana toimitettava esitäytetty ruisku sisältää 1,0 ml steriiliä vettä
  • 60 mg:n injektiopullon mukana toimitettava esitäytetty ruisku sisältää 1,3 ml steriiliä vettä.

  Käyttökuntoon saattamisen jälkeen 45 mg:n injektiopullosta saa enintään 0,9 ml:n lääkeannoksen ja 60 mg:n injektiopullosta enintään 1,2 ml:n lääkeannoksen. Lopullinen pitoisuus käyttökuntoon saattamisen jälkeen on 50 mg/ml.

• Pyörittele injektiopulloa varovasti lääkevalmisteen saattamiseksi käyttökuntoon. Älä ravista äläkä sekoita voimakkaasti.
• Anna injektiopullon seistä enintään 3 minuuttia, jotta kuplat häviävät.
• Tarkasta käyttökuntoon saatettu liuos silmämääräisesti. Kun valmiste on sekoitettu oikein, käyttökuntoon saatettu liuos on kirkasta tai opaalinhohtoista ja väritöntä tai heikosti ruskehtavankeltaista, eikä siinä pitäisi olla paakkuja tai kuiva-ainetta.
• Kierrä ruisku irti injektiopulloliittimestä ja laita tyhjä ruisku terävälle jätteelle tarkoitettuun astiaan.
• Jos potilaalle on määrätty 2 injektiopullon injektiosetti, valmistele toinen injektiopullo toistamalla tässä kohdassa kuvatut vaiheet.
• Käytä käyttökuntoon saatettu liuos mahdollisimman pian, mutta viimeistään 4 tunnin kuluttua käyttökuntoon saattamisesta.

Annosteluruiskun valmistelu

• Tarkasta käyttökuntoon saatettu liuos silmämääräisesti ennen annosteluruiskun valmistelua. Käyttökuntoon saatetun liuoksen pitäisi olla kirkasta tai opaalinhohtoista ja väritöntä tai heikosti ruskehtavankeltaista, eikä siinä saa olla paakkuja tai kuiva-ainetta.
• Pyyhi injektiopulloliitin antiseptisella pyyhkeellä.
• Ota annosteluruisku pakkauksestaan ja kiinnitä ruisku injektiopulloliittimeen.
• Käännä ruisku ja injektiopullo ylösalaisin, ja vedä ruiskuun potilaan painon mukaan laskettu tarvittava määrä injektionestettä.
  • Jos annos edellyttää kahden injektiopullon käyttöä, vedä ruiskuun koko ensimmäisen injektiopullon sisältö ja lisää se hitaasti toiseen injektiopulloon, jotta saat varmasti oikean annoksen.
  • Käännä ruisku ja injektiopullo ylösalaisin ja vedä ruiskuun tarvittava määrä lääkevalmistetta.
• Poista ylimääräinen lääkevalmiste tai ilma ruiskusta tarvittaessa painamalla mäntää.
• Irrota ruisku injektiopulloliittimestä ja kiinnitä neula.

Antaminen
Winrevair annetaan kertainjektiona ihon alle.

• Valitse pistoskohta vatsasta (kohdan on oltava vähintään 5 cm:n päässä navasta), reiden yläosasta tai olkavarresta ja pyyhi pistoskohta antiseptisella pyyhkeellä. Valitse jokaiselle pistokselle uusi kohta, jossa ei ole arpia, aristusta eikä mustelmia.
  • Jos potilas tai häntä hoitava henkilö antaa lääkkeen, hänet on koulutettava pistoksen antamiseen vain vatsaan tai reiden yläosaan (ks. Käyttöohjeet-vihkonen).
• Anna pistos ihon alle.
• Laita tyhjä ruisku terävälle jätteelle tarkoitettuun astiaan. Älä käytä ruiskua uudelleen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyttä koskevat ohjeet, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

WINREVAIR injektiokuiva-aine ja liuotin, liuosta varten
45 mg 1 kpl, 2 kpl
60 mg 1 kpl

• Ei korvausta.

C02KX06

22.08.2024