BUDENOFALK peräpuikko 4 mg

Yksi peräpuikko sisältää 4 mg budesonidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Peräpuikko

Peräsuoleen rajoittuvan lievän tai keskivaikean akuutin ulseratiivisen koliitin (ulseratiivisen proktiitin) lyhytaikainen hoito aikuisille.

Annostus

Suositeltu annos on 4 mg budesonidia vuorokaudessa eli yksi 4 mg:n peräpuikko.

Antotapa

Vain peräsuoleen.
Budenofalk 4 mg peräpuikko asetetaan ennen nukkumaanmenoa. Parhaat tulokset saavutetaan, kun suoli tyhjennetään ennen Budenofalk 4 mg peräpuikkojen asettamista.

Hoidon kesto

Hoitava lääkäri päättää hoidon keston. Akuutti pahenemisvaihe menee yleensä ohi 6–8 viikossa. Tämän ajanjakson jälkeen Budenofalk 4 mg peräpuikkoja ei pidä käyttää.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tällä hetkellä saatavilla tietoja. Koska budesonidi erittyy munuaisten kautta vain vähäisissä määrin, lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita voidaan hoitaa samoilla annoksilla kuin potilaita, joilla ei ole munuaisten vajaatoimintaa.
Budesonidin farmakokinetiikan ei odoteta olevan erilainen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, mutta lisätietojen puuttuessa varovaisuutta on noudatettava annettaessa valmistetta vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Budenofalk 4 mg peräpuikkoja ei ole tutkittu maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joten varovaisuutta on noudatettava, kun valmistetta annetaan tällaisille potilaille (ks. myös kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Iäkkäät potilaat (yli 65-vuotiaat)
Annosta ei tarvitse erityisesti muuttaa. Kokemukset Budenofalk 4 mg peräpuikoista iäkkäillä ovat kuitenkin rajalliset.

Pediatriset potilaat
Budenofalk 4 mg peräpuikkojen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Maksakirroosi.

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on tuberkuloosi, hypertensio, diabetes mellitus, osteoporoosi, peptinen haava, glaukooma tai kaihi tai hänen suvussaan esiintyy diabetesta tai glaukoomaa tai jos hänellä on jokin muu sairaus, johon glukokortikoidit voivat vaikuttaa haitallisesti.

Glukokortikoidit voivat aiheuttaa systeemisiä vaikutuksia. Näitä vaikutuksia voivat olla esim. Cushingin oireyhtymä, lisämunuaistoiminnan lamaantuminen, luuntiheyden pieneneminen, kaihi, glaukooma ja monenlaiset psyykeen/käyttäytymiseen kohdistuvat vaikutukset (ks. kohta Haittavaikutukset).

Infektiot
Tulehdusvasteen ja immuunitoiminnan suppressio altistaa henkilön infektioille ja pahentaa niiden vaikeusastetta. Bakteeri-, sieni-, ameeba- ja virusinfektioiden pahenemisen riskiä glukokortikoidihoidon aikana on punnittava tarkoin. Kliininen kuva voi usein olla epätyypillinen, ja vakavien infektioiden, kuten septikemian ja tuberkuloosin, oireet saattavat peittyä, jolloin sairaus saatetaan todeta vasta pitkälle edenneessä vaiheessa.

Vesirokko
Vesirokko antaa aihetta erityiseen huoleen, sillä tämä normaalisti lievä sairaus voi immunosuppressiopotilailla johtaa kuolemaan. Jos on epävarmaa, onko potilas sairastanut aiemmin vesirokon, häntä on neuvottava välttämään lähikontaktia vesirokko- ja vyöruusupotilaiden kanssa. Potilasta on myös kehotettava ottamaan heti yhteys lääkäriin, jos altistus kuitenkin tapahtuu. Jos kyseessä on lapsi, edellä mainitut tiedot annetaan vanhemmille. Passiivinen immunisaatio varicella zoster ‑immunoglobuliinilla on tarpeen, jos potilas, joka ei ole immuuni kyseiselle virukselle, altistuu sille systeemisen glukokortikoidihoidon aikana tai 3 kk kuluessa hoidon päättymisestä. Immunoglobuliini annetaan 10 päivän kuluessa vesirokkoaltistuksesta. Jos vesirokkodiagnoosi on vahvistettu, sairaus vaatii kiireellisesti erikoislääkärin hoitoa. Glukokortikoidien käyttöä ei pidä lopettaa, ja annosta on ehkä suurennettava.

Tuhkarokko
Jos immuunipuutospotilas altistuu tuhkarokolle, hänelle tulee antaa mahdollisimman pian altistuksen jälkeen normaalia immunoglobuliinia, jos suinkin mahdollista.

Rokotteet
Eläviä rokotteita ei saa antaa pitkäaikaisen glukokortikoidihoidon aikana. Muilla rokotteilla saavutettava vasta-ainevaste voi olla tavallista heikompi.

Maksan toimintahäiriöt
Myöhäisvaiheen primaarisesta biliaarisesta kolangiitista (PBC) ja siihen liittyvästä maksakirroosista saatujen kokemusten perusteella voidaan olettaa, että budesonidin systeeminen hyötyosuus suurenee kaikilla potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta. Potilailla, joilla oli maksasairaus mutta ei maksakirroosia, 9 mg:n suun kautta otettava vuorokausiannos budesonidia oli kuitenkin turvallinen ja hyvin siedetty. Budenofalk 4 mg peräpuikkojen annosta ei tarvitse muuttaa potilailla, joiden maksasairauteen ei liity kirroosia tai joiden maksan toiminta on vain lievästi heikentynyt.

Munuaisten toimintahäiriöt
Budesonidin farmakokinetiikan ei odoteta olevan erilainen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, mutta lisätietojen puuttuessa varovaisuutta on noudatettava annettaessa valmistetta vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Näköhäiriöt
Systeemisesti tai topikaalisesti käytettävien kortikosteroidien käytön yhteydessä on raportoitu näköhäiriöitä. Jos potilaalla esiintyy oireita, kuten näön hämärtymistä tai muita näköhäiriöitä, on harkittava potilaan ohjaamista silmälääkärille, joka arvioi oireiden mahdolliset syyt. Syitä voivat olla kaihi, glaukooma tai harvinaiset sairaudet, kuten sentraalinen seroosi korioretinopatia, joita on ilmoitettu systeemisten tai topikaalisten kortikosteroidien käytön jälkeen.

Serologisia tutkimuksia häiritsevät vaikutukset
Koska budesonidihoito voi johtaa lisämunuaistoiminnan suppressioon, aivolisäkkeen vajaatoiminnan diagnosoinnissa tehtävän ACTH-kokeen tulokset saattavat vääristyä (alhaiset arvot).

Iäkkäät potilaat (yli 65-vuotiaat)
On huomioitava, että iäkkäillä potilailla voi esiintyä haittavaikutuksia useammin. Sen vuoksi iäkkäitä potilaita on seurattava haittavaikutusten varalta huolellisesti.

Muut
Glukokortikoidit voivat lamata hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akselin) toimintaa ja heikentää vastetta stressiin. Systeemisen glukokortikoidilisän käyttö on suositeltavaa, jos potilas leikataan tai joutuu muuhun stressitilanteeseen ja hänellä epäillään lisämunuaislamaa.

Hoito Budenofalk 4 mg peräpuikoilla tuottaa alhaisemman systeemisen steroiditason kuin tavanomainen suun kautta otettava glukokortikoidihoito systeemisesti vaikuttavilla kortikosteroideilla. Siirtyminen tähän hoitoon jostakin toisesta glukokortikoidihoidosta voi aiheuttaa systeemisten steroiditasojen muuttumisen vuoksi oireiden puhkeamista uudelleen.

Samanaikaista käyttöä ketokonatsolin ja muiden CYP3A4:n estäjien kanssa tulee välttää (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Sydänglykosidit
Kaliumvaje saattaa voimistaa glykosidin vaikutusta. Kaliumvaje on glukokortikoidien tunnettu mahdollinen haittavaikutus.

Salureettiset aineet
Glukokortikoidien samanaikainen käyttö salureettisten aineiden kanssa saattaa lisätä kaliumin erittymistä virtsaan ja pahentaa hypokalemiaa.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Sytokromi P450

CYP3A4:n estäjät
Yhteiskäytön CYP3A:n estäjiä, kuten kobisistaattia, sisältävien valmisteiden kanssa odotetaan suurentavan systeemisten haittavaikutusten riskiä. Tämän yhdistelmän käyttöä on vältettävä, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten riski, jolloin potilaita on seurattava systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten varalta.

Ketokonatsolin (200 mg kerran vuorokaudessa suun kautta) samanaikainen käyttö yhdessä budesonidin (3 mg:n kerta-annos) kanssa suurensi plasman budesonidipitoisuuksia noin kuusinkertaisiksi. Kun ketokonatsoli annettiin 12 tuntia budesonidin jälkeen, budesonidipitoisuus suureni noin kolminkertaiseksi. Saatavilla olevat tiedot eivät riitä annossuositusten antamiseen, joten yhdistelmän käyttöä on vältettävä.

Myös muut voimakkaat CYP3A4:n estäjät, kuten ritonaviiri, itrakonatsoli, klaritromysiini ja greippimehu, suurentavat todennäköisesti plasman budesonidipitoisuutta huomattavasti. Siksi budesonidin ja näiden aineiden samanaikaista käyttöä on vältettävä.

CYP3A4:n induktorit
CYP3A4:ää indusoivat yhdisteet ja lääkkeet, kuten karbamatsepiini ja rifampisiini, saattavat pienentää sekä systeemistä budesonidialtistusta että suolen limakalvon paikallista budesonidialtistusta. Budesonidiannosta voi olla tarpeen muuttaa.

CYP3A4:n substraatit
CYP3A4-välitteisesti metaboloituvat yhdisteet tai lääkkeet saattavat kilpailla budesonidin kanssa metaboliasta. Tämä voi johtaa plasman budesonidipitoisuuksien suurenemiseen, jos kilpailevan aineen affiniteetti CYP3A4-entsyymiin on budesonidin affiniteettia suurempi. Jos taas budesonidi sitoutuu kilpailevaa ainetta voimakkaammin CYP3A4-entsyymiin, kilpailevan aineen pitoisuus plasmassa voi suurentua ja sen annosta on ehkä muutettava tai pienennettävä.

Plasman glukokortikoidipitoisuuksien suurenemista ja glukokortikoidien vaikutusten tehostumista on ilmoitettu naisilla, jotka käyttivät myös estrogeenia tai ehkäisytabletteja. Pieniannoksisia yhdistelmäehkäisytabletteja käytettäessä kyseistä ilmiötä ei kuitenkaan ole havaittu.

Raskaus
Raskaudenaikaista käyttöä on vältettävä, ellei hoitoon Budenofalk 4 mg peräpuikoilla ole painavia syitä. Suun kautta otetun budesonidin vaikutuksesta ihmisen raskauden lopputulokseen on vain vähän tietoa. Tiedot suuresta määrästä raskauksia inhaloitavan budesonidin käytön aikana eivät viittaa haittavaikutuksiin, mutta budesonidin huippupitoisuus plasmassa on todennäköisesti suurempi käytettäessä Budenofalk 4 mg peräpuikkoja kuin inhaloitavaa budesonidia. Budesonidin käytön eläinten tiineyden aikana on muiden glukokortikoidien tavoin osoitettu aiheuttavan sikiönkehityksen häiriöitä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ilmiön merkitystä ihmiselle ei ole selvitetty.

Imetys
Budesonidi erittyy ihmisen rintamaitoon (saatavilla olevat tiedot koskevat inhaloitavaa budesonidia), mutta Budenofalk 4 mg peräpuikkojen normaaleita hoitoannoksia käytettäessä ei ole odotettavissa kuin vähäisiä vaikutuksia imetettävään lapseen. On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko / jätetäänkö aloittamatta Budenofalk 4 mg peräpuikot ‑hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys
Budesonidin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa. Budesonidihoito ei vaikuttanut hedelmällisyyteen eläinkokeissa (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Budenofalk 4 mg peräpuikoilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Haittavaikutusten yleisyys määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Budenofalk 4 mg peräpuikkojen kliinisissä tutkimuksissa on havaittu seuraavia haittavaikutuksia:

Budenofalk 4 mg peräpuikkoja käytettäessä saattaa esiintyä myös seuraavia terapeuttisen ryhmän (kortikosteroidit, budesonidi) mukaisia tunnettuja haittavaikutuksia (yleisyys tuntematon):

Nämä haittavaikutukset ovat tyypillisiä systeemisille glukokortikoideille. Niiden esiintyvyys riippuu annostuksesta, hoidon kestosta, muiden glukokortikoidien samanaikaisesta tai aiemmasta käytöstä sekä potilaskohtaisesta herkkyydestä.

Koska Budenofalk 4 mg peräpuikot vaikuttavat paikallisesti, systeemisten haittavaikutusten riski on niillä yleisesti ottaen pienempi kuin systeemisesti vaikuttavia glukokortikoideja käytettäessä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Jos yliannostus on lyhytaikainen, akuuttihoitoa ei tarvita. Varsinaista vastalääkettä ei ole. Yliannostuspotilaalle on annettava oireiden mukaista ja tukihoitoa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: ripulin ja suolistoinfektioiden lääkkeet, paikallisesti vaikuttavat kortikosteroidit, ATC-koodi: A07EA06

Vaikutusmekanismi
Budesonidin tarkkaa vaikutusmekanismia ulseratiivisen koliitin/proktiitin hoidossa ei täysin tunneta. Kliinisen farmakologian tutkimusten ja kontrolloitujen kliinisten tutkimusten tulokset viittaavat vahvasti siihen, että budesonidin vaikutus perustuu lähinnä sen paikalliseen vaikutukseen suolessa. Budesonidi on glukokortikoidi, jolla on voimakas paikallinen anti-inflammatorinen vaikutus.

Kliininen teho
Satunnaistetussa ja kaksoissokkoutetussa vaiheen III kliinisessä kaksoislumetutkimuksessa (BUS‑4/UCA) verrattiin rektaalisia hoitoja Budenofalk 4 mg peräpuikoilla (BUS-ryhmä) ja Budenofalk 2 mg rektaalivaahdolla (BUF-ryhmä) lievää tai keskivaikeaa aktiivista ulseratiivista proktiittia sairastavien potilaiden hoidossa. Tutkimukseen osallistuneet 577 aikuista potilasta satunnaistettiin ryhmiin (1:1), ja heille annettiin kahdeksan viikon ajan joko 4 mg budesonidia peräpuikkona kerran vuorokaudessa tai 2 mg budesonidia rektaalivaahtona kerran vuorokaudessa. Ensisijaiset rinnakkaiset tehon päätetapahtumat olivat kliininen remissio (määriteltiin muokatun UC-DAI-alipisteytyksen mukaan niin, että ulostamistiheys = 0 tai 1 ja verenvuoto peräsuolesta = 0) sekä limakalvon parantuminen (määriteltiin muokatun UC-DAI-alipisteytyksen mukaan niin, että limakalvon ulkonäkö = 0 tai 1). Tutkimussuunnitelman mukaisen populaation (PP) analyysissä 197 potilasta 250:stä (78,8 %) BUS-hoitoa saaneesta potilaasta ja 194 potilasta 261:stä (74,3 %) BUF-hoitoa saaneesta potilaasta saavutti kliinisen remission (koko populaation [FAS] analyysissä 211 potilasta 281:stä [75,1 %] BUS-ryhmässä ja 204 potilasta 290:stä [70,3 %] BUF-ryhmässä). BUS-ryhmässä limakalvon parantumisen saavuttaneiden potilaiden osuus oli 81,2 % (PP; 203 potilasta 250:stä) ja BUF-ryhmässä 81,2 % (PP; 212 potilasta 261:stä) (FAS: 214 potilasta 281:stä [76,2 %] BUS-ryhmässä ja 220 potilasta 290:stä [75,9 %] BUF-ryhmässä).

Lähtötilanteeseen verrattuna aamun kortisolitasot olivat hoidon lopussa pienentyneet tilastollisesti merkitsevästi kummassakin tutkimuksen BUS-4/UCA hoitoryhmässä, mutta pienentyminen oli suurempaa 4 mg:n BUS-ryhmässä kuin 2 mg:n BUF-ryhmässä. Näiden tulosten kliinistä merkitystä ei tunneta.

Verrattaessa peräpuikon käyttöä aamulla ja illalla havaittiin merkitsevä ero ilta-annostelun hyväksi (p = 0,03), sillä vasteprosentin ero oli 10,7 % limakalvojen paranemisen osalta.

Imeytyminen
Kun terveille tutkittaville annettiin peräsuoleen Budenofalk 4 mg peräpuikkoja, budesonidin viiveajan mediaani oli 0 h ja plasman huippupitoisuuden saavuttamiseen kulunut aika 3,50 h. Plasman huippupitoisuuden keskiarvo (C_max) oli 2,39 ng/ml, ja plasman pitoisuus-aikakäyrän alle jäävä pinta-ala (AUC_0–∞) oli 17,0 h*ng/ml.

Budenofalk 4 mg peräpuikkojen toistuva antaminen terveille tutkittaville kerran vuorokaudessa 6 päivän ajan ei johtanut aineen kumuloitumiseen: C_max oli 2,65 ng/ml ja AUC 24 tunnin antovälillä (AUC_0–τ) oli 15,4 h*ng/ml.

Jakautuminen
Budesonidin jakautumistilavuus on suuri (noin 3 l/kg). Sitoutuminen plasman proteiineihin on keskimäärin 85–90-prosenttista.

Biotransformaatio
Budesonidi läpikäy voimakkaan biotransformaation suolen limakalvossa ja maksassa. Sen metaboliittien glukokortikoidivaikutus on vähäinen. Tärkeimpien metaboliittien eli 6-beeta-hydroksibudesonidin ja 16‑alfa-hydroksiprednisolonin glukokortikoidivaikutus on alle 1 % budesonidin vaikutuksesta.

Eliminaatio
Eliminaation puoliintumisajan mediaani on terveillä tutkittavilla peräsuoleen antamisen jälkeen 3,97 tuntia. Budesonidin puhdistumanopeus on suuri, noin 80 l/h.
Annetusta annoksesta alle 1 % puhdistuu munuaisten eliminaation kautta budesonidina.

Eliminaationopeudessa havaittiin ikään liittyvää hidastumista peräsuoleen annetun budesonidin antamisen jälkeen.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Merkittävä osa budesonidista metaboloituu maksassa CYP3A4-välitteisesti. Systeeminen budesonidialtistus on huomattavasti suurempi potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta. Budenofalk 4 mg peräpuikkoja ei ole tutkittu potilailla, jotka sairastavat maksan vajaatoimintaa.

Akuuttia, subkroonista ja kroonista toksisuutta koskevissa prekliinisissä budesoniditutkimuksissa havaittiin kateenkorvan ja lisämunuaiskuoren atrofiaa ja etenkin lymfosyyttien määrän vähenemistä.

Budesonidilla ei ollut mutageenistä vaikutusta useissa in vitro- ja in vivo ‑tutkimuksissa.

Budesonidin pitkäaikaistutkimuksissa rotalla havaittiin basofiilisten maksapesäkkeiden vähäistä lisääntymistä. Karsinogeenisuustutkimuksissa taas havaittiin primaaristen maksakasvainten, astrosytoomien (urosrotilla) ja nisäkasvainten (naarasrotilla) ilmaantuvuuden suurenemista. Nämä kasvaimet johtuvat todennäköisesti lääkkeen spesifisestä vaikutuksesta steroidireseptoreihin, metaboliakuorman suurenemisesta ja anabolisista vaikutuksista maksaan. Myös muilla glukokortikoideilla on havaittu olevan samoja vaikutuksia rottakokeissa, ja kyseessä on siis tämän lajin kohdalla luokkavaikutus.

Budesonidilla ei todettu vaikutusta rottien hedelmällisyyteen. Tiineillä eläimillä budesonidin on osoitettu aiheuttavan muiden glukokortikoidien tapaan sikiökuolemia ja poikkeavuuksia sikiönkehityksessä (pienempiä poikueita, sikiöaikaista kasvun hidastumista ja luustopoikkeavuuksia). Joidenkin glukokortikoidien on ilmoitettu aiheuttaneen eläimille suulakihalkiota. Näiden ilmiöiden merkitystä ihmiselle ei kuitenkaan tunneta (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Askorbyylipalmitaatti E304(i), kova rasva

Ei oleellinen.

2 vuotta

Säilytä alle 25 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BUDENOFALK peräpuikko
4 mg (L:ei) 30 kpl (280,96 €)

PF-selosteen tieto

Valkoinen repäisyliuska joko PVC-/LDPE-muovia tai PVC-/PVdC-/LDPE-muovia.
Pakkauskoot: 12, 30, 55 ja 60 peräpuikkoa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoiset, torpedon muotoiset, sileäpintaiset peräpuikot (pituus noin 2 cm).

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

BUDENOFALK peräpuikko
4 mg 30 kpl

• Ei korvausta.

A07EA06

22.05.2024