VINORELBINE MEDAC kapseli, pehmeä 20 mg, 30 mg

Yksi pehmeä kapseli sisältää vinorelbiinitartraattia määrän, joka vastaa 20 mg vinorelbiiniä.

Yksi pehmeä kapseli sisältää vinorelbiinitartraattia määrän, joka vastaa 30 mg vinorelbiiniä.

Yksi pehmeä kapseli sisältää vinorelbiinitartraattia määrän, joka vastaa 80 mg vinorelbiiniä.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan

Yksi pehmeä 20 mg vinorelbiiniä sisältävä kapseli sisältää 10,54 mg sorbitolia.

Yksi pehmeä 30 mg vinorelbiiniä sisältävä kapseli sisältää 15,96 mg sorbitolia.

Yksi pehmeä 80 mg vinorelbiiniä sisältävä kapseli sisältää 29,35 mg sorbitolia.

Yksi pehmeä 20 mg vinorelbiiniä sisältävä kapseli sisältää 5 mg etanolia.

Yksi pehmeä 30 mg vinorelbiiniä sisältävä kapseli sisältää 7,5 mg etanolia.

Yksi pehmeä 80 mg vinorelbiiniä sisältävä kapseli sisältää 20 mg etanolia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Pehmeät kapselit

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

Pitkälle edennyt rintasyöpä

Aikuiset

• Monoterapiassa

suositellaan seuraavaa hoito-ohjetta:

Ensimmäiset kolme antokertaa:

60 mg/m² kehon pinta-alasta kerran viikossa.

Seuraavat antokerrat

Kolmannen antokerran jälkeen Vinorelbine medac -annos suositellaan nostettavaksi 80 mg:aan/m² kerran viikossa lukuun ottamatta niitä potilaita, joilla neutrofiilien määrä on vähentynyt kerran alle 500/mm³ tai useammin kuin kerran välille 500–1000/mm³ ensimmäisen kolmen 60 mg/m² antokerran aikana.

Annoksen sovittaminen

Jos suunniteltu annos on 80 mg/m² neutrofiilimäärän ollessa alle 500/mm³ tai useammin kuin kerran välillä 500–1000/mm³, valmisteen antoa tulee siirtää, kunnes tilanne on korjautunut, ja annosta on vähennettävä 80 mg:sta/m² 60 mg:aan/m²/viikko seuraavalla kolmella antokerralla.

Annos voidaan nostaa uudelleen 60 mg:sta 80 mg:aan/m²/viikko, jos neutrofiilimäärä ei laskenut alle 500/mm³ tai useammin kuin kerran välille 500–1000/mm³ kolmen 60 mg/m² antokerran aikana aiemmin määritettyjen ohjeiden mukaisesti koskien kolmea ensimmäistä antokertaa.

• Yhdistelmähoidoissa annos ja annosaikataulu sovitetaan hoito-ohjelman mukaisesti.

Kliinisten tutkimusten perusteella oraalisen 80 mg/m² annoksen on osoitettu vastaavan 30 mg/m² suonensisäisesti annettuna ja 60 mg/m² annoksen vastaavan 25 mg/m² suonensisäisesti annettuna.

Tämän perusteella on laadittu yhdistelmähoito-ohjeet, joiden mukaan vaihdellaan suonensisäistä ja oraalista antotapaa, mikä on parempi potilaan kannalta.

Yhdistelmähoidoissa annos ja annosaikataulu sovitetaan hoito-ohjelman mukaisesti.

Erityisryhmät

Iäkkäät

Kliinisen kokemuksen perusteella vasteissa ei ole havaittu merkittäviä eroja iäkkäillä, mutta sen mahdollisuutta, että jotkut näistä potilaista ovat tavallista herkempiä valmisteelle, ei voida poissulkea. Ikä ei muuta vinorelbiinin farmakokinetiikkaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Vinorelbine medacin turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdassa Farmakodynamiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Maksan vajaatoiminta

Vinorelbiiniä voidaan antaa tavallisella 60 mg/m²/viikko annostuksella potilaille, joilla on lievä maksan vajaatoiminta (bilirubiini < 1,5 x ULN, ja ALAT ja/tai ASAT 1,5–2,5 x ULN). Potilaille, joilla on kohtalainen maksasairaus (bilirubiini 1,5–3 x ULN, riippumatta ALAT- ja ASAT-arvoista), Vinorelbine medacia tulee antaa 50 mg/m²/viikko. Vinorelbiiniä ei suositella vaikeaa maksasairautta sairastaville potilaille, koska tiedot tässä populaatiossa ovat riittämättömät farmakokinetiikan, tehon ja turvallisuuden määrittämiseen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Koska erittyminen munuaisten kautta on vähäistä, farmakokineettisiä perusteita Vinorelbine medac -annoksen pienentämiselle munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei ole (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Farmakokinetiikka).

Antotapa

Vinorelbine medac täytyy ehdottomasti antaa suun kautta.

Vinorelbine medac täytyy niellä veden kanssa, eikä kapseleita saa purra tai imeskellä, koska niiden sisältämä neste on ärsyttävää ja mahdollisesti haitallista, jos sitä joutuu iholle, silmiin tai limakalvoille. Kapseli suositellaan otettavaksi ruoan yhteydessä.

Vinorelbiiniä annosteltaessa täytyy noudattaa erityisohjeita (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

• Yliherkkyys vinorelbiinille tai vinka-alkaloideille tai kohdassa Apuaineet mainitulle apuaineille.
• Imeytymiseen merkittävästi vaikuttava sairaus.
• Aikaisempi merkittävä mahalaukun tai ohutsuolen kirurginen resektio.
• Neutrofiilien määrä < 1 500/mm³ tai nykyinen tai äskettäinen (kahden viikon sisällä) vaikea infektio.
• Verihiutaleiden määrä < 100 000/mm³.
• Imetys (ks. kohta Raskaus ja imetys).
• Pitkäaikaista happihoitoa tarvitsevat potilaat.
• Samanaikainen keltakuumerokotus (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Erityisvaroitukset

Vinorelbine medacia saa määrätä vain sellainen lääkäri, jolla on kokemusta kemoterapian käytöstä ja mahdollisuus seurata sytotoksisten lääkkeiden vaikutuksia.

Jos potilas vahingossa puree kapselia tai imeskelee sitä, siitä vapautuu ärsyttävää nestettä.

Suu täytyy huuhdella vedellä tai mieluummin tavallisella keittosuolaliuoksella.

Jos kapseli katkeaa tai rikkoutuu muulla tavalla, siitä vapautuu ärsyttävää nestettä, joka voi aiheuttaa vaurioita joutuessaan iholle, limakalvoille tai silmiin. Rikkoutunutta kapselia ei saa niellä, ja se täytyy palauttaa apteekkiin tai lääkärille asianmukaisesti hävitettäväksi. Jos nestekosketus tapahtuu, alue on välittömästi pestävä perusteellisesti vedellä tai mieluummin tavallisella keittosuolaliuoksella.

Jos oksentelua esiintyy muutaman tunnin sisällä lääkkeen ottamisesta, samaa annosta ei saa koskaan ottaa uudelleen. Tukihoidot, kuten 5HT₃-antagonistit (esim. ondansetroni, granisetroni), voivat vähentää oksentelua (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Vinorelbine medac -kapselin käytön yhteydessä esiintyy enemmän pahoinvointia ja oksentelua kuin suonensisäisen annon yhteydessä. Pahoinvointilääkkeitä suositellaan ensisijaiseksi estolääkitykseksi.

Koska kapselit sisältävät sorbitolia, harvinaista fruktoosi-intoleranssia sairastavien potilaiden ei tule ottaa niitä.

Tämä lääkevalmiste sisältää pieniä määriä etanolia (alkoholi); alle 100 mg/annos.

Tämä lääkevalmiste sisältää 5 mg alkoholia (etanolia) per 20 mg:n pehmeä kapseli, joka vastaa 2,85 paino-%. Alkoholimäärä 20 mg:ssa tätä lääkevalmistetta vastaa alle 1 ml:aa olutta tai 1 ml:aa viiniä.

Tämä lääkevalmiste sisältää 7,5 mg alkoholia (etanolia) per 30 mg:n pehmeä kapseli, joka vastaa 2,85 paino-%. Alkoholimäärä 30 mg:ssa tätä lääkevalmistetta vastaa alle 1 ml:aa olutta tai 1 ml:aa viiniä.

Tämä lääkevalmiste sisältää 20 mg alkoholia (etanolia) per 80 mg:n pehmeä kapseli, joka vastaa 2,85 paino-%. Alkoholimäärä 80 mg:ssa tätä lääkevalmistetta vastaa alle 1 ml:aa olutta tai 1 ml:aa viiniä.

Tämän lääkevalmisteen sisältämä pieni määrä alkoholia ei aiheuta havaittavia vaikutuksia.

Veriarvoja tulee seurata tarkasti hoidon aikana (hemoglobiiniarvon määritys sekä leukosyyttien, neutrofiilien ja verihiutaleiden määrien määritys jokaisen uuden antokerran päivänä).

Annostus tulee määrittää potilaan hematologisen tilan perusteella.

• Jos neutrofiilien määrä on alle 1 500/mm³ ja/tai verihiutaleiden määrä on alle 100 000/mm³, hoitoa tulee siirtää, kunnes tilanne on korjautunut.
• Ohjeet annoksen nostamiseen 60 mg:sta 80 mg:aan/m² viikossa kolmannen antokerran jälkeen, ks. kohta Annostus ja antotapa.
• Jos annettava annos on 80 mg/m² neutrofiilimäärän ollessa alle 500/mm³ tai useammin kuin kerran välillä 500–1000/mm³, valmisteen antoa tulee siirtää ja annos vähentää 60 mg:aan/m² viikossa. Annos voidaan nostaa uudelleen 60 mg:sta 80 mg:aan/m² viikossa, ks. kohta Annostus ja antotapa.

Kliinisissä tutkimuksissa, joissa hoidon aloitusannos oli 80 mg/m², erittäin vaikeita neutropeniakomplikaatioita ilmeni muutamilla potilailla, joiden joukossa oli myös niitä, joilla oli heikko suorituskyky. Tämän vuoksi aloitusannokseksi suositellaan 60 mg/m², joka nostetaan 80 mg:aan/m², jos potilas sietää kyseistä annosta kuten kohdassa Annostus ja antotapa on kuvattu.

Jos potilaalla on infektioon viittaavia merkkejä tai oireita, tilanne täytyy tutkia välittömästi.

Käyttöön liittyvät varotoimet

Erityistä varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta potilaille

• joilla on ollut iskeeminen sydänsairaus (ks. kohta Haittavaikutukset)
• joilla on heikko suorituskyky.

Vinorelbiiniä ei saa antaa samanaikaisesti sädehoidon kanssa, jos sädehoito kohdistuu myös maksaan.

Tämän lääkevalmisteen käyttö on vasta-aiheinen erityisesti keltakuumerokotteen kanssa, eikä sen samanaikaista käyttöä muiden eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden kanssa suositella. Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä Vinorelbine medacia yhdessä voimakkaiden CYP3A4:n estäjien tai indusoijien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), eikä sitä suositella käytettäväksi yhdessä fenytoiinin (tai muiden sytotoksisten aineiden) tai itrakonatsolin (tai muiden vinka-alkaloidien) kanssa.

Vinorelbine medac -kapseleita on tutkittu maksasairautta sairastavilla potilailla seuraavilla annostuksilla:

• 60 mg/m² potilailla, joilla on lievä maksasairaus (bilirubiini < 1,5 x ULN, ja ALAT ja/tai ASAT 1,5–2,5 x ULN).
• 50 mg/m² potilailla, joilla on kohtalainen maksasairaus (bilirubiini 1,5–3 x ULN riippumatta ALAT- ja ASAT-arvoista).

Vinorelbiinin turvallisuus ja farmakokinetiikka eivät muuttuneet näillä potilailla ja testatuilla annostuksilla. Vinorelbiinikapseleita ei ole tutkittu potilailla, joilla oli vaikea maksasairaus, minkä vuoksi käyttöä ei suositella näille potilaille (ks. kohdat Käyttöaiheet ja Farmakokinetiikka).

Koska erittyminen munuaisten kautta on vähäistä, farmakokineettisiä perusteita Vinorelbine medac -annoksen pienentämiselle munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei ole (ks. kohdat Käyttöaiheet ja Farmakokinetiikka).

Yhteisvaikutukset, jotka ovat yhteisiä kaikille sytostaateille

Syöpäsairauksiin liittyvän suurentuneen tromboosiriskin vuoksi antikoagulanttihoidon käyttö on yleistä. Jos potilaalle päätetään antaa oraalista antikoagulanttihoitoa, INR-arvoja tulee seurata tavallista useammin, koska yksilölliset erot hyytymisessä ovat suuret taudin aikana ja oraalisten antikoagulanttien ja syöpää ehkäisevän kemoterapian yhteisvaikutusten mahdollisuus on olemassa.

Samanaikainen käyttö on vasta-aiheinen seuraavien kanssa:

Keltakuumerokote: rokotteesta johtuvan fataalin yleistyneen sairauden riski.

Samanaikaista käyttöä ei suositella seuraavien kanssa:

Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet (keltakuumerokote; katso kohta Samanaikainen käyttö on vasta-aiheinen seuraavien kanssa): rokotteesta johtuvan yleistyneen, mahdollisesti fataalin sairauden riski. Riski on suurentunut potilailla, joiden immuunipuolustus on jo heikentynyt perussairauden takia. Inaktivoidun rokotteen käyttöä suositellaan, jos sellainen on saatavana (esim. poliomyeliitti).

Fenytoiini: kouristusten pahenemisen riski, mikä johtuu siitä, että sytostaattilääkevalmiste vähentää fenytoiinin imeytymistä ruoansulatuskanavasta, tai sytostaattilääkevalmisteen tehon heikkenemistä, mikä johtuu siitä, että fenytoiini kiihdyttää sytostaatin maksametaboliaa.

Samanaikaisessa käytössä huomioitavaa:

Siklosporiini, takrolimuusi: erittäin voimakas immunosuppressio, johon liittyy lymfoproliferatiivisen sairauden riski.

Vinka-alkaloideille ominaiset yhteisvaikutukset

Samanaikaista käyttöä ei suositella seuraavien kanssa:

Itrakonatsoli: vinka-alkaloidien neurotoksisuuden lisääntyminen, mikä johtuu niiden vähentyneestä maksametaboliasta.

Samanaikaisessa käytössä huomioitavaa:

Mitomysiini C: bronkospasmin ja hengenahdistuksen riski on suurentunut, joissakin harvoissa tapauksissa on havaittu interstitiaalista keuhkotulehdusta.

• Koska vinka-alkaloidien tiedetään olevan P‑glykoproteiinien substraatteja, ja koska erityisiä tutkimuksia ei ole tehty, varovaisuutta tulee noudattaa, jos Vinorelbine medacia annetaan samanaikaisesti tämän solukalvojen kuljetusproteiinin modulaattorien kanssa.

Vinorelbiinille ominaiset yhteisvaikutukset

Vinorelbine medacin ja muiden luuydintoksisten lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö todennäköisesti pahentaa myelosuppressiivisia haittavaikutuksia.

Vinorelbiinin ja sisplatiinin yhteiskäyttöön useiden hoitosyklien ajan ei liity farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. Kun vinorelbiiniä käytettiin yhdessä sisplatiinin kanssa, granulosytopeniaa esiintyi kuitenkin enemmän kuin silloin kun vinorelbiiniä käytettiin yksinään.

Kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei havaittu, kun Vinorelbine medacia käytettiin yhdessä useiden muiden kemoterapeuttisten aineiden (paklitakseli, dosetakseli, kapesitabiini ja oraalinen syklofosfamidi) kanssa.

Koska CYP 3A4 osallistuu pääasiassa vinorelbiinin metaboliaan, yhdistelmäkäyttö tämän isoentsyymin voimakkaiden estäjien (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli) kanssa saattaa lisätä vinorelbiinin pitoisuuksia veressä, ja yhdistelmäkäyttö tämän isoentsyymin voimakkaiden induktorien (esim. rifampisiini, fenytoiini) kanssa saattaa pienentää vinorelbiinin pitoisuuksia veressä.

Pahoinvointilääkkeet, kuten 5-HT₃-antagonistit (esim. ondansetroni, granisetroni), eivät muuta Vinorelbine medac -pehmeiden kapseleiden farmakokinetiikkaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Asteen 3/4 neutropeniariskin suurenemisesta on saatu viitteitä yhdessä kliinisessä vaiheen I tutkimuksessa, jossa käytettiin laskimoon annettavaa vinorelbiiniä ja lapatinibia. Tässä tutkimuksessa laskimoon annettavan vinorelbiinin suositusannos kolmen viikon välein annettavan hoidon päivänä 1 ja päivänä 8 oli 22,5 mg/m², kun lapatinibin vuorokausiannos oli 1 000 mg. Tämän tyyppistä yhdistelmää käytettäessä on noudatettava varovaisuutta.

Ruoka ei vaikuta vinorelbiinin farmakokinetiikkaan.

Raskaus

Vinorelbiinin käytöstä raskauden aikana ei ole riittävästi tietoa. Eläinkokeissa on havaittu alkiotoksisuutta ja teratogeenisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Eläinkokeiden tulosten ja lääkeaineen farmakologisen vaikutusmekanismin perusteella lääkeaineen käyttöön saattaa liittyä alkio- ja sikiöepämuodostumien riski.

Tästä syystä vinorelbiiniä ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei äidille odotettavissa oleva hyöty ole selvästi mahdollisia riskejä suurempi. Jos potilas tulee raskaaksi hoidon aikana, hänelle on kerrottava alkioon/sikiöön kohdistuvista riskeistä ja hänen tilaansa tulee seurata huolellisesti. Perinnöllisyysneuvonnan mahdollisuutta tulee harkita.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja vähintään 7 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö vinorelbiini ihmisen maitoon.

Vinorelbiinin erittymistä maitoon ei ole tutkittu eläinkokeilla.

Imeväiseen kohdistuvaa riskiä ei voida poissulkea, imetys on lopetettava ennen Vinorelbine medac -hoidon aloittamista (ks. kohta Vasta-aiheet).

Hedelmällisyys

Vinorelbine medac -hoitoa saavien miesten ei pidä siittää lapsia hoidon aikana eikä vähintään neljään kuukauteen hoidon päättymisen jälkeen (ks. kohta Vasta-aiheet). Hoitoa ennen tulee selvittää siemennesteen varastoimisen mahdollisuus, koska vinorelbiinihoito voi aiheuttaa pysyvää hedelmättömyyttä.

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tehty, mutta farmakodynaamisen profiilin perusteella vinorelbiini ei vaikuta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn. Vinorelbiinillä hoidettavien potilaiden tulee kuitenkin olla varovaisia lääkkeeseen liittyvien haittavaikutusten vuoksi (ks. kohta Haittavaikutukset).

Haittavaikutusten raportoitu kokonaisesiintymistiheys määritettiin kliinisissä tutkimuksissa, joissa oli mukana 316 potilasta (132 ei-pienisoluista keuhkosyöpää ja 184 rintasyöpää sairastavaa potilasta). Potilaat saivat vinorelbiiniä hoitosuosituksen mukaisesti (kolme ensimmäistä antokertaa 60 mg/m²/viikko ja sen jälkeen 80 mg/m²/viikko).

Raportoidut haittavaikutukset on esitetty alla elinjärjestelmittäin ja esiintymistiheyden mukaan.

Markkinoilletulon jälkeen havaittuja uusia haittavaikutuksia on lisätty MedDRAn luokituksen mukaisesti esiintymistiheytenä Tuntematon.

Haitat kuvattiin käyttäen NCI:n yleistä toksisuuden luokittelua.

Vinorelbine medac -pehmeillä kapseleilla raportoidut haittavaikutukset

Markkinoilletuloa edeltävät kokemukset:

Yleisimmin raportoidut haittavaikutukset olivat luuydinlama ja siihen liittyvät neutropenia, anemia ja trombosytopenia, mahasuolikanavan toksisuus, johon liittyi pahoinvointia, oksentelua, ripulia, suutulehdusta ja ummetusta. Myös väsymystä ja kuumetta raportoitiin usein.

Markkinoilletulon jälkeiset kokemukset:

Vinorelbine medac -pehmeitä kapseleita käytetään monoterapiana tai yhdessä muiden kemoterapeuttisten tai täsmähoitoaineiden, kuten sisplatiinin ja kapesitabiinin, kanssa.

Markkinoilletulon jälkeisiin kokemuksiin liittyvät yleisimmät elinjärjestelmäluokat ovat: ”Veri ja imukudos”, ”Ruoansulatuselimistö” ja ”Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat”. Nämä tiedot ovat yhdenmukaisia ennen markkinoilletuloa saatujen kokemusten kanssa.

Infektiot

Hyvin yleinen: Bakteeri-, virus- tai sieni-infektiot ilman neutropeniaa eri paikoissa G1‑4: 12,7 %; G3–4: 4,4 %

Yleinen: Bakteeri-, virus- tai sieni-infektiot, jotka johtuvat luuydinlamasta ja/tai immuunijärjestelmän heikentymisestä (neutropeeniset infektiot), paranevat yleensä oikealla hoidolla

Neutropeeninen infektio G3–4: 3,5 %

Tuntematon: Neutropeeninen sepsis

Komplisoitunut ja joissakin tapauksissa kuolemaan johtanut sepsis

Vaikea sepsis, johon liittyy joskus muu elinvaurio

Sepsis

Veri ja imukudos

Hyvin yleinen: Luuydinlama, joka useimmiten johtaa neutropeniaan G1–4: 71,5 %; G3: 21,8 %; G 4: 25,9 %, paranee ja on annosta rajoittava toksisuus

Leukopenia G1–4: 70,6 %; G3: 24,7 %; G4: 6 %

Anemia G1-4: 67,4 %; G3-4: 3,8 %

Trombosytopenia G1–2: 10,8 %

Yleinen: G4: neutropeniaa yhdessä kuumeisen (yli 38 °C) neutropenian kanssa: 2,8 %

Tuntematon: Trombosytopenia G3–4

Pansytopenia

Umpieritys

Tuntematon: Antidiureettisen hormonin liikaerityshäiriö (SIADH)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen: Anoreksia G1–2: 34,5 %; G3-4: 4,1 %

Tuntematon: Vaikea hyponatremia

Psyykkiset häiriöt

Yleinen: Unettomuus G1–2: 2,8 %

Hermosto

Hyvin yleinen: Neuromotoriset häiriöt G1–2: 11,1 %, rajoittuivat yleensä jännerefleksien puuttumiseen ja olivat harvoin vaikeita

Yleinen: Neuromotoriset häiriöt G1–4: 9,2 %; G3–4: 1,3 %

Päänsärky: G1–4: 4,1 %; G3–4: 0,6 %

Huimaus: G1–4: 6 %; G3–4: 0,6 %

Makuaistin häiriöt: G1–2: 3,8 %

Melko harvinainen: Ataksia G3: 0,3 %

Tuntematon: Posteriorinen reversiibeli enkefalopatiaoireyhtymä

Silmät

Yleinen: Näköhäiriöt G1–2: 1,3 %

Sydän

Melko harvinainen: Sydämen vajaatoiminta, sydämen rytmihäiriöt

Tuntematon: Sydäninfarkti potilailla, joilla on ennestään sydänsairauksia tai niiden riskitekijöitä

Verisuonisto

Yleinen: Verenpainetauti G1–4: 2,5 %; G3–4: 0,3 %

Hypotensio G1–4: 2,2 %; G3–4: 0,6 %

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen: Hengenahdistus G1–4: 2,8 %; G3–4: 0,3 %

Yskä: G1–2: 2,8 %

Tuntematon: Keuhkoembolia

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen: Pahoinvointi G1–4: 74,7 %; G3–4: 7,3 %

Oksentelu: G1-4: 54,7 %; G3–4: 6,3 %, tukihoito (kuten setronien anto suun kautta) voivat vähentää pahoinvointia ja oksentelua

Ripuli G1–4: 49,7 %; G3–4: 5,7 %

Suutulehdus G1–4: 10,4 %; G3–4: 0,9 %

Vatsakipu: G1–4: 14,2 %

Ummetus G1–4: 19 %; G3–4: 0,9 %, ulostuslääkkeiden antaminen saattaa olla hyödyksi potilaille, joilla on aikaisemmin ollut ummetusta ja/tai jotka ovat hoidon yhteydessä saaneet morfiinia tai morfiinin kaltaisia lääkkeitä

Mahavaivat: G1–4: 11,7 %

Yleinen: Ruokatorvitulehdus G1–3: 3,8 %; G3: 0,3 %

Nielemisvaikeudet G1–2: 2,3 %

Melko harvinainen: Suolitukos G3–4: 0,9 % [poikkeuksellisen fataali] hoitoa voidaan jatkaa, kun suoliston toiminta on palautunut normaaliksi

Tuntematon: Maha-suolikanavan verenvuoto

Maksa ja sappi

Yleinen: Maksan häiriöt: G1–2: 1,3 %

Tuntematon: Maksan toimintakokeiden tulokset tilapäisesti koholla

Iho ja ihonalainen kudos

Hyvin yleinen: Alopesiaa voi esiintyä, ja sen on yleensä lievää G1–2: 29,4 %

Yleinen: Ihoreaktiot G1–2: 5,7 %

Luusto, lihakset ja sidekudos

Yleinen: Nivelkipu mukaan lukien leukaluun kipu

Lihaskipu G 1–4: 7 %; G3–4: 0,3 %

Munuaiset ja virtsatiet

Yleinen: Kipu virtsatessa G1–2: 1,6 %

Muut sukuelinten ja virtsateiden häiriöt G1–2: 1,9 %

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen: Väsymys/huonovointisuus G1–4: 36,7 %; G3–4: 8,5 %

Kuume G1–4: 13,0 %; G3–4: 12,1 %

Yleinen: Kipu, myös tuumorialueella G1–4: 3,8 %; G3–4: 0,6 %

Vilunväristykset G1–2: 3,8 %

Tutkimukset

Hyvin yleinen: Painon lasku G1–4: 25 %; G3–4: 0,3 %

Yleinen: Painon nousu G1–2: 1,3 %

Vinorelbiini-infuusiokonsentraatin käytön yhteydessä havaittiin lisäksi seuraavia haittavaikutuksia: systeemiset allergiset reaktiot, vaikea parestesia, alaraajojen heikkous, sydämen rytmihäiriöt, punastuminen, perifeerinen kylmyys, pyörtyminen, rasitusrintakipu, bronkospasmi, interstitiaalinen keuhkosairaus, haimatulehdus, palmoplantaarisen erytrodysestesian oireyhtymä. Akuutti hengitysvajausoireyhtymä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

Oireet

Vinorelbine medac -pehmeiden kapseleiden yliannostus voi aiheuttaa luuytimen hypoplasiaa, johon joskus liittyy infektio, kuumetta, suolitukos ja maksasairauksia.

Hätätoimenpiteet

Lääkärin tarpeelliseksi katsomaa yleistä tukihoitoa tulee antaa verensiirron, kasvutekijähoidon ja laajakirjoisen antibioottihoidon ohella. Maksan toiminnan tarkkaa seurantaa suositellaan.

Vastalääke

Vinorelbine medacin yliannostukseen ei ole tunnettua vastalääkettä.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Vinka-alkaloidit ja analogit

ATC-koodi: L01C A04

Vaikutusmekanismi

Vinorelbiini on vinka-alkaloidien ryhmään kuuluva antineoplastinen lääke, mutta muista vinka-alkaloideista poiketen vinorelbiinin katarantiiniosaa on muutettu rakenteellisesti. Molekyylitasolla se vaikuttaa tubuliinien dynaamiseen tasapainoon solujen mikrotubuluksessa. Se estää tubuliinin polymerisaatiota ja sitoutuu ensisijaisesti mitoottisiin mikrotubuluksiin vaikuttaen aksonimikrotubuluksiin vain suurina pitoisuuksina. Tubuliinia spiralisoiva vaikutus on vähäisempi kuin vinkristiinillä.

Vinorelbiini estää mitoosin G2‑M‑vaiheessa ja aiheuttaa solukuoleman interfaasivaiheessa tai seuraavassa mitoosissa.

Pediatriset potilaat

Vinorelbine medacin turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu. Laskimoon annettu vinorelbiini ei osoittanut kliinistä aktiivisuutta kahdessa yksihaaraisessa vaiheen II tutkimuksessa, joihin osallistui 33 ja 46 lapsipotilasta, joilla oli uusiutuneita kiinteitä tuumoreita, mm. rabdomyosarkooma, muu pehmytkudossarkooma, Ewingin sarkooma, liposarkooma, synoviaalinen sarkooma, fibrosarkooma, keskushermoston syöpä, osteosarkooma tai neuroblastooma, annostasoilla 30–33,75 mg/m² päivinä 1 ja 8 joka kolmas viikko tai kerran viikossa kuuden viikon ajan joka kahdeksas viikko. Toksisuus oli samankaltainen kuin aikuispotilailla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vinorelbiinin farmakokineettiset parametrit on arvioitu verestä.

Imeytyminen

Suun kautta annon jälkeen vinorelbiini imeytyy nopeasti ja T_max saavutetaan 1,5–3 tunnissa ja huippupitoisuus veressä (C_max) on noin 130 ng/ml kun annos 80 mg/m² on annettu.

Absoluuttinen hyötyosuus on noin 40 % eikä samanaikainen ruokailu vaikuta vinorelbiinialtistukseen.

Suun kautta otettuna vinorelbiinin annoksilla 60 ja 80 mg/m² saadaan saman suuruiset pitoisuudet veressä kuin laskimonsisäisillä annoksilla 25 ja 30 mg/m².

Vinorelbiinialtistus veressä suurenee suhteessa annokseen aina 100 mg/m² annokseen saakka.

Yksilöiden välinen vaihtelu altistuksessa on samankaltainen laskimonsisäisen annon ja suun kautta annon jälkeen.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus vakaassa tilassa on suuri, keskimäärin 21,2 l/kg^-1 (vaihteluväli: 7,5–39,7 l/kg^-1 ), mikä viittaa laajaan kudoksiin jakautumiseen.

Sitoutuminen plasman proteiineihin on vähäistä (13,5 %). Vinorelbiini sitoutuu voimakkaasti verisoluihin ja erityisesti verihiutaleisiin (78 %).

Vinorelbiini kertyy merkittävästi keuhkoihin, mikä on arvioitu keuhkobiopsioista, jotka osoittivat jopa yli 300 kertaa suuremman pitoisuuden seerumiin nähden. Vinorelbiini ei kulkeudu keskushermostoon.

Biotransformaatio

Kaikki vinorelbiinin metaboliitit syntyvät sytokromi P450-isoentsyymi CYP 3A4:n avulla lukuun ottamatta 4‑O‑deasetyylivinorelbiiniä, joka todennäköisesti syntyy karboksyyliesteraasin avulla. 4‑O‑deasetyylivinorelbiini on ainoa aktiivinen metaboliitti ja tärkein veressä havaittu metaboliitti.

Sulfaatti- tai glukuronidikonjugaatteja ei ole havaittu.

Eliminaatio

Vinorelbiinin keskimääräinen eliminaation puoliintumisaika on noin 40 tuntia. Veripuhdistuma on suuri, lähes sama kuin maksan verenvirtaus, 0,72 l/h/kg (vaihteluväli: 0,32–1,26 l/h/kg).

Eliminaatio munuaisten kautta on vähäistä (<5 % annetusta annoksesta) ja käsittää enimmäkseen kanta-ainetta. Muuttumattoman vinorelbiinin, joka on pääasiallinen erittyvä aine, sekä sen metaboliittien pääasiallinen eliminaatioreitti on erittyminen sappeen.

Erityisryhmät

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta vinorelbiinin farmakokinetiikkaan ei ole tutkittu. Vinorelbiiniannoksen pienentäminen munuaisten vajaatoiminnassa ei kuitenkaan ole tarpeen, koska eliminaatio munuaisten kautta on vähäistä.

Suun kautta annetun vinorelbiinin farmakokinetiikka ei muuttunut lievää maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (bilirubiini < 1,5 x ULN ja ASAT ja/tai ALAT 1,5–2,5 x ULN) annoksella 60 mg/m² eikä kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla (bilirubiini 1,5–3 x ULN, riippumatta ASAT- ja ALAT-arvoista) annoksella 50 mg/m². Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tietoa, mistä syystä vinorelbiinin käyttö näillä potilailla on vasta-aiheinen (ks. kohta Vasta-aiheet).

Iäkkäät

Iäkkäillä (≥70 v.) ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla tehty oraalista vinorelbiiniä koskeva tutkimus osoitti, että ikä ei vaikuttanut vinorelbiinin farmakokinetiikkaan. Mutta, koska iäkkäät potilaat ovat hauraita, varovaisuutta tulee noudattaa nostettaessa Vinorelbine medac -pehmeiden kapseleiden annoskokoa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet

Veripitoisuuksien ja leukosyyttien tai PMN-solujen vähenemisen välillä on osoitettu olevan selvä suhde.

Vinorelbiini aiheutti kromosomivaurioita, mutta se ei ollut mutageeninen Amesin testissä.

Pidetään todennäköisenä, että vinorelbiini voi aiheuttaa mutageenisiä seurauksia ihmiselle (aneuploidian ja polyploidian kehittyminen).

Eläimillä tehdyissä lisääntymistutkimuksissa vinorelbiini oli sekä alkio- ja sikiötoksinen että teratogeeninen.

Hemodynaamisia vaikutuksia ei havaittu koirissa, jotka saivat suurimman siedetyn vinorelbiiniannoksen. Vain vähäisiä ja merkityksettömiä repolarisaatiohäiriöitä havaittiin kuten muillakin tutkituilla vinka-alkaloideilla.

Sydän- ja verisuonijärjestelmään kohdistuvia vaikutuksia ei havaittu kädellisillä, joille annettiin vinorelbiiniä toistuvasti 39 viikon ajan.

Kapselin sisältö:

vedetön etanoli

puhdistettu vesi

glyseroli

makrogoli 400

Kapselin kuori:

liivate

glyseroli

nestemäinen osittain dehydratoitu sorbitoli

titaanidioksidi (E171)

puhdistettu vesi

Vinorelbine medac 20 mg ja 80 mg pehmeät kapselit – keltainen rautaoksidi (E172)

Vinorelbine medac 30 mg pehmeät kapselit – punainen rautaoksidi (E172)

Muut aineet:

painomuste (haihtumaton aineosa – sellakkakiille, musta rautaoksidi (E172), propyleeniglykoli)

keskipitkäketjuiset triglyseridit

Ei oleellinen.

3 vuotta

Säilytä jääkaapissa (2 °C –8 °C).

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

VINORELBINE MEDAC kapseli, pehmeä
20 mg (L:ei) 1 fol (33,58 €)
30 mg (L:ei) 1 fol (50,09 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVDC/alumiininen läpipainopakkaus.

Pehmeät kapselit on pakattu lapsiturvalliseen läpipainopakkaukseen.

Pakkauskoko:

Vinorelbine medac 20 mg pehmeät kapselit: Yksi läpipainopakkaus, jossa yksi pehmeä kapseli.

Neljä läpipainopakkausta, joissa kussakin yksi pehmeä kapseli.

Vinorelbine medac 30 mg pehmeät kapselit: Yksi läpipainopakkaus, jossa yksi pehmeä kapseli.

Neljä läpipainopakkausta, joissa kussakin yksi pehmeä kapseli.

Vinorelbine medac 80 mg pehmeät kapselit: Yksi läpipainopakkaus, jossa yksi pehmeä kapseli.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

20 mg pehmeä kapseli: soikea, vaaleanruskea, pehmeä kapseli, joka on kooltaan 9,0 mm x 7,0 mm ja jonka pinnalle on painettu mustalla ”20”.

30 mg pehmeä kapseli: pitkulainen, vaaleanpunainen, pehmeä kapseli, joka on kooltaan 15,0 mm x 6,0 mm ja jonka pinnalle on painettu mustalla ”30”.

80 mg pehmeä kapseli: pitkulainen, vaaleankeltainen, pehmeä kapseli, joka on kooltaan 20,0 mm x 8,0 mm ja jonka pinnalle on painettu mustalla ”80”.

Käyttöön ja käsittelyyn liittyvät varotoimet

Avaa pakkaus seuraavasti:

1. Leikkaa läpipainopakkaukseen merkittyä mustaa viivaa pitkin.
2. Vedä pehmeä muovikelmu pois.
3. Paina kapseli alumiinifolion läpi.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

VINORELBINE MEDAC kapseli, pehmeä
20 mg 1 fol
30 mg 1 fol

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Rintasyöpä (115), Pahanlaatuiset kasvaimet, joita ei ole edellä erikseen mainittu (130).
• Peruskorvaus (40 %).

L01CA04

19.06.2023