REMIFENTANIL HAMELN kuiva-aine välikonsentraatiksi injektio-/infuusionestettä varten, liuos 1 mg, 2 mg, 5 mg

Remifentanil hameln 1 mg

Yksi injektiopullo sisältää remifentaniilihydrokloridia vastaten 1 mg:aa remifentaniilia.

Remifentanil hameln 2 mg

Yksi injektiopullo sisältää remifentaniilihydrokloridia vastaten 2 mg:aa remifentaniilia.

Remifentanil hameln 5 mg

Yksi injektiopullo sisältää remifentaniilihydrokloridia vastaten 5 mg:aa remifentaniilia.

Yksi millilitra välikonsentraattia injektio-/infuusionestettä varten, liuos, sisältää 1 mg:n remifentaniilia, kun se on saatettu käyttövalmiiksi ohjeiden mukaisesti.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kuiva-aine välikonsentraatiksi injektio-/infuusionestettä varten, liuos.

(Kuiva-aine välikonsentraatiksi)

Valkoinen, melkein valkoinen tai kellertävä, tiivis jauhe.

Remifentanil hameln on tarkoitettu käytettäväksi analgeettina yleisanestesian induktion ja/tai ylläpidon aikana.

Remifentanil hameln on tarkoitettu analgesian aikaansaamiseen vähintään 18-vuotiaille mekaanisesti ventiloiduille tehohoitopotilaille.

Remifentaniilia tulee käyttää vain sellaisissa olosuhteissa, joissa on hengityksen sekä sydämen ja verisuoniston toiminnan valvontaan ja ylläpitoon tarvittava laitteisto. Remifentaniilia saavat antaa vain anestesia-aineiden käyttöön erityiskoulutuksen saaneet henkilöt, jotka pystyvät tunnistamaan ja hoitamaan vahvojen opioidien odotettavissa olevat haittavaikutukset, esim. paineluelvytyksen avulla. Koulutukseen on kuuluttava hengitysteiden pito avoinna sekä koneellisen hengityksen käyttö.

Annostus

4.2.1 Yleisanestesia

Remifentaniilin käyttö on sovitettava yksilöllisesti potilaan vasteen mukaan.

4.2.1.1 Aikuiset

Antotapa manuaalisesti ohjattua infuusiota varten

Taulukko 1: Annostusohjeet aikuisille

Induktion yhteydessä annettava remifentaniilibolusinjektio tulee antaa vähintään 30 sekunnin kestoisena.

Yllä mainituilla suositusannoksilla remifentaniili vähentää anestesian ylläpitoon tarvittavan nukutusaineen määrää huomattavasti. Sen vuoksi remifentaniilin hemodynaamisten vaikutusten, kuten hypotension ja bradykardian, lisääntymisen välttämiseksi isofluraania ja propofolia tulee antaa yllä esitetyn mukaisesti.

Annossuositusten vaatimia tietoja remifentaniilin käytöstä muiden kuin taulukossa mainittujen nukutusaineiden kanssa ei ole.

Anestesian induktio

Remifentaniilia annetaan anestesian induktioon yhdessä tavanomaisten nukutusaineannosten (esim. propofoli, tiopentaali tai isofluraani) kanssa. Remifentaniilin antaminen nukutusaineen jälkeen vähentää lihasjäykkyyden esiintyvyyttä. Remifentaniili voidaan antaa infuusionopeudella 0,5–1 mikrog/kg/min joko käyttäen alkuun bolusinjektiota 1 mikrog/kg annettuna vähintään 30 sekunnin aikana tai ilman bolusinjektiota. Jos endotrakeaalinen intubaatio halutaan tehdä vasta 8–10 minuutin kuluttua remifentaniili-infuusion aloittamisesta, bolusinjektiota ei tarvita.

Anestesian ylläpito ventiloiduilla potilailla

Endotrakeaalisen intubaation jälkeen remifentaniilin infuusionopeutta tulee vähentää käytetyn anestesiatekniikan mukaisesti, kuten yllä olevassa taulukossa on esitetty. Koska remifentaniilin vaikutus alkaa nopeasti ja on lyhytkestoinen, infuusionopeutta voidaan anestesian aikana nostaa ylöspäin 25–100 %:n lisäyksin tai laskea 25–50 %:n pienennyksin joka 2.–5. minuutti halutun μ-opioidivasteen saavuttamiseksi. Kevyen anestesian yhteydessä lisäbolusinjektioita voidaan antaa joka 2.–5. minuutti.

Anestesia, jossa potilas hengittää itse ja hengitys on varmistettu (esim. kurkunpäänaamarin avulla)

Spontaanisti hengittävillä anestesiapotilailla, joiden hengitystiet on varmistettu, hengityksen lamaantuminen on todennäköistä. Hengitykseen kohdistuvia vaikutuksia, joihin saattaa liittyä lihasjäykkyyttä, on siksi seurattava. Annos on säädettävä erityisen huolellisesti potilaan vaatimusten mukaan, ja koneellista hengitystä voidaan tarvita. Remifentaniilia saavien potilaiden seurantaan on oltava käytettävissä asianmukaiset tilat ja laitteet. On erittäin tärkeää, että hengityslaman (intubaatiovälineiden on oltava saatavissa) ja/tai lihasjäykkyyden kaikkien vaikeusasteiden hoitamiseen tarvittavat välineet ovat saatavilla (ks. lisätietoja kohdasta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Lisäanalgesian suositeltu aloitusinfuusionopeus spontaanisti hengittäville nukutetuille potilaille on 0,04 mikrog/kg/min titrausvasteen mukaan. Infuusionopeuksia 0,025–0,1 mikrog/kg/min on tutkittu.

Bolusinjektioita ei suositella itse hengittäville nukutetuille potilaille.

Samanaikaisesti annettavat lääkkeet

Remifentaniili vähentää anestesiaan tarvittavien hengitettävien anesteettien, hypnoottien sekä bentsodiatsepiinien määrää tai annoksia (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Seuraavien anestesiassa käytettävien aineiden tarve on vähentynyt jopa 75 %:lla, kun niitä on käytetty samanaikaisesti remifentaniilin kanssa: isofluraani, tiopentaali, propofoli, midatsolaami ja tematsepaami.

Lääkkeen annon lopettaminen välittömästi leikkauksen jälkeen

Koska remifentaniilin vaikutus loppuu hyvin nopeasti, 5–10 minuutin kuluttua lääkkeen antamisen lopettamisesta opioidivaikutusta ei enää ole jäljellä. Niille potilaille, joille tehdään kirurginen toimenpide, jossa on odotettavissa postoperatiivista kipua, on syytä aloittaa analgeettien antaminen ennen kuin remifentaniilin antaminen lopetetaan. On varattava riittävästi aikaa, jotta pitempivaikutteinen analgeetti ehtii saavuttaa maksimitehonsa. Analgeetin valinta on tehtävä potilaan kirurgisen toimenpiteen sekä vaadittavan postoperatiivisen hoidon mukaan.

Jos pitempivaikutteisella analgesialla ei ole saavutettu riittävää tehoa ennen kirurgisen toimenpiteen loppumista, remifentaniilin antamista voidaan joutua jatkamaan analgesian ylläpitämiseksi välittömästi leikkauksen jälkeisenä aikana, kunnes pitkävaikutteinen analgeetti saavuttaa täyden tehonsa.

Potilaan tilaa suositellaan lisäksi seuraamaan tarkoin leikkauksenjälkeisen kivun, hypotension ja bradykardian havaitsemiseksi.

Ohjeet koneellisesti ventiloiduille tehohoitopotilaille on esitetty kohdassa Annostus ja antotapa.3.

Spontaanisti hengittävillä potilailla remifentaniilin infuusionopeutta voidaan ensin vähentää nopeuteen 0,1 mikrog/kg/min. Infuusionopeutta voidaan tämän jälkeen joko lisätä tai vähentää, mutta korkeintaan 0,025 mikrog/kg/min joka viides minuutti potilaan analgesia- ja hengitystason mukaan.

Remifentaniilin käyttöä bolusinjektioina ei suositella postoperatiiviseen kivunlievitykseen potilaille, jotka hengittävät spontaanisti.

Antotapa tavoitepitoisuusinfuusiota (TCI) käyttäen

Anestesian induktio ja ylläpito ventiloiduilla potilailla

Remifentaniilin TC-infuusiota tulisi käyttää yhdessä laskimonsisäisen tai inhaloitavan hypnootin kanssa anestesian induktion ja ylläpidon aikana ventiloiduilla aikuispotilailla (ks. edellä oleva taulukko 1 Antotapa manuaalisesti ohjattua infuusiota varten). Näiden anestesia-aineiden kanssa saavutetaan yleensä riittävä analgesia anestesian induktiota ja kirurgista toimenpidettä varten remifentaniilin tavoitepitoisuudella 3–8 ng/ml. Remifentaniili tulee titrata potilaan yksilöllisen vasteen mukaan. Erityisen voimakkaasti stimuloivien kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä saatetaan tarvita remifentaniilipitoisuus 15 ng/ml.

Yllä mainituilla suositusannoksilla remifentaniili vähentää anestesian ylläpitoon tarvittavan nukutusaineen määrää huomattavasti. Sen vuoksi isofluraania ja propofolia tulee antaa kuten taulukossa on esitetty, jotta remifentaniilin hemodynaamisten vaikutusten, kuten hypotension ja bradykardian, lisääntyminen voidaan välttää (ks. taulukko 1 edellä Antotapa manuaalisesti ohjattua infuusiota varten).

Seuraavassa taulukossa esitetään remifentaniilipitoisuus veressä, kun käytetään TC-infuusiota erilaisten manuaalisesti ohjattujen infuusionopeuksien yhteydessä vakaassa tilassa:

Taulukko 2: Remifentaniilipitoisuudet veressä (nanogrammaa/ml), jotka on arvioitu Minton (1997) farmakokineettisen mallin avulla 70 kg:n painoisella, 170 cm:n pituisella, 40-vuotiaalla miespotilaalla manuaalisesti ohjattujen infuusionopeuksien (mikrogrammaa/kg/min) yhteydessä vakaassa tilassa

Koska tietoja ei ole riittävästi, remifentaniilin antoa TC-infuusiona spontaanisti hengittävien anestesiaan ei suositella.

Remifentaniilin annon lopettaminen/jatkaminen välittömästi leikkauksen jälkeen

Kirurgisen toimenpiteen lopussa, kun TC-infuusio lopetetaan tai tavoitepitoisuutta alennetaan, spontaani hengitys todennäköisesti palautuu remifentaniilipitoisuudella 1–2 ng/ml. Kuten manuaalisestikin ohjatun infuusion yhteydessä, postoperatiivinen analgesia tulee aloittaa pitempivaikutteisilla analgeeteilla ennen kirurgisen toimenpiteen loppumista (ks. myös Antotapa manuaalisesti ohjattua infuusiota varten edellä, kohta Lääkkeen annon lopettaminen välittömästi leikkauksen jälkeen).

Koska remifentaniilin TCI-käytöstä ei ole riittävästi tietoa, sitä ei suositella postoperatiiviseen kivunlievitykseen.

4.2.1.2 Pediatriset potilaat (1–12-vuotiaat)

Vaikka useista tutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että remifentaniilin ja laskimoanesteetin, kuten propofolin, samanaikainen käyttö on mahdollista, saatavilla olevia tietoja ei katsota riittäviksi annossuositusten antamiseen.

Remifentaniilin käyttöä TC-infuusiona ei ole tutkittu lapsipotilailla eikä sitä sen vuoksi suositella tälle potilasryhmälle.

Anestesian ylläpito

Anestesian ylläpitoon suositellaan seuraavia remifentaniiliannoksia (ks. taulukko 3):

Taulukko 3: Annostusohjeet pediatrisille potilaille (1–12-vuotiaille)

*annettuna samanaikaisesti typpioksidi-/happiseoksen kanssa suhteessa 2:1
** jos markkinoilla

Remifentaniilibolusinjektio tulee antaa vähintään 30 sekunnin kestoisena. Kirurgista toimenpidettä ei saa aloittaa ennen kuin remifentaniili-infuusion aloittamisesta on kulunut vähintään 5 minuuttia, jos samanaikaista bolusannosta ei ole annettu.

Kun remifentaniilia annetaan anestesian ylläpitoon yksinomaan typpioksidin (70 %) kanssa, ylläpitoinfuusionopeuksien tulisi olla 0,4–3 mikrog/kg/min, ja vaikka asiaa ei olekaan erityisesti tutkittu, aikuisilla saadut tiedot viittaavat siihen, että 0,4 mikrog/kg/min on sopiva aloitusnopeus.

Pediatrisia potilaita on seurattava ja annos on titrattava kirurgisen toimenpiteen edellyttämän analgesiasyvyyden mukaiseksi.

Samanaikaisesti annettavat lääkkeet

Yllä mainituilla suositusannoksilla remifentaniili vähentää anestesian ylläpitoon tarvittavan nukutusaineen määrää huomattavasti. Sen vuoksi remifentaniilin hemodynaamisten vaikutusten, kuten hypotension ja bradykardian, lisääntymisen välttämiseksi isofluraania, halotaania ja sevofluraania tulee antaa ylläesitetyn mukaisesti.

Vakuuttavia tietoja annossuositusten antamiseen remifentaniilin käytölle muiden nukutusaineiden kanssa ei ole. Samanaikaisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien ja vastaavien lääkkeiden annos ja hoidon kesto on rajattava pienimpään tehokkaaseen annokseen ja hoito pidettävä mahdollisimman lyhyenä (ks. edellä ja kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Ohjeet potilaan välitöntä postoperatiivista hoitoa varten / vaihtoehtoisen analgesian aikaansaamiseen ennen remifentaniilin annon lopettamista

Koska remifentaniilin vaikutus loppuu hyvin nopeasti, 5–10 minuutin kuluttua lääkkeen antamisen lopettamisesta vaikutusta ei enää ole jäljellä. Niille potilaille, joille tehdään kirurginen toimenpide, jossa on odotettavissa postoperatiivista kipua, on syytä aloittaa analgeettien antaminen ennen kuin remifentaniilin antaminen lopetetaan. On varattava riittävästi aikaa, jotta pitempivaikutteinen analgeetti ehtii saavuttaa hoitotehonsa. Valmiste(id)en valinta, annos ja antoaika on suunniteltava etukäteen ja sovitettava yksilöllisesti potilaan kirurgisen toimenpiteen ja odotettavissa olevan postoperatiivisen hoidon mukaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

4.2.1.3 Vastasyntyneet ja imeväiset (alle 1-vuotiaat)

Muutamista asiaa tukevista kliinisistä tiedoista huolimatta, remifentaniilista on vain vähän kokemusta vastasyntyneillä ja imeväisillä (alle 1-vuotiailla , ks. kohta Farmakodynamiikka). Remifentaniilin farmakokineettinen profiili vastasyntyneillä ja imeväisillä (alle 1-vuotiailla) on verrattavissa aikuisiin, kun otetaan huomioon painonmukaiset korjaukset (ks. kohta Farmakokinetiikka). Remifentaniilin antoa ei kuitenkaan suositella tälle ikäryhmälle.

Käyttö laskimoanestesiassa (Total Intravenous Anaesthesia, TIVA): Remifentaniilista on vähäistä kliinistä tutkimuskokemusta laskimoanestesiassa imeväisillä (ks. kohta Farmakodynamiikka). Kliiniset tiedot ovat kuitenkin riittämättömät annossuositusten antamista varten.

4.2.1.4 Erityispotilasryhmät

Annossuositukset erityispotilasryhmille (iäkkäät ja ylipainoiset potilaat, munuaisten ja maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat, neurokirurgiapotilaat ja ASA-luokan III/IV potilaat, ks. kohta Annostus ja antotapa.4).

4.2.2 Anestesia sydänkirurgisilla potilailla

Antotapa manuaalisesti ohjattua infuusiota varten

Annostusohjeet sydänkirurgiapotilaille, ks. taulukko 4 alla:

Taulukko 4: Annostusohjeet sydänkirurgiaan liittyvässä anestesiassa:

Anestesian induktio

Toivotun anestesiasyvyyden saavuttamiseksi annettavan nukutusaineen antamisen jälkeen remifentaniilia tulisi antaa alkuinfuusionopeudella 1 mikrog/kg/min. Remifentaniilibolusinjektioiden käyttöä induktion aikana ei suositella sydänkirurgisille potilaille. Endotrakeaalinen intubaatio tulisi tehdä aikaisintaan 5 minuutin kuluttua infuusion aloituksesta.

Anestesian ylläpito

Endotrakeaalisen intubaation jälkeen remifentaniilin infuusionopeus tulisi titrata potilaan tarpeiden mukaisesti. Tarpeen mukaan voidaan myös antaa lisäbolusannoksia. Riskiryhmiin kuuluville sydänpotilaille, kuten sellaisille joilla on huono vasemman kammion toiminta tai joille tehdään läppäleikkaus, tulisi antaa enintään 0,5 mikrog/kg:n bolusannos.

Nämä annossuositukset sopivat myös hypotermiassa tehtävän kardiopulmonaarisen ohitusleikkauksen yhteydessä (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Samanaikaisesti annettavat lääkkeet

Yllä mainituilla suositusannoksilla remifentaniili vähentää anestesian ylläpitoon tarvittavan nukutusaineen määrää huomattavasti. Sen vuoksi remifentaniilin hemodynaamisten vaikutusten, kuten hypotension ja bradykardian, lisääntymisen välttämiseksi isofluraania ja propofolia tulee antaa yllä esitetyn mukaisesti.

Annossuositusten vaatimia tietoja remifentaniilin käytöstä muiden nukutusaineiden kanssa ei ole (ks. edellä kohta Antotapa manuaalisesti ohjattua infuusiota varten, Samanaikaisesti annettavat lääkkeet).

Ohjeet potilaan postoperatiivista hoitoa varten

Remifentaniilin annon jatkaminen postoperatiivisesti analgesian ylläpitoa varten ennen ekstubaatiota

Potilasta heräämöön siirrettäessä on suositeltavaa, että remifentaniilin infuusionopeus pidetään samana kuin leikkauksen loppuaikana. Heräämössä potilaan analgesian ja sedaation tasoa on seurattava huolellisesti ja remifentaniilin infuusionopeus on sovitettava potilaan yksilöllisen tarpeen mukaiseksi (ks. lisätietoja tehohoitopotilaiden hoidosta kohdasta Annostus ja antotapa.3).

Vaihtoehtoisen analgesian aikaansaaminen ennen remifentaniilin annon lopettamista

Koska remifentaniilin vaikutus loppuu hyvin nopeasti, 5–10 minuutin kuluttua lääkkeen antamisen lopettamisesta opioidivaikutusta ei enää ole jäljellä. Ennen kuin remifentaniilin anto lopetetaan, potilaille on annettava vaihtoehtoisia analgeettisia ja sedatiivisia valmisteita riittävän ajoissa, jotta nämä valmisteet ehtivät saavuttaa hoidollisen tehonsa. Sen vuoksi on suositeltavaa, että valmiste(id)en valinta, annos ja antoaika suunnitellaan ennen kuin potilas kytketään pois respiraattorista.

Remifentaniilin annon lopettaminen

Koska remifentaniilin vaikutus loppuu hyvin nopeasti, hypertensiota, vilunväristyksiä ja kipuja on raportoitu sydänpotilailla välittömästi remifentaniilin annon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset). Jotta näiden esiintymisen riski voitaisiin minimoida, on varmistettava riittävä vaihtoehtoinen analgesia (ks. edellä), ennen kuin remifentaniili-infuusio lopetetaan. Infuusionopeutta tulisi vähentää 25 %:n pienennyksin ainakin 10 minuutin välein infuusion lopetukseen saakka. Kun potilas kytketään pois respiraattorista, remifentaniili-infuusiota ei pidä lisätä ja titrauksen tulee tapahtua vain alaspäin. Vaadittava lisäanalgesia toteutetaan muilla analgeeteilla. Hemodynaamiset muutokset, kuten hypertensio ja takykardia, on hoidettava muilla asiaankuuluvilla lääkkeillä.

Kun muita opioideja annetaan osana hoitoa siirryttäessä vaihtoehtoiseen analgesiaan, potilasta on seurattava huolellisesti. Riittävän postoperatiivisen analgesian aikaansaama hyöty on aina punnittava näihin valmisteisiin liittyvän mahdollisen hengityslaman vaaraan nähden.

Antotapa tavoitepitoisuusinfuusiona (TCI)

Anestesian induktio ja ylläpito

Remifentaniilin TC-infuusiota tulisi käyttää yhdessä laskimonsisäisen tai inhaloitavan hypnootin kanssa anestesian induktion ja ylläpidon aikana ventiloiduilla aikuispotilailla (ks. edellä kohdassa Annostus ja antotapa.2 oleva taulukko 4: Annostusohjeet sydänkirurgiaan liittyvässä anestesiassa). Näiden anestesia-aineiden kanssa saavutetaan yleensä riittävä analgesia sydänkirurgista toimenpidettä varten sellaisilla remifentaniilin tavoitepitoisuuksilla, jotka vastaavat korkeimpia yleisanestesiassa käytettäviä arvoja. Kun remifentaniili on titrattu potilaan yksilöllisen vasteen mukaiseksi, kliinisissä tutkimuksissa on käytetty jopa 20 ng/ml:n pitoisuuksia veressä.

Yllä mainituilla suositusannoksilla remifentaniili vähentää huomattavasti anestesian ylläpitoon tarvittavan nukutusaineen määrää. Sen vuoksi isofluraania ja propofolia on annettava kuten taulukossa esitetty, jotta remifentaniilin hemodynaamisten vaikutusten, kuten hypotension ja bradykardian, lisääntyminen voidaan välttää (ks. taulukko 4: Annostusohjeet sydänkirurgiaan liittyvässä anestesiassa). Manuaalisesti ohjatun infuusion seurauksena saavutettavat remifentaniilipitoisuudet veressä, ks. kohta Annostus ja antotapa.1.1, taulukko 2:Remifentaniilipitoisuudet veressä (nanogrammaa/ml), jotka on arvioitu Minton (1997) farmakokineettisen mallin avulla).

Lääkkeen annon lopettaminen/jatkaminen välittömästi leikkauksen jälkeen

Kirurgisen toimenpiteen lopussa, kun TC-infuusio lopetetaan tai tavoitepitoisuutta alennetaan, spontaani hengitys todennäköisesti palautuu remifentaniilipitoisuudella 1–2 ng/ml. Kuten manuaalisestikin ohjatun infuusion yhteydessä, postoperatiivinen analgesia tulee aloittaa pitempivaikutteisilla analgeeteilla ennen kirurgisen toimenpiteen loppumista (ks. kohta Annostus ja antotapa.1.1 Remifentaniilin annon lopettaminen).

Koska remifentaniilin TCI-käytöstä ei ole riittävästi tietoa, sitä ei suositella postoperatiiviseen kivunlievitykseen.

Pediatriset potilaat (1–12-vuotiaat)

Vaikka remifentaniilin käytöstä sydänleikkauksissa on useita esimerkkejä, nämä tiedot eivät riitä annossuosituksen antamiseen.

4.2.3 Käyttö tehohoidossa

4.2.3.1 Aikuiset

Remifentaniilia voidaan käyttää analgesian aikaansaamiseksi koneellisesti ventiloiduilla tehohoitopotilailla. Sedatiivisia valmisteita tulee lisätä tarpeen mukaan.

Remifentaniilin käyttöä on tutkittu tehohoitopotilailla kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa enintään kolmen päivän ajan. Koska kolmea päivää pidemmästä hoidosta on saatavilla vain satunnaisia raportteja, pidemmän hoidon tehon ja turvallisuuden ei voida katsoa olevan osoitettu. Sen vuoksi valmisteen käyttöä ei suositella kolmea päivää pidempään.

Remifentaniilin käytöstä TC-infuusiona tehohoitopotilaille ei ole tietoa, eikä sitä sen vuoksi suositella tälle potilasryhmälle.

Remifentaniili-infuusio suositellaan aloittamaan aikuisille nopeudella 0,1 mikrog/kg/min (6 mikrog/kg/h) – 0,15 mikrog/kg/min (9 mikrog/kg/h). Infuusionopeus tulisi titrata 0,025 mikrog/kg/min (1,5 mikrog/kg/h) lisäyksin, jotta saavutetaan toivottu sedaatio ja analgesia. Annosmuutosten välillä pitäisi olla ainakin 5 minuuttia. Sedaation ja analgesian syvyyttä on seurattava tarkoin ja arvioitava säännöllisesti, ja remifentaniili-infuusion nopeutta on muutettava vastaavasti. Jos on päästy infuusionopeuteen 0,2 mikrog/kg/min (12 mikrog/kg/h) ja tarvittavaa sedaatiosyvyyttä ei ole saavutettu, on suositeltavaa aloittaa jonkin sopivan sedatiivisen lääkeaineen anto (ks. alla). Sedatiivisen lääkeaineen annos on titrattava toivotun sedaatiosyvyyden saavuttamiseksi. Jos lisäanalgesia on tarpeen, remifentaniili-infuusion nopeutta voidaan nostaa 0,025 mikrog/kg/min (1,5 mikrog/kg/h) lisäyksin.

Seuraavassa taulukossa on yhteenveto aloitusinfuusionopeuksista ja tyypillisestä annosvälistä analgesian ja sedaation aikaansaamiseksi yksittäisillä potilailla:

Taulukko 5: Remifentaniilin annostusohjeet tehohoidossa

Remifentaniilin bolusannoksia ei suositella tehohoidossa.

Remifentaniilin käyttö vähentää muiden samanaikaisesti annettavien sedatiivisten lääkeaineiden antotarvetta. Oheisessa taulukossa on tyypillisiä sedatiivisten lääkeaineiden aloitusannoksia, jos näitä tarvitaan:

Taulukko 6: Tarvittaessa annettavien sedatiivisten lääkeaineiden suositellut aloitusannokset

Jotta eri lääkeaineiden erillinen titraus on mahdollista, sedatiivisia lääkeaineita ei saa sekoittaa keskenään.

Lisäanalgesia ventiloiduille potilaille, joille tehdään kivuliaita toimenpiteitä

Remifentaniilin infuusionopeutta saattaa olla tarpeen lisätä, jotta saavutetaan lisäanalgesia ventiloiduille potilaille, joille tehdään ärsykkeitä tuottavia ja/tai kivuliaita toimenpiteitä, kuten endotrakeaalinen imu, haavan sidonta ja fysioterapia. On suositeltavaa ylläpitää vähintään 0,1 mikrog/kg/min (6 mikrog/kg/h) infuusionopeutta ainakin 5 minuutin ajan ennen ärsykkeitä aiheuttavan toimenpiteen aloittamista. Jos lisäanalgesiatarve on odotettavissa tai se on olemassa, remifentaniiliannosta voidaan suurentaa 25–50 %:n lisäyksin 2–5 minuutin välein. Kivuliaiden ja ärsykkeitä aiheuttavien toimenpiteiden aikana keskimääräiset infuusionopeudet lisäanalgesian saavuttamiseksi ovat olleet 0,25 mikrog/kg/min (15 mikrog/kg/h), enintään 0,74 mikrog/kg/min (44,4 mikrog/kg/h).

Vaihtoehtoisen analgesian aikaansaaminen ennen remifentaniilin annon lopettamista

Koska remifentaniilin vaikutus loppuu hyvin nopeasti, 5–10 minuutin kuluttua lääkkeen antamisen lopettamisesta opioidivaikutusta ei enää ole jäljellä infuusion kestosta riippumatta. Remifentaniiliin annon jälkeen toleranssin, hyperalgesian ja siihen liittyvien hemodynaamisten muutosten mahdollisuus on otettava huomioon, kun valmistetta käytetään tehohoidossa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Sen vuoksi ennen kuin remifentaniilin anto lopetetaan, potilaille on annettava vaihtoehtoisia analgeettisia ja sedatiivisia valmisteita riittävän ajoissa, jotta näiden valmisteiden hoitovaikutus ehtii alkaa ja hyperalgesia ja siihen liittyvät hemodynaamiset muutokset voidaan estää. Sen vuoksi on suositeltavaa, että valmiste(id)en valinta, annos ja antoaika suunnitellaan ennen kuin remifentaniilin anto lopetetaan. Analgesiavaihtoehtoina ovat pitkävaikutteiset, laskimonsisäiset tai paikallisanalgeetit, joiden antoa kontrolloi joko hoitaja tai potilas itse ja jotka on valittava tarkoin potilaan tarpeen mukaan.

μ-opioidiagonistien pitkäaikaisen annon yhteydessä aikaa myöten kehittyvä toleranssi on mahdollinen.

Ohjeet ekstubaatioon ja remifentaniilin annon lopettamiseen

Jotta voidaan varmistaa miellyttävä palautuminen remifentaniilipohjaisesta lääkityksestä, on suositeltavaa titrata remifentaniilin infuusionopeus asteittain annokseen 0,1 mikrog/kg/min (6 mikrog/kg/h) yhden tunnin kuluessa ennen ekstubaatiota.

Ekstubaation jälkeen infuusionopeutta tulisi vähentää 25 %:n pienennyksin ainakin 10 minuutin välein infuusion lopetukseen saakka. Kun potilas kytketään pois respiraattorista, remifentaniili-infuusiota ei pidä lisätä ja titrauksen tulee tapahtua vain alaspäin. Vaadittava lisäanalgesia toteutetaan muilla analgeeteilla.

Remifentaniilin annon lopettamisen jälkeen i.v.-kanyyli on puhdistettava tai poistettava, jotta estetään myöhempi tahaton anto.

Kun muita opioideja annetaan osana hoitoa siirryttäessä vaihtoehtoiseen analgesiaan, potilasta on seurattava huolellisesti. Riittävän analgesian aikaansaama hyöty on aina punnittava näiden valmisteiden mahdolliseen hengityslamariskiin nähden.

4.2.3.2 Tehohoidossa olevat pediatriset potilaat

Vaikka remifentaniilin käytöstä tehohoidossa oleville pediatrisille potilaille on useita esimerkkejä, nämä tiedot eivät riitä annossuosituksen antamiseen.

4.2.3.3 Tehohoitopotilaat, joiden munuaistoiminta on heikentynyt

Edellä mainittuihin suositusannoksiin ei ole tarpeen tehdä muutoksia munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, munuaiskorvaushoitopotilaat mukaan lukien. Karboksyylihappometaboliitin puhdistuma kuitenkin pienentyy potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

4.2.4 Erityispotilasryhmät

4.2.4.1 Iäkkäät potilaat (yli 65-vuotiaat)

Yleisanestesia

Remifentaniilin annossa tälle potilasryhmälle on oltava varovainen.

Yli 65-vuotiaille annettavan remifentaniilialoitusannoksen on oltava puolet muille aikuisille suositellusta annoksesta. Tämän jälkeen annos on titrattava potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan, koska tässä potilasryhmässä on havaittu lisääntynyttä herkkyyttä remifentaniilin farmakodynaamisille vaikutuksille. Tämä annoksen sovittaminen koskee kaikkia anestesiavaiheita, induktiota, ylläpitoa ja välitöntä postoperatiivista analgesiaa.

Kun remifentaniilia annetaan tälle potilasryhmälle TC-infuusiona, alkutavoitepitoisuuden tulisi olla 1,5–4 ng/ml, koska iäkkäät potilaat ovat herkempiä remifentaniilin vaikutuksille. Sen jälkeen annos titrataan potilaan vasteen mukaan.

Anestesia sydänkirurgiassa

Aloitusannoksen pienentäminen ei ole tarpeen (ks. kohta Annostus ja antotapa.2).

Tehohoito

Aloitusannoksen pienentäminen ei ole tarpeen (ks. edellä kohta Tehohoito).

4.2.4.2 Ylipainoiset potilaat

Käytettäessä manuaalisesti ohjattua infuusiota suositellaan, että ylipainoisten potilaiden remifentaniiliannosta pienennetään ja että se perustuu ihannepainoon, koska tässä potilasryhmässä remifentaniilin puhdistuma ja jakautumistilavuus korreloivat paremmin ihannepainon kuin todellisen painon kanssa.

Laskettaessa rasvatonta ruumiinpainoa (lean body mass, LBM), jota käytetään Minton mallissa, se jää yleensä aliarvioiduksi naispotilailla, joiden painoindeksi (body mass index, BMI) on suurempi kuin 35 kg/m², ja miespotilailla, joiden painoindeksi on yli 40 kg/m². Jotta aliannostus voidaan tällaisilla potilailla välttää, remifentaniilin TC-infuusio on titrattava huolellisesti yksilöllisen vasteen mukaan.

4.2.4.3 Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Tähänastisten tutkimusten perusteella annoksen muutos ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, tehohoitopotilaat mukaan lukien. Näillä potilailla karboksyylihappometaboliitin puhdistuma on kuitenkin heikentynyt.

4.2.4.4 Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Pienellä määrällä maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita tehdyt tutkimukset eivät anna aihetta erityisiin annosten muutoksiin. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat voivat kuitenkin olla jonkin verran herkempiä remifentaniilin hengitystä salpaavalle vaikutukselle (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Näitä potilaita on syytä seurata tarkoin, ja remifentaniiliannos on titrattava potilaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

4.2.4.5 Neurokirurgiset potilaat

Neurokirurgisista potilaista saatu vähäinen kokemus on osoittanut, ettei erityisiä annostussuosituksia ole tarpeen antaa.

4.2.4.6 ASA-luokan III/IV potilaat

Yleisanestesia

Remifentaniilin antamisessa tälle potilasryhmälle on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta, koska voimakkaiden opioidien hemodynaamiset vaikutukset ovat heillä todennäköisesti voimakkaammat. Sen vuoksi heidän aloitusannostaan suositellaan pienentämään ja titraamaan annos sen jälkeen vasteen mukaan.

Tiedot pediatrisista ASA III/IV ‑potilaista ovat riittämättömät annossuosituksen antamiseksi.

TC-infuusiota käytettäessä tulee ASA-luokan III tai IV potilailla käyttää pienempää alkutavoitepitoisuutta 1,5–4 ng/ml ja titrata annos sen jälkeen vasteen mukaan.

Anestesia sydänkirurgiassa

Aloitusannoksen pienentäminen ei ole tarpeen (ks. kohta Annostus ja antotapa.2).

4.2.5 Remifentaniili-infuusionopeus manuaalisesti ohjatun infuusion yhteydessä

Taulukko 7: Remifentaniili-infuusionopeus (ml/kg/h)

Taulukko 8: Remifentaniili-infuusioliuoksen 20 mikrog/ml infuusionopeus (ml/h)

Taulukko 9: Remifentaniili-infuusioliuoksen 25 mikrog/ml infuusionopeus (ml/h)

Taulukko 10: Remifentaniili-infuusioliuoksen 50 mikrog/ml infuusionopeus (ml/h)

Taulukko 11: Remifentaniili-infuusioliuoksen 250 mikrog/ml infuusionopeus (ml/h)

Antotapa

Remifentaniili on tarkoitettu ainoastaan laskimonsisäiseen käyttöön, sitä ei saa antaa epiduraalisesti eikä intratekaalisesti (ks. kohta Vasta-aiheet).

Jatkuvat remifentaniili-infuusiot on annettava kalibroidun infuusiolaitteiston avulla nopeasti virtaavaan i.v.-tippaan tai erilliseen i.v.-letkuun. Tämä infuusioletku on kytkettävä suoraan kanyyliin tai lähelle sitä ja esitäytettävä, jotta kuollut tila jää mahdollisimman pieneksi (ks. kohdan Annostus ja antotapa.5 taulukot, joissa on esimerkkejä painonmukaisista infuusionopeuksista, minkä avulla remifentaniili voidaan titrata potilaan anestesiatarpeiden mukaan).

On huolehdittava siitä, etteivät infuusioletkut tukkeudu tai irtoa, sekä siitä, että jäljelle jäänyt remifentaniili poistetaan huolellisesti letkuista käytön jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Infuusioletkut/infuusiolaitteisto on irrotettava lääkkeen annon jälkeen, jotta vältetään tahaton anto.

Remifentaniili voidaan antaa myös tavoitepitoisuusinfuusiona (target controlled infusion, TCI) käyttämällä hyväksyttyä infuusiokojetta, johon sisältyy Minton farmakokineettinen malli, jossa on kovariaatit ikään ja rasvattomaan ruumiinpainoon nähden (lean body mass, LBM).

Remifentaniilia ei saa antaa laimentamatta sitä lisää kylmäkuivatun kuiva-aineen käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon / laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille fentanyylianalogeille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Remifentaniilin käyttö yksinään anestesian induktioon on vasta-aiheista.

Koska Remifentanil hameln sisältää glysiiniä, sitä ei saa antaa epiduraalisesti eikä intratekaalisesti (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Remifentaniilia tulee käyttää vain sellaisissa olosuhteissa, joissa on hengityksen sekä sydämen ja verisuoniston toiminnan valvontaan ja ylläpitoon tarvittava laitteisto. Remifentaniilia saavat antaa vain anestesia-aineiden käyttöön erityiskoulutuksen saaneet henkilöt, jotka pystyvät tunnistamaan ja hoitamaan vahvojen opioidien odotettavissa olevat haittavaikutukset, esim. paineluelvytyksen avulla. Koulutukseen on kuuluttava hengitysteiden pito avoinna sekä koneellisen hengityksen käyttö.

Koska tutkimukset koneellisesti ventiloiduilla tehohoitopotilailla eivät jatkuneet kolmea päivää pidempään, pidemmän hoidon tehoa ja turvallisuutta ei ole osoitettu. Pidempää käyttöä tehohoitopotilaille ei siksi suositella.

Remifentaniilia ei saa käyttää analgeettinä toimenpiteissä, joissa potilaat pysyvät tajuissaan tai eivät saa mitään ilmatietukea toimenpiteen aikana.

Nopea vaikutuksen loppuminen

Koska remifentaniilin vaikutus loppuu hyvin nopeasti, potilaat voivat herätä anestesiasta nopeasti ja 5–10 minuutin kuluttua remifentaniilin antamisen lopettamisesta opioidivaikutusta ei enää ole jäljellä. Koska remifentaniili on μ-opioidiagonisti, toleranssin, hyperalgesian ja siihen liittyvien hemodynaamisten muutosten mahdollisuus on otettava huomioon kun remifentaniilia käytetään tehohoidossa. Sen vuoksi ennen kuin remifentaniilin anto lopetetaan, potilaille on annettava vaihtoehtoisia analgeettisia ja sedatiivisia valmisteita riittävän ajoissa, jotta näiden valmisteiden hoitovaikutus ehtii alkaa ja hyperalgesia ja siihen liittyvät hemodynaamiset muutokset voidaan estää.

Niille potilaille, joille tehdään kirurginen toimenpide, jossa on odotettavissa postoperatiivista kipua, on syytä aloittaa analgeettien antaminen ennen kuin remifentaniilin antaminen lopetetaan. On varattava riittävästi aikaa, jotta pitempivaikutteinen analgeetti ehtii saavuttaa maksimitehonsa. Analgeetin valinta on tehtävä potilaan kirurgisen toimenpiteen sekä vaadittavan postoperatiivisen hoidon mukaan.

Kun muita opioideja annetaan osana hoitoa siirryttäessä vaihtoehtoiseen analgesiaan, riittävän postoperatiivisen analgesian aikaansaama hyöty on aina punnittava näihin valmisteisiin liittyvän mahdollisen hengityslaman vaaraan nähden.

Hoidon keskeyttäminen ja vieroitusoireyhtymä

Lyhyin aikavälein toistuva, pitkään jatkuva käyttö voi johtaa vieroitusoireyhtymän kehittymiseen hoidon lopettamisen jälkeen. Remifentaniilihoidon lopettamisen jälkeen ilmaantuvia oireita, kuten takykardiaa, hypertensiota ja agitaatiota, on raportoitu harvoin lääkityksen nopean keskeyttämisen jälkeen, etenkin kun valmistetta on annettu pidempään kuin 3 päivää. Infuusion annon uudelleenaloittamisesta ja vähitellen tapahtuvasta lopettamisesta on raportoitu olleen hyötyä. Remifentaniilin antoa koneellisesti ventiloiduille tehohoitopotilaille ei suositella pidempään kuin 3 päivää.

Lihasjäykkyys – estäminen ja hoito

Lihasjäykkyyttä saattaa esiintyä suositelluilla annoksilla. Lihasjäykkyyden esiintyvyys on riippuvainen annoksesta ja antonopeudesta. Sen vuoksi bolusinjektiot tulee antaa vähintään 30 sekunnin kestoisina.

Remifentaniilista aiheutuvaa lihasjäykkyyttä on hoidettava osana potilaan kliinistä tilaa käyttäen tarvittavia tukitoimia, kuten ventilaatiota. Anestesian induktion yhteydessä ilmenevä voimakas lihasjäykkyys on hoidettava antamalla hermolihasliitosta salpaavaa ainetta ja/tai lisänukutusaineilla. Remifentaniilin analgeettikäytön yhteydessä esiintyvä lihasjäykkyys voidaan hoitaa lopettamalla remifentaniilin antaminen tai pienentämällä antonopeutta. Lihasjäykkyys häviää muutamassa minuutissa remifentaniili-infuusion lopettamisen jälkeen. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa μ-opioidiantagonistia. Tämä voi kuitenkin kumota tai vähentää remifentaniilin analgeettisia vaikutuksia.

Hengityksen lamaantuminen – estäminen ja hoito

Perusteelliseen analgesiaan liittyy merkittävä hengityksen lamaantuminen. Sen vuoksi remifentaniilia tulee käyttää vain sellaisissa olosuhteissa, joissa on laitteet hengityksen lamaantumisen seuraamista ja hoitoa varten. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, jos potilaan hengitystoiminta on heikentynyt ja hänellä on vaikeaa maksan vajaatoimintaa. Nämä potilaat voivat olla hieman herkempiä remifentaniilin hengitystä lamaavalle vaikutukselle. Näitä potilaita on syytä seurata tarkoin, ja remifentaniiliannos on titrattava potilaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Jos hengitys lamaantuu, tämä on hoidettava asianmukaisesti mm. vähentämällä infuusionopeutta 50 %:lla tai lopettamalla infuusio väliaikaisesti. Remifentaniilin ei ole osoitettu aiheuttavan toistuvaa hengityslamaa pitkänkään antamisen jälkeen. Jopa 50 minuutin kuluttua infuusion lopettamisen jälkeen ilmaantunutta hengityslamaa on raportoitu, mutta tilanteeseen on tällöin liittynyt sekoittavia tekijöitä (esim. bolusannoksen tahaton anto (ks. jäljempänä) ja muiden pitkävaikutteisten opioidien samanaikainen anto). Koska monet seikat voivat vaikuttaa postoperatiiviseen toipumiseen, on tärkeää varmistaa, että potilas on täysin tajuissaan ja hengittää riittävän spontaanisti ennen kuin hänet siirretään pois heräämöstä.

Kardiovaskulaariset vaikutukset

Hypotensio ja bradykardia voivat johtaa asystoleen ja sydämenpysähdykseen (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset), ja ne voidaan hoitaa hidastamalla remifentaniilin antonopeutta tai pienentämällä samanaikaisesti annettavan anestesia-aineen annosta tai antamalla laskimoon nesteytystä, vasopressoreita tai antikolinergisia lääkeaineita tilanteen mukaan.

Heikkokuntoiset, hypovoleemiset ja iäkkäät potilaat voivat olla muita herkempiä remifentaniilin kardiovaskulaarisille vaikutuksille.

Lääkkeen tahaton antaminen

I.v.-letkujen ja/tai kanyylin kuolleessa tilassa voi olla riittävästi remifentaniilia jäljellä, jotta siitä aiheutuu hengityksen lamaantumista, apneaa ja/tai lihasjäykkyyttä, jos letkut huuhdotaan i.v.-nesteellä tai muilla lääkkeillä. Tämä voidaan välttää antamalla remifentaniili nopeaan i.v.-tippaan tai oman i.v.-letkun kautta, joka poistetaan, kun remifentaniilin anto lopetetaan.

Toleranssi ja opioidien käyttöhäiriö (väärinkäyttö ja riippuvuus)

Opioidien toistuva käyttö voi aiheuttaa toleranssin kehittymistä, fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta sekä opioidien käyttöhäiriön (OUD). Opioidien väärinkäyttö tai tahallinen ohjeiden vastainen käyttö voi johtaa yliannostukseen ja/tai kuolemaan. Opioidien käyttöhäiriön kehittymisriski on suurentunut potilailla, joilla tai joiden sukulaisilla (vanhemmilla tai sisaruksilla) on aiemmin esiintynyt päihteiden (mukaan lukien alkoholin) käytön ongelmia, tupakoitsijoilla sekä potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt muita mielenterveyshäiriöitä (esim. vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta ja persoonallisuushäiriöitä).

Samanaikaisen sedatiivisten lääkevalmisteiden, kuten betsodiatsepiinien tai vastaavienlääkevalmisteiden, aiheuttama riski

Samanaikainen remifentaniilin ja sedatiivisten lääkevalmisteiden, kuten bentsodiatsepiinien tai vastaavien lääkevalmisteiden, käyttö voi aiheuttaa sedaatiota, hengityslamaa, kooman ja kuoleman. Näiden riskien vuoksi näitä sedatiivisia lääkevalmisteita saavat käyttää samanaikaisesti vain potilaat, joille muut hoitovaihtoehdot eivät ole mahdollisia. Jos tehdään päätös määrätä remifentaniilia samanaikaisesti sedatiivisten lääkevalmisteiden kanssa, on käytettävä pienintä tehokasta annosta, ja hoidon keston pitäisi olla mahdollisimman lyhyt.

Potilaita on seurattava tarkasti hengityslaman ja sedaation merkkien ja oireiden varalta. Tässä suhteessa on erityisen suositeltavaa kehottaa potilaita ja heidän huoltajiaan tiedostamaan nämä oireet (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Vastasyntyneet ja imeväisikäiset

Valmisteen käytöstä vastasyntyneille ja alle 1-vuotiaille imeväisille on vähän kokemusta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).

Plasman koliiniesteraasit eivät metaboloi remifentaniilia. Sen vuoksi ei ole odotettavissa, että lääkkeillä, joita tämä entsyymi metaboloi, olisi yhteisvaikutuksia remifentaniilin kanssa.

Remifentaniili vähentää anestesiaan tarvittavien inhaloitavien ja i.v.-anesteettien sekä bentsodiatsepiinien määriä tai annoksia, riippumatta siitä annetaanko sitä manuaalisesti ohjattuna infuusiona vai TC-infuusiona (ks. jäljempänä ja kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Jos samanaikaisesti annettavien keskushermostoa lamaavien lääkkeiden annoksia ei pienennetä, potilailla saattaa esiintyä enemmän näihin valmisteisiin liittyviä haittavaikutuksia.

Remifentaniilin kardiovaskulaariset vaikutukset (hypotensio ja bradykardia) saattavat voimistua potilailla, jotka saavat samanaikaisesti sydämen toimintaa hidastavia lääkkeitä, kuten beetasalpaajia ja kalsiumkanavan salpaajia (ks. myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Remifentaniilin käyttäminen samanaikaisesti serotonergisten aineiden, kuten selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) tai monoamiinioksidaasin estäjien (MAO-estäjien) kanssa voi suurentaa mahdollisesti henkeä uhkaavan serotoniinioireyhtymän riskiä. MAO-estäjien samanaikainen käyttö vaatii varovaisuutta. Irreversiibelien MAO-estäjien käyttö on lopetettava vähintään 2 viikkoa ennen remifentaniilin käyttämistä.

Jos samanaikainen muiden serotonergisten lääkevalmisteiden käyttö on tarpeen, potilaita on seurattava serotoniinioireyhtymän varalta erityisesti hoidon aloitusvaiheessa ja annosta suurennettaessa. Jos serotoniinioireyhtymää epäillään, hoito remifentaniililla, muulla opiaatilla ja/tai samanaikaisesti annettavilla serotonergisilla lääkevalmisteilla on lopetettava.

Sedatiiviset lääkevalmisteet, kuten bentsodiatsepiinit tai vastaavat lääkevalmisteet

Samanaikainen opioidien käyttö sedatiivisten lääkevalmisteiden, kuten bentsodiatsepiinien tai vastaavien lääkevalmisteiden, kanssa lisää sedaation, hengityslaman, kooman ja kuoleman vaaraa keskushermoston lisälamausvaikutuksen takia. Samanaikaisen käytön annosta ja kestoa on rajattava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Opioidien ja gabapentinoidien (gabapentiinin ja pregabaliinin) samanaikainen käyttö suurentaa opioidien yliannostuksen, hengityslaman ja kuoleman riskiä.

Remifentaniilin saamisen jälkeen on suositeltavaa välttää alkoholin juomista.

Raskaus

Raskaana olevilla naisilla ei ole tehty riittäviä hyvin kontrolloituja tutkimuksia.

Eläinkokeissa on ilmennyt lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Remifentaniilia tulee käyttää raskauden aikana ainoastaan, jos mahdollinen hyöty katsotaan suuremmaksi kuin sikiölle mahdollisesti koituva riski.

Synnytys

Remifentaniilin turvallisuusprofiilia synnytyksen aikana ei ole tutkittu. Tietoja ei ole riittävästi, jotta remifentaniilia voitaisiin suositella käytettävän synnytyksen ja keisarinleikkauksen yhteydessä. Remifentaniili läpäisee istukan, ja fentanyylianalogit voivat aiheuttaa lapselle hengityslaman. Jos remifentaniilia kuitenkin käytetään, on potilasta ja vastasyntynyttä seurattava liiallisen sedaation tai hengityslaman varalta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö remifentaniili rintamaitoon. Koska fentanyylianalogit erittyvät rintamaitoon ja remifentaniiliperäistä ainetta havaittiin rotan maidossa remifentaniilin annon jälkeen, imettäviä äitejä on neuvottava keskeyttämään rintaruokinta 24 tunniksi remifentaniilin antamisen jälkeen.

Hedelmällisyys

Remifentaniilin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa. Remifentaniili vähensi urosrottien hedelmällisyyttä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Remifentaniililla on huomattava vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Jos potilas kotiutetaan sairaalasta pian remifentaniilin annon jälkeen, kun potilaalle on annettu anestesia-aineita, potilasta on kehotettava olemaan ajamatta tai käyttämättä koneita. Suositellaan, että potilaalla on saattaja, kun hän lähtee sairaalasta, ja että potilasta kehotetaan olemaan nauttimatta alkoholia.

Yleisimmät remifentaniilin käytön yhteydessä esiintyvät haittavaikutukset ovat suoraan seurausta μ-opioidiagonistivaikutuksesta. Nämä haittatapahtumat häviävät muutaman minuutin kuluessa remifentaniilin annon keskeyttämisestä tai antonopeuden hidastamisesta.

Haittavaikutusten esiintymistiheys on luokiteltu seuraavasti:

Esiintyvyydet on lueteltu seuraavassa elinjärjestelmittäin:

Immuunijärjestelmä

Harvinaiset: yliherkkyysreaktioita, anafylaksia mukaan lukien, on raportoitu potilailla, jotka ovat saaneet remifentaniilia yhdessä yhden tai useamman anestesia-aineen kanssa

Tuntematon: anafylaktinen sokki

Psyykkiset häiriöt

Tuntematon: lääkeriippuvuus, vieroitusoireyhtymä

Hermosto

Hyvin yleiset: luustolihasten jäykkyys

Harvinaiset: sedaatio (yleisanestesiasta heräämisen yhteydessä)

Tuntematon: kouristukset

Sydän

Yleiset: bradykardia

Harvinaiset: asystole/sydänpysähdys, jota edeltää bradykardia potilailla, jotka ovat saaneet remifentaniilin kanssa samanaikaisesti muita anestesia-aineita

Tuntematon: eteis-kammiokatkos, rytmihäiriö

Verisuonisto

Hyvin yleiset: hypotensio

Yleiset: postoperatiivinen hypertensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleiset: akuutti hengityslama, apnea, yskä

Melko harvinaiset: hypoksia

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleiset: pahoinvointi, oksentelu

Melko harvinaiset: ummetus

Iho ja ihonalainen kudos

Yleiset: kutina

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleiset: postoperatiiviset vilunväristykset

Melko harvinaiset: postoperatiivinen kipu

Tuntematon: lääketoleranssi

Hoidon keskeyttäminen

Remifentaniilihoidon lopettamisen jälkeen ilmaantuvia oireita, kuten takykardiaa, hypertensiota ja agitaatiota, on raportoitu harvoin lääkityksen nopean keskeyttämisen jälkeen, etenkin kun valmistetta on annettu pidempään kuin 3 päivää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus ilmenee remifentaniilin odotettavissa olevien farmakologisten vasteiden pitkittymisenä/voimistumisena. Koska remifentaniilin vaikutusaika on erittäin lyhyt, yliannoksen vahingolliset vaikutukset rajoittuvat välittömästi lääkkeen antamisen jälkeiseen aikaan. Vaste lääkkeen antamisen lopettamiselle on nopea, ja paluu lähtötilanteeseen tapahtuu kymmenessä minuutissa.

Jos yliannostus tapahtuu tai sitä epäillään, toimitaan seuraavasti: remifentaniilin antaminen lopetetaan, hengitystiet pidetään avoimina, aloitetaan koneellinen tai kontrolloitu happiavusteinen hengitys ja pidetään yllä riittäviä kardiovaskulaarisia toimintoja. Jos hengityksen lamaantumiseen liittyy lihasjäykkyyttä, koneellisen tai kontrolloidun hengityksen mahdollistamiseksi voidaan tarvita hermolihasliitosta salpaavaa lääkeainetta. Suonensisäisiä nesteitä ja verenpainetta kohottavia lääkeaineita voidaan antaa hypotension hoitoon, ja muita tukitoimia voidaan käyttää.

Voimakkaan hengityslaman hoitoon voidaan antaa erityisenä vastalääkkeenä laskimoon opioidiantagonistia, esim. naloksonia, hengityksen tukemisen lisäksi. Remifentaniilin yliannostuksesta aiheutuva hengityslama ei todennäköisesti kestä opioidiantagonistin vaikutusaikaa pidempään.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: yleisanesteetit; opioidianesteetit

ATC-koodi: N01AH06

Remifentaniili on selektiivinen μ-opioidiagonisti, jonka vaikutus alkaa nopeasti ja on lyhytkestoinen. Remifentaniilin μ-opioidiaktiivisuus kumoutuu narkoottisilla antagonisteilla, esim. naloksonilla.

Potilaille ja terveille vapaaehtoisille tehdyt histamiinimääritykset eivät ole osoittaneet histamiinipitoisuuden suurenemista, kun remifentaniilia on annettu bolusannoksina enintään 30 mikrog/kg.

Vastasyntyneet/imeväiset (alle 1-vuotiaat)

Satunnaistetussa (suhteessa 2:1, remifentaniili:halotaani), avoimessa, rinnakkaisryhmillä toteutetussa monikeskustutkimuksessa, johon osallistui 60 imeväistä ja korkeintaan 8 viikon ikäistä vastasyntynyttä (keskiarvo 5,5 viikkoa) pyloromyotomialeikkauspotilasta, joiden ASA-luokitus oli I–II, remifentaniilin tehoa ja turvallisuutta (lähtöannos 0,4 mikrog/kg/min jatkuvana infuusiona sekä tarvittaessa täydentäviä annoksia tai infuusionopeusmuutoksia) verrattiin halotaaniin (halotaania 0,4 %, tarvittaessa täydentäviä annoksia). Anestesian ylläpito saavutettiin antamalla lisäksi 70 % dityppioksidia (N₂O) ja 30 % happea. Toipumisajat olivat parempia remifentaniiliryhmissä verrattuna halotaaniryhmiin (ei tilastollisesti merkitsevää eroa).

Käyttö laskimoanestesiassa (Total Intravenous Anaesthesia, TIVA) – 6 kk – 16-vuotiaat lapset Lastenkirurgiassa remifentaniilia laskimoanestesiassa (TIVA) verrattiin inhalaatioanestesiaan kolmessa satunnaistetussa avoimessa tutkimuksessa. Tulokset on esitetty oheisessa taulukossa.

Alavatsa-/virtsatie-elinkirurgiatutkimuksessa remifentaniili/propofolia verrattiin remifentaniili/sevofluraaniin. Tutkimuksessa hypotensiota esiintyi merkitsevästi enemmän remifentaniili/sevofluraaniryhmässä ja bradykardiaa esiintyi merkitsevästi enemmän remifentaniili/propofoliryhmässä. Korva-, nenä- ja kurkkukirurgiatutkimuksessa verrattiin remifentaniili/propofolia desfluraani/dityppioksidiin. Tutkimuksessa havaittiin merkitsevästi korkeampaa sydämensykettä potilailla, jotka saivat desfluraani/dityppioksidia verrattuna remifentaniili/propofolia saaneisiin potilaisiin ja lähtöarvoihin.

Imeytyminen

Remifentaniilipitoisuudet veressä ovat suoraan suhteessa annettuun annokseen koko suositellulla annosvälillä. Veren remifentaniilipitoisuus suurenee 2,5 ng/ml aina, kun infuusionopeutta lisätään 0,1 mikrog/kg/min.

Jakautuminen

Remifentaniili sitoutuu noin 70-prosenttisesti plasman proteiineihin.

Keskeinen jakautumistilavuus on 100 ml/kg ja jakautumisen vakaan tilan tilavuus on 350 ml/kg.

Kulkeutuminen istukan läpi ja äidinmaitoon

Ihmisellä tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa äidissä havaitut keskimääräiset remifentaniilipitoisuudet olivat suunnilleen kaksinkertaiset sikiössä havaittuihin pitoisuuksiin nähden. Osassa tapauksista sikiössä havaitut pitoisuudet olivat kuitenkin samankaltaiset kuin äidissä havaitut pitoisuudet. Remifentaniilipitoisuuden valtimo-laskimosuhde napanuorassa oli noin 30 %, mikä viittaa remifentaniilin metaboliaan vastasyntyneessä. Remifentaniiliin liittyvää ainesta erittyy rottien nisämaitoon.

Biotransformaatio

Remifentaniili metaboloituu pääasiallisesti veren ja kudosten epäspesifisten esteraasien välityksellä. Remifentaniilin metaboliassa syntyy hiilihappometaboliitti, joka on olennaisesti tehoton (1/4600 remifentaniilin tehosta). Ihmisellä tehdyt tutkimukset osoittavat, että farmakologinen aktiivisuus liittyy kokonaan itse kantayhdisteeseen. Siksi tämän metaboliitin aktiivisuudella ei ole kliinistä merkitystä. Metaboliitin puoliintumisaika terveillä aikuisilla on 2 tuntia. Potilailla, joiden munuaisten toiminta on normaali, remifentaniilin ensisijaisen metaboliitin 95-prosenttinen eliminaatio munuaisten kautta kestää noin 7–10 tuntia.

Remifentaniili ei ole plasman koliiniesteraasin substraatti.

Eliminaatio

Kun remifentaniilia annetaan suositeltu annos, tehokas biologinen puoliintumisaika on 3‑10 minuuttia.

Remifentaniilin keskimääräinen puhdistuma terveillä nuorilla aikuisilla on 40 ml/min/kg.

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät potilaat

Remifentaniilin puhdistuma iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) on jonkin verran alentunut (noin 25 %) verrattuna nuoriin potilaisiin. Remifentaniilin farmakodynaaminen aktiivisuus kasvaa iän myötä. Iäkkäillä potilailla remifentaniilin EC₅₀ delta-aaltojen muodostumiselle EEG:ssä on 50 % alempi kuin nuorilla potilailla. Sen vuoksi remifentaniilin aloitusannosta on pienennettävä iäkkäillä 50 %, minkä jälkeen annos titrataan potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisstatuksella ei ole vaikutusta nopeaan palautumiseen remifentaniilipohjaisesta sedaatiosta ja analgesiasta.

Remifentaniilin farmakokinetiikka ei muutu merkittävästi eriasteista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla edes 3 päivää kestävän annon jälkeen tehohoito-olosuhteissa.

Karboksyylihappometaboliitin puhdistuma pienenee potilailla, joilla on munuaisten vajaatoimintaa. Kohtalaista/vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla tehohoitopotilailla karboksyylihappometaboliitin pitoisuuden odotetaan suurenevan noin 250-kertaiseksi vakaan tilan remifentaniilipitoisuuteen nähden. Kliiniset tiedot osoittavat, että metaboliitin kumuloituminen ei johda kliinisesti merkittäviin μ-opioidivaikutuksiin edes silloin, kun tällaisille potilaille annetaan remifentaniili-infuusioita jopa kolmen päivän ajan.

Metaboliitin turvallisuudesta ja farmakokineettisestä aktiivisuudesta ei ole vielä tietoa olosuhteissa, joissa remifentaniili-infuusioita olisi annettu yli kolmen päivän ajan.

Siitä ei ole merkkejä, että remifentaniili poistuisi elimistöstä munuaiskorvaushoidon aikana.

Hiilihappometaboliitista 25–30 % poistuu elimistöstä hemodialyysin aikana. Anuuristen potilaiden karboksyylihappometaboliitin puoliintumisaika pitenee 30 tuntiin.

Maksan vajaatoiminta

Vaikea maksan vajaatoiminta ei vaikuta remifentaniilin farmakokinetiikkaan potilailla, jotka odottavat maksansiirtoa tai jotka ovat siirtoleikkauksessa sellaisessa vaiheessa, jossa maksa ei toimi. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat voivat olla hieman herkempiä remifentaniilin hengitystä lamaavalle vaikutukselle. Näitä potilaita on syytä seurata tarkoin, ja remifentaniiliannos on titrattava potilaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Anestesia sydänkirurgiassa

Remifentaniilin puhdistuma pienenee noin 20 % hypotermisen (28 °C) kardiopulmonaalisen ohitusleikkauksen aikana. Ruumiinlämmön aleneminen pienentää eliminaatiopuhdistumaa 3 % jokaista celsiusastetta kohden.

Pediatriset potilaat

Remifentaniilin keskimääräinen puhdistuma ja vakaan tilan jakautumistilavuus kasvavat nuoremmilla lapsilla ja pienentyvät nuorten terveiden aikuisten arvoihin 17 vuoden ikään mennessä. Vastasyntyneillä remifentaniilin eliminaatiopuoliintumisaika ei ole merkittävästi erilainen kuin nuorilla terveillä aikuisilla. Remifentaniilin infuusionopeuksien muutosten myötä analgesiavaikutusten muutosten tulisi olla nopeita ja samankaltaisia kuin nuorilla terveillä aikuisilla. Karboksyylihappometaboliitin farmakokinetiikka 2–17-vuotiailla lapsipotilailla on samankaltainen kuin aikuisilla, kun otetaan huomioon painonmukaiset korjaukset.

Remifentaniili aiheutti aktiopotentiaalin keston pidentymisen koiran eristetyissä Purkinjen säikeissä. Remifentaniilin annon jälkeen vaikutukset todettiin pitoisuudella 1 mikromol ja sitä suuremmilla pitoisuuksilla (mikä on suurempi kuin plasmapitoisuus kliinisessä käytössä). Vaikutusta ei ollut pitoisuudella 0,1 mikromol. Päämetaboliitti remifentaniilihapolla ei osoitettu olevan vaikutusta aktiopotentiaalin kestoon enintään suurimmalla 10 mikromoolin pitoisuudella testattuna.

Akuutti toksisuus

Hiirillä, rotilla ja koirilla, joita ei ollut kytketty hengityslaitteisiin, havaittiin odotetusti merkkejä μ-opioidimyrkytyksestä suurten yksittäisten remifentaniilibolusannosten laskimoon antamisen jälkeen. Näissä tutkimuksissa herkin laji, urosrotta, säilyi hengissä, kun annettiin annos 5 mg/kg.

Hypoksian koirille aiheuttamat kallonsisäiset verenvuodot menivät ohi 14 vuorokauden kuluessa remifentaniilin annon lopettamisen jälkeen.

Toistuvien annosten toksisuus

Kun rotille ja koirille, joita ei ollut kytketty hengityslaitteisiin, annettiin remifentaniilia bolusannoksina, tämä johti hengityksen lamaantumiseen kaikissa annosryhmissä ja lisäksi ohimeneviin kallonsisäisiin verenvuotoihin koirilla. Tehdyt tutkimukset osoittivat, että mikroverenvuodot olivat seurausta hapenpuutteesta eivätkä ne liittyneet erityisesti remifentaniiliin. Hengityslaitteisiin kytkemättömillä rotilla ja koirilla tehdyissä infuusiotutkimuksissa ei havaittu aivojen mikroverenvuotoja, koska nämä tutkimukset tehtiin annoksilla, jotka eivät aiheuttaneet vakavaa hengityksen lamaantumista.

Prekliinisten tutkimusten perusteella hengityksen lamaantuminen ja sen seuraukset ovat todennäköisin syy, joka voi aiheuttaa ihmisille vakavia haittavaikutuksia.

Kun koirille annettiin glysiinimuotoa yksinään (ts. ilman remifentaniilia) intratekaalisesti, tämä aiheutti ärtyneisyyttä, kipua ja takajalkojen toimintahäiriöitä sekä koordinaatiohäiriöitä. Näiden vaikutusten uskotaan olevan seurausta glysiinikomponentista. Koska veri toimii paremmin puskurina, laimentuminen on nopeampaa ja Remifentanil hameln -valmisteen glysiinipitoisuus on pieni, tällä havainnolla ei ole kliinistä merkitystä Remifentanil hameln -valmisteen laskimoon tapahtuvan annon kannalta.

Reproduktiotoksisuustutkimukset

Rotilla ja kaniineilla tehdyt istukanläpäisevyystutkimukset osoittivat, että poikaset altistuvat remifentaniilille ja/tai sen metaboliiteille kasvunsa ja kehityksensä aikana. Remifentaniiliin liittyvää ainesta erittyy rottien nisämaitoon.

Remifentaniilin on osoitettu heikentävän urosrottien hedelmällisyyttä, kun sitä annettiin päivittäin laskimoon vähintään 70 päivän ajan annoksella 0,5 mg/kg. Tämä vastaa noin 0,2 kertaa ihmisen laskimoon annettua infuusiota, jonka aloitusannos on 1 mikrog/kg ja ylläpitoannos 2 mikrog/kg laskettuna ruumiin pinta-alaa kohti (mg/m²) 3 tuntia kestävää kirurgista toimenpidettä varten, tai 40 kertaa ihmisen kerta-annosta 2 mikrog/kg laskettuna ruumiin pinta-alaa kohti (mg/m²).

Remifentaniili ei vaikuttanut naarasrottien hedelmällisyyteen, kun sitä annettiin laskimoon enintään annoksella 1 mg/kg. Tämä vastaa 0,4 kertaa ihmisen laskimoon annettua infuusiota, jonka aloitusannos on 1 mikrog/kg ja ylläpitoannos 2 mikrog/kg/min laskettuna ruumiin pinta-alaa kohti (mg/m²) 3 tuntia kestävää kirurgista toimenpidettä varten tai noin 80 kertaa ihmisen kerta-annosta 2 mikrog/kg laskettuna ruumiin pinta-alaa kohti (mg/m²), kun sitä annettiin vähintään 15 päivän ajan ennen parittelua.

Teratogeenisia vaikutuksia ei havaittu remifentaniiliannoksilla 5 mg/kg rotille ja 0,8 mg/kg kaniineille. Remifentaniilin antaminen rotille laskimoon koko myöhäistiineyden ja laktaation ajan annoksina 5 mg/kg ei vaikuttanut F1-sukupolven hengissäpysymiseen, kehittymiseen tai hedelmällisyyteen.

Genotoksisuus

Remifentaniili ei ollut genotoksinen tehdyissä genotoksisuustutkimussarjoissa in vitro ja in vivo, lukuun ottamatta hiiren lymfooman tymidiinikinaasitutkimusta in vitro, jossa tulos oli positiivinen, kun läsnä oli myös metabolinen aktivaatio. Koska näitä hiiren lymfoomatutkimusten tuloksia ei pystytty vahvistamaan laajemmissa tutkimuksissa in vitro ja in vivo, remifentaniilihoidon ei katsota aiheuttavan potilaalle genotoksisia riskejä.

Karsinogeenisuus

Pitkän aikavälin karsinogeenisuustutkimuksia ei ole tehty remifentaniilillä.

Glysiini

Kloorivetyhappo (pH:n säätöön)

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Remifentanil hameln -valmistetta ei saa sekoittaa Ringerin laktaattiliuokseen tai Ringerin laktaattiliuokseen + glukoosi 50 mg/ml (5 %) ‑injektionesteeseen.

Remifentanil hameln ‑valmistetta ei saa sekoittaa propofolin kanssa samaan laskimoon annettavaan liuosseokseen. Yhteensopivuus sivukanyylin kautta jatkuvaan tippaan annettuna, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Remifentanil hameln ‑valmisteen antoa saman i.v.-letkun kautta veren/seerumin/plasman kanssa ei suositella. Verituotteissa olevat epäspesifiset esteraasit saattavat johtaa remifentaniilin hydrolysoitumiseen inaktiiviseksi metaboliitikseen.

2 vuotta

Käyttövalmiiksi saattamisen/laimentamisen jälkeen:

Käytönaikaiseksi kemialliseksi ja fysikaaliseksi säilyvyydeksi on osoitettu 24 tuntia 25 °C:n ja 2–8 °C:n lämpötilassa.

Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulisi käyttää heti, ellei valmistetta avata, saateta käyttövalmiiksi tai laimenneta sellaisella menetelmällä, joka sulkee pois mikrobikontaminaation riskiä. Jos valmistetta ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja -olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla.

Säilytä alle 25 °C.

Käyttövalmiiksi saatetun/laimennetun valmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

REMIFENTANIL HAMELN kuiva-aine välikonsentraatiksi injektio-/infuusionestettä varten, liuos
1 mg (L:ei) 5 x 1 mg (53,42 €)
2 mg (L:ei) 5 x 2 mg (101,83 €)
5 mg (L:ei) 5 x 5 mg (265,43 €)

PF-selosteen tieto

Remifentanil hameln 1 mg: 4 ml:n väritön, tyypin I lasinen injektiopullo, jossa bromobutyylikuminen tulppa ja suojakorkki

Remifentanil hameln 2 mg: 6 ml:n väritön, tyypin I lasinen injektiopullo, jossa bromobutyylikuminen tulppa ja suojakorkki

Remifentanil hameln 5 mg: 10 ml:n väritön, tyypin I lasinen injektiopullo, jossa bromobutyylikuminen tulppa ja suojakorkki

Pakkauskoot: 5 injektiopulloa

Käyttövalmiiksi saattaminen:

Remifentanil hameln valmistetaan i.v.-käyttöä varten lisäämällä asianmukainen tilavuus (seuraavan taulukon mukaisesti) yhtä alla luetelluista laimentimista, jolloin saadaan käyttövalmiiksi saatettu liuos, jonka pitoisuus on noin 1 mg/ml.

Ravista, kunnes kuiva-aine on liuennut täysin. Käyttövalmiiksi saatettu liuos on kirkas, väritön liuos, jossa ei ole hiukkasia havaittavissa.

Edelleen laimentaminen:

Remifentanil hameln on käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen laimennettava edelleen pitoisuuteen 20–250 mikrog/ml (50 mikrog/ml on suositeltu laimennus aikuisille ja 20–25 mikrog/ml vähintään 1-vuotiaille lapsipotilaille) yhdellä seuraavista injektionesteistä.

Remifentanil hameln ‑valmisteen suositeltu laimennussuhde TC-infuusion (Target Controlled Infusion, tavoiteohjattu infuusio) yhteydessä on 20–50 mikrog/ml.

Laimennus riippuu käytetyn infuusiolaitteen teknisistä ominaisuuksista ja potilaan odotetusta tarpeesta.

Laimennukseen on käytettävä jotakin seuraavista liuoksista:

• Injektionesteisiin käytettävä vesi
• Glukoosi 50 mg/ml (5 %) injektioneste, liuos
• Glukoosi 50 mg/ml (5 %) injektioneste, liuos + natriumkloridi 9 mg/ml (0,9 %) injektioneste, liuos
• Natriumkloridi 9 mg/ml (0,9 %) injektioneste, liuos
• Natriumkloridi 4,5 mg/ml (0,45 %) injektioneste, liuos

Kun valmiste annetaan sivukanyylin kautta jatkuvaan tippaan, myös seuraavia laskimoon annettavia injektionesteitä voidaan käyttää:

• Ringerin laktaattiliuos
• Ringerin laktaattiliuos + glukoosi 50 mg/ml (5 %) injektioneste, liuos

Remifentanil hameln ‑valmisteen on osoitettu olevan yhteensopiva propofolin kanssa, jos se annetaan sivukanyylin kautta jatkuvaan tippaan.

Muita laimentimia ei saa käyttää.

Liuos on tarkistettava silmämääräisesti ennen antoa, ettei siinä ole havaittavissa hiukkasia. Liuoksen saa käyttää vain, jos se on kirkasta eikä siinä ole hiukkasia havaittavissa.

Laskimoon annettava Remifentanil hameln ‑infuusio on mieluiten valmistettava käyttövalmiiksi annon yhteydessä (ks. kohta Kestoaika).

Injektiopullon sisältö on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten.

Käyttämätön valmiste ja jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

REMIFENTANIL HAMELN kuiva-aine välikonsentraatiksi injektio-/infuusionestettä varten, liuos
1 mg 5 x 1 mg
2 mg 5 x 2 mg
5 mg 5 x 5 mg

• Ei korvausta.

N01AH06

06.02.2025