TALVEY injektioneste, liuos 2 mg/ml, 40 mg/ml

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Talvey 2 mg/ml injektioneste, liuos
Yksi 1,5 ml:n injektiopullo sisältää 3 mg talketamabia (2 mg/ml).

Talvey 40 mg/ml injektioneste, liuos
Yksi 1 ml:n injektiopullo sisältää 40 mg talketamabia (40 mg/ml).

Talketamabi on kaksoisspesifinen, humanisoitu IgG4-PAA (immunoglobuliini G4 proliini, alaniini, alaniini) ‑vasta-aine, joka kohdentuu GPRC5D (G protein-coupled receptor family C group 5 member D) ‑reseptoriin ja solujen pintatunnusten luokitusjärjestelmän 3 (CD3) reseptoriin ja joka tuotetaan rekombinantti-DNA-tekniikalla kiinanhamsterin munasarjasoluissa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos (injektioneste).

Talvey on tarkoitettu monoterapiana relapsoituneen ja hoitoon reagoimattoman multippelin myelooman hoitoon aikuispotilaille, jotka ovat saaneet vähintään kolmea aiempaa hoitoa, mukaan lukien immunomodulatiivista ainetta, proteasomin estäjää ja CD38:n vasta-ainetta ja joiden taudin on osoitettu edenneen viimeisimmän hoidon aikana.

Hoito tulee aloittaa ja sitä tulee seurata multippelin myelooman (MM) hoitoon perehtyneiden lääkäreiden valvonnassa.

Talvey-hoidon tulee aloittaa ja sitä tulee valvoa lääkäri, jolla on kokemusta multippelin myelooman hoidosta.

Talvey-hoidon antavilla terveydenhuollon ammattilaisilla pitää olla riittävä lääketieteellinen koulutus ja käytössä asianmukaiset hoitovälineet vaikea-asteisten reaktioiden, kuten sytokiinioireyhtymän ja neurologisen toksisuuden, mukaan lukien ICANS-oireyhtymän (immune effector cell-associated neurotoxicity syndrome), hoitoon.

Annostus

Hoito-ohjelman asteittain suurennettavilla annoksilla toteutettavassa nostovaiheessa pitää antaa esilääkitys ennen jokaista Talvey-annosta (ks. jäljempänä).

Talvey pitää antaa ihon alle viikoittain tai joka toinen viikko taulukon 1 mukaisena hoito-ohjelmana. Jos potilas on saanut talketamabia hoito-ohjelmana 0,4 mg/kg painon mukaan viikoittain ja saanut riittävän kliinisen vasteen, joka on varmistettu vähintään kahdella peräkkäisellä sairauden arviointikerralla, voidaan harkita siirtymistä hoito-ohjelmaan 0,8 mg/kg painon mukaan joka toinen viikko.

Potilaita pitää neuvoa olemaan terveydenhoitoyksikön läheisyydessä ja potilasta on seurattava sytokiinioireyhtymän ja ICANS-oireyhtymän oireiden ja löydösten havaitsemiseksi 48 tunnin ajan kaikkien nostovaiheeseen kuuluvien Talvey-annosten jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hoidon kesto
Potilaan Talvey-hoitoa jatketaan, kunnes tauti etenee tai ilmaantuu toksisuutta, joka ei ole hyväksyttävissä.

Esilääkitys

Seuraava esilääkitys on annettava sytokiinioireyhtymän riskin vähentämiseksi 1–3 tuntia ennen jokaista nostovaiheen Talvey-annosta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet):

• kortikosteroidia (16 mg deksametasonia suun kautta tai laskimoon tai vastaavaa hoitoa)
• antihistamiinia (50 mg difenhydramiinia suun kautta tai laskimoon tai vastaavaa hoitoa)
• kuumetta alentavaa lääkettä (650–1 000 mg parasetamolia suun kautta tai laskimoon tai vastaavaa hoitoa).

Esilääkitys pitää antaa ennen seuraavia annoksia potilaille, jotka saavat uudelleen nostovaiheen Talvey-annoksia annoksen viivästymisen vuoksi (ks. taulukko 2) tai joille on ilmaantunut sytokiinioireyhtymä (ks. taulukko 3).

Infektioiden estohoito
Ennen Talvey-hoidon aloittamista on harkittava infektioiden ehkäisemiseksi estolääkitystä paikallisen hoitoyksikön toimintaohjeiden mukaisesti.

Annoksen viivästyminen

Jos Talvey-annos viivästyy, hoito pitää aloittaa uudelleen taulukon 2 suositusten mukaisesti ja antoa jatketaan vastaavasti viikoittain tai joka toinen viikko (ks. edellä Annostus). Esilääkitys pitää antaa ennen Talvey-hoidon jatkamista ja potilaita pitää seurata vastaavasti.

Annosmuutokset haittavaikutusten yhteydessä
Annoksen antamista voi olla tarpeen siirtää myöhemmäksi Talvey-valmisteeseen liittyvän toksisuuden hoitamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Suositukset hoidon jatkamiseen Talvey-annoksen myöhemmäksi siirtämisen jälkeen ovat taulukossa 2.

Suositellut toimenpiteet sytokiinioireyhtymän ja ICANS-oireyhtymän hoitoon ovat taulukoissa 3 ja 4. Suositellut annosmuutokset muiden haittavaikutusten yhteydessä ovat taulukossa 6.

Sytokiinioireyhtymä
Sytokiinioireyhtymä pitää tunnistaa kliinisen oirekuvan perusteella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kuumeen, hypoksian ja hypotension muut syyt pitää tutkia ja hoitaa. Jos sytokiinioireyhtymää epäillään, Talvey-hoitoa pitää siirtää, kunnes sytokiinioireyhtymä häviää; sytokiinioireyhtymä hoidetaan taulukon 3 suositusten mukaisesti. Sytokiinioireyhtymään pitää antaa tukihoitoa, joka voi vaikea-asteisen tai henkeä uhkaavan sytokiinioireyhtymän yhteydessä tarkoittaa tehohoitoa. Laboratoriotutkimuksia pitää harkita disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation varalta sekä hematologisten parametrien ja keuhkojen, sydämen, munuaisten ja maksan toiminnan seuraamiseksi.

Neurologinen toksisuus, mukaan lukien ICANS-oireyhtymä
Talvey-hoitoa pitää siirtää neurologisen toksisuuden, mukaan lukien ICANS-oireyhtymän, ensimmäisten oireiden ilmetessä, ja neurologista tutkimusta pitää harkita. Neurologisten oireiden muut syyt pitää sulkea pois. ICANS-oireyhtymään pitää antaa tukihoitoa, joka voi vaikea-asteisen tai henkeä uhkaavan ICANS-oireyhtymän yhteydessä tarkoittaa tehohoitoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). ICANS-oireyhtymän hoitosuositukset ovat tiivistelmänä taulukossa 4.

Muut haittavaikutukset
Suositellut annosmuutokset muiden haittavaikutusten yhteydessä esitetään taulukossa 6.

Erityiset potilasryhmät

Pediatriset potilaat
Ei ole asianmukaista käyttää Talvey-valmistetta pediatrisille potilaille multippelin myelooman hoitoon.

Iäkkäät
Annosta ei ole tarpeen muuttaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annoksen muuttamista ei suositella (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Lievää maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annoksen muuttamista ei suositella (ks. kohta Farmakokinetiikka). Keskivaikeaa ja vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista on vähän tai ei lainkaan tietoja.

Antotapa

Talvey annetaan ihon alle.

Tarvittava Talvey-tilavuus injisoidaan vatsan (suositeltu injektiokohta) ihonalaiskudokseen. Talvey voidaan vaihtoehtoisesti injisoida muiden kohtien (esim. reiden) ihonalaiskudokseen. Jos tarvitaan useita injektioita, Talvey-injektiot pitää antaa vähintään 2 cm:n etäisyydelle toisistaan.

Talvey-valmistetta ei saa injisoida tatuointeihin, arpiin eikä alueille, joiden ihossa on punoitusta, mustelma, aristusta, kovettuma tai joilla iho ei ole ehjä.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen käsittelystä ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Sytokiinioireyhtymä

Talvey-hoitoa saaville potilaille voi ilmaantua sytokiinioireyhtymä, mukaan lukien henkeä uhkaavia tai kuolemaan johtavia reaktioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Sytokiinioireyhtymän kliinisiä oireita ja löydöksiä voivat olla mm. kuume, hypotensio, vilunväreet, hypoksia, päänsärky, takykardia ja kohonneet transaminaasit. Sytokiinioireyhtymän mahdollisesti henkeä uhkaavia komplikaatioita voivat olla sydämen toimintahäiriö, aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymä (ARDS), neurologinen toksisuus, munuaisten ja/tai maksan vajaatoiminta ja disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio (DIC-oireyhtymä).

Talvey-hoito pitää aloittaa hoito-ohjelman nostovaiheen mukaisesti, ja ennen hoito-ohjelman nostovaiheen kutakin Talvey-annosta pitää antaa sytokiinioireyhtymän riskin vähentämiseksi esilääkitys (kortikosteroideja, antihistamiinia ja kuumetta alentavia lääkkeitä). Potilaita pitää seurata vastaavasti valmisteen annon jälkeen. Potilaille, joille on edellisen annoksen jälkeen ilmaantunut sytokiinioireyhtymä, pitää antaa esilääkitys ennen seuraavaa Talvey-annosta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kliinisistä tutkimuksista suljettiin pois tutkittavat, joilla oli jonkin aiemman T-soluja uudelleenkohdentavan hoidon yhteydessä ilmennyt 3. asteen tai vaikeampi sytokiinioireyhtymä. Ei voida sulkea pois, että CAR-T-soluhoidon tai muun T-soluja kytkevän lääkevalmisteen käytössä ilmennyt aiempi vaikea-asteinen sytokiinioireyhtymä saattaa vaikuttaa Talvey-hoidon turvallisuuteen. Hoidon mahdolliset hyödyt pitää arvioida tarkoin neurologisten tapahtumien riskiin nähden, ja Talvey-valmisteen annossa näille potilaille pitää olla tavanomaista varovaisempi.

Potilaita pitää neuvoa hakeutumaan lääkärinhoitoon, jos heille ilmaantuu sytokiinioireyhtymän oireita ja löydöksiä. Potilas pitää heti sytokiinioireyhtymän ensimmäisten merkkien ilmetessä tutkia sairaalahoidon tarpeen suhteen ja tukihoito, tosilitsumabi- ja/tai kortikosteroidihoito pitää aloittaa vaikeusasteen perusteella. Myelooisten kasvutekijöiden, etenkin granulosyytti-makrofagikasvutekijöiden (GM-CSF) käyttöä pitää välttää sytokiinioireyhtymän aikana. Talvey-hoitoa pitää siirtää, kunnes sytokiinioireyhtymä häviää (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Neurologinen toksisuus, mukaan lukien ICANS-oireyhtymä

Talvey-hoidon jälkeen on ilmennyt vakavaa tai henkeä uhkaavaa neurologista toksisuutta, mukaan lukien ICANS-oireyhtymä (Immune Effector Cell-Associated Neurotoxicity Syndrome) (ks. kohta Haittavaikutukset).

Talvey-hoidon jälkeen on esiintynyt ICANS-oireyhtymää, mukaan lukien kuolemaan johtaneita reaktioita. ICANS-oireyhtymä voi alkaa samaan aikaan sytokiinioireyhtymän kanssa, sytokiinioireyhtymän häviämisen jälkeen tai ilman sytokiinioireyhtymää. ICANS-oireyhtymän kliinisiä oireita ja löydöksiä voivat olla mm. sekavuustila, alentunut tajunnantaso, desorientaatio, uneliaisuus, letargia ja bradyfrenia.

Potilaita pitää seurata neurologisen toksisuuden oireiden ja löydösten havaitsemiseksi ja heille on annettava hoitoa viipymättä. Potilaita on neuvottava hakeutumaan lääkärinhoitoon, jos heille ilmaantuu neurologisen toksisuuden, mukaan lukien ICANS-oireyhtymän, oireita ja löydöksiä. Potilaat on tutkittava heti neurologisen toksisuuden, mukaan lukien ICANS-oireyhtymän, ensimmäisten oireiden ilmaantuessa ja heille on annettava tukihoitoa vaikeusasteen mukaisesti. Potilaita, joille on ilmaantunut 2. asteen tai vaikeampiasteinen ICANS-oireyhtymä, pitää seuraavan Talvey-annoksen jälkeen neuvoa olemaan terveydenhoitoyksikön läheisyydessä, ja heitä on seurattava 48 tunnin ajan oireiden ja löydösten havaitsemiseksi.

ICANS-oireyhtymän ja muun neurologisen toksisuuden yhteydessä Talvey-hoitoa on vaikeusasteen perusteella siirrettävä tai hoito on lopetettava, ja taulukossa 4 mainittuja hoitosuosituksia pitää noudattaa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Talketamabin käytöstä potilaille, joilla myelooma on levinnyt keskushermostoon tai joilla on muita kliinisesti oleellisia keskushermoston sairauksia, ei ole tietoja, koska heidät suljettiin pois tutkimuksesta ICANS-oireyhtymän mahdollisen riskin vuoksi.

Potilaita on ICANS-oireyhtymän mahdollisuuden vuoksi neuvottava olemaan ajamatta ajoneuvoa ja käyttämättä koneita hoito-ohjelman nostovaiheen aikana ja 48 tunnin ajan hoito-ohjelman nostovaiheen päättymisen jälkeen sekä silloin, jos ilmaantuu uusia neurologisia oireita, kunnes oireet häviävät (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn).

Neurologisen toksisuuden hoito
Neurologisen toksisuuden, mukaan lukien ICANS-oireyhtymän, ensimmäisten merkkien ilmetessä pitää harkita neurologista tutkimusta. Neurologisten oireiden muut syyt pitää sulkea pois. Talvey-hoitoa pitää siirtää, kunnes haittavaikutus häviää (ks. taulukko 4). Vaikea-asteiseen tai henkeä uhkaavaan neurologiseen toksisuuteen pitää antaa tehohoitoa ja tukihoitoa.

Suun toksisuus

Talvey-hoidon jälkeen on esiintynyt hyvin yleisesti suun toksisuutta, mukaan lukien makuhäiriöitä, suun kuivumista, nielemishäiriöitä ja suutulehdusta (ks. kohta Haittavaikutukset).

Potilaita pitää seurata suun toksisuuden oireiden ja löydösten havaitsemiseksi. Potilaita on neuvottava hakeutumaan lääkärinhoitoon, jos heille ilmaantuu suun toksisuuden oireita tai löydöksiä, ja heille pitää antaa tukihoitoa. Tukihoito voi käsittää syljeneritystä stimuloivia aineita, steroidipurskutteluliuosta tai ravitsemusasiantuntijan konsultoinnin. Talvey-hoito pitää keskeyttää tai valmisteen antovälin pidentämistä pitää harkita (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Ajan mittaan voi ilmetä huomattavaa painon laskua (ks. kohta Haittavaikutukset). Painon muutoksia pitää seurata säännöllisesti hoidon aikana. Kliinisesti merkittävä painon lasku edellyttää jatkotutkimuksia. Talvey-hoito pitää keskeyttää tai valmisteen antovälin pidentämistä pitää harkita (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vakavat infektiot

Talvey-hoitoa saavilla potilailla on raportoitu vakavia infektioita, mukaan lukien henkeä uhkaavia tai kuolemaan johtaneita infektioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita pitää seurata infektion oireiden ja löydösten havaitsemiseksi ennen Talvey-hoitoa ja sen aikana, ja infektiot pitää hoitaa asianmukaisesti. Mikrobilääkkeitä on annettava estolääkityksenä paikallisten ohjeistojen mukaisesti. Talvey-valmistetta ei pidä antaa potilaille, joilla on aktiivinen vakava infektio. Talvey-hoitoa pitää siirtää siten kuin on aiheellista (ks. kohta Annostus ja antotapa). Potilaita pitää kehottaa hakeutumaan lääkäriin, jos heille ilmaantuu infektioon viittaavia oireita tai löydöksiä.

Hypogammaglobulinemia

Talvey-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu hypogammaglobulinemiaa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Immunoglobuliinipitoisuutta pitää seurata Talvey-hoidon aikana. Hypogammaglobulinemiapotilaita hoidettiin laskimoon tai ihon alle annettavalla immunoglobuliinihoidolla. Potilaita pitää hoitaa paikallisten hoitoyksikön ohjeistojen mukaisesti, mukaan lukien infektioita koskevat varotoimet, antibiootti- ja viruslääke-estohoito sekä immunoglobuliinikorvaushoito.

Sytopeniat

Talvey-hoitoa saaneilla potilailla on havaittu hoidonaikaista 3. tai 4. asteen neutropeniaa, kuumeista neutropeniaa ja trombosytopeniaa. Valtaosa sytopenioista ilmeni ensimmäisten 8–10 viikon aikana. Täydellistä verenkuvaa pitää seurata lähtötilanteessa ja säännöllisin väliajoin hoidon aikana. Tukihoitoa pitää antaa paikallisten hoitoyksikön ohjeistojen mukaisesti.

Neutropeenisia potilaita pitää seurata infektion oireiden havaitsemiseksi. Talvey-hoitoa pitää siirtää siten kuin se on aiheellista (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Ihoreaktiot

Talvey-valmiste voi aiheuttaa ihoreaktioita, mukaan lukien ihottumaa, makulopapulaarista ihottumaa, eryteemaa, erytematoottista ihottumaa sekä kynsihäiriöitä (ks. kohta Haittavaikutukset). Ihoreaktioita, mukaan lukien ihottuman pahenemista, pitää seurata, jotta ne voidaan hoitaa varhaisvaiheessa ja jotta ne voidaan hoitaa kortikosteroideilla. 3. asteen tai vaikeampiasteisten tai pahenevien 1. tai 2. asteen ihottumien hoitoon voidaan antaa myös suun kautta otettavia steroideja. Muunlaisissa ihoreaktioissa kuin ihottumissa voidaan harkita annosmuutosta (ks. taulukko 6).

Ihoreaktioiden ja kynsihäiriöiden ilmetessä Talvey-hoitoa pitää siirtää vaikeusasteen perusteella, ja hoitoyksikön ohjeistoja pitää noudattaa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Rokotteet

Immuunivaste rokotteisiin voi olla heikentynyt Talvey-hoidon aikana. Eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla aikaansaadun immunisaation turvallisuutta Talvey-hoidon aikana tai sen jälkeen ei ole tutkittu. Rokottaminen eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla ei ole suositeltavaa vähintään 4 viikkoon ennen hoidon aloittamista, hoidon aikana eikä vähintään 4 viikkoon hoidon jälkeen.
Odottamaton altistus raskauden aikana, ks. kohta Raskaus ja imetys.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / ehkäisy

Naisilta, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää varmistaa raskausstatus ennen Talvey-hoidon aloittamista. Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää käyttää tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 3 kuukauden ajan viimeisen Talvey-annoksen jälkeen (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Talketamabi aiheuttaa sytokiinien vapautumista (ks. kohta Farmakodynamiikka), mikä saattaa suppressoida sytokromi P450 (CYP) ‑entsyymien aktiivisuutta ja siten mahdollisesti lisätä altistusta CYP:n substraateille. Yhteisvaikutusten riski on oletettavasti suurin talketamabin hoito-ohjelman nostovaiheen aloittamisesta siihen saakka, kun ensimmäisestä hoitoannoksesta on kulunut enintään 9 päivää, sekä sytokiinioireyhtymän aikana ja sen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Seuraa potilasta toksisuuden havaitsemiseksi tai sellaisten lääkevalmisteiden pitoisuutta, jotka ovat CYP:n (esim. CYP2C9, CYP2C19, CYP3A4/5, CYP2D6) substraatteja, joiden vähäiset pitoisuusmuutokset voivat johtaa vakaviin haittavaikutuksiin. Samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden, jotka ovat CYP:n (esim. CYP2C9, CYP2C19, CYP3A4/5, CYP2D6) substraatteja, annosta pitää tarvittaessa muuttaa.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / Ehkäisy naisille

Naisilta, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää varmistaa raskausstatus ennen Talvey-hoidon aloittamista.

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää käyttää tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja 3 kuukauden ajan viimeisen Talvey-annoksen jälkeen.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja Talvey-valmisteen käytöstä raskaana oleville naisille eikä eläimiä koskevia tietoja Talvey-valmisteesta raskaudelle aiheutuvan riskin arvioimiseksi. Ihmisen IgG:n tiedetään läpäisevän istukan ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Sen vuoksi talketamabi voi siirtyä äidistä kehittyvään sikiöön. Talvey-valmisteen vaikutuksia kehittyvään sikiöön ei tunneta. Talvey-valmistetta ei suositella raskaana oleville naisille eikä niiden naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi eivätkä käytä ehkäisyä.

Jos Talvey-valmistetta käytetään raskauden aikana, vastasyntyneen immuunivaste rokotteisiin voi olla heikentynyt. Näin ollen vastasyntyneen rokottamista eläviä taudinaiheuttajia sisältävillä rokotteilla, kuten BCG-rokotteella, pitää siirtää 4 viikon ikään saakka.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö talketamabi ihmisen rintamaitoon. Koska Talvey-valmisteen mahdollisia vakavia haittavaikutuksia rintaruokituille vauvoille ei tunneta, potilaiden ei pidä imettää Talvey-hoidon aikana eikä vähintään 3 kuukauteen viimeisen annoksen jälkeen.

Hedelmällisyys

Talketamabin vaikutuksesta hedelmällisyyteen ei ole tietoja. Talketamabin vaikutuksia miesten ja naisten hedelmällisyyteen ei ole selvitetty eläinkokeiden avulla.

Talvey-valmisteella on huomattava vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Talvey-hoitoa saavilla potilailla on ICANS-oireyhtymän mahdollisuuden vuoksi alentuneen tajunnantason riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Potilaita pitää neuvoa välttämään ajoneuvon ajamista ja koneiden käyttämistä hoito-ohjelman nostovaiheen aikana ja 48 tunnin ajan hoito-ohjelman nostovaiheen päättymisen jälkeen (ks. kohta Annostus ja antotapa) sekä silloin, jos ilmaantuu uusia neurologisia oireita, kunnes oireet häviävät.

Turvallisuusprofiilin tiivistelmä

Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat sytokiinioireyhtymä (77 %), makuhäiriö (72 %), hypogammaglobulinemia (67 %), kynsien häiriö (56 %), luuston ja lihasten kipu (48 %), anemia (47 %), ihohäiriö (43 %), uupumus (43 %), painon lasku (40 %), ihottuma (39 %), suun kuivuminen (36 %), neutropenia (35 %), kuume (33 %), kseroosi (32 %), trombosytopenia (30 %), ylähengitysteiden infektio (29 %), lymfopenia (27 %), nielemishäiriö (24 %), ripuli (25 %), kutina (23 %), yskä (23 %), kipu (22 %), heikentynyt ruokahalu (22 %) ja päänsärky (20 %).

Potilailla raportoituja vakavia haittavaikutuksia olivat sytokiinioireyhtymä (13 %), kuume (5 %), ICANS-oireyhtymä (3,8 %), sepsis (3,8 %), COVID-19-koronavirusinfektio (3,2 %), bakteeri-infektio (2,4 %), keuhkokuume (2,4 %), virusinfektio (2,4 %), neutropenia (2,1 %) ja kipu (2,1 %).

Yleisimmät hoidon lopettamiseen johtaneet haittavaikutukset olivat ICANS-oireyhtymä (1,1 %) ja painon lasku (0,9 %).

Haittavaikutustaulukko

Talvey-valmisteen turvallisuutta arvioitiin MonumenTAL-1-tutkimuksessa 339:llä relapsoitunutta tai hoitoon reagoimatonta multippelia myeloomaa sairastavalla aikuispotilaalla. Mukana oli potilaita, jotka saivat Talvey-hoitoa suositeltuna hoito-ohjelmana ilman aiempaa T-soluja uudelleenkohdentavaa hoitoa sekä potilaita, jotka olivat saaneet aiemmin tällaista hoitoa. Hoidon keston mediaani oli 7,4 (vaihteluväli: 0,0–32,9) kuukautta.

Taulukossa 7 esitetään yhteenveto Talvey-hoitoa saaneilla potilailla raportoiduista haittavaikutuksista. Talvey-valmisteen turvallisuutta arvioitiin myös koko hoitoa saaneessa potilasjoukossa (N = 501), eikä muita haittavaikutuksia tunnistettu.

Kliinisten tutkimusten aikana havaitut haittavaikutukset luetellaan jäljempänä esiintyvyysluokittain. Esiintyvyysluokat määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Sytokiinioireyhtymä
Sytokiinioireyhtymää esiintyi MonumenTAL-1-tutkimuksessa (N = 339) 77 %:lla potilaista. Valtaosa oli 1. tai 2. asteen tapahtumia, ja 3. asteen tapahtumia ilmaantui 1,5 %:lle potilaista. Kolmellekymmenelleyhdelle prosentille (31 %) potilaista ilmaantui useampi kuin yksi sytokiinioireyhtymätapahtuma. Valtaosa tapahtumista ilmaantui hoito-ohjelman nostovaiheen aikana annoksen 0,01 mg/kg (29 %), 0,06 mg/kg (44 %), 0,3 mg/kg (hoitoa joka toinen viikko saaneet potilaat; 33 %) tai ensimmäisen hoitoannoksen (0,4 mg/kg [30 %] tai 0,8 mg/kg [12 %]) yhteydessä. Alle 4 % sytokiinioireyhtymätapahtumista ilmaantui 5. viikolla tai sen jälkeen; kaikki olivat 1. asteen tapahtumia. Sytokiinioireyhtymän ilmaantumiseen kuluneen ajan mediaani oli 27 tuntia viimeisestä annoksesta; 91 % tapahtumista ilmaantui 48 tunnin kuluessa viimeisestä annoksesta ja kestoajan mediaani oli 17 tuntia. Sytokiinioireyhtymän hoitoon käytettiin tosilitsumabia (39 %), kortikosteroideja (5 %) ja tosilitsumabin ja kortikosteroidien yhdistelmää (3,5 %). Sytokiinioireyhtymän kliinisiä oireita ja löydöksiä voivat olla mm. kuume (76 %), hypotensio (15 %), vilunväreet (12 %), hypoksia (7 %), päänsärky (4,7 %), takykardia (5 %) ja kohonneet transaminaasit (aspartaattiaminotransferaasi [1,5 %] ja alaniiniaminotransferaasi [0,9 %]).

Neurologinen toksisuus
Neurologiseen toksisuuteen liittyviä tapahtumia raportoitiin MonumenTAL-1-tutkimuksessa (N = 339) 29 %:lla Talvey-hoitoa saaneista potilaista. Neurologiseen toksisuuteen liittyneiden tapahtumien vaikeusaste oli 1. aste (17 %), 2. aste (11 %), 3. aste (2,3 %) tai 4. aste (0,3 %). Yleisimmin raportoitu neurologiseen toksisuuteen liittynyt tapahtuma oli päänsärky (9 %).

Tietoja ICANS-oireyhtymästä kerättiin vain MonumenTAL-1-tutkimuksen 2. vaiheessa. ICANS-oireyhtymä ilmaantui 9,8 %:lle (n = 26) 2. vaiheen 265 potilaasta. Valtaosa oli 1. tai 2. asteen tapahtumia, ja 3. ja 4. asteen tapahtumia ilmaantui 2,3 %:lle potilaista. ICANS-oireyhtymän yleisimmät kliiniset ilmenemismuodot olivat sekavuustila (3,8 %), desorientaatio (1,9 %), uneliaisuus (1,9 %) ja alentunut tajunnantaso (1,9 %). Kuusikymmentäkahdeksan prosenttia (68 %) esiintyi samanaikaisesti sytokiinioireyhtymän kanssa (sen aikana tai 7 päivän kuluessa sytokiinioireyhtymän häviämisestä). Kolmelle prosentille (3 %) potilaista ilmaantui useampi kuin yksi ICANS-tapahtuma. MonumenTAL-1-tutkimuksessa raportoitiin lisäksi yksi kuolemaan johtanut ICANS-tapahtuma. Valtaosalle potilaista ICANS-oireyhtymä ilmaantui hoito-ohjelman nostovaiheen aikana annoksen 0,01 mg/kg, 0,06 mg/kg tai ensimmäisen hoitoannoksen (0,4 mg/kg ja 0,8 mg/kg) jälkeen (3 %:lla kunkin jälkeen). ICANS-oireyhtymän ilmaantumiseen kuluneen ajan mediaani oli 28 tuntia viimeisestä annoksesta; 68 % tapahtumista ilmaantui 48 tunnin kuluessa viimeisestä annoksesta, 32 % tapahtumista ilmaantui 48 tunnin kuluttua, ja ICANS-oireyhtymän kestoajan mediaani oli 9 tuntia.

Suun toksisuus
MonumenTAL-1-tutkimuksessa (N = 339) 78 %:lla potilaista oli 1. tai 2. asteen tapahtumia, ja 3. asteen tapahtumia ilmaantui 2 %:lle potilaista. Suun toksisuuteen liittyvät tapahtumat sisälsivät makuhäiriöitä, suun kuivumista, nielemishäiriöitä ja suutulehduksia.

Vakavat infektiot
3. tai 4. asteen infektioita ilmaantui MonumenTAL-1-tutkimuksessa (N = 339) 19 %:lle potilaista; kuolemaan johtaneita infektioita ilmaantui 1,5 %:lle potilaista, ja niitä olivat COVID-19-koronavirusinfektioperäinen keuhkokuume, sienisepsis, infektio ja septinen sokki. Yleisimmin (≥ 2 %) raportoitu 3. tai 4. asteen infektio oli keuhkokuume. Kuumeista neutropeniaa havaittiin 1 %:lla potilaista, ja 1,2 %:lla oli vakava kuumeinen neutropenia. Ohjeet seurantaan ja hoitoon, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Hypogammaglobulinemia
Hypogammaglobulinemiaan sopivia lähtötilanteen jälkeisiä IgG-arvoja alle 500 mg/dl on raportoitu 64 %:lla potilaista, jotka saivat talketamabia viikoittaisina annoksina 0,4 mg/kg, 66 %:lla potilaista, jotka saivat joka toinen viikko annoksen 0,8 mg/kg, ja 71 %:lla potilaista, jotka olivat saaneet aiemmin T-soluja uudelleenkohdentavaa hoitoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ihoreaktiot
MonumenTAL-1-tutkimuksessa (N = 339) valtaosa ihottumatapauksista oli 1. tai 2. asteen tapahtumia, ja 3. asteen tapahtumia ilmaantui 3,5 %:lle potilaista. Ensimmäisestä hoitoannoksesta ihottuman ilmaantumiseen kuluneen ajan mediaani oli 22 päivää. Valtaosa muusta kuin ihottumaa koskevasta ihotoksisuudesta oli vaikeusasteeltaan 1. tai 2. aste, ja 3. asteen kutinaa ilmaantui 0,3 %:lle potilaista. Kynsien häiriöitä ilmaantui 56 %:lle potilaista ja ne olivat vaikeusasteeltaan 1. tai 2. aste. Hoito-ohjeet, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet ja löydökset

Talketamabin suurinta siedettyä annosta ei ole määritetty. Kliinisissä tutkimuksissa annetut annokset ovat olleet enimmillään 1,2 mg/kg kerran joka toinen viikko ja 1,6 mg/kg kerran kuukaudessa.

Hoito

Yliannoksen yhteydessä potilasta pitää seurata haittavaikutusten oireiden ja löydösten havaitsemiseksi, ja oireiden asianmukainen hoito pitää aloittaa välittömästi.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut monoklonaaliset vasta-aineet ja vasta-ainekonjugoidut lääkkeet, ATC-koodi: L01FX29

Vaikutusmekanismi

Talketamabi on kaksoisspesifinen IgG4-PAA (immunoglobuliini G4 proliini, alaniini, alaniini) ‑vasta-aine, joka kohdentuu GPRC5D-reseptoriin ja T-solujen pinnalla olevaan CD3‑reseptoriin.

Talketamabi edistää lisääntynyttä T-soluvälitteistä sytotoksisuutta rekrytoimalla CD3:a ilmentäviä T‑soluja GPRC5D:tä ilmentävien solujen yhteyteen. Tämä johtaa T-solujen aktivoitumiseen ja indusoi sen jälkeisen GPRC5D:tä ilmentävien solujen hajoamisen, joka tapahtuu erittyneen perforiinin sekä sytotoksisten T-solujen sekretorisiin vesikkeleihin varastoituneiden eri grantsyymien välityksellä. GPRC5D:n plasmasolujen pinnalla ilmentymisen perusteella, minkä on havaittu olevan minimaalista tai olematonta B‑solujen ja B-solujen esiasteiden pinnalla, talketamabi kohdentuu etenkin multippeli myelooma ‑soluihin.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Ensimmäisen talketamabihoitokuukauden kuluessa havaittiin T-solujen aktivaatio ja uudelleenjakautuminen sekä seerumin sytokiinien induktio.

Kliininen teho ja turvallisuus

Talvey-monoterapian tehoa arvioitiin relapsoitunutta tai hoitoon reagoimatonta multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla yhden hoitoryhmän avoimessa monikeskustutkimuksessa (MonumenTAL-1). Tutkimuksessa oli mukana potilaita, jotka olivat aiemmin saaneet vähintään kolmea hoitoa, mukaan lukien jotakin proteasomin estäjää, jotakin immunomodulatiivista ainetta ja jotakin CD38:n monoklonaalista vasta-ainetta. Tutkimukseen ei otettu mukaan potilaita, joita koski jokin seuraavista: saanut edeltäneiden 3 kuukauden aikana T-soluja uudelleenkohdentavaa hoitoa, aiempi mihin tahansa T-soluja uudelleenkohdentavaan hoitoon liittynyt 3. asteen tai vaikeampiasteinen sytokiinioireyhtymä, allogeeninen kantasolusiirto edeltäneiden 6 kuukauden aikana, autologinen kantasolusiirto edeltäneiden 3 kuukauden aikana, aivohalvaus tai kouristuskohtaus edeltäneiden 6 kuukauden aikana, multippelin myelooman leviäminen keskushermostoon tai kliinisiä oireita aivokalvoihin leviämisestä, plasmasoluleukemia, POEMS-oireyhtymä, primaari kevytketjuamyloidoosi ja aktiivinen tai dokumentoitu aiempi autoimmuunisairaus, lukuun ottamatta vitiligoa, parantunutta lapsuusiän atooppista dermatiittia ja aiempaa Basedowin tautia, joka oli kliinisten oireiden ja laboratoriokokeiden perusteella eutyreoottinen.
Potilaat saivat hoito-ohjelman ensimmäisellä hoitoviikolla annettujen kahden nostovaiheen annoksen (0,01 ja 0,06 mg/kg) jälkeen 0,4 mg/kg Talvey-valmistetta ihon alle viikoittain tai hoito-ohjelman kolmen nostovaiheen annoksen (0,01, 0,06 ja 0,3 mg/kg) jälkeen 0,8 mg/kg Talvey-valmistetta ihon alle joka toinen viikko, kunnes sairaus eteni tai ilmaantui toksisuutta, joka ei ollut hyväksyttävissä. Potilaat olivat sairaalassa seurannassa vähintään 48 tuntia Talvey-hoito-ohjelman nostovaiheen kunkin annoksen jälkeen.

Niillä 143:lla Talvey-hoitoa annoksina 0,4 mg/kg viikoittain saaneilla potilailla, jotka eivät olleet aiemmin altistuneet T-soluja uudelleenkohdentavalle hoidolle, iän mediaani oli 67 (vaihteluväli: 46–86) vuotta; 55 % oli miehiä, 90 % oli valkoihoisia ja 8 % oli mustaihoisia tai afroamerikkalaisia. Potilaiden saamien aiempien hoitojen lukumäärän mediaani oli 5 (vaihteluväli: 2–13), ja 78 % potilaista oli saanut aiemmin autologisen kantasolusiirron. Yhdeksänkymmentäneljä prosenttia (94 %) potilaista oli reagoimattomia viimeisimpään hoitoon, ja 74 % oli reagoimattomia proteasomin estäjään, immunomodulatiiviseen aineeseen ja CD38:n vasta-aineeseen. Niistä 132 potilaasta, joista oli lähtötilanteesta sytogeneettisiä tietoja saatavissa, 31 %:lla potilaista oli suuren riskin sytogeneettisiä tekijöitä eli todettu t(4:14), t(14:16) ja/tai del(17p). Kahdellakymmenelläkolmella prosentilla (23 %) potilaista oli ekstramedullaarisia plasmasytoomia.

Niillä 145:llä Talvey-hoitoa annoksina 0,8 mg/kg joka toinen viikko saaneilla potilailla, jotka eivät olleet aiemmin altistuneet T-soluja uudelleenkohdentavalle hoidolle, iän mediaani oli 67 (vaihteluväli: 38–84) vuotta; 57 % oli miehiä, 86 % oli valkoihoisia ja 6 % oli mustaihoisia tai afroamerikkalaisia. Potilaiden saamien aiempien hoitojen lukumäärän mediaani oli 5 (vaihteluväli: 2–17), ja 79 % potilaista oli saanut aiemmin autologisen kantasolusiirron. Yhdeksänkymmentäneljä prosenttia (94 %) potilaista oli reagoimattomia viimeisimpään hoitoon, ja 69 % oli reagoimattomia proteasomin estäjään, immunomodulatiiviseen aineeseen ja CD38:n vasta-aineeseen. Niistä 128 potilaasta, joista oli lähtötilanteesta sytogeneettisiä tietoja saatavissa, 29 %:lla potilaista oli suuren riskin sytogeneettisiä tekijöitä eli todettu t(4:14), t(14:16) ja/tai del(17p). Kahdellakymmenelläkuudella prosentilla (26 %) potilaista oli ekstramedullaarisia plasmasytoomia.

Tehoa koskevat tulokset perustuvat kokonaisvastelukuun, joka perustuu riippumattoman arviointikomitean (Independent Review Committee) IMWG-kriteerien mukaisesti tekemään arviointiin. Seurannan keston mediaani potilailla, jotka saivat Talvey-annoksia 0,4 mg/kg viikoittain, oli 18,8 kuukautta; arviolta 51,5 %:lla vasteen saaneista vaste säilyi vähintään 9 kuukautta.

Seurannan keston mediaani potilailla, jotka saivat Talvey-annoksia 0,8 mg/kg joka toinen viikko, oli 12,7 kuukautta; arviolta 76,3 %:lla vasteen saaneista vaste säilyi vähintään 9 kuukautta.

Kokonaisvastelukua koskevat tulokset olivat yhdenmukaiset kaikissa ennalta määritellyissä alaryhmissä, mukaan lukien aiempien hoitolinjojen lukumäärä, reagoimattomuus aiempaan hoitoon ja lähtötilanteen sytogeneettinen riski.

Immunogeenisuus

MonumenTAL-1-tutkimuksessa 328 potilaalta, jotka saivat talketamabimonoterapiaa annoksina 0,4 mg/kg viikoittain tai 0,8 mg/kg joka toinen viikko ihon alle ja jotka olivat tai eivät olleet aiemmin saaneet T-soluja uudelleenkohdentavaa hoitoa, tutkittiin talketamabin vasta-aineet. Annoksina 0,4 mg/kg viikoittain tai 0,8 mg/kg joka toinen viikko annetun hoidon jälkeen 328 potilaasta 106 potilaalle (32,3 %) kehittyi talketamabin vasta-aineita. Tutkittavia, joilla oli talketamabin vasta-aineita, oli vähän eikä neutraloivista talketamabin vasta-aineista ole tietoja, joten neutraloivien talketamabin vasta-aineiden vaikutuksesta kliinisiin parametreihin ei voitu tehdä varmoja päätelmiä.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Talvey-valmisteen käytöstä multippelin myelooman hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Tämä lääkevalmiste on saanut ns. ehdollisen myyntiluvan. Se tarkoittaa, että lääkevalmisteesta odotetaan uutta tietoa. Euroopan lääkevirasto arvioi vähintään kerran vuodessa tätä lääkevalmistetta koskevat uudet tiedot, ja tarvittaessa tämä valmisteyhteenveto päivitetään.

Annos 0,4 mg/kg viikoittain

Ihon alle annetun talketamabin farmakokinetiikka oli suunnilleen suhteessa annokseen annosvälillä 0,005–0,8 mg/kg viikoittain (0,0125–2-kertainen verrattuna suositeltuun annokseen 0,4 mg/kg viikoittain). Keskimääräinen kertymissuhde 1. ja 7. viikoittaisen talketamabiannoksen 0,4 mg/kg välillä oli C_max-arvon osalta 3,9-kertainen ja AUC_tau-arvon osalta 4,5-kertainen.

Talketamabin farmakokineettiset parametrit 1. ja 7. suositellun viikoittaisen annoksen 0,4 mg/kg jälkeen esitetään taulukossa 10.

Annos 0,8 mg/kg joka toinen viikko

Ihon alle annetun talketamabin farmakokinetiikka oli suunnilleen suhteessa annokseen annosvälillä 0,8 mg/kg–1,2 mg/kg joka toinen viikko (1,0–1,5-kertainen verrattuna suositeltuun annokseen 0,8 mg/kg joka toinen viikko). Keskimääräinen kertymissuhde 1. ja 5. joka toinen viikko annettavan talketamabiannoksen 0,8 mg/kg välillä oli C_max-arvon osalta 2,3-kertainen ja AUC_tau-arvon osalta 2,2‑kertainen.

Talketamabin farmakokineettiset parametrit 1. ja 5. suositellun joka toinen viikko annettavan ylläpitoannoksen 0,8 mg/kg jälkeen esitetään taulukossa 11.

Imeytyminen

Populaatiofarmakokineettisen mallin perusteella talketamabin biologisen hyötyosuuden tyypillinen arvo oli 62 % annettaessa valmiste ihon alle verrattuna laskimoon tapahtuvaan antoon.

Viikoittaisilla annoksilla 0,4 mg/kg toteutettavassa hoito-ohjelmassa talketamabin T_max-arvon mediaani oli 1. hoitoannoksen jälkeen 3 (1–8) vuorokautta ja 7. hoitoannoksen jälkeen 2 (1–6) vuorokautta.

Joka toinen viikko annettavilla annoksilla 0,8 mg/kg toteutettavassa hoito-ohjelmassa talketamabin T_max-arvon mediaani oli 1. hoitoannoksen jälkeen 3 (2–14) vuorokautta ja 5. hoitoannoksen jälkeen 3 (1–8) vuorokautta.

Jakautuminen

Populaatiofarmakokineettisen mallin perusteella jakautumistilavuuden tyypillinen arvo oli keskustilassa 4,3 l (22 % CV [variaatiokerroin]) ja ääreistilassa 5,8 l (83 % CV).

Eliminaatio

Talketamabilla todettiin sekä lineaarinen ajasta riippumaton että ajasta riippuvainen puhdistuma. Populaatiofarmakokineettisen mallin ja ihon alle annettuja annoksia saaneiden tutkittavien (N = 392) post hoc ‑parametrien perusteella kokonaispuhdistuman mediaani on hoidon alussa 1,64 l/vrk ja vakaassa tilassa 0,80 l/vrk. Ajasta riippuvainen puhdistuma muodostaa hoidon alussa 48,8 % kokonaispuhdistumasta ja sitten vähenee eksponentiaalisesti ollen noin viikolla 16 < 5 %. Pitoisuus-aikaprofiili saavuttaisi viikolla 16 sekä annoksia 0,4 mg/kg viikoittain että 0,8 mg/kg joka toinen viikko käytettäessä 90 % vakaan tilan pitoisuudesta. Terminaalisen vaiheen puoliintumisajan mediaani oli hoidon alussa 7,56 vuorokautta ja vakaassa tilassa 12,2 vuorokautta.

Erityiset potilasryhmät

Farmakokineettinen analyysi käsittää 86 % valkoihoisia (n = 424), 9 % mustaihoisia (n = 43), 2,2 % aasialaisia (n = 11) ja 2,8 % muita (n = 14). Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella etnisellä taustalla, sukupuolella ja ruumiinpainolla (vaihteluväli: 40–143 kg) ei ollut kliinisesti merkittäviä vaikutuksia talketamabin farmakokinetiikkaan.

Pediatriset potilaat

Talvey-valmisteen farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu 17-vuotiailla ja nuoremmilla pediatrisilla potilailla.

Iäkkäät

Populaatiofarmakokineettisten analyysien tulokset osoittavat, että ikä (33–86 vuotta) ei vaikuttanut talketamabin farmakokinetiikkaan. Iältään ≥ 85-vuotiaista potilaista oli vain vähän tietoja saatavissa (ks. taulukko 12).

Munuaisten vajaatoiminta

Talketamabilla ei ole tehty varsinaisia tutkimuksia munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Populaatiofarmakokineettisten analyysien tulokset osoittavat, etteivät lievä munuaisten vajaatoiminta (60 ml/min/ ≤ absoluuttinen glomerulusten suodatusnopeus (GFR) < 90 ml/min/) tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (30 ml/min/ ≤ absoluuttinen GFR < 60 ml/min/) vaikuttaneet merkittävästi talketamabin farmakokinetiikkaan. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole tietoja saatavissa.

Maksan vajaatoiminta

Talketamabilla ei ole tehty varsinaisia tutkimuksia maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Populaatiofarmakokineettisten analyysien tulokset perustuvat NCI-luokitukseen ja osoittavat, että lievä maksan vajaatoiminta (kokonaisbilirubiinipitoisuus > 1–1,5 kertaa normaali yläraja (upper limit of normal, ULN) ja aspartaattiaminotransferaasipitoisuus (ASAT) mikä tahansa tai kokonaisbilirubiinipitoisuus ≤ ULN ja ASAT > ULN) ei vaikuttanut merkittävästi talketamabin farmakokinetiikkaan. Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista on vähän (n = 2) tietoja saatavissa, kun taas vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole lainkaan tietoja saatavissa.

Talketamabi oli hyvin siedetty jaavanmakakeilla tehdyissä yleisissä toksisuustutkimuksissa, mutta näissä tutkimuksissa normaaleista terveistä apinoista saadut tulokset ovat rajallisesti sovellettavissa multippelia myeloomaa sairastaviin potilaisiin.

Karsinogeenisuus ja mutageenisuus

Talketamabin karsinogeenisuuden tai genotoksisuuden arvioimiseksi ei ole tehty eläinkokeita.

Lisääntymistoksikologia ja hedelmällisyys

Talketamabin lisääntymiseen ja sikiön kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi ei ole tehty eläinkokeita. Talketamabin hedelmällisyyteen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi ei ole tehty tutkimuksia.

EDTA-dinatriumsuoladihydraatti (E385)
Väkevä etikkahappo (E260)
Polysorbaatti 20 (E432)
Natriumasetaattitrihydraatti (E262)
Sakkaroosi (E473)
Injektionesteisiin käytettävä vesi

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Avaamaton injektiopullo

2 vuotta

Käyttöön valmisteltu ruisku

Kemialliseksi ja fysikaaliseksi käytönaikaiseksi säilyvyydeksi on osoitettu enintään 24 tuntia 2–8 °C:ssa, minkä jälkeen enintään 24 tuntia 15–30 °C:n lämpötilassa.

Mikrobiologiselta kannalta valmiste pitää käyttää heti. Jos valmistetta ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja ‑olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla eivätkä saa tavallisesti ylittää 24 tuntia 2–8 °C:ssa, ellei käyttöön valmistamista ole tehty kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa. Hävitä käyttöön valmisteltu ruisku, jos sitä on säilytetty jääkaapissa yli 24 tuntia tai se on ollut vallitsevassa lämpötilassa yli 24 tuntia.

Käyttöön valmisteltu ruisku pitää säilyttää valolta suojattuna.

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).
Ei saa jäätyä.
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TALVEY injektioneste, liuos
2 mg/ml (L:ei) 1 kpl (1,5 ml) (515,06 €)
40 mg/ml (L:ei) 1 kpl (1 ml) (5997,36 €)

PF-selosteen tieto

Talvey 2 mg/ml injektioneste, liuos
1,5 ml injektionestettä, liuosta, tyypin 1 lasista valmistetussa injektiopullossa, jossa on elastomeeritulppa ja alumiinisinetti sekä vaaleanvihreä irti napsautettava (flip-off) korkki ja joka sisältää 3 mg talketamabia.

Pakkauskoko 1 injektiopullo.

Talvey 40 mg/ml injektioneste, liuos
1 ml injektionestettä, liuosta, tyypin 1 lasista valmistetussa injektiopullossa, jossa on elastomeeritulppa ja alumiinisinetti sekä violetti irti napsautettava (flip-off) korkki ja joka sisältää 40 mg talketamabia.

Pakkauskoko 1 injektiopullo.

Valmisteen kuvaus:

Liuos on väritöntä tai vaaleankeltaista ja sen pH on 5,2 ja osmolaliteetti on 287–290 mosm/kg.

Talvey-injektiopullot sisältävät käyttövalmista injektionestettä, liuosta, jota ei tarvitse laimentaa ennen käyttöä.

Hoitoannosta varten ei saa yhdistää eri pitoisuuden sisältäviä Talvey-injektiopulloja.

Talvey-valmisteen käyttöön valmistelussa ja annossa pitää noudattaa aseptista tekniikkaa.

Talvey-valmisteen valmistelu

• Katso Talvey-valmisteen valmistelua koskevia seuraavia viitetaulukkoja.
• Määritä taulukon 13 mukaan potilaan todelliseen painoon perustuva kokonaisannos, injektiotilavuus ja tarvittavien injektiopullojen lukumäärä annosta 0,01 mg/kg varten käytettäessä Talvey 2 mg/ml injektiopulloa.

• Määritä taulukon 14 mukaan potilaan todelliseen painoon perustuva kokonaisannos, injektiotilavuus ja tarvittavien injektiopullojen lukumäärä annosta 0,06 mg/kg varten käytettäessä Talvey 2 mg/ml injektiopulloa.

• Määritä taulukon 15 mukaan potilaan todelliseen painoon perustuva kokonaisannos, injektiotilavuus ja tarvittavien injektiopullojen lukumäärä annosta 0,4 mg/kg varten käytettäessä Talvey 40 mg/ml injektiopulloa.

• Määritä taulukon 16 mukaan potilaan todelliseen painoon perustuva kokonaisannos, injektiotilavuus ja tarvittavien injektiopullojen lukumäärä annosta 0,8 mg/kg varten käytettäessä TALVEY 40 mg/ml injektiopulloa.

• Tarkista, että Talvey-injektioneste, liuos, on väritöntä tai vaaleankeltaista. Älä käytä liuosta, jos se on värjäytynyttä, sameaa tai jos siinä on vierashiukkasia.
• Ota sopivan vahvuuden sisältävä Talvey-injektiopullo jääkaappisäilytyksestä (2–8 °C) ja anna sen lämmetä vallitsevaan lämpötilaan (15–30 °C) vähintään 15 minuutin ajan. Älä lämmitä Talvey-injektiopulloa millään muulla tavoin.
• Sekoita lämmennyttä injektiopulloa pyörittelemällä sitä varovasti noin 10 sekuntia. Ei saa ravistaa.
• Vedä tarvittava Talvey-injektiotilavuus injektiopullo(i)sta sopivankokoiseen ruiskuun käyttämällä siirtoneulaa.
  • Injektiotilavuus ei saa ylittää 2,0 ml:aa. Jos annos edellyttää yli 2,0 ml:n tilavuutta, jaa se tasaisesti useaan ruiskuun.
• Talvey-valmiste on yhteensopiva ruostumattomasta teräksestä valmistettujen injektioneulojen sekä polypropeeni- ja polykarbonaattiruiskujen materiaalin kanssa.
• Vaihda siirtoneula sopivankokoiseen injektioneulaan.
• Jos käyttöön valmisteltua ruiskua säilytetään jääkaapissa, anna liuoksen lämmetä vallitsevaan lämpötilaan ennen antoa.
• Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TALVEY injektioneste, liuos
2 mg/ml 1 kpl
40 mg/ml 1 kpl

• Ei korvausta.

L01FX29

24.06.2024