BUDENOFALK rektaalivaahto 2 mg/annos

Yksi 1,2 g annos vaahtoa sisältää 2 mg budesonidia

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan
Yksi suihkaus Budenofalk 2 mg/annos rektaalivaahtoa sisältää 600,3 mg propyleeniglykolia, 8,4 mg setyylialkoholia ja 15,1 mg setostearyylialkoholia (emulgoivan vahan ainesosa). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Rektaalivaahto, painepakkaus

Peräsuoleen ja sigmasuoleen rajoittuvan aktiivisen ulseratiivisen koliitin hoito.

Annostus

Yli 18-vuotiaat aikuiset
Yksi 2 mg budesonidia sisältävä suihkaus vuorokaudessa.

Pediatriset potilaat
Budenofalk 2 mg rektaalivaahtoa ei pidä käyttää lasten hoitoon, sillä sen käytöstä ei ole riittävästi kokemusta tässä ikäryhmässä.

Antotapa

Budenofalk 2 mg rektaalivaahto voidaan annostella joko aamuin tai illoin.

Pakkaukseen kiinnitetään asetin, ja sitä ravistellaan noin 15 sekunnin ajan. Tämän jälkeen asetin työnnetään niin pitkälle peräsuoleen kuin se mukavasti menee. Huomaa, että annoksen antaminen riittävän tarkasti onnistuu vain, kun pakkaus on mahdollisimman pystysuorassa asennossa pumpun kupoliosa alaspäin. Budenofalk 2 mg rektaalivaahto annostellaan painamalla pumpun kupoliosa kokonaan pohjaan ja päästämällä se hyvin hitaasti vapaaksi. Annostelun jälkeen asetin jätetään paikoilleen 10–15 sekunnin ajaksi ja poistetaan sitten peräsuolesta.

Parhaat tulokset saavutetaan, kun suoli tyhjennetään ennen Budenofalk 2 mg rektaalivaahdon ottamista.

Hoidon kesto

Hoitava lääkäri päättää hoidon keston. Akuutti pahenemisvaihe lievittyy yleensä 6–8 viikossa. Tämän ajanjakson jälkeen Budenofalk 2 mg rektaalivaahtoa ei pidä käyttää.

Budenofalk 2 mg rektaalivaahtoa ei saa käyttää potilaille, joilla on:

• yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille,
• maksakirroosi.

Budenofalk 2 mg rektaalivaahtoa käytettäessä systeemiset steroidipitoisuudet ovat pienemmät kuin tavanomaisessa suun kautta otettavassa systeemisessä glukokortikoidihoidossa. Siirtyminen toisesta glukokortikoidihoidosta saattaa johtaa oireiden uusiutumiseen johtuen systeemisen steroidipitoisuuden muutoksesta.

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on tuberkuloosi, hypertensio, diabetes, osteoporoosi, peptinen haavauma, glaukooma tai kaihi tai hänen suvussaan esiintyy diabetesta tai glaukoomaa tai jos hänellä on jokin muu sairaus, johon glukokortikoidit voivat vaikuttaa haitallisesti.

Glukokortikoidit voivat aiheuttaa systeemisiä vaikutuksia etenkin, jos niitä käytetään pitkäaikaisesti suurina annoksina. Näitä vaikutuksia voivat olla esim. Cushingin oireyhtymä, lisämunuaistoiminnan lamaantuminen, kasvun hidastuminen, luuntiheyden pieneneminen, kaihi, glaukooma ja monenlaiset psyykeen/käyttäytymiseen kohdistuvat vaikutukset (ks. kohta Haittavaikutukset).

Infektiot
Tulehdusvasteen ja immuunitoiminnan heikentyminen altistaa henkilön infektioille ja pahentaa niiden vaikeusastetta. Bakteeri-, sieni-, ameeba- ja virusinfektioiden mahdollisen pahenemisen riskiä glukokortikoidihoidon aikana on punnittava tarkoin. Kliininen kuva voi usein olla epätyypillinen, ja vakavien infektioiden kuten septikemian ja tuberkuloosin oireet saattavat peittyä, jolloin sairaus saatetaan todeta vasta pitkälle edenneessä vaiheessa.

Vesirokko
Vesirokko antaa aihetta erityiseen huoleen, sillä tämä normaalisti lievä sairaus voi immuunipuutteisilla potilailla johtaa kuolemaan. Jos on epävarmaa, onko potilas sairastanut aiemmin vesirokon, häntä on neuvottava välttämään lähikontaktia vesirokko- ja vyöruusupotilaiden kanssa. Potilasta on myös kehotettava ottamaan pian yhteys lääkäriin, jos altistus kuitenkin tapahtuu. Jos kyseessä on lapsi, edellä mainitut tiedot annetaan vanhemmille. Passiivinen immunisaatio varicella zoster -immunoglobuliinilla on tarpeen, jos potilas, joka ei ole immuuni kyseiselle virukselle, altistuu sille systeemisen glukokortikoidihoidon aikana tai 3 kk kuluessa hoidon päättymisestä.
Immunoglobuliini annetaan 10 päivän kuluessa vesirokkoaltistuksesta. Jos vesirokkodiagnoosi vahvistuu, sairaus vaatii ripeästi erikoistason hoitoa. Glukokortikoidien käyttöä ei pidä lopettaa, ja annosta on ehkä suurennettava.

Tuhkarokko
Jos immuunipuutteinen potilas altistuu tuhkarokolle, hänelle tulee antaa mahdollisimman pian altistuksen jälkeen normaalia immunoglobuliinia, jos suinkin mahdollista.

Rokotteet
Eläviä rokotteita ei saa antaa pitkäaikaisen glukokortikoidihoidon aikana. Muilla rokotteilla saavutettava vasta-ainevaste voi olla tavallista heikompi.

Maksan vajaatoimintapotilaat
Pitkälle edenneestä primaarisesta biliaarisesta sappitietulehduksesta ja maksakirroosista saatujen kokemusten perusteella voidaan olettaa, että budesonidin systeeminen hyötyosuus suurenee kaikilla potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta. Potilailla, joilla oli maksasairaus mutta ei maksakirroosia, 9 mg:n suun kautta otettava vuorokausiannos budesonidia oli kuitenkin turvallinen ja hyvin siedetty. Mikään ei viittaa erillisten annossuositusten tarpeeseen potilailla, joiden maksasairauteen ei liity kirroosia tai joiden maksan toiminta on vain lievästi heikentynyt.

Näköhäiriö
Systeemisesti tai topikaalisesti käytettävien kortikosteroidien käytön yhteydessä saatetaan ilmoittaa näköhäiriöistä. Jos potilaalla esiintyy oireita, kuten näön hämärtymistä tai muita näköhäiriöitä, potilas on ohjattava silmälääkärille, joka arvioi oireiden mahdolliset syyt. Niitä voivat olla kaihi, glaukooma tai harvinaiset sairaudet, kuten sentraalinen seroosi korioretinopatia, joista on ilmoitettu systeemisten tai topikaalisten kortikosteroidien käytön jälkeen.

Muut
Glukokortikoidit voivat lamata hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akselin) toimintaa ja heikentää vastetta stressiin. Systeemisen glukokortikoidilisän käyttö on suositeltavaa, jos potilas leikataan tai joutuu muuhun stressitilanteeseen.

Ketokonatsolin ja muiden CYP3A4-estäjien samanaikaista käyttöä tulee välttää (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tämä lääkevalmiste sisältää 600,3 mg propyleeniglykolia per suihkaus Budenofalk-rektaalivaahtoa. Propyleeniglykoli saattaa aiheuttaa ihoärsytystä.

Setyylialkoholi ja setostearyylialkoholi saattavat aiheuttaa paikallisia ihoreaktioita (esim. kosketusihottumaa).

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Sydänglykosidit
Kaliumvaje saattaa voimistaa glykosidin vaikutusta.

Salureettiset aineet
Kaliumin erittyminen virtsaan saattaa voimistua.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Sytokromi P450

- CYP3A4:n estäjät
Yhteiskäytön CYP3A:n estäjien kuten kobisistaattia sisältävien valmisteiden kanssa odotetaan suurentavan systeemisten haittavaikutusten riskiä. Tämän yhdistelmän käyttöä on vältettävä, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten riski, jolloin potilaita on seurattava systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten varalta.
Ketokonatsolin (200 mg kerran vuorokaudessa suun kautta) samanaikainen käyttö yhdessä budesonidin (3 mg kerta-annos) kanssa suurensi plasman budesonidipitoisuuksia noin 6-kertaisiksi. Kun ketokonatsoli annettiin 12 tuntia budesonidin jälkeen, budesonidipitoisuus suureni noin kolmin- kertaiseksi. Saatavilla olevat tiedot eivät riitä annossuositusten antamiseen, joten yhdistelmän käyttöä on vältettävä.

Myös muut voimakkaat CYP3A4:n estäjät kuten ritonaviiri, itrakonatsoli, klaritromysiini ja greippimehu suurentavat todennäköisesti plasman budesonidipitoisuutta huomattavasti.
Siksi samanaikaista budesonidin käyttöä on vältettävä.

• CYP3A4:n induktorit
  CYP3A4:n induktorit kuten karbamatsepiini ja rifampisiini, saattavat pienentää sekä systeemistä budesonidialtistusta että suolen limakalvon paikallista budesonidialtistusta. Budesonidiannosta tulee ehkä muuttaa.
• CYP3A4:n substraatit
  CYP3A4-välitteisesti metaboloituvat aineet saattavat kilpailla budesonidin kanssa metaboliasta. Tämä voi johtaa plasman budesonidipitoisuuksien suurenemiseen, jos kilpailevan aineen affiniteetti CYP3A4-entsyymiin on budesonidin affiniteettia suurempi. Jos taas budesonidi sitoutuu kilpailevaa ainetta voimakkaammin CYP3A4-entsyymiin, kilpailevan aineen pitoisuus plasmassa voi suurentua ja sen annosta on ehkä muutettava tai pienennettävä.

Plasman glukokortikoidipitoisuuksien suurenemista ja glukokortikoidien vaikutusten tehostumista on ilmoitettu naisilla, jotka käyttivät myös estrogeenia tai ehkäisytabletteja. Pieniannoksisia yhdistelmäehkäisytabletteja käytettäessä kyseistä ilmiötä ei kuitenkaan ole havaittu.

Koska budesonidihoito voi johtaa lisämunuaistoiminnan suppressioon, aivolisäkkeen vajaatoiminnan diagnosoinnissa tehtävän ACTH-rasituskokeen tulokset saattavat vääristyä (alhaiset arvot).

Raskaus

Raskaudenaikaista käyttöä on vältettävä, ellei hoitoon Budenofalk 2 mg rektaalivaahdolla ole painavia syitä. Suun kautta otetun budesonidin vaikutuksesta raskauden lopputulokseen on vain vähän tietoa.
Tiedot suuresta määrästä raskauksia inhaloitavan budesonidin käytön aikana eivät viittaa haittavaikutuksiin, mutta budesonidin huippupitoisuus plasmassa on todennäköisesti suurempi käytettäessä Budenofalk 2 mg rektaalivaahtoa kuin inhaloitavaa budesonidia. Budesonidin käytön eläinten tiineyden aikana on muiden glukokortikoidien tavoin osoitettu aiheuttavan sikiönkehityksen häiriöitä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ilmiön merkitystä ihmiselle ei ole selvitetty.

Imetys
Budesonidi erittyy ihmisen rintamaitoon (saatavilla olevat tiedot koskevat inhaloitavaa budesonidia). Hoitoannoksina käytettävä Budenofalk 2 mg rektaalivaahto vaikuttaa imetettävään lapseen todennäköisesti kuitenkin vain vähäisessä määrin. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko budesonidihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys
Budesonidin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa. Budesonidihoito ei vaikuttanut hedelmällisyyteen eläintutkimuksissa (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn ei ole tehty.

Haittavaikutusten arvioinnissa on käytetty seuraavia yleisyysluokkia:
hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Budenofalk 2 mg rektaalivaahdon kliinisissä tutkimuksissa raportoitiin lisäksi seuraavia (yleisyydeltään melko harvinaisia) haittavaikutuksia: ruokahalun lisääntyminen, laskon kohoaminen, leukosytoosi, pahoinvointi, vatsakipu, ilmavaivat, vatsan alueen parestesiat, peräaukon haavauma, aftainen suutulehdus, tiheä ulostustarve, peräsuolen verenvuoto, transaminaasien (ASAT, ALAT) kohoaminen, kolestaasin parametrien (GGT, AFOS) kohoaminen, amylaasin kohoaminen, kortisolipitoisuuden muuttuminen, virtsatieinfektio, huimaus, hajuaistin häiriöt, unettomuus, lisääntynyt hikoilu, voimattomuus, painon nousu.

Useimpien tässä valmisteyhteenvedossa mainittujen haittavaikutusten voidaan odottaa esiintyvän myös muiden glukokortikoidihoitojen yhteydessä.

Silloin tällöin saattaa esiintyä systeemisille glukokortikoideille tyypillisiä haittatapahtumia. Nämä haittatapahtumat riippuvat annostuksesta, hoidon kestosta, muun glukokortikoidihoidon samanaikaisesta tai aiemmasta käytöstä ja yksilöllisestä herkkyydestä.

Osa haittavaikutuksista raportoitiin suun kautta otettavan budesonidin pitkäaikaisen käytön jälkeen.

Paikallisen vaikutuksen vuoksi haittavaikutusten riski Budenofalk 2 mg rektaalivaahtoa käytettäessä on yleisesti ottaen pienempi kuin systeemisesti vaikuttavia glukokortikoideja otettaessa.

Suolenulkoisten oireiden (etenkin iho- ja niveloireiden) pahenemista tai uusiutumista voi esiintyä, kun systeemistä glukokortikoidihoitoa käyttänyt potilas siirtyy käyttämään paikallisesti vaikuttavaa budesonidia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Budesonidin yliannostustapauksia ei toistaiseksi ole todettu.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Suolistotulehdusten lääkkeet, paikallisesti vaikuttavat kortikosteroidit, ATC-koodi: A07EA06

Budesonidin tarkkaa vaikutusmekanismia ulseratiivisen koliitin/proktosigmoidiitin hoidossa ei täysin tunneta. Kliinisen farmakologian tutkimusten ja kontrolloitujen kliinisten tutkimusten tulokset viittaavat vahvasti siihen, että budesonidin vaikutus perustuu lähinnä sen paikalliseen vaikutukseen suolessa. Budesonidi on glukokortikoidi, jolla on voimakas paikallinen anti-inflammatorinen vaikutus.
Rektaalisia 2 mg budesonidiannoksia käytettäessä budesonidi ei lamaa hypotalamus-aivolisäke-lisä- munuaisakselin toimintaa käytännössä lainkaan.
Kun Budenofalk 2 mg rektaalivaahdon tutkimuksissa käytettiin enintään 4 mg suuruisia budesonidi- annoksia vuorokaudessa, hoidon ei todettu vaikuttavan plasman kortisolipitoisuuksiin käytännössä lainkaan.

Imeytyminen
Suun kautta otetun budesonidin systeeminen hyötyosuus on noin 10 %. Kun valmiste annostellaan rektaalisesti, AUC-alue on noin 1,5 kertaa suurempi kuin historiallisilla verrokeilla, jotka käyttivät samoja budesonidiannoksia suun kautta. Huippupitoisuudet saavutetaan keskimäärin 2–3 tunnin kuluttua Budenofalk 2 mg rektaalivaahdon annostelusta.

Jakautuminen
Budesonidin jakautumistilavuus on suuri (noin 3 l/kg). Sitoutuminen plasman proteiineihin on keskimäärin 85–90-prosenttista.

Biotransformaatio
Budesonidi läpikäy voimakkaan (noin 90-prosenttisen) maksametabolian. Sen metaboliittien glukokortikoidivaikutus on vähäinen. Tärkeimpien metaboliittien eli 6-beeta-hydroksibudesonidin ja 16-alfa-hydroksiprednisolonin glukokortikoidivaikutus on alle 1 % budesonidin vaikutuksesta.

Eliminaatio
Eliminaation puoliintumisaika on keskimäärin noin 3–4 tuntia. Budesonidin HPLC-nestekromato- grafiamenetelmällä mitattu keskimääräinen puhdistuma on noin 10–15 l/min.

Leviäminen elimistöön
Teknetiumleimatulla Budenofalk 2 mg rektaalivaahdolla tehty skintigrafiatutkimus osoitti, että vaahto leviää ulseratiivista koliittia sairastavilla potilailla koko sigmasuolen alueelle.

Erityisryhmät (maksapotilaat)
Budesonidin metabolia saattaa heikentyä maksasairauden tyypistä ja vaikeusasteesta riippuen.

Koirilla tehdyt prekliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että Budenofalk 2 mg rektaalivaahdon paikallinen siedettävyys on hyvä.

Akuuttia, subkroonista ja kroonista toksisuutta koskevissa prekliinisissä budesoniditutkimuksissa havaittiin kateenkorvan ja lisämunuaiskuoren atrofiaa ja etenkin lymfosyyttien määrän vähenemistä. Nämä vaikutukset olivat samaa luokkaa kuin muilla glukokortikoideilla tai niitä heikompia. Näillä steroidivaikutuksilla voi olla merkitystä myös ihmiselle.

Budesonidilla ei ollut mutageenistä vaikutusta useissa in vitro- ja in vivo -tutkimuksissa.

Budesonidin pitkäaikaistutkimuksissa rotalla havaittiin basofiilisten maksapesäkkeiden vähäistä lisääntymistä. Karsinogeenisuustutkimuksissa taas havaittiin primaaristen maksakasvainten, astro- sytoomien (urosrotilla) ja nisäkasvainten (naarasrotilla) lisääntymistä. Nämä kasvaimet johtuvat todennäköisesti lääkkeen spesifisestä vaikutuksesta steroidireseptoreihin, maksan metaboliakuorman suurenemisesta ja anabolisista vaikutuksista. Myös muilla glukokortikoideilla on havaittu olevan samoja vaikutuksia rottakokeissa, ja kyseessä on siis luokkavaikutus. Ihmisellä ei ole havaittu tämänkaltaisia vaikutuksia budesonidin käytön yhteydessä sen paremmin kliinisissä tutkimuksissa kuin spontaaneissa raporteissakaan.

Yleisesti ottaen farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.
Budesonidin ja muiden glukokortikoidien on osoitettu aiheuttavan tiineille eläimille sikiön kehitys- poikkeavuuksia, mutta ilmiön merkitystä ihmiselle ei ole saatu selville (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Setyylialkoholi, sitruunahappomonohydraatti, dinatriumedetaatti, emulgoituva vaha, makrogolistearyylieetteri, propyleeniglykoli, puhdistettu vesi

Ponneaine: N-butaani, isobutaani, propaani

Ei oleellinen.

2 vuotta

Avattu pakkaus: 4 viikkoa.

Säilytä alle 25 °C.
Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pakkaus on painepakkaus ja sisältää syttyvää ponneainetta.
Ei saa altistaa yli 50 °C lämpötilalle. Suojattava suoralta auringonvalolta. Ei saa puhkaista eikä polttaa tyhjänäkään.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BUDENOFALK rektaalivaahto
2 mg/annos 14 annosta (95,44 €)

PF-selosteen tieto

Alumiininen painepakkaus, jossa annosventtiili, sekä 14 valkovaseliinilla ja nestemäisellä parafiinilla päällystettyä PVC-asetinta vaahdon annosteluun ja 14 muovipussia asettimien hygieeniseen hävittämiseen.

Pakkauskoot:
Alkuperäispakkaus, jossa 1 painepakkaus, joka sisältää vähintään 14 annosta rektaalivaahtoa à 1,2 g. Alkuperäispakkaus, jossa 2 painepakkausta, jotka sisältävät vähintään 2 x 14 annosta rektaalivaahtoa à 1,2 g.
Sairaalapakkaus, jossa 1 painepakkaus, joka sisältää vähintään 14 annosta rektaalivaahtoa à 1,2 g.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai harmaanvalkoinen, pehmeä, kiinteä vaahto

Ei erityisvaatimuksia.

BUDENOFALK rektaalivaahto
2 mg/annos 14 annosta

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti (208).
• Peruskorvaus (40 %).

A07EA06

12.11.2021