TERROSA injektioneste, liuos 20 mikrog/80 mikrol

Yksi 80 mikrolitran annos sisältää 20 mikrogrammaa teriparatidia*.

Yksi 2,4 ml:n sylinteriampulli liuosta sisältää 600 mikrogrammaa teriparatidia (vastaten 250 mikrogrammaa millilitrassa).

*Teriparatidi, rhPTH(1-34), on identtinen ihmisen endogeenisen lisäkilpirauhashormonin 34 N ‑terminaalisen aminohappojärjestyksen kanssa, ja se tuotetaan yhdistelmä-DNA-tekniikalla E. coli ‑bakteerissa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos (injektioneste).

Terrosa on tarkoitettu aikuisten hoitoon.

Osteoporoosin hoitoon postmenopausaalisille naisille sekä miehille, joilla on suuri luunmurtuman vaara (ks. kohta Farmakodynamiikka). Nikamamurtumien ja nikaman ulkopuolisten murtumien, mutta ei lonkkaluun murtumien, ilmaantuvuuden on osoitettu vähenevän merkitsevästi postmenopausaalisilla naisilla.

Pitkäaikaiseen, systeemiseen glukokortikoidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoitoon sekä naisille että miehille, joiden luunmurtuman vaara on suurentunut (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus

Terrosan suositusannos on 20 mikrogrammaa kerran vuorokaudessa.

Teriparatidilääkityksen kokonaiskeston tulisi olla enintään 24 kuukautta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tätä 24 kuukauden teriparatidihoitoa ei saa uusia potilaan elinaikana.

Teriparatidihoidon aikana tulee huolehtia potilaan kalsium- ja D-vitamiinilisästä, mikäli niitä on ruokavaliossa liian vähän.

Teriparatidihoidon lopettamisen jälkeen potilaille voidaan aloittaa muita osteoporoosihoitoja.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta
Teriparatidia ei saa käyttää potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet). Varovaisuutta tulee noudattaa, kun teriparatidia käytetään potilaille, joilla on keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Lievässä munuaisten vajaatoiminnassa erityiset varotoimet eivät ole tarpeen.

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoimintapotilaita koskevia tietoja ei ole saatavilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta), joten teriparatidia tulee käyttää varoen tälle potilasryhmälle.

Pediatriset potilaat ja nuoret aikuiset, joiden epifyysit eivät ole sulkeutuneet
Teriparatidin turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Teriparatidia ei pidä antaa pediatrisille potilaille (alle 18 v) eikä nuorille aikuisille, joiden epifyysit eivät ole sulkeutuneet.

Iäkkäät
Annoksen muuttaminen iän perusteella ei ole tarpeen (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Antotapa

Terrosa pistetään kerran vuorokaudessa ihon alle reiteen tai vatsan alueelle.

Potilaille on opetettava oikea pistämistekniikka. Lääkevalmistetta koskevat ennen antoa huomioitavat ohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet ja käyttöohjeet pakkausselosteen loppuosasta. Saatavilla on myös injektiokynän mukana toimitettava Terrosa Pen ‑kynän käyttöohje, jossa potilaalle esitetään injektiokynän oikea käyttö.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Raskaus ja imetys (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Raskaus ja imetys).
• Hyperkalseeminen tila.
• Vaikea munuaisten vajaatoiminta.
• Luuston aineenvaihduntasairaus (kuten hyperparatyreoosi ja Pagetin luutauti), joka ei ole primaari osteoporoosi tai glukokortikoidihoitoon liittyvä osteoporoosi.
• Selittämätön alkalisen fosfataasin nousu.
• Aiempi luuston ulkoinen tai sisäinen sädehoito.
• Teriparatidia ei saa antaa potilaille, joilla on luuston maligniteetti tai etäpesäkkeitä luustossa.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Seerumin ja virtsan kalsium

Potilailla, joiden veren kalsiumpitoisuus on normaali, on havaittu seerumin kalsiumpitoisuuden vähäistä ja ohimenevää nousua teriparatidi-injektion jälkeen. Kalsiumin huippupitoisuus seerumissa saavutetaan 4–6 tunnin kuluttua, ja pitoisuus palautuu lähtötasolle viimeistään 16−24 tunnin kuluttua kunkin teriparatidi-injektion jälkeen. Näin ollen, jos potilaalta halutaan tutkia seerumin kalsiumpitoisuus, verinäyte tulee ottaa aikaisintaan 16 tunnin kuluttua viimeisimmästä teriparatidi-injektiosta. Kalsiumpitoisuuksien rutiiniseuranta ei ole tarpeellista hoidon aikana.

Teriparatidi saattaa lisätä vähäisessä määrin kalsiumin erittymistä virtsaan, mutta kliinisissä tutkimuksissa ei hyperkalsiurian insidenssissä todettu merkittävää eroa lumehoitoa saaneisiin potilaisiin.

Virtsakivitauti

Teriparatidia ei ole tutkittu potilailla, joilla on aktiivinen virtsakivitauti. Teriparatidin käytössä tulee noudattaa varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on aktiivinen tai hiljattain sairastettu virtsakivitauti, koska tämä tila saattaa pahentua.

Ortostaattinen hypotensio

Teriparatidia koskevissa lyhytkestoisissa kliinisissä tutkimuksissa havaittiin yksittäisiä ohimeneviä ortostaattisen hypotension jaksoja. Tapahtuma alkoi yleensä 4 tunnin kuluessa lääkkeen otosta ja hävisi itsestään muutaman minuutin – muutaman tunnin aikana. Silloin kun ohimenevää ortostaattista hypotensiota esiintyi, se tapahtui ensimmäisten annosten yhteydessä. Se lievittyi, kun potilas asetettiin lepoasentoon, eikä estänyt hoidon jatkamista.

Munuaisten vajaatoiminta

Varovaisuutta tulee noudattaa, jos potilaalla on keskivaikea munuaisten vajaatoiminta.

Nuoret aikuiset

Kokemuksia nuorten aikuisten, mukaan lukien premenopausaalisten naisten, hoidosta on niukalti (ks. kohta Farmakodynamiikka). Hoito tulee aloittaa vain, jos hyödyt selvästi ylittävät riskit tässä potilasryhmässä.

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta raskauden ehkäisymenetelmää teriparatidihoidon aikana. Jos raskaus alkaa, teriparatidihoito on lopetettava.

Hoidon kesto

Rotilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että teriparatidin pitkäaikaiskäyttö lisää osteosarkooman ilmaantuvuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ennen kuin tästä saadaan lisää kliinistä kokemusta, hoidon keston ei tule ylittää suositeltua 24:ää kuukautta.

Apuaine

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Eräässä tutkimuksessa 15 terveelle tutkimushenkilölle annettiin digoksiinia päivittäin vakaan tilan saavuttamiseen asti, jolloin annettu kerta-annos teriparatidia ei muuttanut digoksiinin sydänvaikutuksia. Yksittäiset tapausselostukset ovat kuitenkin viitanneet siihen, että hyperkalsemia voi altistaa potilasta digitaliksen toksisille vaikutuksille. Koska teriparatidi aiheuttaa seerumin kalsiumin ohimenevän nousun, teriparatidia tulee käyttää varoen potilaille, jotka saavat digitalista.

Teriparatidilla ei ole havaittu olevan kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia hydroklooritiatsidin kanssa farmakodynaamisissa yhteisvaikutustutkimuksissa.

Raloksifeenin tai hormonikorvaushoidon samanaikainen anto teriparatidin kanssa ei muuttanut vaikutuksia, joita teriparatidilla on seerumin tai virtsan kalsiumpitoisuuteen eikä kliinisiin haittatapahtumiin.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / naisten raskauden ehkäisy

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta raskauden ehkäisymenetelmää teriparatidihoidon aikana. Jos raskaus alkaa, Terrosa‑hoito on lopetettava.

Raskaus

Terrosa on vasta-aiheista raskauden aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Imetys

Terrosa on vasta-aiheista rintaruokinnan aikana. Ei tiedetä, erittyykö teriparatidi ihmisen rintamaitoon.

Hedelmällisyys

Kaneilla tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Teriparatidin vaikutusta ihmissikiön kehitykseen ei ole tutkittu. Ihmiseen mahdollisesti kohdistuvaa riskiä ei tunneta.

Teriparatidilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Ohimenevää ortostaattista hypotensiota tai huimausta on tavattu joillakin potilailla. Näiden potilaiden tulee pidättäytyä ajamisesta ja koneiden käytöstä, kunnes oireet ovat hävinneet.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia teriparatidihoitoa saaneilla potilailla ovat pahoinvointi, raajakipu, päänsärky ja huimaus.

Haittavaikutustaulukko

Teriparatidin kliinisissä tutkimuksissa 82,8 % teriparatidia saaneista potilaista ja 84,5 % plaseboa saaneista potilaista raportoi vähintään yhden haittatapahtuman.

Taulukossa 1 luetellaan teriparatidin kliinisissä osteoporoositutkimuksissa todetut sekä markkinoilletulon jälkeen ilmoitetut haittavaikutukset.

Haittavaikutukset on luokiteltu seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100) ja harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000).

Taulukko 1. Haittavaikutukset

*Vakavia selkälihaskouristuksia tai selän kiputiloja on raportoitu ilmaantuneen muutaman minuutin kuluessa injektiosta.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Kliinisissä tutkimuksissa seuraavien tapahtumien ilmoitettu esiintymistiheys teriparatidilla oli vähintään 1 % suurempi kuin plasebolla: kiertohuimaus, pahoinvointi, raajakipu, heitehuimaus, masennus, hengenahdistus.

Teriparatidi lisää virtsahapon pitoisuutta seerumissa. Kliinisissä tutkimuksissa 2,8 %:lla teriparatidihoitoa saaneista potilaista oli viitealueen ylärajaa suurempi virtsahapon pitoisuus seerumissa, kun vastaava luku plaseboa saaneilla potilailla oli 0,7 %. Hyperurikemia ei kuitenkaan johtanut kihti-, artralgia- eikä virtsakivitapausten lisääntymiseen.

Laajassa kliinisessä tutkimuksessa havaittiin teriparatidin kanssa ristireagoivia vasta-aineita 2,8 %:lla teriparatidia saaneista naisista. Yleensä vasta-aineita todettiin 12 kuukauden hoidon jälkeen ja ne vähenivät hoidon lopettamisen jälkeen. Näyttöä yliherkkyysreaktioista, allergisista reaktioista, seerumin kalsiumiin kohdistuvista vaikutuksista ja luuntiheysvasteeseen kohdistuvista vaikutuksista ei havaittu.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet ja löydökset

Teriparatidia on annettu kerta-annoksina enimmillään 100 mikrogrammaa ja toistuvina annoksina enimmillään 60 mikrog/vrk 6 viikon ajan.
Odotettavissa olevia yliannoksesta johtuvia haittavaikutuksia ovat viivästynyt hyperkalsemia ja ortostaattisen hypotension vaara. Lisäksi saattaa esiintyä pahoinvointia, oksentelua, huimausta ja päänsärkyä.

Markkinoilletulon jälkeisiin spontaaneihin raportteihin perustuva yliannostuskokemus

Markkinoilletulon jälkeisissä spontaaneissa raporteissa on ilmoitettu tapauksia, joissa koko teriparatidikynän sisältö (enintään 800 mikrogrammaa) on pistetty erehdyksessä yhtenä annoksena. Ohimenevinä haittatapahtumina ilmoitettiin pahoinvointia, heikkoutta/letargiaa ja verenpaineen laskua. Joissakin tapauksissa haittatapahtumia ei ilmennyt yliannostuksen seurauksena. Kuolemantapauksia ei ole raportoitu yliannostukseen liittyen.

Yliannostuksen hoito

Teriparatidille ei ole spesifistä antidoottia. Epäillyn yliannostuksen hoitoon tulee sisällyttää seuraavat toimet: teriparatidilääkityksen tilapäinen lopettaminen, seerumin kalsiumpitoisuuden seuranta sekä asianmukaisten tukitoimien, kuten nesteytyksen, aloittaminen.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: kalsiumtasapainoon vaikuttavat valmisteet, lisäkilpirauhasen hormonit ja analogit, ATC-koodi: H05AA02

Terrosa on ns. biosimilaari lääkevalmiste. Yksityiskohtaisempaa tietoa on saatavilla Euroopan lääkeviraston verkkosivulta: http://www.ema.europa.eu.

Vaikutusmekanismi

Endogeeninen 84 aminohapon lisäkilpirauhashormoni (PTH) on luustossa ja munuaisissa tapahtuvan kalsium- ja fosfaattimetabolian ensisijainen säätelijä. Teriparatidi (rhPTH(1-34)) on ihmisen endogeenisen lisäkilpirauhashormonin aktiivinen fragmentti (1-34). PTH:n fysiologisiin vaikutuksiin kuuluu se, että se stimuloi luunmuodostusta vaikuttamalla suoraan luuta muodostaviin soluihin (osteoblasteihin), jolloin kalsiumin imeytyminen suolistosta lisääntyy epäsuorasti ja kalsiumin tubulaarinen reabsorptio sekä fosfaatineritys munuaisissa lisääntyvät.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Teriparatidi on osteoporoosin hoitoon tarkoitettu luunmuodostukseen vaikuttava lääke. Teriparatidin luustovaikutukset riippuvat systeemisen altistuksen luonteesta. Kerran vuorokaudessa otettuna teriparatidi lisää uuden luun kerroskasvua trabekulaarisilla ja kortikaalisilla luupinnoilla stimuloimalla enemmän osteoblastien kuin osteoklastien toimintaa.

Kliininen teho ja turvallisuus

Riskitekijät

Erilliset riskitekijät, kuten esimerkiksi matala luuntiheys, ikä, aikaisemmat murtumat, suvussa todetut lonkkaluun murtumat, nopea luun aineenvaihdunta ja pieni kehon painoindeksi on otettava huomioon, jotta voidaan tunnistaa ne naiset ja miehet, joilla on suurentunut riski saada osteoporoottisia murtumia ja jotka voisivat hyötyä hoidosta.

Premenopausaaliset naiset, joilla on glukokortikoidihoidon aiheuttama osteoporoosi, ovat vaarassa saada luunmurtumia, jos heillä on jo murtuma tai jos heillä on murtumille altistavien riskitekijöiden kasauma (esim. jos heidän luuntiheytensä on pieni [esim. T-luku ≤ -2], heitä on hoidettu pitkään suuriannoksisella glukokortikoidilla [esim. ≥ 7,5 mg/vrk ainakin 6 kuukauden ajan], heillä on hyvin aktiivinen perussairaus tai pienet sukupuolihormonipitoisuudet).

Postmenopausaalinen osteoporoosi

Avaintutkimukseen osallistui 1 637 postmenopausaalista naista (keski-ikä 69,5 vuotta). Potilaista 90 %:lla oli lähtötilanteessa yksi tai useampia nikamamurtumia ja nikamaluuntiheys oli keskimäärin 0,82 g/cm² (vastaa T-lukua -2,6). Kaikki potilaat saivat 1 000 mg kalsiumia ja vähintään 400 IU D-vitamiinia vuorokaudessa. Enimmillään 24 kuukautta kestäneen teriparatidihoitojakson (mediaanikesto 19 kuukautta) tulokset osoittavat murtumien vähenemän olevan tilastollisesti merkitsevä (Taulukko 2). Jotta saatiin ehkäistyksi vähintään yksi uusi nikamamurtuma, oli hoidettava 11 naista hoitoajan mediaanin ollessa 19 kuukautta.

Taulukko 2. Murtumien ilmaantuvuus postmenopausaalisilla naisilla

Lyhenteiden selitykset: N = potilasmäärä, joka satunnaistettiin jokaiseen hoitoryhmään. lv = luottamusväli.
^a Nikamamurtumien insidenssiä arvioitiin 448 potilaan plaseboryhmässä ja 444 potilaan teriparatidiryhmässä. Näiltä potilailta otettiin sekä lähtötilanteessa että seurannassa selkärangan röntgenkuva.
^b p ≤ 0,001 verrattuna plaseboon
^c lonkkamurtumien insidenssissä ei ole osoitettu merkitsevää pienenemistä.
^d p ≤ 0,025 verrattuna plaseboon.

Luuntiheys oli suurentunut merkitsevästi, kun hoidon keston mediaani oli 19 kuukautta. Tällöin lannerangan luuntiheys oli suurentunut 9 % ja koko lonkan 4 % plaseboon nähden (p < 0,001).

Hoidon jälkeinen taudin hallinta: teriparatidihoidon jälkeen 1 262 postmenopausaalista avaintutkimukseen osallistunutta naista jatkoivat seurantatutkimuksessa. Tutkimuksen pääasiallinen tavoite oli kerätä turvallisuustietoja teriparatidivalmisteesta. Tämän havainnointijakson aikana potilaat saivat käyttää muita osteoporoosihoitoja, ja nikamamurtumista tehtiin lisäarviointeja.

Teriparatidihoidon lopettamista seuranneena aikana, jonka mediaani oli 18 kuukautta, niiden teriparatidia saaneiden potilaiden määrä, joille ilmaantui vähintään yksi uusi nikamamurtuma, oli 41 % pienempi (p = 0,004) plaseboa saaneisiin potilaisiin verrattuna.

Avoimessa tutkimuksessa teriparatidivalmisteella hoidettiin enimmillään 24 kuukauden ajan 503 postmenopausaalista naista, joilla oli vaikea osteoporoosi ja pienienergiainen murtuma edeltävien 3 vuoden aikana (tutkittavista 83 % oli saanut aikaisemmin hoitoa osteoporoosiin). 24 kuukauden kohdalla luuntiheyden keskimääräinen suurenema lähtötilanteesta oli lannerangassa 10,5 %, koko lonkassa 2,6 % ja reisiluun kaulassa 3,9 %. Keskimääräinen luuntiheyden suureneminen 18 kuukauden ja 24 kuukauden välisenä aikana oli lannerangassa 1,4 %, koko lonkassa 1,2 % ja reisiluun kaulassa 1,6 %.

24 kuukautta kestäneessä, satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, vaiheen 4 kontrolloidussa tutkimuksessa oli mukana 1 360 postmenopausaalista naista, joilla oli osteoporoosi. Potilaista 680 oli satunnaistettu teriparatidihoitoon ja 680 oraaliseen risedronaattihoitoon (35 mg/viikko). Lähtötilanteessa naisten keski-ikä oli 72,1 vuotta ja nikamamurtumien mediaani oli 2 murtumaa. Potilaista 57,9 % oli saanut aiempaa bisfosfonaattihoitoa ja 18,8 % sai tutkimuksessa samanaikaisesti glukokortikoideja. Potilaista 1 013 (74,5 %) oli mukana tutkimuksen 24 kuukauden seuranta-ajan loppuun asti. Kumulatiivisen glukokortikoidiannoksen keskiarvo (mediaani) oli 474,3 (66,2) mg teriparatidiryhmässä ja 898,0 (100,0) mg risedronaattiryhmässä. D-vitamiinin saannin keskiarvo (mediaani) oli teriparatidiryhmässä 1 433 IU/vrk (1 400 IU/vrk) ja risedronaattiryhmässä 1 191 IU/vrk (900 IU/vrk). Potilailla, joilla oli lähtötilanteen ja seurannan ajalta selkärangan röntgenkuva, uuden nikamamurtuman insidenssi oli teriparatidilla hoidetuilla potilailla 28/516 (5,4 %) ja risedronaatilla hoidetuilla potilailla 64/533 (12,0 %); suhteellinen riski (95 % lv) = 0,44 (0,29–0,68), p < 0,0001. Murtumien (nikamamurtumat ja nikaman ulkopuoliset murtumat) yhdistetty kumulatiivinen insidenssi oli 4,8 % teriparatidilla hoidetuilla potilailla ja 9,8 % risedronaatilla hoidetuilla potilailla; riskitiheyssuhde (95 % lv) = 0,48 (0,32–0,74), p = 0,0009.

Miesten osteoporoosi

437 hypogonadaalista (aamulla mitattu pieni vapaan testosteronin arvo tai suurentuneet FSH- tai LH-arvot) tai idiopaattista osteoporoosia sairastavaa miestä otettiin mukaan kliiniseen tutkimukseen. Miesten keski‑ikä oli 58,7 vuotta. Lähtötilanteessa selkärangan ja reisiluun kaulan luuntiheys keskimääräisinä T-lukuina olivat selkärangasta mitattuna -2,2 ja reisiluun kaulasta mitattuna ‑2,1. Lähtötilanteessa 35 %:lla potilaista oli nikamamurtumia ja 59 %:lla nikaman ulkopuolisia murtumia.

Kaikki potilaat saivat 1 000 mg kalsiumia vuorokaudessa ja vähintään 400 IU D-vitamiinia vuorokaudessa. Lannerangan luuntiheys lisääntyi merkitsevästi kolmeen kuukauteen mennessä. Kahdentoista kuukauden jälkeen lannerangan luuntiheys oli lisääntynyt 5 % ja koko lonkan 1 % plaseboon verrattuna. Murtumien määrään ei kuitenkaan voitu osoittaa merkitsevää vaikutusta.

Glukokortikoidihoidon aiheuttama osteoporoosi

Teriparatidin tehosta on tehty 36 kuukauden kestoinen satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, kontrolloitu tutkimus, jossa vertailulääkkeenä oli alendronaatti 10 mg/vrk. Tutkimuksesta tehtiin välianalyysi 18 kuukauden kohdalla. Tutkittavat ovat miehiä ja naisia (N = 428), joilla on pitkäkestoinen glukokortikoidihoito (vastaten vähintään 5 mg:aa prednisonia vähintään 3 kuukauden ajan). Potilaista 28 %:lla oli ainakin yksi radiologisesti todettu nikamamurtuma lähtötilanteessa. Kaikille potilaille annettiin päivittäin 1 000 mg kalsiumia ja 800 IU D-vitamiinia.

Tutkimuksessa oli mukana 277 postmenopausaalista naista, 67 premenopausaalista naista sekä 83 miestä. Lähtötilanteessa postmenopausaalisten naisten keski‑ikä oli 61 vuotta, heidän keskimääräinen lannerangan T-lukunsa oli -2,7, he käyttivät 7,5 mg:aa prednisonia vastaavaa kortikoidiannosta vuorokaudessa (mediaani) ja 34 %:lla oli vähintään yksi radiologisesti todettu nikamamurtuma. Premenopausaalisten naisten keski‑ikä oli 37 vuotta, heidän keskimääräinen lannerangan T-lukunsa oli -2,5, he käyttivät 10 mg:aa prednisonia vastaavaa kortikoidiannosta vuorokaudessa (mediaani) ja 9 %:lla oli vähintään yksi radiologisesti todettu nikamamurtuma. Miesten keski‑ikä oli 57 vuotta, heidän keskimääräinen lannerangan T-lukunsa oli -2,2, he käyttivät 10 mg:aa prednisonia vastaavaa kortikoidiannosta vuorokaudessa (mediaani) ja 24 %:lla oli vähintään yksi radiologisesti todettu nikamamurtuma.

Potilaista 69 % suoritti loppuun 18 kuukauden primaarivaiheen. 18 kuukauden loppuarvion kohdalla teriparatidi oli suurentanut merkitsevästi enemmän lannerangan luuntiheyttä (7,2 %) kuin alendronaatti (3,4 %) (p < 0,001). Teriparatidi suurensi koko lonkan luuntiheyttä enemmän (3,6 %) kuin alendronaatti (2,2 %) (p < 0,01) ja reisiluun kaulan luuntiheyttä enemmän (3,7 %) kuin alendronaatti (2,1 %) (p < 0,05). Teriparatidilla hoidetuilla potilailla luuntiheys suureni 18 kuukauden ja 24 kuukauden välisenä aikana lannerangassa 1,7 %, koko lonkassa 0,9 % ja reisiluun kaulassa 0,4 %.

36 kuukauden kohdalla selkärangan röntgenkuvien analyysissä havaittiin alendronaattia saaneista 169 potilaasta 13:lla (7,7 %:lla) uusi nikamamurtuma, kun taas teriparatidiryhmän 173 potilaasta uusi nikamamurtuma havaittiin kolmella potilaalla (1,7 %), (p = 0,01). Lisäksi 15 potilasta 214:stä alendronaattia saaneesta potilaasta (7,0 %) oli saanut nikaman ulkopuolisen murtuman; 214 potilaan teriparatidiryhmässä oli 16 nikaman ulkopuolista murtumaa (7,5 %) (p = 0,84).

Teriparatidilääkettä käyttäneillä premenopausaalisilla naisilla luuntiheys suureni lähtötilanteen ja 18 kuukauden loppuarvion välisenä aikana merkitsevästi enemmän kuin alendronaattia käyttäneillä sekä lannerangassa (4,2 % vs. -1,9 %; p < 0,001) että koko lonkassa (3,8 % vs. 0,9 %; p = 0,005). Murtumien määrään ei kuitenkaan voitu osoittaa merkitsevää vaikutusta.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus on noin 1,7 l/kg. Teriparatidin puoliintumisaika on noin yksi tunti, kun sitä annetaan ihon alle, ja se heijastaa aikaa, joka kuluu imeytymiseen injektiokohdasta.

Biotransformaatio

Teriparatidin metaboliaa ja erittymistä koskevia tutkimuksia ei ole tehty, mutta PTH:n perifeerisen metabolian uskotaan tapahtuvan pääosin maksassa ja munuaisissa.

Eliminaatio

Teriparatidi eliminoituu maksan ja maksanulkoisen puhdistuman kautta (naisilla noin 62 l/h ja miehillä 94 l/h).

Iäkkäät potilaat

Teriparatidin farmakokinetiikassa ei todettu eroja iän suhteen (vaihteluväli 31–85 vuotta). Annoksen muuttaminen iän perusteella ei ole tarpeen.

Teriparatidi ei ollut genotoksinen missään standarditesteissä. Teriparatidi ei vaikuttanut teratogeenisesti rottiin, hiiriin eikä kaneihin. Tiineille rotille tai hiirille annettu päivittäinen teriparatidiannos 30–1 000 mikrogrammaa/kg ei aiheuttanut oleellisia vaikutuksia. Tiineillä kaneilla vuorokausiannoksen ollessa 3–100 mikrogrammaa/kg ilmeni kuitenkin sikiöiden resorptiota ja pesuekoko pieneni. Kaneilla havaittu alkiotoksisuus saattaa liittyä siihen, että kani on huomattavasti herkempi PTH:n vaikutuksille veren ionisoituun kalsiumiin kuin jyrsijät.

Rotilla, joita hoidettiin lähes koko eliniän päivittäisillä injektioilla, esiintyi annoksesta riippuvaa ylivilkasta luunmuodostusta sekä osteosarkoomainsidenssin lisääntymistä, joka johtuu todennäköisesti epigeneettisestä mekanismista. Teriparatidi ei lisännyt muuntyyppisten kasvainten insidenssiä rotalla. Koska rotan ja ihmisen luuston fysiologiassa on eroja, näiden löydösten kliininen merkitys on todennäköisesti pieni. Apinoilla, joiden munasarjat oli poistettu, luustokasvaimia ei havaittu hoitoa 18 kuukauden ajan saaneilla eikä 3 vuoden seuranta-aikana hoidon lopettamisen jälkeen. Osteosarkoomia ei myöskään ole havaittu kliinisissä tutkimuksissa eikä hoidon jälkeisessä seurantatutkimuksessa.

Eläintutkimukset ovat osoittaneet, että vaikeasti heikentynyt maksan verenvirtaus vähentää PTH:n altistumista sen pääasialliselle pilkkomisjärjestelmälle (Kupfferin solut) ja pienentää siten myös PTH(1-84):n puhdistumaa.

Väkevä etikkahappo, mannitoli, metakresoli, natriumasetaattitrihydraatti, kloorivetyhappo (pH:n säätöön), natriumhydroksidi (pH:n säätöön), injektionesteisiin käytettävä vesi.

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

2 vuotta.

Kemiallinen käytönaikainen säilyvyys on osoitettu 28 vuorokaudelle 2–8 °C:ssa.
Mikrobiologisista syistä avaamisen jälkeen valmistetta voidaan käyttää kestoajan puitteissa enintään 28 päivää, jos sitä säilytetään 2–8 °C:ssa.
Muut säilytysajat ja -olosuhteet käytön aikana ovat käyttäjän vastuulla.

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C). Kun sylinteriampulli on asetettu injektiokynään, injektiokynän ja sylinteriampullin yhdistelmä on pantava takaisin jääkaappiin heti käytön jälkeen.
Ei saa jäätyä. Pidä sylinteriampulli ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Älä säilytä kynää siten, että neula on siinä kiinni. Älä irrota sylinteriampullia injektiokynästä ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Ei markkinoilla olevia pakkauksia.

PF-selosteen tieto

3 ml:n sylinteriampulli (silikonoitu tyypin I lasi), jossa on männän korkki ja kiekkosuljin (alumiini- ja kumitiivisteet), pakattuna foliokannella suljettuun muovipakkaukseen ja pahvikoteloon.

Yksi sylinteriampulli sisältää 2,4 ml liuosta, joka vastaa 28:aa kappaletta 20 mikrogramman annosta/80 mikrolitraa.
Pakkauskoko:
Yksi Terrosa‑sylinteriampulli tai kolme Terrosa‑sylinteriampullia.

Terrosa‑sylinteriampulli- ja -injektiokynäpaketti:
Yksi Terrosa-sylinteriampullin sisäkotelo (sisältää yhden sylinteriampullin) ja yksi Terrosa Pen ‑injektiokynän sisäkotelo (sisältää yhden injektiokynän).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Väritön, kirkas injektioneste, liuos, jonka pH on 3,8–4,5.

Terrosa-injektioneste on sylinteriampullissa. Terrosa-sylinteriampulleja saa käyttää ainoastaan uudelleenkäytettävällä usean annoksen Terrosa Pen -injektiokynällä. Terrosa-sylinteriampulleja ei saa käyttää minkään muun injektiokynän kanssa. Tämän lääkevalmisteen mukana ei toimiteta kynää eikä injektioneuloja. Hoito on kuitenkin aloitettava käyttämällä sylinteriampulli- ja injektiokynäpakettia, joka sisältää yhden Terrosa-sylinteriampullikotelon ja yhden Terrosa Pen -injektiokynäkotelon.

Kukin sylinteriampulli ja kynä on tarkoitettu potilaskohtaiseen käyttöön. Injektiokynän kanssa voidaan käyttää injektioneuloja, joiden ISO-standardin mukainen koko on 29–31 G (halkaisija 0,25–0,33 mm) ja pituus 5–12,7 mm ja jotka on tarkoitettu vain ihonalaista injektiota varten.
Jokaisella pistämiskerralla on käytettävä uutta steriiliä kynäneulaa.

Sylinteriampullin etikettiin merkitty viimeinen käyttöpäivämäärä on aina tarkistettava ennen sylinteriampullin asettamista Terrosa Pen -injektiokynään. Tarkista virheellisen lääkityksen välttämiseksi, että uuden sylinteriampullin ensimmäinen käyttökerta on vähintään 28 päivää ennen sen viimeistä käyttöpäivämäärää.

Ensimmäisen pistoksen päivämäärä on kirjoitettava myös Terrosa-koteloon (ks. pakkauksen kohta: {Ensimmäinen käyttökerta:}).

Potilaan on ennen injektiokynän ensimmäistä käyttökertaa luettava ja ymmärrettävä injektiokynän mukana toimitetut, injektiokynän käyttöä koskevat ohjeet.

Injektiokynä on pantava kunkin pistoskerran jälkeen takaisin jääkaappiin. Sylinteriampullia ei saa poistaa injektiokynästä ensimmäisen käyttökerran jälkeen 28 päivää kestävän käytön aikana.

Jokainen sylinteriampulli tulee hävittää asianmukaisesti 28 päivän kuluttua ensimmäisestä käyttökerrasta, vaikka se ei olisi täysin tyhjä.

Terrosa-injektionestettä ei saa siirtää ruiskuun.

Tyhjää sylinteriampullia ei saa täyttää uudelleen.

Terrosaa ei tule käyttää, jos liuos on sameaa tai värjäytynyttä tai siinä on näkyviä hiukkasia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

H05AA02

05.12.2022