RYALTRIS nenäsumute, suspensio 25/600 mikrog/annos

Yksi suihke (laitteen antama annos) sisältää mometasonifuroaattimonohydraattia määrän, joka vastaa 25 mikrogrammaa mometasonifuroaattia ja olopatadiinihydrokloridia määrän, joka vastaa 600 mikrogrammaa olopatadiinia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Jokainen annos sisältää 0,02 mg bentsalkoniumkloridia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Nenäsumute, suspensio.

Ryaltris on tarkoitettu aikuisille ja vähintään 12-vuotiaille nuorille allergiseen nuhaan liittyvien keskivaikeiden ja vaikeiden nenäoireiden hoitoon.

Annostus

Aikuiset ja nuoret (vähintään 12-vuotiaat)

Tavallinen suositeltu annos on kaksi suihketta kumpaankin sieraimeen kaksi kertaa päivässä (aamulla ja illalla).

Alle 12-vuotiaat lapset

Ryaltrisia ei suositella käytettäväksi alle 12-vuotiaille lapsille, koska turvallisuutta ja tehoa ei ole varmistettu tässä ikäryhmässä.

Iäkkäät

Annosta ei tarvitse muuttaa tässä ikäryhmässä.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Ei ole tietoa potilaista, joilla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta, mutta ottaen huomioon vaikuttavien aineiden imeytymisen, metabolian ja eliminaation, annoksen muuttamisen ei oleteta olevan tarpeen näissä ryhmissä (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Antotapa

Ryaltrisia käytetään vain nenään.

Ennen ensimmäisen annoksen ottamista ravista pulloa hyvin ja aktivoi pumppu painamalla sitä 6 kertaa (kunnes saadaan tasainen suihke). Jos pumppua ei ole käytetty vähintään 14 päivään, paina pumppua 2 kertaa ennen seuraavaa käyttökertaa tasaisen suihkeen aikaansaamiseksi.

Ravista pulloa vähintään 10 sekunnin ajan ennen jokaista käyttökertaa. Käytön jälkeen pyyhi pullon kärki huolellisesti puhtaalla nenäliinalla tai paperipyyhkeellä ja sulje korkki välttääksesi pullon kärjen tukkeutumisen. Pullo pitää hävittää, kun siitä on käytetty etiketin mukainen määrä annoksia tai 2 kuukauden kuluttua ensimmäisestä käyttökerrasta.

Yliherkkyys vaikuttaville aineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Ryaltrisia ei pidä käyttää, jos potilaalla on hoitamaton paikallinen infektio nenän limakalvolla, kuten herpes simplex.

Koska kortikosteroidit hidastavat haavojen paranemista, potilaiden, joilla on ollut äskettäinen nenäleikkaus tai vamma, ei pidä käyttää kortikosteroideja nenään ennen kuin se on parantunut.

Nenään kohdistuvat paikalliset vaikutukset

Potilailla on raportoitu nenän haavautumia ja nenän väliseinämän perforaatiota antihistamiinien intranasaalisen käytön jälkeen.

Intranasaalisten kortikosteroidien käytön jälkeen on raportoitu nenän väliseinän perforaatiota.

Ryaltrisia useita kuukausia tai pidempään käyttäviä potilaita tulee tutkia säännöllisesti nenän limakalvon mahdollisten muutosten varalta.

Ryaltrisia ei suositella, jos potilaalla on nenän väliseinän perforaatio (ks. kohta Haittavaikutukset).

Nenäverenvuototapauksia on raportoitu antihistamiinien ja kortikosteroidien intranasaalisen käytön jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kliinisissä tutkimuksissa, joissa mometasonifuroaattia annettiin nenään, on esiintynyt paikallisia nenän ja nielun Candida albicans -infektiota. Sen kaltainen infektio voi edellyttää asianmukaista paikallishoitoa ja Ryaltrisin käytön keskeyttämistä. Ryaltrisia useita kuukausia tai pidempään käyttäviä potilaita tulee tutkia säännöllisesti Candida-infektion tai muiden nenän limakalvoon kohdistuvien haittavaikutusten varalta.

Näköhäiriöt

Systeemisen ja paikallisen (myös intranasaalisen) kortikosteroidin käytön yhteydessä voi esiintyä näköhäiriöitä. Jos potilaalla on oireita kuten näön sumentumista tai muita näköhäiriöitä, tulisi harkita potilaan lähettämistä oftalmologille mahdollisten näköhäiriöiden aiheuttajan arvioimiseksi. Näitä voivat olla kaihi, glaukooma tai harvinaiset sairaudet kuten sentraalinen seroosi korioretinopatia (CSCR), joita on ilmoitettu kortikosteroidien systeemisen ja paikallisen käytön jälkeen.

Yliherkkyysreaktiot

Yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien hengityksen vinkumista, voi esiintyä intranasaalisen mometasonifuroaattimonohydraatin käytön jälkeen. Ryaltrisin käyttö on lopetettava, jos tämänkaltaisia reaktioita esiintyy (ks. kohta Haittavaikutukset).

Immunosuppressio

Henkilöt, jotka käyttävät immuunijärjestelmää lamaavia aineita, kuten kortikosteroideja, ovat alttiimpia infektioille kuin terveet henkilöt. Esimerkiksi vesirokko ja tuhkarokko voivat olla vakavampia ja jopa kuolemaan johtavia lapsilla tai aikuisilla, jotka käyttävät kortikosteroideja. Lasten tai aikuisten, joilla ei ole ollut näitä sairauksia tai joita ei ole rokotettu asianmukaisesti, on vältettävä altistusta erityisen huolellisesti. Ei tiedetä, kuinka annos, antoreitti ja kortikosteroidin käytön pituus vaikuttavat tarttuvan taudin kehittymisen riskiin.

Kortikosteroideja pitää käyttää varoen, jos lainkaan, potilailla, joilla on aktiivisia tai latentteja tuberkuloosi-infektioita hengitysteissä, hoitamattomia paikallisia tai systeemisiä sieni- tai bakteeri-infektioita, systeemisiä virus- tai loisinfektioita tai silmän herpes simplex, koska nämä infektiot voivat pahentua.

Kortikosteroidien systeemiset vaikutukset

Mahdollisia systeemivaikutuksia voivat olla Cushingin oireyhtymä, Cushingin oireyhtymää muistuttavat piirteet, lisämunuaisen suppressio, lasten ja nuorten kasvun viivästyminen, kaihi, glaukooma, ja harvemmin erilaisia psykologisia ja käyttäytymiseen liittyviä vaikutuksia, mukaan lukien psykomotorinen hyperaktiivisuus, unihäiriöt, ahdistuneisuus, masennus tai aggressio (varsinkin lapsilla).

Kun käytetään nenään annettavia steroideja suositeltua suurempina annoksina tai herkille yksilöille suositeltuina annoksina, systeemivaikutuksia kuten liiallinen kortikoidivaikutus ja lisämunuaisten suppressio voi esiintyä. Jos näitä muutoksia esiintyy, Ryaltrisin anto pitää lopettaa hitaasti, suun kautta otettavan kortikosteroidihoidon lopettamiseen hyväksyttyjen ohjeiden mukaisesti. Samanaikainen nenään annettavien kortikosteroidien ja muiden inhaloitavien kortikosteroidien käyttö voi suurentaa liiallisen kortikoidivaikutuksen ja/tai HPA-akselin suppression riskiä.

Jos on näyttöä siitä, että on käytetty suositeltua suurempia annoksia, tulee harkita systeemisen kortikosteroidin lisäantoa stressin tai elektiivisen kirurgian aikana.

Systeemisen kortikosteroidin korvaamiseen paikallisella kortikosteroidilla voi liittyä lisämunuaisen vajaatoiminnan oireita, ja jotkut potilaat voivat kokea vieroitusoireita (esim. nivel- ja/tai lihaskipu, uupumus ja masennus). Aiemmin pitkiä aikoja systeemisillä kortikosteroideilla hoidettuja potilaita, joille vaihdetaan paikallinen kortikosteroidi, pitää seurata huolellisesti akuutin lisämunuaisen vajaatoiminnan varalta stressin yhteydessä. Potilailla, joilla on astma tai muu pitkäaikaista systeemistä kortikosteroidihoitoa vaativa tila, liian nopea systeemisten kortikosteroiden vähentäminen voi aiheuttaa oireiden vakavaa pahenemista.

Uneliaisuus

Muiden antihistamiinien tavoin olopatadiini voi aiheuttaa uneliaisuutta joillakin potilailla, kun se imeytyy koko elimistöön.

Potilaita pitää varoittaa ryhtymästä Ryaltrisin ottamisen jälkeen vaarallisiin, täydellistä henkistä valppautta ja motorista koordinaatiota vaativiin toimiin, kuten koneiden käyttöön tai ajoneuvon kuljettamiseen. Ryaltrisin käyttöä yhdessä alkoholin tai muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa pitää välttää, koska ne saattavat aiheuttaa lisääntynyttä valppauden ja keskushermoston suorituskyvyn alenemista.

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu uneliaisuutta Ryaltrisin annon jälkeen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Antihistamiinivaikutukset

Samanaikainen olopatadiinin käyttö (esim. silmätipat) tai muiden nenän, silmien tai suun kautta annosteltujen antihistamiinien käyttö voi lisätä antihistamiinin haittavaikutuksia.

Pediatriset potilaat

Pitkäaikaista nenästeroidihoitoa saavien lasten pituuden säännöllistä seurantaa suositellaan. Jos kasvu hidastuu, hoitoa pitää arvioida pyrkien mahdollisuuksien mukaan pienentämään nenään annettavan kortikosteroidin annosta pienimpään annokseen, jolla oireet saadaan hallintaan. Sen lisäksi tulee harkita potilaan lähettämistä lastenlääkärille.

Apuaineet

Ryaltris sisältää 0,02 mg bentsalkoniumkloridia yhdessä suihkeannoksessa. Bentsalkoniumkloridi voi aiheuttaa nenän limakalvojen ärsytystä ja turvotusta, etenkin pitkäaikaisessa käytössä.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty Ryaltrisilla.

Olopatadiinin ja mometasonifuroaatin yhdistelmään liittyvien yhteisvaikutusten odotetaan olevan kyseisten yksinään otettavien aineiden kaltaisia, sillä olopatadiinin ja mometasonifuroaatin välillä ei havaittu farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia, kun niitä annettiin yhdessä.

Olopatadiini:

Olopatadiinin ja muiden lääkkeiden välillä ei oleteta olevan yhteisvaikutuksia (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Mometasonifuroaatti:

Samanaikaisen käytön CYP3A:n estäjien kanssa, kuten kobisistaattia sisältävien lääkkeiden kanssa, odotetaan suurentavan systeemisten haittavaikutusten riskiä. Yhdistelmän käyttöä on vältettävä, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten riski, jolloin potilaita on seurattava systeemisten kortikosteroidihaittavaikutusten varalta.

Raskaus

Mometasonifuroaatti:

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja mometasonifuroaatin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kappale Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Olopatadiini:

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja nenään annetun olopatadiinin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta systeemisen annon jälkeen (ks. kappale Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Ryaltrisia ei tule käyttää raskauden aikana, ellei äidin mahdollisesti saama hyöty ylitä äidille, sikiölle tai lapselle mahdollisesti aiheutuvaa riskiä. Imeväistä, jonka äiti on saanut raskausaikana kortikosteroideja, on tarkkailtava huolellisesti mahdollisen lisämunuaisten vajaatoiminnan vuoksi.

Imetys

Mometasonifuroaatti:

Ei tiedetä, erittyykö mometasonifuroaatti ihmisen rintamaitoon.

Olopatadiini:

Olemassa olevat farmakokineettiset/toksikologiset tiedot koe-eläimistä ovat osoittaneet suun kautta annetun olopatadiinin erittyvän rintamaitoon (yksityiskohdat ks. kappale Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea.

On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Ryaltris-hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Vaikutuksista hedelmällisyyteen on vain rajallisesti tietoa.

Ei ole kliinistä tutkimustietoa mometasonifuroaatin vaikutuksesta hedelmällisyyteen. Eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymistoksisuutta, mutta ei hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia.

Olopatadiinin vaikutuksista hedelmällisyyteen ei ole kliinistä tutkimustietoa.

Yksittäisissä tapauksissa Ryaltrisia käytettäessä voi esiintyä huimausta, letargiaa, väsymystä ja uneliaisuutta. Näissä tapauksissa ajokyky ja koneidenkäyttökyky voi olla heikentynyt. Alkoholi voi voimistaa tätä vaikutusta.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin Ryaltrisin käytön aikana ilmoitetut haittavaikutukset olivat makuhäiriö (tyypillinen epämiellyttävä maku), nenäverenvuoto ja epämukava tunne nenässä.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavat haittavaikutukset on ilmoitettu kliinisissä tutkimuksissa ja myyntiluvan jälkeisessä seurannassa. Ne on lueteltu käyttäen seuraavaa luokittelua: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥1/10 000, <1/1000), hyvin harvinainen (<1/10 000) tai tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

*ilmoitettu kortikosteroidien käytön yhteydessä.

Jotkut nenään annetut kortikosteroidit voivat aiheuttaa systeemivaikutuksia, erityisesti jos käytetään pitkäaikaisesti suuria annoksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kasvun hidastumista on raportoitu lapsilla, jotka ovat saaneet nenään annettuja kortikosteroideja. Kasvun hidastuminen voi olla mahdollista myös nuorilla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55 00034 FIMEA

Nenään annostelun yhteydessä yliannoksesta johtuvia reaktioita ei ole odotettavissa.

Ei ole tietoja vahingossa tai tahallisesti niellystä yliannoksesta ihmisillä.

Inhalaationa tai suun kautta saadut liian suuret kortikosteroidiannokset voivat johtaa HPA-akselin toiminnan heikkenemiseen.

Ryaltrisin vaikuttaville aineille ei ole spesifisiä vasta-aineita.

Yliannostuksen tapahtuessa aloitetaan potilaan seuranta ja tukitoimet.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Nenän tukkoisuutta lievittävät paikallisvalmisteet, kortikosteroidit / mometasoni, yhdistelmävalmisteet, ATC-koodi R01AD59

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Ryaltris sisältää olopatadiinihydrokloridia ja mometasonifuroaattia, joilla on erilaiset vaikutusmekanismit ja joilla on synergistinen vaikutus allergisen nuhan ja rino-konjunktiviitin oireiden lievittämisessä.

Olopatadiini on tehokas selektiivinen antiallerginen aine/anthistamiini, joka vaikuttaa useilla eri mekanismeilla. Se estää histamiinin (pääasiallinen allergisen vasteen välittäjä ihmisillä) vaikutuksia.

Mometasonifuroaatti on paikallinen glukokortikoidi, jolla on paikallisia anti-inflammatorisia vaikutuksia.
On todennäköistä, että suuri osa mometasonifuroaatin antiallergisista ja anti-inflammatorisista vaikutuksista johtuu sen kyvystä estää allergisten reaktioiden välittäjäaineiden vapautumista. Mometasonifuroaatti estää merkitsevästi leukotrieenien vapautumista allergisten potilaiden leukosyyteistä. Soluviljelmässä mometasonifuroaatti esti tehokkaasti IL-1:n, IL-5:n, IL-6:n ja TNFα:n synteesiä ja vapautumista; se on myös tehokas leukotrieenien tuotannon estäjä. Lisäksi se estää erittäin tehokkaasti Th2-sytokiinien IL-4:n ja IL-5:n tuotantoa ihmisen CD4+ T-soluissa.

Kliininen teho ja turvallisuus

Kahdessa aikuisilla ja vähintään 12-vuotiailla nuorilla tehdyssä allergisen nuhan tutkimuksessa (GSP 301-301 ja GSP 301-304) kaksi Ryaltris-suihketta kahdesti päivässä kumpaankin sieraimeen vähensi merkitsevästi allergisia nenäoireita (nenän valumista, nenän tukkoisuutta, aivastelua ja nenän kutinaa) verrattuna plaseboon, olopatadiinihydrokloridiin yksinään ja mometasonifuroaattiin yksinään. Kahden kliinisen tutkimuksen tulokset on summattu alla olevissa taulukoissa 1 ja 2.

Taulukko 1: Nenän kokonaisoirepisteiden keskimääräinen muutos lähtötasosta 2 viikon^* aikana aikuisilla ja ≥ 12 -vuotiailla nuorilla, joilla oli kausiluontoinen allerginen nuha tutkimuksessa GSP 301-301 (koko analyysijoukko)

Taulukko 2: Nenän kokonaisoirepisteiden keskimääräinen muutos lähtötasosta 2 viikon^* aikana aikuisilla ja ≥ 12 -vuotiailla nuorilla, joilla oli kausiluontoinen allerginen nuha tutkimuksessa GSP 301-304 (koko analyysijoukko)

^* Aamu- ja iltapäivän rTNSS -keskiarvo (maksimipisteet = 12) ja keskiarvo 2 viikon hoitojakson aikana.

† P-arvot ovat nominaalisia

CI= luottamusväli; LS= pienin neliösumma

Imeytyminen

Kun annettiin toistuvasti kumpaankin sieraimeen 2 suihketta Ryaltrisia (2400 mikrogrammaa olopatadiinia ja 100 mikrogrammaa mometasonifuroaattia) kahdesti päivässä potilaille, joilla oli kausiluontoinen allerginen nuha, olopatadiinin huippupitoisuus (Cmax, keskiarvo ± keskihajonta) plasmassa oli 19,80 ± 7,01 ng/ml ja mometasonifuroaatin 9,92 ± 3,74 pg/ml. Annostuksen keskimääräinen kokonaisaltistus (AUCtau) oli olopatadiinilla 88,77 ± 23,87 ng*t/ml ja mometasonifuroaatilla 58,40 ± 27,00 pg*t/ml. Kerta-annoksen jälkeen sekä olopatadiinin että mometasonifuroaatin mediaaniaika huippupitoisuuteen oli 1 tunti.

Farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista mometasonifuroaatin ja olopatadiinihydrokloridin välillä ei ole näyttöä.

Jakautuminen

Olopatadiinin proteiineihin sitoutumisen ilmoitettiin olevan kohtalaista, noin 55 % seerumissa ja riippumaton lääkkeen pitoisuudesta alueella 0,1–1000 ng/ml. Olopatadiini sitoutuu ensisijaisesti ihmisen seerumin albumiiniin.

Mometasonifuroaatin sitoutumisen proteiineihin in vitro ilmoitettiin olevan 98 % - 99 % pitoisuusalueella 5–500 ng/ml.

Biotransformaatio

Mahdollisesti nielty ja imeytynyt pieni annos mometasonifuroaattia käy läpi huomattavan alkureitin aineenvaihdunnan maksassa.

Olopatadiini ei metaboloidu laajasti. Kahden metaboliitin, mono-desmetyylin ja N-oksidin pieniä pitoisuuksia on havaittu virtsassa.

In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että olopatadiini ei estä metabolisia reaktioita, joihin osallistuvat sytokromi P-450-isoentsyymit 1A2, 2C8, 2C9, 2C19, 2D6, 2E1 ja 3A4. Nämä tulokset osoittavat, että olopatadiinilla ei todennäköisesti ole metabolisia yhteisvaikutuksia muiden samaan aikaan annettujen vaikuttavien aineiden kanssa.

Eliminaatio

Imeytynyt mometasonifuroaatti metaboloituu suurelta osin ja metaboliitit erittyvät virtsaan ja sappeen. Nenään annetun mometasonifuroaatin puoliintumisaika plasmassa oli terveillä vapaehtoisilla koehenkilöillä noin 18–20 tuntia.

Suun kautta otetun olopatadiinin farmakokineettisissä tutkimuksissa olopatadiinin puoliintumisaika plasmassa oli noin 8–12 tuntia, ja eliminaatio tapahtui pääasiassa munuaiserityksen kautta. Noin 60–70 % annoksesta erittyi virtsaan aktiivisena aineena.

Nenään annetun olopatadiinin puoliintumisaika plasmassa oli terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä noin 6-7 tuntia.

Maksan vajaatoiminta

Olopatadiini:

Maksan vajaatoiminnan ei odoteta vaikuttavan kliinisesti merkitsevästi olopatadiinin farmakokinetiikkaan, koska se erittyy ensisijaisesti muuttumattomana virtsaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Mometasonifuroaatti:

Tutkimuksessa, jossa aikuisille, joilla oli lievä, keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta, annettiin hengitettävää mometasonifuroaattia, osoitettiin, että mometasonifuroaatin huippupitoisuudet plasmassa näyttävät lisääntyvän maksan vajaatoiminnan vaikeuden myötä, mutta mitattavien pitoisuuksien määrä oli kuitenkin vähäinen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Munuaisten vajaatoiminta

Olopatadiini:

Koska olopatadiini erittyy pääasiassa muuttumattomana virtsaan, munuaisten vajaatoiminta muuttaa olopatadiinin farmakokinetiikkaa siten, että potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (keskimääräinen kreatiniinipuhdistuma 13,0 ml/min), AUC_0-∞ oli 8-kertainen verrattuna terveisiin aikuisiin. Kun hemolyysipotilaille (ei virtsaneritystä) annettiin 10 mg annos suun kautta, olopatadiinin pitoisuudet plasmassa olivat merkitsevästi alhaisempia hemodialyysipäivinä kuin päivinä ilman hemodialyysia, mikä viittaa siihen, että olopatadiini poistuu hemodialyysissä.

Mometasonifuroaatti:

Koska virtsaan erittymisellä on hyvin pieni osuus mometasonifuroaatin kokonaispuhdistumassa, ei munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta mometasonifuroaatin farmakokinetiikkaan ole tutkittu (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Iäkkäät

Tutkimukset, joissa verrattiin suun kautta otettujen olopatadiinin 10 mg annosten farmakokinetiikkaa nuorilla (keski-ikä 21 vuotta) ja iäkkäillä (keski-ikä 74 vuotta), eivät osoittaneet merkitseviä eroja plasman pitoisuuksissa (AUC), proteiineihin sitoutumisessa tai muuttumattoman kanta-aineen ja metaboliittien erittymisessä virtsaan.

Olopatadiini:

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Eläintutkimuksissa on todettu olopatadiinin vähentävän jälkeläisten kasvua, kun imettäville emoille annettiin systeemisesti olopatadiinia huomattavasti suurempina annoksina kuin mitä suositellut maksimaaliset intranasaaliset annokset tuottavat ihmisille. Suun kautta annetun olopatadiinin on todettu erittyvän maitoon rotilla.

Mometasonifuroaatti:

Erityisesti mometasonifuroaatista johtuvia toksisia vaikutuksia ei ole osoitettu. Kaikki havaitut vaikutukset ovat tyypillisiä tälle lääkeaineryhmälle ja liittyvät glukokortikoidien farmakologisiin vaikutuksiin.

Prekliiniset tutkimukset osoittavat, että mometasonifuroaatilla ei ole androgeenista, antiandrogeenista, estrogeenista tai antiestrogeenista vaikutusta, mutta sillä on muiden glukokortikoidien tavoin jonkin verran antiuterotrofista vaikutusta ja se hidastaa kohdunsuun avautumista eläinmalleissa suurilla suun kautta annetuilla 56 mg/kg/vrk:n ja 280 mg/kg/vrk:n annoksilla.

Muiden glukokortikoidien tavoin mometasonifuroaatilla oli klastogeeninen vaikutus in vitro suurina pitoisuuksina. Terapeuttisia annoksia käytettäessä ei kuitenkaan ole odotettavissa mutageenisia vaikutuksia.

Lisääntymistutkimuksissa ihon alle annettu 15 mikrogrammaa/kg mometasonifuroaattia pidensi tiineyttä sekä pitkitti ja vaikeutti synnytystä, mihin liittyi eloonjääneiden vastasyntyneiden määrän väheneminen ja syntymäpainon aleneminen tai sen nousun hidastuminen. Mometasonifuroaatilla ei ollut vaikutusta hedelmällisyyteen.

Muiden glukokortikoidien tavoin mometasonifuroaatti on teratogeeninen jyrsijöille ja kaniineille. Todettuja vaikutuksia ovat napatyrä rotilla, suulakihalkio hiirillä ja sappirakon ageneesi, napatyrä ja koukistuneet etukäpälät kaniineilla. Esiintyi myös eläinten tiineydenaikaista painonnousun vähenemistä ja vaikutusta sikiön kasvuun (sikiön paino aleni ja/tai luutuminen hidastui) rotilla, kaniineilla ja hiirillä sekä jälkeläisten eloonjäänti heikentyi hiirillä.

Inhaloitavan mometasonifuroaatin (aerosoli, jossa on CFC-yhdisteitä ponnekaasuna ja pinta-aktiivisena aineena) karsinogeenisuutta on tutkittu hiirillä ja rotilla 0,25–2,0 mikrogrammaa/l:n pitoisuuksina 24 kuukauden pituisissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa havaittiin tyypillisiä glukokortikoidivaikutuksia, mukaan lukien useita ei-neoplastisia leesioita. Tilastollisesti merkitsevää annos-vaste-suhdetta ei havaittu tutkituissa kasvaintyypeissä.

Ryaltris nenäsumute

Toistuvan annon toksisuustutkimuksessa, jossa rotat saivat Ryaltrisia intranasaalisesti enintään 13 viikkoa, ei todettu uusia haittavaikutuksia verrattuna yksittäisiin vaikuttaviin aineisiin.

Mikrokiteinen selluloosa (E460)

Kaksiemäksinen natriumfosfaattiheptahydraatti (E 339)

Karmelloosinatrium (E 466)

Natriumkloridi

Bentsalkoniumkloridi

Dinatriumedetaatti

Polysorbaatti 80 (E 433)

Suolahappo (E 507)

Natriumhydroksidi (E 524)

Vesi injektioita varten

Ei oleellinen.

3 vuotta

Säilyy avattuna (ensimmäisen avaamisen jälkeen): 2 kuukautta

Ei saa jäätyä.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

RYALTRIS nenäsumute, suspensio
25/600 mikrog/annos 240 annosta (21,20 €)

PF-selosteen tieto

Nenäsumute on pakattu valkoiseen HDPE-pulloon, jossa on määrätyn sumuteannoksen antava manuaalinen polypropyleenipumppu-annostelulaite. Laitteessa on violetti HDPE-suojakorkki.

Pakkauskoot:

Yksi 20 ml pullo, jossa on 56 annosta,

Yksi 20 ml pullo, jossa on 120 annosta,

Yksi 30 ml pullo, jossa on 240 annosta.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, homogeeninen suspensio.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

RYALTRIS nenäsumute, suspensio
25/600 mikrog/annos 240 annosta

• Peruskorvaus (40 %).

R01AD59

28.07.2023