TABRECTA tabletti, kalvopäällysteinen 150 mg, 200 mg

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Tabrecta 150 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää kapmatinibidihydrokloridimonohydraattia vastaten 150 mg kapmatinibia.

Tabrecta 200 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää kapmatinibidihydrokloridimonohydraattia vastaten 200 mg kapmatinibia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kalvopäällysteinen tabletti (tabletti)

Tabrecta on tarkoitettu monoterapiana edenneen ei‑pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon aikuispotilaille, joiden kasvaimissa on todettu muutoksia, jotka johtavat mesenkyymi‑epiteeli‑transitiotekijän geenin eksonin 14 (METex14) luennan ohittamiseen (skipping), ja jotka tarvitsevat systeemistä hoitoa aiemman immunoterapiaa ja/tai platinapohjaista solunsalpaajahoitoa sisältäneen hoidon jälkeen.

Ainoastaan syöpälääkkeiden antoon perehtyneen lääkärin tulee aloittaa hoito.

Tabrecta‑hoidon aloittaa lääkäri, jolla on kokemusta syöpähoitojen toteuttamisesta.

Potilaalle voidaan valita Tabrecta‑hoito vain, jos kasvainkudos‑ tai plasmanäytteestä on todettu validoidulla testillä MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtava geenimuutos. Jos plasmanäytteestä ei todeta geenimuutosta, on testauksessa käytettävä kasvainkudosta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Annostus

Suositeltu Tabrecta‑annos on 400 mg suun kautta kahdesti vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman ruokaa.

Hoitoa jatketaan yksilöllisen turvallisuuden ja siedettävyyden perusteella niin kauan kuin hoito tuottaa potilaalle kliinistä hyötyä.

Jos Tabrecta‑annos jää väliin tai potilas oksentaa, potilaan ei pidä ottaa ylimääräistä annosta, vaan ottaa seuraava annos tavanomaiseen aikaan.

Annosmuutokset

Suositeltu annoksen pienentämisaikataulu haittavaikutusten hoitamiseksi yksilöllisen turvallisuuden ja siedettävyyden perusteella esitetään taulukossa 1.

Taulukko 1 Tabrecta‑annoksen pienentämisaikataulu

Alle 200 mg:n Tabrecta‑annoksia kahdesti vuorokaudessa ei ole tutkittu kliinisissä tutkimuksissa.

Tabrecta‑annoksen muutossuositukset haittavaikutusten hoitamiseksi esitetään taulukossa 2.

Taulukko 2 Tabrecta‑annoksen muutokset haittavaikutusten hoitamiseksi

Erityisryhmät

Iäkkäät

Annosta ei tarvitse muuttaa ≥ 65‑vuotiailla potilailla (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta, sillä Tabrecta‑valmistetta ei ole tutkittu kyseisillä potilailla. Annosta ei tarvitse muuttaa, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse muuttaa, jos potilaalla on lievä, keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Tabrecta‑valmisteen turvallisuutta ja tehoa 0–18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Tabrecta-valmiste otetaan suun kautta kahdesti vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman ruokaa. Nielemisvaikeuksista kärsiviä potilaita suositellaan ottamaan Tabrecta-valmiste ruoan kanssa. Tabletit niellään kokonaisina, jotta varmistetaan koko annoksen saaminen.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtavien muutosten statuksen arviointi

Kun MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtavien muutosten esiintymistä määritetään kudos- tai plasmanäytteistä, on tärkeää käyttää validoitua ja vakaata testiä väärien negatiivisten ja väärien positiivisten tulosten välttämiseksi. Kliinisissä tutkimuksissa käytettyjen testien ominaisuudet, ks. kohta Farmakodynamiikka.

Interstitiaalinen keuhkosairaus / pneumoniitti

Tabrecta‑hoitoa saaneilla potilailla on esiintynyt interstitiaalista keuhkosairautta / pneumoniittia, joka voi olla kuolemaan johtava (ks. kohta Haittavaikutukset). Tutkimukset on aloitettava viipymättä, jos potilaalla esiintyy uusia tai pahenevia interstitiaaliseen keuhkosairauteen / pneumoniittiin viittaavia keuhko‑oireita (esim. hengenahdistus, yskä, kuume). Tabrecta‑hoito on keskeytettävä välittömästi, jos potilaalla epäillään interstitiaalista keuhkosairautta / pneumoniittia, ja lopetettava pysyvästi, jos muita mahdollisia interstitiaalisen keuhkosairauden / pneumoniitin syitä ei todeta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vaikutukset maksaan

Tabrecta‑hoitoa saaneilla potilailla on esiintynyt transaminaasiarvojen suurenemista (ks. kohta Haittavaikutukset). Maksan toimintakokeet (mukaan lukien ALAT, ASAT ja kokonaisbilirubiini) on tehtävä ennen hoidon aloittamista, 2 viikon välein ensimmäisten 3 hoitokuukauden ajan ja tämän jälkeen kerran kuukaudessa tai kliinisen tarpeen mukaan. Kokeita on tehtävä useammin, jos potilaalla esiintyy transaminaasi‑ tai bilirubiiniarvojen suurenemista. Haittavaikutuksen vaikeusasteen perusteella Tabrecta‑hoito keskeytetään tilapäisesti tai lopetetaan pysyvästi tai Tabrecta‑annosta pienennetään (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Haimaentsyymiarvojen suureneminen

Tabrecta‑hoitoa saaneilla potilailla on esiintynyt amylaasi‑ ja lipaasiarvon suurenemista (ks. kohta Haittavaikutukset). Amylaasi‑ ja lipaasiarvot on tutkittava lähtötilanteessa ja säännöllisesti Tabrecta‑hoidon aikana. Haittavaikutuksen vaikeusasteen perusteella Tabrecta‑hoito keskeytetään tilapäisesti tai lopetetaan pysyvästi tai Tabrecta‑annosta pienennetään (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Alkio‑ ja sikiötoksisuus

Eläinkokeiden löydösten ja vaikutusmekanismin perusteella Tabrecta‑valmisteen anto raskaana olevalle naiselle voi aiheuttaa sikiöön kohdistuvaa haittaa sikiötoksisuuden ja teratogeenisuuden seurauksena (ks. kohta Raskaus ja imetys). Raskaana oleville ja naisille, jotka voivat tulla raskaaksi, on kerrottava, että Tabrecta‑valmisteen käyttöön raskauden aikana ja raskauden alkamiseen Tabrecta‑hoidon aikana liittyy mahdollisia sikiöön kohdistuvia riskejä. Seksuaalisesti aktiivisten naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä Tabrecta‑hoidon aikana ja vähintään 7 päivän ajan viimeisen annoksen jälkeen. Jos naispotilas voi tulla raskaaksi, raskausstatus on varmennettava ennen Tabrecta‑hoidon aloittamista.

Jos miespotilaan seksikumppani on raskaana, saattaa olla raskaana tai voi tulla raskaaksi, miehen on käytettävä kondomia Tabrecta‑hoidon aikana ja vähintään 7 päivän ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Valoherkkyyden riski

Eläinkokeiden löydösten perusteella Tabrecta‑hoitoon liittyy mahdollinen valoherkkyysreaktioiden riski (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksessa suositeltiin, että potilaat rajoittavat suoraa ultraviolettialtistusta Tabrecta‑hoidon aikana ja noudattavat seuraavia suojatoimia: aurinkovoiteen käyttö suojaamattomilla ihoalueilla, suojaavan vaatetuksen ja aurinkolasien käyttö. Suojatoimien käyttöä on jatkettava vähintään 7 päivän ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa

Lääkeinteraktiot ovat mahdollisia, ja Tabrecta voi olla niissä kohteena tai aiheuttajana (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Kapmatinibi käy läpi CYP3A4‑ ja aldehydioksidaasivälitteisen metabolian. Aldehydioksidaasivälitteisen lääkeyhteisvaikutuksen riskiä ei ole tutkittu, sillä vahvistettuja kliinisesti merkittäviä estäjiä ei ole.

Muiden lääkevalmisteiden vaikutus Tabrecta‑valmisteeseen

Vahvat CYP3A:n estäjät

Terveillä tutkittavilla 200 mg:n kapmatinibikerta‑annoksen anto yhdessä vahvan CYP3A:n estäjä itrakonatsolin (200 mg kerran vuorokaudessa 10 päivän ajan) kanssa suurensi kapmatinibin AUC_inf‑arvoa 42 % mutta ei muuttanut kapmatinibin C_max‑arvoa verrattuna pelkän kapmatinibin antoon. Potilaita on seurattava tarkasti haittavaikutusten varalta, jos Tabrecta‑valmisteen kanssa annetaan samanaikaisesti vahvoja CYP3A:n estäjiä (mm. klaritromysiini, indinaviiri, itrakonatsoli, ketokonatsoli, lopinaviiri/ritonaviiri, nefatsodoni, nelfinaviiri, posakonatsoli, ritonaviiri, sakinaviiri, telapreviiri, telitromysiini, verapamiili ja vorikonatsoli).

Vahvat CYP3A:n indusorit

Terveillä tutkittavilla 400 mg:n kapmatinibikerta‑annoksen anto yhdessä vahvan CYP3A:n indusori rifampisiinin (600 mg kerran vuorokaudessa 9 päivän ajan) kanssa pienensi kapmatinibin AUC_inf‑arvoa 67 % ja C_max‑arvoa 56 % verrattuna pelkän kapmatinibin antoon. Kapmatinibialtistuksen pieneneminen saattaa heikentää Tabrecta‑valmisteen antituumorivaikutusta. Tabrecta‑valmisteen antoa yhdessä vahvojen CYP3A:n indusorien (mm. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, rifampisiini ja mäkikuisma [Hypericum perforatum]) kanssa on vältettävä. Potilaalle on harkittava jotain toista lääkevalmistetta, jonka CYP3A‑toimintaa indusoiva vaikutus on minimaalinen tai puuttuu kokonaan.

Keskivahvat CYP3A:n indusorit

Fysiologiaan perustuvia farmakokinetiikan malleja hyödyntävät simulaatiot ennustivat, että 400 mg:n kapmatinibiannoksen anto yhdessä keskivahvan CYP3A:n indusori efavirentsin (600 mg vuorokaudessa 20 päivän ajan) kanssa pienentäisi kapmatinibin AUC_0‑12h‑arvoa 44 % ja C_max‑arvoa 34 % vakaassa tilassa verrattuna pelkän kapmatinibin antoon. Kapmatinibialtistuksen pieneneminen saattaa heikentää Tabrecta‑valmisteen antituumorivaikutusta. Varovaisuutta on noudatettava Tabrecta‑valmisteen ja keskivahvan CYP3A:n indusorin samanaikaisen annon aikana.

Mahan pH:ta suurentavat aineet

Kapmatinibin liukoisuus on pH‑riippuvaista ja muuttuu huonoksi pH:n suurenemisen myötä in vitro. Terveillä tutkittavilla 600 mg:n kapmatinibikerta‑annoksen anto yhdessä protonipumpun estäjä rabepratsolin (20 mg kerran vuorokaudessa 4 päivän ajan) kanssa pienensi kapmatinibin AUC_inf‑arvoa 25 % ja C_max‑arvoa 38 % verrattuna pelkän kapmatinibin antoon. Kapmatinibin ja mahan happamuutta vähentävien lääkeaineiden väliset kliinisesti merkittävät yhteisvaikutukset ovat epätodennäköisiä, sillä anto yhdessä rabepratsolin kanssa ei vaikuttanut kliinisesti merkittävästi kapmatinibialtistukseen.

Tabrecta‑valmisteen vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

CYP‑entsyymien substraatit

CYP1A2:n kohtalaista estymistä havaittiin, kun kapmatinibin kanssa annettiin samanaikaisesti kofeiinia, herkkää CYP1A2:n substraattia. Kapmatinibin (400 mg kahdesti vuorokaudessa) anto yhdessä kofeiinin kanssa suurensi kofeiinin AUC_inf‑arvoa 134 %. Jos kapmatinibia annetaan yhdessä terapeuttiselta leveydeltään kapeiden CYP1A2:n substraattien kuten teofylliinin tai titsanidiinin kanssa, samanaikaisesti annettavan lääkevalmisteen annoksen pienentäminen saattaa olla tarpeen.

Kapmatinibin ja CYP3A:n substraattien väliset kliinisesti merkittävät yhteisvaikutukset ovat epätodennäköisiä, sillä kapmatinibin samanaikainen anto ei vaikuttanut kliinisesti merkittävästi midatsolaamin (CYP3A:n substraatti) altistukseen.

P‑glykoproteiinin (P‑gp) ja rintasyöpäresistenssiproteiinin (BCRP) substraatit

Syöpäpotilailla digoksiinin (P‑gp:n substraatti) anto yhdessä useiden kapmatinibiannosten (400 mg kahdesti vuorokaudessa) kanssa suurensi digoksiinin AUC_inf‑arvoa 47 % ja C_max‑arvoa 74 % verrattuna pelkän digoksiinin antoon. Syöpäpotilailla rosuvastatiinin (BCRP:n substraatti) anto yhdessä useiden kapmatinibiannosten (400 mg kahdesti vuorokaudessa) kanssa suurensi rosuvastatiinin AUC_inf‑arvoa 108 % ja C_max‑arvoa 204 % verrattuna pelkän rosuvastatiinin antoon. Tabrecta‑valmisteen anto yhdessä P‑gp:n tai BCRP:n substraatin kanssa saattaa suurentaa näiden substraattien kanssa ilmenevien haittavaikutusten ilmaantuvuutta ja vaikeusastetta. Varovaisuutta on noudatettava Tabrecta‑valmisteen ja P‑gp:n substraattien (digoksiini, dabigatraanieteksilaatti, kolkisiini, sitagliptiini, saksagliptiini ja posakonatsoli) tai BCRP:n substraattien (metotreksaatti, rosuvastatiini, pravastatiini, mitoksantroni ja sulfasalatsiini) samanaikaisen annon aikana. Jos kapmatinibia annetaan yhdessä terapeuttiselta leveydeltään kapeiden P‑gp:n tai BCRP:n substraattien kanssa, samanaikaisesti annettavan lääkevalmisteen annoksen pienentäminen saattaa olla tarpeen.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / Ehkäisy miehille ja naisille

Seksuaalisesti aktiivisten naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä (menetelmät, joihin liittyvä raskausprosentti on alle 1 %) Tabrecta‑hoidon aikana ja vähintään 7 päivän ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Jos miespotilaan seksikumppani on raskaana, saattaa olla raskaana tai voi tulla raskaaksi, miehen on käytettävä kondomia Tabrecta‑hoidon aikana ja vähintään 7 päivän ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja kapmatinibin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Eläinkokeiden löydösten ja vaikutusmekanismin perusteella kapmatinibin epäillään aiheuttavan synnynnäisiä epämuodostumia, jos sitä käytetään raskauden aikana. Tabrecta‑valmistetta ei pidä käyttää raskauden aikana ellei raskaana olevan potilaan kliininen tilanne edellytä hoitoa kapmatinibilla.

Jos naispotilas voi tulla raskaaksi, raskausstatus on varmennettava ennen Tabrecta‑hoidon aloittamista.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö kapmatinibi tai sen metaboliitit ihmisen rintamaitoon Tabrecta‑valmisteen annon jälkeen. Ei ole riittävästi tietoa kapmatinibin tai sen metaboliittien erittymisestä koe‑eläinten rintamaitoon. Imetettävään vauvaan kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Imetettävien vauvojen vakavien haittavaikutusten mahdollisuuden takia rintaruokinta on lopetettava Tabrecta‑hoidon ajaksi ja vähintään 7 päiväksi viimeisen annoksen jälkeen.

Hedelmällisyys

Kapmatinibin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoja. Eläimillä ei ole tehty kapmatinibia koskevia hedelmällisyystutkimuksia.

Tabrecta‑valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmät haittavaikutukset ovat ääreisosien turvotus (67,5 %), pahoinvointi (44,4 %), väsymys (34,4 %), veren kreatiinipitoisuuden suureneminen (33,8 %), oksentelu (25,0 %), hengenahdistus (22,5 %), ruokahalun heikentyminen (21,3 %) ja selkäkipu (20,6 %). Yleisimmät asteen 3 tai 4 haittavaikutukset ovat ääreisosien turvotus (14,4 %), lipaasiarvon suureneminen (9,4 %), ALAT‑arvon suureneminen (8,1 %), väsymys (8,1 %), hengenahdistus (6,9 %) ja amylaasiarvon suureneminen (5,6 %).

Vakavia haittavaikutuksia ilmoitettiin 35 potilaalla 160:stä (21,9 %) Tabrecta‑hoitoa saaneista. Yli 2 %:lla potilaista esiintyneitä vakavia haittavaikutuksia olivat hengenahdistus (5,6 %), interstitiaalinen keuhkosairaus / pneumoniitti (5,0 %), selluliitti (3,1 %) ja ääreisosien turvotus (2,5 %).

Hoidon tauottamista ilmoitettiin 81 potilaalla 160:stä (50,6 %). Hoidon tauottamista vaativia haittavaikutuksia olivat ääreisosien turvotus (15,0 %), veren kreatiniinipitoisuuden suureneminen (11,3 %), lipaasiarvon suureneminen (8,1 %), pahoinvointi (8,1 %), ALAT‑arvon suureneminen (6,3 %), väsymys (5,6 %), amylaasiarvon suureneminen (5,0 %), oksentelu (5,0 %), hengenahdistus (3,8 %), veren bilirubiinipitoisuuden suureneminen (3,1 %) ja ASAT‑arvon suureneminen (3,1 %).

Annoksen pienentämistä ilmoitettiin 49 potilaalla 160:stä (30,6 %). Annoksen pienentämistä vaativiin haittavaikutuksiin kuuluivat ääreisosien turvotus (16,3 %), ALAT‑arvon suureneminen (5,0 %), veren kreatiniinipitoisuuden suureneminen (3,8 %), väsymys (3,1 %) ja pahoinvointi (2,5 %).

Hoidon pysyvästä lopettamisesta ilmoitettiin 19 potilaalla 160:stä (11,9 %). Yleisimmät Tabrecta‑hoidon pysyvään lopettamiseen johtaneet haittavaikutukset olivat interstitiaalinen keuhkosairaus / pneumoniitti (3,8 %), ääreisosien turvotus (2,5 %), ALAT‑arvon suureneminen (1,3 %), ASAT‑arvon suureneminen (1,3 %), veren bilirubiinipitoisuuden suureneminen (1,3 %), veren kreatiniinipitoisuuden suureneminen (1,3 %), lipaasiarvon suureneminen (1,3 %), amylaasiarvon suureneminen (0,6 %), väsymys (0,6 %) ja nokkosihottuma (0,6 %).

Haittavaikutustaulukko

Tabrecta‑valmisteen turvallisuutta arvioitiin paikallisesti edenneen tai metastasoituneen ei‑pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa maailmanlaajuisessa, prospektiivisessa, satunnaistamattomassa, avoimessa usean kohortin vaiheen II avaintutkimuksessa (GEOMETRY mono‑1) kaikissa kohorteissa (N = 373) riippumatta aiemmasta hoidosta tai MET‑säätelyhäiriöstatuksesta (mutaatio ja/tai amplifikaatio). Haittavaikutusten yleisyydet perustuvat kaikista syistä johtuvien haittatapahtumien yleisyyksiin 160:llä potilaalla, joilla oli MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtavia mutaatioita ja jotka altistuivat kapmatinibin suositusannokselle. Laboratorioarvojen muutosten yleisyydet perustuvat vähintään 1 asteen pahentumiseen lähtötilanteesta (vaikeusasteluokittelu CTCAE‑kriteerien version 4.03 mukaisesti). Kaikkien GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksen potilaiden (N = 373) ja potilaiden, joilla oli MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtavia mutaatioita (N = 160) turvallisuusprofiilit ovat verrattavissa toisiinsa. MET‑mutaatiokohorttien kapmatinibialtistuksen keston mediaani oli 34,9 viikkoa (vaihteluväli: 0,4–195,7 viikkoa). Kapmatinibia saaneista potilaista 55,0 %:lla altistus kesti vähintään 6 kuukautta ja 36,3 %:lla vähintään vuoden.

Kliinisissä tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset (taulukko 3) esitetään MedDRA‑elinjärjestelmäluokittain. Kunkin elinjärjestelmäluokan haittavaikutukset esitetään yleisyysjärjestyksessä yleisimmästä alkaen. Lisäksi kunkin haittavaikutuksen yleisyysluokka perustuu seuraavaan luokitukseen: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittavaikutukset on esitetty kussakin esiintymistiheysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 3 Haittavaikutukset potilailla (N = 160), joilla oli MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtavia mutaatioita, GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksessa (tiedonkeruun katkaisu: 30.8.2021)

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Interstitiaalinen keuhkosairaus / pneumoniitti

Interstitiaalista keuhkosairautta / pneumoniittia (mikä tahansa aste) ilmoitettiin 12 potilaalla 160:stä (7,5 %). Asteen 3 interstitiaalista keuhkosairautta / pneumoniittia ilmoitettiin 7 potilaalla (4,4 %); tapahtumista yksi oli kuolemaan johtanut, hoitoon liittynyt pneumoniitti (0,6 %) ja yksi kuolemaan johtanut organisoituva pneumonia (0,6 %). Interstitiaalista keuhkosairautta / pneumoniittia esiintyi 6:lla 63 potilaasta (9,5 %), jotka olivat saaneet aiempaa sädehoitoa, ja 6:lla 97 potilaasta (6,2 %), jotka eivät olleet saaneet aiempaa sädehoitoa. Kuusi potilasta (3,8 %) lopetti Tabrecta‑hoidon interstitiaalisen keuhkosairauden / pneumoniitin takia. Interstitiaalinen keuhkosairaus / pneumoniitti ilmaantui useimmiten keskimäärin ensimmäisten 3 hoitokuukauden kuluessa. Mediaaniaika vähintään asteen 3 interstitiaalisen keuhkosairauden / pneumoniitin ilmaantumiseen oli 7,0 viikkoa (vaihteluväli: 0,7–88,4 viikkoa).

Vaikutukset maksaan

ALAT‑/ASAT‑arvon suurenemista (mikä tahansa aste) ilmoitettiin 24 potilaalla 160:stä (15,0 %). Asteen 3 tai 4 ALAT‑/ASAT‑arvon suurenemista havaittiin 13:lla Tabrecta‑hoitoa saaneella potilaalla 160:stä (8,1 %). Kaksi potilasta (1,3 %) lopetti Tabrecta‑hoidon ALAT‑/ASAT‑arvon suurenemisen takia. ALAT‑/ASAT‑arvon suurenemista esiintyi useimmiten keskimäärin ensimmäisten 3 hoitokuukauden kuluessa. Mediaaniaika vähintään asteen 3 ALAT‑/ASAT‑arvon suurenemisen ilmaantumiseen oli 6,4 viikkoa (vaihteluväli: 2,1–17,9 viikkoa).

Haimaentsyymiarvojen suureneminen

Amylaasi‑ ja lipaasiarvon suurenemista (mikä tahansa aste) ilmoitettiin 27 potilaalla 160:stä (16,9 %). Asteen 3 tai 4 amylaasi‑/lipaasiarvon suurenemista ilmoitettiin 18:lla Tabrecta‑hoitoa saaneella potilaalla 160:stä (11,3 %). Kolme potilasta (1,9 %) lopetti Tabrecta‑hoidon amylaasi‑/lipaasiarvon suurenemisen takia. Mediaaniaika vähintään asteen 3 amylaasi‑/lipaasiarvon suurenemisen ilmaantumiseen oli 10,1 viikkoa (vaihteluväli: 2,3–68,0 viikkoa).

Ääreisosien turvotus

Ääreisosien turvotusta (mikä tahansa aste) ilmoitettiin 108 potilaalla 160:stä (67,5 %). Tämä haittavaikutus sisältää seuraavat haittavaikutustermit: ääreisosien turvotus (yleisin; 65,0 %:lla potilaista) ja ääreisosien edeema (4,4 %:lla potilaista). Asteen 3 tai 4 ääreisosien turvotusta ilmoitettiin 23:lla Tabrecta‑hoitoa saaneella potilaalla 160:stä (14,4 %). Neljä potilasta (2,5 %) lopetti Tabrecta‑hoidon ääreisosien turvotuksen takia. Mediaaniaika vähintään asteen 3 ääreisosien turvotuksen ilmaantumiseen oli 24,3 viikkoa (vaihteluväli: 1,4–86,9 viikkoa).

Erityisryhmät

Iäkkäät

GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksen 160 potilaasta, joilla oli MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtavia mutaatioita ja jotka saivat 400 mg kapmatinibia kahdesti vuorokaudessa, 85 % oli vähintään 65‑vuotiaita ja 4,4 % vähintään 85‑vuotiaita. Asteen ≥ 3 tapahtumien esiintyminen lisääntyi iän myötä. Hoitoon liittyneet vakavat haittatapahtumat olivat yleisempiä ≥ 65 – < 75‑vuotiailla (22 %) ja ≥ 85‑vuotiailla (28,6 %) verrattuna ≥ 75 – < 85‑vuotiaisiin (8,5 %) ja alle 65‑vuotiaisiin potilaisiin (8,3 %), vaikkakin tätä vertailua rajoittaa ≥ 85‑vuotiaiden potilaiden pieni otoskoko.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä Vluetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

Tabrecta‑valmistetta koskevat kliiniset tutkimukset tuottivat niukasti kokemusta yliannostuksesta. Potilaita on seurattava tarkasti haittavaikutusten oireiden ja löydösten varalta ja yleisluontoiset elintoimintoja tukevat toimet ja oireenmukainen hoito on aloitettava, jos yliannostusta epäillään.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: antineoplastiset lääkeaineet, proteiinikinaasin estäjät, ATC‑koodi: L01EX17.

Vaikutusmekanismi

Kapmatinibi on MET‑reseptorityrosiinikinaasin estäjä. Kapmatinibi estää MET:n fosforylaatiota (sekä autofosforylaatiota että hepatosyyttikasvutekijä [HGF] ‑ligandin laukaisemaa fosforylaatiota), alavirran signalointiproteiinien MET‑välitteistä fosforylaatiota sekä MET‑riippuvaisten syöpäsolujen proliferaatiota ja eloonjäämistä.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Sydämen elektrofysiologia

Kapmatinibi ei pidentänyt QT‑aikaa kliinisesti merkittävästi, kun Tabrecta‑valmistetta annettiin suositusannoksena.

METex14‑luennan ohittamiseen johtavien muutosten statuksen määrittäminen

GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksessa MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtavat mutaatiot määritettiin kvalitatiivisella reaaliaikaisella PCR‑testillä (RT‑PCR), joka on kehitetty havaitsemaan eksoni 14 ‑deleetion sisältävä MET‑mRNA formaliinilla kiinnitetystä, parafiiniin valetusta ihmisen kudoksesta. Testi on tarkoitettu apuvälineeksi, kun ei‑pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista potilaista on seulottava kapmatinibihoitoa varten ne, joiden kasvaimessa on MET‑mutaatio, joka aiheuttaa koko eksonin 14 (141 emäksen) deleetion mRNA:han lukukehystä muuttamatta.

Kliininen teho ja turvallisuus

Kapmatinibin tehoa tutkittiin prospektiivisessa, satunnaistamattomassa, avoimessa usean kohortin vaiheen II GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksessa, jossa kapmatinibilla hoidettiin paikallisesti edennyttä tai metastasoitunutta ei‑pienisoluista keuhkosyöpää, johon liittyi MET‑eksonin 14 (METex14) luennan ohittamiseen (skipping) johtava mutaatio. Potilaat (N = 373) otettiin tutkimuskohortteihin aiemman hoidon ja MET‑säätelyhäiriöstatuksen (mutaatio ja/tai amplifikaatio) perusteella. Potilaat, joilla oli MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtava mutaatio (N = 160) otettiin MET‑mutaatiokohortteihin MET‑amplifikaatiosta riippumatta. Kapmatinibin osoitettu teho perustuu kohortteihin 4 ja 6, joihin otettiin 100 aiempaa hoitoa saanutta potilasta.

MET‑mutaatiokohortteihin soveltuakseen ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavien potilaiden syövän epidermaalisen kasvutekijäreseptorin (EGFR) oli oltava villityyppinen eksonin 19 deleetioiden ja eksonin 21 L858R‑substituutiomutaatioiden suhteen, ALK (anaplastinen lymfoomakinaasi) ‑negatiivinen sekä potilailla oli oltava MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtava mutaatio. Potilailla tuli olla mitattavissa vähintään yksi leesio (määritelty Response Evaluation Criteria in Solid Tumours [RECIST] ‑kriteerien version 1.1 mukaisesti) ja Eastern Cooperative Oncology Group (ECOG) ‑toimintakykyluokan oli oltava 0–1. Tutkimukseen eivät soveltuneet potilaat, joilla oli oireisia keskushermostometastaaseja, jotka olivat neurologisesti epävakaita tai tarvitsivat suurenevia steroidiannoksia keskushermosto‑oireiden hoitoon edeltävien 2 viikon aikana, joilla oli kliinisesti merkittävä hallitsematon sydänsairaus tai jotka olivat saaneet aikaisemmin hoitoa millä tahansa MET:n tai HGF:n estäjällä.

MET‑mutaatiokohortteihin otettiin ja niissä Tabrecta‑hoitoa sai yhteensä 100 aiempaa hoitoa saanutta aikuispotilasta, joilla oli paikallisesti edennyt tai metastasoitunut ei‑pienisoluinen keuhkosyöpä, johon liittyi MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtava mutaatio. Potilaat olivat saaneet edenneeseen tautiin yhtä tai kahta aiempaa systeemistä hoitolinjaa lukuun ottamatta kolmea potilasta (3,0 %), jotka olivat saaneet kolmea aikaisempaa hoitolinjaa ennen kapmatinibihoitoa. Kapmatinibialtistuksen keston mediaani oli 27,9 viikkoa.

Potilaat jatkoivat hoitoa, kunnes tauti eteni dokumentoidusti, potilas ei enää sietänyt hoitoa tai tutkija arvioi, että potilas ei enää saanut kliinistä hyötyä.

Aiempaa hoitoa saaneiden potilaiden demografiset ominaisuudet olivat seuraavanlaiset: 56 % oli naisia, iän mediaani oli 70 vuotta (vaihteluväli: 49–90 vuotta), 29 % oli vähintään 75‑vuotiaita, 73 % oli valkoihoisia, 24 % oli aasialaisia, 1,0 % oli mustaihoisia, 59 % ei ollut koskaan tupakoinut, 37 % oli entisiä tupakoitsijoita, 78 %:lla oli adenokarsinooma, 26 %:lla ECOG‑toimintakykyluokka oli 0, 73 %:lla ECOG‑toimintakykyluokka oli 1 ja 17 %:lla oli keskushermostometastaaseja. Useimmilla potilailla (62 %) oli asteen IV tauti. Potilaista 91 % oli saanut aiemmin solunsalpaajahoitoa, 86 % oli saanut aiemmin platinapohjaista solunsalpaajahoitoa, 32 % oli saanut aiemmin immunoterapiaa ja 16 % oli saanut aiemmin kahta systeemistä hoitoa.

Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli kokonaisvasteprosentti (ORR), jonka sokkoutettu riippumaton arviointitoimikunta (BIRC) määritti RECIST 1.1 ‑kriteerien mukaisesti. Tärkein toissijainen päätetapahtuma oli sokkoutetun riippumattoman arviointitoimikunnan määrittämä vasteen kesto (DOR).

Taulukossa 4 on yhteenveto GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksen tehotuloksista aiempaa hoitoa saaneilla potilailla, joilla oli ei‑pienisoluinen keuhkosyöpä ja MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtava mutaatio.

Taulukko 4 Sokkoutetun riippumattoman arviointitoimikunnan määrittämät tehotulokset aiemmin hoidetuilla Tabrecta‑valmistetta saaneilla potilailla, joilla oli ei‑pienisoluinen keuhkosyöpä ja MET‑eksonin 14 luennan ohittamiseen johtava mutaatio GEOMETRY mono‑1 ‑tutkimuksessa (tiedonkeruun katkaisu: 30.8.2021)

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Tabrecta‑valmisteen käytöstä keuhkosyövän hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Kapmatinibin systeeminen altistus (AUC_inf ja C_max) suureni suhteessa annokseen tutkitulla annosalueella (200–400 mg kahdesti vuorokaudessa). Vakaa tila saavutetaan todennäköisesti noin 3 vuorokauden kuluttua suun kautta annetun kapmatinibin (400 mg kahdesti vuorokaudessa) saannista ja kumuloitumissuhteen geometrinen keskiarvo on 1,39 (variaatiokerroin [CV]: 42,9 %). C_max‑arvon yksilöiden välinen vaihtelu oli arviolta 38 % ja AUC_tau‑arvon arviolta 40 %.

Imeytyminen

Ihmisellä suun kautta annettu kapmatinibi imeytyy nopeasti. Paastotilassa kapmatinibin huippupitoisuus plasmassa (C_max) saavutettiin syöpäpotilailla noin 1–2 tunnin (T_max) kuluttua suun kautta annetusta 400 mg:n kapmatinibitablettiannoksesta. Kun lääkettä ei oteta tyhjään mahaan, T_max on noin 4–6 tuntia. Suun kautta otetuista kapmatinibitableteista imeytyy arviolta yli 70 %.

Ruoan vaikutus

Ruoka ei muuta kapmatinibin biologista hyötyosuutta kliinisesti merkittävästi. Tabrecta voidaan antaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kun kapmatinibia annettiin ruoan kanssa terveille tutkittaville, runsasrasvaisen aterian yhteydessä suun kautta annettu 600 mg:n kerta‑annos suurensi kapmatinibin AUC_inf‑arvoa 46 %, mutta C_max‑arvo ei muuttunut verrattuna kapmatinibin antoon paastotilassa. Vähärasvainen ateria ei vaikuttanut terveillä tutkittavilla kapmatinibialtistukseen kliinisesti merkittävästi.

Kun kapmatinibia annettiin syöpäpotilaille 400 mg kahdesti vuorokaudessa, kapmatinibialtistus (AUC_0‑12h) oli samaa luokkaa ruoan kanssa ja paastotilassa annettuna.

Jakautuminen

Kapmatinibi sitoutuu ihmisellä 96‑prosenttisesti plasman proteiineihin pitoisuudesta riippumatta. Näennäisen jakautumistilavuuden keskiarvo vakaassa tilassa (Vss/F) on syöpäpotilailla 164 litraa.

Veri–plasma‑suhde oli 1,5 (pitoisuusalue 10–1 000 ng/ml), mutta pieneni suuremmilla pitoisuuksilla 0,9:ään (pitoisuus 10 000 ng/ml). Tämä viittaa punasoluihin jakautumisen saturaatioon.

Kapmatinibi läpäisee veri‑aivoesteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Biotransformaatio

In vitro‑ ja in vivo ‑tutkimukset osoittivat, että kapmatinibi eliminoituu valtaosin metaboloitumalla sytokromi P450 3A4:n (CYP3A4) välityksellä (40–50 %) ja aldehydioksidaasin välityksellä (40 %). Kapmatinibin biotransformaatio tapahtuu olennaisilta osin vaiheen I metabolisten reaktioiden kautta, mukaan lukien C‑hydroksylaatio, laktaamimuodostus, N‑oksidaatio, N‑dealkylaatio, karboksyylihappomuodostus ja näiden yhdistelmät. Vaiheen II reaktioita on happeutuneiden metaboliittien glukuronidaatio. Runsain radioaktiivinen komponentti plasmassa on muuttumaton kapmatinibi (42,9 % radioaktiivisuuden AUC_0‑12h‑arvosta). Tärkein verenkierrossa esiintyvä metaboliitti, M16 (CMN288), on farmakologisesti inaktiivinen, ja sen osuus plasman radioaktiivisuuden AUC_0‑12h‑arvosta on 21,5 %.

Eliminaatio

Kapmatinibin efektiivinen eliminaation puoliintumisaika (laskettu kumuloitumissuhteen geometrisen keskiarvon perusteella) on 6,54 tuntia. Kapmatinibin vakaan tilan näennäisen oraalisen puhdistuman (CLss/F) geometrinen keskiarvo oli 19,8 litraa/tunti.

Kapmatinibi eliminoituu valtaosin metaboloitumalla ja sen jälkeen erittymällä ulosteeseen. Kun terveille tutkittaville annettiin suun kautta kerta‑annoksena [14C]‑kapmatinibikapseli, kokonaisradioaktiivisuudesta 78 % erittyi ulosteeseen ja 22 % virtsaan. Muuttumattoman kapmatinibin erittyminen virtsaan on hyvin vähäistä.

Erityisryhmät

Iäkkäät

≥ 65‑vuotiaiden ja ≥ 75‑vuotiaiden potilaiden ja nuorempien potilaiden välillä ei havaittu yleisiä eroja turvallisuudessa eikä tehossa.

Iän, sukupuolen, etnisen taustan ja painon vaikutus

Populaatiofarmakokineettinen analyysi osoitti, että ikä, sukupuoli, etninen tausta tai paino ei vaikuta kliinisesti merkittävästi systeemiseen kapmatinibialtistukseen.

Munuaisten vajaatoiminta

Populaatiofarmakokineettiseen analyysiin osallistui 207 munuaistoiminnaltaan normaalia potilasta (kreatiniinipuhdistuma [CLcr] ≥ 90 ml/min), 200 potilasta, joilla oli lievä munuaisten vajaatoiminta (CLcr 60–89 ml/min), ja 94 potilasta, joilla oli keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (CLcr 30–59 ml/min). Lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta ei vaikuttanut kliinisesti merkittävästi kapmatinibialtistukseen. Tabrecta‑valmistetta ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (CLcr 15–29 ml/min) (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta

Syöpää sairastamattomilla tutkittavilla toteutettiin tutkimus, johon osallistuneilla oli eriasteista maksan vajaatoimintaa (perustui Child–Pugh‑luokitukseen). Tutkittaville annettiin 200 mg:n kerta‑annos kapmatinibia. Systeemisen kapmatinibialtistuksen (AUC_inf) geometrinen keskiarvo pieneni noin 23 % lievää maksan vajaatoimintaa sairastavilla (N = 6) ja noin 9 % keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla (N = 8) ja suureni noin 24 % vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla (N = 6) verrattuna tutkittaviin, joiden maksa toimi normaalisti (N = 9). Lievä, keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta ei vaikuttanut kapmatinibialtistukseen kliinisesti merkittävästi.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset suhteet

Kapmatinibin altistus‑vastesuhde ja farmakodynaamisen vasteen ajallinen kulku eivät ole tiedossa.

Lääkevalmisteiden yhteisvaikutusten mahdollisuuden arviointi in vitro

Entsyymien ja Tabrecta‑valmisteen yhteisvaikutukset

In vitro ‑tutkimukset osoittivat, että kapmatinibi on CYP2C8:n, CYP2C9:n ja CYP2C19:n estäjä. Kapmatinibin osoitettiin olevan myös heikko CYP2B6:n ja CYP2C9:n indusori ihmisen maksasoluviljelmissä. Fysiologiaan perustuvia farmakokinetiikan malleja hyödyntävät simulaatiot ennustivat, että kapmatinibi annostuksella 400 mg kahdesti vuorokaudessa ei todennäköisesti aiheuta kliinisesti merkittävää CYP2B6‑, CYP2C8‑, CYP2C9‑ tai CYP2C19‑välitteistä yhteisvaikutusta.

Kuljettajaproteiinien ja Tabrecta‑valmisteen yhteisvaikutukset

In vitro ‑tietojen perusteella kapmatinibi on P‑gp:n substraatti mutta ei BCRP:n eikä monilääkeresistenssiproteiini MRP2:n substraatti. Kapmatinibi ei ole sellaisten kuljettajaproteiinien substraatti, jotka osallistuvat aktiiviseen maksan soluunottoon ihmisen primaarimaksasoluissa.

In vitro ‑tietojen perusteella kapmatinibi ja sen päämetaboliitti CMN288 estävät korjautuvasti munuaisten kuljettajaproteiineja MATE1 ja MATE2K. Kapmatinibi saattaa estää MATE1‑ ja MATE2K‑proteiineja kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina.

In vitro ‑tietojen perusteella kapmatinibi esti korjautuvasti maksan soluunoton kuljettajaproteiineja OATP1B1, OATP1B3 ja OCT1. Hoitoannoksella saavutettujen pitoisuuksien perusteella kapmatinibi ei kuitenkaan todennäköisesti estä kliinisesti merkittävästi soluunoton kuljettajaproteiineja OATP1B1, OATP1B3 ja OCT1. Kapmatinibi ei ole munuaisten kuljettajaproteiinien OAT1 ja OAT3 estäjä. Kapmatinibi ei ole MRP2:n estäjä in vitro.

Toistuvan altistuksen aiheuttama toksisuus

Rotilla havaittiin keskushermostotoksisuuteen viittaavia merkkejä (esim. vapinaa ja/tai kouristuksia) sekä histopatologisena löydöksenä valkean aineen vakuolisaatiota väliaivojen talamus‑/caudatus‑/putamenalueella annoksilla, joilla altistus oli ≥ 2,9‑kertainen verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen kahdesti vuorokaudessa annetun 400 mg:n annoksen tuottaman AUC‑arvon perusteella. Keskushermostotoksisuuden tai aivojen poikkeavuuksien merkkejä ei havaittu jaavanmakakeilla toteutetussa tutkimuksessa. Rottien keskushermostolöydösten merkitystä ihmiselle ei tunneta.

Kapmatinibi läpäisi veri‑aivoesteen rotilla. Aivojen ja veren altistuksen (AUC_inf) suhde oli noin 9 %.

Korjautuvaa, minimaalista tai lievää subkapsulaarista neutrofiili‑infiltraatiota ja siihen liittyvää yksittäisten solujen nekroosia havaittiin 13 viikon ajan hoitoa saaneiden urosapinoiden maksassa annostasoilla, joilla altistus oli ≥ 4,7‑kertainen verrattuna ihmisen kliiniseen altistukseen kahdesti vuorokaudessa annetun 400 mg:n annoksen tuottaman AUC‑arvon perusteella.

Genotoksisuus

Tavanomaisten in vitro‑ ja in vivo ‑kokeiden perusteella kapmatinibi ei ole genotoksinen.

Lisääntymistoksisuus

Alkion‑ ja sikiönkehitystutkimuksissa rotilla ja kaniineilla kapmatinibi oli teratogeeninen ja sikiötoksinen annostasoilla, jotka eivät olleet emolle toksisia. Rotilla havaittiin sikiöiden painon pienenemistä sekä poikasten ja sikiöiden raajojen epämuodostumien ilmaantuvuuden suurenemista, kun emon altistus oli ≥ 0,89‑kertainen verrattuna oletettavaan kliiniseen altistukseen (AUC‑arvon perusteella). Kaniineilla havaittiin raajojen, keuhkojen ja kielen epämuodostumia, kun emon altistus oli ≥ 0,025‑kertainen verrattuna oletettavaan kliiniseen altistukseen.

Valoherkkyys

Kapmatinibin valoherkistymistutkimukset in vitro ja in vivo viittasivat siihen, että kapmatinibi voi aiheuttaa valoherkistymistä.

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Mannitoli

Krospovidoni

Povidoni

Magnesiumstearaatti

Vedetön kolloidinen piidioksidi

Natriumlauryylisulfaatti

Kalvopäällyste

Tabrecta 150 mg kalvopäällysteiset tabletit

Hypromelloosi

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli

Talkki

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Musta rautaoksidi (E172)

Tabrecta 200 mg kalvopäällysteiset tabletit

Hypromelloosi

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli

Talkki

Keltainen rautaoksidi (E172)

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TABRECTA tabletti, kalvopäällysteinen
150 mg 120 fol (9420,31 €)
200 mg 120 fol (9420,31 €)

PF-selosteen tieto

PCTFE/PVC (polyklooritrifluorieteeni/polyvinyylikloridi) ‑läpipainopakkaus, jossa on alumiininen taustakalvo.

Pakkauksessa on 60 tai 120 kalvopäällysteistä tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Tabrecta 150 mg kalvopäällysteiset tabletit

Hennon oranssinruskea, soikeahko, pyöristetty, viistoreunainen, jakouurteeton kalvopäällysteinen tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ”DU” ja toisella kaiverrus ”NVR”. Koko noin 18,3 mm (pituus) x 7,3 mm (leveys).

Tabrecta 200 mg kalvopäällysteiset tabletit

Keltainen, soikeahko, pyöristetty, viistoreunainen, jakouurteeton kalvopäällysteinen tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ”LO” ja toisella kaiverrus ”NVR”. Koko noin 20,3 mm (pituus) x 8,1 mm (leveys).

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TABRECTA tabletti, kalvopäällysteinen
150 mg 120 fol
200 mg 120 fol

• Ei korvausta.

L01EX17

01.12.2022