HEPCLUDEX injektiokuiva-aine, liuosta varten 2 mg

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Yksi injektiopullo sisältää bulevirtidiasetaattia määrän, joka vastaa 2 mg:aa bulevirtidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektiokuiva-aine liuosta varten (injektiokuiva-aine)

Hepcludex on tarkoitettu niiden aikuispotilaiden kroonisen hepatiitti delta -viruksen aiheuttaman infektion (HDV-infektion) hoitoon, joiden plasmanäyte (tai seeruminäyte) on ollut HDV-RNA:n osalta positiivinen ja joilla on kompensoitunut maksasairaus.

Hoidon saa aloittaa vain lääkäri, jolla on kokemusta HDV-infektiota sairastavien potilaiden hoidosta.

Hoidon saa aloittaa vain lääkäri, jolla on kokemusta HDV-infektiota sairastavien potilaiden hoidosta.

Annostus

Bulevirtidia on annettava 2 mg kerran vuorokaudessa (aina 24 ± 4 tunnin välein) ihon alle annettavana injektiona yksilääkehoitona tai yhdessä hepatiitti B -viruksen aiheuttaman infektion (HBV-infektion) hoitoon käytettävän nukleosidi-/nukleotidianalogin kanssa.

Tarkempia tietoja samanaikaisesta käytöstä HBV-infektion hoitoon käytettävien nukleosidi-/nukleotidianalogien kanssa on kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Hoidon kesto
Hoidon optimaalista kestoa ei tiedetä. Hoitoa on jatkettava niin kauan kuin kliinistä hyötyä on havaittavissa.

Hoidon lopettamista on aiheellista harkita, jos HBsAg-serokonversio on pysyvä (6 kuukautta) tai jos virologinen ja biokemiallinen vaste häviää.

Väliin jääneet annokset
Jos injektio on jäänyt väliin ja jos sen aiotusta antamisajankohdasta on kulunut vähemmän kuin neljä tuntia, se on annettava niin pian kuin mahdollista. Seuraavan injektion antamisen ajankohtaa ei lasketa tässä tapauksessa injektion antamisesta, vaan se annetaan aiemmin vahvistetun lääkkeenantoaikataulun mukaisesti. On siis palattava tavalliseen lääkkeenantoaikatauluun, ja injektio on annettava normaaliin aikaan seuraavana päivänä.

Jos injektio on jäänyt väliin ja jos sen aiotusta antamisajankohdasta on kulunut yli neljä tuntia, väliin jäänyttä annosta ei saa antaa.

Seuraava injektio annetaan normaalin injektioaikataulun mukaan (annetaan siis määrätty annos, ei kaksinkertaista annosta) normaaliin aikaan seuraavana päivänä.

Jos injektio on annettu vahingossa yli neljän tunnin kuluttua siitä, kun se olisi pitänyt antaa, seuraava injektio on annettava normaaliin aikaan (ts. alkuperäisen aikataulun mukaisesti).

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät
Yli 65-vuotiaista potilaista ei ole saatavana tietoa.

Munuaisten vajaatoiminta
Bulevirtidista ei ole tehty tutkimuksia potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta.
Munuaisten toimintaa on seurattava huolellisesti. Sappisuola-arvot voivat suurentua hoidon aikana. Koska munuaiset erittävät sappisuoloja, munuaisten vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden sappisuola-arvot voivat suurentua.

Maksan vajaatoiminta
Annosta ei ole tarpeen muuttaa potilailla, joilla on lievä maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-Turcotten luokka A). Bulevirtidin turvallisuutta ja tehoa potilailla, joilla on dekompensoitunut kirroosi, ei ole varmistettu (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat
Bulevirtidin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden potilaiden hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Vain ihon alle. Bulevirtidi voidaan injektoida eri kohtiin, kuten yläreiteen tai vatsan alueelle.

Potilaat, jotka injektoivat lääkkeen itse, on perehdytettävä asianmukaisesti injektion antamiseen. Näin minimoidaan injektiokohdan reaktioiden ilmaantumisen riski.

Pakkauksessa on ”vaihekohtainen injektointiohje”, jota potilaan on noudatettava huolellisesti.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

HDV:n ja HBV:n genotyyppi

Kliinisten tutkimusten tutkittavilla HDV:n genotyyppi 1 oli vallitseva. Ei tiedetä, vaikuttaako HDV:n tai HBV:n genotyyppi bulevirtidin kliiniseen tehoon.

Dekompensoitunut maksasairaus

Bulevirtidin farmakokinetiikkaa, turvallisuutta ja tehoa ei ole varmistettu dekompensoitunutta kirroosia sairastavien potilaiden hoidossa. Sen käyttöä dekompensoitunutta maksasairautta sairastavilla potilailla ei suositella.

Samanaikainen HBV-infektio

HBV-infektio on hoidettava samanaikaisesti nykyisten hoito-ohjeiden mukaisesti. Bulevirtidin kliiniseen tutkimukseen MYR202 osallistui vain sellaisia potilaita, joilla oli merkkejä aktiivisesta hepatiitista huolimatta nukleosidi-/nukleotidianalogeilla annetusta hoidosta, ja tässä tutkimuksessa bulevirtidin kanssa annettiin tenofoviiridisoproksiilifumaraattia. HBV-DNA-arvon tiivis seuranta on suositeltavaa.

Hepatiitin paheneminen hoidon lopettamisen jälkeen

Bulevirtidihoidon lopettaminen voi johtaa siihen, että HDV- ja HBV-infektiot aktivoituvat uudestaan ja hepatiitti pahenee. Jos hoito lopetetaan, potilaan maksan toimintakokeiden tuloksia, mukaan lukien transaminaasiarvot, sekä HBV-DNA:n ja HDV-RNA:n viruskuormaa on seurattava tiiviisti.

Samanaikainen HI-virusinfektio (HIV-infektio) ja hepatiitti C -virusinfektio (HCV-infektio)

Tietoja ei ole saatavilla potilaista, joilla on samanaikainen HIV- tai HCV-infektio.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per millilitra, eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

In vitro -tutkimuksissa on osoitettu, että tietyt lääkevalmisteet voivat estää bulevirtidin kohdetta eli natriumin ja taurokolaatin yhteiskuljettajapolypeptidiä (NTCP:tä). Näiden lääkevalmisteiden (joita ovat esimerkiksi sulfasalatsiini, irbesartaani, etsetimibi, ritonaviiri ja siklosporiini A) samanaikaista käyttöä ei suositella.

Tiivis kliininen seuranta on varotoimenpiteenä tarpeen, kun bulevirtidin kanssa annetaan samanaikaisesti NTCP:n substraatteja (joita ovat esimerkiksi estroni-3-sulfaatti, fluvastatiini, atorvastatiini, pitavastatiini, pravastatiini, rosuvastatiini ja kilpirauhashormonit). Mikäli mahdollista, näiden substraattien samanaikaista käyttöä tulee välttää.

In vitro -tutkimuksissa havaittiin, että bulevirtidi estää OATP1B1/3-kuljettajaproteiineja, joskin vain pitoisuudella ≥ 0,5 µM. Tämä pitoisuus saavutetaan in vivo vasta suuria bulevirtidiannoksia käyttämällä (10 mg ihon alle). Näiden löydösten kliinistä merkitystä ei tiedetä. Tiivis kliininen seuranta on varotoimenpiteenä tarpeen, kun bulevirtidin kanssa annetaan samanaikaisesti OATP1B1/3-kuljettajaproteiinien substraatteja (joita ovat esimerkiksi atorvastatiini, bosentaani, dosetakseli, feksofenadiini, glekapreviiri, glyburidi (glibenklamidi), gratsopreviiri, nateglinidi, paklitakseli, paritapreviiri, pitavastatiini, pravastatiini, repaglinidi, rosuvastatiini, simepreviiri, simvastatiini, olmesartaani, telmisartaani, valsartaani ja voksilapreviiri). Mikäli mahdollista, näiden substraattien samanaikaista käyttöä tulee välttää.

Terveillä tutkittavilla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa tenofoviirin ja bulevirtidin samanaikainen käyttö ei näyttänyt vaikuttavan tenofoviirin farmakokinetiikkaan.

Bulevirtidin ei havaittu estävän CYP:tä in vitro kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina. Yhdessä kliinisessä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että midatsolaamin (CYP3A4:n substraatti) osittaisten AUC_2-4h-arvojen geometrinen keskiarvo suureni noin 40 prosentilla, kun sitä annettiin samaan aikaan suuren bulevirtidiannoksen (10 mg) ja tenofoviiriannoksen (245 mg) kanssa, kun taas pelkkä tenofoviiri ei vaikuttanut midatsolaamin AUC_2-4h-arvoon merkittävästi. Tiivis kliininen seuranta on varotoimenpiteenä tarpeen, kun bulevirtidia annetaan samanaikaisesti lääkkeiden kanssa, joiden terapeuttinen indeksi on kapea ja jotka ovat sensitiivisiä CYP3A4:n substraatteja (esimerkiksi siklosporiini, karbamatsepiini, simvastatiini, sirolimuusi ja takrolimuusi).

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja bulevirtidin käytöstä raskaana oleville naisille.

Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia.

Varmuuden vuoksi bulevirtidin käyttöä on suositeltavaa välttää raskauden aikana ja sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö bulevirtidi ihmisen rintamaitoon. Siksi on päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko bulevirtidihoito tai jätetäänkö se aloittamatta, ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Bulevirtidin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole saatavissa tietoja. Eläinkokeissa bulevirtidin ei todettu vaikuttavan uroksen tai naaraan paritteluun ja hedelmällisyyteen.

Valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Potilaille on kerrottava, että bulevirtidihoidon aikana on ilmoitettu esiintyvän huimausta (ks. kohta Haittavaikutukset).

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia ovat sappisuola-arvojen suureneminen (hyvin yleinen), päänsärky (hyvin yleinen), kutina (hyvin yleinen) ja injektiokohdan reaktiot (hyvin yleinen).
Sappisuola-arvojen suureneminen oli yleensä oireetonta ja hoidon lopettamisen jälkeen korjautuvaa.

Yleisin ilmoitettu vakava haittavaikutus on hepatiitin paheneminen bulevirtidihoidon lopettamisen jälkeen. Se liittyy mahdollisesti virologiseen rebound-ilmiöön hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Taulukko haittavaikutuksista

Seuraavat haittavaikutukset perustuvat yhdistettyihin tietoihin kliinisistä tutkimuksista ja markkinoille tulon jälkeisistä kokemuksista.

Haittavaikutukset on lueteltu jäljempänä elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokat ovat hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100).

^a. Haittavaikutus todettu markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa
^b. Sisältää: injektiokohdan punoitus, injektiokohdan reaktio, injektiokohdan kipu, injektiokohdan kovettuma, injektiokohdan turvotus, injektiokohdan ihottuma, injektiokohdan mustelma, injektiokohdan kutina ja injektiokohdan dermatiitti

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

Sappisuola-arvojen suureneminen
Bulevirtidin vaikutusmekanismiin liittyvää oireetonta sappisuola-arvojen suurenemista havaittiin hyvin yleisesti bulevirtidin kliinisissä tutkimuksissa; suurentuneet sappisuola-arvot pienenivät bulevirtidihoidon lopettamisen jälkeen.
Koska sappisuolat erittyvät munuaisten kautta, sappisuola-arvot voivat suurentua enemmän potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta.

Tämän bulevirtidin aiheuttaman sappisuola-arvojen suurenemisen pitkäaikaisvaikutuksista (> 48 viikkoa) ei ole tietoja.

Injektiokohdan reaktiot
Bulevirtidi on tarkoitettu injektioon ihon alle, johon liittyy pistoskohdan reaktioiden riski, mukaan lukien turvotus, punoitus, ärsytys, kutina, infektio, mustelma, ihottuma, kovettuma ja paikallinen kipu. Näitä paikallisia reaktioita ilmenee todennäköisemmin, jos injektio on annettu vahingossa väärään paikkaan tai jos liuos vahingossa ohjautuu pehmytkudokseen.

Eosinofilia
Eosinofiilien määrän lisääntymistä havaittiin yleisesti bulevirtidihoitoa saaneilla potilailla; siihen ei liittynyt kliinisiä seuraamuksia, maksaan liittyviä haittavaikutuksia eikä merkittäviä maksaan liittyviä laboratorioarvojen poikkeavuuksia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Bulevirtidin yliannostuksesta ihmisillä ei ole tietoja. Mahdollisen yliannostuksen yhteydessä potilasta on seurattava toksisuuden merkkien varalta ja tavanomaiset tukihoitotoimet on tarvittaessa aloitettava.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset viruslääkkeet, muut viruslääkkeet. ATC-koodi: J05AX28

Vaikutusmekanismi

Bulevirtidi estää hepatiitti B- ja D-viruksia pääsemästä maksasoluihin sitoutumalla NTCP:hen ja inaktivoimalla sen. NCTP on kuljettajaproteiini, joka kuljettaa sappisuoloja maksaan, ja se on hepatiitti B- ja D-virusten soluun pääsemisen kannalta keskeinen reseptori.

Kliininen teho ja turvallisuus

Bulevirtidin kliinistä tehoa ja turvallisuutta tutkittiin yhdessä vaiheen 3 tutkimuksessa ja kahdessa vaiheen 2 tutkimuksessa. Siihen osallistui potilaita, joilla oli krooninen HDV-infektio ja aktiivinen hepatiitti. Näiden kolmen tutkimuksen tutkittavat olivat pääasiassa valkoihoisia, ja HDV:n genotyyppi 1 oli vallitseva.

MYR301-tutkimus
Tutkimuksessa 301 yhteensä 100 potilasta 150:stä kroonista HDV-infektiota sairastavasta potilaasta satunnaistettiin saamaan välittömästi bulevirtidihoitoa annoksella 2 mg kerran vuorokaudessa (N = 49) tai aloittamaan hoito 48 viikon viiveellä (N = 51). Satunnaistaminen stratifioitiin sen mukaan, oliko potilailla kompensoitunut kirroosi vai ei.

Välittömästi annetun hoidon ryhmässä oli 49 potilasta, joiden keski-ikä oli 44 vuotta; 61 % potilaista oli miehiä, 84 % valkoihoisia ja 16 % aasialaisia. Viiveellä annetun hoidon ryhmässä oli 51 potilasta, joiden keski-ikä oli 41 vuotta; 51 % potilaista oli miehiä, 78 % valkoihoisia ja 22 % aasialaisia. Kaikilla 100 potilaalla oli HDV:n genotyypin 1 aiheuttama infektio.

Lähtötilanteen ominaisuudet olivat samakaltaiset välittömästi annetun hoidon ja viiveellä annetun hoidon ryhmissä. Potilailla, jotka saivat lähtötilanteessa 2 mg bulevirtidia, plasman HDV‑RNA-pitoisuuden keskiarvo oli 5,1 log₁₀ IU/ml, ALAT-arvon keskiarvo oli 108 U/l, 47 %:lla potilaista oli aiemmin todettu kirroosi ja 53 % oli saanut aiemmin interferonihoitoa. Tutkimuksen aikana (viikolle 48 asti) 63 % näistä potilaista sai samanaikaisesti tavanomaisen hoitokäytännön mukaista hoitoa taustalla olevaan HBV-infektioonsa: yleisimpiä samanaikaisia lääkityksiä olivat tenofoviiridisoproksiilifumaraattia tai tenofoviirialafenamidia sisältävät valmisteet (49 %) ja entekaviiri (14 %).

Seuraavassa taulukossa esitetään välittömästi annetun bulevirtidihoidon (2 mg kerran vuorokaudessa) ja viiveellä annetun hoidon ryhmissä todetut virologiset ja biokemialliset tulokset viikolla 48.

^a. Ensimmäisen päätetapahtuman kohdalla puuttuvista arvoista käytettiin viimeisintä havaintoa (LOCF), jos arvojen puuttuminen liittyi COVID-19:ään; muussa tapauksessa puuttuvat arvot = epäonnistuminen; toisen ja kolmannen päätetapahtuman kohdalla puuttuvat arvot = epäonnistuminen.
^b. pienempi kuin määritysalueen alaraja (LLOQ) (kohdetta ei havaittu)
^c. Määriteltiin normaalialueella olevaksi ALAT-arvoksi: venäläisissä keskuksissa naisilla ≤ 31 U/l ja miehillä ≤ 41 U/l; kaikissa muissa keskuksissa naisilla ≤ 34 U/l ja miehillä ≤ 49 U/l.
^d. p-arvo < 0,0001.
^e. Ei monivertailukorjausta.

MYR202-tutkimus
Tutkimukseen MYR202 otettiin 118 potilasta, joilla oli krooninen HDV-infektio ja käynnissä oleva virusreplikaatio. Potilaat olivat joko saaneet aiemmin interferonihoitoa, heillä oli jokin vasta-aihe interferonihoidolle tai heillä oli kirroosi. Potilaista 56 satunnaistettiin saamaan bulevirtidia 2 mg ja TDF-hoitoa (N = 28) tai pelkkää TDF-hoitoa (N = 28) 24 viikon ajan. Viikon 24 kohdalla bulevirtidia 2 mg ja TDF-hoitoa saaneen ryhmän potilaista 21 % saavutti yhdistetyn vasteen, 54 %:lla HDV-RNA-arvo oli havaitsemisrajaa pienempi (määritelmän mukaan pienempi kuin havaitsemisraja [LOD], kun LOD oli 14 IU/ml) tai pienentynyt ≥ 2 log₁₀ IU/ml, ja 43 %:lla ALAT-arvo oli normalisoitunut. Viikon 24 kohdalla yksikään TDF-hoitoa saaneen ryhmän potilaista ei saavuttanut yhdistettyä vastetta, 4 %:lla HDV-RNA-arvo oli havaitsemisrajaa pienempi tai pienentynyt ≥ 2 log₁₀ IU/ml ja 7 %:lla ALAT-arvo oli normalisoitunut (määritelmän mukaan normaali ALAT-arvo oli naisilla ≤ 31 U/l ja miehillä ≤ 41 U/l).

MYR203-tutkimus
Tutkimuksessa MYR203 yhteensä 15:tä potilasta hoidettiin bulevirtidilla (annos 2 mg vuorokaudessa) 48 viikon ajan. Tässä pienessä aineistossa teho- ja turvallisuusprofiilit eivät poikenneet merkittävästi niiden potilaiden profiilista, joita hoidettiin 24 viikkoa. Kahdella potilaalla virusmäärä alkoi lisääntyä hoidon aikana (virological breakthrough), mikä saattoi liittyä siihen, etteivät potilaat sitoutuneet lääkitykseen.

Immunogeenisuus

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu entsyymivälitteisellä immunosorbenttimäärityksellä (ELISA), että bulevirtidi voi aiheuttaa lääkevasta-aineiden (ADA) muodostumista. Tutkimuksissa MYR203 ja MYR301 lääkevasta-aineiden esiintyvyyden arviointiin soveltui yhteensä 64 potilasta, jotka saivat bulevirtidia 2 mg monoterapiana 48 viikon ajan. Näistä potilaista 18 (28,1 %) oli lääkevasta-ainepositiivisia, ja heistä 3 (4,7 %) oli lääkevasta-ainepositiivisia lähtötilanteessa.

Bulevirtidin farmakokinetiikan, turvallisuuden tai tehon muutoksista näillä potilailla ei ole näyttöä.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset bulevirtidin käytöstä kroonisen hepatiitti D -infektion hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Bulevirtidin farmakokinetiikkaa luonnehdittiin sen jälkeen, kun sitä oli annettu laskimoon ja ihon alle. Bulevirtidille altistuminen kasvoi epäsuhteisesti, kun taas näennäinen puhdistuma ja näennäinen jakautumistilavuus pienenivät suuremmilla annoksilla.

Jakautuminen

Jakautumistilavuuden arvioidaan olevan pienempi kuin elimistön kokonaisnestemäärä. In vitro -tutkimuksissa sitoutuminen plasman proteiineihin on tehokasta: > 99 prosenttia bulevirtidista sitoutuu plasman proteiineihin.

Biotransformaatio

Bulevirtidista ei ole tehty biotransformaatiotutkimusta. Bulevirtidi on lineaarinen peptidi, joka koostuu L-aminohapoista. Sen oletetaan hajoavan pienemmiksi peptideiksi ja yksittäisiksi aminohapoiksi. Aktiivisia metaboliitteja ei oleteta muodostuvan.

Yhteisvaikutuksia koskevien in vitro -tutkimusten tulosten perusteella bulevirtidi ei estänyt entsyymejä CYP1A2, CYP2A6, CYP2B6, CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6 ja CYP3A4.

Bulevirtidin ei myöskään havaittu indusoivan CYP1A2-, CYP2B6- tai CYP3A4-entsyymejä in vitro.

In vitro -tutkimusten perusteella useimpien yleisten effluksikuljettajien (MDR1, BCRP, BSEP, MATE1 ja MATE2K) ja soluunoton kuljettajaproteiinien (OATP2B1, OAT1, OAT3, OCT1 ja OCT2) välisiä kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia ei ole odotettavissa. In vitro -tutkimuksessa havaittiin spesifinen yhteisvaikutus orgaanisten anionien kuljettajapolypeptidien OATP1B1 ja OATP1B3 kanssa: IC₅₀-arvot olivat 0,5 ja 8,7 µM.

Eliminaatio

Terveillä vapaaehtoisilla bulevirtidin ei havaittu erittyvän virtsaan. Pääasiallisen eliminaatioreitin oletetaan perustuvan kohteeseen (NCTP:hen) sitoutumiseen. Sekä jakautuminen että eliminoituminen vähenivät useiden annosten jälkeen verrattuna arvoihin, jotka saatiin ensimmäisen annoksen antamisen jälkeen. Kertymisasteet (2 mg:n annos) C_max- ja AUC-arvojen osalta olivat noin kaksinkertaiset. Vakaa tila oletetaan saavutettavan parin ensimmäisen antoviikon aikana. Huippupitoisuuksien saavuttamisen jälkeen plasmapitoisuus pieneni ja t_1/2-aika oli 4–7 tuntia.

Muut erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta
Bulevirtidista ei ole tehty tutkimuksia potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta.

Maksan vajaatoiminta
Bulevirtidista ei ole tehty tutkimuksia potilailla, joilla on keskivaikea tai vaikea maksan vajaatoiminta.

Iäkkäät
Yli 65-vuotiaista potilaista ei ole saatavana tietoa.

Pediatriset potilaat
Alle 18-vuotiaista potilaista ei ole saatavana tietoa.

Farmakologista turvallisuutta, kerta-altistuksen ja toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Genotoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevia tutkimuksia ei ole tehty valmisteen luonteen ja vaikutusmekanismin vuoksi.

Pre- ja postnataalista kehitystä koskeva tutkimus on tehty rotilla, eikä sen perusteella todettu bulevirtidiin liittyvää toksisuutta.

Natriumkarbonaatti, vedetön, natriumvetykarbonaatti, mannitoli, kloorivetyhappo (pH:n säätöön), natriumhydroksidi (pH:n säätöön)

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

2 vuotta

Käyttökuntoon saattamisen jälkeen käytönaikaisen kemiallisen ja fysikaalisen stabiliteetin on osoitettu säilyvän 2 tuntia huoneenlämmössä (enintään 25 °C). Mikrobiologiselta kannalta suositellaan, että lääkevalmiste tulisi käyttää välittömästi.

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C). Pidä injektiopullot ulkopakkauksessaan. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

HEPCLUDEX injektiokuiva-aine, liuosta varten
2 mg 30 kpl (7973,81 €)

PF-selosteen tieto

Väritön lasinen injektiopullo, jossa on bromibutyyli- tai klooributyylikumitulppa ja repäisysinetti (alumiinia ja muovilevy).

Pakkauksessa on 30 injektiopulloa.

Valmisteen kuvaus:

Kuiva-aine on valkoista tai luonnonvalkoista.
Käyttökuntoon saattamisen jälkeen liuoksen pH on noin 9,0 ja osmolaliteetti noin 300 mOsm/kg.

Kukin injektiopullo on kertakäyttöinen, ja käyttämättä jäänyt määrä on hävitettävä asianmukaisesti. Potilaalle on annettava steriiliä injektionesteisiin käytettävää vettä, ruiskuja, neuloja ja alkoholipitoisia desinfiointilappuja.

Käyttöohjeet

Bulevirtidi-injektiopullo otetaan jääkaapista vähän ennen injektion antamista, ja sininen repäisysinetti irrotetaan. Sen jälkeen otetaan kertakäyttöinen ruisku, johon liitetään neula, jolla ruiskuun vedetään 1 ml steriiliä injektionesteisiin käytettävää vettä. Kun ruiskussa on steriiliä injektionesteisiin käytettävää vettä, neula pistetään bulevirtidi-injektiopulloon kumitulpan läpi. Sen jälkeen ruiskussa oleva steriili injektionesteisiin käytettävä vesi injektoidaan bulevirtidi-injektiopulloon, jota heilutetaan varovasti, kunnes kuiva-aine liukenee ja muodostuu kirkas liuos. Koko bulevirtidi-injektiopullon sisältö vedetään takaisin samaan ruiskuun neulalla.
Seuraavaksi neula irrotetaan ruiskusta. Sen jälkeen samaan ruiskuun kiinnitetään ihonalaisiin injektioihin tarkoitettu injektioneula, ja ruiskusta poistetaan mahdolliset ilmakuplat ennen injektion antamista. Tämän jälkeen bulevirtidi-injektiopullon sisältö injektoidaan ihon alle.

Lääkevalmisteen ja muiden välineiden hävittäminen

Kaikki käytetyt osat/jätteet on hävitettävä voimassa olevien määräysten mukaisesti.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

HEPCLUDEX injektiokuiva-aine, liuosta varten
2 mg 30 kpl

• Ei korvausta.

J05AX28

18.07.2023