Butordol 10 mg/ml injektioneste, liuos, hevoselle, koiralle ja kissalle

Yksi ml sisältää

Vaikuttava aine:

Butorfanoli 10 mg (vastaa 14.6 mg butorfanolitartraattia)

Apuaine(et):

Bentsetoniumkloridi 0.1 mg

Natriumsitraatti

Natriumkloridi

Sitruunahappomonohydraatti

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Kirkas vesiliuos

Butorfanoli on tarkoitettu käytettäväksi, kun tarvitaan lyhytkestoista (hevonen ja koira) ja lyhyttä-keskipitkää (kissa) kivunlievitystä. Hoitoa seuraavan kivunlievityksen kestoa koskevan tiedon osalta katso kohta Annostus.

Hevonen:

Ruoansulatuskanavan koliikista johtuvan kivun lievitykseen.

Sedaatioon yhdessä tiettyjen α2-adrenoseptori agonistien kanssa (katso kohta Annostus).

Koira:

Kohtalaisen viskeraalisen kivun lievitykseen koiralle.

Sedaatioon yhdessä tiettyjen α2-adrenoseptori agonistien kanssa (katso kohta Annostus).

Kissa:

Kohtalaisen kivun lievitykseen pehmytkudoskirurgian yhteydessä.

Ei saa käyttää eläimillä, joilla on todettu maksa- tai munuaissairaus.

Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä vaikuttavalle aineille tai apuaineille.

Butorfanoli-detomidiiniyhdistelmä:

Yhdistelmää ei tule käyttää hevosilla, joilla on todettu sydämen rytmihäiriö tai harvalyöntisyys.

Yhdistelmä aiheuttaa ruoansulatuskanavan motiliteetin vähentymistä, joten sitä ei tule käyttää koliikkitapauksissa, joihin liittyy impaktio.

Butorfanoli saattaa aiheuttaa seuraavia haittavaikutuksia:

Hevonen, koira ja kissa

-Hoidettujen eläinten voidaan todeta rauhoittuvan.

Hevonen:

- Liikuntaelinten kiihottumisvaikutuksia (pacing)

- Ataksia

- Ruoansulatuskanavan motiliteetin vähentyminen

- Sydän- ja verisuonielinten depressio

Koira:

- Hengitys-, sydän- ja verisuonielinten depressio

- Anoreksia ja ripuli

- Ruoansulatuskanavan motiliteetin vähentyminen

- Paikallinen kipu liittyen lihaksensisäiseen injektioon

Kissa:

- Mustuaisten laajentuminen

- Sekavuus

- Mahdollinen injektiokohdan ärsytys toistuvien annostelujen yhteydessä

- Lievä levottomuus

- Huonovointisuus

- Kipu injisoitaessa

Jos ilmenee hengityslamaa vastalääkkeenä voidaan käyttää naloksonia.

Jos havaitset vakavia vaikutuksia tai joitakin muita sellaisia vaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä selosteessa, ilmoita asiasta eläinlääkärillesi.

Hevonen, koira, kissa

Analgesia:

Hevonen: 0,05–0,1 mg/kg laskimonsisäisesti

(vastaten 2,5–5 ml per 500 elopainokiloa)

Koira: 0,2–0,4 mg/kg laskimonsisäisesti

(vastaten 0,2–0,4 ml per 10 elopainokiloa)

Nopeaa laskimonsisäistä injektiota tulee välttää.

Kissa: 0,4 mg/kg, sc

(vastaten 0,2 ml / 5 elopainokiloa)

Butorfanoli on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun tarvitaan lyhytkestoista (hevonen ja koira) tai lyhyttä-keskipitkää (kissa) analgesiaa. Hevosella, koiralla ja kissalla analgesia alkaa yleensä 15 minuutin kuluttua annostuksesta. Hevosella analgesia kestää yleensä 15−60 minuuttia yksittäisen laskimonsisäisen annostuksen jälkeen. Koiralla se kestää 15−30 minuuttia yksittäisen laskimonsisäisen annostuksen jälkeen. Butorfanolin annostus voidaan tarvittaessa uusia. Uusinta-annostuksen tarve ja ajoitus perustuu kliiniseen vasteeseen.

Tapauksissa, joissa todennäköisesti tarvitaan pidempikestoista analgesiaa, on käytettävä muita lääkeaineita.

Kissoilla, joilla on sisäelinkipua, on osoitettu 15 minuutista korkeintaan kuuteen tuntiin kestävä analgeettinen vaikutus butorfanoli annostelun jälkeen. Kissoilla, joilla on somaattista kipua, analgesian kesto on ollut huomattavasti lyhyempi. Riippuen kliinisestä vasteesta, valmistetta voidaan annostella uudestaan kuuden tunnin kuluessa. Jos riittävä analgeettinen vaste puuttuu, on harkittava vaihtoehtoisen kipua lievittävän aineen, kuten toisen opioidianalgeetin ja/tai ei-steroidisen anti-inflammatorisen lääkkeen käyttöä. Kaikessa vaihtoehtoisessa analgesiassa on otettava huomioon butorfanolin vaikutus opioidi-reseptoreissa.

Rauhoitus:

Butorfanolia voidaan käyttää yhdessä α2-adrenoseptoriagonistien kanssa (kuten (me)detomidiini ja romifidiini). Yhteiskäytössä annos tulee mukauttaa seuraavia suosituksia noudattaen:

Hevonen: Detomidiini: 0,01–0,02 mg/kg laskimonsisäisesti

Butorfanoli: 0,01–0,02 mg/kg laskimonsisäisesti

Detomidiini tulisi antaa 5 minuuttia ennen butorfanolia

Romifidiini: 0,05 mg/kg laskimonsisäisesti

Butorfanoli: 0,02 mg/kg laskimonsisäisesti

Romifidiini voidaan antaa samanaikaisesti tai 4 minuuttia ennen butorfanolia.

Koira: Medetomidiini: 0,01–0,03 mg/kg lihaksensisäisesti

Butorfanoli: 0,1–0,2 mg/kg lihaksensisäisesti

Medetomidiini ja butorfanoli voidaan antaa samanaikaisesti.

Kumitulppaa ei pitäisi läpäistä yli 25 kertaa.

Kissat tulee punnita, jotta varmistutaan oikeasta annoksesta. On käytettävä tarkoituksenmukaisella asteikolla varustettuja ruiskuja, jotta varmistutaan täsmällisestä annostelusta vaadituilla annostilavuuksilla (esim. 1 ml ruisku mitta-asteikolla tai insuliiniruisku). Jos tarvitaan toistuvia annoksia, on käytettävä eri injektiokohtaa.

Hevonen:

Teurastus nolla vrk.

Maito nolla tuntia.

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Säilytä valolta suojassa.

Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Ei saa käyttää pakkaukseen ja pulloon merkityn viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen.

Sisäpakkauksen ensimmäisen avaamisen jälkeinen kestoaika: 28 päivää.

Avatun pakkauksen kestoaika ensimmäisen avaamisen jälkeen on merkitty pakkausselosteeseen, minkä mukaan lasketaan päivämäärä, jolloin käyttämätön valmiste tulee hävittää. Viimeinen käyttöpäivä tulee merkitä sille varattuun kohtaan kotelossa/etiketissä.

Eläimiä koskevat erityiset varotoimet

Valmisteen turvallisuutta ei ole tutkittu nuorilla koiranpennuilla, kissanpennuilla eikä varsoilla. Näillä ryhmillä käytön tulee perustua hoitavan eläinlääkärin tekemään hyöty-haitta-arvioon.

Kissoilla vaste butorfanolille voi vaihdella yksilöllisesti. Jos riittävä analgeettinen vaste puuttuu, on käytettävä vaihtoehtoisia kipua lievittäviä aineita (katso kohta Annostus). Annoksen lisääminen ei välttämättä lisää analgesian voimakkuutta tai kestoa.

Hevonen:

Valmisteen käyttö suositellulla annoksella voi johtaa ohimenevään ataksiaan ja/tai kiihtyneisyyteen. Täten paikka, jossa hoitoa annetaan, tulee valita huolella, jotta vältytään hevosen ja ihmisten loukkaantumisilta.

Hevonen, koira ja kissa:

Yskänärsytystä vähentävistä vaikutuksista johtuen butorfanoli voi saada aikaan liman kertymiseen hengitysteihin. Tästä johtuen butorfanolia tulisi käyttää ainoastaan hoitavan eläinlääkärin tekemän hyöty-haitta-arvion perusteella eläimillä, joilla on hengityselinsairaus, johon liittyy lisääntynyt limaneritys tai eläimillä, joita hoidetaan limaa irrottavilla yskänlääkkeillä.

Hoidettujen eläinten voidaan todeta rauhoittuvan.

Jos kissoilla ilmenee hengityslamaa, voidaan vasta-aineena käyttää naloksonia.

Butorfanoli on morfinaanijohdannainen, joten sillä on opioidivaikutus.

Muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden samanaikainen käyttö voi tehostaa butorfanolin vaikutuksia, joten tällaisia lääkkeitä tulee käyttää harkiten. Annettaessa näitä aineita samanaikaisesti tulee annosta pienentää.

Butorfanolia voidaan käyttää yhdessä α2-adrenoseptori agonistien kanssa (esim. romifidiini tai detomidiini hevoselle ja medetomidiini koiralle), jolloin on odotettavissa synergistinen vaikutus. Annoksen vähentäminen on välttämätöntä, jos tällaisia aineita käytetään samanaikaisesti (katso kohta Annostus). Tällaista yhdistelmää tulee käyttää harkiten eläimillä, joilla on sydän- ja verisuonitauti. Antikolinergisen lääkkeen, kuten atropiinin, samanaikaista käyttöä tulisi harkita.

Butorfanolin antagonistisista ominaisuuksista myy (µ) -opioidi reseptoriin johtuen se saattaa poistaa analgeettisen vaikutuksen eläimillä, jotka ovat jo saaneet puhdasta myy (µ) -opioidi reseptorin agonistia (morfiini/oksimorfiini).

Eläinlääkevalmisteen turvallisuutta tiineyden ja laktaationaikana ei ole selvitetty kohde-eläimillä. Käyttöä ei suositella tiineyden tai laktaation aikana.

Yliannostuksen pääoire on hengityslama. Vakava lamaannus voidaan hoitaa opioidiantagonistilla (esim. naloksoni).

Muita mahdollisia yliannostusoireita hevosella ovat levottomuus/hermostuneisuus, lihasvärinä, ataksia, lisääntynyt syljeneritys, ruoansulatuskanavan motiliteetin vähentyminen ja kohtaus. Kissalla yliannostuksen pääoireet ovat koordinaatiohäiriöt, syljeneritys ja lievät kouristukset.

Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääkevalmistetta antavan henkilön on noudatettava

Vahinkoinjektiota / injektiota itseensä tulee välttää. Injisoitaessa valmistetta vahingossa itseensä on käännyttävä välittömästi lääkärin puoleen ja näytettävä lääkärille pakkausselostetta tai myyntipäällystä. Älä aja itse autoa. Butorfanolin vaikutuksiin kuuluvat sedaatio, huimaus ja sekavuus. Vaikutukset voidaan kumota opioidiantagonistilla, kuten naloksonilla.

Huuhtele roiskeet silmistä ja iholta välittömästi.

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, eläinlääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden eläinlääkevalmisteiden kanssa.

Käyttämättömät eläinlääkevalmisteet tai niistä peräisin olevat jätemateriaalit toimitetaan hävitettäväksi apteekkiin tai ongelmajätelaitokselle.

16.8.2022

10 ml injektiopullo

50 ml injektiopullo

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole markkinoilla.

Lisätietoja tästä eläinlääkevalmisteesta saa myyntiluvan haltijan paikalliselta edustajalta.

Vain eläinlääkärin määräyksestä.

Myyntiluvan haltija:

Intervet International B.V.

Wim de Körverstraat 35, NL-5831 AN Boxmeer

Alankomaat

Erän vapauttamisesta vastaava valmistaja:

Intervet International GmbH

Feldstrasse 1a, 85716 Unterschleissheim

Saksa