Dehispot vet 30 mg/7,5 mg paikallisvaleluliuos pienelle kissalle

Dehispot vet 60 mg/15 mg paikallisvaleluliuos keskikokoiselle kissalle

Dehispot vet 96 mg/24 mg paikallisvaleluliuos suurelle kissalle

Yksi kerta-annos (pipetti) sisältää:

Vaikuttavat aineet:

Apuaineet:

Butyylihydroksianisoli (E320) 5,4 mg/ml

Kirkas ja väritön, keltainen tai ruskea liuos.

Kissoille, joilla on tai joilla on riski saada loisten sekatartunta, joka johtuu sukkulamadoista (pyörömadoista) ja heisimadoista, joihin tämän yhdistelmän vaikuttavat aineet tehoavat. Eläinlääke on tarkoitettu käytettäväksi vain silloin, kun tarvitaan samanaikaista hoitoa sukkula- ja heisimatoja vastaan.

Sukkulamadot (Nematoda):

Toxocara cati (kypsät aikuiset ja kehitysvaiheet, sekä toukka-asteet L3 ja L4)

Toxocara cati (toukka-aste L3) – naaraskissojen hoitoon tiineyden loppuvaiheessa ehkäisemään siirtymistä jälkeläiseen maidon välityksellä

Toxascaris leonina (kypsät aikuiset ja kehitysvaiheet, sekä toukka-aste L4)

Ancylostoma tubaeforme (kypsät aikuiset ja kehitysvaiheet, sekä toukka-aste L4)

Heisimadot (Cestoda):

Dipylidium caninum (kypsät aikuiset ja kehitysvaiheet)

Taenia taeniaeformis (aikuiset loiset)

Echinococcus multilocularis (aikuiset loiset)

Ei saa käyttää kissanpennuille, jotka ovat alle kahdeksan viikon ikäisiä, tai kissoille, jotka painavat alle 0,5 kg (Dehispot vet pienelle kissalle); 2,5 kg (Dehispot vet keskikokoiselle kissalle) tai 5 kg (Dehispot vet suurelle kissalle).

Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä vaikuttaville aineille tai apuaineille.

Kissa:

¹Ohimenevä.

²Näiden vaikutusten on arveltu johtuvan siitä, että kissa on nuollut valmisteen antokohtaa heti annostelun jälkeen.

³Kuten ataksia (epävakaa tai kompuroiva kävely) tai vapina (tärinä).

⁴Kuten hyperaktiivisuus, ahdistuneisuus ja ääntely.

Haittatapahtumista ilmoittaminen on tärkeää. Se mahdollistaa eläinlääkkeen turvallisuuden jatkuvan seurannan. Jos havaitset haittavaikutuksia, myös sellaisia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa, tai olet sitä mieltä, että lääke ei ole tehonnut, ilmoita ensisijaisesti asiasta eläinlääkärillesi. Voit ilmoittaa kaikista haittavaikutuksista myös myyntiluvan haltijalle tai sen paikalliselle edustajalle käyttämällä tämän pakkausselosteen lopussa olevia yhteystietoja tai kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta:

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

www-sivusto: https://www.fimea.fi/elainlaakkeet/

Kissa

(≥ 0,5–2,5 kg)

(> 2,5–5 kg)

(> 5–8 kg)

Kertavaleluun paikallisesti.

Oikean annostuksen varmistamiseksi eläimen paino on määritettävä mahdollisimman tarkasti. Liian pieni annos voi johtaa tehottomaan käyttöön ja edistää resistenssin kehittymistä.

Annostus ja hoidon ajankohdat

Suositeltavat vähimmäisannokset ovat 12 mg pratsikvanteelia elopainokiloa kohti ja 3 mg emodepsidiä elopainokiloa kohti, mikä vastaa 0,14 ml eläinlääkettä elopainokiloa kohti.

Sukkula- ja heisimatotartunnan hoitoon yksi annostelu hoitokertaa kohden on tehokas.

Naaraskissan hoitoon ehkäisemään Toxocara catin (L3 toukka-aste) siirtymistä jälkeläiseen maidon välityksellä: yksi annostelu hoitokertaa kohden noin 7 päivää ennen synnytyksen oletettua ajankohtaa on tehokas.

Vain ulkoiseen käyttöön.

1. Ota pipetti pakkauksesta. Pidä pipetti pystyasennossa, kierrä korkki auki ja vedä se pois.
2. Käännä korkki ja aseta sen toinen pää takaisin pipettiin. Paina ja kierrä korkkia murtaaksesi sinetin ja irrota korkki sitten pipetistä.
3. Tee eläimen turkkiin jakaus niskaan kallon tyveen niin, että iho näkyy. Aseta pipetin kärki iholle ja purista pipettiä voimakkaasti useita kertoja niin, että se tyhjenee kokonaan suoraan iholle yhteen kohtaan. Vältä eläinlääkkeen joutumista kosketuksiin sormiesi kanssa.

Valmiste annostellaan niskaan, jotta kissan olisi mahdollisimman hankala päästä nuolemaan eläinlääkettä.

Ei oleellinen.

Ei lasten näkyville eikä ulottuville.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Herkkä kosteudelle.

Tämä eläinlääke ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Älä käytä tätä eläinlääkettä viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen, joka on ilmoitettu etiketissä ja ulkopakkauksessa merkinnän Exp. jälkeen. Viimeisellä käyttöpäivämäärällä tarkoitetaan kuukauden viimeistä päivää.

Erityisvaroitukset:

Loislääkkeiden tarpeeton tai valmisteyhteenvedon ohjeista poikkeava käyttö voi lisätä resistenssin valintapainetta ja johtaa tehon heikkenemiseen. Eläinlääkkeen käyttöä koskevan päätöksen tulisi kunkin yksittäisen eläimen osalta perustua loislajin ja loistaakan tai epidemiologisen tilanteen mukaisen tartuntariskin varmistamiseen. Jos sekainfektioiden riskiä ei ole, on käytettävä kapeakirjoista eläinlääkettä.

On otettava huomioon mahdollisuus, että saman talouden muut kotieläimet voivat olla sukkula- ja/tai heisimatojen uudelleentartunnan lähde, ja muut eläimet on hoidettava tarpeen mukaan asianmukaisella eläinlääkkeellä. Kun kyseessä on Dipylidium caninum -heisimatoinfektio, eläinlääkärin kanssa on keskusteltava väli-isäntien, kuten kirppujen ja täiden, samanaikaisesta häädöstä, jotta infektion uusiutuminen voidaan välttää.

Loiset voivat tulla vastustuskykyisiksi (resistenteiksi) mille tahansa matolääkeryhmälle, jos kyseisen ryhmän matolääkettä käytetään usein ja toistuvasti.

Koirilla on raportoitu pratsikvanteelille vastustuskykyistä Dipylidium caninum -heisimatoa.

Tämän eläinlääkkeen käytössä tulisi ottaa huomioon kohteena olevien loisten paikalliset herkkyystiedot, jos saatavissa.

On suositeltavaa tutkia epäillyt resistenssitapaukset tarkemmin käyttämällä asianmukaista diagnosointimenetelmää.

Vahvistetut resistenssitapaukset tulee raportoida myyntiluvan haltijalle tai toimivaltaisille viranomaisille.

Eläimen shampoopesu tai kasteleminen heti hoidon jälkeen voi vähentää eläinlääkkeen tehoa. Valmisteella käsiteltyjä eläimiä ei siis tule pestä ennen kuin liuos on kuivunut.

Erityiset varotoimet, jotka liittyvät turvalliseen käyttöön kohde-eläinlajilla:

Laita vain ihon pinnalle ja ehjälle iholle. Älä anna valmistetta suun kautta tai parenteraalisesti.

Älä anna lääkityn kissan tai muiden samassa taloudessa asuvien kissojen nuolla lääkkeen antokohtaa niin kauan kuin se on märkä.

Eläinlääkkeen käytöstä sairaiden ja heikkokuntoisten eläinten hoidossa on vain vähän kokemuksia, joten eläinlääkettä tulee käyttää näille eläimille vain hyöty-haitta-arvioinnin perusteella.

Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääkettä eläimille antavan henkilön on noudatettava:

Tämä eläinlääke voi ärsyttää ihoa ja silmiä.

Jos liuosta joutuu vahingossa ihollesi, pese iho välittömästi saippualla ja vedellä.

Jos eläinlääkettä joutuu silmiin, silmät on huuhdeltava huolellisesti runsaalla vedellä.

Jos iho- tai silmäoireet jatkuvat tai valmistetta on nielty vahingossa, käänny välittömästi lääkärin puoleen ja näytä hänelle pakkausseloste tai myyntipäällys.

Vältä koskettamasta märkää antoaluetta. On huolehdittava siitä, että lapset välttävät pitkäaikaista, intensiivistä lähikontaktia (esimerkiksi vieressä nukkumista) hoidetun kissan kanssa ensimmäisten 24 tunnin aikana eläinlääkkeen annostelusta.

Älä tupakoi, syö tai juo, kun annat valmistetta.

Pese kädet käytön jälkeen.

Muut varotoimet:

Tässä eläinlääkkeessä käytetty liuotin saattaa tahrata joitakin materiaaleja, esimerkiksi nahkaa, kankaita, muovia ja viimeisteltyjä pintoja. Anna antokohdan kuivua, ennen kuin päästät eläimen kosketuksiin tällaisten materiaalien kanssa.

Ekinokokkoosi on ihmiselle vaarallinen. Koska ekinokokkoosi on Maailman eläintautijärjestölle OIE:lle ilmoitettava tauti, toimivaltainen viranomainen antaa erityisohjeet sairauden hoidosta, seurannasta ja varotoimenpiteistä ihmisellä.

Tiineys ja laktaatio:

Voidaan käyttää tiineyden ja laktaation aikana.

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset:

Emodepsidi on P-glykoproteiinin substraatti. Samanaikainen käyttö muiden P-glykoproteiinisubstraattien tai -inhibiittorien (esimerkiksi ivermektiinin tai muiden antiparasiittisten makrosyklisten laktonien, erytromysiinin, prednisolonin tai siklosporiinin) kanssa saattaa johtaa farmakokineettisiin yhteisvaikutuksiin. Tällaisten yhteisvaikutusten mahdollisia kliinisiä seurauksia ei ole tutkittu. Jos kissasi saa jotain muuta lääkitystä, ota yhteyttä eläinlääkäriin ja keskustele asiasta ennen kuin annostelet tätä eläinlääkettä. Kerro eläinlääkärille myös, että käytät tätä lääkettä, jos eläinlääkäri määrää kissallesi jotain muuta lääkitystä.

Yliannostus:

Syljeneritystä, pahoinvointia ja hermosto-oireita (vapinaa) tavattiin satunnaisesti tapauksissa, joissa eläinlääkettä annettiin täysikasvuisille kissoille jopa kymmenkertaisella ja pennuille viisinkertaisella annoksella suositeltuun annokseen verrattuna. Havaittujen oireiden arvellaan liittyvän valmisteen nuolemiseen antokohdasta. Nämä oireet olivat ohimeneviä.

Spesifistä vastalääkettä ei tunneta.

Merkittävät yhteensopimattomuudet:

Ei tunneta.

Lääkkeitä ei saa kaataa viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana.

Eläinlääkettä ei saa joutua vesistöihin, sillä emodepsidi saattaa vahingoittaa kaloja tai vesistöjen muita vesieliöitä.

Eläinlääkkeiden tai niiden käytöstä syntyvien jätemateriaalien hävittämisessä käytetään paikallisia palauttamisjärjestelyjä sekä kyseessä olevaan eläinlääkkeeseen sovellettavia kansallisia keräysjärjestelmiä. Näiden toimenpiteiden avulla voidaan suojella ympäristöä.

Kysy käyttämättömien lääkkeiden hävittämisestä eläinlääkäriltäsi tai apteekista.

12.6.2025

Tätä eläinlääkettä koskevaa yksityiskohtaista tietoa on saatavilla unionin valmistetietokannassa (https://medicines.health.europa.eu/veterinary).

Myyntiluvan haltija, erän vapauttamisesta vastaava valmistaja ja yhteystiedot epäillyistä haittatapahtumista ilmoittamista varten:

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

+ 358 20 754 5330